Näinpä. Kevennyksenä…Tässä kun on tullut seurattua ilahduttavaa örkkiarmeijan kilpajuoksua kohti itää, niin koko ajan kuitenkin takaraivossa kummittelee se, että ryssillä on edelleen kaikesta sekoilusta huolimatta valitettavan tuli- ja tuhovoimainen armeija, jolla ei ole mitään pidäkkeitä voimankäytölle. En nyt tarkoita, että nuket rupeaisi lentelemään, mutta paljon tulee rautaa satamaan taivaalta Ukrainan siviilikohteisiin niin kauan, kun Putin & co on vallassa ja siihen ei oikein kukaan voi puuttua, vaikka sinänsä rintamalla Ukraina saavuttaisikin menestystä.
Luin että Ukraina on ilmeisesti merkannut noita tankkeja Harkovan suunnalla plussalla. Tunnistusapu. Kaks tollaista on sivuilla.No vedetään ko. vaijerilla vaunu rekan lavetille tai vaikka junan vaunuun(tai lasketaan alas).
Mikähän tuon ristisymbolin takana on? Oliko PzH 2000:issa samanlaisia(jossain UN:n vekottimissa kuitenkin)?
Osaako joku sotakorvauskäytäntöihin enemmän perehtynyt sanoa, miten tuo käytännössä voitaisiin hoitaa, jos Venäjän pitäisi rauhanehtona maksaa kaikkien sodassa tuhoutuneiden kohteiden jälleenrakennus?
Hieman vajaalla tiedolla on vähän vaikea laittaa toisen maailmansodan aikaisia komentajia järjestykseen. Lisäksi esim. Mansteinin kirja on vain yhden osapuolen näkemys asiasta. Itseeni kyseinen herra on kuitenkin tehnyt vaikutuksen. En lähde sen enempää spekuloimaan miten Barbarossan olisi käynyt, jos Mansteinia olisi kuunneltu. Kovat näytöt mies löi kuitenkin silti pöytään. Staliningradin motin antauduttua eteläinen armeijaryhmä joutui kohtaamaan valtavan paineen. Lopultahan Saksa ei tässä kulutussodassa pärjännyt ja kuten on todettu, ei esim. Tigerien ylivertaisuus T-34 vastaan lopulta auttanut, kun Neuvostoliitto pystyi idässä tekemään noita vaunuja muutamassa viikossa sen, mitä Saksa Tigereita useassa vuodessa. Ennen Kurskin tappiotahan Manstein pystyi lyömään Neuvostoliiton Harkovassa pahasti alivoimaisella miehistöllä. Yleensäkin itärintaman sodankäynnissä Neuvostoliitto alkoi saamaan merkittäviä voittoja vasta kun määrällinen ylivoima alkoi kasvaa tarpeeksi. Staliningrad oli tietysti Saksan kannalta ratkaiseva virhe, mutta kyllä Neuvostoliiton eteneminen tämän jälkeenkin oli aluksi melko vaikeaa, kunnes ylivoima loppua kohden kasvoi kasvamistaan. Tästä huolimatta vielä lopulta Berliiniin päättyneen vastahyökkäyksen aikana Saksa sai merkittäviä yksittäisiä voittoja huomattavaa määräylivoimaa vastaan, kuten Narvassa ja Sinimäellä. Tämän lisäksi tuotetut tappiot olivat hävityissäkin taisteluissa suuria. Vielä paremmat esimerkithän löytyisi talvi- ja jatkosodasta. Kyllähän neukkulan ainut mahti oli määrä. Joitain yksittäisiä melko kyvykkäitäkin kenraaleita sinnekin toki muodostui sodan loppuvaiheessa, mutta se nyt on pakkokin kun aikansa saa harjoitella.Tämä on totta. Mutta olen tässä pohtinut, kuinka vahva puna-armeija oikeastaan oli, tai kuinka mahtava oli todellisuudessa Neuvostoliiton sotilaallinen kyvykkyys kylmän sodan aikana?
Saksan (ja Suomen, Unkarin, Romanian) lyöminen oli kova juttu, mutta. Saksa miehitti lähes koko Eurooppaa, taisteli Brittien imperiumia, Vapaan Ranskan joukkoja (siirtomaat) ja Yhdysvaltoja vastaan samaan aikaan kun yritti kurmuuttaa Neuvostoliittoa. Saksalla oli (ehkä Barbarossan salamasodan jättimottien antautumishetkiä lukuun ottamatta) aina selkeä alivoima niin miehistön, kuin kaluston suhteen. Silti Saksa melkein voitti. Stalingradin katastrofin jälkeen käydyssä Kurskin taistelussa, Saksan suurvoitto oli vielä lähellä, vaikka puna-armeijalla oli kaksinkertainen ylivoima panssareissa, sekä sotilaissa. Kurskissa Saksa kulutti parhaat joukkonsa, mutta silti venäläisiltä vei lähes kaksi vuotta päästä Berliiniin, vaikka Hitlerin sekaantuminen operatiiviseen johtamiseen pelasi puna-armeijan pussiin ja Saksaa pommitti Brittien ja USA:n ilmavoimat lähes yötä päivää .
