Wall Street Journalista lukasin tänään artikkelin, jossa pyöriteltiin ydinaseiden merkitystä tänä päivänä ja sitä päteekö kylmän sadan aikana luodut peliteoriat oikeasti ja nyky-ympäristössä peilaten siihen, mitä Kursk-operaatio on osoittanut. Venäjällä, ydinasedoktriininsa mukaisesti, ydinaseen käyttöön voidaan turvautua, jos maan suvereniteettia tai alueellista koskemattomuutta uhataan.On sinänsä kyynistä, että vaikka ydinaseen käyttömahdollisuus on lähinnä teoreettinen, aiheuttaisi sellainen sekoilu lännelle lisätyötä ja pakon reagoida, eikä ole siksi (pääasiallisesti) tästä syystä päättäjien näkökulmasta toivottava kehityskulku. Mennään mukavuus edellä, vaikka riski olisi teoriassa äärimmäisen pieni.
Mutta edelleekinkin täytyy muistaa painottaa ydinaseiden paradoksia. Niillä ei voi voittaa nykyaikaisia sotia ja ne ovat ensisijassa vain vakuutus sille, ettei kukaan lähde hyppimään silmille, ja jos omat erikoisoperaatiot menevät reisille, eivät myöskään puutu ratkaisevasti niiden kulkuun.
Alueellista koskemattomuutta on nyt Kurskiin menemällä uhattu ja rikottu, mutta mitään reaktioita ydinaseen käytöstä eikä oikein mistään muustakaan toimesta ei ole Venäjältä tullut. Tämä käytännön koe asettaakin siten vanhat olettamat uuteen valoon ja kyseenalaisiksi. Onko olemassa lopulta mitään sellaista, joka oikeasti saisi ydinasevaltion käyttämään ydinasettaan? Jos on, niin milloin se oikeasti tapahtuisi? Jos ei ja muut tämän tietävät, niin ydinaseet menevät merkityksensä eikä ole vakuutus maan omalle turvallisuudelle.