Tuo tarina on Veikkauksen mainoksesta, joka pyörii täällä Suomessa jatkuvasti.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Vegas Golden Knights 2023–2024
- Viestiketjun aloittaja Salming
- Alkaa
- 71 624
- 343
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetTuo tarina on Veikkauksen mainoksesta, joka pyörii täällä Suomessa jatkuvasti.
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jaaha, näyttäisi olevan Kallionkellin (Elliotte Friedmanin mukaan kirjoitettu) NHL unelma olla ohi (unconditional waivers for the purpose of terminating his contract). Tai ainakin Vegasin riveissä. Ei vaan se vauhti riittänyt sitten ja loukitkin kiusasivat. Harmi, ei ole vieläkään suomalaisia tulossa Vegasiin (jollei sitten Kärki kehity hulppeaa vauhtia).
Taitaa olla tosiaan niin, ettei Vegas ole vielä kertaakaan onnistunut maalinteossa kuudella viittä vastaan ja se ehkä vähän huolestuttaa pudotuspelejä ajatellen, jos maalin tappioasemien kääntö onnistuu vain tasaviisikoin tai 5v4-ylivoimalla. Ja vastaavasti toisessa päässä kaukaloa Golden Knights on hukannut maalin johtoasemia, kun vastustaja on pelannut ilman veskaria.Kuinka mones kerta mahtoi olla tällä kaudella, kun Vegas antaa tyhjän maalin vastustajalle. Mikä lienee maalintekosuhde Vegas vastaan vastustaja, kun ollaan yritetty tyhjää maalia. Mutta joo, eihän näitä voi harjoitusleirillä sitten harjoitella, tai jotain ylivoimapeliä.
Kiitoksia Marcukselle urasta ritareissa. Seurahistorian ensimmäisen suomalaisvarauksen kunnia ei koskaan unohdu. Kun loukkaantumiskierteeseen joutuu, hankala siitä on pois välillä päästä. Nyt hän on kuitenkin Espoossa paukuttanut tehot 1+4=5 neljään matsiin, joten potentiaalia on yhä ainakin Liiga-uraan. Olen vähän eri mieltä tuosta vauhdin riittämisestä, koska kyllä hän suoraluistelunopeudellaan aiheutti niissä muutamissa AHL-peleissään vaikeuksia vastustajan puolustajille ja voitti luistelukisoja. Mielestäni terveenä hän olisi voinut vakiinnuttaa paikkansa energisenä kolmos-nelosketjun voimahyökkääjälaiturina AHL:ssä. Nyt siinä roolissa on ikään kuin D'Amato.Jaaha, näyttäisi olevan Kallionkellin (Elliotte Friedmanin mukaan kirjoitettu) NHL unelma olla ohi (unconditional waivers for the purpose of terminating his contract). Tai ainakin Vegasin riveissä. Ei vaan se vauhti riittänyt sitten ja loukitkin kiusasivat. Harmi, ei ole vieläkään suomalaisia tulossa Vegasiin (jollei sitten Kärki kehity hulppeaa vauhtia).
Theodore on saanut punaisen paidan pois päältään ja ottaa jo kontaktia harjoituksissa. Cassidyn mukaan hän tuskin silti pelaa vielä viikonlopun tuplamatseissa, vaan ehkä sitten ensi viikolla. Hienoa, että paluu kuitenkin lähestyy ja Shea saa riittävästi pelituntumaa ennen playoffeja. Toisen puolustajan Miromanovin eilistä haastattelua oli myös mielenkiintoista kuunnella. Hän sanoi, että opiskeli loukkaantuneena tarkasti sitä, miten Theodore, McNabb, Pietrangelo yms. muut kokeneemmat puolustajat käyttävät kroppaansa hyväkseen oman alueen puolustuspelaamisessa ja sijoittuvat maalin ja kiekon väliin. Lisäksi hän katsoi sitä, miten he havainnoivat ympäristöään päätä pyörittämällä ja mailankäyttöä.
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Havaintoni perustuvat siis tietenkin harjoitusleirillä edellisvuonna näkemääni. Ensimmäisenä päivänä ei kyllä pysynyt vauhdissa mukana, toisesta päivästä eteenpäin sitten vähän paremmin. Jotenkin tuo iso koko myös näyttäytyi kömpelyytenä tai hitautena. No, olen samaa kokoluokkaa, ja vielä paljon kömpelömpi, joten mitä sitä tässä kritisoimaan. Kaikkea hyvää jatkoon vaan Marcukselle!Olen vähän eri mieltä tuosta vauhdin riittämisestä, koska kyllä hän suoraluistelunopeudellaan aiheutti niissä muutamissa AHL-peleissään vaikeuksia vastustajan puolustajille ja voitti luistelukisoja.
54/82 Vegas vs. Carolina
Hill oli maalissa. Howden palasi vaihteeksi Stephensonin laidalle. Brisson lähetettiin alas, joten flunssan selättänyt Cotter ja Amadio olivat Karlssonin laidoilla ja Froese kutsuttiin nelosen keskelle. Morellikin sai viime hetken kutsun ollen mukana lämmittelyssä, mutta ilmeisesti ketään muuta ei tarvinnutkaan sitten korvata. Pakisto oli muuttumaton.
Arvosanataulukko
++
+ Marchessault, Roy, Cotter
+/- Stephenson, Stone, Howden, Amadio, Karlsson, Rondbjerg, Froese, Kolesar, Barbashev, Hague, Whitecloud, McNabb, Pietrangelo
- Martinez, Miromanov, Hill
--
Tuttu tehoketju vei Vegasin johtoon. Oman alueen riistosta Roy polki 2v1-vastaiskuun Barbashevin kanssa. Lätty yli Burnsin laskeutui Barbasheville, mutta tämän viimeistely takatolpalta ei onnistunut. Roy suti irtokiekon maalin takaa takaisin sen eteen ja taustalta mukaan tullut Marchy työnsi rystyltä kiekon Martinin längistä sisään. Ahon ketjun tasapaino petti, kun Slavinin pinchattua sillä oli neljä pelaajaa b-pisteiden alapuolella. Aho menetti kiekon Marchessaultin mailapainetta vastaan eikä H3 Fast ymmärtänyt varmistaa riittävän ajoissa Slavinia. Royn pisteputki kasvoi jo kahdeksaan matsiin ja Joonatan sivusi viime kauden maalimääräänsä (28) jo nyt. Vegas ansaitsi taukojohtonsa voitettuaan mm. laukaukset 13-9 ja luoden vajaat kymmenkunta hyvää maalipaikkaa.
Toisen erän alussa Carolina tasoitti. Transitiopuolustamisessa oli löysyyttä ja Svechnikov pääsi kävelemään Jarvisin keskialueen jätöstä vetopaikkaan Pietrangelon ja itsekseen kaatuneen Martinezin välistä. Maskittoman rystylaukauksen viistokuljetuksesta Hill toki olisi halunnut varmasti torjua. Päätöserä alkoi nihkeästi, kun Miromanov ei saanut pomppukiekkoa kesytettyä hyökkäyssiniviivassa ja Jarvis viimeisteli alivoimalla puolittaisesta läpiajosta Hillin längistä kiekon pussiin Karlssonin sivupaineesta huolimatta. Taidokas soolosuoritus. 46. minuutilla 3v3-suorahyökkäyksestä puolestaan Kotkaniemi laukoi ohi Miromanovin peiton. Hill torjui kiekon ilmaan ja hänen selkänsä takaa Noesen löi sen sisään maaliviivalta. Turhan halpa maali tuokin oli, joten Minnesotan pelin toisinnosta oli päätöserässä kyse. Vieraiden maalinteon tehokkuus oli kotijoukkuetta parempaa ja siksi se voitti maalein 1-3. Johtoasemassa sen viisikkopuolustus oli kurinalaista keskialueella. Vegas koki perättäiset kotitappiot ensi kertaa sitten tammikuun lopun 2023.
Isännät loivat maaliodottamaa erään mallin mukaan neljän maalin edestä, mutta Martin oli muuri. Parhaiten toiminut osa-alue oli hyökkäysalueen puolustuspelaaminen, kun Vegas sai katkoja painottoman puolen rännissä estäen Canesin purut jatkokarvaamalla. Lisäksi tekopaikkoja syntyi jonkin verran suunnanmuutoksista.
Heti avausvaihdossa Martinez pinchasi vasemmassa laidassa ja katkonsa jälkeen syötti poikittain maalin eteen, mutta Rondbjergin lavasta kiekko karkasi laukaushetkellä, joten 15 pelin kuiva kausi ei päättynyt. Lähellä oli, ettei Vegas tehnyt aikaista maalia kolmannessa pelissä putkeen. Kuudennella minuutilla Marchessault puolestaan karvasi kiekon omille oikeassa laidassa ja syötti kahden ukon välistä keskelle Froeselle. 2v1-tilanteessa tämä sai kammettua kiekon maalin eteen Slavinin läpi, mutta tuhlaajapoika Barbashev ei onnistunut ohittamaan rystyltä Martinia. Parin minuutin päästä Stone keskialueen käännöstä lähetti ristipiston Howdenille, mutta laukaus vasemmasta laidasta meni ohi takakulman. Erän puolivälissä Stephenson puolestaan mursi siniviivan jalalla ja kierähti vasemmassa laidassa kohti siniviivaa. McNabb teki vastaliikkeen tyhjään tilaan keskustaan säilyttäen 2-1-2 hyökkäysaluerakenteen. Stephensonin rystylätty siniviivan kulmasta karkasi aina maalin eteen saakka Howdenille, jonka rystynoston Martin nollasi eikä McNabbkaan saanut maalin kulmalta reboundia runtattua sisään. 12. minuutilla puolestaan Barbashev oli Burnsin purkua vastassa painottoman puolen rännissä. Hän tavoitteli heti Kolesaria takatolpalta, mutta tämä ei yltänyt kunnolla syöttöön. Tuota tekopaikkaa edelsi muuten Royn laukaus keskeltä olkapäähän Marchessaultin laitaesityöstä.
14. minuutilla Cotter sähisi hyökkäysalueella ja liikuttuaan päätyyn syötti sieltä slottiin Amadiolle, jonka laukaus meni päin kassaria. Hetken päästä ylivoimalla Cotter syötti vasemmasta siivestä päätyyn Roylle, joka jatkoi upeasti ykkösellä keskustaan, mutta Barbasheville ei maistunut mikään tässä pelissä. Toisen erän alussa tutulla aloituskuviolla pedattiin paikka painottoman puolen puolustajalle, kun Stephensonin aloitusvoitosta Stone poimi Miromanovin aloitteen, mutta rannelaukaus oikeasta laidasta osui kilpeen. Hetken päästä vastaiskussa Pietrangelo pelasi seinän Howdenin kanssa, mutta rystylaukaus keskikaistalta ei uponnut hyvästä paikasta huolimatta. Ja pari minuuttia tuosta nähtiin huikea suorahyökkäys, kun ensin Miromanov ja McNabb kiekottelivat ohi kärkikarvaajan. McNabb kuljetti sitten itse yli keskialueen ja pelasi seinän oikeassa laidassa Marchessaultin kanssa. Tämä pujotteli keskustaan ja laukoi lopuksi rystyltä niukasti ohi alakulman.
36. minuutilla Cotter säväytti jälleen karistaen vastustajan iholtaan hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Hän ruokki poikittaissyötöllä rystyltä Karlssonia, jonka futisohjaus takatolpalta kilpistyi Martinin patjaan. Tovin päästä Hague puolestaan laukoi takamiehenä vastaiskun lopuksi Royn jätöstä ohi alakulman b-pisteiden välistä. Päätöserän alussa Roy pääsi toistamiseen laukomaan itse b-pisteiden välistä, kun hän ensin piti siniviivan kiinni ja käytti sitten kiekon päädyssä saaden sen sieltä takaisin, mutta veto kilpistyi panssariin. Päätöskympin paras mesta siunaantui Barbasheville, kun Karlsson katkaisi vuorostaan rännissä Chatfieldin vajaan purun, mutta Ivan laukoi keskustasta yli yläkulman niukasti.
Marchessault oli pelin paras ritari saaden ansaitun plussan siksi. Hän raastoi sitkeästi ja teki monta riistoa mailankäytöllään laitojen lähellä. Roylle menee plussa pisteputken jatkumisesta ja hyvistä otteista niin ikään. Tuhlaajapoika Barbashev sen sijaan jää neutraaliksi. Royn ketjun maaliodottama oli muuten tasaviisikoin 1.0-0.3. Cotter saa kolmantena miehenä plussan sähäkkyydestään HAHP:ssä. Hän tosiaan pysyi kiekossa ihailtavasti ja karisti puolustajat selästään useasti suunnanmuutoksillaan. Edes yhden syöttöpisteen hän olisi ansainnut.
Miinusta annan Hillille ja parille pakille. Ensin mainitulle jäi jossiteltavaa oikeastaan jokaisesta maalista. Toki hän oli pelin alussa hyvä nollaten mm. 2v1-tilanteessa takatolpalta patjavenytyksellään Jarvisin Martinookin upean pyörähdyssyötön jälkeen, kun sitä ennen Whitecloud oli kompuroinut omalla sinisellä puolustettuaan eteenpäin, jotta viisikko pysyisi tiiviinä, kun Howden oli kärkikarvaajana kaukana toisessa päässä kenttää, mutta yhdellä pystysyötöllä Carolina ohitti Vegasin 1-2-2:n ylimmät tasot tuossa tilanteessa. Lisäksi Hill torjui Teräväisen laukauksen keskustasta olkapäällään sen jälkeen, kun viivakuti oli jäänyt matkalle.
Martinez oli puolestaan juhlapelissään heikohko avausvaihdon jälkeen. Avauserän lopussa hänen harhasyöttönsä keskialueella aiheutti läpiajon omiin, kun Jarvis vapautti Kotkaniemen karkuun, mutta Hill torjui patjallaan suoran laukauksen alakulmasta. Miromanov puolestaan oli osasyyllinen toiseen maaliin ja kolmannessakin kuti meni ohi hänen polvipeittonsa. Kiekonliikuttaminen paineen alla ei myöskään ollut niin puhdasta kuin aiemmissa peleissä oman maalin takana. Toki tasaviisikoin McNabb-Miromanov kaksikon maaliodottama oli silti 2.2-0.7, mutta silmätesti sanoo, että Mirolle on annettava pientä sapiskaa. Caneshan haki jonkin verran eristettyjä 2v2-tilanteita maalin eteen, mutta aika hyvin Vegas minusta siivosi maalinedustan ja sikäli esim. toisessa erässä ei kovin suurta hätää ollut, vaikka loppua kohden Carolina sai pidempiä hyökkäyksiä aikaan ritarien kenttäpäädyssä.
