On tuo naapurin armeija kyllä surkealla tolalla. Kaatuneet ja haavoittuneet jätetään metsään lojumaan kun tulee kiire pelastaa oma perse.
Tässä vähän laajempi perspektiivi samaan, tulee nuo tuhotut sillat kuvaan
On tuo naapurin armeija kyllä surkealla tolalla. Kaatuneet ja haavoittuneet jätetään metsään lojumaan kun tulee kiire pelastaa oma perse.
Venäjän armeijan motto: "pesukonetta ei jätetä".Taitaa olla noissa porukoissa vielä suht hyvä syy jättää haavoittuneet taaksensa jos tulee kiire. Ettei vaan osa olisi jätetty kyydistä että kyytiin mahtuu pesukoneet paremmin. Siinä mahtaa olla motivaatiot korkealla...
Joku polski laski noista 4 kuvasta yli 50 romua. Vissiin ainoa paikka mistä kuvia.Ja näitä täsmennyksiä tulee vaan lisää … todellakin lahja mikä vaan jatkaa antamista.
Joku polski laski noista 4 kuvasta yli 50 romua. Vissiin ainoa paikka mistä kuvia.
Näin on marjat. Tästä vinkkelistä venäläisillä luulisi olevan aika hyvin porkkanaa saada valta vaihtumaan maassaan sitä mukaa kun aika kuluu ja olot Venäjällä sen kuin kurjistuu. Paluuta kansainvälisiin suhteisiin ei tuolla Putin johdolla ole enää koskaan. Vallanvaihtoa pitää vaan ehkä odotella surullisen kauan, että olot kurjistuvat Venäjällä riittävästi tai sota etenee tilaan, joka toisi muutoksia mukanaan.Samaa ihmettelen, ja samoin johtopäätöksin. Tosin Venäjä on jo menettänyt kasvonsa todella pitkäksi ajaksi. Putin sekä hallintonsa ovat taas menettäneet kasvonsa ja uskottavuutensa pysyvästi. Niin kauan kuin Venäjällä ei vaihdu valta riittävän perusteellisesti, niin kauan ei Venäjä tule saamaan kansainvälisissä suhteissa ja kaupankäynnissä uutta alkua.
Minun käsittääkseni puhe "romuraudasta" ei ole perusteetonta, vaan myös sotakalusto voidaan kierrättää raaka-aineeksi autojen ja muiden tapaan. Rautaa (terästä) ne kuitenkin suurimmaksi osaksi ovat.Nyt kun puhutaan paljon sekä yhtäältä raaka-ainepulasta että toisaalta ns. vihreästä teknologiasta ja kiertotaloudesta, niin ryhdyin pohtimaan, että onko noille venäläisille tuhoutuneille sotakalustoille jo olemassa jotain kierrätysmahdollisuutta? Luulisi, että niistä voisi saada kovastikin raaka-aineita uusiokäyttöön.
Venäjän sekoilusta huolimatta suhtaudun tähän varauksella ja voimakkaalla sellaisella. Intia on ollut sotilasteknologiassa hyvin riippuvainen Venäjästä ja sen omat viritelmät sotilasteknologiassa ovat olleet vielä surkeampia, mikä voi kuulostaa käsittämättömältä. Näin se kuitenkin on, sillä intialaisten oma päätaistelupanssarivaunu Arjun on niin surkea romukasa, että se saa näyttämään T-72A:n modernilta.Lisäys: Intia on hyvinkin mahdollisesti nykyään sotilaallisesti voimakkaampi valtio kuin venäjä.
Totalitääriset järjestelmät eivät tuota itsenäisesti ajattelivia ihmisiä, siis aidosti. Toki jokainen yhteiskunta luo ne sallittujen ajatusten rajat johonkin, mutta Kiinan kaltaiset yhteiskunnat puuttuvat siihen ajatteluun ja ihmisen toimintaan aivan eri tavalla kuin mikään länsimaa. Kiinan armeijaan menee myös Venäjän tapaan se porukka, jolla ei ole elämässä muuta mahdollisuutta. Tylysti sanottuna siis köyhimmät ja tyhmimmät, joille ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Sieltä ei sitten nouse mitään innovoivia sotilaita vaan massaa, joka tekee mitä käsketään. Eikä Kiinan kaltaisessa yksipuolueyhteiskunnassa myös haluta sellaista armeijaa, jossa sotilaat osaavat ajatella itse. Niiden pitää olla liharobotteja, jotka tottelevat puoluetta.Tuo autonomia ja omatoimisuus on hieman haastavaa tehdä kapealla sektorilla. Eli Jaakko Parantaista lainatakseni: tässä nimenomaisessa asiassa saa ja pitää käyttää omia aivojaan ja tehdä itsenäisiä päätöksia, ei muuten. Eli miten vapauttaa joku syntymästään ajatus-ja ilmaisukahlittu yksilö toimimaan itsenäisesti ja omatoimisesti taistelutilanteessa jos sitä ei muuten saa tehdä.
Ainakin puhdasta rautaa todennäköisesti saisi helpommin kuin länsimaalaisesta panssariteräksestä. Jo ww2 aikoina pihistelivät kromin, molybdeenin(vahvistaa muiden aineiden tehoja) sun muiden lujuutta tuovien lisäaineiden suhteen. Hiiltä tietysti joukossa enemmän kuin laki sallii ja sitähän ei juuri saisi olla mukana :).Luulisi, että niistä voisi saada kovastikin raaka-aineita uusiokäyttöön.
Venäjän huonous ei ole kaluston syytä, syy on läpi asevoimien menevä huonous. Jos intialaiset osaavat käyttää järkevästi huonompia vehkeitä, niin ovat parempia. Mulla ei ole mitään käsitystä Intian asevoimista, mutta on ne Pakistania vastaan pärjännyt.Venäjän sekoilusta huolimatta suhtaudun tähän varauksella ja voimakkaalla sellaisella. Intia on ollut sotilasteknologiassa hyvin riippuvainen Venäjästä ja sen omat viritelmät sotilasteknologiassa ovat olleet vielä surkeampia, mikä voi kuulostaa käsittämättömältä. Näin se kuitenkin on, sillä intialaisten oma päätaistelupanssarivaunu Arjun on niin surkea romukasa, että se saa näyttämään T-72A:n modernilta.
Venäjän huonous ei ole kaluston syytä, syy on läpi asevoimien menevä huonous. Jos intialaiset osaavat käyttää järkevästi huonompia vehkeitä, niin ovat parempia. Mulla ei ole mitään käsitystä Intian asevoimista, mutta on ne Pakistania vastaan pärjännyt.
Kyllä ne pystyvät. Lähes kaikki maat ovat sotatilassa sotilasdiktatuureja, ja valtaosa kaikista ihmiskunnan yhteiskunnista on ollut sotilasdiktatuureja. Jos nyt jotain esimerkkejä haluaa heittää, niin vaikka Rooma ja Caesar. Todella vaikea sanoa, etteikö Caesar joukkoineen olisi osannut sotia.Diktatuurit kuten Kiina tai Venäjä eivät pysty tehokkaaseen sotilaalliseen toimintaan. Suurin ongelma on se, että edes upseerit eivät osaa ja uskalla soveltaa tai ylipäätään ajatella omilla aivoillaan, vaan odottavat käskyjä ja ohjeita aina ylempää.
Kyllä ne pystyvät. Lähes kaikki maat ovat sotatilassa sotilasdiktatuureja, ja valtaosa kaikista ihmiskunnan yhteiskunnista on ollut sotilasdiktatuureja. Jos nyt jotain esimerkkejä haluaa heittää, niin vaikka Rooma ja Caesar. Todella vaikea sanoa, etteikö Caesar joukkoineen olisi osannut sotia.
Ei kyllä pidä paikkaansa :)Tuohon aikaan ja vielä pitkään sen jälkeen yleisesti sodittiin siten, että kaksi armeijaa juoksivat toisiaan päin aseet tanassa. Edessä olivat kaikista uskollisimmat, koska oli kunnia kuolla keisarin puolesta.
Ei kyllä pidä paikkaansa :)
Tuohon aikaan sodittiin piirittämällä. Jos armeijat kohtasivat kentällä, niin syy oli se, että piirittämään lähtenyttä armeijaa oltiin toisen armeijan toimesta pysäyttämässä ennen tuota kaavailtua piiritystä. Rintamat eivät juosseet toisiaan päin. Puolustava armeija muodosti rintaman estääkseen piiritykseen pyrkivää armeijaa etenemästä, ja etenevä armeija puolestaan - no, se koetti keksiä keinon murtaakseen rintaman ja jatkaakseen etenemistä.
Sotilaiden kunnia on suunnilleen yhtä vanha kuin koko ihmiskunta. Ei sillä kauheasti ole keisarin tai tsaarin puolesta kuolemisen kanssa tekemistä, syyt ovat syvemmällä. Se, miten tuohon aikaan kukakin on rivistönsä koonnut, on ollut monia malleja, mutta ihan muistinvaraisesti rintamassa päihin on koetettu laittaa kokeneempaa, etulinjan ovat muodostaneet aloittelevammat sotilaat, ja heitä on takaa tuettu kokeneemmalla kaartilla. Mutta tässä on eroja niin kansojen kuin aikakausien välillä. Aloittelijat ovat kuitenkin tulikasteensa aina saaneet.
Juu, kyllä minä sen ymmärsin :)Strategiasta olet ehdottomasti oikeassa. Oli melkoinen kärjistys minulta tuo edellinen viesti :)
Minä näen tämän asian kyllä toisella tavalla. Ihminen on kyllä valmis kuolemaan jonkun entiteetin puolesta, mutta se entiteetti on about se oma lähipiiri. Palkkasotilaiden - olivat ne sitten ulkopuolisia tai yhteiskunnan itsensä kustantamia ammattisotilaita - valmius kuolemaan on about koko sivistyneen maailman historian perustunut ensisijaisesti "erinomaisuuteen" eli että pitkälle koulutettu sotilas vain yksinkertaisesti yleensä selviää hengissä väkivaltaisista tilanteista.Mutta kollektivismi oli tuolloin ja peräti vielä toisessa maailmansodassakin eri tasolla, kuin nykyään. Kuoleminen jonkun entiteetin puolesta nähtiin eri tavalla.
Tästäkin asiasta sanoisin sellaista, että kaikessa länsimaisessa individualismissa on hämmentävää huomata se, kuinka ihmiset ovat valmiita muodostamaan samanmielisiä yhteisöjä, jopa niin pitkälle, että se on yksilölle itselleen lopulta vahingollista.Nykyajan materialistisessa maailmassa individualismi ja hedonismi on aika läpitunkevaa.
Itse en näe, että kollektiivinen hurmos olisi lopulta johtanut yhtään mihinkään. Näen asian sillä tavalla, että sotaan johtava kollektiivinen hurmos on syntynyt jonkun toisen asian seurauksena. Siis esimerkiksi, että natsi-Saksan kollektiivinen hurmos syntyi ensimmäisen maailmansodan seurauksena syntyneestä yleisestä elämiseen liittyvästä ahdingosta (järkyttävä inflaatio yms).Venäläiset sotilaatkaan eivät - aivopesusta huolimatta - näe mitään kunniakasta kuolla hyökkäyssodassa Ukrainan mutaan. Diktatuurien ikiaikainen tapa lietsoa kollektivistista hurmosta propagandan kautta ei vain pure. Ei Venäjällä eikä Kiinassa, jossa myös köyhistä oloista tulevat sotilaat tietävät, mitä voisi olla mukava ja hyvä elämä. Tuskin se toimii enää edes Pohjois-Koreassa, koska sikäläisetkään ihmiset eivät ole enää niin pihalla muun maailman menosta.
Joo. Toki Vietnamia edelsi iso osa suht voitokkaita sotia, ja itse ehkä näen Vietnamin sodan länsimaissa sellaisena käännekohtana, jossa teknologian kehityksen takia huomattiin, että sissisodalla voidaan lyödä perinteisiä armeijoita. Toki tästä oli jo indikaatioita, mutta asetekniikan kehitys on ehdottomasti parantanut sissisodan tehokkuutta.Yhdysvaltain asevoimissa selvä muutos tapahtui Vietnamin katastrofin jälkeen. Vietnamissa kollektivistinen syöttö ei enää purrut sotilaisiin, jotka olivat tottuneet merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen nousseeseen elintasoon. Sotilaiden motivaatio romahti, kun kaveria putosi jatkuvasti viereltä. Omien kuoleminen massoittain ei mennyt enää läpi kotimaassakaan.
Tästä olemme 110% samaa mieltä.Venäjän armeijan puutteet oma-aloitteisuudessa ja sitä kautta tehokkuudesta ovat myös fakta. Oman asemansa (tai jopa vapautensa tai henkensä) puolesta pelkäävät upseerit eivät uskalla ja pysty tekemään mitään ilman esimiehensä siunausta jotka taas eivät uskalla ja pysty tekemään mitään ilman oman esimiehensä siunausta. Ja niin edelleen. Tämän arvellaan olevan yksi syy sille, miksi niin moni venäläinen kenraali on päässyt hengestään: he ovat pyörineet etulinjassa, koska kaikki on pitänyt tehdä itse.
Minä en kuitenkaan liitä näitä kahta asiaa toisiinsa. Hyvä sotilas on aina omilla aivoillaan ajatteleva sotilas, ja motivaatiolla (eli miksi soditaan) on iso rooli ihan missä tahansa sodassa. Voisin veikata, että jos vaikka Venäjä takeltelee raskaasti Ukrainassa, niin olisi eri asia koettaa lähteä sotilaallisesti valtaamaan Venäjää. Luulen, että puolustussodassa myös Venäjä motivoituisi ja olisi todennäköisesti suht kova pala purtavaksi.Liberaalit demokratiat suojelevat lähtökohtaisesti omiensa henkeä, koska vapaan tiedonvälityksen maissa edes sota-aikana ei voi pimittää kuolemia. Se on johtanut luontaisesti armeijan tehokkaampaan toimintaan. Demokratioissa myöskin - kuten todettua - kannustetaan oma-aloitteiseen ajatteluun, joka siirtyy myös armeijaan sillä tasolla, kun se on mahdollista. Joskus tämän on sanottu olevan demokratioiden heikkous: individualismi johtaa uhrimentaliteetin vähenemiseen. Mutta tämä täysin sama kehityskulku koskee diktatuureja, jos niissäkin merkittävä osa väestöstä on päässyt vaurastumisen makuun, kuten Venäjällä ja Kiinassa on tapahtunut. Niissäkin ihmiset ymmärtävät yhtä lailla mukavan elämän päälle.
Kuten olen tässä ketjussa jo aikoinaan sanonut, niin me emme sinänsä seuraa sotaa, vaan katastrofaalisesti pieleen mennyttä sotilaallista erikoisoperaatiota. Se, mitä Venäjän puolelta tällä hetkellä nähdään, on pyrkimyksiä koettaa jollain tavalla tasoittaa puntteja eikä se tapahdu helposti. Venäjän ajatus oli se, että Ukraina sortuu viikossa. Kun on varustauduttu viikon sodankäyntiin, jossa erikoisjoukot tekevät selvää valtion johdosta ja sitten tulevat miehitysjoukot, eikä varasuunnitelmaa tai "exit-strategiaa" ole, niin tässä on sitten se tulos.Afganistanin sodassa muuten kuoli 2 800 koalition sotilasta ja 10 000 Afganistanin armeijan sotilasta. 20 vuodessa.
Venäläisiä on tähän mennessä kuollut Ukrainassa vähintään 15 000. Kahdessa kuukaudessa.
No, tietenkin sotien luonne on aivan erilainen. Mutta Venäjän katastrofin mittakaavassa se kuitenkin kertoo jotakin.
Paikalle ehkä ajettu Gigantin kuljetusauto houkutuslinnuksi?David Attenborough -äänellä: "Lauma venäläisiä panssarivaunuja yllätettynä, kun ne olivat kokoontuneet joen äärelle juomaan."
Vähän mietityttää se, että miten ne on pystytty ampumaan tuollaiseen läjään?
No tämä toteamus on nyt aivan väärässä. Noissa maissa se informaatioilmasto on niin erilainen, että ei siellä synny edes mitään länsimaista yksilökeskeistä käsitystä, koska sellaisen ei anneta syntyä. Tämä kaverini mantsu-tuttu oli todennut hänelle, että ei sitä Kiinan valtion kauheutta edes tajunnut siellä asuessa ja vasta lännessä opiskeltuaan tajusi kuinka kauhea vankila koko maa on. Hänelle vasta Ruotsissa asuminen sai ymmärtämään sen että ihmisellä voi olla myös omia mielipiteitä, joita voi ilmaista vapaasti vaikka niistä joku ei pitäisi.Diktatuurien ikiaikainen tapa lietsoa kollektivistista hurmosta propagandan kautta ei vain pure. Ei Venäjällä eikä Kiinassa, jossa myös köyhistä oloista tulevat sotilaat tietävät, mitä voisi olla mukava ja hyvä elämä. Tuskin se toimii enää edes Pohjois-Koreassa, koska sikäläisetkään ihmiset eivät ole enää niin pihalla muun maailman menosta.
Sotilaallisesti tuo taas ei ratkaise mitään. Siksi toisaalta tuntuu, että Ukrainan olisi kannattanut keskittää nuo Harkovan ympäristöä puhdistavat joukot hyökkäämään johonkin muualle. Ehkä tuossa sitten haetaan helpommin puolustettavia asemia, jotta alueelta voidaan siirtää joukkoja jollekin painopistealueelle.
On tuo naapurin armeija kyllä surkealla tolalla. Kaatuneet ja haavoittuneet jätetään metsään lojumaan kun tulee kiire pelastaa oma perse.
Hyperinflaatio oli vallalla jo aiemmin 1920-luvun alussa, eikä se vielä tuonut natsipuoluetta valtaan. Hitler vapautui 1924 vankilasta maahan, jossa meni jo paremmin taloudellisesti ja natsipuolue oli aika marginaalissa. Vuoden 1929 pörssiromahdus ja sitä seurannut lama lienee merkittävämpi tekijä natsien valtaannousun vauhdittajana.Juu, kyllä minä sen ymmärsin :)
Minä näen tämän asian kyllä toisella tavalla. Ihminen on kyllä valmis kuolemaan jonkun entiteetin puolesta, mutta se entiteetti on about se oma lähipiiri. Palkkasotilaiden - olivat ne sitten ulkopuolisia tai yhteiskunnan itsensä kustantamia ammattisotilaita - valmius kuolemaan on about koko sivistyneen maailman historian perustunut ensisijaisesti "erinomaisuuteen" eli että pitkälle koulutettu sotilas vain yksinkertaisesti yleensä selviää hengissä väkivaltaisista tilanteista.
Ajatus historian kollektiivisesta ajattelusta ei sinänsä ole minusta tuulesta temmattu. Silloin ihmisen selviytyminen oli todellakin enemmän kiinni niistä lähellä olevista ihmisistä. Mutta silloinkaan ihmiset eivät olleet valmiita kuolemaan minkään "ison kasvottoman tahon" puolesta, vaan niiden läheistensä puolesta. Kreikkalaiset koostivat antiikin aikoina armeijansa niin, että yksikön muodostivat samasta kylästä tulevat ihmiset. Rooman imperiumin aika oli ehkä ensimmäinen kerta koko historiassa, kun valtiollinen taho koosti armeijat lähtökohtaisesti toisilleen tuntemattomista ihmisistä - siksi Rooman armeijassa sotilaille olikin tärkeitä asioita esim. aseman ja rikkauksien saaminen.
En itse näe kovin isoa muutosta Rooman, toisen maailmansodan ja nykyajan välillä perusasioissa, vaikka toki aseistus, strategiat ja taktiikat ovat muuttuneet. Yksittäiselle sotilaalle tärkeitä asioita ovat edelleen ne samat kuin 5000 tai 100000 vuotta sitten.
Tästäkin asiasta sanoisin sellaista, että kaikessa länsimaisessa individualismissa on hämmentävää huomata se, kuinka ihmiset ovat valmiita muodostamaan samanmielisiä yhteisöjä, jopa niin pitkälle, että se on yksilölle itselleen lopulta vahingollista.
Itse en näe, että kollektiivinen hurmos olisi lopulta johtanut yhtään mihinkään. Näen asian sillä tavalla, että sotaan johtava kollektiivinen hurmos on syntynyt jonkun toisen asian seurauksena. Siis esimerkiksi, että natsi-Saksan kollektiivinen hurmos syntyi ensimmäisen maailmansodan seurauksena syntyneestä yleisestä elämiseen liittyvästä ahdingosta (järkyttävä inflaatio yms).
Kurjuus ja kärsimys on todella otollista maaperää kollektiivisen hurmoksen syntymiseksi, mutta minusta syy-seuraus -suhde on juuri näin päin: hurmos syntyy kurjuudesta.