Mainos

Venäjä hyökkää Ukrainaan

  • 11 202 505
  • 65 776

Via Dolorosa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kyllä tuo 450 hukkunutta merimiestä vetää aika hiljaiseksi, vaikka onkin vapaan maailman vihollisia. Kauhea tapa kuolla, tosin niin monta muutakin kauheaa tapaa kuolla on esitelty tässä 50 päivän aikana.
Niin makaa kuin petaa.

Ei vedä hiljaiseksi kyllä yhtään, vaikka koko Venäjän laivasto kasvaisi korallia Mustan meren pohjassa.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Erittäin ansiokas viesti ja tilanne saattaa olla tämä kaikin puolin paitsi pari omasta mielestäni juttua. Soperrukseni idea kai oli ettei mitään muutosta sotaa edeltäviin rintamalinjoihin tule, koska
  1. Venäjä ei voi hyväksyä tappiota
  2. Venäjän johto ei voi hyväksyä perääntymistä
  3. Venäläisen ajattelumaailman ymmärtämiseen tarvitaan täysin häikälemätöntä väkivaltaa, johon Länsi ei ole valmis.
Itse olen vakuuttunut siitä, että ne tavalliset venäläiset haluavat kannattaa Putinin raiskaajia 83 prosenttisesti. Sama tulos on muuten Suomessa asuvien kaksoispasseja omaavien keskuudessa.

Ehkä asian voisi tiivistää seuraavasti: venäläisten kanssa ei sivistyneen maailman pelisäännöt toimi. Tulee ajatella toisella tavalla.

Paskan marjat, sinuun uppoaa Kremlin propaganda aivan täysin. Nuo prosentit eivät pidä paikkaansa koska ihmiset eivät uskalla avata suutaan. Onneksi Venäjällä on naisia jotka uskaltavat toimia.



 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK

Birchman

Jäsen
Hyvä viesti kokonaisuudessaan.
Tarkentaisin ylläolevaa, että Suomi ei ole kuulunut Neuvosto satelliittivaltioihin, jotka olivat vielä erillinen taso Ukrainan ja Suomen välissä jos mietitään suhdetta Neuvostoliittoon. Ehkä tarkoititkin näin ylläolevalla, mutta en ollut aivan varma.
Suomi oli länsimaa, ei edes lähelläkään rautaesiripun taakse jääneitä suljettuja NL:n ulkopuolisia itäblokinmaita (satelliitteja).
Kiitos tarkennuksesta. Tarkoitin kuten totesit, ettei Suomea voi lukea samaan kastiin entisten Neuvostovaltioiden kanssa.
 

aquanqua

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllä tuo 450 hukkunutta merimiestä vetää aika hiljaiseksi, vaikka onkin vapaan maailman vihollisia. Kauhea tapa kuolla, tosin niin monta muutakin kauheaa tapaa kuolla on esitelty tässä 50 päivän aikana.

Jokaisen sotatoimiin osallistuvan tai niitä edistävän venäläisen kuuluu kuolla.
 

Sako

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Eikä sen puoleen että terroristien sotamenestyskään edellyttäisi alueiden luovuttamista.
Me ei tiedetä, kuinka raskas sota on Ukrainan armeijalle. Todennäköisesti siten kuin kirjoita, mutta pieni varaus.
Mä en yksinkertaisesti ymmärrä näitä Ukrainan tiedottajan kommentteja, että itse lähdetään ikään kuin lietsomaan tilannetta kostotoimista puhumalla. Täysin validi sotilaallinen kohde, mitäs läksitte:
Hän on realisti ja kertoo suoraa mitä on odotettavissa. Veikaisin, että yrittävät kostaa myös typerästi ja ottavaat siitä turhia tappioita. Kosto on ollut putinistien listalla korkealla, muistetaan Britanian myrkytykset.
---
Koska sitä bannattua sanaa ei voi käyttää, niin kalssista venäläisyyttä, olkaa hyvät.


 

holynordic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Україна
Niin makaa kuin petaa.

Ei vedä hiljaiseksi kyllä yhtään, vaikka koko Venäjän laivasto kasvaisi korallia Mustan meren pohjassa.
Harmittaa lähinnä merenpohjassa asuvien kalojen puolesta, kun heidän kotikonnuille lävähtää nyt saastuttamaan laivallinen ehtaa jätettä. :)
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Niin makaa kuin petaa.

