Mainos

Venäjä hyökkää Ukrainaan

  • 11 325 374
  • 66 058

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
”Hän on vaarallinen bandiitti!” Huutista paskatunkion hörhöfaneille. Kiinnostaisi kyllä tietää, että mitä Anus on tehnyt tai jättänyt tekemättä, kun omat kääntyy vastaan. Ollut eri mieltä Bäckmanin kanssa?

Joskus muistaakseni alkuvuodesta tuli eräässä keskustelussa vastaan ruutukaappauskuvia vaihtoehtomediasta ja Twitter-viesteistä, ja näiden perusteella dosentin ja Putkosen välillä näytti olevan jotain kiistaa liittyen Putkosen kirjan julkaisuun. En seuraa vaihtoehtomediaa tai herrojen Twitter-tilejä, joten en suoraan sanoen tiedä, että oliko tuo kiista kuinka vakavaa, tai oliko se edes heidän kiistansa, vai jotain ihan tekaistua huttua. Mutta jos tuo piti edes vähääkään paikkaansa, niin jotain siellä oli tapahtunut.

Vähän tulee mieleen tällaisen kaverin kohtalo...

 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Olen ymmärtänyt, että Venäjällä vihataan maanpettureita. Siis ihan kaikkia maanpettureita, ei vain venäläisiä sellaisia. Ainakin toisen maailmansodan aikaan oli näin, enkä usko, että se olisi mihinkään muuttunut. Ulkomaalaisista, jotka maansa pettävät, imetään kaikki hyöty irti, jonka jälkeen ne heitetään koirille. Ilmeisesti Januksesta on nyt kaikki otettu irti. Kohta kun ne huomaa, että Suomi propagandaa ei enää tarvita, niin Bäckman saa alkaa varoa avoimia ikkunoita.
Kyllä juuri näin. Venäläiselle maanpetturi on aina maanpetturi, vaikka pettäiskin venäläisten hyväksi. Sitten kun ei enää tyypistä ole hyötyä Venäjälle, niin saavat petturin palkan. Monen alueen/kansantasavallan johtajat sai tuta tuon 1930-1940- luvuilla. Meitä lähimmät Gylling ja Rovio.
Se on hyvä "journalisti"-Kostin ilkkua ja retostaa kun eihän missään nimessä ole tietenkään mahdollista että on itse seuraava karjavankkurilla loppusijoitukseen kuljetettava. Toki kaikki paska mikä aanusputkiseen osuu, otetaan ilomielin vastaan, riippumatta raportoivasta lähteestä.

Olisi mielenkiintoista tietää näiden nykyisten maanpettureiden lukumäärät itänaapurissamme, ja missä suhteessa lopulta päätyvät nykyversiolle gulagista vrt. Stalinin vainoissa murhatut punaiset suomalaiset. Toki nykyisin ainoastaan harhaisimmat fasismiin hurahtaneet ovat fyysisesti naapurimme hallinnoimilla alueilla, muiden tajutessa että paljon helpompaa ja kivempaa (ja fiksuimmat tajuavat että myös turvallisempaa) on harrastaa maanpetoksellisia toimia esimerkiksi itäpropagandaa ja salaliittopaskaa nettiin suoltamalla ihan kotomaan kamaralta Kelan tuilla, vaikka toki pitääkin aina muistaa urputtaa miten ahdistaa ja perseestä on Suomessa olo.
Kosti on käsittääkseni syntynyt ihan Venäjällä.

Tässä järkeviä jutteleva venäläinen. Sanoo mm, että venäläiset on itse natseja.

 
Viimeksi muokattu:

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Kastehelmen haastattelu puheenaihe-podcastissa. Helppoa olla tuosta samaa mieltä. Ukraina pystyy tämän vuoden aikana jäädyttämään rintamatilanteen paikalleen, ja tässä häviää nyt sitten lopullisesti molemmilta osapuolilta kyky mihinkään toiseen murskaamiseen. Ukraina ei pysty julki lausuttuja tavoitteitaan kaikkien maa-alueiden palauttamisesta mitenkään saavuttamaan ilman länsimaiden suoraa puuttumista. Mutta myöskin Venäjältä on kadonnut ihan lopullisesti kyky saavuttaa tavoitteitaan, eli Ukrainan valloittamista.



 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ukraina ei pysty julki lausuttuja tavoitteitaan kaikkien maa-alueiden palauttamisesta mitenkään saavuttamaan ilman länsimaiden suoraa puuttumista. Mutta myöskin Venäjältä on kadonnut ihan lopullisesti kyky saavuttaa tavoitteitaan, eli Ukrainan valloittamista.

Ukrainalla on yksi keino olemassa. Jos Venäjä romahtaa sisäisesti, se näkyy välittömästi myös taistelukentällä, ja siinä on se mahdollisuus alueiden palauttamiseen.

