Axbor Nocturne
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Chelsea FC
EU yrittää räpistellä jotain, kun tekevät päätöksen tunkiovaltion jäädytetyistä varoista
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Kärpät voitolla joulutauolle – Karhunen piti nollat paluupelissäänLue lisää »
-
Pauliina Salonen haluaa tulla johtajaksi HIFK:ssa − "Omat odotukset itseäni kohtaan ovat kasvaneet"Lue lisää »
-
Maalivahdeilla ällistyttävä määrä töitä Auroraliigan vuoden viimeisinä pelipäivinäLue lisää »
-
Auroraliiga siirtyi joulutauolle Kiekko-Espoon komennossa − pudotuspelipaikoista vääntöä, pohjakerroksessa yksinäistäLue lisää »
-
Jori Lehterän vitsistä on kehittynyt yksi Liigan kuumimmista derbyistäLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Ruotsissa pelattiin yksi kierros sarjataukojen välissä, Oskari Laaksonen palasi tehokkaanaLue lisää »
Venäjä hyökkää Ukrainaan
- Viestiketjun aloittaja Osmo Rapeli
- Alkaa
- 11 332 093
- 66 072
Totta, mutta se kohtalokkain virhe voidaan tehdä vuonna 2024, kun valot eivät ole edelleenkään päällä...
Mr. Tasuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Palloseura, Avalanche
Uskon siihen, että tämän viivyttelytaktiikan on laskettu syövän Venäjän reusrsseja niin, että se aiheuttaa lopulta Venäjän jonkin tason romahtamisen. Jos peli laitettaisiin saman tien poikki NATO:n toimesta, niin Venäjän resursseja säästyisi ja epävakaa tilanne jatkuisi pidempään. Isossa kuvassa tämän saatetaan nähdä olevan pienellä alueella tapahtuva sota, joka kuluttaa Venäjää todella paljon. Iso sääli Ukrainan kannalta. Heille annetaan vain sen verran aseita, että sota ei tästä enää laajenisi, mutta isojen valtioiden kilpailija heikkenee. Voisin kuvitella tämän sodan olevan esimerkiksi USA:lle jackpot.
Medvedev allekirjoitti 10.8.2009 lain, joka sallii venäläisten joukkojen käytön vieraalla maaperällä "Venäjän Federaation kansalaisten suojelemiseksi".
Maaliskuussa 2012 Venäjä sopi Moldovan kanssa jopa 30 % alemmista kuluttajahinnoista öljylle ja kaasulle. Moldovalle tarjottiin myös Tulliliittoa, joka olisi ollut portti Venäjän pyörittämään Euraasian unioniin. Tämä olisi toteutuessaan tarkoittanut, että Venäjä, Valko-Venäjä ja Moldova olisivat piirittäneet Ukrainaa kolmelta puolelta, jolloin sen jäsenyys unionissa olisi ollut askeleen lähempänä ja mahd. EU-jäsenyys paljon ongelmallisempi.
Onhan näitä merkkejä ollut, mutta niistä on uutisoitu huonosti. Halosen aikana uutisointi olisi ollut russofobiaa, mutta eipä se juuri parantunut Niinistönkään aikana. Land of free press tjsp. :)
Taisi olla saksalaisten scholzingia tämäkin ilmoitus. Panttereita piti pukata niin perkeleesti linjastoilta...
Motti-Masa
Jäsen
Tämähän on fiksu kaveri tämä Paasikivi. Hyvää puhetta.
/img-s3.ilcdn.fi/cb376455213d7bd0352b42a76666826ba6f1b777d4ef6705832e84ed555ea4e1.jpg)
www.iltalehti.fi
IL-erikoisstudio: Ruotsalaissotilaalta suorat sanat Ahvenanmaasta – "Ristiriitaista"
Everstiluutnantti Joakim Paasikivi pureutuu Iltalehden erikoisstudiossa Itämeren turvallisuuteen. Lisäksi asiantuntijan kanssa perataan Euroopan asevoimien alennustilaa, Ukrainan tukemista ja pohjoismaista aloitetta ammustuotannosta.
www.iltalehti.fi
Olipas loistava pätkä, kannattaa katsastaa!Tämähän on fiksu kaveri tämä Paasikivi. Hyvää puhetta.
IL-erikoisstudio: Ruotsalaissotilaalta suorat sanat Ahvenanmaasta – "Ristiriitaista"
Everstiluutnantti Joakim Paasikivi pureutuu Iltalehden erikoisstudiossa Itämeren turvallisuuteen. Lisäksi asiantuntijan kanssa perataan Euroopan asevoimien alennustilaa, Ukrainan tukemista ja pohjoismaista aloitetta ammustuotannosta.
Valot ovat kyllä ihan hyvin päällä ympäri Eurooppaa puolustusmenojen kasvattamisen osalta. Alle linkitetty data on 2022-2023 tilastoa - vuodelle 2024 nousua tulee vielä selvästi enemmän perustuen uutisointiin valtioiden puolustusmenoista.