Ei vedä hiljaiseksi kyllä yhtään, vaikka koko Venäjän laivasto kasvaisi korallia Mustan meren pohjassa.
Tottakai joo juuri näin, en minä tässä jotenkin yritä edes vähää alusta tuntea jotain empatiaa näitä sotarikollisia kohtaan. Hiljaiseksi vetää kaiken tämän turhuus, kai me kaikki olemme sitä mieltä, että mikään kärsimys tuolla ei ole tarpeen vaan tämä on läpeensä turha ja häpeällinen sota.

Siinä mielessä 450 hukkunutta on turha uhri, vaikka meneekin oikealta joukkueelta.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Erittäin ansiokas viesti ja tilanne saattaa olla tämä kaikin puolin paitsi pari omasta mielestäni juttua. Soperrukseni idea kai oli ettei mitään muutosta sotaa edeltäviin rintamalinjoihin tule, koska
  1. Venäjä ei voi hyväksyä tappiota
  2. Venäjän johto ei voi hyväksyä perääntymistä
  3. Venäläisen ajattelumaailman ymmärtämiseen tarvitaan täysin häikälemätöntä väkivaltaa, johon Länsi ei ole valmis.
Itse olen vakuuttunut siitä, että ne tavalliset venäläiset haluavat kannattaa Putinin raiskaajia 83 prosenttisesti. Sama tulos on muuten Suomessa asuvien kaksoispasseja omaavien keskuudessa.

Ehkä asian voisi tiivistää seuraavasti: venäläisten kanssa ei sivistyneen maailman pelisäännöt toimi. Tulee ajatella toisella tavalla.
Ukrainalla ei ole pienintäkään harhakuvitelmaa neukkulan tavoitteista ja metodeista ja siitä huolimatta (toki isosti myös sen takia) ovat päättäneet taistella todella hanakasti vastaan. Länsi ei tule painostamaan Ukrainaa häviämään tätä koitosta vaikka iivanatseilla retoriikka olisi mitä, ytimillä uhoamisesta on kuitenkin vielä tolkuttoman pitkä matka niiden lennättämiseen, eikä neukut ole ilmeisesti nostaneet virallisesti edes valmiutta laitoksissa siitä mihin nostivat jo viikkoa ennen hyökkäyssodan aloittamista.

Osa tavallisista venäläisistä varmasti uskoo kaiken mitä suuri ja mahtava pikkutsaari kaadereineen niille suoltaa. Tai uskoo neukkutyyliin eli tietää että täyttä paskaahan tämä on, mutta mitä väliä kun johtaja sanoo. Osa on muuten vaan imperiumikrapuloissaan vielä ja toivovan sitä pyhää sotaa, uskoen että oma puolensa jotenkin semmoisessa pärjäisi, kun ei tiedä että Ukrainaltakin tulee turpaan niin isosti että nallukka nuolee haavoja vuosikymmenen. Noita neukkujen virallisia kannatuslukemia en kuitenkaan uskoisi juuri sen enempää kuin mitään muutakaan mitä itäpaska virallisesti tiedottaa. Aitoa kannatusta on ja aivan aidosti tuskin kukaan uskaltaa kysyttäessä kertoa tuntemattomalle ettei kannata suurta ja mahtavaa pikkumiestä ja rauhanturvaoperaatiota, todellinen kannatus on kuitenkin suurempi mysteeri selvitettäväksi kuin neukkujen sotavoimien iskukyky (mikä yliarvioitiin tolkuttoman rankasti ihan kaikkien asiantuntijoiden ja mm. allekirjoittaneen toimesta, kun vaikka sen maantapaisen varastamisen tiedostaa, niin ei vaan millään olisi uskonut että väkivallalle legitimiteettinsä perustava diktatuuri voi varastaa väkivaltakoneistonsa paskajaloilla seisovaksi jättiläiseksi).
 

Leicester

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Hiljaisten seiväshyppääjien kerho
Tässä menee vielä joitakin vuosia, että täytän 50 vuotta. Jos Ukraina on silloin vapaa ja jälleenrakennus hyvässä vauhdissa, niin annan itselleni lahjaksi matkan Ukrainaan. Tarkoituksena nähdä ainakin Kiova, Lviv, Odessa ja Tshernobyl.
Odessa kyllä kiinnostelee täälläkin. On Oulun ystävyyskaupunki ja tämän kappaleen sävelissä on kivaa kaipausta.
 

tres11

Jäsen
Suosikkijoukkue
Spåra ja K-Espoo
Jokaisen sotatoimiin osallistuvan tai niitä edistävän venäläisen kuuluu kuolla.
Näin se on jos lähtee suorittamaan rauhaisaan naapuriin kansanmurhaa ja yrittää toteuttaa sen vaikka väkisin...
 
