Venäjä hyökkää Ukrainaan

  • 9 575 982
  • 59 571

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
IS:ssä mielestäni hyvä Toverin haastattelu aseavun vitkastelusta ja sen aiheuttamasta hinnasta. Ihan silmiä avaavaa ja samalla epämieluisaa kuultavaa tuo kaluston määrä, mitä jenkeilläkin on tyhjän panttina reservissä. Silti ei ole herunut kunnolla, vaikkakin eniten kaikista.

Toverilta valitettavan osuvaa tekstiä. Aiempaa enemmän tulee pohdittua, onko länsi Bidenin johdolla kuitenkin sitä mieltä, että Venäjän selkäsauna tarkoittaisi Putinin kaatumista ja Venäjän arvaamattomuuden ja V-riskien merkittävää kasvua.

Venäjä olisi lyöty syksyllä 2023 kunnon aseilla Ukrainasta, mutta se olisi edellyttänyt isoja päätöksiä jo 2022 kesällä tai syksyllä. Silloin Saksa empi ja USA oli varovainen. Pelättiin eskalaatiota. Ukrainan aseistaminen esimerkiksi F-16 koneilla ilman länsipilotteja vie vajaan vuoden päätöksestä.
 

jalperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
Kyllä nuo radat itään ovat sen verran ruuhkaisia, jotta ihan varmasti on isokin logistinen vaikutus, jos Baikal-Amur -rata (vihreä) on poissa pelistä. Sen lisäksi kun karttaa katsoo, niin eipä tuolta oikein löydy paikkaa, "mille ei ole korvaavaa rinnakkaisreittiä". Ei tuommonen mahdollinen tihutyö BAMilla liikennettä itään lopeta, mutta kyllä se sitä hidastaa, olkoonkin että koko Siperian rata on kaksilla kiskoilla.


Onkohan tämä silta nyt siltä rinnakkaisyhteydeltä. Olisi kyllä mainio juttu, jos molemmat yhteydet on poikki.




"The SBU organized the Chernobaevka railway for the russians: a train with fuel exploded again in Buryatia The Russians fell into the trap of the SBU twice - another train with fuel exploded on the Baikal-Amur Railway. As our sources note, this explosion became the second stage of the SBU special operation to disable this important railway line. The Russians also use it for military logistics. The first freight train exploded directly in the Severnomoisky tunnel. To continue moving, the Russians began to use a bypass route passing through the Devil's Bridge. This is exactly what the SBU was counting on: while the train was passing over this high 35-meter bridge, the explosive devices embedded in it went off. As Russian telegram channels write, 6 tanks caught fire as a result of the explosion. Even a fire train arrived to put out the fire."
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mietinpä vain että mikä helvetin logiikka tällä jutulla ja sen otsikoinnilla on - muuten kuin täysin amoraalisen klikkihuorauksen logiikka: Näkökulma: Rajan takana voi pian olla sodan voittanut Venäjä, jonka armeija on täydessä iskussa – Nato-jäsenyys ei riitä Suomelle, toimia vaaditaan pian

Ensinnäkin a) Venäjän voitto tässä sodassa on huomattavan epävarmaa, lähinnä sangen epätodennäköistä ja b) sen armeija ei helvetti soikoon vaan yksinkertaisesti tule olemaan missään täydessä iskussa todella pitkiin aikoihin vaikka pystyisikin jollain ihmeella jonkinlaisen pistevoiton repimään pienemmästä naapuristaan.

Sontalehdet vain ovat niin täysin yököttäviä, sori vaan kun sanon mitä ajattelen.
 
