Venäjän kyky tuottaa Ukrainan kaltaisia "erikoisoperaatioita" on mennyt pitkäksi aikaa. Mitä pidemmälle sota jatkuu ja mitä enemmän Venäjä menettää kalustoaan ja koulutettuja sotilaitaan sitä kauemmin sillä kestää sodasta palautua. Samaan aikaan Venäjän vaatimukset tulevat lieventymään mitä enemmän kärsivät tappioita. Tappiot tulevat lisääntymään vielä merkittävästi, kun Yhdysvaltojen aseapu saapuu Ukrainaan.
Ukraina on jo maksanut aivan sietämättömän hinnan itsenäisyytensä puolesta. Samalla se on antanut Suomelle mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä ilman konkreettista Venäjän uhkaa ja painostusta. Jos ja kun käy niin, että Suomi jäsenyytensä hakee ja saa, niin suurin kiitos meidän ja tulevien sukupolvien rauhasta kuuluu Ukrainan antamalle uhrille vapauden ja demokratian puolesta. Siksi, kun sota jossain vaiheessa loppuu, on koko läntisellä yhteisöllä sekä kunniavelkaa että velvollisuus auttaa Ukrainaa kaikin mahdollisin tavoin niin infran kuin yhteiskunnan rakentamisessa ja ennenkaikkea antaa Ukrainalle se sama mahdollisuus kuin Suomelle ja muille vapaille valtioille eli päättää itse omasta turvallisuuspolitiikastaan. Sillä vain se takaa sen, ettei sen tarvitse enää koskaan joutua sotarikoksia tehtailevan terroristivaltion vainon kohteeksi.
Venäjä on jo saanut oppitunnin siitä, mitä tapahtuu kun mitta tulee täyteen läntisillä oikeus- ja sivistysvaltioilla. Samalla se on muistutus siitä - jälleen kerran - että Venäjän kanssa ei voi toimia yhteisillä pelisäännöillä olettaen sen noudattavan sopimuksia. Venäjä uskoo väkivaltaan tai sen uhkaan vallankäytön välineenä. Riippumatta siitä kohdistaako se sitä muihin vai kohdistuuko se siihen. Se on ainoa jota se viime kädessä kunniottaa. Ja se tulee pitää mielessä myös sodan jälkeen. ja lieka tulee pitää riittävän kireällä sen kaulan ympärillä ja tarvittaessa kiristää sitä tarpeen mukaan.
Mutta on länsimaillakin peiliin katsomisen paikka. Krimin miehityksen jälkeen sen toimet pakotteineen olivat lopulta vain nuhtelua. Siksi sanonta "Fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me." pätee koko kansainvälisen yhteisön menettelyyn Venäjän suhteen. Venäjälle annettin mahdollisuus kusettaa kahdesti ja sen seurauksena konkretisoituu nyt Ukrainan kansanmurha ja siinä on vastuu myös meillä.
Jos sen annetaan kusettaa kolmannen kerran, neljättä kertaa ei tule. Kuten ei neljättä maailmansotaakaan.