Arvoja täytyy puolustaa ja maailmaa yrittää parantaa mutta niinkuin hyvin tiedämme, länsimainen liberaali demokratia näyttää sopivan vain pieneen osaan planeettaamme. Sitä ei pidä väkisin viedä sen enempää Venäjälle kuin Arabian niemimaallekaan. Vientiyrityksiä on jenkeillä useita ja lopputulos on heikko.
Nyt Venäjälle tuli malja täyteen. Jää nähtäväksi tuleeko se joskus täyteen Kiinalle. Sitten voivat arvojen puolustajat lähteä matkalle kuin Sormusten herrassa Mordoriin aseet tanassa.
Täytyy meidän hyväksyä muitakin tapoja elää kuin omamme. Se tapa on kumminkin selvässä vähemmistössä maapallollamme. Toivotaan ettei tässä kulttuurien sodassa tuhoudu sitten kaikki. Näinhän jotkut ovat ennustaneet.
Saako vai eikö saa, kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä, kansa elää niillä arvoilla, jotka se haluaa omakseen tunnustaa? Vai pitääkö sen kysyä lupaa arvoihinsa, yhteiskuntajärjestelmäänsä, elämäntapaansa, jne. jostain muualta, oman valtioalueensa ulkopuolelta? Jos pitää, niin mikä määrittää ne valtiot, jotka ovat velvollisia näitä asioita kysymään ja mistä osoitteista? Minulle ei ihan aukea tämä ajattelu, vaikka olen kyllä siirtynyt niin ikäni, elämänkokemukseni, kv-työkokemukseni ja historiallisen akateemisen osaamisen puolesta radikaalista konservatiivien ryhmään.
@opelix , esittämäsi malli toimi Suomelle juuri ja juuri rimaa pudottamatta kylmän sodan aikana. Sen edes kokeilemisen mahdollisuus vaati yli 90 000 ihmisen kuoleman, yli 50 000 ihmisen vammautumisen ja noin puolen miljoonan ihmisen pakolaisuuden. Mikään, siis mikään ei silti taannut, että edes tämä uhri olisi riittänyt, mutta se riitti, kiitos USA:n läsnäolon ja pelotteen Euroopassa.
Ukraina, Valko-Venäjä, Taka-Kaukasia, Autonominen Karjala, pyrkivät luottamaan Moskovan lupauksiin 1920-luvulla. Seurauksena oli taloudellinen ja kulttuurillinen tuho, miljoonien ihmisten kuolema, valtavat väestönsiirrot ja vankileirit. Tätäkö
@opelix ehdotat malliksi ja muistutuksi Ukrainalle vuonna 2022?
Vai onko
@opelix mallina Viron, Latvian ja Liettuan alistuminen Moskovan vaatimuksiin 1939? Seurauksena oli lähes täydellinen taloudellinen ja kulttuurillinen tuho, satojen tuhansien ihmisten kuolema, valtavat väestönsiirrot ja vankileirit.
Vai ajattelitko
@opelix malliksi Moskovan "vapauttamien" Puolan, Unkarin, Bulgarian, Unkarin, Romanian, Tshekkoslovakian, Itä-Saksan alistumista? Seurauksena oli näiden maiden taloudellinen ja kulttuurillinen romahtaminen, satojen tuhansien ihmisten kuolema, mittava, elämää hallinnut väkivaltakoneisto ja vankileirit.
Suomen kävi näihin verraten hyvin, mutta se vaati sodassa osoitettua uskottavuutta. Tämä taas vaati väkilukuun nähden järkyttävät uhrit, kovan päättäväisyyden ja kaiken (antajista välittämättä) ulkomaisen avun mitä saatavilla oli. Lisäksi ihan sairaasti onnea ja edelleen sodan jälkeen, vahvan, Moskovaa pelottavan Amerikan.
Näillä historian spekseillä, mitä
@opelix ehdotat Ukrainalle? Leikkimään kuollutta, luottamaan Moskovan hyvyyteen vai osoittamaan rohkeutta ja kykyä seisoa omilla jaloillaan?