Hyvä kirjoitus karusta todellisuudesta ja vaikutuksista Venäjän syrjäseuduille
"Miljoonia ruplia juhlimiseen" - syrjäseutu hyötyy Venäjän sodasta | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi
---
Sergei Tšernysov kuvailee kotiseutuaan eli erään siperialaisen suurkaupungin puutaloista ja hökkeleistä koostuvaa esikaupunkialuetta. Pihapiiriin kuuluvat banja, autotalli-ulkorakennus ja kasvimaa.
– Ei ole asfalttiteitä, ei viemäröintiä (vaikka lähes kaikki omaavat kylpyhuoneet), puhelimet ilmestyivät noin 15 vuotta sitten, kaasu samoihin aikoihin. Kaasu tarkoittaa, että talvella ei tarvitse kahta (tai kolmea) kertaa päivässä kantaa hiiltä ämpäreissä ulkorakennuksesta tuvan uuniin. Kaasu on silti luksusta; sitä ei ole kaikilla. Noin kymmenen vuotta sitten ilmestyivät ulkomaiset autot pihoille. Mikään ei ole muuttunut viiteen vuoteen.
---
Petranovskajan listaukseen Tsernysov toteaa ivallisesti ”onneksi en ole syntynyt Moskovassa ja menettänyt todellisuudentajuani” ja jatkaa:
– Jos tämä kaksi kolmasosaa Venäjän väestöstä on ”Venäjän kansa”, ei se ole menettänyt mitään näistä, koska heillä ei ole ollut niitä alun alkaenkaan. Viimeksi he pitelivät dollaria käsissään vuonna 1997 – lähinnä kiinnostuksesta, ei muusta. He eivät ole koskaan käyneet teatterissa tai huomanneet parhaimpien teatteriohjaajien jättäneen Venäjän ja heidät eli kansan.
– Heidän lapsensa käyvät samaa koulua kuin he itse kävivät – ehkä jopa saman, mutta nyt jo 70-vuotiaan, opettajan opetuksessa. He eivät edes tiedä, että lapsia voi opettaa huutamatta ja koulun nurmikolla kävely voidaan sallia. Jos perheet ovat hajonneet, niin vankilan, mobilisaation tai ammattisotilaan sopimuksen takia. Kukaan ei tunne ketään, joka olisi lähtenyt Georgiaan tai Kazakstaniin – suurin osa heidän sukulaisistaan ei ole edes koskaan käynyt kotikaupungin ulkopuolella.
Hinnannousu kaupoissa ei taas vaikuta heihin, koska ”nämä ihmiset eivät ole muutenkaan kaupoissa käyneet”. Ruoka saadaan omalta kasvimaalta.
– Heillä on kellarissa perunansa ja kurkkupurkkinsa, joilla selviävät talven yli. He selviävät jotenkin.
---
Lisäksi sota Ukrainassa on tarjonnut näille provinssivenäläisille ”osallisuuden jostakin suuremmasta”.
– Aivan kuten meidän isoisämme kukistivat fasismin, me kukistamme nyt natsismin (vai miksi sitä nyt kutsutaan) Ukrainassa. Ja me myös kukistamme homot, juutalaiset ja koko kollektiivisen Lännen, vapaamuurarit ja kaikki!
Vanhempi sukupolvi taas iloitsee nuoruudesta tuttujen ”neuvostopioneerien paluusta ja koulujen sotilaskoulutuksesta”
– Viimein! Muuten nykypäivän nuoriso olisi mennyt aivan hunningolle! Ja he saavat tämän kaiken ilman tekemättä mitään, ei edes ole tarvinnut nousta sohvaltaan, ironisoi Tšernyšov.
----
Tämä väestön osa uskoo, että tämä hallinto rakentaa vahvaa maata ”toki vihollisistaan huolimatta”. Se myös” vieraannuttaa toisistaan sen pienen vähemmistön, joka on sodan takia menettänyt kaiken, ja sen enemmistön, joka on saanut sen ansiosta kaiken”.
Sillä on myös vaikutuksensa tulevaisuuden Venäjään, koska sadat tuhannet ”uusia alueita valtaamassa” olleet tulevat saamaan miljoonia lapsia.
– Nämä lapset uskovat heidän isiensä ja äitiensä tehneen sankaritekoja. He eivät voi todellakaan uskoa vanhempiensa olleen hirviöitä. Nämä miljoonat lapset panevat trikolorisolmion kaulaan ensimmäisenä koulupäivänä ja katsovat samaa televisiota sekä kuuntelevat isiensä tarinoita ”ukropeista” [ven. tilli; pilkkanimitys ukrainalaisista] ja matkustavat tuhotun Mariupolin kautta lomanviettoon Krimille (isiensä kanssa tai ilman).
---
