No väännä nyt rautalangasta, mikä mainitsemissani asioissa oli väärin?
Minä koetan vääntää rautalangasta ainakin jotain.
Ja edelleen toi Nato? Putinin on saanut päähänsä (tai väittää niin kansalle), että Naton laajeneminen uhkaa Venäjää, että Ukrainan liittyminen Natoon uhkaa Venäjää, ja osaksi tästä syystä vaativat, että Ukrainan ei tule Natoon liittyä, ja jos Ukraina jollain tasolla tähän suostuu, niin se kasvattaa todennäköisyyttä, että saadaan aselepo. En kertakaikkiaan ymmärrä, mikä tässä menee yli hilseen.
Venäjän puheet Naton ja EU:n itälaajentumisesta ovat retoriikkaa. Sen puheet slaavilaisesta veljeskansasta ovat retoriikkaa. Sen puheet Ukrainasta "epävaltiona" ovat retoriikkaa. Sen puheet suurista historiallista virheistä ovat retoriikkaa. Tämän retoriikan tarkoituksena on oikeuttaa Venäjän toimet - ja niiden toimien takana on sen oikeat tavoitteet.
Sen sijaan että luetaan Venäjän retoriikkaa, niin minusta pitää katsoa mitä se tekee. Tekojen tasolla Venäjä ei koe Natoa tai EU:ta turvallisuusuhaksi. Tästä todella loistava esimerkki on se, että se lähetti taistelukykyiset joukkonsa Ukrainaan Suomen rajoilta, vaikka siis se on tiennyt pitkään Naton järjestävän ison sotaharjoituksen Norjassa (jossa Suomikin on mukana). Jos se oikeasti ajattelisi Naton olevan itselleen uhka, niin miksi se näin tekisi?
Venäjällä on suurvaltapyrkimykset. Sen pyrkimys on palauttaa Neuvostoliiton aikainen tilanne myös aseellista voimaa käyttämällä. Lisäys: Ja itse asiassa sen takana on oman kansan pitäminen myötämielisenä Venäjän diktatuurille, joka hyödyttää vain pientä eliittiä. Tähän pyrkimykseen istuu tosi huonosti sen naapurimaiden pyrkimykset alkaa rakentaa hyvinvointia ja liittyä läntisten demokratioiden joukkoon.
Tästä syystä pitää ymmärtää, että se mitä Venäjä oikeasti vaatii Ukrainalta, on se, että se on ja pysyy heikkona, sisäisesti hajanaisena ja yksin sen kyljessä. Tällaisia vaatimuksia ovat mm. demilitarisointi (tai lievennettynä aserajoitukset ja rajoitukset armeijaan), liittoutumattomuus- ja puolueettomuusvaatimukset, alueluovutukset ja niin edelleen. Venäjän vaatimuslistan keskiössä on se, että vaikka tulitauko syntyisi, se voisi edelleen uhata Ukrainan suvereniteettia ja sanella sille ehtoja.
Ukrainan suostuminen tuollaisiin ehtoihin ei välttämättä vähennä uhreja lainkaan. Jokainen Venäjän tai Neuvostoliiton miehityksen alla ollut tietää, että niitä uhreja alkaa syntyä sadoin tuhansin tai miljoonittain Venäjän pönkittäessä valtaansa. Tuollaisiin ehtoihin suostuminen ei myöskään edesauta Ukrainan pyrkimyksiä kehittää valtiotaan ja kansalaistensa elintasoa. Nuo ehdot tarkoittavat enemmän tilapäistä aselepoa, jonka aikana Venäjällä on mahdollisuus kiristää otettaan. Se on Venäjän pyrkimys, jota vastaan Ukraina taistelee.
Edit: jos nyt sanan larppaaminen häiritsi kun tulit valkoisella ratsulla paikalle vasta myöhemmin illalla, niin se oli reaktio siihen, että täällä verrattiin Venäjän hyökkäystä koulukiusaamiseen ja perseraiskaamiseen (painottaen, että mihinkään Venäjän vaatimuksiin ei tule suostua, koska ''eihän kiusaajallekaan pidä antaa periksi''), johon itse totesin, että kannattaisi nyt enemmän kiinnittää katse siihen, mitä oikeasti esim. Mariupolissa tapahtuu, ja kuinka se voi lakata mahdollisimman nopeasti. Ne kuolevat lapset kun eivät ole tehneet vapaata päätöstä olla jokin lännen etuvartio, jolle voimme läppärien äärestä hurrata.
Mariupolin hirveä tilanne nimenomaan alleviivaa sitä, kuinka elintärkeäksi ukrainalaiset kokevat sen, että maa pääsee irti Venäjän sanelupolitiikasta. Jostain meistä Ukrainan vastentahtoisuus suostua Venäjän rauhanehtoihin voi tuntua tyhmältä nillittämiseltä, joka vain lisää ahdinkoa. Teot kuitenkin puhuvat toista kieltä - Ukraina taistelee elämästä ja kuolemasta, vapaudesta päättää omasta tulevaisuudestaan. Heille sillä on iso merkitys, että millaisin ehdoin rauha tulee.