Minulla on kotona Itä-Karjalassa kaatuneelta venäläiseltä otettu kangaskassi. Kahvoissa on venäläisen veren tummentamat läikät. Kassin kyljessä lukee "Property of the United States Air Force" ja on USA:n ilmavoimien tunnus. Ilman erittäin merkittävää amerikkalaista apua puna-armeija olisi ollut nälkäinen, heikosti varustettu ja heikosti liikkuva armeija. Amerikkalaisilla kuorma-autoilla, vatsat täynnä amerikkalaista säilykelihaa, kelpasi körötellä kohti Berliiniä.
Raiskaamisen ja varastamisen taidossa puna-armeija taisi olla Euroopan paras, murhaamisessa Saksa kiri rinnalle. Mutta tuon raiskaamisen, varastamisen ja murhaamisen toteuttaminen Itä-Euroopassa taisi synnyttää sen varsinaisen aseen, pelon. Tämä pelko on ollut myös Putinin tärkein ase, kun se karkotetaan, jäljellä on kovin vähän.
Osaako joku sotakorvauskäytäntöihin enemmän perehtynyt sanoa, miten tuo käytännössä voitaisiin hoitaa, jos Venäjän pitäisi rauhanehtona maksaa kaikkien sodassa tuhoutuneiden kohteiden jälleenrakennus?
Tätä itsekin pohdin ja tehokkain tapa olisi kytkeä sotakorvaukset länsimaiden pakotteiden purkamiseen. Venäjältä ostettavasta kaasusta ja öljystä otetaan x vuotta esim 10% Ukrainan jälleenrakentamiseen. Rahat menee suoraan ostajalta Ukrainalle.Tätä sotakorvausasiaa on tullut sillon tällöin mietittyä. Olisi tietysti kaikin tavoin oikein oikeudenmukaista, että Venäjä hävitessään maksaisi Ukrainan jälleenrakentamisen sodan tuhojen osalta. Hyvä, jos tästä ehdosta myös tiukasti pidetään kiinni mahdollisissa rauhanneuvotteluissa. Olen vain hieman epäileväinen sen suhteen, että mahtaako sodan hävinneelle ja pakotteista kärsivällä Venäjällä olla rahaa tällaiseen tai ehkä ennen kaikkea niin, että millä se saadaan sidottua pitämään ehdosta kiinni ja maksamaan sovitut korvaukset. En olisi ihmeissäni, jos mahdollisella rauhansopimuksellakin pyyhittäisiin tältä osin takapuolta ja rahaa tai muuta hyvitystä ei myöhemmin tulisikaan sovitusti Ukrainalle. Toki vaikuttaa paljon minkälainen poliittinen tilanne Venäjällä tällöin on. Jos valtaan tulee joku järkevä uudistusmielinen taho, ei tämä varmaan olekaan ongelma, mutta jos nykyinen tai jokin vastaava taho jatkaa, niin sitten ei ole hirveästi luottoa.
Saa haaveilla joo, mutta aika hankalana näen, että Venäjä maksaisi mitään. Kaikki jäädytetyt varat Ukrainalle. Siinä on pieni alku. Ja pakotteet pois kun loput on maksettu tai esitetty suunnitelma jot on noudatettu.
Manstein oli kyllä yksi kovimmista. Mutta Kurskin taistelua en sanoisi tappioksi, sillä huomattavasti enemmän vaunuja neukut menettivät. Aatuhan käski lopettaa hyökkäyksen(italialaisia piti lähteä auttamaan) ja Manstein olisi halunnut jatkaa, koska oli varma voitosta. Varsinainen taisteluhan meni Saksalle, mutta aloite siirtyi nl:lle kun aatu noita joukkoja veti Italiaan ja sen jälkeen hyökkäämiseen ei enää ollut joukkoja.Ennen Kurskin tappiotahan Manstein pystyi lyömään Neuvostoliiton Harkovassa pahasti alivoimaisella miehistöllä.
CIA ja monet lähteet ovat listanneet sekä kaluston että miehistön selkeästi yläkanttiin.
Joo totta. Venäjän valtion ja keskuspankin varojen osalta varmaan toimisi hyvin, mutta oligarkkien varoista en olisi niin varma. Kyseessä on kuitenkin yksityishenkilöt eikä heidän varojaan siksi mielestäni voi nähdä osana valtion sotavelkaa, vaikka nyt jäissä pakotteiden takia ovatkin.Venäjän valtion, keskuspankin ja oligarkkien varoja on pakotteiden myötä takavarikoitu 330 miljardin taalan edestä, sillä pääsee jo ihan hyvään alkuun.