Ukrainan sisäinen romahdus tuntuu paljon kaukaisemmalta vaihtoehdolta. Siksi Venäjä ei tule saavuttamaan tavoitteitaan. Ukrainalle tuo on taas mahdollista, vaikkakaan varsinaiseen sotilaalliseen voittoon ilman tuota romahdusta en oikein uskokaan.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Ukrainalla on yksi keino olemassa. Jos Venäjä romahtaa sisäisesti, se näkyy välittömästi myös taistelukentällä, ja siinä on se mahdollisuus alueiden palauttamiseen.
Niin, en vaan tiedä että miten hyvä se on tämän mittaluokan sodassa asioita pelata tämmöisen suuren jossin varaan, että JOS Venäjä romahtaa.

Mitä tämän suuren jossin takana oleva romahtaminen pitää olla, että kaikki alueet tulevat Ukrainalle takaisin, ja miten siihen romahdukseen päästään? Tuon romahduksen tulee kuitenkin olla aivan totaalista, että Venäjän kaltainen valtio suostuu nielemään niin suuren tappion, että he luovuttaisivat nuo kaikki valloittamansa alueet takaisin.

Länsimaiden poliitikoilla ei oikein tunnu olevan tähän mitään konkreettisia askelmerkkejä. Tämä kaikki puhe jostain Venäjän romahduksesta on kovin hähmäistä. On ollut sitä ihan sodan alusta asti. Lähinnä tähän on vain tarjottu vastaukseksi sitä, että ei niitä romahduksia ole ennenkään pystynyt etukäteen näkemään, kunnes korttitalo on sitten yhtäkkiä romahtanut. Ei oikein vakuuta.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Ukrainalla on yksi keino olemassa. Jos Venäjä romahtaa sisäisesti, se näkyy välittömästi myös taistelukentällä, ja siinä on se mahdollisuus alueiden palauttamiseen.

Ukrainan sisäinen romahdus tuntuu paljon kaukaisemmalta vaihtoehdolta. Siksi Venäjä ei tule saavuttamaan tavoitteitaan. Ukrainalle tuo on taas mahdollista, vaikkakaan varsinaiseen sotilaalliseen voittoon ilman tuota romahdusta en oikein uskokaan.
Liki sanasta sanaan meinasin @adolf ille vastailla. Tosiaan Ukraina pystynee sivistysmaailman avulla ylläpitämään järjestelmäänsä myös konfliktin jäätyessä. Naapurimme väittää myös kovaan ääneen miten on sitkeän karhun kyky perseen kestää merivettä, mutta toisaalta niin nuo diktatuurit aina väittävät ja järjestelmä on ikuinen kunnes ykskaksyllättäen jokin oljenkorsi katkaisee alamaisen selän ja alkaa vallankeikaus. Riippumatta siitä onnistuuko ihmisiksi olemaan pyrkivät voimat naapurissa saamaan joskus vallan, vai ei (toki parempi olisi jos onnistuisivat), tarkoittaa hulinointi joka tapauksessa taas useita vuosia, todennäköisesti vuosikymmeniä semmoista aikaa jona terroritunkio keskittyy murhaamaan lähinnä omia kansalaisiaan omilla alueillaan.

Toki riskinsä on tuossa kun selvästi on saatu havaita ettei länsimaailma saa välttämättömiä päätöksiä aikaan kuin vasta viimeisen pakon edessä. Voisiko jäätynyt konflikti romahduttaa tukihalut jos tukea ei jouduta ostamaan murhatuilla siviileillä? Voisiko joku pässi lähteä jopa painostamaan Ukrainaa rauhaan pelastaakseen tunkioimperiumin regimen? Luonnollisesti joku Le Pen tai Orban tuohon lähtisi ilomielin, mutta nehän ei toimisi typeryyttään vaan ihan isäntiensä marionetteina, mutta voisiko esimerkiksi Scholz katsoa että jäätynyt konflikti on terroristisen naapurimme tapauksessa niin lähellä rauhaa, että voidaan leikkiä niiden olevan taas ihmisiksi ja yrittää palailla perinteiseen Ostpolitikiin? Pakkohan senkin on joskus toimia kun jo näennäisesti pelasi 90-luvun alussa, joskin ainoastaan siitä syystä että naapurin edellinen hirviöimperiumi horisi täyslahoilla puujaloilla ja olisi romahtanut varmaan jo aiemmin jos Länsi-Saksa ei olisi omaa taloudellista etua ajaakseen pönkittänyt kansojen vankilaa käyttökelpoisella länsivaluutalla niiden itse painamien sijaan.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Naapurimme väittää myös kovaan ääneen miten on sitkeän karhun kyky perseen kestää merivettä, mutta toisaalta niin nuo diktatuurit aina väittävät ja järjestelmä on ikuinen kunnes ykskaksyllättäen jokin oljenkorsi katkaisee alamaisen selän ja alkaa vallankeikaus. Riippumatta siitä onnistuuko ihmisiksi olemaan pyrkivät voimat naapurissa saamaan joskus vallan, vai ei (toki parempi olisi jos onnistuisivat), tarkoittaa hulinointi joka tapauksessa taas useita vuosia, todennäköisesti vuosikymmeniä semmoista aikaa jona terroritunkio keskittyy murhaamaan lähinnä omia kansalaisiaan omilla alueillaan.
Tätä me malttamattomasti odotamme:

