Lähestyisin Ukrainan sodan tilannetta ennemminkin inhorealistisesti. Minusta sodan alusta saakka on ollut tapahtumien kulun perusteella aistittavissa, ettei lännen tarkoituksena ole alunperinkaan ollut se, että Ukraina saisi vallattua takaisin Krimin sekä Venäjän miehittämät alueet itäisessä Ukrainassa. Lännelle riittää Ukrainan itsenäisyyden säilyminen, ja se on se mihin Ranskan ja Saksan mielestä Ukrainan tulisi kiitollisena tyytyä.
EU:n linjana on turvata Ukrainan itsenäisyyden säilyminen ilman, että Venäjä romahtaa tai kokee tulleensa sodassa häväistyksi. Jääkiekkotermein EU:lle riittää, että peli on 60 minuutin jälkeen tasan. Se on se "voitto" lännelle ja Ukrainalle. Jonkinlaisen välirauhan jälkeen Ukrainaa varmasti pyrittäisiin auttamaan uskottavan pelotteen rakentamisessa samalla kun länsimaiden ja Venäjän kyräily jatkuisi ties monenko vuosikymmenen ajan uuden kylmän sodan merkeissä. Ukrainasta tullee EU:n jäsen, mutta nopeasta Nato-jäsenyydestä en edelleenkään olisi varma. Macronin visiot Ukrainan suomettamisesta eivät välttämättä ole kovinkaan kaukana totuudesta. Aika näyttää..
Venäjää ei saa nöyryyttää -ajattelu on se mikä hallitsee niin Ranskan kuin Saksankin ajattelua ja toimintaa Ukrainan tukemisessa. Eikä se pitäisi tulla kenellekään EU-kansalaiselle yllätyksenä, että tämä Saksan ja Ranskan ajattelu on isossa kuvassa se mikä EU:n toimia lopulta sanelee. Sodan pitkittyessä on alkanut näyttää yhä vahvemmin myös siltä, että eskalaatiopelon vallassa Ranska ja Saksa johtavat koko puolustustaistelua. Bidenin hallinto USA:ssa on kuunnellut näitä ääniä ja asettunut samoille linjoille EU:n johtavien maiden kanssa, vaikka sotilasmateriaalin yhteismäärissä mitattuna USA toki on Ukrainan suurin tukija.
EU:n linjana on turvata Ukrainan itsenäisyyden säilyminen ilman, että Venäjä romahtaa tai kokee tulleensa sodassa häväistyksi. Jääkiekkotermein EU:lle riittää, että peli on 60 minuutin jälkeen tasan. Se on se "voitto" lännelle ja Ukrainalle. Jonkinlaisen välirauhan jälkeen Ukrainaa varmasti pyrittäisiin auttamaan uskottavan pelotteen rakentamisessa samalla kun länsimaiden ja Venäjän kyräily jatkuisi ties monenko vuosikymmenen ajan uuden kylmän sodan merkeissä. Ukrainasta tullee EU:n jäsen, mutta nopeasta Nato-jäsenyydestä en edelleenkään olisi varma. Macronin visiot Ukrainan suomettamisesta eivät välttämättä ole kovinkaan kaukana totuudesta. Aika näyttää..
Venäjää ei saa nöyryyttää -ajattelu on se mikä hallitsee niin Ranskan kuin Saksankin ajattelua ja toimintaa Ukrainan tukemisessa. Eikä se pitäisi tulla kenellekään EU-kansalaiselle yllätyksenä, että tämä Saksan ja Ranskan ajattelu on isossa kuvassa se mikä EU:n toimia lopulta sanelee. Sodan pitkittyessä on alkanut näyttää yhä vahvemmin myös siltä, että eskalaatiopelon vallassa Ranska ja Saksa johtavat koko puolustustaistelua. Bidenin hallinto USA:ssa on kuunnellut näitä ääniä ja asettunut samoille linjoille EU:n johtavien maiden kanssa, vaikka sotilasmateriaalin yhteismäärissä mitattuna USA toki on Ukrainan suurin tukija.