Tää on kyllä aivan älyttömän hyvä kuittaus. Traktorit, nuo alfa-saalistajat, ovat saaneet kuulla, että rajalle ollaan tuomassa saalista, niin pitäähän sitä lähteä väijymään :)
Kiitos tarkennuksesta. Tarkoitin kuten totesit, ettei Suomea voi lukea samaan kastiin entisten Neuvostovaltioiden kanssa.Hyvä viesti kokonaisuudessaan.
Tarkentaisin ylläolevaa, että Suomi ei ole kuulunut Neuvosto satelliittivaltioihin, jotka olivat vielä erillinen taso Ukrainan ja Suomen välissä jos mietitään suhdetta Neuvostoliittoon. Ehkä tarkoititkin näin ylläolevalla, mutta en ollut aivan varma.
Suomi oli länsimaa, ei edes lähelläkään rautaesiripun taakse jääneitä suljettuja NL:n ulkopuolisia itäblokinmaita (satelliitteja).
Kyllä tuo 450 hukkunutta merimiestä vetää aika hiljaiseksi, vaikka onkin vapaan maailman vihollisia. Kauhea tapa kuolla, tosin niin monta muutakin kauheaa tapaa kuolla on esitelty tässä 50 päivän aikana.
Me ei tiedetä, kuinka raskas sota on Ukrainan armeijalle. Todennäköisesti siten kuin kirjoita, mutta pieni varaus.Eikä sen puoleen että terroristien sotamenestyskään edellyttäisi alueiden luovuttamista.
Hän on realisti ja kertoo suoraa mitä on odotettavissa. Veikaisin, että yrittävät kostaa myös typerästi ja ottavaat siitä turhia tappioita. Kosto on ollut putinistien listalla korkealla, muistetaan Britanian myrkytykset.Mä en yksinkertaisesti ymmärrä näitä Ukrainan tiedottajan kommentteja, että itse lähdetään ikään kuin lietsomaan tilannetta kostotoimista puhumalla. Täysin validi sotilaallinen kohde, mitäs läksitte:
Harmittaa lähinnä merenpohjassa asuvien kalojen puolesta, kun heidän kotikonnuille lävähtää nyt saastuttamaan laivallinen ehtaa jätettä. :)Niin makaa kuin petaa.
Ei vedä hiljaiseksi kyllä yhtään, vaikka koko Venäjän laivasto kasvaisi korallia Mustan meren pohjassa.
Tottakai joo juuri näin, en minä tässä jotenkin yritä edes vähää alusta tuntea jotain empatiaa näitä sotarikollisia kohtaan. Hiljaiseksi vetää kaiken tämän turhuus, kai me kaikki olemme sitä mieltä, että mikään kärsimys tuolla ei ole tarpeen vaan tämä on läpeensä turha ja häpeällinen sota.Niin makaa kuin petaa.
Ei vedä hiljaiseksi kyllä yhtään, vaikka koko Venäjän laivasto kasvaisi korallia Mustan meren pohjassa.
Ukrainalla ei ole pienintäkään harhakuvitelmaa neukkulan tavoitteista ja metodeista ja siitä huolimatta (toki isosti myös sen takia) ovat päättäneet taistella todella hanakasti vastaan. Länsi ei tule painostamaan Ukrainaa häviämään tätä koitosta vaikka iivanatseilla retoriikka olisi mitä, ytimillä uhoamisesta on kuitenkin vielä tolkuttoman pitkä matka niiden lennättämiseen, eikä neukut ole ilmeisesti nostaneet virallisesti edes valmiutta laitoksissa siitä mihin nostivat jo viikkoa ennen hyökkäyssodan aloittamista.Erittäin ansiokas viesti ja tilanne saattaa olla tämä kaikin puolin paitsi pari omasta mielestäni juttua. Soperrukseni idea kai oli ettei mitään muutosta sotaa edeltäviin rintamalinjoihin tule, koska
Itse olen vakuuttunut siitä, että ne tavalliset venäläiset haluavat kannattaa Putinin raiskaajia 83 prosenttisesti. Sama tulos on muuten Suomessa asuvien kaksoispasseja omaavien keskuudessa.
- Venäjä ei voi hyväksyä tappiota
- Venäjän johto ei voi hyväksyä perääntymistä
- Venäläisen ajattelumaailman ymmärtämiseen tarvitaan täysin häikälemätöntä väkivaltaa, johon Länsi ei ole valmis.