Jotain tämän tyyppistä itsekin mietin. Että olisi sidottu kauppaan. Toisaalta kuitenkin, kun nyt ollaan vahvasti irtautumassa kaikenlaisesta säännöllisemmästä ison volyymin kaupankäynnistä Venäjän kanssa ja fossiilisista polttoaineista muutenkin, niin se asettaa vähän kysymysmerkkejä tämän tyyppiselle suunnitelmalle.Tätä itsekin pohdin ja tehokkain tapa olisi kytkeä sotakorvaukset länsimaiden pakotteiden purkamiseen. Venäjältä ostettavasta kaasusta ja öljystä otetaan x vuotta esim 10% Ukrainan jälleenrakentamiseen. Rahat menee suoraan ostajalta Ukrainalle.
Tuttuja naamoja matkalla Haagiin.
Saksan hyökkäysoperaatio Barbarossa jossain määrin vertautuu Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa. Samat virheet tehdään, eli huolto ei pelaa, joukot hajautetaan liian pitkälle rintamalle, ja puolustajan taistelutahto aliarvioidaan.Hieman vajaalla tiedolla on vähän vaikea laittaa toisen maailmansodan aikaisia komentajia järjestykseen. Lisäksi esim. Mansteinin kirja on vain yhden osapuolen näkemys asiasta. Itseeni kyseinen herra on kuitenkin tehnyt vaikutuksen. En lähde sen enempää spekuloimaan miten Barbarossan olisi käynyt, jos Mansteinia olisi kuunneltu. Kovat näytöt mies löi kuitenkin silti pöytään. Staliningradin motin antauduttua eteläinen armeijaryhmä joutui kohtaamaan valtavan paineen. Lopultahan Saksa ei tässä kulutussodassa pärjännyt ja kuten on todettu, ei esim. Tigerien ylivertaisuus T-34 vastaan lopulta auttanut, kun Neuvostoliitto pystyi idässä tekemään noita vaunuja muutamassa viikossa sen, mitä Saksa Tigereita useassa vuodessa. Ennen Kurskin tappiotahan Manstein pystyi lyömään Neuvostoliiton Harkovassa pahasti alivoimaisella miehistöllä. Yleensäkin itärintaman sodankäynnissä Neuvostoliitto alkoi saamaan merkittäviä voittoja vasta kun määrällinen ylivoima alkoi kasvaa tarpeeksi. Staliningrad oli tietysti Saksan kannalta ratkaiseva virhe, mutta kyllä Neuvostoliiton eteneminen tämän jälkeenkin oli aluksi melko vaikeaa, kunnes ylivoima loppua kohden kasvoi kasvamistaan. Tästä huolimatta vielä lopulta Berliiniin päättyneen vastahyökkäyksen aikana Saksa sai merkittäviä yksittäisiä voittoja huomattavaa määräylivoimaa vastaan, kuten Narvassa ja Sinimäellä. Tämän lisäksi tuotetut tappiot olivat hävityissäkin taisteluissa suuria. Vielä paremmat esimerkithän löytyisi talvi- ja jatkosodasta. Kyllähän neukkulan ainut mahti oli määrä. Joitain yksittäisiä melko kyvykkäitäkin kenraaleita sinnekin toki muodostui sodan loppuvaiheessa, mutta se nyt on pakkokin kun aikansa saa harjoitella.
Manstein oli kyllä yksi kovimmista. Mutta Kurskin taistelua en sanoisi tappioksi, sillä huomattavasti enemmän vaunuja neukut menettivät. Aatuhan käski lopettaa hyökkäyksen(italialaisia piti lähteä auttamaan) ja Manstein olisi halunnut jatkaa, koska oli varma voitosta. Varsinainen taisteluhan meni Saksalle, mutta aloite siirtyi nl:lle kun aatu noita joukkoja veti Italiaan ja sen jälkeen hyökkäämiseen ei enää ollut joukkoja.
Mutta eikö niidenkin rahat ole ainakin joidenkin kohdalla alunperin valtiolta kupattu tavalla tai toisella? Ostettu vaikka ensin valtiolta jotain miljoonalla ruplalla ja sitten myyty se takaisin kymmenellä miljardilla tms. Tämmöisten kohdalla voisi ihan hyvin hyödyntää sen takavarikoidun omaisuuden sotakorvauksiin, kun vääryydellä se omaisuus on alunperin yksityishenkilön nimiin hankittukin.Joo totta. Venäjän valtion ja keskuspankin varojen osalta varmaan toimisi hyvin, mutta oligarkkien varoista en olisi niin varma. Kyseessä on kuitenkin yksityishenkilöt eikä heidän varojaan siksi mielestäni voi nähdä osana valtion sotavelkaa, vaikka nyt jäissä pakotteiden takia ovatkin.
Tutun näköinen uniformu Gerasimovilla tosiaan