Paras reogointi olisi tietysti ohjusten laukaisupaikkojen ja varastojen tuhoaminen. Ja jos sen tekee Puola, niin voidaan jopa sanoa heillä olevan siihen oikeutus.
Itse sanoin jo sen kymmenen sivua sitten, että odotetaan ensin faktat, sitten se, miten Puola reagoi ja sitten se, miten Venäjä vastaa. Tuntien Puolan ja Venäjän molemminpuolisen antipatian, mahdollisuudet siihen, että jos tosiaan siellä on tömissyt venäläisiä risteilyohjuksia Puolan maaperälle tappaen puolalaisia, niin Puolan reaktio tulee olemaan vahva, ja vastaavasti Venäjä lähtee haastamaan riitaa eri tavoin (denialismi, "te ansaitsitte sen", yms).
Jos pääset kysymään uudestaan, niin minä veikkaan, että vielä suurempi järkytys ja Suomen doktriinia järkyttävä huomio Ukrainan sodassa on ollut Venäjän sotilastiedustelun heikkous tai ainakin tiedusteluelimien tiedon päätyminen poliittisen päätöksentekokoneiston käyttöön oikeellisena. Nimittäin, suurin uhka Suomen turvallisuudelle on minusta se iso tiedusteluun nojaava virhearvio, jonka Venäjä teki aloittaessaan Ukrainan sodan ja kuvitellessaan sen päättyvän viikossa. Se tarkoittaa sitä, että Suomen ajatus pitää suht näkyvästi yllä sotilasvoimaa tehdäkseen hyökkäyksen turhan kalliiksi ei olekaan kovin hyvä, jos Venäjän sotilastiedustelu arvioikin sen suupalaksi, kolmen päivän erikoisoperaatioksi.
Tähän lisään sen, että Suomessahan on siis tosiaan aiemman turvallisuuspoliittisen doktriinin pohjalta pyritty tekemään suht selväksi se, että Suomelta löytyy vastauskyky Venäjän mahdolliseen aggressioon. Se pitää sisällään ensinnäkin sen, että venäläisiä sotilastarkkailijoita on ollut ja on kutsuttu seuraamaan Suomen armeijan harjoituksia. Suomi on myös tehnyt selväksi sen, että se ei raportoi jokaista ilmatila- tai merialueloukkausta, koska Suomen intresseihin ei kuulu se, että Venäjä tietäisi, mitä Suomi tietää. Samoin intresseihin on kuulunut se, että Venäjän ei tarvitse tietää, mitä Suomi on lähettänyt Ukrainaan(*), ja oma veikkaus tästä asiasta on se, että jotta se asia pysyisi salassa, Suomi ei hae EU:lta korvauksia ihan just nyt tilanteen ollessa päällä, ja sekin lienee sovittu asia. Nämä ovat toki puhtaasti omia arvauksia, ja se osunko oikeaan vai olinko väärässä, nähdään sitten aikanaan kymmenien vuosien jälkeen.
(*) Voi jopa olla jotain sellaista, että ukrainalaisia sotilaita on pyritty kieltämään kuvaamasta omaa länsimaista kalustoaan, tai voisin ainakin veikata, että Suomesta on esitetty toive, että ukrainalaiset eivät liiemmin kuvaisi Suomesta tullutta kalustoa. Itse ainakin pyrkisin siihen, tähän asti Suomen doktriini on nojannut siihen, että mitä vähemmän venäläiset tietävät tilanteesta (oli se hyvä tai huono), sen parempi meille suomalaisille.