1) Mikä tahansa kehityskulku, missä Nato-maiden sotilaat Ukrainan maaperällä sotivat venäläisten joukkoja vastaan, niin siinä on oletettavasti silloin osallisena myös Suomen sotilaat. Ei siis että joo joo, menkää vaan te puolalaiset, mutta me jäädään tänne uusimpana Nato-jäsenenä seuraamaan sivusta.
2) Mikä tahansa "rajavalvonta" tms. on täysin epäuskottavaa, jos sitten tosipaikan tullen pötkitäänkin karkuun ampumatta laukaustakaan. Sellaisessa tilanteessa on 100 % varmaa, että Venäjä lähettää vaikka sen yhden hullun Igorin sieltä rynnimään yksin banzaitaan kohti niitä Nato-joukkoja.
3) Kun Suomen sotilaat ovat ampuneet Venäjän sotilaita - vaikka kuinka olisivat itse joutuneet hyökkäyksen kohteeksi vain kaikessa rauhassa rajalla makkaraa paistaessaan -, on se de facto sodanjulistus Suomelta.
4) Se ei johda siihen, että oltaisiin yhtäkkiä samanlaisen hyökkäyksen kohteena kuin mistä Ukraina on kärsinyt nyt kaksi vuotta - koska Venäjällä ei ole siihen joukkoja tai kalustoa.
5) Mutta samalla sekunnilla meidän ilma- ja meritorjuntamme täytyy olla sataprosenttisessa toimintavalmiudessa, koska risteilyohjus voi koska tahansa lentää Puolustusministeriön kattoa kohti. Kaikki kalusto ja varusmiehet täytyy hajauttaa kasarmeilta ja tukikohdista sodanajan mukaisesti. Niiden Ukrainaan lähteneiden joukkojen lisäksi pitää siis useampi valmiusprikaati olla ihan täydessä hötäkässä 24/7 valmiina vastaamaan mihin vain.
Ihan nyt suorien vaikutusten lisäksi (ne tuhannet valmiusprikaateihin kutsutut miehet ja naiset) tietysti koko yhteiskunta on ihan eri näköinen ja ihmisten arkinen mieliala jotain täysimuotoisen paniikin ja jodi- sekä paskapaperihamstraamisen sekä hyvin suuren huolestuneisuuden väliltä. Vaikutukset kansalaisten hyvinvointiin sekä talouteen ovat massiiviset.
Että josko nyt aika perkeleesti jäitä hattuun teiltä, joita näköjään täytyy sitoa Jatkoajan koivuihin.