Viimeksi muokattu:

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Erittäin ansiokas viesti ja tilanne saattaa olla tämä kaikin puolin paitsi pari omasta mielestäni juttua. Soperrukseni idea kai oli ettei mitään muutosta sotaa edeltäviin rintamalinjoihin tule, koska
  1. Venäjä ei voi hyväksyä tappiota
  2. Venäjän johto ei voi hyväksyä perääntymistä
  3. Venäläisen ajattelumaailman ymmärtämiseen tarvitaan täysin häikälemätöntä väkivaltaa, johon Länsi ei ole valmis.
Itse olen vakuuttunut siitä, että ne tavalliset venäläiset haluavat kannattaa Putinin raiskaajia 83 prosenttisesti. Sama tulos on muuten Suomessa asuvien kaksoispasseja omaavien keskuudessa.

Ehkä asian voisi tiivistää seuraavasti: venäläisten kanssa ei sivistyneen maailman pelisäännöt toimi. Tulee ajatella toisella tavalla.
Tästä on väännetty ja saat toki ajatella noin, mut noi gallupit on tehty valtion viraston (ja toinen Levadan eli puolueettomasti) olosuhteissa missä ”ei” vastaaminen voi tarkoittaa 15 vuotta linnaa. Tilastoja tulkitsevalle tämä on iso huutomerkki mikä pitäisi laittaa johtopäätöksien alkuun punaisella allcapseilla.

Esim tän videon (alla) perusteella uskoisin että osa pistää vaan luurin kiinni eikä päädy tilastoihin. Samoin mummot yms ovat aina vastaamassa. Toki voi olla että se kannatusprosentti on jotain 50% silti.

Tämä pätee etenkin niihin jotka pääsee nettiin ja ovat tottuneet kansainvälisiin sovelluksiin. Ovat tottuneet ajattelemaan itse ja eivät siksi niin alttiita valtion propagandalle.


 

Malmi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sympatiat: DIF

Hokileidi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dynamo Moskova, NHL, Jokerit 2014-2022
Viimeinen sana -ohjelmassa Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen esitti pari viikkoa sitten mielenkiintoisia ajatuksia. Hän kertoi edustamansa median pyrkivän objektiiviseen tiedonvälitykseen Ukrainan sodasta, mutta ilmaisi huolensa sodan kokonaiskuvan perille menosta yleisölle uutisten painottuessa yksittäisiin tapahtumiin. Kauppinen oli omien sanojensa mukaan lukenut sosiaalisesta mediasta nähtävästi tosissaan kirjoitettuja ajatuksia siitä, kuinka Ukraina on valloittamassa Moskovan ja se sai hänet miettimään eri medioiden onnistumista kokonaisuuden viestittämisessä.

Kauppinen toi mielestäni ansiokkaasti esille tiedotusvälineiden suuren haasteen objektiivisen tiedon välittämisessä Ukrainan sodasta.

YLE ei ole mielestäni onnistunut objektiivisen tiedon välittämisessä kehuttavasti. Parasta antia ovat sotilasasiantuntijoiden rauhalliset ja tasapainoiset lausunnot, mutta muuten ovat analyysit ja uutisointi jääneet liian tunnevaltaisiksi. Esimerkkinä tästä Ukrainan kirjeenvaihtaja Antti Kuronen, jonka itkuista ääntä on noloa kuunnella. Hän väitti itse em. ohjelmassa onnistuneensa hyvin objektiivisessa tiedonvälityksessä, mutta olen siitä kyllä eri mieltä. Liiallinen tunne ja värisevä itkuinen ääni syö toimittajan uskottavuutta.

