Sehän on ihan selvä asia, että Euroopan tuen rajallisuus johtuu puhtaasti siitä, että emme ole olleet riittävästi valmistautuneita meitä kohtaavaan sotilaalliseen kriisiin. Muutos alkoi vasta Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Tämä on tietenkin ollut valtava virhe, mutta sen suhteen on myöhäistä rykiä, kun kalsarit on jo jouduttu vaihtamaan.
Sittemmin tilanne on koko ajan Euroopan tuen osalta parantunut, mutta toisin kuin monet tuntuvat ajattelevan, tuota muutosta ei voi toteuttaa viikossa, vaan aikaa menee. Unohtumaan pääsee, että koko sodan alustakin on vasta 2,5 vuotta. Tuossa ajassa ei vielä muututa semmoisiksi sotilasmahdeiksi, joilla oman puolustuksen vahvistamisen lisäksi pystytään tuottamaan sodan ratkaisevat aseet Ukrainalle.
Se on toki ihan ymmärrettävää, että odottavan aika on pitkä. Niin se on minullekin. Kaksi viikkoa tuntuu ikuisuudelta, kun tuota sotaa ja sen kauheuksia joutuu sivusta seuraamaan. Ihan inhimillisesti mieleen tulee, että miksei me nyt vaan lähetetä sinne ihan helvetisti kaikkea.
Toinen asia, joka pääsee unohtumaan, on se että jokaisen Euroopan maan asevoimilla on laillinen velvollisuus ensisijaisesti oman valtion puolustamiseen ja Nato-maiden kohdalla liittouman puolustamiseen. Tämä asettaa monenlaisia rajoitteita. Ensinnäkin, kalustoa ei voida lähettää niin paljoa, että kyky puolustaa omaa valtiota sekä liittolaisia vaarantuu - näin tehdessään valtiot rikkoisivat omaa lakiaan. Toisekseen, valtioiden ja liittouman puolustuskykyä ei voida vaarantaa myöskään siten, että Venäjä saisi liikaa tietoa läntisistä asejärjestelmistä tai niiden käyttöstrategioista. Jos näin kävisi, olisi se myöskin valtioilta niiden omien laillisten velvollisuuksien rikkomista.
Kolmas huomio on sitten nämä vaatimukset "sotatalouteen" siirtymisestä. On aika luonnollista, että mikään valtio ei ole tähän ihan suin päin halukas lähtemään. Se kun muun muassa tarkoittaisi esimerkiksi polttoaineiden, energian ja elintarvikkeiden kuluttajahintojen erittäin merkittävää nousua, koska julkinen sektori alkaisi vielä selvästi merkittävämmin subventoimaan puolustusteollisuutta. Samoin se tarkoittaisi de facto elinkeinovapauden rajoittamista, koska "sotilaallisesti ei-kriittisen" teollisuuden tuotantokustannukset nousisivat merkittävästi sotateollisuuden subventoinnin seurauksena. Seurauksena olisi aikamoinen poliittinen revohka myös Suomessa, kun bensan, sähkön, kukutustuotteiden ja palveluiden hinnat nousisivat merkittävästi tai niitä vaihtoehtoisesti alettaisiin säännöstelemään. Siltä pohjalta voitaisiin kysyä, olisiko tämmöinen liikku hyödyllinen edes Ukrainan kannalta, kun länsimaat ajautuisivat sisäpoliittiseen härdelliin?
Edelleenkin, vaikka minunkin oman pikkiriikkisen mielipiteeni mukaan Ukrainaa pitäisi tukea paljon enemmän, antaa kaikkia mahdollisia aseita ja sallia iskut kaikkialla, on hyvä siinä tunnekuohussa aina pyrkiä ajattelemaan, miksi toimitaan kuten toimitaan. Ja kun näin sitten toimii, huomaa kyllä nopeasti, että kyseessä ei mitä todennäköisimmin olekaan yleisläntinen kavala salaliitto Putinin kanssa Ukrainaa vastaan. Täysin hyödytöntä on tuommoisia myöskään millään mutu-perusteilla väittää.
Yleistilanne ei ole muuttunut mihinkään. Heikko Venäjä on kokonaisuudessaan jatkuvasti enemmän kusessa: se joutuu tekohengittämään sisäistä talouttaan monin tavoin järjestyksen ylläpitämiseksi, sen oma sotateollisuus on niin limitillä että se joutuu turvautumaan jopa pohjoiskorealaisiin putkessa räjähtäviin ammuksiin ja lisäksi sen "yhteiskuntarauhan säilyttävä rekrytointikapasiteetti" (eli maaseudun vähemmistöistä koottu tykinruoka) käy jatkuvasti vähäisemmäksi.
Samalla, kun lännen valmius lisääntyy, Venäjä kuluttaa itseään loppuun. Edelleen suurin uhka Ukrainalle on Trumpin vaalivoitto ja sen erittäin mahdollinen seuraus eli USA:n Ukraina-tuen loppuminen. Jos näin käy, Euroopassa lisääntyvästä valmiudesta huolimatta pitää todennäköisesti siirtyä paljon lähemmäksi mainittua "sotataloutta", jotta lännen kokonaistukea Ukrainalle voidaan ylläpitää ja lisätä.
Niin, minäkin haluaisin, että sota päättyisi Ukrainan voittoon huomenna tai viimeistään viikon päästä, mutta valitettavasti se ei ole realismia.