Hill oli maalissa. Howden palasi vaihteeksi Stephensonin laidalle. Brisson lähetettiin alas, joten flunssan selättänyt Cotter ja Amadio olivat Karlssonin laidoilla ja Froese kutsuttiin nelosen keskelle. Morellikin sai viime hetken kutsun ollen mukana lämmittelyssä, mutta ilmeisesti ketään muuta ei tarvinnutkaan sitten korvata. Pakisto oli muuttumaton.
Arvosanataulukko
++
+ Marchessault, Roy, Cotter
+/- Stephenson, Stone, Howden, Amadio, Karlsson, Rondbjerg, Froese, Kolesar, Barbashev, Hague, Whitecloud, McNabb, Pietrangelo
- Martinez, Miromanov, Hill
--
Tuttu tehoketju vei Vegasin johtoon. Oman alueen riistosta Roy polki 2v1-vastaiskuun Barbashevin kanssa. Lätty yli Burnsin laskeutui Barbasheville, mutta tämän viimeistely takatolpalta ei onnistunut. Roy suti irtokiekon maalin takaa takaisin sen eteen ja taustalta mukaan tullut Marchy työnsi rystyltä kiekon Martinin längistä sisään. Ahon ketjun tasapaino petti, kun Slavinin pinchattua sillä oli neljä pelaajaa b-pisteiden alapuolella. Aho menetti kiekon Marchessaultin mailapainetta vastaan eikä H3 Fast ymmärtänyt varmistaa riittävän ajoissa Slavinia. Royn pisteputki kasvoi jo kahdeksaan matsiin ja Joonatan sivusi viime kauden maalimääräänsä (28) jo nyt. Vegas ansaitsi taukojohtonsa voitettuaan mm. laukaukset 13-9 ja luoden vajaat kymmenkunta hyvää maalipaikkaa.
Toisen erän alussa Carolina tasoitti. Transitiopuolustamisessa oli löysyyttä ja Svechnikov pääsi kävelemään Jarvisin keskialueen jätöstä vetopaikkaan Pietrangelon ja itsekseen kaatuneen Martinezin välistä. Maskittoman rystylaukauksen viistokuljetuksesta Hill toki olisi halunnut varmasti torjua. Päätöserä alkoi nihkeästi, kun Miromanov ei saanut pomppukiekkoa kesytettyä hyökkäyssiniviivassa ja Jarvis viimeisteli alivoimalla puolittaisesta läpiajosta Hillin längistä kiekon pussiin Karlssonin sivupaineesta huolimatta. Taidokas soolosuoritus. 46. minuutilla 3v3-suorahyökkäyksestä puolestaan Kotkaniemi laukoi ohi Miromanovin peiton. Hill torjui kiekon ilmaan ja hänen selkänsä takaa Noesen löi sen sisään maaliviivalta. Turhan halpa maali tuokin oli, joten Minnesotan pelin toisinnosta oli päätöserässä kyse. Vieraiden maalinteon tehokkuus oli kotijoukkuetta parempaa ja siksi se voitti maalein 1-3. Johtoasemassa sen viisikkopuolustus oli kurinalaista keskialueella. Vegas koki perättäiset kotitappiot ensi kertaa sitten tammikuun lopun 2023.
Isännät loivat maaliodottamaa erään mallin mukaan neljän maalin edestä, mutta Martin oli muuri. Parhaiten toiminut osa-alue oli hyökkäysalueen puolustuspelaaminen, kun Vegas sai katkoja painottoman puolen rännissä estäen Canesin purut jatkokarvaamalla. Lisäksi tekopaikkoja syntyi jonkin verran suunnanmuutoksista.
Heti avausvaihdossa Martinez pinchasi vasemmassa laidassa ja katkonsa jälkeen syötti poikittain maalin eteen, mutta Rondbjergin lavasta kiekko karkasi laukaushetkellä, joten 15 pelin kuiva kausi ei päättynyt. Lähellä oli, ettei Vegas tehnyt aikaista maalia kolmannessa pelissä putkeen. Kuudennella minuutilla Marchessault puolestaan karvasi kiekon omille oikeassa laidassa ja syötti kahden ukon välistä keskelle Froeselle. 2v1-tilanteessa tämä sai kammettua kiekon maalin eteen Slavinin läpi, mutta tuhlaajapoika Barbashev ei onnistunut ohittamaan rystyltä Martinia. Parin minuutin päästä Stone keskialueen käännöstä lähetti ristipiston Howdenille, mutta laukaus vasemmasta laidasta meni ohi takakulman. Erän puolivälissä Stephenson puolestaan mursi siniviivan jalalla ja kierähti vasemmassa laidassa kohti siniviivaa. McNabb teki vastaliikkeen tyhjään tilaan keskustaan säilyttäen 2-1-2 hyökkäysaluerakenteen. Stephensonin rystylätty siniviivan kulmasta karkasi aina maalin eteen saakka Howdenille, jonka rystynoston Martin nollasi eikä McNabbkaan saanut maalin kulmalta reboundia runtattua sisään. 12. minuutilla puolestaan Barbashev oli Burnsin purkua vastassa painottoman puolen rännissä. Hän tavoitteli heti Kolesaria takatolpalta, mutta tämä ei yltänyt kunnolla syöttöön. Tuota tekopaikkaa edelsi muuten Royn laukaus keskeltä olkapäähän Marchessaultin laitaesityöstä.
14. minuutilla Cotter sähisi hyökkäysalueella ja liikuttuaan päätyyn syötti sieltä slottiin Amadiolle, jonka laukaus meni päin kassaria. Hetken päästä ylivoimalla Cotter syötti vasemmasta siivestä päätyyn Roylle, joka jatkoi upeasti ykkösellä keskustaan, mutta Barbasheville ei maistunut mikään tässä pelissä. Toisen erän alussa tutulla aloituskuviolla pedattiin paikka painottoman puolen puolustajalle, kun Stephensonin aloitusvoitosta Stone poimi Miromanovin aloitteen, mutta rannelaukaus oikeasta laidasta osui kilpeen. Hetken päästä vastaiskussa Pietrangelo pelasi seinän Howdenin kanssa, mutta rystylaukaus keskikaistalta ei uponnut hyvästä paikasta huolimatta. Ja pari minuuttia tuosta nähtiin huikea suorahyökkäys, kun ensin Miromanov ja McNabb kiekottelivat ohi kärkikarvaajan. McNabb kuljetti sitten itse yli keskialueen ja pelasi seinän oikeassa laidassa Marchessaultin kanssa. Tämä pujotteli keskustaan ja laukoi lopuksi rystyltä niukasti ohi alakulman.
36. minuutilla Cotter säväytti jälleen karistaen vastustajan iholtaan hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Hän ruokki poikittaissyötöllä rystyltä Karlssonia, jonka futisohjaus takatolpalta kilpistyi Martinin patjaan. Tovin päästä Hague puolestaan laukoi takamiehenä vastaiskun lopuksi Royn jätöstä ohi alakulman b-pisteiden välistä. Päätöserän alussa Roy pääsi toistamiseen laukomaan itse b-pisteiden välistä, kun hän ensin piti siniviivan kiinni ja käytti sitten kiekon päädyssä saaden sen sieltä takaisin, mutta veto kilpistyi panssariin. Päätöskympin paras mesta siunaantui Barbasheville, kun Karlsson katkaisi vuorostaan rännissä Chatfieldin vajaan purun, mutta Ivan laukoi keskustasta yli yläkulman niukasti.
Marchessault oli pelin paras ritari saaden ansaitun plussan siksi. Hän raastoi sitkeästi ja teki monta riistoa mailankäytöllään laitojen lähellä. Roylle menee plussa pisteputken jatkumisesta ja hyvistä otteista niin ikään. Tuhlaajapoika Barbashev sen sijaan jää neutraaliksi. Royn ketjun maaliodottama oli muuten tasaviisikoin 1.0-0.3. Cotter saa kolmantena miehenä plussan sähäkkyydestään HAHP:ssä. Hän tosiaan pysyi kiekossa ihailtavasti ja karisti puolustajat selästään useasti suunnanmuutoksillaan. Edes yhden syöttöpisteen hän olisi ansainnut.
Miinusta annan Hillille ja parille pakille. Ensin mainitulle jäi jossiteltavaa oikeastaan jokaisesta maalista. Toki hän oli pelin alussa hyvä nollaten mm. 2v1-tilanteessa takatolpalta patjavenytyksellään Jarvisin Martinookin upean pyörähdyssyötön jälkeen, kun sitä ennen Whitecloud oli kompuroinut omalla sinisellä puolustettuaan eteenpäin, jotta viisikko pysyisi tiiviinä, kun Howden oli kärkikarvaajana kaukana toisessa päässä kenttää, mutta yhdellä pystysyötöllä Carolina ohitti Vegasin 1-2-2:n ylimmät tasot tuossa tilanteessa. Lisäksi Hill torjui Teräväisen laukauksen keskustasta olkapäällään sen jälkeen, kun viivakuti oli jäänyt matkalle.
Martinez oli puolestaan juhlapelissään heikohko avausvaihdon jälkeen. Avauserän lopussa hänen harhasyöttönsä keskialueella aiheutti läpiajon omiin, kun Jarvis vapautti Kotkaniemen karkuun, mutta Hill torjui patjallaan suoran laukauksen alakulmasta. Miromanov puolestaan oli osasyyllinen toiseen maaliin ja kolmannessakin kuti meni ohi hänen polvipeittonsa. Kiekonliikuttaminen paineen alla ei myöskään ollut niin puhdasta kuin aiemmissa peleissä oman maalin takana. Toki tasaviisikoin McNabb-Miromanov kaksikon maaliodottama oli silti 2.2-0.7, mutta silmätesti sanoo, että Mirolle on annettava pientä sapiskaa. Caneshan haki jonkin verran eristettyjä 2v2-tilanteita maalin eteen, mutta aika hyvin Vegas minusta siivosi maalinedustan ja sikäli esim. toisessa erässä ei kovin suurta hätää ollut, vaikka loppua kohden Carolina sai pidempiä hyökkäyksiä aikaan ritarien kenttäpäädyssä.
49/72 Gulls vs. HSK 1-2
Björnfot teki HSK-debyytin kuntoutuspykälän turvin. Brisson ja Korczakkin palasivat alas. Morelli sai viime hetken kutsun ylös puolestaan.
Brisson - Quinney - Rempal
D'Amato - Brabenec - Denisenko
Benson - Demek - Hickey
Geertsen - Jones - Primeau
Ahac - Korczak
Björnfot - Cormier
Chayka - Mayo
Patera
Saville
Plussat ja miinukset
++
+ Patera, Rempal, Quinney, Chayka
+/- Mayo, Björnfot, Cormier, Ahac, Korczak, Geertsen, Jones, Primeau, Benson, Demek, Hickey, D'Amato, Brabenec, Denisenko, Brisson
-
--
- Avausmaalissa Mayo siivosi blokkaamansa viivakudin sinisen kulmaan ja Rempal sai jatkettua sen pistelinjalle vauhtiin Quinneylle ohi pinchanneen puolustajan. Seuranneen 2v1-tilanteen Gage hyödynsi itse laukoen tarkan laserin takayläkulmaan ohi iki-ihanan Suchanekin. Päätöserässä ylivoimalla Rempal kuljetti kiekon sisään oikeasta laidasta, leikkasi röyhkeästi maalin eteen ja ohitti sitten ovelasti tsekkiveskarin lähietäisyydeltä. Osuma jäi voittomaaliksi. Gulls kavensi heti seuraavassa vaihdossa, kun Hindsin viivalaukaus kimposi maalinedusruuhkasta ohi voimattoman Pateran. Sen lähemmäs isännät eivät päässeet
- Pateran kilpi oli kuuma. Gulls sai joitain 3v2-vastaiskuja, kun HSK:n hyökkäysvarmuus keskialueella ei häikäissyt varsinkaan avauserässä, vaan se hukkasi kiekkoja puskien päätä seinään vastustajan tiiviiseen viisikkoon ja peli kääntyi kiekonmenetyksistä omiin niin, että yleensä vasempaan laitaan jäi painottomalle puolelle auki pelaaja, joka pääsi laukomaan poikittaissyötöstä rannarilla kohti etukulmaa. Toisessakin erässä Jiri oli atleettinen nollaten mm. Caulfieldin pari kertaa maalin läheisyydestä ja päätöserässä pyöri kertaalleen jään pinnassa pitäen vieraat johdossa. Hän oli voiton takuumies, vaikka torjuikin vain 25 kertaa, mutta seassa oli useampi melko hyvä tekopaikka, kun Gulls oli kuitenkin enimmäkseen pelin päällä ja HSK keskittyi vastahyökkäämään
- Björnfotin näkyvin hetki oli se, kun hän lähti tukemaan alivoimalla 2v1-vastaiskua, muttei osunut lättyyn takatolpalla kunnolla. Toki päätöserässä yksi rannelaukaus siniviivasta kilahti tolppaan ruuhkan läpi. Hän pelasi Chaykan parina kakkosalivoimaa pysyen enimmäkseen maalin edessä antaen Chaykan säntäillä kulmaan irtokiekkojen perään. Ruotsalaisen purkuyritykset olisivat voineet olla hieman jämäkämpiä. Mitä tulee Chaykaan, pidin tämän jämptiydestä puolestaan sen verran, että annan hänelle plussan. Rouhiminen kulmissa oli hyvää eikä syöttöhassejakaan tällä erää tullut. Liike näytti myös hyvältä, kun hän luisteli itse pari kertaa paineen alta pois
- Yläkerrasta plussat menevät ykkösjätkille. Quinney maalinsa lisäksi oli hyvä alivoimalla ja päätti yhden niistä hankkimalla jäähyn vastustajalle. Kiekollinen suoritusvarmuus oli myös OK. Rempalin 1+1 tehot kertovat olennaisen. Brabenecin ketjulta sen sijaan olisin kaivannut enemmän ylöspäin, sillä se oli näkymätön muutamaa puolittaista keskialueen kääntöaihiota lukuun ottamatta
50/72 Firebirds vs. Silver Knights 6-1
Rondbjerg lähetettiin alas. Hän otti kakkosketjusta Denisenkon paikan, koska tämä oli pudonnut sivuun. Saville oli torjuntavuorossa.