Ehkä asian voisi tiivistää seuraavasti: venäläisten kanssa ei sivistyneen maailman pelisäännöt toimi. Tulee ajatella toisella tavalla.
Odessa kyllä kiinnostelee täälläkin. On Oulun ystävyyskaupunki ja tämän kappaleen sävelissä on kivaa kaipausta.Tässä menee vielä joitakin vuosia, että täytän 50 vuotta. Jos Ukraina on silloin vapaa ja jälleenrakennus hyvässä vauhdissa, niin annan itselleni lahjaksi matkan Ukrainaan. Tarkoituksena nähdä ainakin Kiova, Lviv, Odessa ja Tshernobyl.
Näin se on jos lähtee suorittamaan rauhaisaan naapuriin kansanmurhaa ja yrittää toteuttaa sen vaikka väkisin...Jokaisen sotatoimiin osallistuvan tai niitä edistävän venäläisen kuuluu kuolla.
Tästä on väännetty ja saat toki ajatella noin, mut noi gallupit on tehty valtion viraston (ja toinen Levadan eli puolueettomasti) olosuhteissa missä ”ei” vastaaminen voi tarkoittaa 15 vuotta linnaa. Tilastoja tulkitsevalle tämä on iso huutomerkki mikä pitäisi laittaa johtopäätöksien alkuun punaisella allcapseilla.Erittäin ansiokas viesti ja tilanne saattaa olla tämä kaikin puolin paitsi pari omasta mielestäni juttua. Soperrukseni idea kai oli ettei mitään muutosta sotaa edeltäviin rintamalinjoihin tule, koska
Itse olen vakuuttunut siitä, että ne tavalliset venäläiset haluavat kannattaa Putinin raiskaajia 83 prosenttisesti. Sama tulos on muuten Suomessa asuvien kaksoispasseja omaavien keskuudessa.
- Venäjä ei voi hyväksyä tappiota
- Venäjän johto ei voi hyväksyä perääntymistä
- Venäläisen ajattelumaailman ymmärtämiseen tarvitaan täysin häikälemätöntä väkivaltaa, johon Länsi ei ole valmis.
Ehkä asian voisi tiivistää seuraavasti: venäläisten kanssa ei sivistyneen maailman pelisäännöt toimi. Tulee ajatella toisella tavalla.
"Ja kannella kahdeksan teitä viihdyttää Sergei Fedorov & The Peacemakers"Tässä voisi vaikka tuopin vodkaa vetäistä kun muut nukkuvat eikä tässä muutenkaan just nyt mitään varmaankaan tapahdu.
Yllättikö isku Moskvan miehistön? Näin ohjus voi kadota tutkasta | Verkkouutiset
Yllättikö isku Moskvan miehistön? Näin ohjus voi kadota tutkasta | Verkkouutisetwww.verkkouutiset.fi
Mutta tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa. Kiinalle Naton laajeneminen Euroopassa on aivan täysin yhdentekevää. Kiinan ainoa uhka sotilaalliselta kannalta on Yhdysvallat (plus ehkä Etelä-Korea, Japani ja Australia), ei todellakaan länsieurooppalainen Nato. Venäjälle puolestaan Naton ainoa "uhka" on se, että se estää tai ainakin hidastaa sitä harrastamasta omaa aggressiivista ekspansiopolitiikkaa länsirajoillaan - strategia, joka Euroopassa tunnettiin 1800-luvulla, ja joka kuopattiin lopullisesti toisessa maailmansodassa.Varmaan osa Venäjän ja Kiinan yhteydestä Ukrainan sodassa liittyy em:uun, mutta valitettavasti Aaltola unohti kokonaan mielestäni kenties oleellisimman Venäjää ja Kiinaa Ukrainan sodassa yhdistävän asian eli huolen NATOn laajentumisesta Euroopassa. Se on Venäjälle uhka ja myös Kiina on tuonut esille NATOn itälaajentumisen muuttavan tasapainoa Euroopassa ja maailmassa.