 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Mitä tämän suuren jossin takana oleva romahtaminen pitää olla, että kaikki alueet tulevat Ukrainalle takaisin, ja miten siihen romahdukseen päästään? Tuon romahduksen tulee kuitenkin olla aivan totaalista, että Venäjän kaltainen valtio suostuu nielemään niin suuren tappion, että he luovuttaisivat nuo kaikki valloittamansa alueet takaisin.
Se about mitä minä toivon, on samanlainen romahdus kuin Neuvostoliitolla. Siinähän "satelliittivaltiot" (ml. Ukraina itse) irtosivat kuin sokka kranaatista. Eli Neuvostoliiton romahtaessa "yhtäkkiä vaan" valtioille palautui niiden historiallisia rajoja. En niinkään odota, että he tappion tai romahduksen jäljiltä suostuisivat luovuttamaan alueita, kuin että niiden pitäminen käy mahdottomaksi.

Afganistanin sodan alusta kesti 10 vuotta Neuvostoliiton romahtamiseen. Toivottavasti tällä kertaa homma käy nopeammin.

Sitä nopeuttaa kaikki, mikä tekee sodankäynnistä hankalampaa. Jotenkin sitä on tullut koko ajan odotettua, että jossain Ukrainan etelärannikolla alkaisi toden teolla näkyä vastarintaliike, mutta yllättävän hiljaista sillä saralla on ollut. Sellainen saattaisi hyvin tehdä alueiden pitämisen vaikeammaksi ja sitä kautta edesauttaa Venäjän sodankäyntikyvyn syömistä.

Länsimaiden poliitikoilla ei oikein tunnu olevan tähän mitään konkreettisia askelmerkkejä. Tämä kaikki puhe jostain Venäjän romahduksesta on kovin hähmäistä. On ollut sitä ihan sodan alusta asti. Lähinnä tähän on vain tarjottu vastaukseksi sitä, että ei niitä romahduksia ole ennenkään pystynyt etukäteen näkemään, kunnes korttitalo on sitten yhtäkkiä romahtanut. Ei oikein vakuuta.
No, Neuvostoliiton romahdusta oli vaikea nähdä ennakkoon. Oli kyllä puhetta siitä, että paine sisällä kasvaa, ja että painekattila nimeltään Neuvostoliitto joko pamahtaa tai tussahtaa.

Askelmerkkejä ei varmaan ole kellään. Ei ollut Neuvostoliitonkaan kanssa. Yksinkertaisesti vain asevarustelu ja talouden heikko tilanne veivät lopulta jättiläisen mennessään. Nyt Venäjä on käytännössä sotatilassa, toisin kuin Neuvostoliitto, joten oma oletukseni on, että se tulee näkymään taloudessa nopeammin.

Toki nämä ovat tällaisia toivotaan, toivotaan -ajatuksia. Tulevaisuuteen on hirmu hankala nähdä. On hirveän vaikea nähdä, miten tilanteen pitäisi muuttua, että jotta Ukrainan alueelle tulisi pysyvä rauha jollain tavalla. Olen sanonut sellaista, että loppuviimeksi Venäjä on tehnyt Ukrainassa liikaa tuhoa, jotta iso kansanosa siellä koskaan voisi sitä unohtaa: ja siksi Ukrainan taivuttelu rauhaan vaatinee sen miehittämistä kokonaan. Venäjälläkään ei ole mahdollisuutta lopettaa nyt.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Niin, en vaan tiedä että miten hyvä se on tämän mittaluokan sodassa asioita pelata tämmöisen suuren jossin varaan, että JOS Venäjä romahtaa.

Mitä tämän suuren jossin takana oleva romahtaminen pitää olla, että kaikki alueet tulevat Ukrainalle takaisin, ja miten siihen romahdukseen päästään? Tuon romahduksen tulee kuitenkin olla aivan totaalista, että Venäjän kaltainen valtio suostuu nielemään niin suuren tappion, että he luovuttaisivat nuo kaikki valloittamansa alueet takaisin.

Länsimaiden poliitikoilla ei oikein tunnu olevan tähän mitään konkreettisia askelmerkkejä. Tämä kaikki puhe jostain Venäjän romahduksesta on kovin hähmäistä. On ollut sitä ihan sodan alusta asti. Lähinnä tähän on vain tarjottu vastaukseksi sitä, että ei niitä romahduksia ole ennenkään pystynyt etukäteen näkemään, kunnes korttitalo on sitten yhtäkkiä romahtanut. Ei oikein vakuuta.

Ei kai kukaan tuon varaan laske, mutta se on sellainen bonus, joka voi olla tulossa, jos nykyinen trendi jatkuu. Tämä vaihtoehto huomioidaan.

Romahdus johtaisi todennäköisesti sisäisiin levittomuuksiin, joka johtaisi siihen, että lojaalimmat sotilasyksijöt joudutaan siirtämään Ukrainasta muualle. Jäljelle jäävien yksiköiden taistelumotivaatio voi lopulta romahtaa, jos huolto ei pelaa tai vaikka palkkoja ei makseta. Uusien vapaaehtoisten rekrytointi tyrehtyy, jolloin joukot myös vähenevät.