Mitä taas tulee teollisuuden määrällisen tuotantokapasiteetin nostoon niin - kuten monesti todettua - se kestää aikansa. Tämä siksi, että Euroopan asetuotanto on pitkälti yksityisissä käsissä ja siksi niillä ei tuotantotehokkuussyistä ole ollut mitään reservikapasiteettia. Ei yksityisillä yrityksillä ole tapana pitää kalliiden ylläpitokustannusten linjaa pimeänä siltä varalta, että joku sattuisi tilaamaan jotakin. Työvoimasta puhumattakaan.
Johan sen järkikin sanoo, ettei uusia linjoja ole heti käytössä, kun teollisuus päättää investoida. Otetaan täysin hypoteettinen ja varmaankin hyvin epärealistinen käytännön esimerkki: jos vaikka Patria pääsisi sopuun Rheinmetallin kanssa Leopardien lisenssivalmistuksesta, ei se tehdas Hämeenlinnan Käikälään viikossa nousisi, vaikka kuinka toivottaisiin ja palkattaisiin ahkeria ukkeleita ja akkeleita sitä bygäämään.
Ramp-up on kuitenkin puolustusteollisuuden osalta käynnissä, ja tämän vuoden aikana tilanne paranee merkittävästi.
Virhe on tietysti ollut se, että valtiot eivät ole subventoineet yksityistä teollisuutta siten, että sillä olisi ollut mahdollisuutta ylläpitää reservikapasiteettia aiemmin 2000-luvun aikana. Sitä on kuitenkin enää turhaa voivotella, koska sitä ei voi enää muuttaa.
Viimeksi muokattu:
Aitoa retroa!
Noihin ei sodat tai pakotteet edes vaikuta, Pietari - Moskova akselin ulkopuolella normaali kunnallistekniikan suoritus, ei ne joka kerta voi täydellisesti onnistua.
Kyllä, mutta tarkoitin tässä lähinnä Ukrainan tukemista. Aseita ja kalustoa löytyisi kollektiiviselta länneltä erityisesti USA:lta jos ja vaikka kuinka, mutta Venäjää ei näköjään haluta laittaa siltaan Ukrainassa mikä voi osoittautua valtavaksi virheeksi. Siksi mielestäni lännellä ei ole valot päällä edelleenkään...Valot ovat kyllä ihan hyvin päällä ympäri Eurooppaa puolustusmenojen kasvattamisen osalta.
Mitä taas tulee teollisuuden määrällisen tuotantokapasiteetin nostoon niin - kuten monesti todettua - se kestää aikansa. Tämä siksi, että Euroopan asetuotanto on pitkälti yksityisissä käsissä ja siksi niillä ei tuotantotehokkuussyistä ole ollut mitään reservikapasiteettia. Ei yksityisillä yrityksillä ole tapana pitää kalliiden ylläpitokustannusten linjaa pimeänä siltä varalta, että joku sattuisi tilaamaan jotakin.
Johan sen järkikin sanoo, ettei uusia linjoja ole heti käytössä, kun teollisuus päättää investoida. Otetaan täysin hypoteettinen ja varmaankin hyvin epärealistinen käytännön esimerkki: jos vaikka Patria pääsisi sopuun Rheinmetallin kanssa Leopardien lisenssivalmistuksesta, ei se tehdas Hämeenlinnan Käikälään viikossa nousisi, vaikka kuinka toivottaisiin ja palkattaisiin ahkeria ukkeleita ja akkeleita sitä bygäämään.
Ramp-up on kuitenkin puolustusteollisuuden osalta käynnissä, ja tämän vuoden aikana tilanne paranee merkittävästi.
Virhe on tietysti ollut se, että valtiot eivät ole subventoineet yksityistä teollisuutta siten, että sillä olisi ollut mahdollisuutta ylläpitää reservikapasiteettia aiemmin 2000-luvun aikana. Sitä on kuitenkin enää turhaa voivotella, koska sitä ei voi enää muuttaa.
USA:lta löytyy laivastoa ja lentokoneita juu, mutta ensin mainittu ei juuri tässä sodassa ole osana ja moderneja koneita ei haluta antaa.
Kun sota on käytännössä mennyt tykistötaisteluksi lisättynä droneilla niin tykistön määrä on aika ratkaisevassa asemassa jolloin tullaan ammusten tuotantoon. Tätä käytiin jo läpi pari sivua sitten, mutta kertaukseksi, USA:n 155mm ammustuotanto oli ennen sotaa 14K kuukaudessa, eli käytännössä määrä jonka Ukraina tarvitsee parissa kolmessa päivässä. Nyt ilmeisesti tuotantoa on kyetty nostamaan tuplaan eli 28K kuukaudessa ja tavoite on 100K ensi vuonna. Nyt vain suurin osa noistakin menee varastoon ellei USA:n Ukrainian tukirahoja saada läpi kongressissa.
