Power kirjoitti:
Mutta minusta on helvetin kornia vedota suomalaisten Neuvostoliitolle sodan aikana aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin, kun muistetaan sotien lopputulos. Kun NL hyökkäsi, se sai rauhanteossa pelkästään aluelisäyksiä. Kun Suomi hyökkäsi, siitä saatiin maksaa korkojen kera.
Seuraus ei ole ratkaiseva, vaan motiivi. Kumpikin osapuoli osoitti sodan aikana kykyä ja halukkuutta ryöstää toiselta, niinkuin kaikissa sodissa tapahtuu. Se, että Suomi joutui lopulta taipumaan, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Suomi olisi tilaisuuden tullen toiminut samalla tavalla. Suomi ei vain saanut tätä tilaisuutta, koska hävisi sodan.
Power kirjoitti:
Kyllä saksalaiset olisivat tehneet tehokkaampaa jälkeä suomalaistenkin resursseilla, usko pois. Vaikka pidänkin Itä-Karjalan keskitysleirejä häpeällisenä rikoksena, niillä on sentään jonkinlainen ero tuhoamisleireihin verrattuna.
Eikö 30%-50% noussut kuolleisuus suomalaisten leireillä kuitenkin kieli ainakin lähes saksalais-tyyppisestä tehokkuudesta? Tuollaista kuolleisuutta ei voi oikein tulkita muuten, kuin että noiden leirien tarkoitus oli tappaa.
Kertomukset ampumisista, "polttouuneista" (mitä muuta nuo täisaunat olivat kuin polttouuneja), tahallisesta nälässä pitämisestä, äärimmäisen raskaasta pakkotyöstä, pamputuksista ja sairaanhoidon täydellisestä puutteesta kertovat siitä, ettei leirien asukkaita edes haluttu pitää hengissä. Itä-Karjalan venäläinen väestö haluttiin hävittää, ja nuo leirit olivat esimakua tulevasta, mikäli Suomi olisi voittanut sodan.
Samaan aikaan leirien perustamisen kanssa alueen paikannimet muutettiin suomenkielisiksi. Petroskoista tuli Äänislinna jne. Myös katujen nimet muutettiin suomenkielisiksi, samoin kouluopetus. Mitäpä sitä venäjäksi opettamaan, kun venäläislapset olivat keskitysleirillä? Karjalaislapset nähtiin tulevina Suomen kansalaisina, joille piti alkaa opettaa uuden isänmaan kieltä. Kaikesta näkee, että alueet piti suomalaistaa. Saksan voittoon uskottiin, ja siksi toimittiin näin uhkarohkealla tavalla. Suur-Suomi usko oli korkealla.
Stalingradin tappion jälkeen asiat muuttuivat. Entisistä keskitysleireistä tulikin "siirtoleirejä". Venäläisvangeille alkoi löytyä kuin ihmeen kaupalla selvästi suurempia ruoka-annoksia kuin ennen Stalingradin tappiota. Kun Saksan tappio alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä, tuli Itä-Karjalan suomalaismiehittäjille pelko perseeseen. Tehdyt hirmuteot olivat kaikkien tiedossa. Vankien olojen parantaminen ei näin johtunut suomalaisten "synnintuntoon" tulemisesta, vaan ainoastaan siitä, että Saksa alkoi kärsiä itärintamalla tappioita.
Power kirjoitti:
Silti, kun viittaat tuossa militaristiseen hehkutukseen ja toisaalta myöhemmin pikkusiskosi tietämättömyyteen vuoden 1918 venäläisvainoista, voisi todeta ettei nuorison tietämättömyys rajoitu pelkästään Suomen historian kiusallisimpiin tapahtumiin.
Mainitsin pikkusiskoni siksi, että uskoisin hänen historian tietämyksensä olevan keskimääräistä parempi, mitä tulee 19-vuotiaisiin tyttöihin.
Power kirjoitti:
Tämän ei pitäisi olla mahdollista, mikäli talvisota olisi kuvailemasi kaltainen, militaristisessa ja isänmaallisessa ilmapiirissä pyhään asemaan nostettu taistelu.
