Olen itse pohtinut vähän tätä tilannetta. Jos rauhansopimus tosiaan tarkoittaa lopulta sitä, että Ukraina joutuu luovuttamaan alueitaan Venäjälle, niin olkoon sitten niin, kun huomioidaan muutama muukin asia:
1. Talouspakotteet Venäjälle jatkuvat niin kauan kuin Putinin hallinto on vallassa. Jos rauhan ehtona on pakotteiden purku, niin sitten jatketaan pakotteiden kaltaista tilaa ilman virallisia pakotteita. Eli Länsimaat eivät osta Venäjältä halpaa energiaa tai mitään muutakaan, Venäjälle ei investoida ja Venäjälle ei myydä korkean teknologian tuotteita.
2. Lännen on tuettava Ukrainaa jälleenrakennuksessa taloudellisesti. Lisäksi Ukraina tarvitsee muutakin taloudellista tukea, kuten myös sotilaallista apua. Aiemmin Venäjälle tehdyt investoinnit on ainakin osin pyrittävä suuntaamaan Ukrainaan.
3. Tavoitteena pitäisi olla Ukrainan yhteiskunnan kehittyminen, ja Venäjän näivettyminen. Sitten kun Venäjällä on aidosti demokraattinen hallinto, voidaan tilannetta miettiä uudelleen.
Tämä alueiden siirtyminen Venäjälle ei ole minun oikeustajuni mukaista, mutta jos kerran muukaan ei auta, niin sitten täytyy mennä parhaalla mahdollisella tavalla. Eli sillä, että pienentynyt Ukraina nostetaan vahvaksi ja riippumattomaksi valtioksi, jonka tulevaisuus on turvattu. Jos sen hintana on raunioiksi ammuttujen reuna-alueiden siirtyminen "suurelle kaatopaikalle", niin ehkä tuo voidaan vielä jotenkin hyväksyä.
Jos taas rauhansopimuksen seurauksena on vain se, että Venäjä saa koota voimiaan ja viedä sitten myöhemmin loputkin, niin sitten Länsi saa vain ja ainoastaan katsoa peiliin ja hävetä syvästi.
www.is.fi
yle.fi