Li Anderssonilta kovaa arvostelua Jussi Halla-aholle – myös Riikka Purra eri linjoilla
Minun mielestäni Jussi Halla-aho oli ihan oikeassa, ja Li Anderssonin ja Riikka Purran puheet on täysin mitäänsanomatonta sananhelinää, jossa ei uskalleta ottaa mitään kantaa asiaan. Vähän kuin peloteltujen venäläisten "vastustan kaikkia sotia" -puheet.
Andersson sanoi toivovansa suomalaisten muistavan, että sota on aina kauhea asia.
– Suomi on maa, jonka kaikissa suvuissa on ihmisiä, joilla on kokemusta tavalla tai toisella siitä, mitä sota aidosti tarkoittaa.
– Joskus sotiminen voi olla välttämätöntä, sinne joudutaan ja sinne on pakko lähteä. Mutta se, että nuoret ihmiset joutuvat tappamaan toisia ihmisiä, on aina jollakin tavalla ihmistä rikkovaa ja aina kauheaa, että sellaiseen joudutaan, Andersson sanoi.
Tässä täytyy muistaa se, että venäläiset eivät ole joutuneet sotaan, ja sota ei ole heille välttämätöntä, vaan he ovat lähteneet siihen tietoisesti. Ukraina on joutunut sotaan. Ukrainalla ei ole mahdollisuus lopettaa sotimista koska se tarkoittaa heille valtavia menetyksiä tai koko olemassa olon uhkaa. Venäjällä on tähän mahdollisuus. Venäjä voi sodan halutessaan lopettaa. Sotaa on jatkunut jo vuosi ja Venäjä ei ole perääntymässä, mikäli heitä ei pystytä lyömään ja ajamaan pois Ukrainasta. Ja se tarkoittaa sitä, että heidät on tapettava ulos Ukrainasta.
Sota on tappamista. Siinä on tarkoitus tappaa vastustajalta enemmän ihmisiä kuin mitä itse menettää, ja saada sitä kautta etulyöntiasema. Tästä luonteesta johtuen sota on raakaa, hirveää peliä jossa ei välttämättä herrasmiessääntöjä ja hyvää urheiluhenkeä tunneta. Kuten Väinö Linna sanoi Hietasen suulla, niin "Sota on silkkaa pahantekoa puolin ja toisin". Sen takia minä en näe mitään suurta omantunnon ongelmaa siitä, että tappaminen karnevalisoidaan tai vastustajaa demonisoidaan, mikäli sillä saadaan hankittua Ukrainalle varoja ja kykyä puolustuskyvyn ylläpitämiseen. Kun katsoo esim. venäläistä sotapropagandaa, niin ei voi sanoa että sielläkään osoitettaisiin kovin hyvää makua tai kunnioitusta vastustajaa kohtaan. Mutta sitä sota on. Vaikka Andersson puhuu kauniita sanoja, kuinka hän ymmärtää sotaa, niin minusta hän ei kuitenkaan ymmärrä sodan todellista luonnetta.
Halla-aho edustaa tässä sitä inhorealistista linjaa, jossa kaikki nuo kaunopuheet on karsittu pois ja todetaan kylmästi se mikä sodan luonne on. Tappaminen. Se on loppujen lopuksi ihan sama tehdäänkö sitä nimikoiduilla kranaateilla, mutta jos sillä nimikoinnilla saadaan niitä kranaatteja ostettua lisää ja pelastettua Ukrainan olemassa olo, niin minä koen että ollaan silti oikealla puolella.