Lainaan kaikkien idioottien tapaan omaa viestiäni jostain ikuisuuksia sitten.
Aika hyvin tuo vaihtoehto 2. näyttäisi nyt (15.4. olevan tilanteen mukaan) toteutuvan. Suomi menee NATOon maailmanparantamisesta takaisin todellisuuteen palanneen PM:n ja presidentin johdolla ja vahvistaa asevoimiaan. Venäjä saanee jonkinlaisen rauhan aikaan ja ehkä jopa näitä mielikuvitusvaltioitaan. Suomessa viides kolonna eli Haloset ja Lipposet on Helsingin Sanomien toimesta kaivettu esiin sopertelemaan neuvostojuttujaan.
Kirsi Pihaa ja ikkunanatseja en ole julkisuudessa havainnut. Aina vain kiristyvät talouspakotteet toivottavasti jatkuvat Venäjän ja liittolaisten osalta aluksi sellaiset 350 vuotta.
Odotan mielenkiinnolla kehitystä Suomessa ja Venäjällä. En vain itseni ja lapsieni vaan kaikkien suomalaisten ja sivystyksen vuoksi.
Aika kaukana ollaan tilanteesta että Ukraina joutuu luovuttamaan alueitaan neukuille. Tällä hetkellä iivanatsien rauhanturvaoperaatiossa saatu lähinnä karkaistua Ukrainan vastarinta teräksenkovaksi ja jopa ne ketkä olisivat ilomielin antaneet Donbassin ja Krimin mennä ennen tätä -14 alkaneen sodan tuoreinta aktiivivaihetta, ovat mieltä että iivanatsille ei anneta muuta kuin nappi otsaan. Eikä sen puoleen että terroristien sotamenestyskään edellyttäisi alueiden luovuttamista.
Toki jatkosta ei voi tietää, mutta konventionaalisen sodan neukut on jo hävinneet. Jos ne nyt ilmoittaa että "
SE ON SOTA NYT!!!" (kun ei luonnollisesti tähän asti ollut) ja aloittavat pakkovärväykset kautta reservin, niin voi tulla ikäviä yllätyksiä mafiaregimen johtoportaalle siinä touhussa. Palkka-armeijasta puolet on telakalla/vaineessa ja taisteluista pakoon päässeet kapinoivat takaisin heittoa vastaan ja ne on sentään sitä porukkaa keillä ei ole kotikylissä odottamassa kuin neukkulan perähikiän arkitodellisuus, eli reaalitulot 3€/viikko ja kohtalona kaalisoppaa ja pontikkaa kunnes lempeä kuoleman uni korjaa 31 vuoden kypsässä iässä.
Noissa rekryissä ollaan jo aloitettu houkuttelemalla reserviin siirtyneitä ex ammattisotilaita takaisin palvelukseen, ilmeisesti tuo ei ole liian terhakkaasti toiminut kun mitään ei ole kuultu tästä. Toki ymmärrettävää jos/kun vaikkapa Syyrian veteraanit ovat olleet yhteydessä palvelukseen jääneisiin kavereihin ja tietää millainen helvetti kentällä olisi tällä kertaa odottamassa. Eikä sen puoleen, tuskin on ihan hirveän vahva hinku päästä neukkuarmeijaan esimiehensä orjaksi kun sieltä on jossain vaiheessa ehtinyt siirtyä jo siviilimaailmaan ja vaikka perheenkin hankkia.
Mutta joo, konventionaalisesti ei siis neukut tule pärjäämään oikein millään aikavälillä, ei vaikka saisivat sen puoli miljoonaa ukkoa repäistyä jostain pystymetsästä ja niille kaivettua käteen torrakon mikä ei räjähdä silmille. Tuommoisella osaamattomalla, käytännössä aseistamattomalla ja todennäköisesti erittäin heikon joukkokoheesion omaavalla väellä ei nykyaikaisessa sodassa tee hevosen persettä. Ukrainassa on odottamassa nykyaikainen ja nykyaikaisella aseistuksella varustettu äärimmäisen motivoitunut ja asiansa osaava puolustus.
Toki neukut voi jauhatta puna-armeijan Ukrainan saveen ja päälle vielä muutaman sata tuhatta ukkoa nostoväkeä, eikä siinä johtoportaalta vierähdä yksikään kyynel turhaan tapatettujen ukkojen puolesta. Neukkulassa henki on kuitenkin siinä määrin halpaa että jos et silovikkiklikkiin ole kontaktissa niin se on täysin arvoton. Se mikä sen sijaan harmittaa ja voi aiheuttaa toimintamallin muutosta, on tuhoutuneiden asevoimien myötä mennyt kyky terrorisoida ulkomaiden, mutta etenkin kotimaan kansalaisia. Jos pikkutsaari bunkkerissaan osaa laskea jossain vaiheessa ilmiselvän lopputuleman konventionaaliselle sodalle, niin sitten seuraavat yhtä lailla ilmiselvät vaihtoehdot on joko vetäytyminen (mikä ei ole diktaattorille pitkän valtakauden ja siten elämän kannalta välttämättä pelkästään hyvä asia), tai panosten korottaminen niin ylös ettei Ukraina pysty mitenkään vastaamaan, eli ytimien käyttö.
Toinen vaihtoehto on luonnollisesti bunkkerirotalle ainoa mahdollinen, sitten mennään arpajaisiin että miten pahasti komentoketju bunkkerirotasta siihen varsinaiseen punaisen napin painajaan (tai no sen suoraan esimieheen) on henkilökultilla aivopesty tai vaihtoehtoisesti jostain muusta syystä itsemurhaan ja maansa ikuiseen p-korealaisuuteen halukas. Pikku tsaarilla ei ole luonnollisesti mitään menetettävää ja siitä ilosta heittelee ihan mielellään mitä tahansa kertoimia vastaan noppaa niin monesti kuin mahdollista, mutta siellä on kuitenkin koko regimellinen porukkaa ketkä on saaneet varastaa valtiolta öljysheikkitason elämänlaadun 20 vuoden aikana ja nyt pitäisi polttaa koko paska ja tuhoutua ydinsodassa kun pikkumiestä kiukuttaa ja toisaalta se tietää että peräytyessä se voi hyvinkin päätyä roikkumaan lyhtypylväästä. Regimen nimettömät hyötyjät sen sijaan voivat hyvinkin välttää lyhtypylväskomennuksen ja jopa jatkaa ryöstösaaliista nauttimisesta, kunhan tilanne de-eskaloituisi (mikä vaatii toki sodan pikaisen lopettamisen ilman ydinsotaa).
Elämme mielenkiintoisia aikoja.