Sen jälkeen parin tunnin päästä Ukrainan ensimmäiset tiedusteluryhmät ilmaantuivat kaupunkiin, siviilit toivottivat heidät tervetulleiksi ja tiedustelijat ihmettelivät mitä oikein on tapahtunut, kun ketään ei kaupunkia puolustamassa ollutkaan.
The Globe And Mailin jutun perusteella pienimuotoisia, mutta epäonnistuneita hyökkäyksiä oli tehty jo ennen varsinaista syyskuun läpimurtoa. Elokuun hyökkäyskohteena oli Bairak Balaklian eteläpuolella. Tuolloin hyökkäys epäonnistui, mutta taustalle jätettiin sabotöörejä, jotka aktivoituivat syyskuun hyökkäyksessä.
Edelleen juttua siteeraten, syyskuun hyökkäyksessä Ukraina näytti yrittävänsä edelleen hyökkäystä ensin Bairakin kautta, harhauttaen Venäjän lähettämään lisää joukkoja Balakliasta hyökkäystä torjumaan. Varsinainen pääjoukko hyökkäsi kohti Balakliaa vasta hieman myöhemmin. Tällöin sabotöörit iskivät ja räjäyttivät Balaklian ja Bairakin välisen sillan sitoen venäläisjoukon joen väärälle puolelle. (Joissain lähteissä venäläisten sanotaan räjäyttäneen siltoja perääntyessään, joten totuus sabotöörien merkityksestä on tältä osin avoinna.)
Operaation vaiheita kuvataan eri tavoin. Kyse ei ole edes disinformaatiosta, vaan kentältä katsottuna kaikkia taustavalmisteluita ja toimia ei edes tiedetä. Emme tiedä ukrainalaisten kaukopartiomiesten toiminnasta, tiedustelusta ja elektronisesta sodankäynnistä. Venäläisten peräytyminen oli niin kaoottista, että epäilen ukrainalaisten onnistuneen sotkemaan Venäjän armeijan sisäisen viestinnän, mikä oli omiaan levittämään kaaosta ja epätietoisuutta omien ja vastapuolen asemista.
Harkovan hyökkäyksestä saadaan lukea joskus myöhemmin useamman kirjan edestä. Elokuvakin olisi kiva. Venäjän suurin sotatappio n. 80 vuoteen on niiden kaikkien väärti!