Tuli viikonloppuna puheltu melko tukevissa naamareissa täysin random saksalaisen kanssa Venäjän ja Ukrainan tilanteesta, koska ainakin itselleni on koko sodan ajan ollut perus saksalaisen mielipide hieman pimennossa ja arvailujen varassa.
Kaveri ensinnäkin kertoi, että Putin on persereikä, mutta lisäsi samalla, että Zelenskyi on myös persereikä. Hieman kummastellen kysyin mielipidettä, että miksi Zelenskyi on myös perseenreikä, koska ei hän mitään hyökkäyssotaa ole aloittanut? No, koska ei kuulemma neuvottele rauhasta ja sen tähden maailma on epävakaa ja Eurooppa keskellä vakavinta kriisiä sitten toisen maailmansodan.
Seuraavaksi kysyin, että miksi Saksa on niin vässykkä valtio, että sisäpoliittisesti panee vastaan kaikkein tappavimpien aseiden lähettämisen kanssa, vaikka juuri Saksan pitäisi olla se mahtivaltio Euroopassa, joka Ranskan kanssa varmistaa, ettei jämäneukut sotaa voita. Tähän kaveri avoimesti totesi, että aseet eivät tuo rauhaa, eikä aseiden lähettäminen ole ratkaisu, koska "guns kill people" etc. Varsin nopeasti kyllä totesin oman mielipiteen, että ainoa asia mikä ratkaisee sodan kulkua lähemmäksi loppua on nimenomaan aseiden lähettäminen ja voima. Ilman aseita ei olisi Ukrainaa tälläkään hetkellä, eikä heidän pitäisi liiaksi miettiä historiaa ja Natsi-Saksan aiheuttamaa häpeää, jonka tähden ei uskalleta olla täysillä tukena.
Sitten hän halusi esittää minulle kysymyksen, että tiedänkö mitä Ukrainassa tapahtui vuonna 2014? Kyllä, tiedän, tai ainakin luulin tietäväni, sillä hänen mukaan siellä tapahtui amerikkalaisten vallankumous, minkä tähden koko sota on nyt päällä.
Suomeksi tähän kohtaan perinteiset "ei ole vittu todellista ja syvä huokaisu", jonka jälkeen kiitin keskustelusta ja toivotin mukavat illanjatkot. En sentään kysynyt, että oliko kaveri Itä-Saksasta kotoisin ja onko jotain sukulaissuhteita jämäneukkulan suuntaan.
Yksittäisen saksalaisen ihmisen mielipide tietenkin, mutta kuinka sattuikaan, että oli juurikin sellainen mitä olin omassa päässä vähän kuvitellut sakemanneista ja heidän suhtautumisestaan sotaan.
Toivottavasti nämä mielipiteet ovat kuitenkin pikemminkin poikkeuksia saksalaisessa yhteiskunnassa, eikä enemmän sääntö.