Huerzo kirjoitti:
Olet varmaan itsekin seurannut tapahtumien kulkua aina kaasuhanojen sulkemisine kaikkineen. Käsittääkseni ongelma Euroopan ja Venäjän välillä on juuri tuossa tempauksessa: Venäjän neuvottelutaktiikka ei ollut järin diplomaattinen entisten alusmaidensa kanssa. Kaasuvirta lakkasi heti, jos ehtoihin ei suostuttu. Missä neuvottelut? Tällainen nopea suunnanmuutos ja tempoilu ei kuulu markkinatalouteen - joka on kuitenkin pitkälle sopimustaloutta.
Kyllä, seurasin juttua melko tarkkaankin viime tammikuussa.
Mielestäni asia käsiteltiin täällä turhankin puolueellisesti. Siinä missä Ukraina vaati olemassaolevan sopimuksen uudelleen neuvottelemista, Gazprom noudatti olemassaolevaa sopimusta, joka antoi sille oikeuden vuosittain nostaa Ukrainalle myytävän maakaasun hintaa.
Ukrainalle tämä ei kelvannut, jolloin Gazprom katsoi sopimuksen rauenneeksi. Tässä se teki aivan oikein, sillä toinen osapuoli kieltäytyi noudattamasta sopimusehtoja. Näinhän toimitaan kaikkialla maailmassa; jos toinen osapuoli rikkoo sopimusta, sopimus raukeaa sillä samalla hetkellä.
Tämän jälkeen Gazprom vähensi Ukrainaan menevän kaasuputken painetta Ukrainan osuuden verran. Gazprom ei katkaissut toimituksia Eurooppaan, vaan sen teki Ukraina, joka edelleen otti putkesta kaasua käyttöönsä - kaasua, joka oli tarkoitettu muille asiakkaille - siitä huolimatta, ettei osapuolilla enää ollut sopimusta keskenään.
Ukrainan toiminta olisi pitänyt tuomita varastamisena, mutta lännessä syytöksien kohteeksi joutuikin Venäjä, vaikka se ei ollut sopimuksen rikkonut osapuoli. Politiikka oli mukana kuvioissa, sillä maata, jossa länsimielinen oranssi hallitus oli noussut valtaan, ei poliittisista syistä tahdottu lännessä arvostella. Jos Valko-Venäjä olisi toiminut kuten Ukraina, luulen äänensävyjen olleen hieman erilaisia siihen suuntaan.
Gazprom on liikeyritys, jonka tehtävä on tuottaa voittoa. Se toimii raa'an kapitalismin pelisääntöjen mukaan, kuten länsimaiset yrityksetkin tekevät. Ei länsimaisilla yrityksillä ole velvollisuutta sosiaalisten tulonsiirtojen ja hyväntekeväisyyden harjoittamiseen, eikä Gazpromillakaan pitäisi sitä olla. Jos asiakas ei maksa Gazpromin määrittelemää hintaa, ei Gazprom myy. Tätä länsi ei tahtonut - jälleen poliittisista syistä - millään ymmärtää.
Gazpromin "luottamus" ei jupakassa kärsinyt oikeasti tippaakaan, koska kaikki osapuolet tiesivät mistä tässä pelissä oikeasti on kysymys. Kysymys on siitä, kuka saa omistaa energiaa, kuka saa sitä ostaa, kuka saa periä kauttakulkumaksuja, millä valuutalla energia maksetaan, mitä reittejä energian siirtoon käytetään. Kyse oli pelkästä retoriikasta, jolla vastapuolen asemaa tahdotaan horjuttaa. Kaikki ajavat tässä pelissä härskisti omia etujaan. Toiset laillisesti - kuten Venäjä tässä tapauksessa - ja toiset sopimuksia rikkoen - kuten Ukraina tässä tapauksessa.
Länsi oli Ukrainan puolella siksi, koska se oli sille edullista.
Huerzo kirjoitti:
En ihmettele, että tuontienergiasta riippuvainen Eurooppa on huolissaan Venäjän energiapolitiikasta ja pitää asiaa esillä. Samanlainen Euroopan ylle hetken mielijohteesta ilmestyvä peukaloruuvi keskellä talvea romahduttaisi maiden talouden ja yhteiskuntajärjestyksen.
En minäkään tätä ihmettele, sillä tilanne on Euroopan kannalta suorastaan vittumainen. Varsinkin itäisen Euroopan ja Baltian kannalta, joiden energiantarve on 60-80% riippuvaista Venäjän energiasta. Saksassa riippuvuus ei ole näin totaalista, mutta silti merkittävää (m. 33%).
Venäjä omistaa sekä energian että energian jakeluverkon omalla maaperällään, joten se pystyy vapaasti päättämään kenelle se haluaa energiansa myydä. Eikä Euroopalla oikeastaan ole paljoakaan vaihtoehtoja. Norjan kaasukentät ovat pahasti ehtymässä, joten siltä suunnalta ei apua ole tiedossa.
Myös etelässä Venäjä vahvistaa vaikutusvaltaansa, sillä suuren osan Espanjan ja Portugalin energiasta tuottavan algerian kaasukentät siirtyivät vasta Gazpromin omistukseen. Lännessä on huomattu, että Venäjästä on tulossa kuin yksi heistä itsestään. Kaupallisimperialistinen valtio, joka tekee bisnestä vain yksi päämäärä mielessään: rikastuminen. Kommunismin aikainen idealistinen hölmöily on jätetty taakse, nyt tehdään rahaa.