Plussat ja miinukset
++
+ Geertsen
+/- Ahac, Korczak, Mayo, Chayka, Cormier, Björnfot, Brisson, Quinney, Rempal, Rondbjerg, Brabenec, D'Amato, Benson, Demek, Hickey
- Saville, Jones, Primeau
--
- Avausmaalissa Reinke pääsi vain liian helposti murtamaan siniviivan kolmen HSK-pelurin välistä ja jättämään kiekon Wintertonille, joka syötti heti keskelle ja Hughes laukoi Mayon jaloista kiekon verkkoon. Chayka peruutti vähän liian aikaisin ja Demek-Hickey kaksikon sivupaine/tuplaus oli vajaa. Avauskymppihän oli muutoin vierasjoukkueelta oikein pätevä, kun se voitti vedot 4-12. Loppupelissä ne olivatkin sitten 39-8, huh. HSK sai pelin alussa kolme kohtalaista vasturisaumaa, joten keskialueen puolustuspeli myös toimi muutamaan otteeseen hyvin. Demek laukoi 2v1-käännöstä itse kilpeen oikeasta laidasta. Rempal petasi Brissonille tekopaikan keskikaistalle 3v2-tilanteessa, mutta tämä laukoi päin. Jones puolestaan niin ikään 3v2-hyökkäyksestä laukoi ranteella Stezkan olkapäähän vasemmalta puolelta. Paras maalipaikka tuli kuitenkin Demekin ketjun pitkästä hyökkäyksestä. Jakub löysi päätypassillaan maalin edestä Bensonin, joka ei kuitenkaan onnistunut ohittamaan Stezkaa
- Toisen erän alkupuolen kolme maalia kolmeen minuuttiin katkaisi ritarirangan. Ensin 4v3-vastaiskussa vapaa takamies Ottavainen vielä salasi syötön hienosti viereen McCormickille, joka viimeisteli kiekon puolityhjään maaliin ohi Quinneyn peiton. Maalia ennen Brisson ja Rempal hävisivät kamppailutilanteen toisessa päädyssä eivätkä ennättäneet sieltä enää pelin alle. Kehut Firebirdsille komeasta maalista. Sitten Shore kaapi puhtaan aloitusvoiton Primeausta ja Ottavainen liikkui heti vetopaikkaan yläkaarien väliin. Saville torjui kiekon oikeaan laitaan, muttei ennättänyt palautua torjumaan Schuldtin paluukutia lusikkapuolelta. Isaiah taisi hukata kiekon näköpiiristään ja siksi tuo löysä rebound yllätti hänet. 4-0 maali meni Savillen piikkiin täysin, kun Fleuryn rannelaukaus siniviivasta lirui hänen lävitseen yli maaliviivan. Toki Cormier olisi voinut onnistua purussaan hetkeä aiemmin tai Björnfot tehdä stopin päädyssä Petmania vastaan, mutta he eivät noissa peliteoissa onnistuneet
- Päätöskympillä Geertsen ryöväsi alivoimalla kiekon Fleurylta ja iski läpiajosta kavennuksen takapaineesta huolimatta. Firebirds ei häkeltynyt, vaan 53. minuutilla Ottavainen saalisti jo kolmannen syöttöpisteensä. Tämä liittyi mukaan vastaiskuun ja laukoi kohti alakulmaa tuloksetta, mutta Schuldtin paluukuti vasemmasta laidasta yllätti Savillen. Lopussa vielä Studenic kaunisteli numeroita, kun hän ohjasi Seppälän laukauksen sisään. Vuorostaan Jones hävisi tylysti oman pään aloituksen tuota osumaa ennen, joten nelosketjun pojille annan miinusta aloitustappioista, koska olisi väärin antaa miinusta vain Savillelle, joka hörppäsi 2,5 maalia. Alussa Saville toki torjui ihan hyvin ja koppasi kiekkoja maskin takaa räpyläänsä. Ainoan plussan saa puolestaan Geertsen AV-maalistaan. Demekin ketju oli pirtein tasaviisikoin, muttei sillekään voi plussaa antaa avausmaalin takia. Björnfot puolestaan aktivoitui pari kertaa hyökkäysalueella, mutta laukaukset vasemmalta puolelta olivat tuloksettomia
Björnfot teki HSK-debyytin kuntoutuspykälän turvin. Brisson ja Korczakkin palasivat alas. Morelli sai viime hetken kutsun ylös puolestaan.
Brisson - Quinney - Rempal
D'Amato - Brabenec - Denisenko
Benson - Demek - Hickey
Geertsen - Jones - Primeau
Ahac - Korczak
Björnfot - Cormier
Chayka - Mayo
Patera
Saville
Plussat ja miinukset
++
+ Patera, Rempal, Quinney, Chayka
+/- Mayo, Björnfot, Cormier, Ahac, Korczak, Geertsen, Jones, Primeau, Benson, Demek, Hickey, D'Amato, Brabenec, Denisenko, Brisson
-
--
- Avausmaalissa Mayo siivosi blokkaamansa viivakudin sinisen kulmaan ja Rempal sai jatkettua sen pistelinjalle vauhtiin Quinneylle ohi pinchanneen puolustajan. Seuranneen 2v1-tilanteen Gage hyödynsi itse laukoen tarkan laserin takayläkulmaan ohi iki-ihanan Suchanekin. Päätöserässä ylivoimalla Rempal kuljetti kiekon sisään oikeasta laidasta, leikkasi röyhkeästi maalin eteen ja ohitti sitten ovelasti tsekkiveskarin lähietäisyydeltä. Osuma jäi voittomaaliksi. Gulls kavensi heti seuraavassa vaihdossa, kun Hindsin viivalaukaus kimposi maalinedusruuhkasta ohi voimattoman Pateran. Sen lähemmäs isännät eivät päässeet
- Pateran kilpi oli kuuma. Gulls sai joitain 3v2-vastaiskuja, kun HSK:n hyökkäysvarmuus keskialueella ei häikäissyt varsinkaan avauserässä, vaan se hukkasi kiekkoja puskien päätä seinään vastustajan tiiviiseen viisikkoon ja peli kääntyi kiekonmenetyksistä omiin niin, että yleensä vasempaan laitaan jäi painottomalle puolelle auki pelaaja, joka pääsi laukomaan poikittaissyötöstä rannarilla kohti etukulmaa. Toisessakin erässä Jiri oli atleettinen nollaten mm. Caulfieldin pari kertaa maalin läheisyydestä ja päätöserässä pyöri kertaalleen jään pinnassa pitäen vieraat johdossa. Hän oli voiton takuumies, vaikka torjuikin vain 25 kertaa, mutta seassa oli useampi melko hyvä tekopaikka, kun Gulls oli kuitenkin enimmäkseen pelin päällä ja HSK keskittyi vastahyökkäämään
- Björnfotin näkyvin hetki oli se, kun hän lähti tukemaan alivoimalla 2v1-vastaiskua, muttei osunut lättyyn takatolpalla kunnolla. Toki päätöserässä yksi rannelaukaus siniviivasta kilahti tolppaan ruuhkan läpi. Hän pelasi Chaykan parina kakkosalivoimaa pysyen enimmäkseen maalin edessä antaen Chaykan säntäillä kulmaan irtokiekkojen perään. Ruotsalaisen purkuyritykset olisivat voineet olla hieman jämäkämpiä. Mitä tulee Chaykaan, pidin tämän jämptiydestä puolestaan sen verran, että annan hänelle plussan. Rouhiminen kulmissa oli hyvää eikä syöttöhassejakaan tällä erää tullut. Liike näytti myös hyvältä, kun hän luisteli itse pari kertaa paineen alta pois
- Yläkerrasta plussat menevät ykkösjätkille. Quinney maalinsa lisäksi oli hyvä alivoimalla ja päätti yhden niistä hankkimalla jäähyn vastustajalle. Kiekollinen suoritusvarmuus oli myös OK. Rempalin 1+1 tehot kertovat olennaisen. Brabenecin ketjulta sen sijaan olisin kaivannut enemmän ylöspäin, sillä se oli näkymätön muutamaa puolittaista keskialueen kääntöaihiota lukuun ottamatta
50/72 Firebirds vs. Silver Knights 6-1
Rondbjerg lähetettiin alas. Hän otti kakkosketjusta Denisenkon paikan, koska tämä oli pudonnut sivuun. Saville oli torjuntavuorossa.
Plussat ja miinukset
++
+ Geertsen
+/- Ahac, Korczak, Mayo, Chayka, Cormier, Björnfot, Brisson, Quinney, Rempal, Rondbjerg, Brabenec, D'Amato, Benson, Demek, Hickey
- Saville, Jones, Primeau
--
- Avausmaalissa Reinke pääsi vain liian helposti murtamaan siniviivan kolmen HSK-pelurin välistä ja jättämään kiekon Wintertonille, joka syötti heti keskelle ja Hughes laukoi Mayon jaloista kiekon verkkoon. Chayka peruutti vähän liian aikaisin ja Demek-Hickey kaksikon sivupaine/tuplaus oli vajaa. Avauskymppihän oli muutoin vierasjoukkueelta oikein pätevä, kun se voitti vedot 4-12. Loppupelissä ne olivatkin sitten 39-8, huh. HSK sai pelin alussa kolme kohtalaista vasturisaumaa, joten keskialueen puolustuspeli myös toimi muutamaan otteeseen hyvin. Demek laukoi 2v1-käännöstä itse kilpeen oikeasta laidasta. Rempal petasi Brissonille tekopaikan keskikaistalle 3v2-tilanteessa, mutta tämä laukoi päin. Jones puolestaan niin ikään 3v2-hyökkäyksestä laukoi ranteella Stezkan olkapäähän vasemmalta puolelta. Paras maalipaikka tuli kuitenkin Demekin ketjun pitkästä hyökkäyksestä. Jakub löysi päätypassillaan maalin edestä Bensonin, joka ei kuitenkaan onnistunut ohittamaan Stezkaa
- Toisen erän alkupuolen kolme maalia kolmeen minuuttiin katkaisi ritarirangan. Ensin 4v3-vastaiskussa vapaa takamies Ottavainen vielä salasi syötön hienosti viereen McCormickille, joka viimeisteli kiekon puolityhjään maaliin ohi Quinneyn peiton. Maalia ennen Brisson ja Rempal hävisivät kamppailutilanteen toisessa päädyssä eivätkä ennättäneet sieltä enää pelin alle. Kehut Firebirdsille komeasta maalista. Sitten Shore kaapi puhtaan aloitusvoiton Primeausta ja Ottavainen liikkui heti vetopaikkaan yläkaarien väliin. Saville torjui kiekon oikeaan laitaan, muttei ennättänyt palautua torjumaan Schuldtin paluukutia lusikkapuolelta. Isaiah taisi hukata kiekon näköpiiristään ja siksi tuo löysä rebound yllätti hänet. 4-0 maali meni Savillen piikkiin täysin, kun Fleuryn rannelaukaus siniviivasta lirui hänen lävitseen yli maaliviivan. Toki Cormier olisi voinut onnistua purussaan hetkeä aiemmin tai Björnfot tehdä stopin päädyssä Petmania vastaan, mutta he eivät noissa peliteoissa onnistuneet
- Päätöskympillä Geertsen ryöväsi alivoimalla kiekon Fleurylta ja iski läpiajosta kavennuksen takapaineesta huolimatta. Firebirds ei häkeltynyt, vaan 53. minuutilla Ottavainen saalisti jo kolmannen syöttöpisteensä. Tämä liittyi mukaan vastaiskuun ja laukoi kohti alakulmaa tuloksetta, mutta Schuldtin paluukuti vasemmasta laidasta yllätti Savillen. Lopussa vielä Studenic kaunisteli numeroita, kun hän ohjasi Seppälän laukauksen sisään. Vuorostaan Jones hävisi tylysti oman pään aloituksen tuota osumaa ennen, joten nelosketjun pojille annan miinusta aloitustappioista, koska olisi väärin antaa miinusta vain Savillelle, joka hörppäsi 2,5 maalia. Alussa Saville toki torjui ihan hyvin ja koppasi kiekkoja maskin takaa räpyläänsä. Ainoan plussan saa puolestaan Geertsen AV-maalistaan. Demekin ketju oli pirtein tasaviisikoin, muttei sillekään voi plussaa antaa avausmaalin takia. Björnfot puolestaan aktivoitui pari kertaa hyökkäysalueella, mutta laukaukset vasemmalta puolelta olivat tuloksettomia
Petrell#32
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Mikael Granlund
Onko havaintoja pelaako Theodore jo tänään? Vajaan viikon vetänyt jo täydellä kontaktilla treeneissä, niin luulisi jo pian pelaavan.
55/82 Sharks vs. Golden Knights
Syy Denisenkon poissaoloon HSK-pelistä selvisi. Hänet oli kutsuttu ylös 13. hyökkääjäksi. Morelli pääsi tekemään NHL-debyyttinsä Rondbjergin tilalla nelosketjun laidassa. Itse asiassa yllätyin, ettei hänellä ollut yhtään peliä aiemmilta vuosilta, kun ikää on kuitenkin jo 28 vuotta. Keskiketjuissa Howden ja Karlsson vaihtoivat paikkoja niin, että Wiljamia kokeiltiin Stephensonin ja Stonen kanssa, mielenkiintoista. Theodore aktivoitiin sairaslistalta, mutta hän ei ollut vielä kokoonpanossa. Vastauksena @Petrell#32 pohdintaan luulen, että hän on askissa ensi yönä sitten. Thompson oli uunissa.
Arvosanataulukko
++
+ Morelli, Kolesar, Froese, Karlsson, Amadio, Whitecloud, Miromanov, Pietrangelo, Martinez, Thompson
+/- Roy, Marchessault, Barbashev, Stone, Stephenson, Cotter, Howden, McNabb, Hague
-
--
Amadio vei Vegasin johtoon kolmannella minuutilla läpiajosta. Whitecloud lähetti oivan pystysyötön. Sitä ennen San Jose ehti kilauttaa kahdesti maalirautaa. Neljän minuutin kohdalla Stephensonin ketjun pitkä hyökkäys tuotti tulosta. Martinez laukoi viivasta ja toinen maalinedusmies Karlsson upotti lopulta reboundin sisään maalin edestä Zetterlundin sisäpuolelta. Ketju voitti kaksinkamppailut hyökkäysalueella 50-50 kiekkojen perään aiempien viivatoimitusten jälkeen koko ajan, joten vastassa oli väsytetty viisikko. Maalinteon tukitoimet toimivat.
Erän lopussa debytantti siirsi Vegasin 0-3 johtoon, kun Cassidy laittoi hänet sisään ylivoiman loppuhetkille Howdenin ja Kolesarin kanssa. Morelli kaapi aloituksen Carpenteria vastaan ja tutusti painottomalta puolelta Pietrangelo aktivoitui heti pakkiparinsa levityksestä. Tämä ei kuitenkaan laukonut itse ranteella, vaan ymmärsi syöttää keskustaan takaisin Morellille, jonka lapa oli auki aloituksen jälkeen, kun Carpenter oli pari askelta liian ylhäällä. Aiemmin Glass ja Shipachyov olivat onnistuneet maalinteossa NHL-debyyteissään, joten Morellista tuli kolmas nimi tuohon listaan. Taukojohto oli ihan ansaittu, kun vedot olivat 9-17. Alun jälkeen VGK tukki keskialueen hyvin ja sai lukuisia puolittaisia vastaiskuja katkoista omalla siniviivalla. Niiden myötä painopiste saatiin isäntien päätyyn, jossa hyökkäysalueaikaa oli yli viitisen minuuttia. Oikeastaan lähinnä nelosketjun ollessa jäällä SJS vietti aikaa Vegasin alueella.