Kyllä, se on selvää edistystä, mutta aika monet muut lähteet sanovat, että Dvornikovin onnistumisen mahdollisuudet ovat silti pienet. Hänellä on vastassaan ongelmat keskijohdossa, liian isot tavoitteet suhteessa käytettävissä olevan voiman määrään ja niin edelleen.Tuoreena esimerkkinä Yleen verrattuna dynaamisemmasta ja syvällisemmästä uutisoinnista France 24:n keskusteluohjelma, jossa eri tahojen edustajat esittivät mm. näkemyksiä Venäjän sotavoimien keskittämisestä yhden miehen alaisuuteen. Ranskalaisen kenraalin Trinquandin analyysi kuulosti mielenkiintoiselta. Hän oli selvästi perehtynyt kenraali Dvornikovin CV:hen ja siihen, mikä muuttuu, kun sotaa johtaa yksi kenraali verrattuna siihen, että siitä vastaa Puolustusministeriö ja neljä eri henkilöä.
Tämä on ihan totta. Sotilastaustaiset ihmiset pystyvät katsomaan isoa kuvaa ja arvioimaan siirtoa ilman, että sotaan liittyvät lieveilmiöt saavat liian ison roolin.Toivottavasti YLE skarppaa jatkossa ja toivottavasti eri medioissa esitetään jatkossa vielä nykyistäkin enemmän sotilastaustan omaavien ihmisten näkemyksiä Ukrainan sodasta. He ovat kyenneet tähän asti asiallisimpiin ja uskottavimpiin analyyseihin ja seuraavat selvästi yksittäisten tapahtumien lisäksi myös kokonaisuutta.
Antti Kuronen on tehnyt hyviä juttuja vaikeissa olosuhteissa. Kuten nyt Ukrainasta. Systemaattinen lasten tappamisten ja naisten raiskaamisten tapainen Venäjän sodankäynti on vaikea monille muillekin journalisteille. Kuronen on mielestäni selvinnyt vaikeasta haasteesta kohtuullisesti.YLE ei ole mielestäni onnistunut objektiivisen tiedon välittämisessä kehuttavasti. Parasta antia ovat sotilasasiantuntijoiden rauhalliset ja tasapainoiset lausunnot, mutta muuten ovat analyysit ja uutisointi jääneet liian tunnevaltaisiksi. Esimerkkinä tästä Ukrainan kirjeenvaihtaja Antti Kuronen, jonka itkuista ääntä on noloa kuunnella. Hän väitti itse em. ohjelmassa onnistuneensa hyvin objektiivisessa tiedonvälityksessä, mutta olen siitä kyllä eri mieltä. Liiallinen tunne ja värisevä itkuinen ääni syö toimittajan uskottavuutta.
Ei meidän lännessä tarvitse koko aikaa tuoda esille, mitä Kiinan ja Venäjän propaganda milloinkin kertoo. Suomen ja Euroopan kannalta NATO:n itälaajentuminen Suomeen ja Ruotsiin on tuotu useissa selvityksissä aluetta vakauttavaksi tekijäksi. Kun ero on näin suuri keskeisissä arviossa, olisi paikallaan vähentää YLE:ssä ja muissa medioissa Venäjän propagandan esille tuomista.Varmaan osa Venäjän ja Kiinan yhteydestä Ukrainan sodassa liittyy em:uun, mutta valitettavasti Aaltola unohti kokonaan mielestäni kenties oleellisimman Venäjää ja Kiinaa Ukrainan sodassa yhdistävän asian eli huolen NATOn laajentumisesta Euroopassa. Se on Venäjälle uhka ja myös Kiina on tuonut esille NATOn itälaajentumisen muuttavan tasapainoa Euroopassa ja maailmassa.
Ei meidän lännessä tarvitse koko aikaa tuoda esille, mitä Kiinan ja Venäjän propaganda milloinkin kertoo. Suomen ja Euroopan kannalta NATO:n laajentuminen Suomeen ja Ruotsiin on tuotu useissa selvityksissä aluetta vakauttavaksi tekijäksi.
Journalismista … sen perussääntö. Siksi arvostan sotakirjeenvaihtajia eniten. Ja heidän suoraa raportointia.Viimeinen sana -ohjelmassa Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen esitti pari viikkoa sitten mielenkiintoisia ajatuksia. Hän kertoi edustamansa median pyrkivän objektiiviseen tiedonvälitykseen Ukrainan sodasta, mutta ilmaisi huolensa sodan kokonaiskuvan perille menosta yleisölle uutisten painottuessa yksittäisiin tapahtumiin. Kauppinen oli omien sanojensa mukaan lukenut sosiaalisesta mediasta nähtävästi tosissaan kirjoitettuja ajatuksia siitä, kuinka Ukraina on valloittamassa Moskovan ja se sai hänet miettimään eri medioiden onnistumista kokonaisuuden viestittämisessä.
