On myös hyvä ottaa huomioon, että yleensä sodissa kaikki menee enemmän tai vähemmän päin helvettiä ja kaikenlaisia yllätyksiä tapahtuu. US Army ehkä pääsee lähimmäksi "täydellisyyttä", mutta melkoista sekoilua sielläkin on tapahtunut. Persianlahti 1991 oli kenties melko täydellinen suoritus (tosin vastustajan taistelumoraali taisi olla luokkaa ihan olematon) ja sen jälkeen mentiinkin vähän takki auki seuraaviin sotiin.
Näinhän se on. Sota on aina kaaosta ja erityisesti se on sitä rintamalta tarkasteltuna.
Yhdysvaltain armeijan sotilaat ovat lanseeranneet paljon sotilasslangitermejä täydellisestä sekoilusta, jotka ovat päätyneet laajasti myös siviilislangiin.
Kuten:
- Clusterfuck
- FUBAR (fucked up beyond all recognition)
- SNAFU (status normal: all fucked up)
Tietokonesimulaatioissa ja -peleissä suuria joukkoja voi hallita kaoottisissa olosuhteissa, mutta tosielämässä luultavimmin se on vahvoilla, joka onnistuu suunnitellusta strategiasta edes joitakin palasia siirtämään käytäntöön. Onnistumiset ja epäonnistumiset joissakin yksittäisissä tilanteissa heijastuvat moraaliin ja koska olemme laumaeläimiä, semmoinen on tarttuvaa. Toisessa tapauksessa leviää hurmos ja toisessa paniikki.
Ratkaisevaa on joukkopsykologia. Ukrainalla on taistelumoraalissa ylivoimainen etu ja armeijan varustelutaso on jo melko hyvä. Yksittäiset tappiot lannistavat venäläisiä paljon enemmän, kuin ne lannistavat ukrainalaisia. Hurmos leviää Ukrainan joukkojen keskuudessa paljon helpommin kuin venäläisten - paniikki puolestaan paljon helpommin venäläisten kuin ukrainalaisten keskuudessa. Siksi uskon Ukrainan vastahyökkäyksen onnistuvan erinomaisesti.