Euroopan osalta tilanne oli että EU-maat pystyivät tuottamaan tykistöammuksia 230K vuodessa eli hieman enemmän mitä USA ennen sotaa. Kapasiteetin nostamisessa ollaan ilmeisesti hieman USA:ta jäljessä ja tällä hetkellä tuotanto on noin 400K vuodessa. Tavoite on miljoona vuonna 2025.
Yllä olevien numeroiden pohjalta on selvää ettei Ukraina tule tykistösodassa saavuttamaan merkittäviä voittoja ainakaan ennenkuin kapasiteetti on lähempänä miljoonaa vuodessa jolloin voitaisiin käyttää se about 3000 päivässä joka on sekin vielä alle mitä ryssä ampuu. Toki jos saadaan USA:n ammuksia käyttöön ja jotain Etelä-Koreasta voitaisiin ehkä päästä 6000 päiväkulutukseen.
Viimeksi muokattu:
Länsimaisen tykistöammusten tuotannon suhteen ongelma on se, että nämä tuottajat ovat yksityisiä yrityksiä. Jotta tuotantolinjoja laitetaan kasaan ja aletaan valmistaa tuo miljoona tai pari vuodessa, niin se tarkoittaa sitä, että ammuskulutuksen täytyy pysyä tällä tasolla länsimaissa vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta eteenpäin.
Tuotantolinjoja laajentaakseen länsimaiset asetehtaat tarvitsevat takeita siitä, että tuo miljoona kranaattia ammutaan Euroopassa vielä seuraavat 20 vuotta, kävi Ukrainan sodassa miten tahansa. Tästä syystä olen sanonut, että valtioilla on tässä iso rooli: esimerkiksi Suomessa on jollain tavalla taattava asetehtaille, että puolustusvoimien vuosittaiset kovapanosammunnat ovat sitten sodan jälkeen sen verran massiivisia, että niitä ammuksia kuluu tästä ajasta eteenpäin.
Hyvässä lykyssä tuo tarkoittaa sitä, että tulevat varusmiehet ja -naiset ammuskelevat tuota ylimäärää vuosittain tonnitolkulla Rovajärven ampuma-alueella, jotta valtioiden sitoumukset ostoihin tulevat täytetyksi. Eli siis: jos halutaan lisätä eurooppalaista ammustuotantoa, sitä pitää sitten ampua taivaalle tulevina vuosina suunnilleen samaan tahtiin, mitä Ukraina tai Venäjä ampuu tällä hetkellä.
Kiitos.
Seison korjattuna. HS ja Yle ovat parasta ikinä missään.
Lopetin Hesarin tilauksen, kun totesin, etten saa rahoilleni vastinetta. Ulkomaat -osiolle oli usein vain yksi aukeama ja kulttuurille oli neljä.
Jos haluaisin lukea Jani-Einarin rintamamiestalon remontista, tilaisin Avotakan tai TM-remonttimaailman. Lisäksi toimittajien mielipidekirjoitukset "kolumnit" olivat ylipainotettuina lehdessä. Etenkin, kun ne usein käsittelivät mediaa itseään, ja harvemmin taustoittivat uutisten takana olevia asioita. Hesarin laadusta ei kerro mitään se, että Saska julistaa, että HS on todella laadukas lehti. Jos se olisi sitä, julistamista ei tarvitsisi tehdä.
Ei HS läpeensä huono ole. Jossain asioissa, kuten jenkkien vaaleissa, taustoitusta tuli hyvin. (Toki täältä on usein saanut saanut paremmat analyysit, esim. @Tuamas oli viime USA:n presidentinvaaleissa aivan liekeissä.)
Eurooppa on surullisessa tilassa. Mitä nyt tuossa lukenut asiantuntijoiden lausuntoja Ukrainan kesäisestä piippuun jääneestä vastahyökkäyksestä, niin hyvin pitkälti se oli riippuvainen USA:n ja Etelä-Korean toimittamista ammuksista. Siis oikeasti, USA:n ja Etelä-Korean. Sotaa käydään Euroopassa Euroopan tulevaisuudesta ja täällä ollaan noinkin olennaisen osan, kuin ammustuotannon suhteen riippuvaisia kahdesta Euroopan ulkopuolisesta valtiosta. P-Koreasta rahdataan suuria määriä ammuksia Venäjälle, olkoonkin laadultaan länsimaista huonompaa, mutta venäläisillä on kuitenkin mitä ampua. Ukrainalaiset valittavat jatkuvasti ammuspulaa ja kuinka joutuvat säännöstelemään toimiaan, vaikka olisi selkeäkin paikkaa iskeä viholliseen. Aina sanotaan, ettei määrä korvaa laatua ja onhan siinäkin totuutta, mutta onhan se huonolaatuinen ammuskin tuhoa aiheuttava verraten siihen, kun ei ole ammusta ollenkaan.
