Venäjän strategista ja taktista kyvykkyyttä tai pikemminkin sen puutetta on kyllä hämmästeltävä. Venäjän tavoitteena oli miehittää Kiova ja sen hallintorakennukset salamasodankäynnin keinoin ja pakottaa Ukraina antautumaan ehdoitta. Seurauksena Venäjä olisi luonut Ukrianasta Valko-Venäjän kaltaisen nukkevaltion, jossa maan johtaja noudattaa Kremlin tahtoa. Tämä siis oli "sotilaallisen erikoisoperaation" ensisijainen tavoite. Kun tuo tavoite hyvin nopealla aikataululla muuttui mahdottomaksi NATO - ja EU-maiden koordinoidun yhteistyön vuoksi, olisi Venäjän pitänyt strategisesti vetäytyä takaisin omien rajojen sisälle ja nuolla haavansa sekä niellä ylpeytensä sillä tuo ensisijainen tavoite muuttaa Ukraina nukkevaltioksi muuttui mahdottomaksi.
Venäjälle ei ole edes strategisesti elintärkeää saada haltuunsa osia Ukrainasta Krimin lisäksi etenkin, kun niiden hinnaksi muodostuisi Venäjän kannalta aivan liian korkea hinta taloudellisesti. Miehistö- ja kalustotappioden lisäksi Venäjä tulee kärsimään pakotetoimenpiteistä vuosikymmeniä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjällä pelkästään inflaatio ja ruplan kurssin todellinen arvo tulee ajamaan maan talouden ennenpitkää täydelliseen kaaokseen. Kun yhtälöön lisätään se, että niin Ukraina kuin länsiliittouma ei tule suurella todennäköisyydellä hyväksymään mitään muita rauhanehtoja kuin Venäjän joukkojen poistumisen koko Ukrainan alueelta ml. Krim niin eipä Venäjä olisi voinut pelata korttejaan huonommin jatkamalla offensiiviaan sen jälkeen kun sen päätavoite muuttui mahdottomaksi. Sen sijaan, että se olisi myöntänyt realiteetit, se päättikin kokeilla kaikkia mahdollisia keinoja pitkittää sotaa lähinnä siviiliväestöön kohdistuvilla sotarikoksillaan, joiden vaikutus on Venäjälle pelkästään negatiivinen vahvistamalla Ukrainan puolustusintoa, lisäämällä lännen kalustoapua ja polarisoimalla Venäjää entisestään kansainvälisestä yhteisöstä. On siis ihan pakko epäillä niin Venäjän kollektiivista älykkyyttä, strategista - ja taktista osaamista kuin sen harhaista omakuvaa omasta asemastaan.
Mitä tulee Venäjän halukkuuteeen käyttää taktisia ydinkärkiä, niin sielläkin ymmärretään varsin hyvin se, että niistä saatava hyöty on parhaimmillaankin marginaalinen ja niiden käytöstä johtuva riski hyötyyn moninkertainen.
Alla oleva vitsi kuvaa tuota mielestäni varsin osuvasti:
Venäjälle ei ole edes strategisesti elintärkeää saada haltuunsa osia Ukrainasta Krimin lisäksi etenkin, kun niiden hinnaksi muodostuisi Venäjän kannalta aivan liian korkea hinta taloudellisesti. Miehistö- ja kalustotappioden lisäksi Venäjä tulee kärsimään pakotetoimenpiteistä vuosikymmeniä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjällä pelkästään inflaatio ja ruplan kurssin todellinen arvo tulee ajamaan maan talouden ennenpitkää täydelliseen kaaokseen. Kun yhtälöön lisätään se, että niin Ukraina kuin länsiliittouma ei tule suurella todennäköisyydellä hyväksymään mitään muita rauhanehtoja kuin Venäjän joukkojen poistumisen koko Ukrainan alueelta ml. Krim niin eipä Venäjä olisi voinut pelata korttejaan huonommin jatkamalla offensiiviaan sen jälkeen kun sen päätavoite muuttui mahdottomaksi. Sen sijaan, että se olisi myöntänyt realiteetit, se päättikin kokeilla kaikkia mahdollisia keinoja pitkittää sotaa lähinnä siviiliväestöön kohdistuvilla sotarikoksillaan, joiden vaikutus on Venäjälle pelkästään negatiivinen vahvistamalla Ukrainan puolustusintoa, lisäämällä lännen kalustoapua ja polarisoimalla Venäjää entisestään kansainvälisestä yhteisöstä. On siis ihan pakko epäillä niin Venäjän kollektiivista älykkyyttä, strategista - ja taktista osaamista kuin sen harhaista omakuvaa omasta asemastaan.
Mitä tulee Venäjän halukkuuteeen käyttää taktisia ydinkärkiä, niin sielläkin ymmärretään varsin hyvin se, että niistä saatava hyöty on parhaimmillaankin marginaalinen ja niiden käytöstä johtuva riski hyötyyn moninkertainen.
Alla oleva vitsi kuvaa tuota mielestäni varsin osuvasti:
Liitteet
Viimeksi muokattu:
/img-s3.ilcdn.fi/8f2ae209bde655fe2bc977be34b44728ba19075bc30bc54af143843594f7755f.jpg)