Myös ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan viimeaikaiset esiintymiset TV:ssä ovat herättäneet minussa ihmettelyä. Hänellä tuntuu jääneen levy päälle eikä hän tunnu seuraavan sodan tapahtumia dynaamisesti. Hänen uskottavuutensa ASIANTUNTIJANA koki silmissäni aikamoisen kolauksen kaksi viikkoa sitten keskustelussa, jossa häneltä kysyttiin mm. Venäjää ja Kiinaa yhdistävistä asioista Ukrainan sodassa. Toimittajana oli työtään opiskeleva aamu-TV:stä siirtynyt asiantuntemukseltaan lähellä nollaa oleva noviisi, joka ei osannut haastaa Aaltolaa. Oli mielestäni melkoinen rimanalitus, kun Aaltola juuttui lopussa jankkaamaan toimittajan vanavedessä Venäjää ja Kiinaa yhdistävän sen, että ”itsevaltaisilla johtajilla on mukavaa keskenään”. Varmaan osa Venäjän ja Kiinan yhteydestä Ukrainan sodassa liittyy em:uun, mutta valitettavasti Aaltola unohti kokonaan mielestäni kenties oleellisimman Venäjää ja Kiinaa Ukrainan sodassa yhdistävän asian eli huolen NATOn laajentumisesta Euroopassa. Se on Venäjälle uhka ja myös Kiina on tuonut esille NATOn itälaajentumisen muuttavan tasapainoa Euroopassa ja maailmassa.

Tunteet ja niiden ilmaiseminen ovat sinänsä hieno asia, mutta asiantuntijan roolissa eikä yksityishenkilönä TV:ssä esiintyessä olisi suotavaa välttää itkuista puheenpartta tai muuten tunteen vallassa esitettyjä ajatuksia. Tunteet rajoittavat ajattelua ja niiden takia saattaa näkemyksistä tulla liian kapeita kuten Aaltolalla kaksi viikkoa sitten. Kannattaa katsoa ohjelma Areenasta.

Seuraan Ukrainan sodan etenemistä ajallisesti rajoitetusti, mutta mahdollisimman monipuolisesti. Yksi mielestäni parhaista tiedonvälittäjistä on France 24 English. Se seuraa analyyttisesti tapahtumien etenemistä eikä ole jumittunut toistamaan päivästä toiseen samaa sanomaa. Tuoreena esimerkkinä Yleen verrattuna dynaamisemmasta ja syvällisemmästä uutisoinnista France 24:n keskusteluohjelma, jossa eri tahojen edustajat esittivät mm. näkemyksiä Venäjän sotavoimien keskittämisestä yhden miehen alaisuuteen. Ranskalaisen kenraalin Trinquandin analyysi kuulosti mielenkiintoiselta. Hän oli selvästi perehtynyt kenraali Dvornikovin CV:hen ja siihen, mikä muuttuu, kun sotaa johtaa yksi kenraali verrattuna siihen, että siitä vastaa Puolustusministeriö ja neljä eri henkilöä.

Toivottavasti YLE skarppaa jatkossa ja toivottavasti eri medioissa esitetään jatkossa vielä nykyistäkin enemmän sotilastaustan omaavien ihmisten näkemyksiä Ukrainan sodasta. He ovat kyenneet tähän asti asiallisimpiin ja uskottavimpiin analyyseihin ja seuraavat selvästi yksittäisten tapahtumien lisäksi myös kokonaisuutta.
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
Kun ollaan lätkäpalstalla, niin ensimmäiset kosketukset tullee nl miliisiin, kun lätkäreissulla pietarin lähistöllä(silloin toki kantoi toista nimeä). Koko matkan bussiamme saatti tai paremminkin oli edessä paikallisen miliisin sivuvaunu valot vilkkuen. Ensimmäinen paha paikka ja bussi hyyty johonkin isompaan penkaan, kun maavara tehty länsimaiseen liikenteeseen. Mitä tekee miliisi?!?! Nappaa ensimmäisen isomman vekottimen sivuun ja päättää olla sen kuski ja lähtee hinaamaan meitä pois! Rekkakuski ei sanaakaan varmaan sanonut.. Kertonee ainakin vähän tosta paikallisesta menttaliteetista.

Niin ja kun lätkäpalstalla ollaan, niin eka matsi voitettiin aika selvin numeroin tyylin 10-0. Piti olla tietty toinenkin matsi ko. porukaa vastaan. Yllättäen sieltä löytyiki ainakin parivuotta vanhempi ryhmä peliin yllättäen voitettiin sekin jollain pari maalin erolla. Aivan käsittämätöntä pelata ulkoilmassa kun runsas 2000 vaan koko ajan vislaa ja ihan siinä laidan vieressä. Nokia-areenalla ihan pienet vastustajan haukut.
 
