Silloin neukkuaikana kiinnosti kyllästymiseen asti Suomen oletettu kieltolaki ja suomalaisten oletettu juoppous. Suomalainen laatu tiedettiin hyväksi, ja länsimaista kamaa oltiin kinuamassa, tosin kyllä siitä olivat valmiita maksamaan. Toki olimme "pieniä nelijalkaisia ystäviä".
Ukrainalaisiin ei liittynyt mitään kielteisiä tuntemuksia, jopa ukrainalainen puhetapa (g-kirjain äännetään h-kirjaimena) oli yleistä.
Siitä johtuu Putte-Venäjällä yleistynyt pilkkanimi "hohly" = ukrainalaiset.
PS. Juttuja on niin paljon, että riittäisi kirjaksi asti. Jollaista en tiettyjen sitoumusten takia kirjoita.
Kaukaa tangentiaalinen off-topic:
@finnjewel on varmasti lukenutkin edesmenneen Ilmari Susiluodon mainioita kirjoja, mutta vinkiksi muillekin, kannattaa hakeutua niiden äärelle.
Ilmari Susiluoto oli proffataustainen ulkoministeriön erikoistutkija, joka etenkin Venäjä-aiheisten julkaisujensa ja näkemystensä takia sai Erkki Tuomiojan raivoihinsa. Pihalle Susiluoto ulkoministeriöstä lopulta joutuikin. Toki nämä ovat ehdottomia meriittejä kenen tahansa hienon ihmisen ansioluettelossa.
Minulla on kirjahyllyssäni Susiluodolta ainakin Lavea luonto ja Takaisin Neuvostoliittoon. Pitäisi koettaa haalia ne loputkin. Ilmari käsitteli monissa kirjoissaan mitä mainioimman humoristisella tavalla Venäjää ja Neuvostoliittoa milloin missäkin katsannossa. Mikä parasta, hänen ei koskaan tarvinnut liioitella tai puhua ilkeästi. Venäläisten tarjoama aarrearkku absurdismeille ja koppaville hölmöyksille on paisuttelemattakin loputon.
Susiluodon kirjat ovat joka tapauksessa erinomaista tausta-aineistoa kaikille, jotka haluavat ymmärtää Venäjää ja venäläisiä pykälän verran paremmin. Sama koskien etenkin taustoitusta siihen, miksi Putinin rosvoretkestä Ukrainaan ei (vähemmän yllättäen) näytä kehkeytyvän kummoistakaan menestystarinaa.