Jos ihmisarvon halveksunta olisi sotilaallisesti tehokasta, Venäjällä olisi maailman tehokkain armeija.
www.hs.fi
Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti viime viikolla Facebook-julkaisussaan, että venäläisten sotilaiden demonisointi ja heidän tappamisensa karnevalisointi on välttämätöntä.
www.hs.fi
Hesarin ja Halla-ahon pyhä viha toisiaan kohtaan ottaa perinteisesti kierroksia ennen vaaleja. Ikiliikkuja.
Vaikka Hesarin motiivit on ilmeiset, niin tällä kertaa tässä on kyllä ihan ajatuksia herättävää pohdintaa. Olen tässä itse taipuvainen ajattelemaan niin, että ei tässä meikäläiset oikeasti ymmärrä(pl veteraanit), mitä ukrainalaiset joutuvat kokemaan. Ei me täällä voida huudella miten tuossa tilanteessa kuuluu ajatella ja toimia sekä käsitellä vihollista. Sota on täyttä helvettiä ja jokaisella on omat keinonsa yrittää siitä selviytyä. Sota myös muuttaa niin pysyvästi ihmismieltä, että jo se itsessään luo omanlaisiaan selviytymismekanismeja. Osalla se luultavasti kanavoituu avoimen vihan kautta ja sekin on ihan oikein ja ymmärrettävää. Osa kenties käyttää tätä vihollisen ”karnevalisointia”. Varmaan osa myös pystyy työntämään tunteet taka-alalle ja suorittamaan sotaa ikään kuin työnä. Näissä Hesarin asiantuntijalausunnoissa kyllä vähän unohtuu se, että nyt ei ole mikään pelkkä koulutettu ammattiarmeija sotimassa vaan ihan läpileikkaus kansasta. Monella ei ole sotilaskoulutusta.
Totuus kuitenkin on, että kyllä Suomessakin sotien aikaan venäläisiä kansakuntana halveksittiin, vihattiin sekä varmasti myös vitsailtiin karskillakin huumorilla rintamalla. Sodat nähneelle sukupolvelle venäläinen on aina ryssä. Omat vielä elossa olevat isovanhempanikin, vaikka muutoin eivät kiroile ja ovat suvaitsevia ja avarakatseisia ihmisiä, niin venäläinen on yhä puheissa aina ryssä. Se halveksunta jo ennen tätä Venäjän hyökkäystä on aina särähtänyt korvaan. Halla-aho yrittää tätä sanoittaa, mutta en näe tästä silti mitään hyötyä. Nimenomaan hänen asemansa huomioon ottaen.