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Varmaan osa Venäjän ja Kiinan yhteydestä Ukrainan sodassa liittyy em:uun, mutta valitettavasti Aaltola unohti kokonaan mielestäni kenties oleellisimman Venäjää ja Kiinaa Ukrainan sodassa yhdistävän asian eli huolen NATOn laajentumisesta Euroopassa. Se on Venäjälle uhka ja myös Kiina on tuonut esille NATOn itälaajentumisen muuttavan tasapainoa Euroopassa ja maailmassa.
Mutta tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Kiinalle Naton laajeneminen Euroopassa on aivan täysin yhdentekevää. Kiinan ainoa uhka sotilaalliselta kannalta on Yhdysvallat (plus ehkä Etelä-Korea, Japani ja Australia), ei todellakaan länsieurooppalainen Nato. Venäjälle puolestaan Naton ainoa "uhka" on se, että se estää tai ainakin hidastaa sitä harrastamasta omaa aggressiivista ekspansiopolitiikkaa länsirajoillaan - strategia, joka Euroopassa tunnettiin 1800-luvulla, ja joka kuopattiin lopullisesti toisessa maailmansodassa.

Koko Ukrainan sota on Venäjän kannalta aivan tajuttoman järjetön. Se on niin järjetön, että sitä on vaikea ymmärtää. Jos operaatio olisi mennyt Venäjän kannalta "nappiin", niin siltikään se ei olisi saavuttanut yhtään mitään. Vielä järjettömämmän tästä tekee se, että Venäjä ihan kategorisesti torjui kaikki Euroopan yritykset ratkaista asia diplomatian keinoin. Se halusi vain sotaa. Jos se olisi halunnut ihan mitä tahansa muuta, Venäjä, Ukraina ja Eurooppa olisi sen pystynyt järjestämään.

Tuoreena esimerkkinä Yleen verrattuna dynaamisemmasta ja syvällisemmästä uutisoinnista France 24:n keskusteluohjelma, jossa eri tahojen edustajat esittivät mm. näkemyksiä Venäjän sotavoimien keskittämisestä yhden miehen alaisuuteen. Ranskalaisen kenraalin Trinquandin analyysi kuulosti mielenkiintoiselta. Hän oli selvästi perehtynyt kenraali Dvornikovin CV:hen ja siihen, mikä muuttuu, kun sotaa johtaa yksi kenraali verrattuna siihen, että siitä vastaa Puolustusministeriö ja neljä eri henkilöä.
Kyllä, se on selvää edistystä, mutta aika monet muut lähteet sanovat, että Dvornikovin onnistumisen mahdollisuudet ovat silti pienet. Hänellä on vastassaan ongelmat keskijohdossa, liian isot tavoitteet suhteessa käytettävissä olevan voiman määrään ja niin edelleen.

Toivottavasti YLE skarppaa jatkossa ja toivottavasti eri medioissa esitetään jatkossa vielä nykyistäkin enemmän sotilastaustan omaavien ihmisten näkemyksiä Ukrainan sodasta. He ovat kyenneet tähän asti asiallisimpiin ja uskottavimpiin analyyseihin ja seuraavat selvästi yksittäisten tapahtumien lisäksi myös kokonaisuutta.
Tämä on ihan totta. Sotilastaustaiset ihmiset pystyvät katsomaan isoa kuvaa ja arvioimaan siirtoa ilman, että sotaan liittyvät lieveilmiöt saavat liian ison roolin.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
YLE ei ole mielestäni onnistunut objektiivisen tiedon välittämisessä kehuttavasti. Parasta antia ovat sotilasasiantuntijoiden rauhalliset ja tasapainoiset lausunnot, mutta muuten ovat analyysit ja uutisointi jääneet liian tunnevaltaisiksi. Esimerkkinä tästä Ukrainan kirjeenvaihtaja Antti Kuronen, jonka itkuista ääntä on noloa kuunnella. Hän väitti itse em. ohjelmassa onnistuneensa hyvin objektiivisessa tiedonvälityksessä, mutta olen siitä kyllä eri mieltä. Liiallinen tunne ja värisevä itkuinen ääni syö toimittajan uskottavuutta.
Antti Kuronen on tehnyt hyviä juttuja vaikeissa olosuhteissa. Kuten nyt Ukrainasta. Systemaattinen lasten tappamisten ja naisten raiskaamisten tapainen Venäjän sodankäynti on vaikea monille muillekin journalisteille. Kuronen on mielestäni selvinnyt vaikeasta haasteesta kohtuullisesti.

