Liettua on ainoa Euroopan maa, joka tähän mennessä on katkaissut kaasun tuonnin Venäjältä. Saksalta tietysti pitääkin vaatia johtajuutta ja Saksaa täytyykin pitää tässä erityisesti suurennuslasin alla, mutta toisaalta on tässä muiden valtioiden (pl. Liettua) tavoin "osa ongelmaa". Kaasun osalta muita erityisen hankalia caseja ovat mm. ainakin Puola, Latvia, Tshekki, Unkari, Itävalta, Italia, Slovakia, Slovenia ja Bulgaria. Näissä maissa on 1) pajon raskasta teollisuutta, joka tarvitsee kaasua ja 2) paljon kaasulämmitteisiä asuntoja. Lisäksi kaikki näistä tuovat paljon kaasua juuri Venäjältä.
Lithuania says it has cut itself off entirely of gas imports from Russia, apparently becoming the first of the European Union's 27 nations using Russian gas to break its energy dependence upon Moscow
abcnews.go.com
Moni muu maa, kuten esimerkiksi Suomi, ovat puolestaan ongelmallisempia öljyn suhteen (Suomi syrjäisenä ja alaltaan suurena maana on voimakkaasti riippuvainen meri- ja kumipyöräkuljetuksista ja siten fossiilisista polttoaineista). Esimerkiksi Suomella ja Virolla on toki myös se ongelma, että 100% kaasusta tulee Venäjältä, ja vaikka kaasun kokonaistarve ei ole suuri suoraan kuluttajien kannalta, kaasu on tietyillä teollisuuden aloilla välttämätön raaka-aine.
Kuten olen aiemmin usein sanonut, EU selviäisi Venäjän kaasu-, öljy- ja energiatuonnin katkaisemisesta hyvin ilman mitään doomsday-katastrofia, mutta yhtäkkisenä se johtaisi voimakkaaseen säänöstelyntarpeeseen sekä energian, öljyn sekä kaasun hintojen voimakkaaseen nousuun sekä kaasua tarvitsevan teollisuuden ongelmiin. Yhteiskunnalliset kerrannaisvaikutkset olisivat suuria ja vaikutus erityisesti köyhempään väestöön suurta. Aikaisemmin, kuin tästä puhuin, kyse tosin oli siitä, että energiatoimitukset katkaistaisiin Venäjän aloitteesta, eikä Euroopan. Aloite on jo kääntynyt totaalisesti, jota tuolloin ei kukaan osannut edes ajatella.
Energiasektorin tuonnin lopettaminen Venäjältä on asia, mikä pitää oikeasti miettiä tarkkaan, koska sillä on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Pitää siis olla tarkkana, että millä tavoin Eurooppa voi tukea parhaalla mahdollisella tavalla Ukrainaa. Vaihtoehtoja energian suhteen on oikeastaan kaksi:
1) Tuonnin lopettaminen, kuin seinään. Tässä hyvänä puolena olisi se, että Venäjän tulot energiaviennistä loppuisivat, kuin seinään. Huonona puolena se, että sillä saattaisi olla vaikutuksia yhteiskunnalliseen koheesioon Euroopassa: äkillinen ja nopea nousu hinnoissa todennäköisesti lisäisi negatiivista yhteiskunnallista liikehdintää, EU-maiden sisäistä ja keskinäistä riitelyä sekä sisäistä ja keskinäistä eriarvoistumista. Miten esimerkiksi suomalaiset lopulta reagoisivat, kun se bensan hinta nousee nykyisestä uudet 60-70%, kun samalla muutkin kuluttajahinnat nousevat valtavasti? Miten se vaikuttaisi, kun muistamme jo bensan pelkän markkinavetoisen hinnannousun aiheuttaneen liikehdintää ja protestimielialaa? Kuinka monella sitten lopulta solidaarisuus Ukrainaa kohtaan menisi selvästi notkahtavan oman elintason edelle? Tiedämme, että nämä ovat juuri niitä asioita, jotka ovat aikaisemminkin aiheuttaneet täydellisiä lättyjä Putinille tyhjiin.
2)
Tuonnin lopettaminen siten, että stepit tehdään asteittain. Kansainvälinen energiajärjestö on tehnyt suunnitelman Euroopalle Venäjän kaasuntuonnin lopettamiseksi (
A 10-Point Plan to Reduce the European Union’s Reliance on Russian Natural Gas – Analysis - IEA). Esimerkiksi tämä suunnitelma pitää sisällään nopeita toimia, jotka tiputtavat kaasuntuonnin määrää Venäjältä asteittain ja nopeasti, mutta siten, että vaikutukset Euroopan teollisuudelle ja kuluttajahinnoille (ja siten myös yhteiskunnalle kokonaisuutena) ovat hallittuja. Hinnat ilman muuta nousevat tässäkin tapauksessa, mutta siten, että niitä voidaan selkeämmin kontrolloida. Tällä tavoin toimimalla vaikutukset Venäjälle olisivat kuin säännöllisiä pesismailan iskuja ja suunta vääjäämätön: tulojen kuihtuminen jo alunperinkin liian vähästä kohti nollaa.
Henkilökohtaisesti olen pohtinut paljon, että kumpi näistä vaihtoehdoista olisi parempi. Aiemmin olen ollut ehdottomasti vaihtoehdon 1 kannalla, mutta sekään ei valitettavasti lopettaisi sotaa ja raakuuksia kuin seinään ja vastaavasti voisi huonoimmillaan nopeastikin heikentää Euroopan kykyä auttaa Ukrainaa. Toinen vaihtoehto pitäisi talouden vakaampana, yhteiskunnan yhtenäisenä ja siten kyvyn vahvistaa Ukrainan tukemista parempana. Tässä vaihtoehdossa Venäjälle yhä virtaa rahaa Euroopasta, mutta sen kyky käyttää sitä sotataloutensa ylläpitoon on lähes olematon, koska se ei pysty hankkimaan mitään länsimaista: ei teknologiaa, millä pitää yllä sotakalustoansa tai tuottaa uutta. Yhä edelleen mielipiteeni kallistuu ehkä enemmän vaihtoehdon 1 puolelle: henkilökohtaisesti olen valmis hintojen voimakkaaseen nousuun Ukrainan tukemisen vuoksi, mutta toisaalta tiedostan, että yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevana minun on helpompi tämä sanoa.
Tässä täytyy muistaa, että tärkeä syy Venäjän huonolle sotamenestykselle on lännen yhtenäinen toiminta Ukrainan vahvistamiseksi ja Venäjän heikentämiseksi. Tämä on toiseksi tärkein syy - ylivoimaisesti tärkein on Ukrainan päättäväinen puolustus. Mielestäni yhtenäinen länsi voisi nostaa panostansa, ja ratkaista sekä päättää tämän sodan aseistamalla Ukrainaa yhä voimakkaammin ja tukemalla taloudellisesti. Mutta se vaatii sen yhtenäisyyden.
/img-s3.ilcdn.fi/71c3f94960a3241e84fbd195b1efa66bf17113d018ccd6e8083df71bef20b3cc.jpg)