Kyllä tuollainen ihan oikeasti voisi johtaa siihen, että Ukrainalta ryöstettyjä maita ei enää edes yritettäisi pitää hallussa.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Romahdus johtaisi todennäköisesti sisäisiin levittomuuksiin, joka johtaisi siihen, että lojaalimmat sotilasyksijöt joudutaan siirtämään Ukrainasta muualle. Jäljelle jäävien yksiköiden taistelumotivaatio voi lopulta romahtaa, jos huolto ei pelaa tai vaikka palkkoja ei makseta. Uusien vapaaehtoisten rekrytointi tyrehtyy, jolloin joukot myös vähenevät.
Se tilanne, että "Moskova on hiljaa" kuten Putinilla itsellään aikoinaan, on varmaan sellainen, että eturintamastakin porukka lähtee talsimaan kotiin, kaikki sotamiehistä kenraaleihin. Näinhän siis tapahtui Neuvostoliiton romahtaessa, yhtäkkiä vain valtionjohto lakkasi olemasta.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
No toivottavasti näin käy, kuten uumoilette. Minä olen kyllä todella skeptinen noiden alueiden takaisin saamisen suhteen niin pitkään, kun länsimaiden toimenpiteet alkavat ihan konkreettisesti olemaan sellaisia, joilla noihin tavoitteisiin voitaisiin päästä. Näillä nykyisillä toimenpiteillä ei mikään viittaa siihen, että Venäjä niin täysin sortuisi, että se olisi pakotettu vetäytymään.

Ainakin tällä hetkellä asetan vielä nämä "Venäjän romahdus ja siitä seuraavat alueiden palauttamiset" laariin: Toiveajattelua.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Näillä nykyisillä toimenpiteillä ei mikään viittaa siihen, että Venäjä niin täysin sortuisi, että se olisi pakotettu vetäytymään.
Minä puolestani en jaksa millään uskoa, että Venäjä voi käydä sotaa loputtomiin. Venäjä itse uskoo voittavansa kulutussodan - minä en, se vain syö sillä jatkuvasti omaa tulevaisuuttaan. Kulutussota on Venäjällekin tuli sytytyslangassa, ja se, jonka lanka on lyhyempi, aikanaan pamahtaa kappaleiksi.

Venäjä kyllä voittaisi kulutussodan, jos se pystyy pakottamaan Ukrainan rauhaan. Niin kauan kun se ei sitä saa tehtyä, niin kulutussota nakertaa sitäkin. JOS Venäjä pystyy pakottamaan Ukrainan rauhaan, sillä on mahdollisuus ihan oikeasti voittaa.

Sitten toinen juttu on se, että minusta, vaikka sota loppuisi juuri tällä sekunnilla juuri näille sijoilleen, niin Venäjä on jo aloittanut sisällään kierteen, josta sen voi olla hankala selvitä ehjänä ulos. Niin pitkälle kuin minä näen, sen pitäisi saada joko Euroopan kauppa takaisin, tai Kiinan kauppa kasvamaan niin isoksi, että se korvaa sen. Kun pääasiallinen myyntituote on putkikaasu, niin aivan hetkeen en näe tämän tapahtuvan.

Venäjä luotti siihen, että se saa sotansa sodittua kolmessa päivässä ja stabiloitua tilanteen parissa viikossa. Se luotti siihen, että Euroopan kauppa säilyy.

Yksi mahdollinen tie on minusta Pohjois-Korean tie. Pystyäkseen pysymään sekä kasassa että sotatilassa se sulkeutuu. Sota aikanaan jäätyy ja laukausten vaihtaminenkin saattaa loppua, kuten Pohjois- ja Etelä-Korean välillä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Joo, Venäjä on maalannut itsensä sellaiseen nurkkaan, että mikään muu kuin taantumuksen tie ei ole mahdollista. Mitään Neuvostoliiton kaltaista suurvaltaa kenenkään siellä on ihan turhaa haaveilla rakentavansa, kun ihan parhaassakin tapauksessa tulevaisuudessa siintää jonkinlainen Kiinan käsikassarana oleminen.

Mutta tämä sota itsessään on niin vastaan sanomattoman tärkeä ja lähes pyhä asia Kremlille, että tässä ollaan valmiita viemään Venäjä vaikka minkälaiselle tielle, mutta lännelle ei missään tapauksessa voi antaa tuumaakaan periksi. Heillä on tavallaan ihan kaikki mahdollinen tässä pelissä työnnettynä sisään. Ja kun tiedetään Venäjän kansan kyky kärsiä, niin pahoin pelkään, että lännellä pokeri tässä pelissä jollain tavalla pettää ensin ja sellaisiin toimenpiteisiin ei kyetä menemään, jotka aidosti johtaisivat noiden kaikkien alueiden palautumiseen Ukrainalle. Poliitikkojen puheet ovat toki hienoja, mutta konkretian teot jäävät edelleen kovin pahoin vajaiksi.
 