Varmaan osa Venäjän ja Kiinan yhteydestä Ukrainan sodassa liittyy em:uun, mutta valitettavasti Aaltola unohti kokonaan mielestäni kenties oleellisimman Venäjää ja Kiinaa Ukrainan sodassa yhdistävän asian eli huolen NATOn laajentumisesta Euroopassa. Se on Venäjälle uhka ja myös Kiina on tuonut esille NATOn itälaajentumisen muuttavan tasapainoa Euroopassa ja maailmassa.
Ei meidän lännessä tarvitse koko aikaa tuoda esille, mitä Kiinan ja Venäjän propaganda milloinkin kertoo. Suomen ja Euroopan kannalta NATO:n itälaajentuminen Suomeen ja Ruotsiin on tuotu useissa selvityksissä aluetta vakauttavaksi tekijäksi. Kun ero on näin suuri keskeisissä arviossa, olisi paikallaan vähentää YLE:ssä ja muissa medioissa Venäjän propagandan esille tuomista.
 

Tuamas

Jäsen
Ei meidän lännessä tarvitse koko aikaa tuoda esille, mitä Kiinan ja Venäjän propaganda milloinkin kertoo. Suomen ja Euroopan kannalta NATO:n laajentuminen Suomeen ja Ruotsiin on tuotu useissa selvityksissä aluetta vakauttavaksi tekijäksi.

Niin, tuo nimenomaan on sitä asiantuntijuutta, että nähdään sinne erityisesti Venäjän valtiollisen propagandan taakse.

Hämmentävän moni Suomessa vieläkin uskoo Venäjän narratiiviin Naton laajentumisen aiheuttamasta uhasta.

Kiinan näkökulma on toki osin samankaltainen kuin Venäjällä ja motiivikin ulostuloille on sama, eli tarkoituksena on pitää Länsi mahdollisimman epäyhtenäisenä, jotta oma imperialismi sekä ambitio päästä johtavaksi suurvallaksi (tai edes BRICSin kautta merkittäväksi klikiksi/vastavoimaksi Lännelle) helpottuu (Kiinalla jonkinmoinen sauma sinne on, Venäjä toki on ydinaseita lukuunottamatta entinen suurvalta ja nykyinen kehitysmaatasoinen kleptokratia).

Kiinalle Naton laajentuminen ei luonnollisesti ole miltään osin reaalinen uhka ja sen narratiivin nieleminen on vielä erikoisempaa kuin Venäjän version.
 

Walkin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Voi jumalauta. NATO ei ole Venäjälle mikään uhka kuin vain ja ainoastaan siinä mielessä, että Venäjä ei pääse hyökkäämään niihin maihin mitkä ovat NATO:ssa. Tuo, että NATO olisi uhka Venäjälle on 100%:sesti paskapuhetta.
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Viimeinen sana -ohjelmassa Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen esitti pari viikkoa sitten mielenkiintoisia ajatuksia. Hän kertoi edustamansa median pyrkivän objektiiviseen tiedonvälitykseen Ukrainan sodasta, mutta ilmaisi huolensa sodan kokonaiskuvan perille menosta yleisölle uutisten painottuessa yksittäisiin tapahtumiin. Kauppinen oli omien sanojensa mukaan lukenut sosiaalisesta mediasta nähtävästi tosissaan kirjoitettuja ajatuksia siitä, kuinka Ukraina on valloittamassa Moskovan ja se sai hänet miettimään eri medioiden onnistumista kokonaisuuden viestittämisessä.

Kauppinen toi mielestäni ansiokkaasti esille tiedotusvälineiden suuren haasteen objektiivisen tiedon välittämisessä Ukrainan sodasta.

YLE ei ole mielestäni onnistunut objektiivisen tiedon välittämisessä kehuttavasti. Parasta antia ovat sotilasasiantuntijoiden rauhalliset ja tasapainoiset lausunnot, mutta muuten ovat analyysit ja uutisointi jääneet liian tunnevaltaisiksi. Esimerkkinä tästä Ukrainan kirjeenvaihtaja Antti Kuronen, jonka itkuista ääntä on noloa kuunnella. Hän väitti itse em. ohjelmassa onnistuneensa hyvin objektiivisessa tiedonvälityksessä, mutta olen siitä kyllä eri mieltä. Liiallinen tunne ja värisevä itkuinen ääni syö toimittajan uskottavuutta.

