Etulinjassa taistelleet ukrainalaissotilaat toipuvat vammoistaan Donbasissa sijaitsevassa kuntoutuskodissa.
www.hs.fi
Joka kerta vetää hiljaiseksi ja samalla viha nousee kun lukee Venäjän tavasta käydä sotaa.
JURI, 59, on ollut sotilas vuodesta 2014 lähtien. Hän sanoo, että sodan aiempina vuosina fosforipommeista lähinnä vain huhuttiin, mutta nyt niitä on ollut enemmän. Viimeksi elokuussa hän näki sellaisen itse. Haastattelua edellisenä päivänä Dniprossa haudattiin taistelutoveri, jonka Juri tunsi pitkän ajan takaa. Hän paloi fosforiammuksesta niin pahasti, ettei selvinnyt palovammoistaan.
”Hän oli lähdössä Lysytšanskista, kun auto joutui tulituksen alle. Päälle tuli fosforipommi ja hän sai valtavat palovammat. Hän oli sairaalassa kolme kuukautta mutta ei selvinnyt.”
Fosforipommien aiheuttamat vammat ovat äärimmäisen kivuliaita.
”Jos raavit ihoa, jolle ainetta on joutunut, se vain pahentaa tilannetta. Tiedän, että tämän takia on jouduttu tekemään amputaatioita.”
Toiseksi erityisen inhottavaksi aseeksi Juri mainitsee venäläisten käyttämät tulipallot, joita ammutaan kranaatinheittimillä. Nekin ovat taivaalla upeannäköisiä, Juri sanoo, mutta tekevät hirveää tuhoa. Räjähtävät ilmassa, satavat kipinöivinä alas, ja äärimmäinen kuumuus sytyttää kaiken tuleen ja imee hapen.
Fosforipommit ovat kuitenkin pahimpia.
”Ne voivat sulattaa metallia ja palaa vedessä. Jos jäät alle aukealla paikalla, palat siihen paikkaan. On vain yksi keino suojautua: betonin alle.”
***
Mitä Venäjän kanssa pitäisi tehdä? Yhä enemmän näen vaihtoehtona lännen aktiivisemman roolin. Mihin sitten päädytäänkin aktiivisemmassa roolissa, sitä tarvitaan nyt. Myös Iranin lennokkitehtaisiin ja varastoihin voisi pohtia iskua. Israelin tai jonkun muun toimesta. Itselleni tällainen suhtautuminen osin ulkopuoliseen maahan tehtäviin iskuihin on hyvin harvinaista. En normaalisti kannata iskuja, mutta enää ei voi muutakaan edellyttää.