BaronFIN

Jäsen
En usko Venäjällä olevan mitään mahdollisuuksia normaaleihin kauppasuhteisiin lännessä. Se on kansallistanut leasingissä olleita länsikoneita miljardien edestä. Se on ottanut haltuun länsimaisten yrityksien tehtaita ja tuotemerkkejä. Se valmistaa länsimaisten autoyhtiöiden tehtaissa ”omia” autojaan kiinalaisilla piraattiosilla.

Kokonaisuutena aivan sietämätöntä, että koko länsimainen vuosikymmenten tuotekehitys ja toiminnanohjaus -järjestelmät ovat ilmaiseksi vietävissä kunhan ollaan tarpeeksi röyhkeitä eikä mitään killswitchiä ole näihin järjestelmiin.

Jos tahtoa olisi, niin Venäjä voitaisiin palauttaa kivikaudelle kahdessa päivässä; Nokia ajaa verkot alas, Microsoft laittaa ip-osoitteet kiinni, Apple ja Google lakkauttaa palvelunsa. Lääketehtaat lopettaa lääkeviennin. En voi uskoa etteikö se olisi mahdollista.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Ajattelen ihan samoin.

Mutta tämä sota itsessään on niin vastaan sanomattoman tärkeä ja lähes pyhä asia Kremlille, että tässä ollaan valmiita viemään Venäjä vaikka minkälaiselle tielle, mutta lännelle ei missään tapauksessa voi antaa tuumaakaan periksi.
Vielä 2022 ajattelin tätä tosiaan Putinin Pyhänä Sotana. Viimeistään "presidentinvaalien" yhteydessä aloin ajatella, että itse asiassa jokaisen järjellisen venäläisen kuvittelisi toivovan sormet ristissä voittoa. Ainakin eliitin. Eliitin on pakko tajuta, että sodan lopettaminen ei ole minkäänlainen ratkaisu, koska se tulisi Venäjälle - ja heille - tavattoman kalliiksi. Heidän on oikeastaan pakko olla sodan kannalla. Kun edes koettaa ajatella, että miten he voisivat sumplia rauhan Ukrainan ja lännen kanssa niin, että tilanne voisi jotenkin palata normaaliksi... Hirveän vaikeaa.

Eli venäläiseen tapaan, huikataan pullosta lisää vodkaa, laitetaan silmät kiinni ja painetaan ladan kaasupoljinta, meni se sitten minne meni.

...lännellä pokeri tässä pelissä jollain tavalla pettää ensin...
Länsi on minustakin tämän sodan heikoin lenkki. Valitettavaa Ukrainan kannalta.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Vielä 2022 ajattelin tätä tosiaan Putinin Pyhänä Sotana. Viimeistään "presidentinvaalien" yhteydessä aloin ajatella, että itse asiassa jokaisen järjellisen venäläisen kuvittelisi toivovan sormet ristissä voittoa. Ainakin eliitin. Eliitin on pakko tajuta, että sodan lopettaminen ei ole minkäänlainen ratkaisu, koska se tulisi Venäjälle - ja heille - tavattoman kalliiksi. Heidän on oikeastaan pakko olla sodan kannalla. Kun edes koettaa ajatella, että miten he voisivat sumplia rauhan Ukrainan ja lännen kanssa niin, että tilanne voisi jotenkin palata normaaliksi... Hirveän vaikeaa.

Eli venäläiseen tapaan, huikataan pullosta lisää vodkaa, laitetaan silmät kiinni ja painetaan ladan kaasupoljinta, meni se sitten minne meni.

Länsi on minustakin tämän sodan heikoin lenkki. Valitettavaa Ukrainan kannalta.
Boldaus oma. Vastaus siihen, että miten Venäjä voisi palata normaaliin löytyy myös viestisi viimeisestä kappaleesta. Eli esim. Putin kylmäksi, sitten esitetään vähän länsimielistä ja tarjotaan samalla Ukrainalle reiluhko, mutta kuitenkin vähän alakanttiin menevä korvaus. Pidetään näennäisen demokraattiset vaalit, jonka voittaja on oikeasti jo etukäteen tiedossa ja tämä puhuu virkaanastujaisissaan vähän vapaudesta ja yhteistyöstä, sekä Venäjästä osana eurooppalaista perhettä, jonka kanssa pitää tulla toimeen. Sitten alkaakin jo Saksa ja Ranska syömään kädestä, sekä Nordstreamien kunnostus alkaa ja kassa kilkattaa. Sitten taas jonkun 5 vuoden päästä kohti alamäkeä, kun eivät saa itärajan takana mitään aikaan ja kansalta pitää kuitenkin kaikki taskuttaa rikkaiden kukkaroihin. Alkuun kuitenkin vähän yleistä palkankorotusta ja eläkkeiden parannuksia, niin eipä perus-iivanakaan ala liikaa nokkaa koputtamaan. Syytteet kyllä jostain yhteiskuntarauhan rikkomisesta ja veronkierrosta keksitään kaikille, joille meno ei kelpaa. Samat kaverit kaivetaan sitten naftaliinista, kun on taas resursseja koittaa uusia valloitusretkiä.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Boldaus oma. Vastaus siihen, että miten Venäjä voisi palata normaaliin löytyy myös viestisi viimeisestä kappaleesta. Eli esim. Putin kylmäksi, sitten esitetään vähän länsimielistä ja tarjotaan samalla Ukrainalle reiluhko, mutta kuitenkin vähän alakanttiin menevä korvaus. Pidetään näennäisen demokraattiset vaalit, jonka voittaja on oikeasti jo etukäteen tiedossa ja tämä puhuu virkaanastujaisissaan vähän vapaudesta ja yhteistyöstä, sekä Venäjästä osana eurooppalaista perhettä, jonka kanssa pitää tulla toimeen. Sitten alkaakin jo Saksa ja Ranska syömään kädestä, sekä Nordstreamien kunnostus alkaa ja kassa kilkattaa. Sitten taas jonkun 5 vuoden päästä kohti alamäkeä, kun eivät saa itärajan takana mitään aikaan ja kansalta pitää kuitenkin kaikki taskuttaa rikkaiden kukkaroihin. Alkuun kuitenkin vähän yleistä palkankorotusta ja eläkkeiden parannuksia, niin eipä perus-iivanakaan ala liikaa nokkaa koputtamaan. Syytteet kyllä jostain yhteiskuntarauhan rikkomisesta ja veronkierrosta keksitään kaikille, joille meno ei kelpaa. Samat kaverit kaivetaan sitten naftaliinista, kun on taas resursseja koittaa uusia valloitusretkiä.
Pahimmillaan noin.