On myös helppo syyttää jenkkejä, kun eivät toimita enempää tavaraa, vaikka se oikea syyllinen löytyy peilistä. Tietysti USA olisi voinut tukea enemmänkin ja tällä hetkellä heillä on omat sisäiset ongelmansa, mutta eihän se vaan voi olla niin, että aina luotetaan heidän tulevan pelastamaan, kun maaperällämme soditaan. Joku vastuu pitäisi Euroopalla itselläänkin olla. Täällä on tuudittauduttu aivan liian kauan siihen, ettei sota tule koskettamaan meitä ja nyt siitä maksetaan hintaa suurimman osan Euroopan valtioista ajettua puolustuskykyään alas.
Nyt on kulunut kohta kaksi vuotta tästä Venäjän aloittamasta "suurhyökkäyksestä" ja edelleen selitellään, että ihan kohta, ehkä jo ensi vuonna, alkaa murkulaa tulemaan tuotantolinjoilta, kunhan saadaan vaan hommat pelittämään, tilauksia sisään ja on löydetty halukkaat maksajat. Kaksi vuottakin on helvetin pitkä aika, jonka ukrainalaiset ovat joutuneet kärsimään saamattomuutemme sekä päätöksentekokyvyttömyytemme vuoksi ja loppua ei näy. Lisänä vielä Unkarin ja Slovakian kaltaiset Putinin perskärpäset jarruttamassa EU:n tukitoimia, niin ei tästä kaikesta voi hyvällä tahdollakaan antaa kummoista arvosanaa.
Jotenkin karskilta kuulostavat myös Euroopan johtajien puheet ukrainalaisten tukemisesta ja heidän kärsimystensä ymmärtämisestä. Eivät meidän johtajamme tai me kansalaiset ymmärretä, mitä se jatkuva pelko ja kärsimys on, koska me emme ole sitä itse kokemassa. Voimme tuntea myötätuntoa, mutta sitä jokapäiväistä surua ja tuskaa emme kykene ymmärtämään. Ukrainahan taistelee paitsi olemassaolonsa puolesta, myös siitä, ettei muun Euroopan tarvitsisi kokea heidän kohtaloaan.
Tämä nyt on offtopicia, mutta tuosta edellisestä kappaleesta tuli mieleen, kun ennen joulua juttelin pidempään eräässä tapahtumassa yhden pitkäaikaisasunnottoman kanssa kahden ja siitä mitä se hänen elämänsä on todellisuudessa. Mun murheet ovat hyvin pieniä, kun vituttaa kävellä kovassa pakkasessa tai räntäsateessa, mutta pääsen kuitenkin pian lämpimään kotiin nauttimaan olostani, kun hän taas mietti, että missä viettäisi seuraavan yönsä, jos asuntolakin on täynnä, kun sinnehän ei voi ottaa määräänsä enempää yöpyjiä. Putkahan on siinä vaiheessa yksi vaihtoehto, koska onhan siellä sentään kuivaa ja lämmintä, mutta eipä sekään noin muuten kovin houkuttelevalta kuulosta. Siinä todellakin avautui konkreettisesti se, etten kykene ymmärtämään ja samaistumaan hänen tilanteeseensa, koska en ole itse kokenut vastaavaa. Voin tuntea myötätuntoa kohdatessani hänen kaltaisensa henkilön, mutta en minä oikeasti tiedä, miltä se tuntuu.
On myös helppo syyttää jenkkejä, kun eivät toimita enempää tavaraa, vaikka se oikea syyllinen löytyy peilistä. Tietysti USA olisi voinut tukea enemmänkin ja tällä hetkellä heillä on omat sisäiset ongelmansa, mutta eihän se vaan voi olla niin, että aina luotetaan heidän tulevan pelastamaan, kun maaperällämme soditaan. Joku vastuu pitäisi Euroopalla itselläänkin olla. Täällä on tuudittauduttu aivan liian kauan siihen, ettei sota tule koskettamaan meitä ja nyt siitä maksetaan hintaa suurimman osan Euroopan valtioista ajettua puolustuskykyään alas.
Nyt on kulunut kohta kaksi vuotta tästä Venäjän aloittamasta "suurhyökkäyksestä" ja edelleen selitellään, että ihan kohta, ehkä jo ensi vuonna, alkaa murkulaa tulemaan tuotantolinjoilta, kunhan saadaan vaan hommat pelittämään, tilauksia sisään ja on löydetty halukkaat maksajat. Kaksi vuottakin on helvetin pitkä aika, jonka ukrainalaiset ovat joutuneet kärsimään saamattomuutemme sekä päätöksentekokyvyttömyytemme vuoksi ja loppua ei näy. Lisänä vielä Unkarin ja Slovakian kaltaiset Putinin perskärpäset jarruttamassa EU:n tukitoimia, niin ei tästä kaikesta voi hyvällä tahdollakaan antaa kummoista arvosanaa.