Viimeksi muokattu:

Mr. Tasuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Palloseura, Avalanche
Mietinpä vain että mikä helvetin logiikka tällä jutulla ja sen otsikoinnilla on - muuten kuin täysin amoraalisen klikkihuorauksen logiikka: Näkökulma: Rajan takana voi pian olla sodan voittanut Venäjä, jonka armeija on täydessä iskussa – Nato-jäsenyys ei riitä Suomelle, toimia vaaditaan pian

Ensinnäkin a) Venäjän voitto tässä sodassa on huomattavan epävarmaa, lähinnä sangen epätodennäköistä ja b) sen armeija ei helvetti vaan yksinkertaisesti tule olemaan missään täydessä iskussa todella pitkiin aikoihin aikoihin vaikka pystyisikin jollain ihmeella jonkinlaisen pistevoiton repimään pienemmästä naapuristaan.

Sontalehdet vain ovat niin täysin yököttäviä, sori vaan kun sanon mitä ajattelen.
Eikös tuo ole entinen Jatkoajan verkkolehden toimittaja. Täältä on jokunen provosoivia klikkiotsikoita viljelevä toimittaja ponnistanut isompiin ympyröihin.
 

TrafficIsland

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mietinpä vain että mikä helvetin logiikka tällä jutulla ja sen otsikoinnilla on - muuten kuin täysin amoraalisen klikkihuorauksen logiikka: Näkökulma: Rajan takana voi pian olla sodan voittanut Venäjä, jonka armeija on täydessä iskussa – Nato-jäsenyys ei riitä Suomelle, toimia vaaditaan pian

Ensinnäkin a) Venäjän voitto tässä sodassa on huomattavan epävarmaa, lähinnä sangen epätodennäköistä ja b) sen armeija ei helvetti soikoon vaan yksinkertaisesti tule olemaan missään täydessä iskussa todella pitkiin aikoihin vaikka pystyisikin jollain ihmeella jonkinlaisen pistevoiton repimään pienemmästä naapuristaan.

Sontalehdet vain ovat niin täysin yököttäviä, sori vaan kun sanon mitä ajattelen.
Otsikko on mitä on, mutta muuten tuo oli mielestäni mielenkiintoinen juttu, joka antoi kyllä ajattelemisen aihetta.

Edelleen liikaa lännessä halutaan strutsin tavoin laittaa pää syvälle hiekkaan aidosta rintamatilanteesta. Käytännössä ollaan jo pitkään oltu tilanteessa, jossa Ukraina on lopettanut aktiivisen hyökkäämisen ja siirtynyt puolustuskannalle, mikä on varmasti ollut strategisesti ainoa oikea päätös. Narratiivi pitäisi kääntää sellaiseksi, että Lännen tuki on Ukrainalle ainoa oljenkorsi puolustautua ja selviytyä, eikä mahdollisuus saada alueensa takaisin. Ongelma vaan on se, että pitääkö edes puolustus tarpeeksi hyvin, jos Länsi himmailee tuen lisäämisen kanssa samalla kun Venäjä on jo siirtynyt sotatalouteen.

Venäjä olisi pitänyt pysäyttää konkreettisilla toimilla jo ennen sotaa. No, eipä pysäytetty. Seuraavaksi paras mahdollisuus olisi kenties ollut sodan alkuvaiheessa ilmatilan sululla, no sitä ei tehty. 2023 aikana on jos jonkinlaista taistelurompetta kyllä roudattu Ukrainalle, mutta volyymi ei riitä millään, ei etenkään tykistöammusten osalta. Edelleen tällä samalla logiikalla nykyhetki on huomattavasti parempi hetki pysäyttää Venäjä kovilla toimilla, kuin vaikka vuosi 2025 jolloin kenties muuan Donald Trump on vastuussa jenkkien päätöksistä sekä Nato-asioissa kuten myös suoran aseavun suhteen.