Sitten taas, vaikea uskoa, että jos Venäjä olisi valmis rauhaan, etteikö Ukraina haluaisi alueitaan Krimiä myöten takaisin. Ukrainassa ihmiset vaatisivat korvauksia ja omaiset sotarikollisia tilille. Ukrainan jälleenrakentaminen tulee tavattoman kalliiksi, ja jos Venäjä hinkuisi rauhaa, länsi haluaisi sen maksamaan.

Venäjä takavarikoi miljardikaupalla länsimaista omaisuutta. Vaikka rahalla on lyhyt muisti, niin ei se niin lyhyt ole, että 5-10 vuoden sisällä esimerkiksi Fortumin kaltaiset firmat olisivat valmiita taas kovasti investoimaan - siis senkään jälkeen, vaikka olisivat saaneet korvaukset menetetystä omaisuudesta Venäjän valtiolta. Koko venäjänkauppaa rakennettiin vuosikymmeniä, Neuvostoliiton ajoista lähtien.

Venäjän öljy ja kaasu ovat kyllä tärkeitä Euroopalle, mutta siihen ei haluta kyllä hirttäytyä kiinni, ei lyhyellä aikajänteellä: Venäjä ei millään tule pääsemään niihin toimitusmääriin eikä sillä hinnalla kuin ennen sotaa. Ja toisaalta taas, koska valtaosa venäläisistä asuu Uralin länsipuolella, niin Eurooppa on hirveän tärkeä Venäjälle itselleen. Voi se nyt jossain fantasioissa ajatella siirtävänsä katseet Kiinaan, mutta kun siinä on tuhansia kilometrejä tyhjää välissä asutuskeskusten välillä, niin voi tulla jossain vaiheessa ikävä sitä länsinaapuria.
 

tosiasia

Jäsen
Suosikkijoukkue
TuTo
No, Neuvostoliiton romahdusta oli vaikea nähdä ennakkoon. Oli kyllä puhetta siitä, että paine sisällä kasvaa, ja että painekattila nimeltään Neuvostoliitto joko pamahtaa tai tussahtaa.

Askelmerkkejä ei varmaan ole kellään. Ei ollut Neuvostoliitonkaan kanssa. Yksinkertaisesti vain asevarustelu ja talouden heikko tilanne veivät lopulta jättiläisen mennessään. Nyt Venäjä on käytännössä sotatilassa, toisin kuin Neuvostoliitto, joten oma oletukseni on, että se tulee näkymään taloudessa nopeammin.
Neuvostoliiton romahtamiseen oli varmasti monta syytä ja vaikea sitä oli tosiaan ennakoida. Itse näkisin kuitenkin, että yksi jopa merkittävin avaintekijä oli silloinen johtaja Mihail Gorbatšov. Gorba ei halunnut väkivaltaa ja uskoi järjestelmän kehittymiseen, eikä häätänyt Jeltsiniä. Jälkikäteen eläkkeellä Gorbakin taisi jossain haastattelussa todeta, että Jeltsin olisi pitänyt hoitaa kuvioista pois johonkin Siperiaan. Toisenlainen johtaja olisi saattanut surutta hiljentää Jeltsinin, kuten ja Neuvostoliitto saattaisi siten olla jopa yhä olemassa. Kiinallakin oli käännekohdassa lähes samoilla hetkillä vuonna 1989, mutta Tiananmenin aukion verilöyly hiljensi hallinnon vastustajat. Putin on tässä valossa vaikea syrjäytettävä, vaikka Venäjä romahtaisi aika syvällekin.

