Yleisessä alakulossa haluaisin taas muistuttaa parista seikasta.
Rintamatilanne: Ensimmäinen asia on se, että rintamatilanne != sodan tilanne. On totta, että rintamatilanteen vaihtuminen vaikuttaa niin Ukrainan, Venäjän kuin lännenkin kokemaan paineeseen, ja siihen, millaisia jatkovaihtoehtoja on olemassa.
Sodan tilanne: Sodan tilanteesta:
Se oli siinä sitten. Game over.
Ei minusta pidä paikkaansa. Venäjän into hyökätä kertoo minusta erityisesti siitä, kuinka tärkeä Venäjälle on voittaa sota sen omilla ehdoilla. Pelkkä rintamatilanteen pitäminen ei siihen riitä - siksi Venäjä koettaa hyökätä, ja siksi Ukrainan voittoon riittää myös puolustustaistelu.
Venäjälle ei tällä hetkellä riitä mikään puolittainen voitto monista syistä. Puolittaisella voitolla ei palauteta negatiivisia kierteitä takaisin positiiviselle uralle, eikä sillä palauteta suhteita länsimaihin, aiemmin Venäjän suurimpiin kauppakumppaneihin.
Tämä sota on aiheuttanut kierteiden syntymistä moniin maihin. Venäjällä on syntynyt kierre, joka ei pysähdy,
vaikka se voittaisi sodan omilla ehdoillaan. Tämä kierre on yhdistelmä taloutta ja tyytymättömyyttä. Taloutta siksi, että on aika epätodennäköistä, että esimerkiksi energiaa alkaisi virrata uudestaan samoja määrin Eurooppaan, jo pelkästään NS-sabotaasi estää sen, mutta monet muutkin tekijät (esim. kaasulle on löydetty muitakin toimittajia eikä helposti enää hirttäydytä kiinni Venäjään toimittajana). Tyytymättömyys siksi, että jossain vaiheessa omaiset alkavat kysyä, että oliko maksettu hinta saavutuksen arvoista - jopa siinä tapauksessa, että Venäjä pääsee tavoitteeseensa ja pystyy liittämään koko Ukrainan itseensä.
Tuota junaa ei käännä enää mikään. Ukraina ei tule näkemään seuraavaa kesää suvereenina valtiona ja kiitos siitä lännen loppumattomalle velliperseilylle.
Kyllä todennäköisesti näkee. Kuten Afganistanin ja Irakin sodasta - ja muistakin sodista - tiedetään, niin hommat eivät ole taputeltuja vielä siinä vaiheessa, kun valtion "päämaja" on miehitetty. Tarvitaan monta pitkää vuosikymmentä, että jopa Ukrainan valtionjohdon täydellisen antautumisen jälkeen alue olisi niin venäläistetty, että sen asukkaat käsittäisivät itsensä venäläisinä.
Tämä siis pahimmassa tapauksessa. Todennäköisempää on se, ettei Venäjä silti pääse siihen tavoitteeseen, mihin tähtää: Ukrainan antautuminen, liittäminen Venäjään, sotakorvauksista luopuminen, sotarikollisten päästäminen läpi sormien ja niin edelleen. Venäjälläkin on käynnissä kierre, joka syvenee niin kauan kuin sota jatkuu, ja se kierre jatkuu myös sodan päättymisen jälkeen. Afganistan oli Neuvostoliitolle laiha "voitto".
Venäjä voi miehittää Ukrainan alueita ihan niin kauan kuin se haluaa, eikä se silti tee niistä alueista osaa Venäjästä ennen kuin vasta vuosikymmenten päästä. Tämä erityisesti silloin, jos rauhansopimusta alueluovutuksineen ei saada aikaan.
Kokonaistilanne: Sota kulkee eteenpäin monella rintamalla. Sen tärkeydestä:
Kuten kirjoitin aiemmin niin tässä Ukrainan sodassa todennäköisesti määritetään koko maailman turvallisuuspoliittista tilannetta.
Kokonaisuudessaan allekirjoitan tämän. Tässä sodassa on monia liikkuvia tekijöitä, joiden jatkotoimet riippuvat siitä, miten homma etenee. Ei pelkästään Ukraina ja Venäjä, tai länsi: Kiina, Lähi-Itä, monien maiden valintoihin ja tulevaan polkuun vaikuttaa se, miten Ukrainan sota kulkee.
Sodat ovat monimutkaisia kapistuksia. Niissä on harvoin yksiselitteisiä ja pysyviä ratkaisuja.