Voittamisen ja häviämisen kannalta mielestäni on jopa aika yhdentekevää, solmitaanko jonkinlainen välirauha nykyisten rintamalinjojen pohjalle vai ei. Mahdollisen rauhansopimuksen tapahtuessa kyse olisi vain siitä, koska ja miten Venäjä toteututtaisi uuden laajamittaisen hyökkäyksen. Joka tapauksessa vihanpito on jo niin syvää, ettei ainakaan Putinin aikana aitoa rauhaa tulla näkemään. Tämän takia Lännen pitäisi Ukrainan aseellisen tukemisen lisäksi panostaa Venäjän romahduksen ja sekasorron edesauttamiseen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Se tavoite voi olla huomattavasti helpommin saavutettavissa kuin aseellinen voitto Ukrainassa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Otsikko on mitä on, mutta muuten tuo oli mielestäni mielenkiintoinen juttu, joka antoi kyllä ajattelemisen aihetta.
Ollakseni rehellinen en oikein mitenkään hahmota ajatteluasi. Tässä on käynnissä kulutussota, jota Venäjä ei selkeästikään ole voittamassa, ja jopa se tilanne että ollaan tässä asemasodassa, on sille valtava tappio. Sota alkoi lähes kaksi vuotta sitten Venäjän salamasota-yrityksellä romahduttaa Ukraina muutamassa päivässä vaan tässäpä sitä edelleen ollaan joulukuussa -23. Ainoa epävarmuustekijä on USA:n vaalit, muuten lännen moninkertainen tuotanto- ja laatuvahvuus tulee lopulta auttamaan Ukrainan voittoon.
 

TrafficIsland

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ollakseni rehellinen en oikein mitenkään hahmota ajatteluasi. Tässä on käynnissä kulutussota, jota Venäjä ei selkeästikään ole voittamassa, ja jopa se tilanne että ollaan tässä asemasodassa, on sille valtava tappio. Sota alkoi lähes kaksi vuotta sitten Venäjän salamasota-yrityksellä romahduttaa Ukraina muutamassa päivässä vaan tässäpä sitä edelleen ollaan joulukuussa -23. Ainoa epävarmuustekijä on USA:n vaalit, muuten lännen moninkertainen tuotanto- ja laatuvahvuus tulee lopulta auttamaan Ukrainan voittoon.
Yksisilmäinen voitosta ja häviöstä puhuminen on hieman harhaanjohtavaa jossain määrin.

Jos nyt vaikka kuvitellaan tilanne että rintamalinjat jäätyvät ja näille sijoille solmitaan rauha. Olisiko se voitto vai häviö Ukrainalle? Ehkäpä torjuntavoitto Ukrainalle. Entä Venäjälle? Me täällä Lännessä voimme kyllä ajatella mitä tahansa, mutta Venäjällä varmasti ajateltaisiin ainakin virallisessa totuudessa, että he ovat voittaneet sodan (tai siis erikoisoperaation) koska ovat saaneet uusia alueita, kukistaneet orastavan natsismin yms. Meinaatko, että siellä oltaisiin tällaisessa skenaariossa tyytyväisiä tilanteeseen ja jättäisivät uudet sota- ja valloitusretket tekemättä?

Koko sota on tietysti lähtökohtaisesti valtava tappio Venäjän kansalle. Mutta onko se tappio Putinin regiimille, on toinen asia.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Alkanut kanssa ihan huolella ottamaan päähän tuo iltapäivälehtien kolumnistien tappion lietsominen.

Jäänyt ilmeisesti huomaamatta, että pakotteet polttaa pohjaan Venäjän talouden (CNN), kansan tuki sodalle notkahtanut (Euronews) ja lännen johtavat taloudet ovat lisäämässä tukea Ukrainalle eikä vähentämässä sitä (Bloomberg).

Venäjän ainoa toivo tosiaan on Trump. Sekin on kaukaa haettu. Edelleen Trumpin valinta on enemmän epätodennäköistä kuin todennäköistä. Toisekseen, sekään ei millään lailla välttämättä lopettaisi Yhdysvaltojen tukea Ukrainalle. Kolmannekseen, Venäjä ei enää saavuta yksiselitteistä voittoa, vaikka Yhdysvaltain tuki Ukrainalle vähenisi.