Kauppinen toi mielestäni ansiokkaasti esille tiedotusvälineiden suuren haasteen objektiivisen tiedon välittämisessä Ukrainan sodasta.
YLE ei ole mielestäni onnistunut objektiivisen tiedon välittämisessä kehuttavasti. Parasta antia ovat sotilasasiantuntijoiden rauhalliset ja tasapainoiset lausunnot, mutta muuten ovat analyysit ja uutisointi jääneet liian tunnevaltaisiksi. Esimerkkinä tästä Ukrainan kirjeenvaihtaja Antti Kuronen, jonka itkuista ääntä on noloa kuunnella. Hän väitti itse em. ohjelmassa onnistuneensa hyvin objektiivisessa tiedonvälityksessä, mutta olen siitä kyllä eri mieltä. Liiallinen tunne ja värisevä itkuinen ääni syö toimittajan uskottavuutta.
Myös ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan viimeaikaiset esiintymiset TV:ssä ovat herättäneet minussa ihmettelyä. Hänellä tuntuu jääneen levy päälle eikä hän tunnu seuraavan sodan tapahtumia dynaamisesti. Hänen uskottavuutensa ASIANTUNTIJANA koki silmissäni aikamoisen kolauksen kaksi viikkoa sitten keskustelussa, jossa häneltä kysyttiin mm. Venäjää ja Kiinaa yhdistävistä asioista Ukrainan sodassa. Toimittajana oli työtään opiskeleva aamu-TV:stä siirtynyt asiantuntemukseltaan lähellä nollaa oleva noviisi, joka ei osannut haastaa Aaltolaa. Oli mielestäni melkoinen rimanalitus, kun Aaltola juuttui lopussa jankkaamaan toimittajan vanavedessä Venäjää ja Kiinaa yhdistävän sen, että ”itsevaltaisilla johtajilla on mukavaa keskenään”. Varmaan osa Venäjän ja Kiinan yhteydestä Ukrainan sodassa liittyy em:uun, mutta valitettavasti Aaltola unohti kokonaan mielestäni kenties oleellisimman Venäjää ja Kiinaa Ukrainan sodassa yhdistävän asian eli huolen NATOn laajentumisesta Euroopassa. Se on Venäjälle uhka ja myös Kiina on tuonut esille NATOn itälaajentumisen muuttavan tasapainoa Euroopassa ja maailmassa.
Tunteet ja niiden ilmaiseminen ovat sinänsä hieno asia, mutta asiantuntijan roolissa eikä yksityishenkilönä TV:ssä esiintyessä olisi suotavaa välttää itkuista puheenpartta tai muuten tunteen vallassa esitettyjä ajatuksia. Tunteet rajoittavat ajattelua ja niiden takia saattaa näkemyksistä tulla liian kapeita kuten Aaltolalla kaksi viikkoa sitten. Kannattaa katsoa ohjelma Areenasta.
Seuraan Ukrainan sodan etenemistä ajallisesti rajoitetusti, mutta mahdollisimman monipuolisesti. Yksi mielestäni parhaista tiedonvälittäjistä on France 24 English. Se seuraa analyyttisesti tapahtumien etenemistä eikä ole jumittunut toistamaan päivästä toiseen samaa sanomaa. Tuoreena esimerkkinä Yleen verrattuna dynaamisemmasta ja syvällisemmästä uutisoinnista France 24:n keskusteluohjelma, jossa eri tahojen edustajat esittivät mm. näkemyksiä Venäjän sotavoimien keskittämisestä yhden miehen alaisuuteen. Ranskalaisen kenraalin Trinquandin analyysi kuulosti mielenkiintoiselta. Hän oli selvästi perehtynyt kenraali Dvornikovin CV:hen ja siihen, mikä muuttuu, kun sotaa johtaa yksi kenraali verrattuna siihen, että siitä vastaa Puolustusministeriö ja neljä eri henkilöä.
Toivottavasti YLE skarppaa jatkossa ja toivottavasti eri medioissa esitetään jatkossa vielä nykyistäkin enemmän sotilastaustan omaavien ihmisten näkemyksiä Ukrainan sodasta. He ovat kyenneet tähän asti asiallisimpiin ja uskottavimpiin analyyseihin ja seuraavat selvästi yksittäisten tapahtumien lisäksi myös kokonaisuutta.