Se ei olisikaan enää vapaa maailma, jos ei voisi itse valita, mikä on tärkeää. Eli jos olisi jotenkin väärä valinta valita lyhyen aikavälin rahamäärän kasvattaminen vs. jonkun auttaminen.
Nimenomaan näin tämä menee. Keskipitkällä aikavälillä nämä toki kulkevat käsikkäin, joka on laajasti ymmärretty ja jonka mukaan myös on pyritty toimimaan. Ihan demokraattisen tahdon mukaisesti.
Venäjän nykyhallinnon suhteet länteen ovat iäksi syväjäässä ja ainoa mahdollisuus niiden sulattamiseen on uusi hallinto ja uusi perustuslaki. Tämä taas ei tapahdu muuten, kuin siten, että Venäjän federaatio romahtaa sisältä päin, koska Putinin regiimi ei muuten vallasta luovu.
Tätä peilatessa sotatilanteeseen:
Jos Ukrainan voitoksi lasketaan, että se saa kaikki sille kuuluvat alueensa takaisin, on ainoa mahdollisuus Venäjän sisäinen romahdus. Pienellä jälkiviisaudella sanottuna tämä on ollut selvää siitä alkaen, kun Venäjä valloitti suuret alueet Etelä- ja Itä-Ukrainasta. Nykyisellä Ukrainan vapaaehtoisuuteen pohjaavalla puolustusarmeijalla ei ole realismia valloittaa noin suuria alueita takaisin rintamasodan keinoin. Liikekannallepanoon hyökkäystä varten sillä taas ei ole - aivan sataprosenttisen ymmärrettävästi - halua, koska alueiden valloittaminen hyökkäyksellä maksaisi aivan valtavasti nuorten ukrainalaisten elämiä.
Siksi lännen pitäisi omasta mielestäni paitsi tukea nykyistä voimakkaammin Ukrainan puolustusta (jotta se pystyy pitämään nykyiset asemat ja mahdollisesti valtaamaan joitakin strategisia kohteita takaisin sekä vaikeuttamaan Venäjän sotilaallista toimintaa tuhoamalla tärkeitä kohteita), niin myös viimeinkin alkaa nakertamaan Venäjän hallintoa sisältä päin paitsi tiukentamalla pakotteita, myös informaatiosodan ja propagandan keinoin. Tähän lännellä olisi Venäjään nähden ylivoimaiset resurssit, mutta tästä huolimatta länsi ei toistaiseksi tee tätä Venäjällä vaikka Venäjä yrittää toimia niin lännessä. Mitä luultavimmin ydinsyy tähän on sama, kuin ennen Neuvostoliiton romahdusta: pelko Venäjän äärimmäisen epävakauden seurauksista (esim. pakolaistulva), pelko jostakin "vielä pahemmasta" diktatuurista (mikä edes voisi olla huonompi vaihtoehto, kuin nykyisten persenaamojen diktatuuri?) ja pelko Venäjän sisällissodasta.
Tässä pelätään siis taas varjoja, kuten 90-luvun alkupuolella.