Toisen erän ainoan maalin iski nelosketju kulmarallistaan. Morelli kiersi siniviivaan ja Martinez teki vastaliikkeen kohti syvyyttä. Tarkka passi vasemmasta laidasta takakulmalle löysi Kolesarin lavan. Morellille piste oli illan toinen ja Alecille jo kolmas. Martinez oli kerran aiemmin urallaan alustanut kolme maalia samassa pelissä. Päätöserässä Vegas piti kiekkokontrollin ja kulutti kelloa kliinisesti pitkillä syöttöketjuilla hyökkäyspäässä. Se ei oikeastaan edes halunnut laukoa ulkokehältä, vaan pysyi mieluummin kiekossa kiinni, koska kiekko on vallanväline. Niinpä jo toista kertaa tällä kaudella San Jose jäi maaleitta Vegasia vastaan.
Onnistujia oli useita. Puolustuksesta tietysti ykköspari nousi esiin tehoilullaan ja kiekkokontrollillaan. Teholukema oli +2. He olivat todella rauhallisia hyökkäyssiniviivassa. Whitecloud nappaa plussan vapauttavan avausmaalin esityöstä. Miromanov jäi tehoitta, mutta oli sen verran aktiivinen hänkin, että palkitsen miehen plussalla. Esimerkiksi yhdeksännellä minuutilla Royn ketjun pyörityksen aikana hän hiipi painottomalta puolelta takakulmalle ja Marchessault näki hänet sivusilmällä. Rystysyöttö putosi lapaan halki kentän. Miro käänsi kiekon vielä rystylle maalin edessä ja yritti ohittaa Blackwoodin, mutta tämä veti pidemmän korren. Lisäksi sitten Miromanov alusti Morellin ensimmäisen laukauksen NHL:ssä, josta alempana lisää. Yläkerrasta plussat menevät maalintekijöille, jotka löytyivät pitkälti alaketjuista. Kolmosketjusta Cotter-Howden-Amadio oli myös mukavan fyysinen voittaen kamppailuita hyökkäysalueella paljon. Cotterin ruuti oli ylivoimalla märkää vasemmasta siivestä, kun hän kokeili sieltä laukoa ranteella muutamaan otteeseen. Kertaalleen Barbashev suti takapatjareboundin ohi maalin. Kärkiketjuista Royn vitjalla oli kyllä hyviä pitkiä hyökkäyksiä, mutta ulkokehältä se ei oikein päässyt laatupaikoille maalin eteen tai keskustaan, joten Nicin pisteputki jäi kahdeksaan matsiin. Stephensonille siunaantuivat puolestaan parhaat mestat kakkosketjusta, mutta päätöserässä hän nosti kiekon yli maalin läpiajosta ja kakkoserässä Stone petasi hänelle loistopaikan ylivoimalla poikittaissyötöllään maalialueen halki, mutta Chandler laukoi suoraan patjaan.
Thompsonia testattiin avauserässä avausvitosella. Hän pysäytti 2v1-hyökkäyksessä Vlasicin laukauksen vasemmasta laidasta ja onneksi jatkotilanteessa Sharks-pakki kilautti vain maalirautaan ruuhkan läpi LT:n pyörittyä jäässä. Toinen mainio torjunta oli Labancin nollaus maalin edestä Sturmin päätypassista. Maalin takaa annettujen syöttöjen puolustaminen on ollut vaikeata välillä Vegasille ja niin tuossakin tilanteessa. Toisen erän alussa Granlund hyökkäsi alamäkeen ylivoimalla vasemmasta siivestä, mutta LT koppasi kudin syliinsä, vaikka se tuli ikävästi Pietrangelon peiton läpi. Myöskään Duclairin ohjaus Addisonin laukaukseen ei Thompsonia yllättänyt. Tasaviisikoin kakkoserässä LT pysäytti keskikaistalta niin Zetterlundin kuin Hoffmanin terävät laukaukset, kun sisäänvientien jälkeen taustalle jäi tilaa valuvaa viisikkoa vastaan. Puolustus puolestaan siivosi maalinedustan kohtalaisesti irtokiekoista, vaikka Carpenter kerran pääsikin laukomaan vaarallisen oloisen kääntölaukauksen 37. minuutilla, kun Hague lakosi jäihin blokkinsa jälkeen ja Logan joutui venymään kiekon tielle. Tämä oli maalissa sen verran skarppi, että kauden ensimmäisestä nollapelistä plussahan on annettava. Kolme minuuttia ennen loppua MG uhkasi sitä vielä, kun LT pudotti eteensä Embersonin lämärin, mutta vangitsi varmasti syliinsä suomalaisen reboundin.
Morelli uurasti debyytissään 12:15, keräsi tehot 1+1=2, teholukema oli +1, laukauksia merkittiin yksi ja taklauksia kaksi. Aloitusprosentti oli sata. Avausvaihto oli avausmaalin jälkeinen vaihto ajassa 2:30. Aloitustappion jälkeen alku sujui omassa päässä, kun Hague ja Pietrangelo kaivoivat päätykiekkoa. Froesekin oli lähellä, joten Morelli palomiehenä tukki slotin. Riiston jälkeen hän sai syötön lapaansa keskikaistalle ja lähti nostamaan vastaiskua. Juoksukiekko selustaan Kolesarille lähti ennen punaviivaa, mutta pitkää ei tullut. Nelosketju sai jatkokarvauksen toimimaan niin, että peli pysähtyi vasempaan kulmaan. Kolesar ja Morelli ronkkivat kiekkoa aikansa. Mason yritti suojata sitä laitaa vasten, mutta Carpenter tökkäsi sen pois lavasta ja lopulta Sharks rauhoitti pelin maalin taakse. Matkalla vaihtopenkille Morelli vielä jakoi taklauksen Sharksin aition edessä juuri Carpenteriin.
Toinen vaihto oli aika samanlainen kuin ensimmäinen eli Morelli oli omissa kurinalainen palomies, mutta jatkokarvaamaan ketju ei ennättänyt ajoissa siirtokiekkonsa jälkeen. Kolmaskin vaihto kului pitkälti omissa. Morelli vaihtoi sujuvasti lennosta roolin Froesen kanssa ja oli kahdesti päätyviivan alapuolella miekkailemassa, muttei saanut riistoa tehdyksi. Hän oli kieltämättä pehmeähkö laitojen lähellä ja se näkyi karvatessakin. Pidin silti hänen luistelunsa kepeydestä ja ensimmäisistä askeleista. Vartin kohdalla McNabb katkaisi hyökkäyksen punaviivalla. Hän levitti Miromanoville, joka mursi sinisen jalalla oikeaa laitaa pitkin ja jakoi sitten kiekon viereen Morellille, joka oli systeemin mukaisesti tullut hakemaan kiekkoa periaatteessa pakkien välistä keskialueen uudelleenryhmittymisessä. Mason laukoi pistelinjalta rannelaukauksen, kun Vlasic jätti etäisyyttä väsyneenä. Blackwood kuitenkin pysäytti MM:n uran ensimmäisen kudin. Seuraava vaihto tuottikin sitten jo ylempänä läpikäydyn avausmaalin NHL:ssä.
28. minuutilla Morelli ahdisti kärkikarvaajana Ruttan harhasyöttöön, jonka katkaisi Howden vasemmassa laidassa siniviivan alla. Morelli liukui auki oikeaan aloitusympyrään ja latasi poikittaissyötöstä rannelaukauksen Blackwoodin vasempaan patjaan. Erän lopussa MM sai kakkossyötön neljänteen maaliin. Päätöserässä merkittävin vaihto oli sen puolivälissä, kun nelosketju mylläsi tovin isäntien alueella. Hague teki vastaliikkeen syvyyteen, kun Morelli nousi korkealle. Tämä syötti siniviivasta kulmaan Haguelle, joka kierrettyään maalin kokeili vanhanaikaista ja sen perään heitti kiekon oikeasta laidasta luukulle, jonne Mo hiipi siniviivasta muiden hyökkääjien seuraan. Tämä sohi kiekon taakse Kolesarille, jonka kuti ruuhkasta paukkui kuitenkin ohi maalin. Yhtä kaikki, Morelli oli veteraanipelaajana hyvä tunnistamaan eri pelitilanteita ja toimimaan niiden vaatimusten mukaisesti niin hyökkäys- kuin puolustusalueella. Hän ei epäröinyt jättää kiekkoa nousevalle puolustajalle ja jäädä itse varmistamaan siniviivaan. Kiekonkäsittelytaidot riittivät ainakin Sharksin tasoista nippua vastaan.
Syy Denisenkon poissaoloon HSK-pelistä selvisi. Hänet oli kutsuttu ylös 13. hyökkääjäksi. Morelli pääsi tekemään NHL-debyyttinsä Rondbjergin tilalla nelosketjun laidassa. Itse asiassa yllätyin, ettei hänellä ollut yhtään peliä aiemmilta vuosilta, kun ikää on kuitenkin jo 28 vuotta. Keskiketjuissa Howden ja Karlsson vaihtoivat paikkoja niin, että Wiljamia kokeiltiin Stephensonin ja Stonen kanssa, mielenkiintoista. Theodore aktivoitiin sairaslistalta, mutta hän ei ollut vielä kokoonpanossa. Vastauksena @Petrell#32 pohdintaan luulen, että hän on askissa ensi yönä sitten. Thompson oli uunissa.
Arvosanataulukko
++
+ Morelli, Kolesar, Froese, Karlsson, Amadio, Whitecloud, Miromanov, Pietrangelo, Martinez, Thompson
+/- Roy, Marchessault, Barbashev, Stone, Stephenson, Cotter, Howden, McNabb, Hague
-
--
Amadio vei Vegasin johtoon kolmannella minuutilla läpiajosta. Whitecloud lähetti oivan pystysyötön. Sitä ennen San Jose ehti kilauttaa kahdesti maalirautaa. Neljän minuutin kohdalla Stephensonin ketjun pitkä hyökkäys tuotti tulosta. Martinez laukoi viivasta ja toinen maalinedusmies Karlsson upotti lopulta reboundin sisään maalin edestä Zetterlundin sisäpuolelta. Ketju voitti kaksinkamppailut hyökkäysalueella 50-50 kiekkojen perään aiempien viivatoimitusten jälkeen koko ajan, joten vastassa oli väsytetty viisikko. Maalinteon tukitoimet toimivat.
Erän lopussa debytantti siirsi Vegasin 0-3 johtoon, kun Cassidy laittoi hänet sisään ylivoiman loppuhetkille Howdenin ja Kolesarin kanssa. Morelli kaapi aloituksen Carpenteria vastaan ja tutusti painottomalta puolelta Pietrangelo aktivoitui heti pakkiparinsa levityksestä. Tämä ei kuitenkaan laukonut itse ranteella, vaan ymmärsi syöttää keskustaan takaisin Morellille, jonka lapa oli auki aloituksen jälkeen, kun Carpenter oli pari askelta liian ylhäällä. Aiemmin Glass ja Shipachyov olivat onnistuneet maalinteossa NHL-debyyteissään, joten Morellista tuli kolmas nimi tuohon listaan. Taukojohto oli ihan ansaittu, kun vedot olivat 9-17. Alun jälkeen VGK tukki keskialueen hyvin ja sai lukuisia puolittaisia vastaiskuja katkoista omalla siniviivalla. Niiden myötä painopiste saatiin isäntien päätyyn, jossa hyökkäysalueaikaa oli yli viitisen minuuttia. Oikeastaan lähinnä nelosketjun ollessa jäällä SJS vietti aikaa Vegasin alueella.
Toisen erän ainoan maalin iski nelosketju kulmarallistaan. Morelli kiersi siniviivaan ja Martinez teki vastaliikkeen kohti syvyyttä. Tarkka passi vasemmasta laidasta takakulmalle löysi Kolesarin lavan. Morellille piste oli illan toinen ja Alecille jo kolmas. Martinez oli kerran aiemmin urallaan alustanut kolme maalia samassa pelissä. Päätöserässä Vegas piti kiekkokontrollin ja kulutti kelloa kliinisesti pitkillä syöttöketjuilla hyökkäyspäässä. Se ei oikeastaan edes halunnut laukoa ulkokehältä, vaan pysyi mieluummin kiekossa kiinni, koska kiekko on vallanväline. Niinpä jo toista kertaa tällä kaudella San Jose jäi maaleitta Vegasia vastaan.
Onnistujia oli useita. Puolustuksesta tietysti ykköspari nousi esiin tehoilullaan ja kiekkokontrollillaan. Teholukema oli +2. He olivat todella rauhallisia hyökkäyssiniviivassa. Whitecloud nappaa plussan vapauttavan avausmaalin esityöstä. Miromanov jäi tehoitta, mutta oli sen verran aktiivinen hänkin, että palkitsen miehen plussalla. Esimerkiksi yhdeksännellä minuutilla Royn ketjun pyörityksen aikana hän hiipi painottomalta puolelta takakulmalle ja Marchessault näki hänet sivusilmällä. Rystysyöttö putosi lapaan halki kentän. Miro käänsi kiekon vielä rystylle maalin edessä ja yritti ohittaa Blackwoodin, mutta tämä veti pidemmän korren. Lisäksi sitten Miromanov alusti Morellin ensimmäisen laukauksen NHL:ssä, josta alempana lisää. Yläkerrasta plussat menevät maalintekijöille, jotka löytyivät pitkälti alaketjuista. Kolmosketjusta Cotter-Howden-Amadio oli myös mukavan fyysinen voittaen kamppailuita hyökkäysalueella paljon. Cotterin ruuti oli ylivoimalla märkää vasemmasta siivestä, kun hän kokeili sieltä laukoa ranteella muutamaan otteeseen. Kertaalleen Barbashev suti takapatjareboundin ohi maalin. Kärkiketjuista Royn vitjalla oli kyllä hyviä pitkiä hyökkäyksiä, mutta ulkokehältä se ei oikein päässyt laatupaikoille maalin eteen tai keskustaan, joten Nicin pisteputki jäi kahdeksaan matsiin. Stephensonille siunaantuivat puolestaan parhaat mestat kakkosketjusta, mutta päätöserässä hän nosti kiekon yli maalin läpiajosta ja kakkoserässä Stone petasi hänelle loistopaikan ylivoimalla poikittaissyötöllään maalialueen halki, mutta Chandler laukoi suoraan patjaan.
