Sehän se tapaa olla ongelmana, kun verrataan jotain Pohjois-Korean ja Venäjän kaltaisia diktatuureja sivistysvaltioihin, että sivistysvaltiot käyttävät mieluummin rahaa oman valtion kehittämiseen ja hyvinvointiin kuin pelkkään ammustuotantoon ja aseisiin, kun taas nämä diktaattorit voivat kusta kansan päälle ja panostaa kaiken omien sotafantasioiden tyydyttämiseen. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa kansa näkee nälkää, maan infra ja elämänlaatu eliitin ulkopuolella on kymmeniä vuosia länsimaita perässä, ja jopa huonommalla tolalla kuin Venäjän kaltaisessa perslävessä, mutta juuri siksi siellä pystytäänkin tuottamaan ammuksia enemmän kuin vaikkapa meillä.
Hassua on kyllä se, että välillä raja tuon ahneuden suhteen on kovin häilyvä, mutta toki perusteet erilaisia sen suhteen onko diktatuuri vai demokratia. Kaikkihan tietää, että se valistunut diktaattori olisi paras vaihtoehto, mutta koska sellainen on liki satuolento, niin se demokratia lienee kuitenkin edes vähän sitä diktatuuria parempi.
Mutta siellä diktatuurissakin näkyy yhtä lailla se sama peli, jossa osa pääsee sinne "voittajien" joukkoon, ja sitten muista ihmisistä tahi muistakaan elollisista onkin sen jälkeen jotakuinkin paskan vertaa väliä. Demokratiassa -toki Suomessa jo kohta häilyvästi- yritetään ainakin leikkiä sellaista leikkiä, että kaikki otettaisiin lukuun, ja toimien tähtäävän oletetusti laajaan hyvinvointiin. Kuitenkaan ei siellä Venäjälläkään ole enää abosuluuttisesti köyhiä myöskään, vaikka omaa markkinataloudellista ajatteluaan noudattaakin, joten mene ja tiedä sitten. asiaa ei myöskään auta dmokraattisten hallitusten puupäät, kuten vaikkapa Grhan-Laasonen kuuluisine lauseineen siitä, että ei valtion tehtävä ole huolehtia kansalaisistaan. Haloo puupää, sitlä koko valtioita ei ole i lman niitä kansalaisia, joten mietipä uudelleen.
Mitä sitten tulee niihin aseisiin, niin Euroopan tasolla ongelmaksi -ja vähän kyllä varmaankin koko Demokratiankin alueelle- muodostuu sellainen asia, että täällä ei köyhillä ole varaa, ja rikkaat eivät halua, rahoittaa sodankäynnin kuluja, ja ei varsinkaan niin kauan, kun ei se oma omaisuus ole sen suoran tulen alla. Itku kyllä alkaa heti sillä sekunnilla, kun bisnes vaarantuu, tai omaisuus on menossa. silloin alkaa sosialismi kiinnostelemaan, kun se sosialisoidaan itselle. Ihana lutuinen logiikka siis tuossakin, että voitot kyllä pidetään, mutta tappiot sosialisioidaan. Sama ei tietenkään käy, kun ihmistä kohtaa jokin kova isku, niin muut vaan sitten kehottavat elelemään paremmin, ja kertoilevat kaiken olevan omaa syytään.
Olen jo aiemmin todennut sen Demokratiankin olevan jonkinlaisessa kriisissä, sillä Euroopan Unioninkin peruskirjan mukainen sosiaalinen markkinatalous saa yhä enemmän potkuja perseelle, ja maat eivät keskenäänkään kunnioita toisiaan, vaan ottavat senkan nenästä kaikin tavoin mitä voivat, ja tulkitsevat lakeja sun muita ihan omasta perspektiivistään. Se sosiaalisuus siis jo kohta on katoava luonnonvara, ja jokainen kaiketi jo historiasta pitäisi tietää, millaiseen auvoon ja nirvanaan se sitten aikanaan johtaa.
Kun siten jokaisessa demokraattisessa maassa on kuitenkin sitä porukkaa, joka joutuu alati vain ahtaammalle, niin etäisyyden sotaan ollessa vielä ns "riittävän kaukana", ei siihen haluta edes löytää ratkaisua, jossa se oma maa joutuisi jotakin makselemaan. Tehdään siis vasta kun on pakko, ja silloin ollaankin jo usein myöhässä.
Osan ihmisistä usko tulevaisuuteen alkaa siis demokratioissakin olemaan vähän siinä ja siinä, joka tarjoaa juurikin kaiken maailman äärilaitapuolten tolloille sijaa päästä johtotehtäviin, ja siitä lopultsa vin omahyväiseksi äitynyt niin Euroopan, kuin maiden omakin johto saa ottaa kyllä syyt kontolleen.
Missään vaiheessa ei olisi pitänyt hetkeäkään olla yhdellekään Euroopan maalle mitään muuta vaihtoehtoa tunkion hyökkäyksen suhteen, kuin pistää peli poikki totaalisella nöyryytyksellä heti alkuunsa, mutta edes tähän ei kyetä, koska Euroopassa ei siis vaan haluta maksaa, tai on sitä porukkaa, joka niinikään sijoituksineen hyötyy sodan mahdollisimman pitkään jatkumisesta, jonka myötä aina se unikin tulee paremmin, kun tietää, että aamulla on taas tilillä enemmän fyffeä.
Lisäksi kun vielä saadaan hyötyä kaupankäynnistäkin tunkion kanssa, kunhan vaan etsitään sopivat kiertoreitit sille, niin ei ole hetkeen näkyvissä kyllä muuta, kuin niitä puheita vailla tekoja.
Ja ei, en tarkoita etteikö tueta, mutta tuetaan vaiin sen verran, että homma kestää mahdollisimman kauan, ja täysin ilman tavoitetta. Ajatellaan, että no jos ei muuta tästä saada, niin jos edes se venäjä heikkenisi. No ei näytä heikkenevän, ja harmittaa kovin se, että putte possu oli täysin oikeassa Euroopan heikkoudesta puolustaa yhtään ketään. Edes itseään. Kaiken maailman liittoja tehdään, mutta ne ovat vain paperia, kunnee muuta on syytä olettaa.
Euroopan johto, dmokratioiden johto ja yritysten johto ei halua vaarantaa mitään, vaan tekee juuri niin vähän kuin mahdollista, että edelleen raha liikkuisi silleen mukavasti, joten tehdään näitä näennäisiä pakotteita, jotka itse asiassa lyövät eniten pientuloista Eurooppalista persiille ja poskille, ja ilman edes mitään odotettavaa lopputulosta tälle touhulle. Tässä saadaan taas revittyä vähän tuloeroja lisää, joten todella hyvää politiikkaa.
Vituttaa oikeasti katsella tätä touhua ihan huolella.
/img-s3.ilcdn.fi/d41a63cfb7981cc0c6701319a8b4046ce89b31e605eeaa22da3e40a5357d8b94.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/5dfa75e5a25b7562f0f79050e234f6e6a348082bb76400893577848ae820985f.jpg)