Jos nyt elettäisiin 1800-lukua tai edes 1900-luvun puolta väliä, niin EU julistaisi aivan varmasti sodan Venäjälle ja pyrkisi valloittamaan itselleen ainakin osan sen kaasukentistä. Paljon vähemmästäkin sotia on aloitettu. Mutta Venäjän massiivisen ydinarsenaalin vuoksi sotilaallinen ratkaisu on mahdoton, joten Euroopan on tyydyttävä vain neuvottelemaan. Ja neuvotteluissa venäläisillä on parhaat kortit.
Tulevassa ja nykyisessäkin maailmassa se on vahvoilla, jolla on energiaomavaraisuus, ja tämän lisäksi kyky myydä sitä ulkomaille, asiakkaita jotka ovat sen energiasta riippuvaisia, vähän kilpailua, kyky rakentaa energian jakeluverkkoja sekä sotilaallinen kyky suojella energiaansa. Se, jolla on nämä kaikki, on KUNINGAS. Länsi on pelonsekaisin tuntein huomaamassa, että Venäjä on maailman ainoa valtio, joka jolla nämä kaikki ominaisuudet ovat olemassa.
Ehkä tuli kuva, että hieman liioittelin Venäjän talousmahtia, sillä Venäjän kansantalous ei vastaa läntisten talousmahtien kansantalouksien kokoa. Mutta se mikä minusta on ratkaisevaa, että Venäjällä on resursseja juuri oikeilla sektoreilla: energiaa, öljyä, aseteollisuutta ja energianjakeluverkkoja. Venäjä ei rakenna kansantuotettaan kännyköihin tehtävien matopelien varaan, vaan energian varaa, joka lämmittää asuntoja, kylmentää pakastimia, liikuttaa autoja ja pyörittää tehtaita.
Huerzo kirjoitti:
Kyse ei ole silloin markkinataloudesta tai kapitalismista, vaan poliittisen vaikutusvallan haalimisesta. Tämän vuoksi ymmärrän, miksi Eurooppa suhtautuu Venäjään varauksella "kaasusulun" jälkeen.
Taloudellinen vaikutusvalta on aina samalla myös poliittista, koska politiikkaa käydään aina talouden ehdoilla. Talouspiirit ovat aina, aina päättäneet suurvaltojen ulko- ja sisäpolitiikasta, ja myös pienempien valtioiden, myös Suomen.
Huerzo kirjoitti:
Ja samalla olen pettynyt siihen, kuinka Saksa päätti vetää "kaasuesiripun" Eurooppaan viemällä kaasuputken pitkälti Venäjän haluamalla tavalla merenpohjaa pitkin ohittamalla siten ikävät NATO- tai länsimyönteiset Baltian maat, Puolan ja Ukrainan. Tämä tapaus osoittaa, että Venäjä on saanut jo haluamaansa vaikutusvaltaa ja Saksan päätös tekee Euroopan Unionista aiempaa heikomman ja hajanaisemman - mikä on Venäjän etu.
Itse olen tästä projektista luonnollisesti hyvin tyytyväinen, koska se antaa Venäjälle mahdollisuuden toimittaa energiansa ohi kyseisten valtioiden ilman kauttakulkumaksuja, joka tarkoittaa tietysti Gazpromille lisää voittoa.
Myös Saksan kannalta projekti on sangen ymmärrettävä yhdestä syystä. Venäläiset talousihmiset ovat hiljaisesti varoitelleet jo vähän aikaa, että kotimarkkinoiden kysynnän kasvaessa Venäjä saattaa jatkossa vähentää maakaasun myyntiään. Varmasti mukana on myös bluffia ja asiakkaiden varpaillaan pitämistä, mutta on totta, että Venäjän sisämarkkinoiden kulutus kasvaa hurjaa vauhtia.
Mikäli Venäjän energiaa ei enää jatkossa riitä kaikille halukkaille Euroopassa, jää joku ilman. Tilanne, jossa Saksa joutuisi jatkossa olemaan riippuvainen Liettuasta, Latviasta ja Puolasta saadakseen Venäjältä energiaa, saattaisi luotettavuuden kannalta muodostua sietämättömäksi. Mikä siis parempi, kuin vetää putki suoraan meren ali Venäjältä Saksaan, jolloin energian häiriötön kulku Saksaan voidaan turvata, ja Venäjä voi samalla lopettaa energian myymisen Baltian maihin ja Puolaan. Tilanne on ideaali sekä Saksan että Venäjän kannalta.
Huerzo kirjoitti:
Mielestäni aiempi Neuvostoliiton sotilaallisesta mahdista johtunut suomettuminen on korvautumassa taloudellisesta mahdista johtuvalla suomettumisella
Kirjoituksassi saattaa olla vinha perä. Takana ovat ne 1990-luvun alun vuodet, jolloin Venäjällä ei ollut sotilaallista sen paremmin kuin taloudellistakaan vaikutusvaltaa. Venäjä, jota saattoi samalla sekä sääliä että katsoa nokan vartta pitkin. Venäjä, joka oli hellyyttävän vaaraton ja voimaton.
Mutta ei Venäjää nähdäkseni tarvitse pelätä, jos heidät ottaa tasavertaisina kauppa- ja neuvottelukumppaneina. EU kuvittelee kenties voivansa sanella Venäjälle kauppaehtoja, mutta nuo päivät alkavat olla takana.
