Luonnon varoihin pohjautuva julkinen talous myös pidättelee vähemmän johtajan aggressioita mitä kehittyneempi talous. Mikäli olisi esim. Venäläisiä autoja myytäisiin laajasti länsimaihin, elektroniikkaa, kuluttajatavaroita tai koneita, niin näiden tavaroiden kaupan hiipuminen olisi kova hinta sodasta. Korporaatioilla on myös poliittista voimaa vääntää jopa valtionjohtoa puolelleen. Kauppasuhteet ehkäisevät sotia. Niinhän toki ajateltiin energiankin osalta olevan, mutta ei näköjään riittävästi. Esimerkiksi tällaisista asioista johtuen kahden länsimaan (kuten Suomi ja Ruotsi tai Saksa ja Ranska) välinen sota tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Hävittävää on hyvin paljon enemmän mitä voitettavaa.Ongelman ydin on paradoksaalisesti Venäjän huomattavan suuret luonnonvarat. Tämä ei ole ainoastaan Venäjän ongelma, vaan lähestulkoon kaikkien niiden maiden ongelma, joilla on huomattavan suuret luonnonvarat.
Kierre on yksinkertaistetusti seuraava:
1) eliitti keskittyy keräämään itselleen luonnonvaroista tulevat rahat.
2) kansaa ei haluta päästää osallisiksi, koska eliitin oma asema ja kleptokratia vaarantuisi.
3) median vapautta, sananvapautta yms. asioita vaikeutetaan, propagandaa lisätään
4) äänestykset ovat rajoitetussa sananvapaudessa vääristyneitä tai niitä väärennetään. Eliitin vastaehdokkaat eliminoidaan tavalla tai toisella.
5) eliitti erkaantuu kansasta, ei edes halua pysäyttää kierrettä.
Sitten taas toisaalta, jos arvo on yritysten osaamisessa, sitä on vaikeampi sodan avulla kaapata itselle mitä luonnonvaroja, joten kehittyneempi talous ei myöskään suurenna halukkuutta hyökkäykseen. Sen sijaan luonnonvarat ovat hallussa pidettävä resurssi, jonka omistaminen on enemmän nollasummapeliä.