Nykyisessä Venäjän ja Ukrainan sotapelissä (taustalla jälleen Itä vs. Länsi ajattelu) meillä on tällä hetkellä kaksi kylmänsodan strategialla ajattelevaa johtajaa Putin ja Biden tekemässä isoja ja ratkaisevia päätöksiä. Nuorempiakin johtajia on nousemassa isoon rooliin varsinkin Euroopassa ja se voi muuttaa tilannetta ja sodan pelitapa-ajattelua tulevaisuudessa. Vieläkin puhutaan punaisista viivoista ja niiden ylittämisestä. Biden harkitsee kaikkea aseapua todella tarkkaan ja Putinkin varoo selvästi isompia eskalaatioita, vaikka puhuukin välillä ihan muuta. Joku voisi ehkä vähän ironisesti sanoa, että tässä näkyy vähän vastustajan kunnioitustakin ja pelkojakin on molemmin puolin sodan suhteen. Tulevaisuudessa johtajien vaihtuessa kylmänsodan strategiat saattavat vaihtua vielä ihan johonkin muuhun ja silloin panokset todennäköisesti nousevat. Sodan loppua on yhä vaikea ennustaa ja sota vaikuttaisi edelleen kestävän ainakin toiset 2 vuotta, vaikka Trump nousisi valtaan.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Pahimmillaan noin.

Sitten taas, vaikea uskoa, että jos Venäjä olisi valmis rauhaan, etteikö Ukraina haluaisi alueitaan Krimiä myöten takaisin. Ukrainassa ihmiset vaatisivat korvauksia ja omaiset sotarikollisia tilille. Ukrainan jälleenrakentaminen tulee tavattoman kalliiksi, ja jos Venäjä hinkuisi rauhaa, länsi haluaisi sen maksamaan.

Venäjä takavarikoi miljardikaupalla länsimaista omaisuutta. Vaikka rahalla on lyhyt muisti, niin ei se niin lyhyt ole, että 5-10 vuoden sisällä esimerkiksi Fortumin kaltaiset firmat olisivat valmiita taas kovasti investoimaan - siis senkään jälkeen, vaikka olisivat saaneet korvaukset menetetystä omaisuudesta Venäjän valtiolta. Koko venäjänkauppaa rakennettiin vuosikymmeniä, Neuvostoliiton ajoista lähtien.

Venäjän öljy ja kaasu ovat kyllä tärkeitä Euroopalle, mutta siihen ei haluta kyllä hirttäytyä kiinni, ei lyhyellä aikajänteellä: Venäjä ei millään tule pääsemään niihin toimitusmääriin eikä sillä hinnalla kuin ennen sotaa. Ja toisaalta taas, koska valtaosa venäläisistä asuu Uralin länsipuolella, niin Eurooppa on hirveän tärkeä Venäjälle itselleen. Voi se nyt jossain fantasioissa ajatella siirtävänsä katseet Kiinaan, mutta kun siinä on tuhansia kilometrejä tyhjää välissä asutuskeskusten välillä, niin voi tulla jossain vaiheessa ikävä sitä länsinaapuria.
Oma luotto Saksaan ja Ranskaan on ainakin aika alhainen (varsinkin EU-vaalien jälkeen), ja elän käsityksessä, että sielläkin ollaan valmiita palamaan hetimiten normaaliin, kun vain julkinen paine sallii. Ja heidän maissaan sehän sallii, vaikka rajat vedettäisiin nykyisille rintamalinjoille. Kotona kehuttaisiin diplomatian riemuvoittoa ja kolmannen maailmansodan välttämistä neuvotteluiden keinoin. Ukrainalle kulisseissa sanotaan, että tämän pitää kelvata ja sotilaallista tukea ei enää tule. Sitten vielä päälle kahmitaan kaikki infraprojektit Ukrainasta omille firmoille ja tuodaan omat pankit pyörittämään Ukrainaa. Vähän karrikoidusti näin, mutta vähintään samassa hengessä. Venäjä tietysti joutuu palauttamaan omaisuuden ja joku Saksakin on varmaan valmis jäämään takavarikoista hieman tappiollekin, kunhan halpa kaasu saadaan taas kulkemaan ja teollisuuden kustannuksia alas, sekä maa takaisin kasvukäyrälle.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Se, että odotetaan jotain Venäjän romahtamista, niin minusta tuota pitää pystyä perustelemaan vallitsevilla nykyhetken realiteeteilla. Mikä nykyajassa viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan? Se että keskusteluun nostetaan jotain 1500-luvulla alkaneita sekasorron vuosia, (kuten tuossa aiemmin tehtiin), niin millä tämä muka perustellaan että Venäjälle kävisi nyt samoin?

Historia on historiaa syystä, eikä se ole mikään nykyhetken käyttöopas. Toki historiasta voi oppia, ja se tuo ymmärrystä, mutta silti pitää käsittää se, että tätä päivää me nyt eletään. Ja luoja paratkoon poliitikkojamme, jotta he ymmärtäisivät tämän.

