Loistava homma @iibor, toivottavasti laina järjestyy HYPO:n kautta. Itsellä on asuntolaina toisessa pankissa, mutta pari kaveria on saanut HYPO:ltä ehdoiltaan aivan ylivoimaisesti parhaan asuntolainan. Joka tapauksessa, kun luin noita aiempia viestejäsi, kyllä tuo homma järjestyy.
Vähän samansuuntaista liikehdintää lähipiirissä kuin @pyyksteri lläkin. Tosin sillä erotuksella, että rahanlähteenä ei ole liiketoiminta, vaan aluksi tessien alarajapalkka ja lopulta kohtuullinen duunarin palkka. Mediaani ei mene rikki. Ulkomaan matkat on kotimaan porsastelua.
No parin lähipiirin pelastusoperaation jälkeen taas on tilanteet päällä, mutta minkäänlaista vastuunottoa ei ole ilmassa. Itsekin olen rahaa lainannut, mutta se kaduttaa, kun se on vain lykännyt ongelmia. Rahat olen saanut takaisin, mutta luottamus jäi sille reissulle. Tulee todella paha mieli.
Siksi olen liikuttuneena lukenut toveri @iibor in viestejä. Sinun ja vaimosi suhtautuminen ihastuttaa. Vastuuntunto ja vastuunotto tulee selvästi esiin viesteistäsi. Toivottavasti asiat etenevät suotuisasti. Viesteistäsi tosiaan välittyvä vastuunkanto antaa luvan odottaa, että parempaa on edessä.
P.S. Pidä kiinni siitä naisesta. Hän on selvästi kultaa!
P.P.S. Vaikuttaa, että sinäkin olet kultaa hänelle!
Edit. MAKSETTU SAATANA KAIKKI VIIMEISTÄ PENNIÄ MYÖTEN!
Onpa hienoa kuulla! Matkaasi tämän asian suhteen seuranneena ihan silmäkulma kostuu ja niskaa kylmää kun asiat kääntyvät parhain päin! Matka toki on vasta alussa ja paljon tekemistä edessä, mutta nyt tuntuu olevan hyvät kortit kädessä ja kunhan ne vaan pelaa oikein pitäisi lopputuloksen olla hyvä.
Isosti onnea sinulle ja toki pakko heittää myös disclaimerina, että muista nyt tosissaan tarttua tähän annettuun uuteen mahdollisuuteen! Ihanaa!
Mitään yhtä ja oikeaa tapaa ei varmasti ole, mutta pari juttua mitkä nousee mieleen:Lupasin auttaa, mutta mitkä tässä olisivat oikeat askelmerkit edetä?
Tässä on heti se olennaisin neuvo. Mikäli kaverilla on työpaikka edes kohtuullisilla vuosiansioilla ja sitä myöden säännölliset tulot, niin tuo 70 tonnia ei ole vielä tekemätön paikka. Vaatii vaan sen, että kaikki ylimääräinen karsitaan pois ja välttämättömistäkin aavistuksen tingitään. Aikaa menee varmaan vuosikymmen ja vähän toistakin kunnes on selvillä vesillä. Aivan ensiksi yhteys oman alueen velkaneuvontaan ja mielellään heti eikä uuden vuoden jälkeen. Siellä kyllä saa neuvot, miten kannattaa edetä.Mitään yhtä ja oikeaa tapaa ei varmasti ole, mutta pari juttua mitkä nousee mieleen:
Tietämättä edes mihin se raha kuluu, on elämäntyylin muututtava. Oli se syy sitten todellisuudessa kryptokusetus, uhkapelit tai oikeastaan mitä tahansa. Tuolla velkamäärällä on varmasti korkeita korkoja, on paljon kuluja, mutta ihan ensimmäisenä se ylimääräinen kulutus on yksinkertaisesti loputtava.
En tiedä teinkö turhan vittumaisesti, mutta ilmoitin kaverilleni että hänellä on perjantaihin asti aikaa kertoa tilanteesta ihmisille joilta hän on lainannut rahaa, tai sitten minä kerron.
@Knox 100% varmasti kaverillasi on vakava uhkapeliongelma. Kryptoihinkin on varmaan haksahduttu, mutta takuulla siellä on alkuperäiset velat tehty pelaamalla. Siitäkin kannattaisi olla rehellinen, muuten se ei lopu koskaan. On kuitenkin ilahduttavaa että haluat olla tukena, toivottavasti ystäväsi selviää ongelmistaan ja sinäkin saisit rahasi.
Tuo on niin tyypillinen kuvaus peliriippuvuudesta että sen vain näki jo ensimmäisestä viestistäsi jonka aiheesta kirjoitit. Tuo hyökkäävyyskin on "normaalia" käytöstä korttitalon kaatuessa. Eikä sinänsä ihme, siinä vaiheessa kun velkaa on otettu paljon, eikä voi enää elätellä unelmia rikastumisesta niin tulevaisuus vaikuttaa aika toivottomalta. Varsinkin kun sairaalloinen uhkapelaaminen laittaa aivot pahasti solmuun.Kävin kaverini luona kahvilla, kun molemmat lomaillaan nämä välipäivät.
Uhkapeleihin ne rahat on laitettu. Ja kun omat ei ole riittäneet, on otettu pikavippiä pelaamiseen, ja taas uusia pikavippejä on otettu, jotta saadaan vanhat vipit maksettua. Jossain vaiheessa on sitten jätetty vain kaikki laskut maksamatta, muun muassa elatusmaksut, mikä vitutti minua eniten.
Sitten on nähty joku "make easy money" tyyppinen ilmoitus, johon on paniikissa tarttunut. Tänne on työnnetty noin 4000€, joista suurin osa muilta lainattua. Ja yllättäen rahaliikenne on toiminut vain yhteen suuntaan. Ja siis tästä näki kolmessa sekunnissa, että kyseessä on huijaus.
Kaverini oli jopa hiukan hyökkäävä minua kohtaan. Hän on se uhri, ja kyllä hän tästä selviää, eikä hän tarvitse ketään vahtimaan. Sanoin että siinä vaiheessa kun olet minulta kusettanut rahaa, niin minun velvollisuus on katsoa että edes yrität hoitaa asiat kuntoon.
Aikamoinen suo, saa nähdä miten tuo tollo tästä selviää. Ohjeistin olemaan yhteydessä velkaneuvontaan, ja muistutin, että huomiseen asti on aikaa kertoa asiasta.
Sitten mennään. Joku sukulainen tämän saattaa lukea, kun osa mun nimimerkin tietää, mutta nyt en ihan oikeasti välitä.
Ulkoisesti näyttäisi, että minulla on kaikki hyvin. On rakastava vaimo, kaksi ihanaa lasta, kultainennoutaja, erillistalo Espoossa ja vielä sähköauto. Todellinen perheidylli siis. Olisikin.
Olen aikoinani, villissä myöhäisnuoruudessani, eli noin 25-vuotiaana, velkaantunut todella pahasti. Silloin tarina oli se ihan perinteinen eli piti näyttää porukassa siltä, että on paljon rahaa ja joka kerralla oli uutta seppälää päällä. No, sehän oli "kivaa" niin pitkään kun sitä kesti, kunnes velat oli ulosotossa ja oli tullut vuokrakämpästä häätö maksamattomien vuokrien vuoksi. Tuolloin oma äitini sai tietää veloistani kolmansien osapuolien kautta ja suoraan sanottuna pakotti minut muuttamaan takaisin kotiin ja istumaan hänen kanssaan excelin edessä monet illat, kun kävimme velkatilanteeni perusteellisesti läpi. Sovittiin, että asun kotona ja maksan vuokran siivoamalla tai muulla tavalla ja käyn töissä. Palkasta maksan sitten ulosottoa. Alkuun sovittiin vielä, että saan joka viikolle 100e käyttörahaa, jolla oli pärjättävä. Eli paluu menneisyyteen ja lapsuuteen siis, paitsi että silloin en saanut tietenkään joka viikko satasta käyttöön. Mutta tuo oli näin jälkikäteen pakko tehdä ja siitä olen ikuisesti äidilleni kiitollinen.
Pikakelaus vuoteen 2017 ja siihen, kun viimeinen maksuhäiriömerkintä oli poistunut. Tässä vaiheessa lukija varmasti ajattelee, että onneksi olkoon, selvisit. Noh, niin minäkin. Hyvin pian kävi ilmi, etten selvinnyt. Sain muutamia kuukausia tuon jälkeen kirjeen ulosotosta, josta kävi ilmi, että eräs vanhoista velkojista, joka ei koskaan hakenut velkaa ulosottoon tai sitten ei koskaan tuota kautta saanut rahojaan, on uudistanut velkani heille ulosoton kautta. Summa oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan naurettavan pieni siihen nähden, mikä tilanne on nyt. Eli noin 3000€. Tuon olisi voinut hoitaa sillä, että olisin avautunut asiasta silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni, ja olisimme hoitaneet tuon vaikka hänen pussistaan ja olisin ollut hänelle velkaa. Mutta ei.
Ajauduin tuon kirjeen jälkeen johonkin todella pimeään ja synkkään tilaan, jossa ajatuksina oli vain se, etten voi asiasta kertoa, sillä muuten menetän tuon minulle hyvin rakkaan ja tärkeän ihmisen. Nuo ajatukset olivat niin voimakkaita, etten yksinkertaisesti uskaltanut asiasta puhua, enkä puhunut muillekaan. Pidin kaiken vain omana tietonani ja tarkoitus oli, että selviän tästä kaikesta tällä kertaa täysin yksin. Naurettava ajatus, tiedän. Hyvin nopeasti eri vaihtoehdot punnittuani turvauduin siihen ainoaan tietämääni vaihtoehtoon eli jonkunnäköiseen pieneen kulutusluottoon ihan täysin murhakorolla. Tuntui helvetin hyvältä ratkaisulta silloin, kun sai asian pois päiväjärjestyksestä.
Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, etten silloisella palkallani pystynyt pysymään maksusuunnitelmassa ja sen sijaan, että olisin tuon velkojan kanssa koittanut sopia asiasta, päätinkin ottaa toisen lainan, hieman suuremmalla summalla, jolla hoidan vanhan velan pois ja päälle jää vielä vähän ylimääräistä. Ikään kuin puskuriksi. Jokainen varmasti näkee, mikä tässä oli jälleen syntymässä. Oikein, velkakierre. Ja sellainen siitä todellakin syntyi. Palasin takaisin sinne vuoteen 2009, kun hommat edellisen kerran lähtivät tähän pisteeseen ja sulkeuduin näistä asioista täysin ja kehitin jonkun näköisen suojakuoren ja kulissin sille, että kaikki on hyvin vaikka ei tosiaan ollut. Vaimokin oletti, että kaikki on ihan loistavasti ja elämä vain hymyilee.
Tuo kulissi pysyi pystyssä viime viikon torstaihin asti. Olin juuri palannut K-Espoo-Jokerit pelistä, aivan eufoorisessa tunnelmassa, kunnes minut valtasi jokin todella voimakas ahdistuksen tunne, jopa paniikkikohtaukseksi yltynyt tunne. Tiesin, miksi tunsin näin ja tiesin, mitä piti tehdä. Kerroin kaiken vaimolleni, kerroin, että olen kuusi vuotta salannut ja valehdellut tästä ja olen koittanut kaksin käsin pitää kulissia yllä. Kiitos hyväpalkkaisen työni, olen pystynyt maksamaan pakolliset menomme, kun vaimoni on ollut hoitovapaalla sekä nyt opintovapaalla, mutta tämä on tässä loppuvaiheessa tarkoittanut sitä, että olen jättänyt kaikki velkani maksamatta ajatellen, että annan niiden mennä ulosottoon ja maksan sitten sitä kautta. Mutta se mitä en ole osannut ajatella, että erona aiempaan ulosottokierteeseen, nyt minulla oli omistusasunnosta 50% osuus. Kiitos vaimoni, jonka rahoilla tämä käytännössä ostettiin, mutta halusi hyvää hyvyyttään meidät tasavertaisiksi omistajiksi yhteiseen kotiimme, josta oli tarkoitus tulla koti, jossa lapsemme saavat kasvaa aikuisiksi.
Kuten arvata saattaa, vaimoni on todella, TODELLA järkyttynyt, pettynyt, vihainen, surullinen ja ennen kaikkea hyvin ahdistunut, mitä tämä tarkoittaa kodillemme. Kodille, joka on hänen unelma-asuntonsa, jonka materiaalit hän on valinnut. Hän sanoi, ettei kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että eroisimme, koska silloin hän menettäisi minut. Eikä hän sitä halua. Mutta sitä en tiedä, miten avioliittomme kestää sen, jos joudumme unelmiemme kodista muuttamaan pois.
Olen hyvin pettynyt itseeni ja olen myös hyvin vihainen itselleni. En aamuisin pysty kunnolla edes katsomaan itseäni peilistä eikä työnteosta ole tullut viimeiseen viikkoon yhtään mitään. Epätoivo vain kasvaa, kun vieläkään ei ole tietoa, saadaanko, tai saako vaimoni jostain lainaa noiden velkojen maksua varten, jotta päästäisiin tästä kurimuksesta eroon. Olen luvannut, että haen apua terapiasta ja olen myös luvannut tehdä kaikkeni, ettei tilanne ole muutaman vuoden päästä taas sama. Tällä hetkellä vain tuntuu, ettei noillakaan lupauksilla ole mitään väliä, jos minun vuokseni menetämme kotimme.
Noin. Nyt se on oksennettu myös tänne julkisuuteen.
Ja se velkasumma. Se on tällä hetkellä 85 000€.
Kuulostaa @iibor hyvältä, että ainakin näin kirjoittamasi perusteella liittonne on kestänyt tämän kriisin.
Voithan kokeilla jostain muualta, kuin Nordean kautta. Minulla on kyseisestä pankista sellainen käsitys, ettei sieltä nykyään saa kukaan mitään, ellei ole miltsiä tilillä ja kaikki täydellisesti. Lainaa/luottoa ei tipu yksityisille sen paremmin kuin taloyhtiöillekään. Mutta tiedä sitten.Ei varsinaisesti ole enää tähän ketjuun asiaa, muuta kuin että oma elämä on likipitäen täydellistä tällä hetkellä ja kaukana on tosiaan nuo ajat, ajatukset ja tunteet, joita reilu vuosi sitten tänne vuodatin.
Nuo ajat ovat mielessäni jopa niin kaukana, vaikka eivät toki todellisuudessa ole, että uskaltauduin hakemaan omasta pankista, jossa meillä on siis sekä asuntolaina, että toinen laina (remontti- ja kulutusluotto mun aiempien velkojen maksuun), luottokorttia. Varsinaisesti en tuota luottokorttia tarvitse, sillä säästöön olen saanut vuodessa kerättyä jo ihan mukavan summan, mutta lähinnä ajattelin sen olevan hyödyksi erinäisissä tilanteissa (matkustelu, hotellien varauksen, auton vuokraukset).
Vaan eipä tuota luottokorttia niin saanutkaan. Nordealta tuli heti seuraavana päivänä kokonaisarvioon perustuva hylky. Itsellä on kohtuullisen hyvät tulot, ei muita lainoja, naimisissa ja omistusasunto. Omaa autoakaan ei enää ole, kun siirryin työsuhdeautoiluun. Lähtökohtaisesti ei siis pitäisi olla ongelmaa. Ainoa syy hylylle, minkä keksin, on se, että jossain vielä näkyy pankeille nuo aiemmat talousvaikeudet. Vaikka ne eivät näy enää mullekaan mistään muualta, kuin ulosottolaitoksen sivuilta. Edes positiivisessa luottorekisterissä noita ei näy, kun katsoin, mitä tietoja Nordealle oli lähetetty. Nordealle olen ollut velkaa aiemmin joskus vuonna 2008.
On hienoa, että saatiin lakimuutos muutama vuosi sitten, joka mahdollisti "nimen palautumisen" 30pvää velkojen maksun jälkeen, mutta todellinen tilanne taitaa olla edelleen se, että kerran kakkosluokan kansalainen, aina kakkosluokan kansalainen...
No, kuten sanottu, pärjään vallan mainiosti ilmankin. Lainataan matkoilla sitten vaimon luottokorttia ;)