Ja yksinkertaisesti missään tapauksessa Venäjä ei tule aiheuttamaan minkäänlaista relevanttia uhkaa pitkään aikaan. Sen armeija on paskottu Ukrainan pelloille, reservi huvennut ja asetuotanto sakkaa, koska tuonti ja koko talous sakkaa pakotteiden myötä. Sotakoneiston kehittäminen vaatii vahvaa taloutta ja niitä sillä ei ole eikä tule. Lisäksi tuota Ukrainan pelloille kuukahtanutta sotavoimaa kaksisempaa se ei saanut kasaan, vaikka rahahanat olivat fossiilisten polttoaineiden viennin myötä apposen auki. Nyt ne ovat laajassa skaalassa kiinni ja pysyvät.
 
Viimeksi muokattu:

Laitela

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa ja sen vaarallinen YV, Bratislavan taika
Tuo juttu menee jo mielestäni yltiöpäiseksi pelotteluksi. Vaikka linjat jämähtäisivät nykyisille sijoilleen, venäjän (roskamaat kirjoitetaan pienellä) pelotteen kokemaa jättimäistä kolausta se ei poista mihinkään. Urheasta taistelustaan ja länsimaisista aseavustuksista (joita on annettu ihan liian vähän) huolimatta Ukraina ei ole lähellekään NATO:n veroinen vastus.

NATO-maat eivät kestäisi vuosiksi venyvää asemasotaa, mutta lyön vaikka pääni pantiksi, ettei se sota jämähtäisi asemasodaksi. NATO:lla tulee olemaan alkunahinoiden jälkeen täydellinen ilmaherruus, eikä venäjän ilmatorjunta ole maailman huippua, sitä paitsi sekin on ottanut isoa osumaa Ukrainassa. NATO:n erilliset tutkalla toimivien laitteistojen tuhoamiseen erikoistuneet yksiköt lanaisivat ilmapuolustuksen, jonka jälkeen pelikenttä olisikin avoinna A-10:lle ja alkaisi olemaan niin sanotusti "open season" örkin metästykselle.

Toisekseen mikä logiikka tässä on, että jos venäjä häviää sotansa, se on lyöty koloonsa, on siellä ja pysyy, mutta jos nyt saisikin pidettyä nykyiset alueet itsellään, niin tilanne kääntyisikin huikeaksi voitoksi ja katastrofiksi NATO:lle? Olisi häpeällistä pakottaa Ukraina rauhaan, mutta lopputuloksesta riippumatta venäjän tappiot ovat ihan järjettömän massiiviset. Niitä ei todellakaan korvata simsalabim muutamassa vuodessa. Etenkin kun NATO:a varten venäjällä pitäisi olla tarpeeksi joukkoja/romua monelle rintamalle samanaikaisesti. Ja jos tässä nyt muutama vuosi olisi taukoa, jonka jälkeen venäjä päättäisi käydä NATO:n kimppuun, veikkaisin Ukrainan (joka varmaan tuossa tauolla olisi itsekin vahvistanut armeijaansa) liittyvän kähinään saadakseen omansa takaisin. Joten venäjä saisi lohkaista tarpeeksi joukkoja kattamaan koko NATO-rajansa + Valko-Venäjän todennäköisesti, sekä uudestaan Ukrainan rintaman. Ei tule heille mittään tuosta hommasta. Tässä sodassa ei sitten myöskään olisi mitään esteitä NATO:n koneille toimia myös Ukrainan maaperältä.

 
Viimeksi muokattu:

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Alkanut kanssa ihan huolella ottamaan päähän tuo iltapäivälehtien kolumnistien tappion lietsominen.

Olen itse miettinyt, että olisiko tässä taustalla se, että media yrittää nyt vihjaista Länsimaiden poliitikoille epäsuorasti, että "NYT SILLE UKRAINALLE IHAN V*TUSTI LISÄÄ ASEITA JA IHAN SAA*ANAN ÄKKIÄ!"...

Se tietää, että tällaiset kauhuskenaariot saavat näkyvyyttä, ja lisäksi ne saavat kansan pelkäämään. Tuolloin kansa alkaa ihmetellä, että miksi poliitikot antavat Ukrainalle vain sen hengissä pysymiseen tarvitsemat aseet, mutta eivät sellaisia, että Ukraina voisi työntää venäläiset omalle puolelleen.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Yksisilmäinen voitosta ja häviöstä puhuminen on hieman harhaanjohtavaa jossain määrin.
Sodissa ei kyllä niin kauheasti yleensä. Itse toivon ja uskon, ettei tämä Venäjän alastoman fasistinen hyökkäys tuota sille mitään hyötyä vaan pelkästään haittaa. Vaan jos tuottaisi esim lisää maa-alueita jossain "kompromissirauhassa" niin se olisi kauhistuttava signaali Euroopalle ja maailmalle: että siis alaston fasistinen aggressio kannattaa. Luotan siihen ettei tämä mahdollisuus toteudu.
 

rpeez

Jäsen
Alkanut kanssa ihan huolella ottamaan päähän tuo iltapäivälehtien kolumnistien tappion lietsominen.

Eikös se ole niin ettei pessimisti pety. Vakavasti puhuen, pidän parempana olla aliarvioimatta venäjän mahdollisuuksia. Sillä parempi varautuminen pahimpaan kuin liiallinen arroganssi.

Mielestäni @TrafficIsland kuvasi aika hyvin missä mennään ja mitä tilanteen jämähtäminen nykyiselleen tarkoittaisi sekä Ukrainalle ja venäjälle. Paitsi etten usko että venäjä jatkaisi touhujaan Nato maihin väistämättömänä tapahtumana, paremminkin epätodennäköisenä ja tulevaisuudessa mentäisiin tuolla @Laitela n skenariolla.
 

plastic paddy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HSC Csíkszereda
Hesarissa näkyy muuten olevan aika omanlaisensa pääkirjoitus tänään. Päätoimittaja Antero Mukka kiertelee kuin kissa kuumaa puuroa sitä kysymystä, että sodan päättyminen Ukrainan ehdottomaan voittoon ei ehkä vaikuta nyt kovin todennäköiseltä ja pitäisi mahdollisesti alkaa varauta muunkinlaiseen lopputulokseen. Sanomatta sitä kuitenkaan ihan suoraan. Ukrainan keskeisimmissä tukijamaissahan tämänkaltaista argumentaatiota on ruvennut näkymään koko ajan enemmän erityisesti sen jälkeen, kun vastahyökkäyksen tulosten niukkuus on tullut selväksi. Suomessa toki selvästi vähemmän.

 
Hesarissa näkyy muuten olevan aika omanlaisensa pääkirjoitus tänään. Päätoimittaja Antero Mukka kiertelee kuin kissa kuumaa puuroa sitä kysymystä, että sodan päättyminen Ukrainan ehdottomaan voittoon ei ehkä vaikuta nyt kovin todennäköiseltä ja pitäisi mahdollisesti alkaa varauta muunkinlaiseen lopputulokseen. Sanomatta sitä kuitenkaan ihan suoraan. Ukrainan keskeisimmissä tukijamaissahan tämänkaltaista argumentaatiota on ruvennut näkymään koko ajan enemmän erityisesti sen jälkeen, kun vastahyökkäyksen tulosten niukkuus on tullut selväksi. Suomessa toki selvästi vähemmän.

Veikkaan, että ukrainalaisista aika suuri osa taistelee vaikka haarukoin ja veitsin kuolemaan asti mieluummin kuin myöntyy johonkin vitun persläven määrittelemään rauhansopimukseen, jossa menettää isot alueet. Joskus sitä toivoo, ettei Suomikaan olisi hyväksynyt rauhansopimusta jatkosodan lopussa. Sitten eleltiinkin Neuvostoliiton sätkyukkona aina 90-luvulle asti. Vielä nykyäänkin Suomesta löytyy kaappikommunisteja ja ihan julkikommareita.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vaikka horjuvalla ja heikkenevällä Venäjällä on sotatalouteen siirryttyään resursseja pitkään kulutussotaan, lännen on yhtä lailla tiedostettava suuruutensa Venäjään nähden. Nyt ei ole kyse pelkästä Ukrainan vapaudesta (mikä luonnollisesti on ensisijainen asia), vaan geopoliittisten asetelmien luomisesta vuosikymmeniksi eteenpäin. Mikäli Venäjä voittaa (Voitoksi laskettaneen kansainvälisen yhteisön hyväksymä Ukrainan alueiden anastaminen.), tuo tämä Venäjälle paremman aseman globaalissa valtapelissä, mikä meille Venäjän naapurimaana ei ole toivottavaa.

Sota Ukrainassa on arkipäiväistynyt, siltikään liberaalia demokratiaa ja ihmisoikeuksia puolustavan lännen ei tule luovuttaa pahan valtakunnan edessä. Ukrainan sodassa kyse on yhtä lailla meidän sodasta Venäjää vastaan. Emme voi luovuttaa.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mielestäni lännen ei tule edelleenkään valmistautua häpeälliseen Venäjän sanelemaan rauhaan, vaan siihen että sota voi jatkua vielä pitkään. Vaikka Ukrainan eteneminen onkin ollut viime aikoina hidasta, pitkälle olemme edenneet siitä, kun vihollinen oli Kiovan liepeillä helmikuussa 2022.

Lyhytnäköiset intressit suhteiden uudelleennormalisoimisesta eivät saa mennä Ukrainan vapauden edelle. Suomen ja muun lännen tulee seistä Ukrainan tukena, mitä se vaatiikin. Edelleen olemme osallistuneet oman sotamme ratkaisuun liian vähäisesti.
 
Mielestäni lännen ei tule edelleenkään valmistautua häpeälliseen Venäjän sanelemaan rauhaan, vaan siihen että sota voi jatkua vielä pitkään. Vaikka Ukrainan eteneminen onkin ollut viime aikoina hidasta, pitkälle olemme edenneet siitä, kun vihollinen oli Kiovan liepeillä helmikuussa 2022.

Lyhytnäköiset intressit suhteiden uudelleennormalisoimisesta eivät saa mennä Ukrainan vapauden edelle. Suomen ja muun lännen tulee seistä Ukrainan tukena, mitä se vaatiikin. Edelleen olemme osallistuneet oman sotamme ratkaisuun liian vähäisesti.
Jep, kuinka moni olisi uskonut, että tilanne on edes näin hyvä vuoden 2023 lopussa, kun possujuna kolkutteli Kiovan portteja?
 

plastic paddy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HSC Csíkszereda
Mielestäni lännen ei tule edelleenkään valmistautua häpeälliseen Venäjän sanelemaan rauhaan, vaan siihen että sota voi jatkua vielä pitkään.

Näiden läntisten rauhanpohdintojen idea on kai tavalllisesti sellainen, että Ukraina luopuisi Venäjän valloittamista alueista ja tynkä-Ukraina pääsisi sitten integroitumaan länteen. Eli EU-prosessia eteenpäin, turvatakuut NATO-jäsenyydellä ja/tai kahdenkeskisillä sopimuksella, jälleenrakennusinvestoinnit käyntiin jne. Tähän kai tuo Mukkakin viittaa pohdiskellessaan että jaksammeko auttaa myös Ukrainaa rauhan tiellä...

Tällöin kysymys ei olisi mistään Venäjän yksiselitteisestä "voitosta" eikä sanelusta, kun se sodan tärkein tavoite eli Ukrainan pitäminen Venäjän valtapiitissä jäisi suurimman osan maasta kohdalla toteutumatta. Toinen kysymys toki, saataisiinko Venäjä pistämään nimeään tällaiseen sopimukseen tai voisko homman toteututtaa ilmankin konfliktin ja nykyisten rintamalinjojen pysyvän jäädyttämisen kautta...
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Näiden läntisten rauhanpohdintojen idea on kai tavalllisesti sellainen, että Ukraina luopuisi Venäjän valloittamista alueista ja tynkä-Ukraina pääsisi sitten integroitumaan länteen. Eli EU-prosessia eteenpäin, turvatakuut NATO-jäsenyydellä ja/tai kahdenkeskisillä sopimuksella, jälleenrakennusinvestoinnit käyntiin jne. Tähän kai tuo Mukkakin viittaa pohdiskellessaan että jaksammeko auttaa myös Ukrainaa rauhan tiellä...

Tällöin kysymys ei olisi mistään Venäjän yksiselitteisestä "voitosta" eikä sanelusta, kun se sodan tärkein tavoite eli Ukrainan pitäminen Venäjän valtapiitissä jäisi suurimman osan maasta kohdalla toteutumatta. Toinen kysymys toki, saataisiinko Venäjä pistämään nimeään tällaiseen sopimukseeb tai voisko homman toteututtaa ilmankin konfliktin ja nykyisten rintamalinjojen pysyvän jäädyttämisen kautta...
Toden totta länsi-integroitunut Ukraina, vaikka Krimistä ja joistain itäisistä alueistaan luopuneena olisi kannaltamme parempi vaihtoehto, kuin "puolueeton" Ukraina. (A.k.a. enemmän tai vähemmän Valko-Venäjä.)

Silti isossa kuvassa meidän, länsimaiden on kuitenkin otettava riittävä niskalenkki Venäjästä. Toisen maailmansodan jälkeistä katastrofia, edes pienessäkään mittakaavassa meidän ei tule hyväksyä. Punalippu on vaihtunut monisyisempään putinismiin, mutta pitkälti samasta tavarasta kuitenkin on edelleen kyse. Venäjän vaikutusvallan heikkeneminen niin Euroopassa, kuin globaalissa etelässä on intresseissämme ja tätä tavoitetta Ukrainan riittävä tukeminen edistää.

Voimiensa tunnossa oleva Venäjä kerää ystäviä (hännystelijöitä) merkittävästi paremmin, kuin sodan hävinnyt heikko ja hajanainen paaria.

Mikäli sota kuitenkin päättyy kannaltamme katastrofiin, tulee Venäjän eristämistä kuitenkin jatkaa.
 

Analyzer

Jäsen
Täältä näppäimistöjen takaa kuitenkin unohtuu se, että minkälainen helvetti siellä rintamalla ja koko maassa on tällä hetkellä. Ja ollut jo kohta kaksi vuotta. Venäjän brutaali ja raukkamainen sodankäyntitapa on myös tuhonnut miehitetyt alueet 80%sesti ja ne on kylvetty täyteen miinoja.

Kyllä mekin menetimme sodissamme alueita. Nyt on myös Ukrainan kansa näyttänyt venäjälle että ei sieltä paraatimarssilla läpi tulla. Ukraina on näyttänyt sellaista voimaa mitä Putin ei voinut pahimmissa painajaisissaankaan kuvitellla.

Ukrainaa pitää tukea aivan loppuun asti ja Ukraina itse määrittää mikä on se piste kun rauhasta neuvotellaan. Valitettavasti se tilanne, että Ukraina saisi menettämänsä alueet takaisin ei näytä minusta lainkaan todennäköiseltä. Putin myös tarvitsee rauhaan suostuakseen jotain mitä esitellä voittona

Jälkikäteen tarkastellen yksi kulminaatiopiste oli siinä, kun Ukraina sai vallattua takaisin Hersonin ja Harkovan. Silloin Ukrainalle olisi pitänyt olla parempi aseistus jo käytössään. Silloin ei ollut Surovikinin linjaakaan vielä luotu nykylaajuudessaan. Silloin olisi ollut paikka painaa sekasortoisen puolustuksen läpi pidemmälle. Jälkiviisaus on tietenkin aina helppoa, mutta tältä se näyttää nyt.

Nyt on erittäin paskamainen tilanne päällä, joten kyllä minusta Suomen mediassa nähdyt kirjoitukset ovat ihan relevantteja.

