EI siinä ole mitään kummallista, kunhan malttaa lukea lainaamasi ja kirjoittamani tekstin. Siinähän luki pl. liikuntapaikkarakentaminen. Toisin sanoen, varat jotka liikuntarakentamisen jälkeen tulevat urheilijoiden ja valmentajien käyttöön yleisurheilussa, ovat todella murusia. Noin 2-4 prosenttia kokonaissummasta, joka ilmenee Urheilulehden selvityksestä. Tarkkaa lukua ei tuosta puffijutusta ilmene, mutta lehdessä se oli 2-4 prossaa kun kesällä mökille julkaisun ostin:
Urheilulehti 26: Suomalaiset urheilijat saavat valtion liikuntabudjetista vain roposia – mihin katoaa 149 miljoonaa?
Tuoreessa lehdessä pureudutaan suomalaisen urheilun rahoitukseen.www.is.fi
Suomessa tuetaan urheilutuella järjestöjä, ei urheilua. Ja tämä järjestöjen tuki tulisi isossa määrin lopettaa, ja ohjata tuki urheiluun ja kaikkeen muuhun, mitä nämä järjestöt mukamas edustavat. Vastaavasti Pohjoismaissa tuetaan suhteessa enemmän urheilua kuin järjestöjä, ja tämä oli jo vuosia sitten jonkun selvityksen tulos.
Kyllä, suoraan urheilijoille ja valmentajille kohdennetetut avustukset ovat liikuntabudjetista varmaan jotain muutaman prosentin luokkaa. Tämän osuuden suuruutta arvioitaessa tulee ottaa kuitenkin huomioon edelleen se, että valtaosa valtion liikunnan rahoituksesta menee nimenomaan liikunnan edistämiseen, ei huippu-urheiluun.
Suoraan huippu-urheiluun kohdennettiin liikuntabudjetista muutama vuosi sitten noin 12 miljoonaa euroa. Kun otetaan mukaan välillisempiäkin avustuksia, huippu-urheilulle kohdennettiin noin 26 miljoonaa euroa. Kun suhteutetaan näihin lukuihin se suoraan urheilijoille ja valmentajille kohdentuva 2,3 miljoonaa euroa, ei puhutakkaan enää ihan murusista. Toki tukea saavat yleisurheilijoiden lisäksi myös muiden lajien urheilijat.
Toiseksi täytyy ymmärtää, että huippu-urheilu tarvitsee myös toimintaedellytyksiä, olosuhteita ja rakenteita. Urheilijat ja valmentajat hyötyvät suuresti siitä, että heillä on käytössään huippututkimusta, koulutettuja asiantuntijoita ja heidän tuottamiaan asiantuntijapalveluita (esim. liikuntalääketiede), järjestöjen luomia palveluita ja tukiverkkoja (kilpailujärjestelmät, koulutuspalvelut, antidopingpalvelut jne.), urheilun olosuhteet jne. Näitä kaikkia tuetaan sillä reilulla 150 miljoonan euron liikuntabudjetilla. Voidaanhan me toki antaa näitä tukia suoraan urheilijalle ja todeta, että tee itse lajisi tutkimusta, järjestä kisat, rakenna olosuhteet, kouluta asiantuntijat ympärillesi, analysoi dopingnäytteesi jne. mutta en näe tätä tarkoituksenmukaisena tai tehokkaana toimintatapana.
Järjestöjen tuen lopettamisella lopetettaisiin erilaisten urheilun tukitoimien lisäksi niiden tekemä liikunnan edistämistyö, kuten lasten ja nuorten, aikuisväestön tai erilaisten erityistä tukea tarvitsevien liikunnan edistäminen. Ilmeisesti tätä haluat, kun olet lopettamassa 90 % järjestöistä. Hyvin kummallinen näkemys.