Rotille on omat loukkunsa ja örkeille sitten hieman isommat.
Kun yhtälöön lisätään se, että niin Ukraina kuin länsiliittouma ei tule suurella todennäköisyydellä hyväksymään mitään muita rauhanehtoja kuin Venäjän joukkojen poistumisen koko Ukrainan alueelta ml. Krim niin eipä Venäjä olisi voinut pelata korttejaan huonommin jatkamalla offensiiviaan sen jälkeen kun sen päätavoite muuttui mahdottomaksi. On siis ihan pakko epäillä niin Venäjän kollektiivista älykkyyttä, strategista - ja taktista osaamista kuin sen harhaista omakuvaa omasta asemastaan.
- Volodja, sinulla on vielä yksi oljenkorsi käyttämättä, kysytäänkö yleisöltä?Alla oleva vitsi kuvaa tuota mielestäni varsin osuvasti:
Screaming Eaglesit esikuntineen (divisioonan esikunta + 2. prikaati) siirretty ekaa kertaa Eurooppaan sitten toisen maailmansodan
“This is not a training deployment, this is a combat deployment. We are here if we are needed”
On niillä ainakin toimivat laskuvarjot voisi kuvitella, jos vertaa tuohon itäiseen ihmemaahan...Taitaa olla vähän kovemman tason ammattilaisia nämä 101. Maahanlaskudivisioonan kaverit, mitä Venäjän sodan alussa käyttämät mahalaskudivisioonat.
Niin ja nyt siis pitää verrata tähän reaalitilanteeseen, eli mikä on tasoero niihin vankeihin ja juoppoihin joista rybyjen kaikki liikekannallepanojoukot koostuvat..Taitaa olla vähän kovemman tason ammattilaisia nämä 101. Maahanlaskudivisioonan kaverit, mitä Venäjän sodan alussa käyttämät mahalaskudivisioonat.
Venäjä on tosiaan epäonnistunut kroonisesti kaikilla tasoilla ja suurin epäonnistuminen on strateginen päätös lähteä sotaan ilman pienintäkään ajatusta muulle ulostulolle kuin voitokkaasti parin päivän "erikoisoperoinnin" jälkeen. Operatiivisella tasolla ova toki vetäneet myös vihkoon, mm. totaalisen idioottimainen 12 rintaman avaaminen täysin riittämättömillä joukoilla, Harkovan joukkojen juoksuttaminen länteen Ukrainan jättivyörytyksen alla, ja täydellinen kyvyttömyys minkäänlaiseen arsenaalin järkevän käyttöön tai koordinoinnin suunnitteluun. Ja taktiset idioottimaisuudet loistaneet sitten näissä tupeksinnoissa joiden yhteydessä tuhouttaneet käytännössä kaikki asevoimiensa aiemmat eliittiyksiköt mm. jatkamalla viikkotolkulla sellaisen kohteen valtailua josta on viimeistään ensimmäisen yrityksen jälkeen nähnyt sokea otsallaan ettei kyseessä ole kuin iivanatsien tappokenttä.Venäjän strategista ja taktista kyvykkyyttä tai pikemminkin sen puutetta on kyllä hämmästeltävä. Venäjän tavoitteena oli miehittää Kiova ja sen hallintorakennukset salamasodankäynnin keinoin ja pakottaa Ukraina antautumaan ehdoitta. Seurauksena Venäjä olisi luonut Ukrianasta Valko-Venäjän kaltaisen nukkevaltion, jossa maan johtaja noudattaa Kremlin tahtoa. Tämä siis oli "sotilaallisen erikoisoperaation" ensisijainen tavoite. Kun tuo tavoite hyvin nopealla aikataululla muuttui mahdottomaksi NATO - ja EU-maiden koordinoidun yhteistyön vuoksi, olisi Venäjän pitänyt strategisesti vetäytyä takaisin omien rajojen sisälle ja nuolla haavansa sekä niellä ylpeytensä sillä tuo ensisijainen tavoite muuttaa Ukraina nukkevaltioksi muuttui mahdottomaksi.
Venäjälle ei ole edes strategisesti elintärkeää saada haltuunsa osia Ukrainasta Krimin lisäksi etenkin, kun niiden hinnaksi muodostuisi Venäjän kannalta aivan liian korkea hinta taloudellisesti. Miehistö- ja kalustotappioden lisäksi Venäjä tulee kärsimään pakotetoimenpiteistä vuosikymmeniä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että Venäjällä pelkästään inflaatio ja ruplan kurssin todellinen arvo tulee ajamaan maan talouden ennenpitkää täydelliseen kaaokseen. Kun yhtälöön lisätään se, että niin Ukraina kuin länsiliittouma ei tule suurella todennäköisyydellä hyväksymään mitään muita rauhanehtoja kuin Venäjän joukkojen poistumisen koko Ukrainan alueelta ml. Krim niin eipä Venäjä olisi voinut pelata korttejaan huonommin jatkamalla offensiiviaan sen jälkeen kun sen päätavoite muuttui mahdottomaksi. Sen sijaan, että se olisi myöntänyt realiteetit, se päättikin kokeilla kaikkia mahdollisia keinoja pitkittää sotaa lähinnä siviiliväestöön kohdistuvilla sotarikoksillaan, joiden vaikutus on Venäjälle pelkästään negatiivinen vahvistamalla Ukrainan puolustusintoa, lisäämällä lännen kalustoapua ja polarisoimalla Venäjää entisestään kansainvälisestä yhteisöstä. On siis ihan pakko epäillä niin Venäjän kollektiivista älykkyyttä, strategista - ja taktista osaamista kuin sen harhaista omakuvaa omasta asemastaan.
