Tämänkin EU voisi laskea turvallisuusuhaksi ja kieltää viisumit.
Suomella olisi tuhannen taalan tai rupliksi muutettuna 957 miljardin ruplan tilaisuus katkaista venäläisten matkustus Eurooppaan. Kyse on vain poliittisesta tahdosta.
Myöntämällä turistiviisumeja tulee Suomi siinä sivussa hiljaisesti hyväksyneeksi venäläisten hirmuteot Ukrainassa. Kieltämällä turistiviisumit tulisi Suomi siinä sivussa konkreettisesti tuominneeksi venäläisten hirmuteot, estämällä sellaisten ihmisten viihdematkailun, jotka hiljaisesti hyväksyvät oman regiiminsä kansanmurhan ja sotarikokset. Edelleen kaikki selittelyt oikeusvaltioperiaatteesta ja turistiviisumikysymyksen muka problematiikasta on heitettävä heti romukoppaan, sillä oikeusvaltion periaatteen taakse piiloutuminen sotii oikeusvaltioperiaatetta vastaan. Kyse on syy ja seuraus suhteesta, on kestämätön tilanne jos on vain syy ilman seurausta. Kaikki keinot pitää käyttää saadakseen venäläiset heräämään ja turistiviisumeiden kieltäminen on yksi työkalu herätyskellon volyymitason nostamiseksi.
EU:lla on omat kädet ukrainalaisten veressä. Vaikka se pyrkiikin kaikin keinoin nyt pesemään tuota verta käsistään on EU:lla merkittävä rooli Venäjän nationalismin kasvussa, Venäjän etupiiriajattelun voimistumisessa sekä sen imperialismin vahvistajana. EU maat ovat menneet talouskasvu edellä tekemättä lainkaan riskianalyysia sitouttaessaan itsensä Venäjän energiaan. Venäjän strategia on ollut koko ajan läpinäkyvää joko tietoisesti tai kömpelösti. Se strategiana on ollut valjastaa ruplaselkärankaisia profiilipoliitikkoja eri EU-maista lobbaamaan sen valtionyhtiöiden jalansijaa Euroopassa. Se ei ole rekrytoinut profiilipoliitikkoja siksi, että nämä olisivat ylivertaisia hallitusammattilaisia, elinkeinoelämän eksperttejä tai kansainvälisen kaupan ammattilaisia vaan siksi, että näillä ruplaselkärankaisilla poliitikoilla on Venäjän bisneksille elintärkeät verkostot. Näiden verkostojen avulla Venäjä on päässyt vaikuttamaan poliittisen päätöksenteon ytimeen. Näitä Paavo Lipposia ja Esko Ahoja löytyy useista muistakin Euroopan maista. Venäjän valtion lobbaamisessa ovat kunnostautuneet niin Italian, Saksan, Ranskan ja Itävällan ministereitä aina entisistä pääministereistä liittokanslereihin ja ulkoministereihin.
Siksi yksi tämän sodan seurauksista on toivottavasti se, että jatkossa estetään Eurooppalaisten kansalaisyhteiskuntien yhden heikouden hyväksikäyttämistä - ruplaselkärankaisten poliitikkojen - mahdollisuutta lobata Venäjän intressejä verkostoidensa kautta, että Venäjä pääsee jälleenrakentamaan armeijansa sen imperialististen perversioidensa suorittajaksi. Buchan ja Izjumin kaltaiset rikokset ovat palkkamurhia, jossa toimeenpanija on Venäjä ja maksaja eurooppalainen lapsenusko Venäjään, jonka oikeita kasvoja ovat olleet naamioimassa paavolipposet ja gerhardtschröderit.
Ylläolevaan viitaten viisumien myöntämisessä on kyse poliittisesta tahdosta. Kun kerran suomalaisia eturivin poliitikkoja on ollut keskeisessä roolissa mm. Euroopan kytkemisestä venäläisestä energiasta riippuvaiseksi on nyt eturivin poliitikkojen tehtävä siivota jäljet. Molemmat ovat poliittisia päätöksiä. Poliitikkojen tehtävä on korjata huonoja poliittisia päätöksiä hyvillä poliittisilla päätöksillä.
Siis jos on tahtoa.