Thompsonia testattiin avauserässä avausvitosella. Hän pysäytti 2v1-hyökkäyksessä Vlasicin laukauksen vasemmasta laidasta ja onneksi jatkotilanteessa Sharks-pakki kilautti vain maalirautaan ruuhkan läpi LT:n pyörittyä jäässä. Toinen mainio torjunta oli Labancin nollaus maalin edestä Sturmin päätypassista. Maalin takaa annettujen syöttöjen puolustaminen on ollut vaikeata välillä Vegasille ja niin tuossakin tilanteessa. Toisen erän alussa Granlund hyökkäsi alamäkeen ylivoimalla vasemmasta siivestä, mutta LT koppasi kudin syliinsä, vaikka se tuli ikävästi Pietrangelon peiton läpi. Myöskään Duclairin ohjaus Addisonin laukaukseen ei Thompsonia yllättänyt. Tasaviisikoin kakkoserässä LT pysäytti keskikaistalta niin Zetterlundin kuin Hoffmanin terävät laukaukset, kun sisäänvientien jälkeen taustalle jäi tilaa valuvaa viisikkoa vastaan. Puolustus puolestaan siivosi maalinedustan kohtalaisesti irtokiekoista, vaikka Carpenter kerran pääsikin laukomaan vaarallisen oloisen kääntölaukauksen 37. minuutilla, kun Hague lakosi jäihin blokkinsa jälkeen ja Logan joutui venymään kiekon tielle. Tämä oli maalissa sen verran skarppi, että kauden ensimmäisestä nollapelistä plussahan on annettava. Kolme minuuttia ennen loppua MG uhkasi sitä vielä, kun LT pudotti eteensä Embersonin lämärin, mutta vangitsi varmasti syliinsä suomalaisen reboundin.
Morelli uurasti debyytissään 12:15, keräsi tehot 1+1=2, teholukema oli +1, laukauksia merkittiin yksi ja taklauksia kaksi. Aloitusprosentti oli sata. Avausvaihto oli avausmaalin jälkeinen vaihto ajassa 2:30. Aloitustappion jälkeen alku sujui omassa päässä, kun Hague ja Pietrangelo kaivoivat päätykiekkoa. Froesekin oli lähellä, joten Morelli palomiehenä tukki slotin. Riiston jälkeen hän sai syötön lapaansa keskikaistalle ja lähti nostamaan vastaiskua. Juoksukiekko selustaan Kolesarille lähti ennen punaviivaa, mutta pitkää ei tullut. Nelosketju sai jatkokarvauksen toimimaan niin, että peli pysähtyi vasempaan kulmaan. Kolesar ja Morelli ronkkivat kiekkoa aikansa. Mason yritti suojata sitä laitaa vasten, mutta Carpenter tökkäsi sen pois lavasta ja lopulta Sharks rauhoitti pelin maalin taakse. Matkalla vaihtopenkille Morelli vielä jakoi taklauksen Sharksin aition edessä juuri Carpenteriin.
Toinen vaihto oli aika samanlainen kuin ensimmäinen eli Morelli oli omissa kurinalainen palomies, mutta jatkokarvaamaan ketju ei ennättänyt ajoissa siirtokiekkonsa jälkeen. Kolmaskin vaihto kului pitkälti omissa. Morelli vaihtoi sujuvasti lennosta roolin Froesen kanssa ja oli kahdesti päätyviivan alapuolella miekkailemassa, muttei saanut riistoa tehdyksi. Hän oli kieltämättä pehmeähkö laitojen lähellä ja se näkyi karvatessakin. Pidin silti hänen luistelunsa kepeydestä ja ensimmäisistä askeleista. Vartin kohdalla McNabb katkaisi hyökkäyksen punaviivalla. Hän levitti Miromanoville, joka mursi sinisen jalalla oikeaa laitaa pitkin ja jakoi sitten kiekon viereen Morellille, joka oli systeemin mukaisesti tullut hakemaan kiekkoa periaatteessa pakkien välistä keskialueen uudelleenryhmittymisessä. Mason laukoi pistelinjalta rannelaukauksen, kun Vlasic jätti etäisyyttä väsyneenä. Blackwood kuitenkin pysäytti MM:n uran ensimmäisen kudin. Seuraava vaihto tuottikin sitten jo ylempänä läpikäydyn avausmaalin NHL:ssä.
28. minuutilla Morelli ahdisti kärkikarvaajana Ruttan harhasyöttöön, jonka katkaisi Howden vasemmassa laidassa siniviivan alla. Morelli liukui auki oikeaan aloitusympyrään ja latasi poikittaissyötöstä rannelaukauksen Blackwoodin vasempaan patjaan. Erän lopussa MM sai kakkossyötön neljänteen maaliin. Päätöserässä merkittävin vaihto oli sen puolivälissä, kun nelosketju mylläsi tovin isäntien alueella. Hague teki vastaliikkeen syvyyteen, kun Morelli nousi korkealle. Tämä syötti siniviivasta kulmaan Haguelle, joka kierrettyään maalin kokeili vanhanaikaista ja sen perään heitti kiekon oikeasta laidasta luukulle, jonne Mo hiipi siniviivasta muiden hyökkääjien seuraan. Tämä sohi kiekon taakse Kolesarille, jonka kuti ruuhkasta paukkui kuitenkin ohi maalin. Yhtä kaikki, Morelli oli veteraanipelaajana hyvä tunnistamaan eri pelitilanteita ja toimimaan niiden vaatimusten mukaisesti niin hyökkäys- kuin puolustusalueella. Hän ei epäröinyt jättää kiekkoa nousevalle puolustajalle ja jäädä itse varmistamaan siniviivaan. Kiekonkäsittelytaidot riittivät ainakin Sharksin tasoista nippua vastaan.
56/82 Vegas vs. Nashville
Froese palasi farmiin. Amadio siirtyi nelosen keskelle ja Denisenko tuli kolmosen laitaan. Theodore palasi kaukaloon pitkän paussin jälkeen omalle paikalleen McNabbin viereen. Miromanov siirtyi yleisöön. Vasta toista kertaa tällä kaudella mestaruuden tuonut puolustuskuusikko oli yhtä aikaa terveenä. Hill oli veräjänvartija.
Arvosanataulukko
++
+ Theodore, Pietrangelo, Martinez, Howden
+/- McNabb, Stephenson, Stone, Karlsson, Amadio, Kolesar, Morelli, Denisenko, Roy, Marchessault, Barbashev
- Hill, Cotter, Hague, Whitecloud
--
Nashville meni edelle kuudennella minuutilla, kun Evangelistan laukaus oikeasta laidasta livahti etukulmasta maskitta sisään. Se meni Hillin piikkiin, vaikka Cotterkin mokasi yritettyään mailansa käyttämisen sijaan potkaista edeltäneen poikittaissyötön keskialueelle, joten katko jäi tekemättä. Tasoitus syntyi vartin jälkeen, kun Pietrangelon laukaus oikeasta laidasta upposi aivan takayläkulmaan Howdenin erinomaisen maskin ansiosta. Martinez liikkui vaihdon aikana hyökkäysalueella uutterasti ja se hieman venytti Predsin viisikkoa. Ytimeen ei silti helposti ollut asiaa, joten oli luotettava laukauksiin ulkopuolelta ja tässä vaihdossa sellainen löysi tiensä pussiin. Martinezkin käytyään vasemmassa kulmassa ennen maalia haki mm. ohjurisyöttöä luukulle, jossa oli silloin kaksikin pelaajaa. Se ei mennyt lapaan, mutta idea oli hyvä eli luottaminen osittaiseen kaaoksen luontiin. Predators kuitenkin meni johtoon avauserän päätösminuutilla 3v3-vastaiskusta. Hague kavensi vähän liian keskelle jättäen Glassille tilaa ampua poikittaissyötöstä haltuunoton jälkeen laserin ylämummoon. Vain kymmenen sekuntia aiemmin toisessa päässä Marchessault laukoi läpiajosta ohi maalin Barbashevin blokin vapautettua hänet karkuun.
1-3 osumassa Amadio vapautui juuri jäähyltä, kun Novakin laukaus vasemmasta siivestä meni sekä Whitecloudin että Hillin jalkojen välistä läpi. Siipikudit pitäisi vain puolustajien blokata tai olla ainakin tekemättä maskia omalle veskarille. 36. minuutilla puolestaan Hague ja Whitecloud työnsivät hakemansa päätykiekon pelin puolen laitaan, joka oli tukossa kuten koko illan. Sherwood oli välissä ja syötti heti keskustaan McCarronille, jonka nopea laukaus livahti sekin etualakulmaan. Smith kaiketi hipaisi vielä kiekkoa maalin edessä painiessaan.
Päätöserän alussa Vegas kavensi 2-4:ään ylivoimalla, kun suoraan Theodoren sisäänviennin jälkeen Roy löysi keskeltä Karlssonin ja tämän rannelaukaus suoraluistelusta ohitti Lankisen räpyläpuolelta. Kiri jäi tyngäksi mm. kahdeksan minuutin ajanjakson vuoksi, koska sen aikana Vegas ei laukonut kertaakaan. Preds jaksoi hyvin puolustaa eteenpäin ja voitti kamppailuita joka puolella kenttää. Golden Knights ei oikein päässyt edes keskialueen yli hallitusti syöttöketjuin. Silti kotijoukkue kavensi vielä kolme minuuttia ennen loppua. Ensin se voitti laitaväännön oikeassa laidassa. Cotter ja Barbashev saivat äkillisen 2v1-sauman maalin eteen, mutta puolustaja katkaisi PC:n lätyn. Martinez laukoi irtopalan takaisin maalille vasemmasta laidasta ja Amadio lapioi reboundin sisään. Minuutin päästä Nyquist paketoi kuitenkin matsin tyhjiin ja Vegas hävisi kolmannen kotiottelun perättäin.
Theodoren 35 ottelun tauko ei näkynyt otteissa pätkääkään, vaan hän oli paras ritari. Kiekonliikuttaminen ja syöttöväylien näkeminen hyökkäysalueella ihastuttivat. Neljännellä minuutilla hän syötti siniviivan kulmasta takatolpalle Stonelle, joka haki vielä poikittaissyöttöä Roylle tyhjiin, mutta Josi oli välissä. 31. minuutilla Theodore antoi samanlaisen passin vasempaan laitaan Marchessaultille, joka laukauksen sijaan myös siirsi vielä vastuuta keskustaan Barbasheville, mutta tämä ei saanut laukausta aikaan mailaviidakosta, kun pari pelaajaa oli heti kimpussa. Ydin oli tosiaan ummessa Predatorsin puolustusalueella. Ylivoimilla puolestaan Theodore petasi pari paikkaa Joonatanille. 33. minuutilla one-timerreboundiin pääsi käsiksi maalin edessä Karlsson, mutta Lankinen pysäytti tämänkin. Kakkoserän viime sekunneilla puolestaan Theodore salasi hienosti syöttönsä viimeiseen asti ennen levitystään vasemmalle Marchessaultille, mutta sillä kertaa Lankinen työnsi kilpensä sivuttaisliikkeessä lämärin tielle. Maaginen venytys.
Ykköspari pelasi toisen hyvän matsin putkeen ollen mukana värkkäämässä molempia osumia, joten he saavat plussat siitä hyvästä. Howden puolestaan teki maskin avausmaaliin ja oli alivoimalla ihan jees. Morellikin sai muuten AV-aikaa pariin otteeseen alivoimien loppuhetkillä esim. juuri Howdenin mentoroimana.
Ketjulotto oli isoa läpi illan, kun hyökkäyspelaaminen ei toiminut. Paineen alta lähdöissä ritarit tosiaan puskivat laitoja pitkin ylös, mutta Nashville tukki ne tehokkaasti eikä vuotanut eteenpäin puolustamisessa, vaan oli kauttaaltaan parempi pumppu laitojen lähellä. Vegasin olisi pitänyt käyttää suosiolla enemmän sentterihakua hyväkseen, jotta suorahyökkääminen olisi ollut vetreämpää. Predators teki paljon stoppeja siniviivan alla hyökkäysalueella eikä päästänyt Vegasia omista ulos, joten siksi esim. 35 minuutissa vierailla oli yli tuplasti enemmän laukauksia kohti maalia. Ykkösketjun paras tontti tasaviisikoin oli kakkoserän alun 3v2-transitio, jossa Marchessault ja Roy syöttelivät toisilleen, mutta Nicin laukaus pienestä kulmasta oikealta puolelta oli Lankiselle helppo torjuttava. Cotter puolestaan pääsi välillä Stephensonin laidalle ja kakkoserän lopussa karkasi läpi keskialueen katkosta, mutta kiekko karkasi läpiajossa maalin taakse harhautuksen hetkellä. Tuota tilannetta edelsi muuten Treninin painava taklaus Stoneen ja tämä kärsikin pelin päättäneen ylävartalovamman.
Hillillä oli maalissa heikko ilta, joten hän saa rapaa Cotterin ja kolmospakkiparin lisäksi. Takaiskuista Glassin kuti oli niin tarkka, että siitä en häntä syytä, vaan ennemmin Hagueta. Eivätkä muutamat pelastuksetkaan kääntäneet Hillin vaakaa plussalle. Yhdeksännellä minuutilla hän esti vieraiden AV-maalin, kun Stonen sokkokääntö hyökkäysalueen kulmasta keskustaan aiheutti omiin 3v1-vastaiskun ja McCarron maltilla odotti Pietrangelon heittäytymisen jäihin ennen omaa laukausta keskikaistalta logoon. Toisen erän alussa puolestaan Evangelista pääsi jäähyaitiosta mukaan 2v1-vastaiskuun ja hidasti peliä aikansa, kunnes laukoi vasemmalta puolelta kohti etukulmaa tuloksetta. Päätöserässä Trenin puolestaan karkasi roikkukiekosta McNabbin ja Theodoren selustaan läpi, mutta Hill pysäytti hänet kilvellään. Muutaman hyvän patjatorjunnankin Hill esitti kuten avauserän loppupuolella Sherwoodia vastaan tämän lauottua reboundin maalin edestä kohti alakulmaa terävästi.
Froese palasi farmiin. Amadio siirtyi nelosen keskelle ja Denisenko tuli kolmosen laitaan. Theodore palasi kaukaloon pitkän paussin jälkeen omalle paikalleen McNabbin viereen. Miromanov siirtyi yleisöön. Vasta toista kertaa tällä kaudella mestaruuden tuonut puolustuskuusikko oli yhtä aikaa terveenä. Hill oli veräjänvartija.
Arvosanataulukko
++
+ Theodore, Pietrangelo, Martinez, Howden
+/- McNabb, Stephenson, Stone, Karlsson, Amadio, Kolesar, Morelli, Denisenko, Roy, Marchessault, Barbashev
- Hill, Cotter, Hague, Whitecloud
--
Nashville meni edelle kuudennella minuutilla, kun Evangelistan laukaus oikeasta laidasta livahti etukulmasta maskitta sisään. Se meni Hillin piikkiin, vaikka Cotterkin mokasi yritettyään mailansa käyttämisen sijaan potkaista edeltäneen poikittaissyötön keskialueelle, joten katko jäi tekemättä. Tasoitus syntyi vartin jälkeen, kun Pietrangelon laukaus oikeasta laidasta upposi aivan takayläkulmaan Howdenin erinomaisen maskin ansiosta. Martinez liikkui vaihdon aikana hyökkäysalueella uutterasti ja se hieman venytti Predsin viisikkoa. Ytimeen ei silti helposti ollut asiaa, joten oli luotettava laukauksiin ulkopuolelta ja tässä vaihdossa sellainen löysi tiensä pussiin. Martinezkin käytyään vasemmassa kulmassa ennen maalia haki mm. ohjurisyöttöä luukulle, jossa oli silloin kaksikin pelaajaa. Se ei mennyt lapaan, mutta idea oli hyvä eli luottaminen osittaiseen kaaoksen luontiin. Predators kuitenkin meni johtoon avauserän päätösminuutilla 3v3-vastaiskusta. Hague kavensi vähän liian keskelle jättäen Glassille tilaa ampua poikittaissyötöstä haltuunoton jälkeen laserin ylämummoon. Vain kymmenen sekuntia aiemmin toisessa päässä Marchessault laukoi läpiajosta ohi maalin Barbashevin blokin vapautettua hänet karkuun.
