The Original Jags kirjoitti:
Neuvostoliitossa ei juuri ollut päteviä upseereita vuonna 1941, johtuen Stalinin vuosien 1933-1939 vainoista. Neuvostoliitto oli kyvytön ja valmistautumaton käymään minkäänlaista sotaa vuonna 1941, niin hyökkäys- kuin puolustussotaa.
Kaikesta kyvyttömyydestään huolimatta aloitti kuitenkin Talvisodan Suomea vastaan 1939.
Saksalaisten aloittaessa Operaatio Barbarossan neuvostojoukkojen sijoittelu ei ollut puolustuksellinen, ryhmitys viittasi hyökkäysjärjestelyihin mikä sitten osaltaan helpotti saksalaiset hyökkäyksen ensivaiheen onnistumista jopa yli odotusten - se, että oliko tarkoitus hyökätä 1941 ei ole tärkeää vaan tärkeää on joukkojen ryhmittely tässä tilanteessa. Stalinin oletettu hyökkäys länteen olisi todellisuudessa ajoittunut vasta vuoteen '42 tai '43 joten tämä kesän '41 muodostus saattoi liittyä tulevien hyökkäyksien harjoituksiin tms.
Toisaalta Stalin itse kantaa suuren vastuun siitä, että puna-armeija yllätettiin kuten yllätettiin Operaatio Barbarossan alussa, jos Stalin olisi kuunnellut tiedustelutietoja ja uskonut niihin niin tilanne olisi voinut olla toinen jos joukot olisi sijoitettu kunnon puolustusmuodostelmiin ja ilmavoimien kalustoa olisi hajasijoitettu ja porrastettu laajemmalti jolloin koneiden tuhoaminen kentille yllätyshyökkäyksessä ei olisi ollut niin helppoa, nythän operaation alkaessa ja ensivaiheissa huomattavan paljon Neuvostoliiton ilmavoimien kalustoa tuhottiin kentille ja vielä siitä vaiheesa kun hyökkäys oli käynistynyt Stalin ei antanut lupaa joukoilleen vastatoimiin mikä sitten lamaannutti joukkojen toimintaa rintamalla koska ryhmittymien komentajat eivät uskaltaneet ryhtyä laajoihin itsenäisiin toimiin, nämä hidastelut maksoivat myös tuhasien sotilaiden hengen.
Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava se, että paikoitellen neuvostojoukot saivat hidastettua saksalaisten etenemistä vaillinaisista ohjeista ja toimintakäskyistä huolimatta kohtuullisenkin paljon. En kuitenkaan ryhdy spekuloimaan sillä mitä olisi voinut tapahtua mikäli koko rintaman pituudelta puna-armeijan joukot olisivat saaneet toimia komentajiensa parhaaksi katsomalla tavalla, ilman, että Stalin olisi saanut olennaisella tapaa vaikuttaa joukkojen toimintaan.
Toisaalta osa Stalinin järjettömistä ratkaisuista osaltaan hidasti saksalaisten toimintaa eli Stalinin käskyt joissa perääntyminen kiellettiin ja jotka johtivat laajoihin motitustaisteluihin ja joiden seurauksena divisioonittain (armeijakunnittain) joukkoja jäi motteihin ja tuli myöhemmin vangituiksi saattoivat osaltaan hidastaa ja vaikeuttaa saksalaisten sodankäyntiä siinä määrin ettei kaikkiiin kesän '41 tavoitteisiin päästy vaikka samalla noin miljoona* puna-armeijan sotilasta joko kuoli tai joutui vangiksi näissä mottitaisteluissa. Tässä en ryhdy spekuloimaan sillä millaiseksi tilanne olisi kenties muodostunut mikäli Stalin olisi antanut rintaman elää ja antanut armeijakuntien ja rintamalohkojen komentajien hoitaa puolustustaistelut ja tehdä tilannearvionsa kentällä, ilman Stalinilta tulevia "pakkokäskyjä".
Sodan ensimmäisten päivien ja ensimmäisten vuosien kulusta löydyy paljon kirjallisuutta myös suomeksi, Beevorilta ja muilta joten niihin kannattaa tutustua mikäli haluaa muodostaa laajemman kuvan Operaatio Barbarossan alusta sekä taistelusta itärintamalla, samaten löytyy muuta dokumenttiaineistoa aina tutkimuksista laadukkaisiin televisio- ja dvd-dokumentteihin saakka.
vlad.
*: määrä mitä suurimmalla todennäköisyydellä arvioitu rankasti alakanttiin, luku voi olla jopa parinkin miljoonan luokkaa.
