The Original Jags kirjoitti:
Venäjän talouskasvu odotettua nopeampaa vuoden 2006 ensimmäisellä vuosineljänneksellä:
http://atimes.com/atimes/Central_Asia/HE26Ag01.html
Neuvosto-Venäjästä Moskovan liittovaltioon
Neuvostoliiton häviön jälkeen Euroopan puoleinen Venäjä suunniteltiin jaettavaksi ensin miehitysvyöhykkeisiin ja sitten Ostlandin, Ukrainan, Kaukasian ja Moskovan valtakunnankomissariaatteihin. Sodassa Venäjä menetti kaikki bolshevikkien aluelaajennukset, ja alistetuille kansallisuuksille luvattiin itsehallinto tai ainakin autonomia saksalaisten alaisuudessa. Saksaa tukeneet kansalliset komiteat ajautuivat pian sodan alettua jatkuviin rajakiistoihin. Marsalkka Vlasovin johtama Venäjän kansallinen komitea ei hyväksynyt muiden kansojen esittämiä vaatimuksia ja pyrki pitämään isänmaansa mahdollisimman yhtenäisenä.
Senkin jälkeen kun Puna-armeija oli työnnetty Astakhan-Arkangel-linjan taa, sota jatkui vuodesta toiseen. Saksan täytyi ylläpitää vahvoja voimia pitääkseen Uralilta tulevat hyökkäykset kurissa ja vapautetulla alueella kommunistipartisaanit jatkoivat terroria ja tihutöitä. Neuvostoliiton vetäydyttyä Siperian tukialueilleen pelkkä partisaanisota nieli 72 000 miestä vuodessa, mikä kalvoi suurvallan kotirintaman moraalia. 40-luvun lopulla Moskovan valtakunnankomissariaatissa puhkesi vakavia kapinoita pakkotyöhön joutuneiden puna-armeijan sotavankien ja juutalaisten leireillä. SS-joukkojen lisäksi kapinoiden kukistamiseen tarvittiin paikoin Wehrmachtin apua. Kapinat nostivat tuontokustannukset pilviin.
Poliittinen ratkaisu idässä oli mahdoton niin kauan kun Hitler oli elossa, mutta hänen seuraajansa Rudolf Hess alkoi etsiä kunniallista ratkaisua päästäkseen irti elintilasta, jonka ylläpito nieli valtavan määrän sotilaita ja jonka rikkauksien hyväksikäyttö oli sabotaasin ja kapinahankkeiden vuoksi kallista ja hankalaa.
Venäjällä oli käytännössä kaksi hallitusta. Ylin valtiovalta kuului vastaperustetulle duumalle, mutta saksalainen sotilashallinto ja siviilihallinnon valtakunnankomissariaatti pysyi käytössä rinnakkaisena järjestelmänä. Myös tuomioistuimia oli kaksi: venäläinen ja saksalainen. Pelkästään venäläisiä koskevat tapaukset ratkaistiin kansallisessa oikeudessa, mutta kaikki vakavat rikkeet, sotilashallintoa koskevat kysymykset sekä sellaiset rikokset, joissa toinen osapuoli oli saksalainen, käsiteltiin komissariaatin tuomioistuimessa.
1950 solmittiin Valtakunnan ja Venäjän duuman välillä rajasopimus, joka lopetti riidat ja vahvisti nykyiset rajat lopullisiksi. Valtakunnankomissariaatin suurin haaste oli maatalouden ja tuotannon dekollektivisointi. Pitkän siirtymäkauden jälkeen maareformiin ryhdyttiin 1952, paljon myöhemmin kuin muualla entisen NL:n alueella. Dekollektivisoinnin hitaus aiheutti vuoden 1953 kansannousun komissariaattia vastaan. Saksa tukahdutti kansannousun asevoimin, mutta kapina nopeutti itsenäistymisprosessia.
Ortodoksisen kirkon Pyhä Synodi auttoi tilanteen rauhoittamisessa. 1955 Saksa tunnusti Moskovan liittotasavallan eli Kansallisen Venäjän suvereeniuden. Kansallissosialistisen mallin mukaan järjestyssä valtiossa ainoaksi puolueeksi muodostui Vlasovin kansallinen yhtenäisyyspuolue. Valtakunnankomissaarin korvasi valtionhoitaja. Marsalkka Vlasov toimi tässä virassa 1949-1961. 1956 Venäjän annettiin liittyä Euroopan puolustusyhteisöön WEU:aan (Wehrbund Europa).
Maatalousvaltaisen Venäjän ongelmia lisäsi se, että NL kuljetti pois tai tuhosi lähes kaikki teollisuuslaitokset ja että bolshevikit veivät mukanaan Siperiaan suuren osan koulutetusta väestöstä. Saksalaismieliset tahot NKVD likvidoi armottomasti. Ongelmia aiheutti myös opposition puute sekä sisäministeriön ja poliittisen poliisin suuri valta. Lisäksi Venäjän suvereenius oli kyseenalaista, sillä kylmän sodan jatkuessa puoli miljoonaa Euroopan puolustusliiton sotilasta miehitti Venäjän ja Itäaasian välistä rajaa.
Ulkopolitiikassaan Venäjä noudatti kansallissosialististen maiden omaksumia linjoja. Taloudellinen elpyminen Venäjällä alkoi 60-luvulla uuden talousohjelman myötä. Maata hallitsi oikeisto- ja talouspoikaispuolueiden yhteisrintama. Vlasovin kuoltua 1971 valtionhoitajan viran sijalle tuli presidentti ja kolmijäseninen valtioneuvosto.
KALERVO KAILA
Kirjoittaja on Pressburgin yliopiston poliittisen historian dosentti.
http://www.taivaansusi.net/reich/index.html