Tässä herääkin kysymys, voisiko Suomikin auttaa enemmän? Toki olemme yhtenäisessä rintamassa olleet asettamassa sanktioita Venäjällä, lähettäneet konkreettista apua Ukrainaan ja tehneet osamme ukrainalaisten pakolaisten asuttamisessa. Olemme myös tehneet toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurimman puolustuspoliittisen ratkaisun, mutta voisimmeko tehdä vielä enemmän?Onhan tämä ikävän surkuhupaisaa, kun Yhdysvallat pelastavat taas Eurooppaa Venäjältä. Ei ole hirveästi varaa naureskella enää tämän(kään) konfliktin jälkeen jenkeille, vaan voimme suoraselkäisesti pelkästään hävetä eurooppalaisten "suurvaltojen", eli Ranskan ja Saksan, toimintaa. Baltialle ja Puolalle tietysti isoa peukkua.
Vaikkei jokin hypoteettinen "sata kranaatinheitintä lisää" tai "30 lisämiljoonaa humanitääristä apua" käänteentekevä tilanne Ukrainan ja myös Euroopan kohtalon kannalta olisikaan on Ukrainan toivottavan selviytymisen arvo niin mittaamattoman arvokas, että oletettavasti useimmat suomalaisetkin ovat valmiita antamaan kuvainnollisesti omasta pussistaan.
Tiedä sitten, mikä voisi olla tilanne Ukrainassa, mikäli Saksa ja Ranska olisivat alusta lähtien sitoutuneet ns. täysillä tukemaan läntistä arvoyhteisöä idän valloittajaa vastaan. Oli ko. valtioista mitä mieltä tahansa, ovat Saksa ja Ranska Euroopan kaksi johtavaa valtiota, joiden resursseilla ja myös poliittisella painoarvolla on merkitystä. Oliko Ukraina riittävän valmistautunut sotaan? Oliko sotaa edeltäneessä Ukrainassa yhteiskunnallisia haasteita? -Nämä kysymykset ovat tällä hetkellä merkityksettömiä, kun Ukrainan kansa taistelee parhaillaan jokaisen meistä puolesta.