Ihan tasan jokainen täällä toivoo että Venäjä saataisiin työnnettyä takaisin omalle puolelleen nöyryytettynä ja sotavoimat tuhottuna. Siitä kuinka realistista se on niin siitä on laajalti näkemyseroja. Jos ei ole uskottavaa näkemystä alueiden takaisinvaltauksen onnistumiseen niin on rauhanneuvotteluiden aika. Ukrainalainen veri virtaa aivan koko ajan.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Onhan tämä näppiksen takaa kirjoittelu silkkaa Riskin pelaamista siihen, mitä Ukrainan kansa on joutunut kärsimään kohta kaksi vuotta. 1789, 1815, 1848, 1914, 1939, 1989... 2022 liittyy näiden maailmanhistorian saranakohtien jatkumoon, vaikka jokaisessa toki oli kyse pidempiaikaisesta kehityksestä.

Globaali valtapeli on kovaa. Vaikka postmoderni ihminen helposti sortuu ylemmyydentunteeseen aiempia sukupolvia kohtaan, samat lainalaisuudet politiikkaan pätevät hyvin pitkälti edelleen, mitä menneisyydessä, vaikka teknologinen vallankumous onkin jatkuvaa.

Länsimaisen Suomen intresseissä on vahva länsi ja heikko Venäjä. Ideaalitilanne on luonnollisesti Moskovan keskushallinnon luhistuminen ja maan jakautuminen useisiin valtioihin, tämän jälkeen jopa värivallankumoukset ovat jollain aikavälillä mahdollisia entisen Venäjän alueella. Mikäli tähän ei vielä päästäisi, Venäjän kykyä toimia globaalina pelurina tulee pyrkiä heikentämään.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Yhtä lailla länsimaisen yhteiskunnan vahvuus, että Sahra Wagenknechtit ja muut dissidentit saavat toimia vapaasti. Se on aina hyvä pitää mielessä, vaikka otsasuoni tykyttäisikin. Sanan, mielipiteen ja ilmaisunvapaus on luonut puitteet sille hyvinvoinnille, mistä me saamme nauttia.

Näitä arvoja on kuitenkin kyettävä puolustamaan, mikäli se voimaa vaatisikin. Vakiintuneetkin asiat ovat loppujen lopuksi kiinni meistä itsestämme, miten niiden haluamme säilyvän. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on yhtä lailla hyökkäys sitä yhteiskuntamallia, mitä me edustamme vastaan. Mustavalkoinen hyvän ja pahan välinen taistelu on monisyisissä konflikteissa nykyään aika lailla mahdottomuus, mutta Ukrainan sodassa päästään pitkälle.
 

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jälkikäteen tarkastellen yksi kulminaatiopiste oli siinä, kun Ukraina sai vallattua takaisin Hersonin ja Harkovan. Silloin Ukrainalle olisi pitänyt olla parempi aseistus jo käytössään. Silloin ei ollut Surovikinin linjaakaan vielä luotu nykylaajuudessaan. Silloin olisi ollut paikka painaa sekasortoisen puolustuksen läpi pidemmälle. Jälkiviisaus on tietenkin aina helppoa, mutta tältä se näyttää nyt.
HIMARSit, Leopardit ja F16:sta olisi näin jälkiviisaana pitänyt antaa Ukrainalle jo keväällä 2022. Näin jälkikäteen olisi mielenkiintoista tietää, mitä pelkurit Macron ja Scholtz tuolloin ajattelivat. Toki suomettuneisuuden ajasta pyristellyt Suomikin poti kasvukipuja.
 

Analyzer

Jäsen
Hieman off topic, mutta katselin eilen Yleltä tulleen Pekka Parikan Talvisodan. Siinä on muuten filmi joka on kestänyt hienosti aikaa.

Jotenkin siinä heräsi yön pikkutunteina pohtimaan sitä kokonaisvaltaista traumaa, jonka sotaa käyvä kansa joutuu kohtaamaan. Se on niin paljon muutakin kuin se itse rintama. Joka toki on se suurin helvetti.

Sotimisen mielettömyys ylittää kaiken ymmärryksen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös