Velkaantuminen ja maksuhäiriöt Suomessa – Uusi normi?

[Jeffrey]

Noin. Nyt se on oksennettu myös tänne julkisuuteen.

Hieno avautuminen! Onneksi olkoon! Minusta tuntuu, että tällainen ongelman tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti sen selvittämistä.

Se on täysin ymmärrettävää, että itse ja läheisesi ovat tästä tunteiden vallassa. Ongelman kasvaessa tarve rationaalisuudelle kuitenkin kasvaa, joten nyt se pallo haltuun. Rationaalinen tilannekatsaus ja suunnitelma siitä miten eteenpäin.

Velkasumma on iso, mutta ei mahdoton. Nyt tärkeintä on saada asiat etenemään oikeaan suuntaan. Ja sitten kun ne saa etenemään oikeaan suuntaan, pitää yrittää muistaa elämässä olevan myös iloisia asioita ja rakkautta.

Omalla kohdalla ei ole kokemusta vastaavasta. Olen kuitenkin 80-luvun yrittäjäperheen lapsi joka koki 90-luvun yrittäjäperheen konkurssin, kodin pakkolunastuksen, velan ja ahkerasti töitä tehneet vanhemmat jotka kykenivät pääsemään konkurssista ja veloista takaisin runsaaseen omakotilähiöelämään. Voisin kuvitella, että meidän perhe oli aikalailla saman ikäisiä tuolloin kuin te.

Se mitä itse muistan lapsuudesta asian suhteen on vanhempien ikävät riidat. En minä muista ikävällä omistusasunnon muuttumista pienemmäksi vuokra-asunnoksi tai sitä mitä me syötiin perjantai-iltaisin perhe aterialla ennen konkurssia vaan se faijan tekemään pitsa kelpasi oikein hyvin ja vaikka nahinaa aiheutti sisarusten kesken maksimissaan 1,5l kokiksen jakaminen kolmeen, kyllä me tosta selvittiin. Lapset tulee toimeen yllättävän vähällä vaikka edelleen olen osaltani (hyvälläni) katkera kun ei mulla ikinä ollut omia leluja vaan perin broidin vanhat. Nordiksellakin istuin nolona faijan sylissä varmaan 10 vuotiaaksi kun lapset pääsi sylissä ilmaiseksi. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole lopulta mitään väliä ja lapset ymmärtävät nämä asiat viimeistään kun itse ovat aikuisiällä. Se perheen sisäinen dynamiikka on lopulta se joka lapsille on kaikista tärkeintä.

Velat selvitykseen, niistä selviää kyllä kun asian ottaa selvitettäväkseen. Elämää on vielä reilusti edessä ja sinullakin paljon aikaa kantaa kortesi takaisin kekoon sinun ja perheesi hyvinvoinnin turvaksi.

Niin... siitä Nordiksestakin jäi lopulta vain positiiviset muistot, maistui aivan siinä kuin ne perjantai pitsatkin.

Ps: oletteko tutkineet mahdollisuuden käänteiseen asuntolainaan?

 

[Jymäkkä]

Sitten mennään. Joku sukulainen tämän saattaa lukea, kun osa mun nimimerkin tietää, mutta nyt en ihan oikeasti välitä.

Ulkoisesti näyttäisi, että minulla on kaikki hyvin. On rakastava vaimo, kaksi ihanaa lasta, kultainennoutaja, erillistalo Espoossa ja vielä sähköauto. Todellinen perheidylli siis. Olisikin.

Olen aikoinani, villissä myöhäisnuoruudessani, eli noin 25-vuotiaana, velkaantunut todella pahasti. Silloin tarina oli se ihan perinteinen eli piti näyttää porukassa siltä, että on paljon rahaa ja joka kerralla oli uutta seppälää päällä. No, sehän oli "kivaa" niin pitkään kun sitä kesti, kunnes velat oli ulosotossa ja oli tullut vuokrakämpästä häätö maksamattomien vuokrien vuoksi. Tuolloin oma äitini sai tietää veloistani kolmansien osapuolien kautta ja suoraan sanottuna pakotti minut muuttamaan takaisin kotiin ja istumaan hänen kanssaan excelin edessä monet illat, kun kävimme velkatilanteeni perusteellisesti läpi. Sovittiin, että asun kotona ja maksan vuokran siivoamalla tai muulla tavalla ja käyn töissä. Palkasta maksan sitten ulosottoa. Alkuun sovittiin vielä, että saan joka viikolle 100e käyttörahaa, jolla oli pärjättävä. Eli paluu menneisyyteen ja lapsuuteen siis, paitsi että silloin en saanut tietenkään joka viikko satasta käyttöön. Mutta tuo oli näin jälkikäteen pakko tehdä ja siitä olen ikuisesti äidilleni kiitollinen.

Pikakelaus vuoteen 2017 ja siihen, kun viimeinen maksuhäiriömerkintä oli poistunut. Tässä vaiheessa lukija varmasti ajattelee, että onneksi olkoon, selvisit. Noh, niin minäkin. Hyvin pian kävi ilmi, etten selvinnyt. Sain muutamia kuukausia tuon jälkeen kirjeen ulosotosta, josta kävi ilmi, että eräs vanhoista velkojista, joka ei koskaan hakenut velkaa ulosottoon tai sitten ei koskaan tuota kautta saanut rahojaan, on uudistanut velkani heille ulosoton kautta. Summa oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan naurettavan pieni siihen nähden, mikä tilanne on nyt. Eli noin 3000€. Tuon olisi voinut hoitaa sillä, että olisin avautunut asiasta silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni, ja olisimme hoitaneet tuon vaikka hänen pussistaan ja olisin ollut hänelle velkaa. Mutta ei.

Ajauduin tuon kierteen jälkeen johonkin todella pimeään ja synkkään tilaan, jossa ajatuksina oli vain se, etten voi asiasta kertoa, sillä muuten menetän tuon minulle hyvin rakkaan ja tärkeän ihmisen. Nuo ajatukset olivat niin voimakkaita, etten yksinkertaisesti uskaltanut asiasta puhua, enkä puhunut muillekaan. Pidin kaiken vain omana tietonani ja tarkoitus oli, että selviän tästä kaikesta tällä kertaa täysin yksin. Naurettava ajatus, tiedän. Hyvin nopeasti eri vaihtoehdot punnittuani turvauduin siihen ainoaan tietämääni vaihtoehtoon eli jonkunnäköiseen pieneen kulutusluottoon ihan täysin murhakorolla. Tuntui helvetin hyvältä ratkaisulta silloin, kun sai asian pois päiväjärjestyksestä.

Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, etten silloisella palkallani pystynyt pysymään maksusuunnitelmassa ja sen sijaan, että olisin tuon velkojan kanssa koittanut sopia asiasta, päätinkin ottaa toisen lainan, hieman suuremmalla summalla, jolla hoidan vanhan velan pois ja päälle jää vielä vähän ylimääräistä. Ikään kuin puskuriksi. Jokainen varmasti näkee, mikä tässä oli jälleen syntymässä. Oikein, velkakierre. Ja sellainen siitä todellakin syntyi. Palasin takaisin sinne vuoteen 2009, kun hommat edellisen kerran lähtivät tähän pisteeseen ja sulkeuduin näistä asioista täysin ja kehitin jonkun näköisen suojakuoren ja kulissin sille, että kaikki on hyvin vaikka ei tosiaan ollut. Vaimokin oletti, että kaikki on ihan loistavasti ja elämä vain hymyilee.

Tuo kulissi pysyi pystyssä viime viikon torstaihin asti. Olin juuri palannut K-Espoo-Jokerit pelistä, aivan eufoorisessa tunnelmassa, kunnes minut valtasi jokin todella voimakas ahdistuksen tunne, jopa paniikkikohtaukseksi yltynyt tunne. Tiesin, miksi tunsin näin ja tiesin, mitä piti tehdä. Kerroin kaiken vaimolleni, kerroin, että olen kuusi vuotta salannut ja valehdellut tästä ja olen koittanut kaksin käsin pitää kulissia yllä. Kiitos hyväpalkkaisen työni, olen pystynyt maksamaan pakolliset menomme, kun vaimoni on ollut hoitovapaalla sekä nyt opintovapaalla, mutta tämä on tässä loppuvaiheessa tarkoittanut sitä, että olen jättänyt kaikki velkani maksamatta ajatellen, että annan niiden mennä ulosottoon ja maksan sitten sitä kautta. Mutta se mitä en ole osannut ajatella, että erona aiempaan ulosottokierteeseen, nyt minulla oli omistusasunnosta 50% osuus. Kiitos vaimoni, jonka rahoilla tämä käytännössä ostettiin, mutta halusi hyvää hyvyyttään meidät tasavertaisiksi omistajiksi yhteiseen kotiimme, josta oli tarkoitus tulla koti, jossa lapsemme saavat kasvaa aikuisiksi.

Kuten arvata saattaa, vaimoni on todella, TODELLA järkyttynyt, pettynyt, vihainen, surullinen ja ennen kaikkea hyvin ahdistunut, mitä tämä tarkoittaa kodillemme. Kodille, joka on hänen unelma-asuntonsa, jonka materiaalit hän on valinnut. Hän sanoi, ettei kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että eroisimme, koska silloin hän menettäisi minut. Eikä hän sitä halua. Mutta sitä en tiedä, miten avioliittomme kestää sen, jos joudumme unelmiemme kodista muuttamaan pois.

Olen hyvin pettynyt itseeni ja olen myös hyvin vihainen itselleni. En aamuisin pysty kunnolla edes katsomaan itseäni peilistä eikä työnteosta ole tullut viimeiseen viikkoon yhtään mitään. Epätoivo vain kasvaa, kun vieläkään ei ole tietoa, saadaanko, tai saako vaimoni jostain lainaa noiden velkojen maksua varten, jotta päästäisiin tästä kurimuksesta eroon. Olen luvannut, että haen apua terapiasta ja olen myös luvannut tehdä kaikkeni, ettei tilanne ole muutaman vuoden päästä taas sama. Tällä hetkellä vain tuntuu, ettei noillakaan lupauksilla ole mitään väliä, jos minun vuokseni menetämme kotimme.

Noin. Nyt se on oksennettu myös tänne julkisuuteen.

Ja se velkasumma. Se on tällä hetkellä 85 000€.

Rohkea kirjoitus, arvostan. Tuli mieleen, että kun teillä ilmeisesti asuntovarallisuutta on jonkin verran, niin eikö olisi mahdollista yhdessä vaimon kanssa ottaa järkeväkorkoinen laina ja maksaa nuo jättikorolla pyörivät pois? Vittumaista tietysti vaimollesi, mutta jos/kun haluaa kanssasi jatkaa, niin parastahan se olisi hänellekin. No joo, varmasti olette näitä pyöritelleet, mutta tuli vaan mieleen. Tsemppiä teille joka tapauksessa, nothing is over!

 

[Thombson]

Sitten mennään. Joku sukulainen tämän saattaa lukea, kun osa mun nimimerkin tietää, mutta nyt en ihan oikeasti välitä.

Ulkoisesti näyttäisi, että minulla on kaikki hyvin. On rakastava vaimo, kaksi ihanaa lasta, kultainennoutaja, erillistalo Espoossa ja vielä sähköauto. Todellinen perheidylli siis. Olisikin.

Olen aikoinani, villissä myöhäisnuoruudessani, eli noin 25-vuotiaana, velkaantunut todella pahasti. Silloin tarina oli se ihan perinteinen eli piti näyttää porukassa siltä, että on paljon rahaa ja joka kerralla oli uutta seppälää päällä. No, sehän oli "kivaa" niin pitkään kun sitä kesti, kunnes velat oli ulosotossa ja oli tullut vuokrakämpästä häätö maksamattomien vuokrien vuoksi. Tuolloin oma äitini sai tietää veloistani kolmansien osapuolien kautta ja suoraan sanottuna pakotti minut muuttamaan takaisin kotiin ja istumaan hänen kanssaan excelin edessä monet illat, kun kävimme velkatilanteeni perusteellisesti läpi. Sovittiin, että asun kotona ja maksan vuokran siivoamalla tai muulla tavalla ja käyn töissä. Palkasta maksan sitten ulosottoa. Alkuun sovittiin vielä, että saan joka viikolle 100e käyttörahaa, jolla oli pärjättävä. Eli paluu menneisyyteen ja lapsuuteen siis, paitsi että silloin en saanut tietenkään joka viikko satasta käyttöön. Mutta tuo oli näin jälkikäteen pakko tehdä ja siitä olen ikuisesti äidilleni kiitollinen.

Pikakelaus vuoteen 2017 ja siihen, kun viimeinen maksuhäiriömerkintä oli poistunut. Tässä vaiheessa lukija varmasti ajattelee, että onneksi olkoon, selvisit. Noh, niin minäkin. Hyvin pian kävi ilmi, etten selvinnyt. Sain muutamia kuukausia tuon jälkeen kirjeen ulosotosta, josta kävi ilmi, että eräs vanhoista velkojista, joka ei koskaan hakenut velkaa ulosottoon tai sitten ei koskaan tuota kautta saanut rahojaan, on uudistanut velkani heille ulosoton kautta. Summa oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan naurettavan pieni siihen nähden, mikä tilanne on nyt. Eli noin 3000€. Tuon olisi voinut hoitaa sillä, että olisin avautunut asiasta silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni, ja olisimme hoitaneet tuon vaikka hänen pussistaan ja olisin ollut hänelle velkaa. Mutta ei.

Ajauduin tuon kierteen jälkeen johonkin todella pimeään ja synkkään tilaan, jossa ajatuksina oli vain se, etten voi asiasta kertoa, sillä muuten menetän tuon minulle hyvin rakkaan ja tärkeän ihmisen. Nuo ajatukset olivat niin voimakkaita, etten yksinkertaisesti uskaltanut asiasta puhua, enkä puhunut muillekaan. Pidin kaiken vain omana tietonani ja tarkoitus oli, että selviän tästä kaikesta tällä kertaa täysin yksin. Naurettava ajatus, tiedän. Hyvin nopeasti eri vaihtoehdot punnittuani turvauduin siihen ainoaan tietämääni vaihtoehtoon eli jonkunnäköiseen pieneen kulutusluottoon ihan täysin murhakorolla. Tuntui helvetin hyvältä ratkaisulta silloin, kun sai asian pois päiväjärjestyksestä.

Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, etten silloisella palkallani pystynyt pysymään maksusuunnitelmassa ja sen sijaan, että olisin tuon velkojan kanssa koittanut sopia asiasta, päätinkin ottaa toisen lainan, hieman suuremmalla summalla, jolla hoidan vanhan velan pois ja päälle jää vielä vähän ylimääräistä. Ikään kuin puskuriksi. Jokainen varmasti näkee, mikä tässä oli jälleen syntymässä. Oikein, velkakierre. Ja sellainen siitä todellakin syntyi. Palasin takaisin sinne vuoteen 2009, kun hommat edellisen kerran lähtivät tähän pisteeseen ja sulkeuduin näistä asioista täysin ja kehitin jonkun näköisen suojakuoren ja kulissin sille, että kaikki on hyvin vaikka ei tosiaan ollut. Vaimokin oletti, että kaikki on ihan loistavasti ja elämä vain hymyilee.

Tuo kulissi pysyi pystyssä viime viikon torstaihin asti. Olin juuri palannut K-Espoo-Jokerit pelistä, aivan eufoorisessa tunnelmassa, kunnes minut valtasi jokin todella voimakas ahdistuksen tunne, jopa paniikkikohtaukseksi yltynyt tunne. Tiesin, miksi tunsin näin ja tiesin, mitä piti tehdä. Kerroin kaiken vaimolleni, kerroin, että olen kuusi vuotta salannut ja valehdellut tästä ja olen koittanut kaksin käsin pitää kulissia yllä. Kiitos hyväpalkkaisen työni, olen pystynyt maksamaan pakolliset menomme, kun vaimoni on ollut hoitovapaalla sekä nyt opintovapaalla, mutta tämä on tässä loppuvaiheessa tarkoittanut sitä, että olen jättänyt kaikki velkani maksamatta ajatellen, että annan niiden mennä ulosottoon ja maksan sitten sitä kautta. Mutta se mitä en ole osannut ajatella, että erona aiempaan ulosottokierteeseen, nyt minulla oli omistusasunnosta 50% osuus. Kiitos vaimoni, jonka rahoilla tämä käytännössä ostettiin, mutta halusi hyvää hyvyyttään meidät tasavertaisiksi omistajiksi yhteiseen kotiimme, josta oli tarkoitus tulla koti, jossa lapsemme saavat kasvaa aikuisiksi.

Kuten arvata saattaa, vaimoni on todella, TODELLA järkyttynyt, pettynyt, vihainen, surullinen ja ennen kaikkea hyvin ahdistunut, mitä tämä tarkoittaa kodillemme. Kodille, joka on hänen unelma-asuntonsa, jonka materiaalit hän on valinnut. Hän sanoi, ettei kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että eroisimme, koska silloin hän menettäisi minut. Eikä hän sitä halua. Mutta sitä en tiedä, miten avioliittomme kestää sen, jos joudumme unelmiemme kodista muuttamaan pois.

Olen hyvin pettynyt itseeni ja olen myös hyvin vihainen itselleni. En aamuisin pysty kunnolla edes katsomaan itseäni peilistä eikä työnteosta ole tullut viimeiseen viikkoon yhtään mitään. Epätoivo vain kasvaa, kun vieläkään ei ole tietoa, saadaanko, tai saako vaimoni jostain lainaa noiden velkojen maksua varten, jotta päästäisiin tästä kurimuksesta eroon. Olen luvannut, että haen apua terapiasta ja olen myös luvannut tehdä kaikkeni, ettei tilanne ole muutaman vuoden päästä taas sama. Tällä hetkellä vain tuntuu, ettei noillakaan lupauksilla ole mitään väliä, jos minun vuokseni menetämme kotimme.

Noin. Nyt se on oksennettu myös tänne julkisuuteen.

Ja se velkasumma. Se on tällä hetkellä 85 000€.

Itse vastaavan kokeneena ei voi kun tsempata.

Meikäläisen pohjakosketus tuli siinä kun vouti vei auton pihasta. Kotona paniikissa mahdollisimman hiljaa kun ovikello soi ettei oven takana olija tiedä että olen kotona, ihan kuin pään pensaaseen työntäminen saisi ongelmat katoamaan. 10min pimputuksen jälkeen lähdin käymään kaupassa huomatakseni että oma auto tuli hinurin lavalla vastaan. Tuossa vaiheessa oli kerrottava puolisolle.

5 vuotta meni velkojen maksuun ja paskimpina aikoina oli sossun luukulle mentävä lakki kourassa kun kämppä oli lähdössä alta.

 

[iibor]

Kiitos kaikille tsempeistä. Mun on pakko uskoa, että tästä selvitään ja saadaan asua kodissamme vielä monta vuotta. Olen aina tottunut ajattelemaan asioista mahdollisimman positiivisesti ja olen aina uskonut, että asiat järjestyvät jotenkin, mutta tässä tapauksessa en halua uskoa, että asioiden järjestyminen vaatii kodista luopumisen…

Meillä on nyt maanantaina tapaaminen Nordean kanssa, jossa sitten selvitämme mahdollisuutemme saada lainaa näiden paskojen maksamiseen. Vaimollani on onneksi ihan hyvä määrä rahastosijoituksia Nordeassa sekä tosiaan muuta lainaa meillä ei ole kuin yhtiölaina, joka olisi ollut jossain vaiheessa tarkoitus kilpailuttaa. Haluaisin uskoa, että tuollainen summa onnistuisi kevyesti näillä meidän tuloilla.

Edit.

@Jeffrey en ollut itseasiassa tuota käänteistä asuntolainaa pohtinut enkä tiedä tuleeko se meidän tapauksessa kyseeseen, jos meillä ei ole omaa asuntolainaa lainkaan mutta yhtiölainaa kylläkin?

 

[K.A.H]

Sitten mennään. Joku sukulainen tämän saattaa lukea, kun osa mun nimimerkin tietää, mutta nyt en ihan oikeasti välitä.

Ulkoisesti näyttäisi, että minulla on kaikki hyvin. On rakastava vaimo, kaksi ihanaa lasta, kultainennoutaja, erillistalo Espoossa ja vielä sähköauto. Todellinen perheidylli siis. Olisikin.

Olen aikoinani, villissä myöhäisnuoruudessani, eli noin 25-vuotiaana, velkaantunut todella pahasti. Silloin tarina oli se ihan perinteinen eli piti näyttää porukassa siltä, että on paljon rahaa ja joka kerralla oli uutta seppälää päällä. No, sehän oli "kivaa" niin pitkään kun sitä kesti, kunnes velat oli ulosotossa ja oli tullut vuokrakämpästä häätö maksamattomien vuokrien vuoksi. Tuolloin oma äitini sai tietää veloistani kolmansien osapuolien kautta ja suoraan sanottuna pakotti minut muuttamaan takaisin kotiin ja istumaan hänen kanssaan excelin edessä monet illat, kun kävimme velkatilanteeni perusteellisesti läpi. Sovittiin, että asun kotona ja maksan vuokran siivoamalla tai muulla tavalla ja käyn töissä. Palkasta maksan sitten ulosottoa. Alkuun sovittiin vielä, että saan joka viikolle 100e käyttörahaa, jolla oli pärjättävä. Eli paluu menneisyyteen ja lapsuuteen siis, paitsi että silloin en saanut tietenkään joka viikko satasta käyttöön. Mutta tuo oli näin jälkikäteen pakko tehdä ja siitä olen ikuisesti äidilleni kiitollinen.

Pikakelaus vuoteen 2017 ja siihen, kun viimeinen maksuhäiriömerkintä oli poistunut. Tässä vaiheessa lukija varmasti ajattelee, että onneksi olkoon, selvisit. Noh, niin minäkin. Hyvin pian kävi ilmi, etten selvinnyt. Sain muutamia kuukausia tuon jälkeen kirjeen ulosotosta, josta kävi ilmi, että eräs vanhoista velkojista, joka ei koskaan hakenut velkaa ulosottoon tai sitten ei koskaan tuota kautta saanut rahojaan, on uudistanut velkani heille ulosoton kautta. Summa oli näin jälkikäteen ajateltuna ihan naurettavan pieni siihen nähden, mikä tilanne on nyt. Eli noin 3000€. Tuon olisi voinut hoitaa sillä, että olisin avautunut asiasta silloiselle tyttöystävälleni, nykyiselle vaimolleni, ja olisimme hoitaneet tuon vaikka hänen pussistaan ja olisin ollut hänelle velkaa. Mutta ei.

Ajauduin tuon kierteen jälkeen johonkin todella pimeään ja synkkään tilaan, jossa ajatuksina oli vain se, etten voi asiasta kertoa, sillä muuten menetän tuon minulle hyvin rakkaan ja tärkeän ihmisen. Nuo ajatukset olivat niin voimakkaita, etten yksinkertaisesti uskaltanut asiasta puhua, enkä puhunut muillekaan. Pidin kaiken vain omana tietonani ja tarkoitus oli, että selviän tästä kaikesta tällä kertaa täysin yksin. Naurettava ajatus, tiedän. Hyvin nopeasti eri vaihtoehdot punnittuani turvauduin siihen ainoaan tietämääni vaihtoehtoon eli jonkunnäköiseen pieneen kulutusluottoon ihan täysin murhakorolla. Tuntui helvetin hyvältä ratkaisulta silloin, kun sai asian pois päiväjärjestyksestä.

Hyvin nopeasti kävi kuitenkin ilmi, etten silloisella palkallani pystynyt pysymään maksusuunnitelmassa ja sen sijaan, että olisin tuon velkojan kanssa koittanut sopia asiasta, päätinkin ottaa toisen lainan, hieman suuremmalla summalla, jolla hoidan vanhan velan pois ja päälle jää vielä vähän ylimääräistä. Ikään kuin puskuriksi. Jokainen varmasti näkee, mikä tässä oli jälleen syntymässä. Oikein, velkakierre. Ja sellainen siitä todellakin syntyi. Palasin takaisin sinne vuoteen 2009, kun hommat edellisen kerran lähtivät tähän pisteeseen ja sulkeuduin näistä asioista täysin ja kehitin jonkun näköisen suojakuoren ja kulissin sille, että kaikki on hyvin vaikka ei tosiaan ollut. Vaimokin oletti, että kaikki on ihan loistavasti ja elämä vain hymyilee.

Tuo kulissi pysyi pystyssä viime viikon torstaihin asti. Olin juuri palannut K-Espoo-Jokerit pelistä, aivan eufoorisessa tunnelmassa, kunnes minut valtasi jokin todella voimakas ahdistuksen tunne, jopa paniikkikohtaukseksi yltynyt tunne. Tiesin, miksi tunsin näin ja tiesin, mitä piti tehdä. Kerroin kaiken vaimolleni, kerroin, että olen kuusi vuotta salannut ja valehdellut tästä ja olen koittanut kaksin käsin pitää kulissia yllä. Kiitos hyväpalkkaisen työni, olen pystynyt maksamaan pakolliset menomme, kun vaimoni on ollut hoitovapaalla sekä nyt opintovapaalla, mutta tämä on tässä loppuvaiheessa tarkoittanut sitä, että olen jättänyt kaikki velkani maksamatta ajatellen, että annan niiden mennä ulosottoon ja maksan sitten sitä kautta. Mutta se mitä en ole osannut ajatella, että erona aiempaan ulosottokierteeseen, nyt minulla oli omistusasunnosta 50% osuus. Kiitos vaimoni, jonka rahoilla tämä käytännössä ostettiin, mutta halusi hyvää hyvyyttään meidät tasavertaisiksi omistajiksi yhteiseen kotiimme, josta oli tarkoitus tulla koti, jossa lapsemme saavat kasvaa aikuisiksi.

Kuten arvata saattaa, vaimoni on todella, TODELLA järkyttynyt, pettynyt, vihainen, surullinen ja ennen kaikkea hyvin ahdistunut, mitä tämä tarkoittaa kodillemme. Kodille, joka on hänen unelma-asuntonsa, jonka materiaalit hän on valinnut. Hän sanoi, ettei kuitenkaan näe vaihtoehdoksi sitä, että eroisimme, koska silloin hän menettäisi minut. Eikä hän sitä halua. Mutta sitä en tiedä, miten avioliittomme kestää sen, jos joudumme unelmiemme kodista muuttamaan pois.

Olen hyvin pettynyt itseeni ja olen myös hyvin vihainen itselleni. En aamuisin pysty kunnolla edes katsomaan itseäni peilistä eikä työnteosta ole tullut viimeiseen viikkoon yhtään mitään. Epätoivo vain kasvaa, kun vieläkään ei ole tietoa, saadaanko, tai saako vaimoni jostain lainaa noiden velkojen maksua varten, jotta päästäisiin tästä kurimuksesta eroon. Olen luvannut, että haen apua terapiasta ja olen myös luvannut tehdä kaikkeni, ettei tilanne ole muutaman vuoden päästä taas sama. Tällä hetkellä vain tuntuu, ettei noillakaan lupauksilla ole mitään väliä, jos minun vuokseni menetämme kotimme.

Noin. Nyt se on oksennettu myös tänne julkisuuteen.

Ja se velkasumma. Se on tällä hetkellä 85 000€.

Tuhannesti tsemppiä sinulle. Rohkea kirjoitus, ja toivottavasti sekin osaltaan helpotti oloa. Vaikeimman askeleen olet jo ottanut, eli myöntänyt tilanteen itsellesi ja puolisollesi, kyllä se siitä nyt suttaantuu päivä kerrallaan kun vain otat sen asiaksesi hoitaa.

Itsekin muistan nuorena eläneeni ihan kädestä suuhun, niin että tili tuli ja tili meni. Aina. Sen lisäksi luottokortti oli tapissaan, aina. Oli tulotasoon nähden liian hienoa autoa jne. Niin elin monta vuotta kunnes tajusin ettei se ole kivaa. Tavara ei tuo onnea eikä mielenrauhaa. Ajatusmaailma oli lapsuuden kodista opittu. Kävi kuitenkin tuurikin, ettei niinä vuosina tullut mitään yllättäviä menoja, ja että tapasin oikean ihmisen jolloin ymmärsin ettei todellista hyväksyntää saa rahalla eikä hienoilla tavaroilla, vaan aivan muilla keinoin. Siitä pikkuhiljaa päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan pidin huolen että rahaa tulee enemmän kuin sitä menee. Sen pidin joka päivä mielessä. Nyt vuosia myöhemmin taloudellinen tilanteeni on ihan mukava, vaikka ulkoisesti näytän välillä ihan resupekalta ja asumme avovaimon ja lapsen kanssa vaatimattomassa asunnossa. Se on tietoinen valinta, sillä tärkeämpää on mielenrauha kun ei rahan takia tarvitse jännittää kulujen ollessa pienet. Lapsena ja nuorena kuitenkin ehdin jo sen todeta, ettei materia onnea tuo. Taitaa olla lähes päinvastoin.

 

[WildCore]

Vaikka @iibor nyt tuntuu siltä, että vuori on liian iso kiivettäväksi, ei se sitä ole. Älä mieti, että kuinka kauan velan maksuun menee, ei sillä ole mitään väliä. Nyt aloitatte selvittämään, että miten lähdette sitä tekemään. Kun se asia on selvillä, olosi ihan varmasti helpottaa, saat asian järkeiltyä mieleesi ja selkeän suunnitelman miten tästä eteenpäin mennään.

Ja on ihan ok kokea häpeän tunnetta nyt, mutta kun aikaa kuluu, koita päästä siitä tunteesta yli. Häpeän tunne vaan vahingoittaa sinua lisää. Keskity tekemään enemmän sellaisia asioita joista saat ja saatte iloa.

 

[Jeffrey]

Edit.

@Jeffrey en ollut itseasiassa tuota käänteistä asuntolainaa pohtinut enkä tiedä tuleeko se meidän tapauksessa kyseeseen, jos meillä ei ole omaa asuntolainaa lainkaan mutta yhtiölainaa kylläkin?

Kannattaa se ainakin selvittää. Asunnon puolesta kysymys taitaa olla siinä onko siinä riittävästi vakuutta, eli pankin laskema markkinahinta-velat. Äkkiseltään ajatellen tuo teille voisi olla hyvä tai toki joku muu vakuudellinen laina.

Käänteisen asuntolainan laina-aika on yleensä 10 vuotta, jonka aikana maksaa vain korkoja. Tuleehan tuolla summalla ja näillä koroilla kuukauteen jo maksettavaa. Ja samalla pitäisi itse huolehtia siitä, että saa jonnekin semiturvalliseen rahastoon siirrettyä joka kuukausi rahaa lainan poismaksuhetkeä varten. Toki 10 vuoden aikana tuo pääoma ehtii kerätä myös korkoa korolle efektiä, joten jos vaan saa pidettyä suunnitelmasta kiinni niin tuo voisi antaa jopa pienen oikoreitin takaisinmaksulle.

 

[BOL]

Kiitos @iibor ille rohkeudesta kertoa oma, aika karukin tarina. Tämä ihan siis ilman minkäänlaisia sarvia ja hampaita. Kunnioitan suuresti rohkeuttasi. Olen varma, että et todellakaan ole ainoa, joka tuollaista salaisuutta on mukanaan vuodet kantanut.

Minusta on hienoa, että suhtaudut asiaan kokonaisuutena sen edellyttämällä vakavuudella ja olet valmis menemään terapiaan. Sinulla on aivan varmasti paljon asioita sisälläsi, joista sun pitää päästä rakentavasti eroon. Nostan hattua myös vaimollesi, joka vaikuttaa järkevältä ihmiseltä. Hänen käytöksensä perusteella sinä olet hänelle materiaa ja tavaraa tärkeämpi, joten toivottavasti myös sinä ihan oikeasti sisäistät asian. Suosittelen teille kuitenkin myös pariterapiaa, koska alkushokin jälkeen voi vielä myöhemmin tulla kaikenlaisia tuntemuksia ja ne olisi varmasti nyt aika tuoreena hyvä käydä läpi.

Esitän nyt vielä yhden mahdollisuuden, joka ei tule suoraan käytöksen kultaisesta kirjasta enkä tietenkään tiedä, onko sellaista mahdollisuutta oikeasti edes olemassa, mutta pamautan sen nyt kuitenkin: Onko sinulla mahdollisuutta ennakkoperintöön tai olisiko vanhemmillasi mahdollisuutta ottaa pankkilaina, mikäli saavat paremmat ehdot kuin te saisitte vaimosi kanssa? Vaikka itse kuulun siihen kansanosaan, jonka mielestä elävät käyttäkööt omat rahansa elinaikanaan, kuten parhaaksi näkevät, itse haluaisin vastaavassa tilanteessa aikuisen lapsen vanhempana olla jotenkin jeesaamassa, mikäli taloustilanne mitenkään sallisi. Ja tässä tapauksessa, kun on kyse vahvasti myös lastenlasten elämästä, motiivit olisivat myös siinä. Kaikesta tietysti laaditaan asianmukaiset paperit ja sinun täytyy pitää huolta siitä, että hommat hoidetaan 110% kunnialla vanhempiesi suuntaan.

Joskus kuitenkin ratkaisu saattaa löytyä yllättävällä tavalla. Ja kyllä mä ainakin mieluummin jeesaisin aikuisia lapsiani eniten silloin, kun he apua oikeasti tarvitsevat ennemmin kuin sitten joskus kymmenien vuosien päästä, kun ovat itsekin jo keski-iän ylittäneitä. (Tämänkin vuoksi harkitsen vakavasti ylisukupolven testamenttia, koska enemmän nuoret rahaa tarvitsevat oman elämänsä aloittamiseen kuin jo kypsään ikään ehtineet jo työelämässä vuosikymmeniä olleet)

Joka tapauksessa tsemppiä! Asioilla on tapana järjestyä ja parasta on nyt se, että naamiot on nyt riisuttu. Kaikkien kannalta.

 

[iibor]

Kiitos @iibor ille rohkeudesta kertoa oma, aika karukin tarina. Tämä ihan siis ilman minkäänlaisia sarvia ja hampaita. Kunnioitan suuresti rohkeuttasi. Olen varma, että et todellakaan ole ainoa, joka tuollaista salaisuutta on mukanaan vuodet kantanut.

Minusta on hienoa, että suhtaudut asiaan kokonaisuutena sen edellyttämällä vakavuudella ja olet valmis menemään terapiaan. Sinulla on aivan varmasti paljon asioita sisälläsi, joista sun pitää päästä rakentavasti eroon. Nostan hattua myös vaimollesi, joka vaikuttaa järkevältä ihmiseltä. Hänen käytöksensä perusteella sinä olet hänelle materiaa ja tavaraa tärkeämpi, joten toivottavasti myös sinä ihan oikeasti sisäistät asian. Suosittelen teille kuitenkin myös pariterapiaa, koska alkushokin jälkeen voi vielä myöhemmin tulla kaikenlaisia tuntemuksia ja ne olisi varmasti nyt aika tuoreena hyvä käydä läpi.

Esitän nyt vielä yhden mahdollisuuden, joka ei tule suoraan käytöksen kultaisesta kirjasta enkä tietenkään tiedä, onko sellaista mahdollisuutta oikeasti edes olemassa, mutta pamautan sen nyt kuitenkin: Onko sinulla mahdollisuutta ennakkoperintöön tai olisiko vanhemmillasi mahdollisuutta ottaa pankkilaina, mikäli saavat paremmat ehdot kuin te saisitte vaimosi kanssa? Vaikka itse kuulun siihen kansanosaan, jonka mielestä elävät käyttäkööt omat rahansa elinaikanaan, kuten parhaaksi näkevät, itse haluaisin vastaavassa tilanteessa aikuisen lapsen vanhempana olla jotenkin jeesaamassa, mikäli taloustilanne mitenkään sallisi. Ja tässä tapauksessa, kun on kyse vahvasti myös lastenlasten elämästä, motiivit olisivat myös siinä. Kaikesta tietysti laaditaan asianmukaiset paperit ja sinun täytyy pitää huolta siitä, että hommat hoidetaan 110% kunnialla vanhempiesi suuntaan.

Joskus kuitenkin ratkaisu saattaa löytyä yllättävällä tavalla. Ja kyllä mä ainakin mieluummin jeesaisin aikuisia lapsiani eniten silloin, kun he apua oikeasti tarvitsevat ennemmin kuin sitten joskus kymmenien vuosien päästä, kun ovat itsekin jo keski-iän ylittäneitä. (Tämänkin vuoksi harkitsen vakavasti ylisukupolven testamenttia, koska enemmän nuoret rahaa tarvitsevat oman elämänsä aloittamiseen kuin jo kypsään ikään ehtineet jo työelämässä vuosikymmeniä olleet)

Joka tapauksessa tsemppiä! Asioilla on tapana järjestyä ja parasta on nyt se, että naamiot on nyt riisuttu. Kaikkien kannalta.

Kiitos viestistä! Kyllä olen tässä nyt tämän viikon aikana huomannut sen, miten henkisesti vahva ja mahtava vaimo minulla on. On moneen kertaan sanonut tämän viikon aikana, ettei minun menettämiseni ole vaihtoehto, koska silloin hän menettäisi kaiken. Ja lausui muutama päivä sitten sanat, joita synkimpinä aikoina toivoin vaimoni suusta kuulevan, kun hän tämän kaiken saa tietää; Yhdessä tästä selvitään. Voin sanoa, että romahdin täysin tuon jälkeen. En tiedä, jotain olen varmasti tehnyt myös oikein, kun tuollaisen vaimon olen onnistunut itselleni saamaan...

Olen lähdössä lapsiemme kanssa viikonlopuksi mökille, jossa myös äitini ja isäpuoleni ovat. Vaimollani oli sovittuna tyttöjen ilta lauantaille, joten tuon edestä oli muutenkin tarkoitus lähteä pois. Tekee ehkä myös toisaalta ihan hyvää hänellekin päästä jauhamaan, toivottavasti, ihan jostain muusta.

Joka tapauksessa minulla olisi nyt viikonloppuna tarkoitus tunnustaa kaikki myös äidilleni, joka myöskin tulee ymmärrettävästi olemaan hyvin järkyttynyt. Tulen pyytämään myös jonkun näköistä taloudellista apua, en niinkään itseni vuoksi, vaan nimenomaan vaimoni ja lastemme vuoksi, jotka ovat täysin syyttömiä tähän minun aiheuttamaani tilanteeseen. Meidän perheessä ei ole ollut tapana taata kenenkään lainoja, mutta toivon, että tähän sääntöön tulisi nyt tässä tapauksessa poikkeus. Tästä tietenkin tehtäisiin virallinen velkakirja ynnä muut tarpeelliset ja välttämättömät paperityöt ja kunhan olen kuivilla, tarkoitus olisi tuo maksaa pois omalla vakuudellisella lainalla.

En tiedä, pakko tässä on edelleen uskoa, että nyt kun tämä synkkä totuus on tullut ilmi, asiat lähtevät etenemään parempaan suuntaan.

 

[Eikka86]

Nykyään luottotiedot palautuu kuukaudessa kun velat on maksettu eli maksamalla ulosottoon menneet velat, saat pankista lainaa normaaleilla ehdoilla (ja vakuuksilla) kuukauden kuluttua.

Ulosottomiehen kanssa kyllä pystyy nykyään myös sopimaan asioista jos velat on sinne asti mennyt, jos ei niin sinulla noin 2-4kk aikaa hoitaa velat pois ennen toimenpiteiden alkua.

Tärkein olisi saada 20% korolla olevat luotot muutettua alle 10% luotoksi ja noihin yleensä vakuuksia tarvitsee.

 

[Turder]

Karu homma, mutta näin kylmästi ja ulkopuolelta ajatellen (ilman kaikkia tietoja) tuo 85k kannattaisi katkaista heti alkuunsa, tai no alku lienee ollut jo kaukana sitten mutta nyt kuitenkin. Mutta miettisin sähköauton kohtaloa tässä vaiheessa:
- tod näk maksat siitä rahoitusta ja korkoa/kuluja
- auton arvo alenee koko ajan kovaakin vauhtia.

Onko oikea tarve sille, siis ei nyt mikään mukavuustarve vaan sellainen että ilman sitä ei pääse töihin tai lasten kanssa mahdotonta (huom. hankalaa ei riitä). Halvempi ruoska alle jos pakko, muuten harkitsisin autottomuutta joksikin aikaa. Toki nyt on heikko aika myydä mutta kuitenkin.

Tsemppiä. Joku on joskus puhunut, että velkaantuminen on sairaus, siinä missä alkoholismi tms riippuvuus. Sitä ei varmaan itsekään ymmärrä ulkopuolisena.

 

[iibor]

Nykyään luottotiedot palautuu kuukaudessa kun velat on maksettu eli maksamalla ulosottoon menneet velat, saat pankista lainaa normaaleilla ehdoilla (ja vakuuksilla) kuukauden kuluttua.

Ulosottomiehen kanssa kyllä pystyy nykyään myös sopimaan asioista jos velat on sinne asti mennyt, jos ei niin sinulla noin 2-4kk aikaa hoitaa velat pois ennen toimenpiteiden alkua.

Tärkein olisi saada 20% korolla olevat luotot muutettua alle 10% luotoksi ja noihin yleensä vakuuksia tarvitsee.

Joo, tuon lakimuutoksen myötä tilanne on edelliseen kertaan verrattuna sinänsä parempi, kun velkojen maksun jälkeen on jo kuukauden jälkeen ns. normaali kansalainen.

Velat ovat siis jo ulosotossa ja eilen vaimo sai ulosottolaitokselta kirjeen ja kutsun kuulemistilaisuuteen, joka käytännössä tarkoitti siis pyyntöä toimittaa lausunto, MIKSI ulosmitattua omaisuutta ei tulisi myydä kokonaisuudessaaan (minun ja vaimon osuudet kodistamme siis). Sen verran olen selvittänyt tässä vuosien aikana ulosottokaarta, että ulosmitattuja omaisuutta ei tulisi myydä, jos yksikin kolmesta kriteeristä ei täyty:

1. Omaisuuden myynti kokonaisuudessaan tuottaa isomman kertymän, kuin vain ulosmitatun osuuden myynti (ei täyty)
2. Velkojan saatava ei tule kertymään pelkästään velallisen osuuden myynnistä (ei täyty)
3. Ulosmittauksen merkitys ei tule olemaan suhteettoman suuri siitä yhteisomistajalle aiheutuvaan haittaan nähden. (ei täyty)

Lisäksi yhteisomistajan on annettava suostumus myynnille, vaikka kaikki yllämainitut asiat täyttyisivätkin. Toki tuon jälkeen ulosottomies voi käynnistää yhteisomistajuuden purun, mutta sitten taas tulee eteen se pykälä, jossa sanotaan: Omaisuutta ei tule myydä, jos toinen yhteisomistaja käyttää ulosmitattua omaisuutta vakituisena asuntonaan.

Mutta joo, joka tapauksessa suurin fokus on nyt siinä, että saadaan jotakin kautta matalakorkoinen laina, jolla nuo maksetaan pois.

edit. @Turder Joo tuo on pakko olla myös harkinnassa, jos mitään muuta ratkaisua ei löydy. Tilanne on ihan hyvä myös siinä mielessä, että tulotaso on suhteellisen korkea, joten matalakorkoisen lainan maksun jälkeenkin tuloista jää reilusti yli. Silti olen tässä koittanut myös miettiä keinoja lisätuloihin. Olen jopa pohtinut vakavissani alkavani Foodora-kuskiksi muutamana iltana viikossa :D niin syvällä tässä nyt ollaan.

 

[adolf]

@iibor

Tosiasioiden tunnustaminen on tie toipumiseen. Pätee monenlaisiin erilaisiin suuriin elämän kriiseihin. Alkoholismissa tuo avain on myös ihan sama. Kulisseista pidetään kiinni viimeiseen asti, vaikka parasta mitä voisi tapahtua, olisi nimenomaan niiden kulissien kaatuminen ja totuuden paljastuminen. Häpeä estää pyytämästä apua.

Olet ottanut nyt sen ensimmäisen ja luultavasti pirusti rohkeutta vaatineen, mutta samalla täysin välttämättömän askeleen tuon ongelman ratkaisussa.

Tulet siitä uskoakseni itseäsi vielä monet kerrat joskus jälkeenpäin kiittämään, että tuon ratkaisun teit.

 

[-pasi-]

edit. @Turder Joo tuo on pakko olla myös harkinnassa, jos mitään muuta ratkaisua ei löydy. Tilanne on ihan hyvä myös siinä mielessä, että tulotaso on suhteellisen korkea, joten matalakorkoisen lainan maksun jälkeenkin tuloista jää reilusti yli. Silti olen tässä koittanut myös miettiä keinoja lisätuloihin. Olen jopa pohtinut vakavissani alkavani Foodora-kuskiksi muutamana iltana viikossa :D niin syvällä tässä nyt ollaan.

Itse näin vähän ohi aiheenkin sanoisin että ei tuo Wolt/Foodora ole huono idea jos vain on rääkkäämättä itseä uuvuksiin liiallisella työllä. Ainakin Wolt voi pistää päälle kun haluaa ja näkyy suoraan onko alueella kysyntää ja pystyy ajamaan niitä ruuhkatunteja, tällöin voi hyvinkin olla 20e tunnilta laskutus josta voi vähentää vielä ateriakorvauksen ja matkakorvaukset.

 

[Jeffrey]

Olen jopa pohtinut vakavissani alkavani Foodora-kuskiksi muutamana iltana viikossa :D niin syvällä tässä nyt ollaan.

Mielestäni tuo on vain ihan loogista ongelmanratkaisua. En omaan viestiin kirjoittanut, mutta ajattelin mitä tekisin sinun tilanteessa. Ajattelin itse, että voisin mennä Prisman kassalle sunnuntaita ja pyhiä istumaan kun tuosta nuoruudesta on kokemusta. Ainakin silloin vielä onnistui bookata pitkiä 12h vuoroja tuplapalkalla. Vaikka verotus tuosta ottaisi melko roisin osan omien tulojen päälle, ei noita vuoroja välttämättä edes tarvitsisi ihan joka pyhäksi ottaa.

 

[L. Öysä]

@iibor Kovin tutulta kuulosti tuo velkaantumisen kierre. Itsellä se lähti reilu parikymppisenä luottokortilla ostetusta tietokoneesta ja lopulta pyörittiin jossain 50-60k paikkeilla.

En nähnyt mainintaa velkajärjestelystä täällä. Itse sain juuri kesällä tuota kautta velkani hoidettua. Toki järjestelyyn päästäkseen täytyy olla velat ulosotossa ja mielellään hetki niitäkin makseltu, joten en ole varma miten tämä sinun tilanteeseesi sopii. Kannattaa kuitenkin pitää asia mielessä ja ottaa puheeksi velkaneuvonnassa, jonne kehoitan hakeutumaan mitä pikimmiten. Itsellä tuli tuolla ensimmäistä kertaa vuosien ahdistuksen jälkeen sellainen olo, että asia on hoidettavissa ja että en ole mikään ihan täysi paskakasa vaikka velkaa olikin kertynyt. Jo sen fiiliksen takia siellä kannatti käydä. Sain sieltä neuvon hakeutua velkajärjestelyyn ja ohjeita ja apua hakemuksen tekemiseen. Hakemus menikin ns heittämällä läpi ja kolmessa vuodessa sain kavuttua vuoren ylös. Ja parasta tuossa oli se, että omat rahat on omat rahat, eikä kukaan tule vetämään mitään välistä.

Eli, leuka ylös, hattua kouraan ja apua hakemaan. Nämä on yksinäisiä asioita, mutta kyllä niihin apua löytyy jos sitä on valmis itse etsimään ja vastaanottamaan.

 

[Everton]

@iibor oletko käynyt velkaneuvojan juttusilla? Se on valtion tarjoama maksuton palvelu. Ammattilainen tuntee lait ja voi varmasti antaa vinkkejä ja ehdotuksia siihen, miten tilanteesi voisi olla ratkaistavissa.

 

[iibor]

@Everton joo silloin mun ensimmäisen velkakierteen aikana vietin hyvinkin paljon tuolla aikaa, mutta nyt ei kieltämättä ollut muistunut mieleen, että olisi voinut jo hyvin paljon aiemmin mennä tuolla käymään...

Nyt täytyy toivoa, ettei tuolla edes tarvitsisi käydä, sillä eilen Nordean kanssa käytyjen lainaneuvottelujen perusteella laina voisikin jopa onnistua... Tarvitsee vielä ainakin ulosotosta luvan vakuuden käyttämiseen (tuo kun siis ulosmitattu jo). Toivotaan, että menisi maaliin tämä.

Olen noin muuten tässä kiertänyt läheisimmät ihmiset läpi viime päivinä ja tunnustanut heille kaiken ja pyytänyt anteeksi, että olen valehdellut heille päin naamaa usean vuoden ajan joka kerta, kun ovat kysyneet, että miten mulla menee. Reaktiot ovat lähes poikkeuksetta olleet aika ymmärtäväisiä, joskin järkyttyneitä ja pettyneitä, mutta kaikki ovat enemmän tukeneet kuin syyllistäneet. Tämä jollain tavalla tuntuu itsestäni vielä jopa pahemmalta, sillä jos reaktio on tämä, vaikka tilanne jo tässä vaiheessa, miksi en vain voinut puhua asiasta aiemmin? Mutta sille nyt ei voi enää mitään ja nyt olisi tärkeintä saada ulosotto katkaistua.

 

[Eikka86]

Kun saat asiasi kuntoon niin kannattaa kyllä kovasti harkita omaehtoista luottokieltoa ja katkoa kaikki luottokortit. Menette sitten rouvan kortilla nettiostokset yms. tarvittavat.

Mielestäni käyttötilejä saa myös laitettua "varmennuksen" taakse eli siirto sieltä vaatii jonkun toisen hyväksynnän eli tässä tapauksessa varmaankin vaimosi.

Helpottaa niitä hetkiä kun tulee ajatuksia hölmöillä, pahasti pelkään ettei parisuhde vastaavaa toista kertaa helposti kestä. Ei kenenkään parisuhde.

 

[iibor]

Kun saat asiasi kuntoon niin kannattaa kyllä kovasti harkita omaehtoista luottokieltoa ja katkoa kaikki luottokortit. Menette sitten rouvan kortilla nettiostokset yms. tarvittavat.

Mielestäni käyttötilejä saa myös laitettua "varmennuksen" taakse eli siirto sieltä vaatii jonkun toisen hyväksynnän eli tässä tapauksessa varmaankin vaimosi.

Helpottaa niitä hetkiä kun tulee ajatuksia hölmöillä, pahasti pelkään ettei parisuhde vastaavaa toista kertaa helposti kestä. Ei kenenkään parisuhde.

Juu, toi omaehtoinen luottokielto on vaimon kanssa jo sovittu, kunhan nyt saataisiin asiat järjestymään.

Tällä hetkellä on jälleen se tilanne, että epätoivo iskee siitä, että kun vihdoinkin pyytää apua, vaikkakin todella myöhään, ei sitä apua mistään tähän nimenomaiseen akuuttiin tilanteeseen saa. Nordealla vetivät maton alta ja ilmoittivat etteivät lähdekään tähän, vaikka tässä parin päivän aikana olemme käyneet hyvässä hengessä neuvotteluja ja maksukyky kuulemma riittää mainiosti. Odottivat enää sitä ulosoton lupaa vakuuden käyttöön. Mutta tänään luottopuoli oli kääntänyt takkinsa ja ohjeisti kääntymään oman pankin puoleen. Oman pankin, josta jo heille mainitsin, etteivät edes asiaa harkinneet.

Tiedän kyllä, että olen mokannut ja tiedän kyllä, että apua olisi pitänyt pyytää jo hieman aiemmin, mutta nyt on sentään täysin selkeä suunnitelma, miten tästä jatkettaisiin eteenpäin ja miten varmistettaisiin, ettei taas kohta olla tässä tilanteessa. Maksukykyäkin meidän perheessä on, mutta silti ketään ei kiinnosta auttaa tällaista kakkosluokan kansalaista. Lisäksi vaimonikin olisi valmis lainaamaan vaikka kaikki säästönsä tätä varten, eli lainaa ei tarvittaisi tuota varten kuin reilu 30 000e... Jotenkin luulisi, että tuollainen nyt onnistuisi melkein mistä vain.

Äitini rakensi juuri isäpuoleni kanssa uuden kesämökin, jonka budjetti ylittyi sadalla tonnilla, joten heidänkin vakuudet käytetty hyvin pitkälle jo.

 

[sampio]

Tällä hetkellä on jälleen se tilanne, että epätoivo iskee siitä, että kun vihdoinkin pyytää apua, vaikkakin todella myöhään, ei sitä apua mistään tähän nimenomaiseen akuuttiin tilanteeseen saa.

Tämän koin vittumaiseksi itsekin, kun aikanaan kusin raha-asiani ja lähdin niitä sitten selvittämään. Liian epävarma tilanne tuolloin pankin yhdistelylainaan, liian suuri paskalainapotti takuusäätiölle. Päädyimme vaimoni kanssa hakemaan yhdistelylainan markkinoilta, ja helvetin kalliiksihan se tuli. Mutta ajattelen niin, että se on oman tyhmyyteni hinta.

Onhan tuo todella kuormittavaa olla rahojen kanssa solmussa. Se stigma varsinkin, kun talouteen liittyy Suomessa jotenkin sellainen suonraivaajahenki edelleen, ja yrittäjän konkurssi tai yksityisen velkaantuminen koetaan koko ihmisen epäonnistumisena. Helvetin yleistä on näissä tilanteissa moraaliposeeraus, itsekin sitä koin aikanaan kun täällä lyhyesti sivusin tilannettani, ja vaikkapa jonkun valkokaulusvelkaantuneesta kertovan lehtijutun kommenttiosiot ovat yhtä jeesustelua täynnä. Sinä taisit päästä vähällä, varmasti ihan puhtaasti rehellisen tilityksesi ansiosta.

Niin, tosiaan. Mun tarinani on sikäli erilainen, että sitkuttelimme pahimman yli, ja sitten alkoi molempien tulotaso nousta siten, että ollaan pystytty ihan omalla rahalla matkustelemaan jonkin verran, makselemaan autot ja mönkijät sekä säästämäänkin pieniä siivuja. Lyhentelen aika maltillisesti tarkoituksella tuota paskalainaani, koska se höylääntyy siitä aikanaan, ja mieluummin käytön esim. tonnin perheeseeni kuin puhallan sen ikäänkuin ilmaan. Tässä on kuitenkin elämä elettävänä.

Mun lipeämiseni on varmasti lapsuuden köyhyyden aiheuttamaa taloustaidottomuutta sekä omaa hyväntahtoista typeryyttäni. Ja onhan tuo edellinen aika loogista, vaikka joistain köyhän lapsuuden viettäneistä nimenomaan kuoriutuu jäätäviä massikeisareita. Mulle puolestaan kävi niin, ettei ilman suksia opi hiihtämään. Sitten kun sitä rahaa alkoi tulla, halusi kaikille hyvää, lähinnä siis omalle perheelleen. Mitään uhkapelejä tms. en ole koskaan harrastellut.

No, nyt on tilanne tosiaan sikäli hyvä, että talous rullaa näinkin kelpo elintasolla. Olisi tietenkin perkeleesti kivempi laittaa se paskalainaan uppoava raha vaikka rahastoihin, mutta asiaa ei enää miksikään voi muuttaa, joten turha stressata. Olen lähinnä onnellinen ja ylpeä itsestäni että helvetillisellä työnteolla olen saanut perheemme pidettyä kuivilla ja itseni tilanteeseen että tästäkin selvitään. Lisäksi omista mokistamme oppineena olemme onnistuneet ainakin tyttärestämme koulimaan nuoren, joka tuntee taloutensa ja tienaa ennen ostopäätöksiään. Katsotaan nyt, mitä tuosta junnusta kuoriutuu.

Mutta nostan hattua avoimuudestasi. Uskon, että se jo osaltaan helpottaa oloasi ja tällainen vertaiskertomus saattaa auttaa jonkun toisen oman taipaleensa alkuun. Tsemppiä teille omaanne, ja muista olla ruoskimatta liikaa itseäsi - sinä olet edelleenkin rakas puoliso, isä, poikan jne. vaikka tilin kate vaihtuikin lennosta negatiivisen puolelle.

 

[-pasi-]

Aika pienistä nämä kyllä lähtee, itsellä ulosottokierre alkoi vain yksinkertaisesti siitä että pankki alkoi periä opintolainaa takaisin, monta vuotta sain työttömyyden perusteella lykkäystä mutta eipä enää viimevuona onnistunut. Noh ei sentään joutunut täyttä maksua maksaa mutta 50e kuukaudessa oli paljon jos vuokran jälkeen jää se joku reilu 400e. Nyt ei edes tuo 50e enää riittänyt vaan pienin summa oli 90e.Tällä hetkellä vielä huvittavinta tuossa se että aika iso osa summasta menee vain korkoihin joten varsinainen summa ei juuri pienene. Aina vain puhutaan kuinka "ilmaista rahaa" tuo on mutta tiedä sitten.

Voin vain kuvitella niitä ihmisiä joilla esimerkiksi asumistuki tulee pienentymään tai sitten vaikuttaa tuo 300e tienaamisrajan poistuminen. Ulosoton asiakasmäärät tulee todennäköisesti aika rajusti nousemaan. Kierre lähtee niin helposti päälle jos vähästä lähtee vielä se vähäinenkin ja jos samaan aikaan vielä sattuu jotain yllättävää menoa tulemaan.

 

[Spire]

Juu, toi omaehtoinen luottokielto on vaimon kanssa jo sovittu, kunhan nyt saataisiin asiat järjestymään.

Tällä hetkellä on jälleen se tilanne, että epätoivo iskee siitä, että kun vihdoinkin pyytää apua, vaikkakin todella myöhään, ei sitä apua mistään tähän nimenomaiseen akuuttiin tilanteeseen saa. Nordealla vetivät maton alta ja ilmoittivat etteivät lähdekään tähän, vaikka tässä parin päivän aikana olemme käyneet hyvässä hengessä neuvotteluja ja maksukyky kuulemma riittää mainiosti. Odottivat enää sitä ulosoton lupaa vakuuden käyttöön. Mutta tänään luottopuoli oli kääntänyt takkinsa ja ohjeisti kääntymään oman pankin puoleen. Oman pankin, josta jo heille mainitsin, etteivät edes asiaa harkinneet.

Tiedän kyllä, että olen mokannut ja tiedän kyllä, että apua olisi pitänyt pyytää jo hieman aiemmin, mutta nyt on sentään täysin selkeä suunnitelma, miten tästä jatkettaisiin eteenpäin ja miten varmistettaisiin, ettei taas kohta olla tässä tilanteessa. Maksukykyäkin meidän perheessä on, mutta silti ketään ei kiinnosta auttaa tällaista kakkosluokan kansalaista. Lisäksi vaimonikin olisi valmis lainaamaan vaikka kaikki säästönsä tätä varten, eli lainaa ei tarvittaisi tuota varten kuin reilu 30 000e... Jotenkin luulisi, että tuollainen nyt onnistuisi melkein mistä vain.

Äitini rakensi juuri isäpuoleni kanssa uuden kesämökin, jonka budjetti ylittyi sadalla tonnilla, joten heidänkin vakuudet käytetty hyvin pitkälle jo.

En tiedä, minusta tuo etteivät lainaa edes tuota reilua 30 tuhatta kuulostaa jo siltä että pankki haluaisi teidän joutuvan pahimpaan mahdolliseen pulaan asian kanssa. Millaista maksukykyä täytyisi vielä löytyä lisää jotta laina heltiäisi? Yritä tuossa nyt laittaa elämää kuntoon sitten.

Olen nähnyt vastaavanlaisia tapauksia lähipiirissä niin kolahti tuo koko velkaantumistarina pahasti.

 

[iibor]

En tiedä, minusta tuo etteivät lainaa edes tuota reilua 30 tuhatta kuulostaa jo siltä että pankki haluaisi teidän joutuvan pahimpaan mahdolliseen pulaan asian kanssa. Millaista maksukykyä täytyisi vielä löytyä lisää jotta laina heltiäisi? Yritä tuossa nyt laittaa elämää kuntoon sitten.

Olen nähnyt vastaavanlaisia tapauksia lähipiirissä niin kolahti tuo koko velkaantumistarina pahasti.

Just näin. Ja nyt vaimo ei todennäköisesti saa asuntolainaa myöskään mun osuutta varten. Edes tuota 30 000e, koska siinä vaiheessa pankki katsoo, että vaimo on yksin vastuussa yhtiölainan maksusta vaikka kaikkiin muihin asumisen kustannuksiin otetaan toki myös mun tulot mukaan. Mutta ei yhtiölainaan, jota minä olen tässä puoli vuotta yksin maksanut. Mä edelleen sanon, että myös tässä systeemissä on jotain vikaa juuri tuosta syystä, että siinä vaiheessa kun haluaa apua, ei sitä mistään saa. Kohta varmaan päädytään taas korkeakorkoiseen kulutusluottoon, kunhan vaan saada asunto pidettyä, JOHON meillä todellakin kuukausitulojen perusteella on varaa!

 

[iibor]

Noniin, jälleen näyttää tulevaisuus hieman valoisammalta.

Sain tuossa iltapäivästä puhelun HYPOsta, josta minulle soitteli aivan ihana naisihminen. Hänestä tuli sellainen hyvin äidillinen ja lämmin olo. Oli todella napakka, mutta kuitenkin lempeällä tavalla. Hän hieman torui mua, että olen antanut mennä tämän vähän liian pitkälle, mutta kuitenkin samaan hengenvetoon ihmetteli, miten mikään pankki ei ole lähtenyt auttamaan. Oli vähän sitä mieltä, että kyllähän jokainen nyt ansaitsee toisen mahdollisuuden ja pankin tehtävä olisi myös pitää asiakkaidensa taloudesta huolta, kun tilanne näyttää heikolta. Täytyy myöntää, että tuli kyllä itku, kun vihdoinkin joku rahoituslaitos kohteli mua kuin ihmistä ja näki tämän tilanteen kokonaisuutena sekä myös ymmärsi sen, että olen ihan kunnollinen perheenisä, joka on vain tehnyt huonoja valintoja aikoinaan.

Ei luvannut mitään vielä, mutta ohjeisti täyttämään lainahakemuksen ja hän lupasi keskustella luottopäällikön kanssa asiasta ja siitä, voisivatko he lähteä mua auttamaan tässä tilanteessa. Tuota lähdetään nyt sitten työstämään.

Tämän lisäksi isäni lupasi osallistua lainaamalla suhteellisen merkittävän summan, jos tuo HYPOkaan ei mene maaliin.

Eli eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa ja toivottavasti kohta pääsee toipumaan taloudellisesti ja henkisesti sekä työstämään kolhun kokenutta parisuhdetta myös.