Mitä tulee Venäjän halukkuuteeen käyttää taktisia ydinkärkiä, niin sielläkin ymmärretään varsin hyvin se, että niistä saatava hyöty on parhaimmillaankin marginaalinen ja niiden käytöstä johtuva riski hyötyyn moninkertainen.
Alla oleva vitsi kuvaa tuota mielestäni varsin osuvasti:
Taitaa olla vähän kovemman tason ammattilaisia nämä 101. Maahanlaskudivisioonan kaverit, mitä Venäjän sodan alussa käyttämät mahalaskudivisioonat.
Vaikka Venäjä onkin perseillyt ja puppeloinut urakalla, pitää muistaa että maa pitää edelleen hallussa 20% maasta. Taktiikka on rumaa ja muuttunut 180 astetta siitä ensimmäisen kuukauden ”mennään kyliin ja puhutaan asiat halki”, jolloin sotilaat selkeästi välttivät siviilien ampumista. Pian tilanne muuttuikin sitten tuhoamissodaksi (ja kansanmurhaksi), johon on nyt uuden komentajan myötä tullut mukaan maanantaiset iskut ohjuksin ja lennokeilla. Ilmeisesti tänään on kans ollut merkittävä ohjusiskusarja infrastruktuuria vastaan.Venäjä on tosiaan epäonnistunut kroonisesti kaikilla tasoilla ja suurin epäonnistuminen on strateginen päätös lähteä sotaan ilman pienintäkään ajatusta muulle ulostulolle kuin voitokkaasti parin päivän "erikoisoperoinnin" jälkeen. Operatiivisella tasolla ova toki vetäneet myös vihkoon, mm. totaalisen idioottimainen 12 rintaman avaaminen täysin riittämättömillä joukoilla, Harkovan joukkojen juoksuttaminen länteen Ukrainan jättivyörytyksen alla, ja täydellinen kyvyttömyys minkäänlaiseen arsenaalin järkevän käyttöön tai koordinoinnin suunnitteluun. Ja taktiset idioottimaisuudet loistaneet sitten näissä tupeksinnoissa joiden yhteydessä tuhouttaneet käytännössä kaikki asevoimiensa aiemmat eliittiyksiköt mm. jatkamalla viikkotolkulla sellaisen kohteen valtailua josta on viimeistään ensimmäisen yrityksen jälkeen nähnyt sokea otsallaan ettei kyseessä ole kuin iivanatsien tappokenttä.
Tuo strateginen töpeksintä on kuitenkin suurin ja merkittävin ja hyvin samanlainen kuin mikä aloitti aikoinaan ensimmäisen maailmansodan. Kaikki osapuolet olivat toki silloin suorastaan innoissaan odottamassa sotaa, eikä -14 enää mikään suurista valloista todellisuudessa edes harkinnut sellaista tilannetta jossa sotaa ei käytäisi (lähi)tulevaisuudessa, kun kaikki askelmerkit oli pedattu sitä silmälläpitäen ja perääntymisestä oli tehty itselle mahdotonta. Tällä kertaa ainoastaan yksi toimija oli sokean sotakiiman vallassa ja teoriassa olisivat suostuneet myös olemaan sotimatta, joskin ainoastaan siinä tapauksessa että Ukraina olisi antautunut ehdoitta kansanmurhattavaksi. Järkytys moskovassa on ollut maaliskuun alkuun mennessä varmaankin samanlainen kuin 108 vuotta sitten Berliinissä, Lontoossa ja Pariisissa kun nopea voittoisa sota olikin kaikkea muuta ja ensimmäisenä sotatoimena jo reilusti ennen Sarajevon laukauksia oli kuitenkin poltettu kaikki perääntymissillat. Järkytyksestä poikineet jatkotoimet ovat myös hyvin vastaavia, "pistetään enemmän ukkoa myllyyn, niin kyllä se vastarinta varmasti murtuu!" yhdistettynä "terrorisoidaan siviilejä niin kyllä ne pakottaa hallintonsa rauhaan!". Ihmeellistä sinänsä että Lenin osasi tuoreeltaan lukea Suuren sodan opit ohjeessaan siitä miten pistimellä jatketaan painamista ainoastaan niin kauan kun on pehmeää vastassa ja kovaa kun tulee niin peräännytään pohtimaan seuraavaa uhria. Toki nykyinen epävaltio ja globaalien paskatunkioiden ykkönen arvostaa paljon enemmän Stalinia, kuka olikin melkoisen debiili diletantti, semmoinen aikansa Kadyrov länsiliittoutuneiden kalustotuella ja itseensä nähden lähes yhtä epäpätevällä vastustajalla.