Silloin kun Venäjän kaltaisen valtion kanssa ollaan sodassa, niin asioita ei voi pistää toiveajattelun varaan ja odottaa jotain mystistä romahtamista, joka ehkä jostain jotenkin tulee, jota kukaan ei kuitenkaan pysty määrittelemään. Venäjä pitää pystyä pakottamaan siihen, että se luovuttaa kaikki valtaamansa alueet takaisin. Ja se miten se pakottaminen tapahtuu, niin se käy tuolla taistelukentillä. Hyvä esimerkki näistä tarvittavista toimenpiteistä on tuo viimeinen USA:n apupaketti. Kun ne kivekset ihan oikeasti tuodaan pöytään, niin nyt nähdään tuolla Harkovan suunnalla se, että Venäjän eteneminen loppui kuin seinään. Ukraina sai roimasti kipeästi kaipaamaansa aseistusta ja erittäin vakavalta näyttänyt tilanne saatiin pysäytettyä.

Mistäs saataisiin sitten sellainen tahto ja sellaiset toimenpiteet, että Venäjää alettaisiin tuolla taistelukentillä vyöryttämään takaisin oikeille rajoille? Vapaaehtoisesti se ei anna neliömetriäkään takaisin. Valitettavasti tämmöisestä konkretian tason toimista ei ole nähtävissä vielä oikein mitään merkkejä. Jos nyt edes sen nämä Euroopan johtavat poliitikot ymmärtäisivät, että Venäjä itse katsoo olevansa sodassa meitä vastaan. Tästä olisi ihan hyvä lähteä liikkeelle, mutta onko tämä EU:ssa ja kansan parissa ymmärretty? No joissain maissa on ymmärretty paremmin, mutta valitettavan monissa ei oikein ollenkaan. Ja Kreml tietenkin käyttää tätä hyväkseen, kun se miettii siirtojaan tästä eteenpäin.

On totta, että Putin ei suunnitellut tämmöistä sotaa ja että hän on ajanut Venäjän hyvin kusiseen tilanteeseen. Mutta mikään ei viittaa tällä hetkellä siihen, että Venäjä ei kykenisi käymään tätä sotaa vielä usean vuoden ajan, eikä etenkään mitään niin totaalista luhistumista ole näköpiirissä, joka johtaisi siihen, että Venäjä vaan antaisi takaisin kaikki nuo alueet. Pitää muistaa se, että Venäjällä ihan helvetin iso osa kansasta ajattelee, kuten Putin ja se nyt ei vaan ole siellä ok, että tappio niin nöyryyttävällä tavalla tunnustettaisiin.

Sinällään allekirjoitan tuon kortin, josta puhutte, että jossain vaiheessa Venäjän sotilaat voivat vaan yksinkertaisesti kieltäytyä massoittain taistelemasta, kun kyllästyvät tuohon tapattamiseen. On se mahdollista, mutta ei sodassa sen kortin varaan voi kuitenkaan lähteä pelaamaan oikein mitään. Venäjällä johdetaan pelolla, ja siellä tuo taistelusta kieltäytyminen tarkoittaa parhaassakin tapauksessa todella pitkää reissua Siperiaan. Jos nyt siis oman teloituspataljoonan luodeilta satut välttymään.

Ensisijainen lähestymistapa pitäisi olla mielestäni se, että jos tosissaan Ukrainan halutaan saavan nuo kaikki alueet takaisin, niin toimenpiteiden pitää sitten myös olla sen mukaisia, että Ukraina tuolla taistelukentällä ne pystyy valtaamaan takaisin. Vielä ei ainakaan sellaisia toimenpiteitä olla nähty.

Trumpin hyvinkin mahdollinen uudelleenvalinta ja USA:n sisäpoliittinen sekasorto, sekä monessa Euroopan maassa nousevat hyvinkin ymmärtävästi Venäjään suhtautuvat poliittiset liikkeet. Laittaa mietityttämään, että missä maailma makaa lähivuosina.
 
Viimeksi muokattu:

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Ensisijainen lähestymistapa pitäisi olla mielestäni se, että jos tosissaan Ukrainan halutaan saavan nuo kaikki alueet takaisin, niin toimenpiteiden pitää sitten myös olla sen mukaisia, että Ukraina tuolla taistelukentällä ne pystyy valtaamaan takaisin. Vielä ei ainakaan sellaisia toimenpiteitä olla nähty.
Koko teksti hyvää pohdintaa, mutta tuossa se oleellinen tosiaan on. Viime kesän vastahyökkäys kertoi ihan konkreettisesti, mitkä ovat Ukrainan eväät alueita takaisin vallata isommassa mittakaavassa. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut tuosta vajaan vuoden takaisesta, ainakaan parempaan suuntaan. Nyt Ukraina saa jo iskeä vapaammin Venäjän sisälle, mutta toisaalta sekä ammus- että miehistötilanne on viime vuotta heikompi. Totta kai itsekin haluaisin Ukrainan saavan kaikki alueensa takaisin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että vähempikin voisi olla Ukrainalle voitto. Ei kuitenkaan mikään aselepo ilman EU- ja NATO- jäsenyyttä, silloin Venäjän uusi hyökkäys olisi vain ajan kysymys. Oikeat turvatakuut, niin tilanne voisi oikeasti alkaa vakiintua niille sijoille, missä rauhanteon hetkellä ollaan. Valitettavasti Euroopalla on pitkä henkinen matka noihin mainittuihin oikeisiin turvatakuisiinkin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös