Näitä natsi-Saksa -vertailuja on tehty kyllästymiseen saakka, mutta siinä on niin mainio varoittava esimerkki, että luulisi jo opin menneen perille. Mutta kai tuosta on niin liian kauan jo kulunut, että se oppi pitää taas hakea mieluummin kantapään kautta.Tämä on minua jaksanut hämmentää. Neljä yksinkertaista sanaa. Uskon, että länsimaissa on johdossa tai ainakin johdon apuna (tiedustelussa, puolustus- tai ulkoministeriössä) porukkaa, joka tietää tämän, mutta jostain syystä sanoma ei tahdo mennä perille poliittiselle johdolle. "Jos nyt kuitenkin..." - ihan kamala ajatus.
Hitler käytti myös tätä samaa hivutustaktiikkaa. Tiesi, että britit, ranskalaiset, USA ja muut sivistysvaltiot eivät halua sotaa, joten pyrki pikkuhiljaa vähän kerrallaan siirtelemään maalitolppia. Testailtiin vähän, että missä ne rajat kulkee, ja kun alkoi löytymään se raja, niin pysäytettiin hetkeksi ja hivutettiin sitten taas vähän uudestaan. Chamberlain huuteli että ei sotaa meidän aikana, joten kyllähän nämä diktaattorinilkit heti sen ottaa suorastaan kutsuna alkaa taas vähän siirtelemään rajoja. Kova oli silloin(kin) yritys pysyä sodan ulkopuolella mutta kuinkas siinä lopulta kävi? Saksan annettiin vaan vahvistua ja lopulta oltiin korvia myöten sodassa.
Rauhanpuheet toimii kyllä järkeviä tai edes semisti järkeviä toimijoita vastaan, jotka ajattelevat että sotimisen sijasta on paljon fiksumpaa panostaa vaikkapa kansslaisten hyvinvointiin tai investointeihin, mutta kun ei näiden diktaattorien kohdalla puhuta mistään edes semisti järkevistä toimijoista. Valitettavasti näiden kanssa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kova kovaa vastaan.
Kyllähän tästä Ukrainasta todennäköisesti jonkinlainen tulitauko ja näennäisrauha voidaan saada aikaan, mutta sotaa Venäjän kanssa sillä ei valitettavasti estetä. Jossakin vaiheessa se tulee väistämättä, ellei ripulivaltio sitten onnistu tuhoutumaan sisältä päin ennen sitä.