Jotenkin karskilta kuulostavat myös Euroopan johtajien puheet ukrainalaisten tukemisesta ja heidän kärsimystensä ymmärtämisestä. Eivät meidän johtajamme tai me kansalaiset ymmärretä, mitä se jatkuva pelko ja kärsimys on, koska me emme ole sitä itse kokemassa. Voimme tuntea myötätuntoa, mutta sitä jokapäiväistä surua ja tuskaa emme kykene ymmärtämään. Ukrainahan taistelee paitsi olemassaolonsa puolesta, myös siitä, ettei muun Euroopan tarvitsisi kokea heidän kohtaloaan.
Tämä nyt on offtopicia, mutta tuosta edellisestä kappaleesta tuli mieleen, kun ennen joulua juttelin pidempään eräässä tapahtumassa yhden pitkäaikaisasunnottoman kanssa kahden ja siitä mitä se hänen elämänsä on todellisuudessa. Mun murheet ovat hyvin pieniä, kun vituttaa kävellä kovassa pakkasessa tai räntäsateessa, mutta pääsen kuitenkin pian lämpimään kotiin nauttimaan olostani, kun hän taas mietti, että missä viettäisi seuraavan yönsä, jos asuntolakin on täynnä, kun sinnehän ei voi ottaa määräänsä enempää yöpyjiä. Putkahan on siinä vaiheessa yksi vaihtoehto, koska onhan siellä sentään kuivaa ja lämmintä, mutta eipä sekään noin muuten kovin houkuttelevalta kuulosta. Siinä todellakin avautui konkreettisesti se, etten kykene ymmärtämään ja samaistumaan hänen tilanteeseensa, koska en ole itse kokenut vastaavaa. Voin tuntea myötätuntoa kohdatessani hänen kaltaisensa henkilön, mutta en minä oikeasti tiedä, miltä se tuntuu.
Pariin viime päivien aiheeseen liittyen (pahoitellen ilman lainauksia kun ketjun luin parin päivän osalta kiinni viiveellä). Tuosta että naapurimme lähtisi sotilaallisesti koettamaan mitään tahoa vastaan, niin täysin totta on että paskatunkion sotilastiedustelu petti täydellisesti ja toisaalta osin täydellisen tietoisesti petti myös pientä tsaaria, kun lahjontamiljardit oli kivempi pistää povariin ja muuttaa huvijahdeiksi ja palatseiksi kuin käyttää niitä ukrainalaissotilaiden ostamiseen. Pienellä tsaarilla oli siis perusteltu syy uskoa siihen että kolmen päivän operaationsa onnistuisi ilman vastarintaa, eikä sen puoleen että Ukrainan puolustautumiskykyyn olisi uskottu missään muuallakaan. Esimerkiksi Suomen kohdalla ainoastaan terminaalivaiheen defeatistit ja naapuria ihannoivat laurahuhtasaaret olivat edes ennen tunkioimperiumin sotilaallisten savijalkojen romahdusta Ukrainassa sitä mieltä että "Suomi häviäisi sodan vartissa" tjsp. ja tärkeintä on luonnollisesti että tunkioimperiumin pikkutsaari ei tuommoista uskonut, riippumatta siitä mitä paskaa suoltavat äänitorvensa töräyttelivät. Varmimmin paskatunkion raiskausyrityksiltä suojelee siis näkyvästi ylläpidetty puolustuskyky sekä isoon ääneen ja avoimesti kerrottu kansan halu puolustaa maataan.
Toinen iso aihe on tämä että tunkioimperiumi haastaa länsimaailman ja NATOn sotilaallisesti. Edelleen kysyn että millä resursseilla? Niillä on Kiinaa vaille kaikki despotiat toimittamassa avoimesti aseita (Kiinakin toimittanee vähintään komponentteja salaa ja toki paskempi Korea ei tee mitään ilman emämaansa lupaa) ja ammuksia eikä vieläkään saa haastettua kunnolla edes toinen käsi selän takana taistelemaan tukijoidensa toimesta pakotettua Ukrainaa. Siis saa toki tuotettua inhimillistä kärsimystä ja tuhoa, mutta taistelukentällä on suoraan sanottuna täysi paska. Siis hävettävän huono ihan oikeasti. Noilla naapurin resursseilla sodan olisi PITÄNYT olla ihan ylikävely, mutta tekniikka ja taktiikat eivät vaan riitä minkäänlaista organisoitua ja edes osin länsidoktriineilla operoivaa puolustusta vastaan. Teoriassa tapatettavia orjasotilaita riittäisi, mutta niidenkin rekryäminen on takunnut ja naapurin sisäisistä pinnan alla muhivista riskeistä kertoo riittämiin ettei tunkioimperiumin valtioterrorista vastaavat toimijat ole uskaltaneet vieläkään lähteä isommin pakottamaan herrarotua aseisiin, ts. rekrypooli ei ole edes sitä teoreettista muutamaa miljoonaa ennen kun alemmat kansallisuudet on kupattu loppuun, mikä on toki tapahtunut kovaa vauhtia. Huomionarvoista on, ettei itäpaskassa ole väkiluku noussut kuin Krimin ja itäisen Ukrainan valtaamisen myötä. Erittäin oletettava masterplan naapurin paskanaamoilta näyttäisi olevan, että se länsimaiden valtaus suoritettaisiin nimenomaan Ukrainasta pakkovärvätyillä orjasotilailla. Tuo rekrypooli on vielä toistaiseksi aika vahvasti naapurin limaisilta ja verisiltä näpeiltä suljettu.
