Kyllä oma toiveikkuus sodan suhteen on ottanut nyt viime aikoina vähän hittiä. Läpimurtoja ei ole nyt tulossa, Ja Venäjä pystyy ylläpitämään nykyisenlaista sotaa vielä pitkään, puhutaan useista vuosista.
Olen sanonut jotain sellaista, että tällä ketjulla on oma roolinsa myös vertaistukiryhmänä. Siksi ymmärrän, jos asioita katsotaan positiivisemmasta näkökulmasta: se, että rintamalinja ei ole juuri liikkunut, voidaan nähdä joko Ukrainan hyökkäyssodan tehottomuutena, mutta toisaalta se voidaan nähdä myös siltä kannalta, ettei Venäjällä voima riitä rintamalinjan siirtämiseen.
Eli vaikka mieluusti näen päivityksiä sodan kulusta, niin ymmärrän, jos tapahtumista pyritään nostamaan esille ne positiivisemmat, ja sillä tavalla tätä ketjua luen: ymmärrän, että rintamalla tapahtuu paljon myös Ukrainalle tuhoisia epäonnistumisia. Tästä ketjusta tulee vain tavattoman raskas, jos vaihdetaan näkökulmaa ja aletaan postaamaan tänne kaikki ne tapahtumat, jotka kertovat Ukrainan tappioista.
Tässä keskustelussa on ollut paljon nähtävissä aikamoista naiiviutta, jonka vastapainoksi olen kokenut tärkeäksi tuoda hieman toisenlaista kulmaa asioista puhumiseen. Pitää pystyä keskustelemaan myös ikävistä puolista ja tosiasioista silloin, kun niille selvästi on paikkansa.
Ehdottomasti näin.
Niin kovasti minäkin haluaisin uskoa siihen, että Ukrainalla olisi sotilaallista voimaa riittävästi tuon paskavaltion sika-armeijan pois heittämiseksi sinne 2014 edeltävien rajojen taakse. Mutta en vaan voi mitenkään lähteä uskottelemaan itselleni tuollaista asiaa, kun mitkään sodan kylmät realiteetit eivät tue tällä hetkellä sitä, että tuota tulisi tapahtumaan.
Tässä on eräs asia, joka minun on realistina myönnettävä itselleni. Sodan todellista tilaa ei tällä hetkellä tiedä kukaan. Ukrainan tilanteen kannalta uskoisin parhaan tiedon olevan Ukrainan armeijan johdolla tai mahdollisesti sotilastiedustelulla, Venäjän tilanteen puolestaan Venäjän armeijan johdolla tai sotilastiedustelulla. Näistä tahoista kumpikaan ei silti halua vastapuolen tai kenenkään muunkaan tietävän sen enempää hyviä kuin huonojakaan puolia. Jos vastapuoli tietää todellisen tilanteen (esim. rintaman heikkoudet tai vahvuudet), niin sillä saattaa olla karmeat seuraukset.
Siksi minä en mieluusti lähde sanomaan, miten tässä sodassa käy. Sen sijaan paljon mieluummin pyörittelen skenaarioita: mitä Ukraina voisi tehdä voittaakseen, mitä Venäjä voisi tehdä voittaakseen. Ukrainan voitolle edellytykset ovat se, että siellä taistelutahto säilyy. Lännen tuki on sekin ratkaisevassa roolissa.
Minä näen, että Venäjälle voitoksi tässä tilanteessa riittää sekin, että tilanne jäätyy. Siksi uskon, että Venäjä tekee kaikkensa vakuuttaakseen vastapuolensa siitä, että kykyä jatkaa sotaa vaikka hamaan tappiin löytyy: jos vastapuoli haistaa epävarmuutta, niin se on lopun alkua. Toki niin pyrkii tekemään myös Ukraina ja länsi.
En millään jaksa uskoa, että Venäjä lähtisi eskaloimaan sotaa, mutta näen isot syyt uhata sillä. Sodan eskaloituminen mihin suuntaan tahansa olisi minusta Venäjän etujen vastaista - nyt tällä hetkellä se voi keskittää voimansa Ukrainaan, jos sotatoimet leviävät muualle, niin sille tulee ongelmia.
No tähän voi vastaan sanoa, että meinaako joku sitten sitä, että ukrainalaisella etulinjan sotilaalla murkulaa ja kalustoa riittää katkeamattomana virtana niin paljon kuin vaan ikinä kehtaavat vaatia? Kyllä niitä haasteita aivan takuulla on heidänkin puolellaan, mutta ne asiat eivät vaan mitenkään nouse missään pintaan, kun meidän somekanavamme täyttyvät vain venäläisten ongelmista.
Kyllä tässä ketjussa on puhuttu Ukrainankin kohtaamista ongelmista. En usko, että ketjun vakiokirjoittajista kukaan elää sellaisessa ruusunpunaisessa unelmassa, että Ukraina ei kärsi missään tappioita eikä kohtaa minkäänlaisia ongelmia.
Nuo Venäjän ongelmat ja haasteet ovat myös tosiasioita, mutta aivan tässä lähitulevaisuudessa ei ole näköpiirissä sitä, että niistä olisi kasvamassa mitään ylitsepääsemättömiä asioita. Tällöin Putin pystyy jatkamaan sotaansa vielä pitkään.
Tästä on minusta hyvin vaikea sanoa mitään varmaa. Koska Venäjän etu on näyttää, että se pystyy sotimaan vaikka hamaan tappiin saakka, niin jos sillä ei oikeasti sellaista kykyä olekaan, niin romahdus tulee aivan puskista.
Jos Putinin sisäpoliittinen asema sen vain kestää, niin voidaan nähdä sellainenkin päivä, jossa Putin komentaa joukot pois Ukrainasta (s.o. Venäjä vetäytyy "hyvän tahdon eleenä" ainakin jollain alueella) ja toteaa, että tavoitteet on nyt saavutettu.
Itse kuitenkin uskon, että Venäjän intresseissä on ylläpitää jonkinlaista sotatilaa hinnalla millä hyvänsä, niin kauan, että vastapuoli luovuttaa. Eli vaikka sen voimavarat isoihin operaatioihin olisivat menneet, niin pidetään sitten yllä vaikka matalan intensiteetin sotaa. Venäjä varmaan pyrkii estämään Ukrainan nousua jaloilleen eli siis jälleenrakennusta ja talouden elpymistä, esimerkiksi ohjuksilla pommittamalla.
Toivottavasti niin ei tapahdu, että vaakakuppi alkaa kallistumaan Venäjän suuntaan. Se hyvä asia tässä on, että Venäjällä ei missään olosuhteissa ole kyvykkyyttä lähteä haastamaan Ukrainan itsenäisyyttä. Toinen valoisa asia on se, että vaikka rajat jämähtäisivät suunnilleen näille sijoille, missä ne nyt ovat, niin siitä voi pitkässä juoksussa muodostua Venäjälle melkoinen Pyrrhoksen voitto. Venäjä on sen verran tukevasti naulannut itsensä nyt läntisen maailman ulkopuolelle, että tuosta seuraavat taloudelliset vaikutukset voivat muodostua ajan saatossa sellaisiksi, että musta pekka siitä sitten lopulta kuitenkin jää heille käteen.
Jos rajat jämähtävät näille nykyisille sijoilleen, niin en usko, että Ukraina sellaisessa tilanteessa tekee rauhansopimusta tai että rajat tulevat tunnustetuksi. Venäjällä on vain se ikävä puoli, että jos sen antaa jonkun aikaa melskata jollain alueella, niin joidenkin vuosien jälkeen tuota aluetta ei enää halua itselleen.
Ukraina tarvitsee nyt KAIKEN tukemme ja sen tuen yksi muodoista on se, että edustaa itse omissa puheissaan voittajan puheentapaa. Voittajan puheentapa on se, että ei ala maalailla uhkakuvia vastustajan hyökkäyspaineen alla, heittäytyy kiekkojen eteen ja ei yksinkertaisesti suostu kuuntelemaan häviämässä olevan vastustajan huutelua vaihtoaition edessä. Koska sitähän tämä on. Venäjä on hävinnyt sodan, vaikka päävalmentaja huuteleekin tuomareille ja tekee haastoja, joille ei ole katetta.
Venäjä on sitä uhmakkaampi, mitä huonommin sillä menee. Ja sen ainoa toimiva vastavoima on keskittyä omaan peliin ja pelikirjaan näitä huuteluja kuuntelematta.
Minäkin olisin sitä mieltä, että meidän kannattaisi luottaa meidän pelikirjaan. Venäjä on todellakin sitä uhmakkaampi, mitä heikommin sillä menee, ja se myös tekee kaikkensa näyttäytyäkseen tahona, joka jaksaa vaikka ikuisuuteen - ei se oikeasti jaksa, vaan myös Venäjän jaksamisella on rajansa, olivat ne sitten lähellä tai kaukana.
/img-s3.ilcdn.fi/23cf5503e385c8033819e89dfb1dbeba9dd624a548f174caf458c116fa4491b8.jpg)
www.iltalehti.fi
/img-s3.ilcdn.fi/168e73b52fb2e60703d4e9471dbb4b4bb93b388a0011c34609022f5b554b7c6d.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/4bda2767091c6c2deeb8860c20a2ba25a0f79d2b5a7c091590f79d29ea158279.jpg)