Myös ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan viimeaikaiset esiintymiset TV:ssä ovat herättäneet minussa ihmettelyä. Hänellä tuntuu jääneen levy päälle eikä hän tunnu seuraavan sodan tapahtumia dynaamisesti. Hänen uskottavuutensa ASIANTUNTIJANA koki silmissäni aikamoisen kolauksen kaksi viikkoa sitten keskustelussa, jossa häneltä kysyttiin mm. Venäjää ja Kiinaa yhdistävistä asioista Ukrainan sodassa. Toimittajana oli työtään opiskeleva aamu-TV:stä siirtynyt asiantuntemukseltaan lähellä nollaa oleva noviisi, joka ei osannut haastaa Aaltolaa. Oli mielestäni melkoinen rimanalitus, kun Aaltola juuttui lopussa jankkaamaan toimittajan vanavedessä Venäjää ja Kiinaa yhdistävän sen, että ”itsevaltaisilla johtajilla on mukavaa keskenään”. Varmaan osa Venäjän ja Kiinan yhteydestä Ukrainan sodassa liittyy em:uun, mutta valitettavasti Aaltola unohti kokonaan mielestäni kenties oleellisimman Venäjää ja Kiinaa Ukrainan sodassa yhdistävän asian eli huolen NATOn laajentumisesta Euroopassa. Se on Venäjälle uhka ja myös Kiina on tuonut esille NATOn itälaajentumisen muuttavan tasapainoa Euroopassa ja maailmassa.

Tunteet ja niiden ilmaiseminen ovat sinänsä hieno asia, mutta asiantuntijan roolissa eikä yksityishenkilönä TV:ssä esiintyessä olisi suotavaa välttää itkuista puheenpartta tai muuten tunteen vallassa esitettyjä ajatuksia. Tunteet rajoittavat ajattelua ja niiden takia saattaa näkemyksistä tulla liian kapeita kuten Aaltolalla kaksi viikkoa sitten. Kannattaa katsoa ohjelma Areenasta.

Seuraan Ukrainan sodan etenemistä ajallisesti rajoitetusti, mutta mahdollisimman monipuolisesti. Yksi mielestäni parhaista tiedonvälittäjistä on France 24 English. Se seuraa analyyttisesti tapahtumien etenemistä eikä ole jumittunut toistamaan päivästä toiseen samaa sanomaa. Tuoreena esimerkkinä Yleen verrattuna dynaamisemmasta ja syvällisemmästä uutisoinnista France 24:n keskusteluohjelma, jossa eri tahojen edustajat esittivät mm. näkemyksiä Venäjän sotavoimien keskittämisestä yhden miehen alaisuuteen. Ranskalaisen kenraalin Trinquandin analyysi kuulosti mielenkiintoiselta. Hän oli selvästi perehtynyt kenraali Dvornikovin CV:hen ja siihen, mikä muuttuu, kun sotaa johtaa yksi kenraali verrattuna siihen, että siitä vastaa Puolustusministeriö ja neljä eri henkilöä.

Toivottavasti YLE skarppaa jatkossa ja toivottavasti eri medioissa esitetään jatkossa vielä nykyistäkin enemmän sotilastaustan omaavien ihmisten näkemyksiä Ukrainan sodasta. He ovat kyenneet tähän asti asiallisimpiin ja uskottavimpiin analyyseihin ja seuraavat selvästi yksittäisten tapahtumien lisäksi myös kokonaisuutta.
Journalismista … sen perussääntö. Siksi arvostan sotakirjeenvaihtajia eniten. Ja heidän suoraa raportointia.





Toimittajan tehtävistä










 
Viimeksi muokattu:

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK

Kuten sanottu, niin näiden isojen maiden kanssa aina tahtoo mittakaava hävitä(*). Toivon todella, siis ihan oikeasti, että Ukrainan sota muokkaa Saksaa ja sen kansallista mentaliteettia siihen suuntaan, että sekin vihdoin uskaltaisi olla myös sotilaallinen toimija. Varmaan kaikki ymmärtävät sen, miksi se on siitä roolista halunnut pysyä erossa, ja miksi sitä on ihan syyttä suotta jopa haluttu pitää erossa siitä.

(*) Miljardin kertaluonteinen apu on kuitenkin luokkaa puolet Suomen armeijan vuotuisesta budjetista, toki riippuen, mitä siihen lasketaan (virallinen vuotuinen budjetti on 2 mrd euroa).
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös