Sanotaan tuohon aikaisempaan keskusteluun näin, että liberaali demokratia on ylivoimaisesti paras yhteiskuntajärjestys inhimillisyyden sekä ainakin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kansallisen sekä kansainvälisen teknisen ja taloudellisen kehityksen kannalta.
Siksi meillä liberaaleilla demokratioilla on paitsi oikeus, myös velvollisuus edistää yksilönvapaus- ja demokratiakehitystä diktaruureissa, kuten Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Iranissa. Meillä on myös oikeus ja velvollisuus puolustaa demokratiaa ja yksilönvapauksia maissa, joissa ne ovat sisäisesti (esim. Unkari) tai ulkoisesti (esim. Ukraina) uhattuina.
Ettei jää epäselväksi, niin meillä on velvollisuus, koska oma yhteiskuntajärjestyksemme on parempi. Parempi. Vaikka se kuulostaisi ylimieliseltä, se on fakta.
Vielä kerran. Liberaalidemokratia on parempi, kuin kaiken maailman kommunismit, fasismit, teokratiat ja kleptokratiat. On paitsi älyllistä epärehellisyyttä niin myös vaarallista väittää muuta.
Kansakunnat voivat puolestamme valita oman yhteiskuntajärjestyksensä, kunhan valitsevat liberaalin demokratian. Muuten ne valitsevat yhteiskuntajärjestyksen joka todennäköisesti välittömästi ja viimeistäänkin heti alkaa sortamaan joitakin ihmisryhmiä ja siten aiheuttamaan sisäistä epävakautta, ihmisoikeusrikosten kierrettä, kansainvälisiä kriisejä ja sotia. Eli yhteiskuntajärjestyksen, joka on haitallinen paitsi heille itselleen, myös kaikille muille.
Vaikka se kuulostaa vähän ikävältä, niin me voidaan ja meidän pitää puuttua muiden asioihin.
Mutta: jotta ylipäätään voimme näin toimia, meidän ennen kaikkea pitää kaikessa toimissamme puolustaa liberaalia demokratiaa kotimaassamme. Vaikka demokraattinen yhteiskuntajärjestys olisi vahvakin, se ei ole automaatio.
***
YK:n ongelma on se, että se ei tunnusta liberaalia demokratiaa paremmaksi yhteiskuntajärjestykseksi, kuin mitä erilaiset roistovaltiot ja diktatuurit ovat - vaan se yrittää ylläpitää illuusiota, että kaikki yhteiskuntamallit ovat kansakuntien itsensä valitsemia ja siten samanarvoisia. Siksi yleiskokouksessa kaikilla mahdollisilla turkmenbasheilla, polpoteilla, putlereilla, karpaattien neroilla, sesesekoilla ja muilla sekopäillä on yhtä paljon päätösvaltaa ja painoarvoa, kuin niillä valtioilla jotka pyrkivät demokraattisiin prosesseihin pohjautuvin lainsäädännöllisin mekanismein tekemään kaikkensa, ettei vastaavat kaootit pääsisi ikinä polkemaan ihmisoikeuksia kotimaassa tai kansainvälisesti.
Siksi YK ei pysty välttämättä yksiselitteisesti tuomitsemaan edes paraatiesimerkkiä kansanmurhaajadiktaattorista. Ja jos sattuu niukalla enemmistöpäätöksellä pystymäänkin, niin se ei pysty tekemään mitään, koska siihen vaaditaan turvallisuusneuvoston yksimielinen päätös. Siinä instanssissa puolestaan istuu vakiona kaksi valtiota, jotka ovat ottaneet perusoikeusrikkomukset ihan strategisesti missioksensa.