Kuka tahansa, joka on käynyt Venäjällä, voi sanoa, että asioiden korjaaminen niiden mentyä hajalle, ei ole tärkeimpien prioriteettien listalla kovinkaan korkealla tai ollenkaan. On vaan helpompi jättää hajonnut tykki niille sijoilleen ja odottaa täydennystä kotoa, jossa tykkejä riittää tuhansia kappaleita. Yksi syy siihen on sotatilanne, toinen osaamattomuus, kolmas varaosien puute ja neljäs voisi olla laiskuus. Luultavasti syitä on vielä enemmänkin, mutta tuossa ne tärkeimmät.
Tässä on varmaan sellainen kulttuurillinen ero, että kun tunkiovaltiossa on totuttu siihen että kaikkea tuotetaan massoittain hirveitä määriä, ja varastot on ainakin näennäisesti pursuilleet tavaraa, niin ei ole hirveästi motivaatiotakaan lähteä jotain paskaksi ammuttua tankinraatoa hiissaamaan minnekään. Kun siinähän saattaa tulla nappi omaankin nahkaan. Parempi jättää se sinne ja ottaa varastosta uutta tilalle.
Suomen kaltaiselle pienelle maalle, tai myös Ukrainalle, jokainen rypsintappamiseen tarkoitettu suht' tehokas väline on kullan arvoinen, ja siksi niiden kunnossa pitämiseen, pelastamiseen ja korjaamiseen on motivaatio aika korkealla. Ja ollaan valmiita vaikka ottamaan riskiäkin, jos joku vielä korjattavissa oleva värkki saadaan hinattua pois pellolta ja korjattavaksi. Kun ei ole tuhansittain varalle mitään, niin silloin yritetään pitää ne vähän olemassa olevat rypsintappokunnossa.
Ja kuten sanoit, niin välttämättä ei ole oikein osaamista eikä materiaaliakaan. Kun asenne on se, että mitään ei korjata vaan otetaan mieluummin uutta tilalle, niin ei välttämättä ole kovin paljon osaamistakaan korjaamiseen. Ja kun osien saatavuus ja laatu on sitten tässä tilanteessa todennäköisesti aika hankala, niin sekin rajoittaa varmaan todella paljon tuota korjaamista.