1-3 osumassa Amadio vapautui juuri jäähyltä, kun Novakin laukaus vasemmasta siivestä meni sekä Whitecloudin että Hillin jalkojen välistä läpi. Siipikudit pitäisi vain puolustajien blokata tai olla ainakin tekemättä maskia omalle veskarille. 36. minuutilla puolestaan Hague ja Whitecloud työnsivät hakemansa päätykiekon pelin puolen laitaan, joka oli tukossa kuten koko illan. Sherwood oli välissä ja syötti heti keskustaan McCarronille, jonka nopea laukaus livahti sekin etualakulmaan. Smith kaiketi hipaisi vielä kiekkoa maalin edessä painiessaan.
Päätöserän alussa Vegas kavensi 2-4:ään ylivoimalla, kun suoraan Theodoren sisäänviennin jälkeen Roy löysi keskeltä Karlssonin ja tämän rannelaukaus suoraluistelusta ohitti Lankisen räpyläpuolelta. Kiri jäi tyngäksi mm. kahdeksan minuutin ajanjakson vuoksi, koska sen aikana Vegas ei laukonut kertaakaan. Preds jaksoi hyvin puolustaa eteenpäin ja voitti kamppailuita joka puolella kenttää. Golden Knights ei oikein päässyt edes keskialueen yli hallitusti syöttöketjuin. Silti kotijoukkue kavensi vielä kolme minuuttia ennen loppua. Ensin se voitti laitaväännön oikeassa laidassa. Cotter ja Barbashev saivat äkillisen 2v1-sauman maalin eteen, mutta puolustaja katkaisi PC:n lätyn. Martinez laukoi irtopalan takaisin maalille vasemmasta laidasta ja Amadio lapioi reboundin sisään. Minuutin päästä Nyquist paketoi kuitenkin matsin tyhjiin ja Vegas hävisi kolmannen kotiottelun perättäin.
Theodoren 35 ottelun tauko ei näkynyt otteissa pätkääkään, vaan hän oli paras ritari. Kiekonliikuttaminen ja syöttöväylien näkeminen hyökkäysalueella ihastuttivat. Neljännellä minuutilla hän syötti siniviivan kulmasta takatolpalle Stonelle, joka haki vielä poikittaissyöttöä Roylle tyhjiin, mutta Josi oli välissä. 31. minuutilla Theodore antoi samanlaisen passin vasempaan laitaan Marchessaultille, joka laukauksen sijaan myös siirsi vielä vastuuta keskustaan Barbasheville, mutta tämä ei saanut laukausta aikaan mailaviidakosta, kun pari pelaajaa oli heti kimpussa. Ydin oli tosiaan ummessa Predatorsin puolustusalueella. Ylivoimilla puolestaan Theodore petasi pari paikkaa Joonatanille. 33. minuutilla one-timerreboundiin pääsi käsiksi maalin edessä Karlsson, mutta Lankinen pysäytti tämänkin. Kakkoserän viime sekunneilla puolestaan Theodore salasi hienosti syöttönsä viimeiseen asti ennen levitystään vasemmalle Marchessaultille, mutta sillä kertaa Lankinen työnsi kilpensä sivuttaisliikkeessä lämärin tielle. Maaginen venytys.
Ykköspari pelasi toisen hyvän matsin putkeen ollen mukana värkkäämässä molempia osumia, joten he saavat plussat siitä hyvästä. Howden puolestaan teki maskin avausmaaliin ja oli alivoimalla ihan jees. Morellikin sai muuten AV-aikaa pariin otteeseen alivoimien loppuhetkillä esim. juuri Howdenin mentoroimana.
Ketjulotto oli isoa läpi illan, kun hyökkäyspelaaminen ei toiminut. Paineen alta lähdöissä ritarit tosiaan puskivat laitoja pitkin ylös, mutta Nashville tukki ne tehokkaasti eikä vuotanut eteenpäin puolustamisessa, vaan oli kauttaaltaan parempi pumppu laitojen lähellä. Vegasin olisi pitänyt käyttää suosiolla enemmän sentterihakua hyväkseen, jotta suorahyökkääminen olisi ollut vetreämpää. Predators teki paljon stoppeja siniviivan alla hyökkäysalueella eikä päästänyt Vegasia omista ulos, joten siksi esim. 35 minuutissa vierailla oli yli tuplasti enemmän laukauksia kohti maalia. Ykkösketjun paras tontti tasaviisikoin oli kakkoserän alun 3v2-transitio, jossa Marchessault ja Roy syöttelivät toisilleen, mutta Nicin laukaus pienestä kulmasta oikealta puolelta oli Lankiselle helppo torjuttava. Cotter puolestaan pääsi välillä Stephensonin laidalle ja kakkoserän lopussa karkasi läpi keskialueen katkosta, mutta kiekko karkasi läpiajossa maalin taakse harhautuksen hetkellä. Tuota tilannetta edelsi muuten Treninin painava taklaus Stoneen ja tämä kärsikin pelin päättäneen ylävartalovamman.
Hillillä oli maalissa heikko ilta, joten hän saa rapaa Cotterin ja kolmospakkiparin lisäksi. Takaiskuista Glassin kuti oli niin tarkka, että siitä en häntä syytä, vaan ennemmin Hagueta. Eivätkä muutamat pelastuksetkaan kääntäneet Hillin vaakaa plussalle. Yhdeksännellä minuutilla hän esti vieraiden AV-maalin, kun Stonen sokkokääntö hyökkäysalueen kulmasta keskustaan aiheutti omiin 3v1-vastaiskun ja McCarron maltilla odotti Pietrangelon heittäytymisen jäihin ennen omaa laukausta keskikaistalta logoon. Toisen erän alussa puolestaan Evangelista pääsi jäähyaitiosta mukaan 2v1-vastaiskuun ja hidasti peliä aikansa, kunnes laukoi vasemmalta puolelta kohti etukulmaa tuloksetta. Päätöserässä Trenin puolestaan karkasi roikkukiekosta McNabbin ja Theodoren selustaan läpi, mutta Hill pysäytti hänet kilvellään. Muutaman hyvän patjatorjunnankin Hill esitti kuten avauserän loppupuolella Sherwoodia vastaan tämän lauottua reboundin maalin edestä kohti alakulmaa terävästi.
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Yhdeksäs annettu tyhjä maali vastustajalle pelin lopussa tällä kaudella. Kertaakaan Vegasin kuudella viittä vastaan ei ole vielä tuottanut sitä haluttua tulosta tällä kaudella. Niin, näitä juttuja voisi harjoitella vaikka harjoitusleiristä lähtien, mutta kun ei, niin ei.
Stonen loukkaantuminen on harmittava takaisku, kun odotellaan pikkuhiljaa toivottavasti Eichelin paluuta. Koskas sen Cassidyn joukkueen vahvan loppukauden suorittamisen on aika alkaa?
EDIT: Revennyt perna ilmeisesti Stonerilla ja voi olla poissa muutamia kuukausia. Joten ehkä loppurunkosarja sitten ilman kapteenia? Onneksi Eichel on ainakin lähdössä mukaan roadtripille, mutta riittääkö se? Kymmenen pisteen kaula vielä lähimpiin Wild Card paikan uhkaajiin. Pelejä jäljellä Vegasilla 26. Lähimmillä uhkaajilla saman verran. Jännäksi taitaa mennä?
Stonen loukkaantuminen on harmittava takaisku, kun odotellaan pikkuhiljaa toivottavasti Eichelin paluuta. Koskas sen Cassidyn joukkueen vahvan loppukauden suorittamisen on aika alkaa?
EDIT: Revennyt perna ilmeisesti Stonerilla ja voi olla poissa muutamia kuukausia. Joten ehkä loppurunkosarja sitten ilman kapteenia? Onneksi Eichel on ainakin lähdössä mukaan roadtripille, mutta riittääkö se? Kymmenen pisteen kaula vielä lähimpiin Wild Card paikan uhkaajiin. Pelejä jäljellä Vegasilla 26. Lähimmillä uhkaajilla saman verran. Jännäksi taitaa mennä?
Viimeksi muokattu:
57/82 Vegas vs. Toronto
Hill jatkoi maalissa. Stone on tosiaan sivussa viikkoja Cassidyn mukaan. Marchessaultia vaivaa käsi, mutta hän pelasi. Howdenia sen sijaan tarkkaillaan päivittäin. Dorofeyevin tilanteessa ei ole tapahtunut edistystä (aivotärähdys) ja Carrier luistelee yhä itsekseen. Denisenko palautettiin alas ja tilalle nousivat Rempal, Froese ja Brisson. Ketjut olivat nämä:
Barbashev-Roy-Marchessault
Brisson-Stephenson-Amadio
Cotter-Karlsson-Kolesar
Morelli-Froese-Rempal
Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Barbashev, Theodore
+/- Hill, Thompson, Marchessault, Brisson, Stephenson, Amadio, Rempal, Froese, Kolesar, Cotter, Roy, Pietrangelo, Martinez, Whitecloud
- Morelli, Hague, McNabb
--
Leafs meni edelle tasan avauserän puolivälissä. Nelosketju juuttui omiin, kun Morelli pelasi mailallaan pehmeästi siniviivan tuntumassa eikä hyödyntänyt selkeää purkupaikkaa. Havainnointi oli puutteellista. 15 sekuntia myöhemmin sitten Rempal palomiehenä tukki hyvin päätypassin slottiin Tavaresille, mutta kiekko kimposi McCabelle, jonka vastalämäri ohjautui Hillin kilpitorjunnasta Martineziin ja siitä omaan maaliin. Reilu minuutti myöhemmin tilanne oli jo 0-2. Hill pysäytti vieraiden nelosketjun dumppauksen, mutta syötti viereen Haguelle luistimiin eikä tämä saanut jatkettua kiekkoa puhtaasti eteenpäin ykkösellä, vaan hankalaan jatkosiirtoon kohti Brissonia pääsi väliin Reaves. Samalla Kämpf liikkui päädystä irti Haguesta maalin eteen ja uitti irtokiekon kämmeneltä sisään, kun Hill ei pysynyt mukana sivuttaisliikkeessä. Osuma muistutti viime pelin neljättä takaiskua, jossa tukossa ollut pelin puoli johti kiekonmenetykseen ja nopeaan rankaisuun. Ehkä Haguen olisi pitänyt yrittää kääntää kiekko keskustaan Stephensonin lapaan eikä tunkea sitä kohti Brisson-Reaves kaksikkoa. Sen riskittömämpiä menetykset laitojen lähellä eivät parin viime pelin otannalla tunnu olevan.
Toronton kolmas maali 14 minuuttiin syntyi aloituksen jälkeen. Roy irtosi laitaan auttamaan McNabbia, jolloin Tavares heti hyökkäsi keskustaan auenneeseen tilaan ennen kuin Barbashev tai maalin edestä pari askelta ylemmäs ottanut Theodore ehtivät sitä tukkia. Tuttu Vegasin noppavitosen haavoituskeino, jonka Toronto toteutti laadukkaasti. Laukauskin lähti toisella tatsilla ennen kuin tosiaan Vegasin kaksikko ehti millään Royta paikata. Erinomaisesti tilanteen tunnisti ja laidasta tarkan passin jakoi Robertson. Vieraat olivat tehneet kotiläksynsä huolella hallitsevaa mestaria vastaan. Se riitti Hillille ja Thompson vaihdettiin sisään. Tämäkin antautui pian, kun Nylanderin poikittaissyötöstä Domin toinen laukaus meni perille saakka rysään. Amadio oli hetkellisesti sentterinä ja joko hänen tai McNabbin olisi pitänyt keskilinjan puhkonut syöttö katkaista. Martinez puolestaan oli hieman saamaton reboundissa. Kyseessä oli toinen kerta, kun Vegas imi neljä maalia avauserässä. Aiempi oli Anaheimissa joulun maissa. Toronton 22 laukausta kohti maalia sivusi seuraennätystä vihulaiselle sallituissa vedoissa yhdessä erässä. Avausvitonen oli vielä Vegasilta hyvä, mutta sitten ote katosi.
21. minuutilla keskialueen uudelleenryhmittymisestä Vegas aloitti kirin. Theodore avasi pystyyn ja Marchessault jakoi laidasta kiekon vauhtiin Karlssonille, jonka rannelaukaus siniviivan jälkeen yllätti monesti ritareita vastaan vuotaneen ja jopa maaliltaan pois vaihdetun Jonesin puhtaasti räpyläpuolelta. Puolivälin jälkeen kuitenkin Toronto lisäsi johtoa, kun McNabb ja Stephenson sekoilivat eikä kumpikaan ottanut kiekkoa haltuun hyökkäysalueella, joten Domi polki karkuun ja viimeisteli kylmästi. 36. minuutilla puolestaan Marchessaultin ristipisto jäi taakse ja kun hän vielä sai kiekon takaisin itselleen puolustussiniselle, Holmberg riisui hänet kiekosta ja riistonsa jälkeen nosti sen kauniisti etuyläkulmaan Marchyn sivupaineen oltua menetyksensä jälkeen laiskaa. Tämä lopetti käytännössä luistelun kesken.
Päätöserän alussa Marchessault paikkasi edeltäneen maalin kaventamalla 2-6:een oikean laidan laserilla. Hän oli vastassa McNabbin ohilaukausta painottomalla puolella ja pelasi sitten näppärän seinän Theodoren kanssa ennen tarkkaa laukaustaan. Seuraavassa vaihdossa vuorostaan Stephenson mursi siniviivan jalalla, jätti kiekon Barbasheville ja tämän hyvä syöttö kolmen pelaajan läpi meni perille Amadiolle, joka viimeisteli varmasti ohi Jonesin etukulmasta. Päätöskympillä kuitenkin vielä Matthews ohjasi 2v2-vastaiskusta Holmbergin laukauksen verkkoon ajettuaan maalille jättönsä jälkeen eikä Pietrangelo saanut jenkkitähteä kuriin. Kolmatta kertaa seurahistoriassaan Vegas hävisi neljännen perättäisen kotipelin. Jospa tuleva pitkä reissu kääntäisi taas suunnan paremmaksi. Cassidy ja Pietrangelo peräänkuuluttivat sitä, ettei rosterivajaus saa olla tekosyynä huonoihin esityksiin. Johtavien pelaajien on oltava myös parempia. Omana huomiona puolestaan kamppailupelaamisen laitojen lähellä on parannuttava, koska se sakkasi pahoin sekä Nashvilleä että Torontoa vastaan.
