Jep.
Kun asiaa on tarkasteltu hiemankin klikkiotsikoita sekä Visegrad24:aa ja muita Ukrainan sodasta raportoivia suosittuja (mutta epävirallisia) sometilejä syvemmältä, on koko ajan voitu havaita, että Saksa valtiona sekä saksalaisten ihmisten ylivoimainen valtaosa on täysin Ukrainan sekä ukrainalaisten puolella. Ei ole ollut kysettäkään, etteikö sen tuki Ukrainalle tulisi olemaan horjumaton.
Kuten kaikille muillekin Euroopan valtioille, Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuli shokkina. Jokaisen valtion ensimmäiset reaktiot peilasivat suoraan niiden omaa historiallista taakkaa ja perintöä. Saksan, jonka maailmansotien perintönä tehdylle itsetutkiskelulle ei löydy vertailukohtaa mistään, ensireaktio oli suoranainen järkytys siitä, että sen oppima ja vaalima diplomaattisen ja taloudellisen keskinäisriippuvuuden ulkopolitiikka ei riittänytkään takaamaan rauhaa Eurooppaan. Tämä politiikka oli se, minkä sodanjälkeiset saksalaiset sukupolvet ovat juuriaan myöten omaksuneet tuon itsetutkiskelun perintönä, jotta he itse tai kukaan muu ei enää koskaan toistaisi samaa rikosta ihmisyyttä vastaan.
Siksikin oli selvää, että saksalaisille tilanteessa oli vielä enemmän työstettävää, kuin muulle Euroopalle.
Mikä myös on esimerkiksi suomalaisessa, baltialaisessa ja puolalaisessa keskustelussa unohtunut, on se, että Saksa on suuri maa ja paljon omaamme monitahoisempi yhteiskunta. Se ei ole samalla tavalla yhtenäiskulttuuri, kuin vaikkapa Suomi tai Puola - eikä ole koskaan ollutkaan. Saksassa on paljon enemmän erilaisia marginaaliryhmiä sekä ekstremistejä - ja on aina ollut. Niiden järjestämistä mielenosoituksista ja mellakoista saa näyttäviä kuvia, jotka antavat varomattomalle tulkitsijalle ensivaikutelman, että ne edustaisivat jotenkin merkittävää osaa populaatiosta tai "valtiosta".
Pelkästään Berliinistä saa muutamassa päivässä kasaan 10 000 ihmisen pro-Putin mielenosoituksen, kun kerätään sosiaalisen median puskaradion kautta jonkinlainen sekava sakki vaikkapa kaupungissa asuvista äärioikeistolaisista, salaliittoteoreetikoista ja koronadenialisteista, äärivasemmistolaisista, venäläisistä ja serbeistä. Tuommoinen 10 000 ihmistä näyttää tv-kuvissa valtavalta joukolta (tavallanhan se onkin sitä - ei siinä), mutta se on kuitenkin pelkästään kärpäsen paska siihen normaalien ihmisten joukkoon verrattuna, joka hankkii tietonsa riippumattomasta mediasta ja osaa suhtautua paskapuheeseen paskapuheena. Tästä "tavallisen kansan" muodostamasta ylivoimaisesta enemmistöstä enemmistö on ymmärtänyt, että Putin on kuin Hitler - sen kanssa ei voi neuvotella ja ainoa keino suojella uhriksi joutunutta kansaa ja koko eurooppalaista demokratiaa on auttaa Ukraina sotilaalliseen voitton. Vähemmistö enemmistöstä vielä toivoo, että Saksan pitäisi yrittää välittää diplomaattista ratkaisua ja aseiden sijaan auttaa Ukrainaa siviilipuolella sekä humanitaarisesti. Vaikka he ovat ylioptimistisesti väärässä, eivät hekään ole Putinin puolella - eikä tuokaan porukka militantisti (sic) sotilaallista apuakaan vastusta.
Kuten
@Euro71 kirjoittikin, Saksa on muutenkin turhauttavan hitaasti kurssiaan muuttava yhteiskunta ja valtio. Ja kun tähän lisää tuon toisen maailmansodan jälkeen omaksutun pasifistisen mentaliteetin, oli Saksaa tunteville helppo ymmärtää, että kipuilua tullaan kyllä näkemään. Yhtä helppo Saksaa tunteville oli kuitenkin ymmärtää, että lopulta maailman monessa mielessä tehokkaimmin toimiva teollisuus tulee toimimaan Ukrainan hyväksi. Siksi oli ajoittain melko turhauttavaa lukea Saksan olevan "taas väärällä puolella historiaa": ei siksi, etteikö kritisoida saisi. Vaan siksi että ylilyövä retoriikka loi aiheetonta epäluuloa ja antipatiaa läheistä eurooppalaista liittolaismaata kohtaan, joka taas ei pelannut kenenkään muun pussiin paitsi Vladimir Putinin.
@Euro71 osuu myös täysin naulan kantaan tuosta kulttuurillisesta yhteneväisyydestä Suomen kanssa. Saksa on Euroopan suurista maista se, joka tuntee Suomea ja ymmärtää suomalaista tapaa toimia ylivoimaisesti parhaiten.