Kyllä talvisota on kaikkea tuota. Se on Suomessa lähes kanonisoitu, Pyhä sota. Toki talvisodassa on tähän myös aineksia, sillä se oli kiistatta puhdas puolustussota miehitystä yrittävää vierasta valtiota kohtaan. En näe talvisodan nostamista sankaritarinaksi minään ongelmana. Sen sijaan jatkosodan glorifioinnissa tulee eteen paljon enemmän ongelmia.
Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä käsiteltävä osuus jatkosodasta tuntuu rajoittuvan pelkästään loppuvaiheen puolustustaisteluihin. Vuodet 1941-1943, joihin sisältyy hyökkäyssota Neuvostoliittoon ja myös Itä-Karjalan miehitys ja Leningradin saarto, jätetään erittäin vähälle huomiolle.
Minulle on jäänyt sellainen kuva, että ainakin itsenäisyyspäivänä sodista kansalle esitetty kuva rajoittuu aika pitkälti vain talvisotaan sekä jatkosodan loppuvaiheeseen, puna-armeijan ns. suurhyökkäykseen. Ajallisesti selvästi pidempi jakso, vuodet 1941-1943, jätetäänkin erittäin vähälle huomiolle.
Power kirjoitti:
Samoin esim. vuosi 1918 ei välttämättä tuo nuoremman kansanosan edustajille mitään erityisiä mielleyhtymiä. Silti olisi suoranaista paskapuhetta väittää, että tapahtuma olisi Suomessa jotenkin unohdettu ja vaiettu.
On totta, että sisällissodasta on kirjoitettu paljonkin kirjoja ja dokumentteja, mutta et kai kuitenkaan tosissasi väitä, ettei tällä sodalla olisi ollut Suomessa pitkään, ja osin myös edelleen, tiettyä tabun asemaa?
Power kirjoitti:
Aivan hiljattain saatettiin päätökseen vuoden 1918 uhreja koskenut sotasurmat -projekti.
Juu, tuo oli sangen hieno ja kannatettava projekti. Se antaa meille edes jonkinlaiset kasvot sisällissodan uhreille, kuten esim. nämä:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=8269
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input?hakuid=11183
Katsokaapa pojan ja tytön syntymävuodet.
Power kirjoitti:
Lisäksi sisällissodasta kolmiosaisen teossarjan 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa kirjoittanut Jaakko Paavolainen totesi kirjassaan Suomen kansallinen murhenäytelmä, ettei Suomella ole sisällissodan historiallisen läpikäymisen kannalta mitään hävettävää kun verrataan muihin maihin. Ja tämä oli siis tilanne jo 30 vuotta sitten.
Sodan jälkeen ilmapiiri muuttui toki sallivampaan suuntaan, ihan luonnollisista syistä, ja sisällissotaa voitiin tutkia enemmän myös punaisten näkökulmasta. Ennen sotaa oli vallinnut vain sangen kapea valkoinen näkemys sisällissodasta, tai "vapaussodasta", kuten sitä silloin kutsuttiin.
Kuitenkin mielestäni sisällissodan lopullinen käsittely ja selvittely on tekemättä. Valkoisten teloittajien ja sotarikollisten nimet ovat julkaisematta. Anteeksipyynnöt ovat edelleen esittämättä. Tässä suhteessa likapyykkiä on vielä paljon.
Power kirjoitti:
Vaikka itsenäisyyspäivinä luonnollisesti isänmaallista henkeä vaalitaankin, minun on vaikea pitää määritelmääsi "militaristinen ja isänmaallinen hehkutus" kovin osuvana kun ottaa huomioon sen haudanvakavan ilmapiirin, joka Suomessa aina joulukuun kuudentena vallitsee. Kyllä se koettava historian muistelu ja asevoimien esittely on lähinnä pikkulasten puuhastelua verrattuna vaikkapa Ranskan itsenäisyyspäivään heinäkuun neljäntenätoista.
En ole koskaan tutustunut Ranskan tapaan viettää itsenäisyyspäivää, mutta Suomen tapauksessa todellakin kaipaisin lisää puolueettomuutta, avoimuutta ja keskemmälle siirtymistä. Itsenäisyyspäivän antama kuva Suomen sodankäynnistä on liian siloiteltu, liian sinivalkoinen, liian kliininen.