edit. kumpikaan ylläolevista ei toki tarkoita etteikö länsimaailma suoriutuisi resursseihinsan nähden todella heikosti Ukrainan tukemisesta ja EU:n yhteinen rintamakin on jatkuvalla koetuksella jo pelkästään yhden pitkän linjan perskärpäsen (pikkupuudeli-orban) ja saanee lisärasitusta vielä reilusti lisää Slovakian tähän asti epämääräisellä tasolla olleen pm:n (jonka toki on tiedetty olevan putlerin palkkalistoilla) ja mahdollisesti eniten Hollannissa valtaan pääsevän haittaisänmaallisen toimesta. Noilta olisi hauska tietää, miten suhtautuvat ajatukseen länsimaailman yhteisrintamasta jos terroristiraiskaajat tulisivat seuraavan kerran kylään omiin pikkuisiin onneloihin, mutta orbanilla on toki pitkän linjan luotto siihen miten hyvä tsaari ei uskollista pajaria vaihda (huolimatta siitä miten hatarat ikkunat on useilla uskollisilla pajareilla olleet lukaaliensa yläkerroksissa viime vuosina) ja hollannikas quisling kokee luonnollisesti olevansa täysin turvassa kun niiden lintukotoa suojaa kaikkien haittaisänmaallisten idolilta ja henkiseltä isältä koko manner-Eurooppa.
Toinen iso aihe on tämä että tunkioimperiumi haastaa länsimaailman ja NATOn sotilaallisesti. Edelleen kysyn että millä resursseilla? Niillä on Kiinaa vaille kaikki despotiat toimittamassa avoimesti aseita (Kiinakin toimittanee vähintään komponentteja salaa ja toki paskempi Korea ei tee mitään ilman emämaansa lupaa) ja ammuksia eikä vieläkään saa haastettua kunnolla edes toinen käsi selän takana taistelemaan tukijoidensa toimesta pakotettua Ukrainaa. Siis saa toki tuotettua inhimillistä kärsimystä ja tuhoa, mutta taistelukentällä on suoraan sanottuna täysi paska. Siis hävettävän huono ihan oikeasti. Noilla naapurin resursseilla sodan olisi PITÄNYT olla ihan ylikävely, mutta tekniikka ja taktiikat eivät vaan riitä minkäänlaista organisoitua ja edes osin länsidoktriineilla operoivaa puolustusta vastaan. Teoriassa tapatettavia orjasotilaita riittäisi, mutta niidenkin rekryäminen on takunnut ja naapurin sisäisistä pinnan alla muhivista riskeistä kertoo riittämiin ettei tunkioimperiumin valtioterrorista vastaavat toimijat ole uskaltaneet vieläkään lähteä isommin pakottamaan herrarotua aseisiin, ts. rekrypooli ei ole edes sitä teoreettista muutamaa miljoonaa ennen kun alemmat kansallisuudet on kupattu loppuun, mikä on toki tapahtunut kovaa vauhtia. Huomionarvoista on, ettei itäpaskassa ole väkiluku noussut kuin Krimin ja itäisen Ukrainan valtaamisen myötä. Erittäin oletettava masterplan naapurin paskanaamoilta näyttäisi olevan, että se länsimaiden valtaus suoritettaisiin nimenomaan Ukrainasta pakkovärvätyillä orjasotilailla. Tuo rekrypooli on vielä toistaiseksi aika vahvasti naapurin limaisilta ja verisiltä näpeiltä suljettu.
edit. kumpikaan ylläolevista ei toki tarkoita etteikö länsimaailma suoriutuisi resursseihinsan nähden todella heikosti Ukrainan tukemisesta ja EU:n yhteinen rintamakin on jatkuvalla koetuksella jo pelkästään yhden pitkän linjan perskärpäsen (pikkupuudeli-orban) ja saanee lisärasitusta vielä reilusti lisää Slovakian tähän asti epämääräisellä tasolla olleen pm:n (jonka toki on tiedetty olevan putlerin palkkalistoilla) ja mahdollisesti eniten Hollannissa valtaan pääsevän haittaisänmaallisen toimesta. Noilta olisi hauska tietää, miten suhtautuvat ajatukseen länsimaailman yhteisrintamasta jos terroristiraiskaajat tulisivat seuraavan kerran kylään omiin pikkuisiin onneloihin, mutta orbanilla on toki pitkän linjan luotto siihen miten hyvä tsaari ei uskollista pajaria vaihda (huolimatta siitä miten hatarat ikkunat on useilla uskollisilla pajareilla olleet lukaaliensa yläkerroksissa viime vuosina) ja hollannikas quisling kokee luonnollisesti olevansa täysin turvassa kun niiden lintukotoa suojaa kaikkien haittaisänmaallisten idolilta ja henkiseltä isältä koko manner-Eurooppa.
Viimeksi muokattu:
Näitä tappiolukuja on aina mielenkiintoista verrata johonkin. Kun Venäjän kokonaistappiot ovat tuolla vajaan 400t luokkaa, se on sama määrä mitä Jenkeillä kaatui toisessa maailmansodassa. Toki Jenkkien tappiot yhteensä oli vajaa 1,1m kun otetaan haavoittuneet mukaan. Antaa kuitenkin mielestäni hyvin perspektiiviä. Jenkeillähän oli muutenkin kohtuu korkea haavoittuneiden suhde kaatuneisiin. Tätä menoa kun jatketaan, niin eiköhän nuo luvut kaatuneissakin pian vastaan tule, kun Venäjällä tuo suhdeluku on "vähän" huonompi. Venäjän väkiluku on tällä hetkellä aika lailla sama kuin Jenkeillä 2MS aikaan. Konkreettinen ero tietysti on siinä mitä noilla tappioilla on saavutettu.
En välttämättä pistäisi syytä paskatunkion sotilastiedustelun piikkiin. Maalla on pitkät perinteet siitä, mitä hallitsijalle kerrotaan ei välttämättä ole totta, vaan mitä hallitsija haluaa kuulla. Putler halusi sodan ja sai sen. Kesto ei ollut sitä mitä luvattiin. Ei siellä kukaan noussut vastalausetta esittämään. Niin monella oli mielessä se, että kuinka ison palan Ukrainan muotoisesta kakusta saisi. Ei oligarkit, silovikit tai muut nousseet sotaa vastustamaan ennen sen alkua. Ei tunkiomaan onnistuminen kaukana ollut sodan alkuhetkinä. Onneksi Ukraina kuitenkin nousi vastarintaan ja sai osan maata putsattua.
Vaikkei tätä minulle osoitettu, niin sanon kuitenkin, että kun itse puhun sotilastiedustelusta, tarkoitan sitä kokonaisuutta, joka hankkii tiedot sotaskenaarioiden pohjiksi ja luo nuo skenaariot päätösten tekemisen tueksi.
Tämä tarkennus siksi, koska minullakin on käsitys, että Ukrainan salamasodan epäonnistumisen syyt Venäjän sotilastiedustelussa liittyvät ainakin osittain siihen, ettei toiveiden vastaista tietoa haluttu tuoda ylöspäin. Oikeaa ja ajankohtaista tietoa on voinut olla organisaatiossa, mutta se on jäänyt välille.
Meidän kannaltamme katsottuna on silti miltei yhdentekevää, mistä syystä tieto jäi puuttumaan päätösten tekemisen pohjalta. Jos päätösten tekemiseksi tai skenaarioiden pyörittämiseksi ei saada oikeaa tietoa, se on epäonnistuminen, oli syy sitten mikä tahansa: eli se, ettei sitä oikeaa tietoa ollut edes lähtökohtaisesti tai se, ettei sitä oikeaa tietoa haluttu tuoda pöytään.
Minun mielestäni näyttää siltä, että Putin on suunnitellut ja valmistellut tätä voimainmittelöä länsimaailman kanssa jo todella pitkään. Hän on tiennyt etenkin Euroopan maiden heikkouden suuren sodan edessä, ja taloudelliset riippuvaisuudet Venäjästä. Trump USA:n presidenttinä ja nämä Orbanit sekä Ficot ovat myös olleet osa hänen pelikirjaansa. Ken tietää jopa sieltä vuoden 2007 Munchenin puheesta alkaen hän on tätä suunnitellut, mutta tosi pitkään jokatapauksessa. Hän on Neuvostoliiton kasvatti, ja tuon mahdin uudelleen palauttaminen on ollut selvästi hänen presidenttiytensä ytimessä.
Näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että Venäjän jo aikoja sitten alkaneesta sisäisestä propagandasta olisi pitänyt ymmärtää nähdä merkit siitä, mitä on tulossa.
Selvästi hänellä oli hyvin epärealistinen kuva siitä, että mitä saa vastaansa, kun Ukrainan kanssa lähtee tähän täysimittaiseen sotaan. Hyvinkin voi olla niin, että hänelle on annettu hyvin epärealistista tiedustelutietoa. Hän oli pelannut sen kortin varaan, että Ukraina kaatuu helposti, ja saa koko maan talutusnuoraansa. Tätä tosiasiaa hän ei millään määrällä propagandaa pääse karkuun, että tämmöinen pitkä sota Ukrainassa ei tosiaankaan ollut se, mitä hän oli ajatellut tapahtuvaksi.
Mutta diktaattori kun on, ja koska kyse on Venäjästä, niin hän on pystynyt tämmöisen suunnitelma B:n kaivamaan takataskusta esiin. Kulutussota, jossa pokeritermein lyödään all-in, ja katsotaan että kummalla osapuolella pokka pettää ensin. Venäjällä vai länsimailla.
Tuon alkuperäisen suunnitelman epäonnistuttua ei Putinilla ollut enää varaa mihinkään muuhun, kuin lähteä tälle nyt nähdylle tielle, jossa voittoa on haettava hinnalla millä hyvänsä. Mikään muu ei kelpaa, ja kaikki muu olisi surkeaa epäonnistumista. Nöyrtyminen tarkoittaisi sitä, että länsi veisi pidemmän korren, ja historia ei muistaisi häntä sellaisena suurena johtajana, jollaisena hän haluaa itsensä muistettavan. Neuvostoliiton mahdin palauttaminen olisi silloin jäänyt toteutumatta, ja se ei Putinin pelikirjassa ole missään olosuhteissa vaihtoehto.
Sen takia on niin, että tuolla Ukrainan taistelukentillä Putin täytyy vaan pakottaa kohtaamaan tappio. Ei hän sitä muuten hyväksy. Ja tuo pakottaminen tapahtuu niin, että Ukrainaa tuetaan sotilaallisesti riittävällä vahvuudella.
Näin jälkiviisaana on helppo sanoa, että Venäjän jo aikoja sitten alkaneesta sisäisestä propagandasta olisi pitänyt ymmärtää nähdä merkit siitä, mitä on tulossa.
Selvästi hänellä oli hyvin epärealistinen kuva siitä, että mitä saa vastaansa, kun Ukrainan kanssa lähtee tähän täysimittaiseen sotaan. Hyvinkin voi olla niin, että hänelle on annettu hyvin epärealistista tiedustelutietoa. Hän oli pelannut sen kortin varaan, että Ukraina kaatuu helposti, ja saa koko maan talutusnuoraansa. Tätä tosiasiaa hän ei millään määrällä propagandaa pääse karkuun, että tämmöinen pitkä sota Ukrainassa ei tosiaankaan ollut se, mitä hän oli ajatellut tapahtuvaksi.
Mutta diktaattori kun on, ja koska kyse on Venäjästä, niin hän on pystynyt tämmöisen suunnitelma B:n kaivamaan takataskusta esiin. Kulutussota, jossa pokeritermein lyödään all-in, ja katsotaan että kummalla osapuolella pokka pettää ensin. Venäjällä vai länsimailla.
Tuon alkuperäisen suunnitelman epäonnistuttua ei Putinilla ollut enää varaa mihinkään muuhun, kuin lähteä tälle nyt nähdylle tielle, jossa voittoa on haettava hinnalla millä hyvänsä. Mikään muu ei kelpaa, ja kaikki muu olisi surkeaa epäonnistumista. Nöyrtyminen tarkoittaisi sitä, että länsi veisi pidemmän korren, ja historia ei muistaisi häntä sellaisena suurena johtajana, jollaisena hän haluaa itsensä muistettavan. Neuvostoliiton mahdin palauttaminen olisi silloin jäänyt toteutumatta, ja se ei Putinin pelikirjassa ole missään olosuhteissa vaihtoehto.
Sen takia on niin, että tuolla Ukrainan taistelukentillä Putin täytyy vaan pakottaa kohtaamaan tappio. Ei hän sitä muuten hyväksy. Ja tuo pakottaminen tapahtuu niin, että Ukrainaa tuetaan sotilaallisesti riittävällä vahvuudella.
Viimeksi muokattu:
Keski-ikä 54 v. Kohta on pakko mennä neuvottelupöytään
/img-s3.ilcdn.fi/b33c58e14148ef9e4b1294b69b8d743ab0f00f164ef17639ba139e3de95942b4.jpg)
www.iltalehti.fi
Yllättävä haaste uhkaa Ukrainan taistelua – "Olen romahtamaisillani"
Ukrainan sotilaiden keski-ikä on arviolta 43 vuotta. Osalla tulee rintaman kuluttavissa olosuhteissa jo ikä vastaan, eikä nuorempia taistelijoita ole tarpeeksi.
www.iltalehti.fi
Samaa mieltä olen osaksi. Ukrainan ja meidänkin onneksi he eivät onnistuneet viemään tietoa ylöspäin. Myöskään suunnittelu sotasuunnitelmissa ei onnistunut kun edettiin possujunissa ja löpö loppui jne.
Alkaa olemaan nuppi niin jumissa tämän terroritunkion totaalisen terrorin edessä. Hyi helvetti mikä valtava ohjusisku tehty taas Harkovaan. Ilmeisesti useita kerrostaloja joko tuhoutunut kokonaan tai vaurioitunut. With love by missiles powered by west! En nyt edes halua laittaa videota.
No eivät tarvitse mitään varsinaisia syitä toiminnalleen...
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy