Arvelen, että Roman Schatzin arvio neuroottisesta Saksasta kahden maailmansodan aloittajana, on oikea: "Saksa on sota-asioissa täysin pää pensaassa. Sodasta ei puhuta, ei kirjoiteta, sitä ei ole olemassakaan."
www.is.fi
Olen pitkälti samaa mieltä, ja tästä ollaan tässäkin ketjussa puhuttu jo keväästä asti.
yle.fi
Liian raju tulkinta Kiyv Independentistä, kuten juttukin kertoo niin heillä on lähinnä värilasit päässä mutta puhuvat silti totta. Propagandaa ja suoraa valhetta on enemmän Venäjällä.
www.reddit.com
Tämä on ihan totta, ja Saksassa on tosiaan isokin halu päästä eroon maailmansotien haamuista kohti reaalipolitiikkaa.
En itse sitä näe näin. Toki mun näkemys asiaan on henkilökohtainen: olen ollut Saksassa töissä useampaankin otteeseen ja nyt tarkemmin selittämättä tekemisissä saksalaisten kanssa töiden lisäksi. Minusta saksalainen mentaliteetti on nimenomaan sellainen, ettei se hae tällaisia "keplotteluratkaisuja", saksalainen luottaa omaan osaamiseen ja on omalla tavallaan suht korkea moraaliltaan - sen moraalin vain määrää se, että mitä saksalaisten enemmistö tahtoo.
Heitän tähän omana mutuiluna ja arviona, että Macronin soittelut kääpiön kanssa eivät ole pelkästään ajanhukkaa vaan pitkittävät tätä täysin turhaa, sairasta ja käsittämätöntä sotaa. Et sinä nyt terroristivaltion diktaattorille halua antaa signaalia, että neuvottelujen kautta voisivat saavuttaa tavoitteitaan, olivatpa ne kuinka pieniä myönnytyksiä hyvänsä.
Se on ihan totta ja siltä tieltä mun mielestä Saksa pitäisi saada pois ihan suomalaisten takia.
Itse arvostan Schatzin näkemykset korkealle "suomalaistuneena" saksalaisena, joka pystyy kertomaan meille saksalaisesta mentaliteetista meidän ymmärtämällä kielellä. Silti, kaikesta huolimatta, en pidä Schatzia objektiivisena.
Tämä on Schatzin näkemys, mutta oma näkemykseni on silti pehmeämpi. Ei saksalainen tähtää elintasoon yli kaiken. Silti olen samaa mieltä siitä, että saksalaisten mentaliteetti toisen maailmansodan jälkeen on ollut liikaakin se, että "ollaan vaan hissukseen omassa maassa eikä meillä ole oikeutta sanoa mitään moraalin suhteen, vaikka joku toinen sanoisi mitä" - koska joka tapauksessa saksalainen vedettäisiin tilille maailmansodista koettaessaan sanoa jotain maailman moraalisesta tilasta.
Saksa on Euroopan talouden moottori.
Schatz voi olla tätä mieltä, mutta itse suomalaisena olen sitä mieltä, että Saksa ja saksalaiset ovat viimeinen maa, joka tohtii tätä asiaa liputtaa voimallisemmin. Minä itse rakennan paljon sen varaan, että kunhan Suomesta Saksan vanhana liittolaisena tulee Naton jäsen, niin Suomi on yksi niitä harvoja maita, jolla on edellytykset saada Saksaan myös ulkopoliittista ryhtiä.
Se on totta. Saksa on Euroopan talousmoottori. Saksa on maa, joka tosiaan pystyy hoitamaan ongelmat vain latomalla tarpeeksi rahaa ongelmien päälle.
Ei minusta Schatzin kannata liikaa hävetä saksalaisuuttaan. Saksalaisissa on ihan samalla tavalla hyvää ja huonoa kuin muissakin kansoissa. Mulla ainakin itsellä on ihan suht hyvä respekti saksalaisuutta kohtaan. Se, mitä Saksa kaipaa, on integroitua muun Euroopan ja Itämeren maana erityisesti Pohjoismaiden kanssa.”Eniten mua ärsyttää se, että teema numero uno on energian hinta. Se mietityttää enemmän kuin kuolonuhrit Kiovassa. Kyllä hävettää entisenä saksalaisena ja kaksoiskansalaisena.”
Kuukausiliite | ”Nauran ääneen sille, että onneksi asun Suomessa” – Roman Schatz selittää, miksei Euroopan asejätti Saksa halua auttaa Ukrainaa
Saksa on maailman suurimpia aseiden viejiä mutta Ukrainalle niitä heruu niukasti. Saksan armeijan Bundeswehrin pääkorpraali Roman Schatz selittää, mistä se johtuu.www.hs.fi
Saksa on kyllä mestari säännöllisin väliajoin epätasapainottamaan ja heikentämään Eurooppaa - milloin liiallisella aggressiolla, milloin liiallisella passiivisuudella. Jos sen mahtava teollinen kapasiteetti ja taloudellinen voima asettuisivat vakavassa mielessä Ukrainan puolelle niin kysymys olisi valtavasta, ehkä yksistään itsessään ratkaisevasta asiasta. Mutta menneisyyden traumat nyt tämän estävät. Ylilyöntien ja epäviisauden maa.
Ihan samaa mieltä! Mietin todennäköisesti ihan samaa asiaa kuin sinäkin, eli että saksalaisissa on iso ryhmä sillä kannalla, että "vitut venäjästä rautaa rajalle" ja sitten se toinen osapuoli, ja että minusta olisi ihan oikeasti mahtavaa, jos tuo ensimmäinen osapuoli voittaisi tämän taistelun: Saksa alkaisi lähettää Ukrainaan raskasta kalustoa, alkaisi aseistaa itseään, alkaisi kuunnella lähialueensa turvallisuushuolia ja myös reagoisi siihen niillä voimavaroilla, mitä sillä on.
Se on todellakin todella typerää. Toivon mukaan Scholzin pää saadaan käännettyä. Saksalla olisi nyt käytössä elämänsä tilaisuus karistaa harteiltaan se "Euroopan pahiksen" viitta ja Scholtzin pitäisi ymmärtää käyttää se hyväkseen. Scholtzin ei tarvitse tehdä muuta kuin vain sanoa naapureilleen ja liittolaisilleen "kyllä".
Ihan samaa mieltä. Ihan 110% samaa mieltä.
Tämä on totta, mutta oikeasti Venäjä ei edes ydinaseillaan saavuttaisi tavoitteitaan. Ydinaseet on suunnattu siviilikohteita vastaan. Niin kauhistuttavaa kuin se voisi olla, että Venäjä tosiaan laukoisi sen 5000 hallussaan olevaa mannertenvälistä ohjusta ydinkärkineen länsimaihin - Lontooseen, New Yorkiin ja muihin - niin silti, mitä se sillä voittaisi? Lopettaisiko se Ukrainan sodan? Itse veikkaan ihan päin vastaista eli että ydinaseisiin turvautuminen johtaisi Venäjän pikaisempaan totaaliseen tappioon. En kerta kaikkiaan osaa nähdä sellaista, että ydinase Lontooseen jotenkin saisi britit alistumaan ja hyväksymään Venäjän vaatimukset.
Tästä on puhuttu paljon, ja jollain tavalla arvostan sitä, että Saksa ja Ranska pitävät neuvotteluratkaisua yllä.
Se on, ja iso osa kaikista asiantuntijoista sanoo, ettei paluuta entiseen ole. Ei ole mahdollista, että Suomen ja Venäjän välit korjautuisivat neuvottelupöydässä - se tie tuli loppuun helmikuussa.
Nimenomaan.
Joo, se on tavallaan totta.
Olen ihan 110% samaa mieltä. Jos Saksa asettuisi kaikella kapasiteetillaan Ukrainan taakse, niin homma taputeltaisiin loppuun todella nopeasti. Menneisyyden traumat estävät tällä hetkellä tätä, ja toivon todella, että saksalaiset pääsevät niistä irti, asettuvat oikeasti kannattamaan Ukrainan itsenäisyyttä ja puolustamaan itsenäisten valtioiden itsenäisyyttä myös tarvittaessa ihan raa'alla väkivallalla ja voimalla. Sitä Saksassa riittäisi, se vaan pitäisi saada kanavoitua oikeiden asioiden puolesta.
t.co
www.euractiv.com
www.lemonde.fr
Ei tietenkään mikään paras paikka tarkastella kansakunnan tilaa, mutta erinäisissä peleissä vastustajien ja miksei omienkin provosointi vittuilulla ja vitsailulla vaikkapa toisesta maailmansodasta ei juurikaan herätä muissa kansallisuuksissa sen kummempia tuntemuksia, muuta kuin "turpa kiinni ja keskity pelaamiseen". Mutta saksalainen kun sattuu kohdalle, tarttuu hän kyllä hyvin usein asiaan, että "toisessa maailmansodassa ei ole mitään vitsailtavaa ja osoittaa tietämättömyytesi/lapsellisuutesi, kun et itse ymmärrä asian vakavuutta." Tämmöiset hemmot menevätkin sitten ihan "pähkinöiksi", kun toteaa, että "nohnoh, kyllä se sisäinen Aatu vielä sunkin sisältä jossain vaiheessa löytyy."Olen pitkälti samaa mieltä, ja tästä ollaan tässäkin ketjussa puhuttu jo keväästä asti.
Saksan suurin ongelma on ehdottomasti molempien maailmansotien jälkeinen "aftermath". Se mitä itse tunnen saksalaisia, niin heillä on kyllä käsityskykyä, joukkovoimaa ja muuta, mutta iso kipupiste on armeija ja sota. Saksalaisesta mentaliteetista:
Saksa avasi ensimmäisen LNG-terminaalinsa ennätysajassa
Saksa avasi ensimmäisen LNG-terminaalinsa ennätysajassa
Kun saksalaiset päättävät jotain - ajaa alas ydinvoiman, kierrättää jätteitä, luopua armeijasta, tuhota juutalaiset - se on hyvin totaalista ja hyvin teollista. Saksalainen anarkismikin on siksi niin pelottavaa, kun se on niin järjestäytynyttä.
Saksalla on ihan hirvittävästi voimavaroja, ei pelkästään taloudellisesti, vaan ihan mentaalisella puolella. Kun siellä päätetään tehdä jotain, niin se myös tehdään "by the numbers" ja niin totaalisesti kuin se on ikinä mahdollista.
Saksan ja saksalaisten suhde sotimiseen on todella sellainen tabu, josta ei ole puhuttu toisen maailmansodan jälkeen. Saksalaisten suhtautuminen sotimiseen, sotakalustoon ja armeijaan on todella nihkeä. Se mitä olen toivonut, olisi se, että jollain tavalla tämä Ukrainan sota saisi saksalaiset tässä asiassa heittämään sen vanhan häpeän viitan harteiltaan ja ottamaan paikkansa yhtenä tärkeänä lenkkinä Itämeren ja Suomen turvallisuudelle.
Scholtz ei vaan vaikuta olevan siihen valmis. Scholtzilla olisi oikeasti elämänsä tilaisuus ohjata Saksa pois toisesta maailmansodasta sille "oikealle puolelle", puolustamaan naapureitaan ja demokratiaa, puolustamaan vapautta ja tasa-arvoa tyranniaa vastaan, mutta Scholtz ei vaan tätä uskalla tehdä. Se on minusta todella surullista siksi, että koko tämä Ukrainan sota voisi olla saksalaiselle mentaliteetille todella puhdistava. Toisaalta ymmärrän Scholtzin aseman hyvin, koska Saksassa on myös todella vahva sotaa ja sotimista vastustava ryhmä, jonka mielestä Saksan pitäisi demilitarisoida itsensä.
Ymmärrän asian saksalaisten näkökulmasta, mutta suomalaisesta näkökulmasta katsottuna toivoisin, että Saksa pääsisi eroon tästä häpeästään. Saksa on arvokas liittolainen ihan kenelle tahansa - ja niin toki myös Ranska.