On lopulta kansainvälisen yhteisön onni, että Venäjällä on ollut täysin epäpätevä johto, joka on tulouttanut energiavientituloja kartuttamaan poliittisen eliitin henkilökohtaista varallisuuttaan ja jossa korruption eri asteet ovat lopulta näännyttäneet Venäjän taloutta. Jos Venäjä olisi sijoittanut öljy- ja kaasutulojaan kaikessa hiljaisuudessa teollisuutensa modernisointiin ja tehnyt itsestään lähes omavaraisen useilla teollisuudenaloilla sekä kehittänyt tutkimus- ja kehitystyötä oltaisiin tällä hetkellä tilanteessa, jossa pakotetoimenpiteiden merkitys ei olisi yhtä suuri ja Venäjä voisi olla lähes omavarainen mm. komponenttien valmistuksessa. Venäjä voisi olla sen luonnonvaroilla jättikokoinen Norja, joka pystyisi taloutensa kautta haastamaan Kiinaa, EU:ta ja Yhdysvaltoja.Toki nykyinen epävaltio ja globaalien paskatunkioiden ykkönen arvostaa paljon enemmän Stalinia, kuka olikin melkoisen debiili diletantti, semmoinen aikansa Kadyrov länsiliittoutuneiden kalustotuella ja itseensä nähden lähes yhtä epäpätevällä vastustajalla.
Venäläinen taistelija palasi Ukrainan sodasta kotiinsa Siperian Jakutskiin. Hän lyöttäytyi ryyppyseurueeseen juomaan vodkaa. Porukka kuitenkin riitautui. Tora äityi lopulta nyrkkitappeluksi. Asiasta uutisoi venäläismedia Vesti.
Kaksi miestä hakkasi uhrinsa hengiltä.
Vodkanhuuruiset kaverukset yrittivät hävittää jälkensä paloittelemalla ruumiin ja hävittämällä osat pusseissa roskiin.
Venäläismedian mukaan epäilty henkirikos tapahtui lokakuussa, mutta tarkkaa päivämäärää ei ole kerrottu. Epäillyt on otettu kiinni ja he odottavat oikeudenkäyntiä.
Ja mikä hassuinta, niin siellä elää kansa joka ei tätä tosiasiaa tunnu ymmärtävän, että maansa voisi olla todellinen talousmahti, ja siellä kansalla ihan hemmetin hyvä elämä ja sen edellytykset, jos vaan ymmärtäisivät tehdä siitä Norjan kaltaisen maan, ja karsia sairaan korruption sekä siirtyä siihen demokratiaan, kuin myös lakata haalimasta naapurimaita rajojensa sisään.On lopulta kansainvälisen yhteisön onni, että Venäjällä on ollut täysin epäpätevä johto, joka on tulouttanut energiavientituloja kartuttamaan poliittisen eliitin henkilökohtaista varallisuuttaan ja jossa korruption eri asteet ovat lopulta näännyttäneet Venäjän taloutta. Jos Venäjä olisi sijoittanut öljy- ja kaasutulojaan kaikessa hiljaisuudessa teollisuutensa modernisointiin ja tehnyt itsestään lähes omavaraisen useilla teollisuudenaloilla sekä kehittänyt tutkimus- ja kehitystyötä oltaisiin tällä hetkellä tilanteessa, jossa pakotetoimenpiteiden merkitys ei olisi yhtä suuri ja Venäjä voisi olla lähes omavarainen mm. komponenttien valmistuksessa. Venäjä voisi olla sen luonnonvaroilla jättikokoinen Norja, joka pystyisi taloutensa kautta haastamaan Kiinaa, EU:ta ja Yhdysvaltoja.
Koko Venäjän yhteiskunnan mädännäisyys heijastuu myös sen armeijaan. Aikaansa eläneet komentoketjut, sotataktiikat- ja strategiat, reservissä olleen kaluston laajamittainen kunnossapidon laiminlyönti sekä kokonaisvaltainen kyvyttömyys organisoituun toimintaan ml. huolto ovat luoneet suorastaan kaoottisen tilan Venäjän armeijaan. Sen armeijalla on jäljellä vain kyky nollasummapeliin, maailmanlaajuiseen ydinsotaan ja Venäjällä on keinoarsenaalissaan vain yksi instrumentti. Pelko. Kyseinen instrumentti muuttuu käyttökelvottomaksi, jos emme suostu pelkäämään.
Sodan jälkeen on kansainvälisen yhteisön vastuulla se, että Venäjän ei anneta modernisoida armeijaansa mm. palauttamalla kauppasuhteet, investoimalla Venäjään ja annettava ruplaselkärankaisten ja/tai sinisilmäisten eturivin poliitikkojen lobata Venäjän intressejä. Venäjä tulee pitää tiukassa liekassa ja riittävällä takamatkalla mm. aseteknolgiassa NATO-maihin ettei sen imperialistinen etupiiriajattelu saa ilmaa sen kaksipäisen kotkansa siipien alle.