Karlsson saa plussan maalistaan, koska hän ei myöskään mokaillut takaiskuissa. Sama pätee Barbashevin kohdalla 3-6 kavennuksen esityöhön. Puolustuksesta pari maalia alustanut Theodore nappaa plussan toisesta matsista peräjälkeen. 22 pelin tehot ovat nyt 4+17=21. Loukkaantuminen harmittaa kyllä, koska ilman sitä hän olisi rikkonut puolustajien seuraennätyksen tehopisteissä ja ollut Norris-äänestyksessä TOP5-kamaa. Niin hyvä alkukausi oli eikä vire ole taantunut paluunkaan jälkeen.
Miinusta saavat avausmaalin vuoksi Morelli, Kämpfin sisäpuolelleen päästänyt Hague ja parissa maalissa osasyyllisenä ollut McNabb. Veskareita ei voi tappiosta syyttää. Hillin kohokohdaksi jäi McMannin nollaaminen, kun tämä punnersi laidasta maalin eteen hetki ennen kolmatta maalia. Thompsonkin rimpuili parhaansa, vaikka ehkä Holmbergin etukulmanoston hän olisi voinutkin torjua, muttei sillä ollut mitään merkitystä. Marchessault, Stephenson ja Amadio olivat lopulta neutraaleja paikaten päätöserässä aiempia erheitään.
Palatakseni pelin alkuun, siinähän Vegas oli niskan päällä. Heti avausminuutilla Kolesar liimasi vastustajan päätyyn, Karlsson noukki irtokiekon, syötti viivaan ja Pietrangelon laukaus oli livahtaa ohi Jonesin tämän pomputettua kiekkoa. Kolmannella minuutilla Amadio mursi siniviivan röyhkeällä haastolla keskialueen uudelleenryhmittymisen jälkeen. Hän jätti limpun Haguelle, joka laukoi patjaan siniviivasta. Leafsin PAPP:ssa alakolmio miesvartioi Vegasin hyökkääjät ja laiturit putosivat aika matalalle myös, mikä jätti tilaa siniviivakudeille, kun laitureiden etäisyys Vegasin puolustajiin oli suhteellisen iso. Sitä olisi pitänyt kyetä käyttämään vielä useammin hyväksi. Päätöserässä toki Theodoren lämäri poikittaissyötöstä osui tolppaan. Viidennellä peliminuutilla puolestaan Nylanderin palautussyöttö oman maalin taakse Benoitille katkesikin Barbasheviin ja tämä ruokki heti maalin edessä ollut Marchya, joka tuhlasi avopaikan.
Cassidy sekoitti ketjuja jo avauserän lopussa. Uudet koostumukset olivat Brisson-Karlsson-Marchessault, Barbashev-Stephenson-Amadio ja Cotter-Roy-Kolesar. Kaksi ensimmäistä ketjua tehoilivat, joten kaipa nuo muutokset olivat ihan onnistuneita. Maalien lisäksi mainittakoot Stephensonin pari tekopaikkaa. Toisessa erässä vastaiskun lopuksi hän haki etukulmanostoa, mutta ajautui vähän liian pieneen kulmaan. Päätöserässä puolestaan one-timer keskikaistalta pysähtyi Jonesin patjoihin. Kolmosketjun paras paikka oli Cotterin tolppalaukaus viistokuljetuksesta vastaiskun päätteeksi. Hän osoitti taas kykynsä luoda oma maalipaikkansa ilman muiden apua. PC koki kovia, kun hän vastaanotti pari kovaa taklausta, mutta jatkoi sitkeästi pelaamista niistä huolimatta.
Hill jatkoi maalissa. Stone on tosiaan sivussa viikkoja Cassidyn mukaan. Marchessaultia vaivaa käsi, mutta hän pelasi. Howdenia sen sijaan tarkkaillaan päivittäin. Dorofeyevin tilanteessa ei ole tapahtunut edistystä (aivotärähdys) ja Carrier luistelee yhä itsekseen. Denisenko palautettiin alas ja tilalle nousivat Rempal, Froese ja Brisson. Ketjut olivat nämä:
Barbashev-Roy-Marchessault
Brisson-Stephenson-Amadio
Cotter-Karlsson-Kolesar
Morelli-Froese-Rempal
Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Barbashev, Theodore
+/- Hill, Thompson, Marchessault, Brisson, Stephenson, Amadio, Rempal, Froese, Kolesar, Cotter, Roy, Pietrangelo, Martinez, Whitecloud
- Morelli, Hague, McNabb
--
Leafs meni edelle tasan avauserän puolivälissä. Nelosketju juuttui omiin, kun Morelli pelasi mailallaan pehmeästi siniviivan tuntumassa eikä hyödyntänyt selkeää purkupaikkaa. Havainnointi oli puutteellista. 15 sekuntia myöhemmin sitten Rempal palomiehenä tukki hyvin päätypassin slottiin Tavaresille, mutta kiekko kimposi McCabelle, jonka vastalämäri ohjautui Hillin kilpitorjunnasta Martineziin ja siitä omaan maaliin. Reilu minuutti myöhemmin tilanne oli jo 0-2. Hill pysäytti vieraiden nelosketjun dumppauksen, mutta syötti viereen Haguelle luistimiin eikä tämä saanut jatkettua kiekkoa puhtaasti eteenpäin ykkösellä, vaan hankalaan jatkosiirtoon kohti Brissonia pääsi väliin Reaves. Samalla Kämpf liikkui päädystä irti Haguesta maalin eteen ja uitti irtokiekon kämmeneltä sisään, kun Hill ei pysynyt mukana sivuttaisliikkeessä. Osuma muistutti viime pelin neljättä takaiskua, jossa tukossa ollut pelin puoli johti kiekonmenetykseen ja nopeaan rankaisuun. Ehkä Haguen olisi pitänyt yrittää kääntää kiekko keskustaan Stephensonin lapaan eikä tunkea sitä kohti Brisson-Reaves kaksikkoa. Sen riskittömämpiä menetykset laitojen lähellä eivät parin viime pelin otannalla tunnu olevan.
Toronton kolmas maali 14 minuuttiin syntyi aloituksen jälkeen. Roy irtosi laitaan auttamaan McNabbia, jolloin Tavares heti hyökkäsi keskustaan auenneeseen tilaan ennen kuin Barbashev tai maalin edestä pari askelta ylemmäs ottanut Theodore ehtivät sitä tukkia. Tuttu Vegasin noppavitosen haavoituskeino, jonka Toronto toteutti laadukkaasti. Laukauskin lähti toisella tatsilla ennen kuin tosiaan Vegasin kaksikko ehti millään Royta paikata. Erinomaisesti tilanteen tunnisti ja laidasta tarkan passin jakoi Robertson. Vieraat olivat tehneet kotiläksynsä huolella hallitsevaa mestaria vastaan. Se riitti Hillille ja Thompson vaihdettiin sisään. Tämäkin antautui pian, kun Nylanderin poikittaissyötöstä Domin toinen laukaus meni perille saakka rysään. Amadio oli hetkellisesti sentterinä ja joko hänen tai McNabbin olisi pitänyt keskilinjan puhkonut syöttö katkaista. Martinez puolestaan oli hieman saamaton reboundissa. Kyseessä oli toinen kerta, kun Vegas imi neljä maalia avauserässä. Aiempi oli Anaheimissa joulun maissa. Toronton 22 laukausta kohti maalia sivusi seuraennätystä vihulaiselle sallituissa vedoissa yhdessä erässä. Avausvitonen oli vielä Vegasilta hyvä, mutta sitten ote katosi.
21. minuutilla keskialueen uudelleenryhmittymisestä Vegas aloitti kirin. Theodore avasi pystyyn ja Marchessault jakoi laidasta kiekon vauhtiin Karlssonille, jonka rannelaukaus siniviivan jälkeen yllätti monesti ritareita vastaan vuotaneen ja jopa maaliltaan pois vaihdetun Jonesin puhtaasti räpyläpuolelta. Puolivälin jälkeen kuitenkin Toronto lisäsi johtoa, kun McNabb ja Stephenson sekoilivat eikä kumpikaan ottanut kiekkoa haltuun hyökkäysalueella, joten Domi polki karkuun ja viimeisteli kylmästi. 36. minuutilla puolestaan Marchessaultin ristipisto jäi taakse ja kun hän vielä sai kiekon takaisin itselleen puolustussiniselle, Holmberg riisui hänet kiekosta ja riistonsa jälkeen nosti sen kauniisti etuyläkulmaan Marchyn sivupaineen oltua menetyksensä jälkeen laiskaa. Tämä lopetti käytännössä luistelun kesken.
Päätöserän alussa Marchessault paikkasi edeltäneen maalin kaventamalla 2-6:een oikean laidan laserilla. Hän oli vastassa McNabbin ohilaukausta painottomalla puolella ja pelasi sitten näppärän seinän Theodoren kanssa ennen tarkkaa laukaustaan. Seuraavassa vaihdossa vuorostaan Stephenson mursi siniviivan jalalla, jätti kiekon Barbasheville ja tämän hyvä syöttö kolmen pelaajan läpi meni perille Amadiolle, joka viimeisteli varmasti ohi Jonesin etukulmasta. Päätöskympillä kuitenkin vielä Matthews ohjasi 2v2-vastaiskusta Holmbergin laukauksen verkkoon ajettuaan maalille jättönsä jälkeen eikä Pietrangelo saanut jenkkitähteä kuriin. Kolmatta kertaa seurahistoriassaan Vegas hävisi neljännen perättäisen kotipelin. Jospa tuleva pitkä reissu kääntäisi taas suunnan paremmaksi. Cassidy ja Pietrangelo peräänkuuluttivat sitä, ettei rosterivajaus saa olla tekosyynä huonoihin esityksiin. Johtavien pelaajien on oltava myös parempia. Omana huomiona puolestaan kamppailupelaamisen laitojen lähellä on parannuttava, koska se sakkasi pahoin sekä Nashvilleä että Torontoa vastaan.
Karlsson saa plussan maalistaan, koska hän ei myöskään mokaillut takaiskuissa. Sama pätee Barbashevin kohdalla 3-6 kavennuksen esityöhön. Puolustuksesta pari maalia alustanut Theodore nappaa plussan toisesta matsista peräjälkeen. 22 pelin tehot ovat nyt 4+17=21. Loukkaantuminen harmittaa kyllä, koska ilman sitä hän olisi rikkonut puolustajien seuraennätyksen tehopisteissä ja ollut Norris-äänestyksessä TOP5-kamaa. Niin hyvä alkukausi oli eikä vire ole taantunut paluunkaan jälkeen.
Miinusta saavat avausmaalin vuoksi Morelli, Kämpfin sisäpuolelleen päästänyt Hague ja parissa maalissa osasyyllisenä ollut McNabb. Veskareita ei voi tappiosta syyttää. Hillin kohokohdaksi jäi McMannin nollaaminen, kun tämä punnersi laidasta maalin eteen hetki ennen kolmatta maalia. Thompsonkin rimpuili parhaansa, vaikka ehkä Holmbergin etukulmanoston hän olisi voinutkin torjua, muttei sillä ollut mitään merkitystä. Marchessault, Stephenson ja Amadio olivat lopulta neutraaleja paikaten päätöserässä aiempia erheitään.
Palatakseni pelin alkuun, siinähän Vegas oli niskan päällä. Heti avausminuutilla Kolesar liimasi vastustajan päätyyn, Karlsson noukki irtokiekon, syötti viivaan ja Pietrangelon laukaus oli livahtaa ohi Jonesin tämän pomputettua kiekkoa. Kolmannella minuutilla Amadio mursi siniviivan röyhkeällä haastolla keskialueen uudelleenryhmittymisen jälkeen. Hän jätti limpun Haguelle, joka laukoi patjaan siniviivasta. Leafsin PAPP:ssa alakolmio miesvartioi Vegasin hyökkääjät ja laiturit putosivat aika matalalle myös, mikä jätti tilaa siniviivakudeille, kun laitureiden etäisyys Vegasin puolustajiin oli suhteellisen iso. Sitä olisi pitänyt kyetä käyttämään vielä useammin hyväksi. Päätöserässä toki Theodoren lämäri poikittaissyötöstä osui tolppaan. Viidennellä peliminuutilla puolestaan Nylanderin palautussyöttö oman maalin taakse Benoitille katkesikin Barbasheviin ja tämä ruokki heti maalin edessä ollut Marchya, joka tuhlasi avopaikan.
Cassidy sekoitti ketjuja jo avauserän lopussa. Uudet koostumukset olivat Brisson-Karlsson-Marchessault, Barbashev-Stephenson-Amadio ja Cotter-Roy-Kolesar. Kaksi ensimmäistä ketjua tehoilivat, joten kaipa nuo muutokset olivat ihan onnistuneita. Maalien lisäksi mainittakoot Stephensonin pari tekopaikkaa. Toisessa erässä vastaiskun lopuksi hän haki etukulmanostoa, mutta ajautui vähän liian pieneen kulmaan. Päätöserässä puolestaan one-timer keskikaistalta pysähtyi Jonesin patjoihin. Kolmosketjun paras paikka oli Cotterin tolppalaukaus viistokuljetuksesta vastaiskun päätteeksi. Hän osoitti taas kykynsä luoda oma maalipaikkansa ilman muiden apua. PC koki kovia, kun hän vastaanotti pari kovaa taklausta, mutta jatkoi sitkeästi pelaamista niistä huolimatta.
Olihan tuossa jo 12 ottelun ajanjakso, jonka aikana saldo oli 8-3-1. Sen jälkeen on tullut sitten nämä kaksi viimeisintä sukellusta. Syyn täytyy olla Theodoren paluu, heh. Kaula riittää helposti jatkopeleihin, koska kymmenen pistettä on massiivinen ero tässä vaiheessa sesonkia.Stonen loukkaantuminen on harmittava takaisku, kun odotellaan pikkuhiljaa toivottavasti Eichelin paluuta. Koskas sen Cassidyn joukkueen vahvan loppukauden suorittamisen on aika alkaa?
EDIT: Revennyt perna ilmeisesti Stonerilla ja voi olla poissa muutamia kuukausia. Joten ehkä loppurunkosarja sitten ilman kapteenia? Onneksi Eichel on ainakin lähdössä mukaan roadtripille, mutta riittääkö se? Kymmenen pisteen kaula vielä lähimpiin Wild Card paikan uhkaajiin. Pelejä jäljellä Vegasilla 26. Lähimmillä uhkaajilla saman verran. Jännäksi taitaa mennä?
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Marraskuun alusta lähtien laskin Vegasille 23 voittoa ja 24 tappiota. Niinköhän se fifty-fifty pelaaminen kuitenkin riittää sitten jatkopeleihin parin kuukauden päästä. Täysin huippu-lokakuun varaan se sitten jää tällä viime aikojen menolla, jota on jatkunut jo pian neljä kuukautta.Olihan tuossa jo 12 ottelun ajanjakso, jonka aikana saldo oli 8-3-1. Sen jälkeen on tullut sitten nämä kaksi viimeisintä sukellusta. Syyn täytyy olla Theodoren paluu, heh. Kaula riittää helposti jatkopeleihin, koska kymmenen pistettä on massiivinen ero tässä vaiheessa sesonkia.
58/82 Ottawa vs. Vegas
Thompson oli maalissa. Ketjut olivat puolestaan ne, joilla Vegas päätti viime matsin. Brisson jatkoi Karlssonin ja Marchessaultin kanssa ykkösketjussa, Barbashev ja Amadio olivat Stephensonin laidoilla ja Cotter-Roy-Kolesar kolmoslinjasto ennen AHL-ketjua. Pelissä ilmeni kiintoisa grafiikka, joka kertoi Vegasin käyttäneen eniten pelaajia tällä kaudella (37). Demekistä ei vielä tullut 38. eri pelaajaa kokoonpanossa.
Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Marchessault, Stephenson, Theodore
+/- Pietrangelo, McNabb, Hague, Whitecloud, Brisson, Barbashev, Amadio, Cotter, Roy, Kolesar, Froese, Rempal, Morelli, Thompson
- Martinez
--
Sisäisen maalipörssin kärki vei kultaritarit johtoon kauden 30. maalillaan. Brissonin jatko keskialueelta eteenpäin puolustaneen Chychrunin selustaan oli osoitteeton, koska Stützle ehti tukkimaan tuon tilan Karlssonilta, mutta tämä karvasi saman tien kiekon Vegasille takaisin oikeassa laidassa ja ruokki sitten vierestä Marchessaultia, jonka rystylaukaus yllätti Forsbergin. Toisen erän alussa ylivoimaa kului vain 12 sekuntia, kun Stephensonin tarkka laukaus oikeasta laidasta upposi tolpan kautta sisään Karlssonin maskin ansiosta.
Aadawa kavensi pelin puolivälissä. Stutzlen sisäänvienti keskeltä puolustettiin niin, ettei tämä päässyt laukomaan, mutta jatkotilanteessa päädyssä Joseph kamppaili Martinezia vastaan kiekon siniviivaan Chabotille, joka tanssillaan aukaisi vetolinjan ohi Amadion. Thompson oli maskissa, joten rannelaukaus painui sisään alakulmaan. Tasoituksen lahjoitti kakkoserän lopussa Martinez, joka purki päädystä suoraan Tkachukille ja tämän oli helppo syöttää viereen Bathersonille, joka ei maalin edestä erehtynyt. Päätöserässä isännät siirtyivät johtoon kolmosviisikon hävittyä staattisen väännön oman alueen kulmassa. Roykaan ei saanut katki syöttöä syvyydestä viivaan. Chabot laukoi Brännströmin levityksestä kohti maalia ohi Kolesarin peiton ja Norris ohjasi Whitecloudin naaman edestä kiekon taitavasti sisään. Mutta Vegas iski oikeaan aikaan kauden ensimmäisen maalinsa kuudella viittä vastaan ilman veskaria pelatessa. Karlsson salasi poikittaissyötön viimeiseen asti ja Stephenson nautiskeli sen jälkeen jälleen tolpan juureen. Theodore nappasi illan toisen syöttönsä. Jatkoaika oli maaliton. Pilkut aloitti Norris laukoen seinille. Roy tavanomaisten veivien sijaan laukoi suoraan hanskaan. Stützle jäädytti Thompsonin ja nosti kiekon läheltä yläkulmaan. Marchessaultin suora laukaus paukkui norrismaisesti ohi takakulman. Giroux haki alakulmaa tuloksetta. Theodoren rystynosto hanskaan oli löysä, joten lisäpiste jäi kotijoukkueelle.
Useamman tehopisteen miehet napsivat plussat talteen. Theodore oli avausmaalissakin kolmossyöttäjä varsinaisten 0+2 tehojen lisäksi. Hänellä itsellään oli kakkoserän lopussa loistopaikka lisätä johtoa viime sekunneilla, mutta kuti vasemmasta laidasta Marchessaultin valelaukauksen ja upean poikittaissyötön jälkeen ei puolityhjään maaliin tietään löytänyt.
Stephenson oli kahden maalinsa lisäksi pelipäällä tasaviisikoinkin ja mursi hyökkäyssiniviivan useaan otteeseen leikkisästi. 12. minuutilla muun muassa tasavajaalla hänen jätöstään Roy laukoi pakin jaloista ohi takakulman. Toisessa erässä Stephenson kuljetti vasenta laitaa pitkin kiekon sisään ja haki sitten maalin edestä Amadiota, mutta mailaviidakosta laukaus jäi vaisuksi. Jatkoajalla Stephensonille tarjottiin hattutemppua Theodoren vapauttavasta syötöstä, mutta laukaus läpiajosta ei längeistä uponnut eikä Sheakaan saanut syöttötemppua täyteen. Siltikin Chandlerin kyky siirtää painopiste isäntien alueelle oli plussan arvoinen. Lisäksi Stephenson oli alivoimalla erinomainen Royn parina.
Myös ykköspari Karlsson-Amadio suoriutui mallikkaasti ja sekin oli osasyy Wiljamin plussaan. Karlssonin kahden suunnan pelaaminen oli priimaa ja mm. yhdeksännellä minuutilla hän katkaisi viime hetkellä päädystä annetun syötön slottiin Tarasenkolle eikä tämä päässyt laukomaan huippupaikasta. Vastaiskusta Karlsson ja Brisson jättivät kiekon Pietrangelolle, jonka lämäri kaukaa meni ohi maalin. Päätöserässä Karlsson oli itse huitomassa maalin kulmalla vastaiskun päätteeksi reboundia ilmasta sisään tuloksetta Brissonin lauottua sitä ennen keskikaistalta päin Forsbergia. Karlssonin ketjun maaliodottamasuhde oli 66-33, joten se kontrolloi virtausta omissa vaihdoissaan mallikkaasti.
Nelosketjun lukema oli vielä parempi eli 88%, mutta kun se ei tehnyt tehoja, en anna plussaa, vaan vain kunniamaininnan. Tasonnosto Toronto-pelistä oli suuri tuolta kolmikolta. Rempalilla oli kakkoserässä pari maalipaikkaa, mutta ruuti oli märkää. Ensin Hamonic avasi päädystä sentterille, mutta Kastelic menetti kiekon tiukkaa karvausta vastaan ja riiston jälkeen Rempal viritti laukauksensa nopeasti vasemmalta b-pisteeltä päin kassaria. 34. minuutilla puolestaan Pietrangelo vapautti hänet karkuun, mutta hän ajautui liian lähelle veskaria eikä rannelaukaus uponnut kilpikulmaan millään. Toisesta erästä mainittakoot myös 27. minuutin Haguen tekopaikka, kun hän pinchasi onnistuneesti ja nousi katkonsa jälkeen aina maalille saakka, mutta Forsberg ryösti hänen rystykutinsa. Hyökkäysalueen puolustuspelaaminen oli toisen erän avauskympillä ritareilta erinomaisesti ja he saivat monia riistoja aikaan.
Thompson oli neutraali. Parhaiten hän oli esillä jatkoajalla torjuen Stütlen kudin läheltä rintapanssarillaan ja Pinton laukauksen laidasta 2v1-hyökkäyksestä Brissonin lauottua sitä ennen päin vastustajaa toisessa päässä kenttää. Varsinaisella peliajalla vaativimmat pelastukset olivat parin vastaiskun päätteeksi, kun Giroux ja Chychrun pääsivät laukomaan lähietäisyydeltä keskeltä, mutta hyvin LT peitti kulmat. Kertaalleen päätöserässä hän tarvitsi Martinezin apua maalin varjeluun, kun tämän blokki pelasti lähes varman maalin, sillä Tarasenko pääsi tälläämään oikeasta laidasta kohti täysin tyhjänä ollutta etukulmaa rauhassa poikittaissyötöstä. Vegasin PAPP oli minusta kohtalaisen aggressiivista ja pyrkimys oli nopeisiin pysäytyksiin. Ensimmäisten 30 minuutin aikana se toimi ihan hyvin, mutta loppua kohden sitten vähän heikommin ja Aadawakin tosiaan teki pari maalia voitettuaan päätypainit ja siirrettyään sitten pelivälineen tyhjään tilaan siniviivaan ennen kuin Vegasin laiturit ehtivät tarpeeksi lähelle peittämään vetoja. Vaikka Martinez pelasti yhden maalin päätöserässä, harhasyöttö oli niin karsea Bathersonin maalia ennen, että siitä on vain miinus annettava. Hänhän jätti pelin hetkeksi kesken avauserässä ja oli toisenkin erän alussa pois aiemmin blokin vuoksi. Ehkä se sitten vaikutti hieman otteisiin.
51/72 Eagles vs. Silver Knights 4-0
Koska Brisson, Froese, Rempal, Morelli ja viimeisimpänä Demek olivat ylhäällä, farmin farmista kutsuttiin apuun Carson Focht ja Ty Pelton-Byce. Fleming ei mahtunut vielä pelaavaan kuusikkoon saatuaan kutsun myös.
Rondbjerg - Brabenec - Denisenko
Benson - Focht - D'Amato
Geertsen - Jones - Primeau
Pelton-Byce - Swetlikoff - Pinard
Björnfot - Korczak
Ahac - Cormier
Chayka - Hickey
Patera
Saville
Plussat ja miinukset
++
+ Patera
+/- Hickey, Cormier, Korczak, Björnfot, Pinard, Swetlikoff, Pelton-Byce, Geertsen, Jones, Primeau, Benson, Focht, D'Amato, Rondbjerg, Brabenec, Denisenko
- Chayka, Ahac
--
- Tukkaan tuli 4-0 ja playoffit karkasivat kauemmas. Condors on viisi peliä vähemmän pelanneena neljä pistettä karussa. Realistisempaa onkin ehkä saavuttaa Reign, joka on samaiset neljä pistettä edellä, mutta sillä on rästipelejä vain kaksi. Erinomainen kauden alku on valunut kyllä hukkaan viime kuukausina karusti, kun materiaali ei vain riitä. Tässäkin pelissä vedot olivat 36-15. Avausmaalissa Fochtin ketju juuttui omiin juoksemaan kiekon perässä ja Chaykakin hävisi kamppailun väsyneenä maalin takana. Kiekko kierrätettiin siniviivaan lopulta, josta Schueneman laukoi ohi Bensonin peiton ja Pare ohjasi maalin edestä Chaykan pihdeistä huolimatta kiekon ohi Pateran. Focht oli sentteriversio Pinardista eli pienikokoinen leftin taitoniekka, jolta ei stoppeja omissa voinut juuri odottaa. Pelton-Byce oli vuorostaan kohtalaisen raamikas leftin laituri, mutta luistelu oli todella hidasta ja kiekolliset taidot aika olemattomia. Palatakseni maaleihin, kakkoserän alussa Eagles siirtyi 2-0 johtoon. Ahac oli myöhässä hakemassa dumppausta painottoman puolen kulmasta. Malinski ehti sinne häntä ennen ja tökkäsi kiekon maalin eteen, jonne Cormier jäi 1v2-tilanteeseen. Ivan syötti hänen lävitseen ja Burke lapioi tyhjiin takakulmalta. Päätöserässä Eagles osui vielä kahdesti. Cormier haki 3v3-transitiossa syöttöä poikittain takamies Bensonille, mutta Smallmanin lapa oli välissä. Vastaiskun vastaiskusta Eagles sitten kuritti, kun Ahac jäi yksin kahta vastaan eikä saanut katki Tuften passia Kerolle takatolpalle. Patera oli voimaton. Päätösvitosen Paren rannelaukaus jättösyötöstä vasemmasta laidasta oli enää kosmetiikkaa
- Patera oli neljästä takaiskusta huolimatta hyvä. Avauserässä, jossa vedot olivat 11-4, hän venyi pari kertaa atleettisiin pelastuksiin 3v2-vastaiskujen poikittaissyöttöjen päätteeksi. Samoin toisessa erässä hän liukui sivuttain nollaamaan Burken laukauksen ylivoimalla oikeasta siivestä. Päätöserän alussa puolestaan Korczak menetti ylivoimalla kiekon viivassa, mutta Patera pysäytti Smallmanin läpiajon. HSK:n ykkösylivoima oli jännä, kun siinä oli kaksi pakkia. Cormier oli laukojan paikalla oikeassa siivessä ja Denisenko täydensi takakolmion. Ykkösketjun muut jäsenet olivat slotissa (Brabenec) ja päädyssä (Rondbjerg), muttei tuo viisikko saanut muuta aikaan kuin yhden Cormierin lämärin takapatjaan
- Tasaviisikoin HSK:lla oli kaksi erinomaista maalipaikkaa koko pelissä. Avauserässä Korczak syötti siniviivan kulmasta poikittain ja Benson pääsi laukomaan vapaasti vasemmalta puolelta, mutta Prosvetov peitti kulmat. Päätöserässä Cormier vapautti Rondbjergin läpi pystysyötöllä, mutta laukaus längeihin ei mennyt sisään. Debytantti Focht laukoi päätösminuutilla one-timerin keskikaistalta puolestaan patjaan läheltä siniviivaa. Pelton-Bycen anti oli tosiaankin miltei näkymätöntä
52/72 Eagles vs. Silver Knights 2-0
Saville oli maalissa. Hyökkäyksessä ketjuja oli sekoitettu. Pinard nousi kakkosketjuun D'Amaton tilalle ja tämä putosi kolmoseen Primeaun paikalle. Mason siirtyi nelosketjun keskelle ja Swetlikoff laitaan.
Plussat ja miinukset
++
+ Saville, Denisenko
+/- Rondbjerg, Brabenec, D'Amato, Primeau, Focht, Pelton-Byce, Benson, Pinard, Jones, Geertsen, Swetlikoff, Chayka, Hickey, Ahac, Cormier, Björnfot, Korczak
-
--
- Muutokset auttoivat puolittamaan tappion 2-0:aan. Kun Reign ja Condors voittivat, ero heihin kasvoi jo kuuteen pisteeseen. Kuuden matsin reissun saldoksi pikkuritareille jäi kaksi voittoa ja neljä tappiota. Viidessä viimeisessä matsissa HSK teki vaivaiset kolme maalia, joten siihen nähden yksikin voitto oli ihme. Tämän pelin voittomaali syntyi ajassa 3:11. Primeau meni Hickeyn avuksi vasempaan laitaan kamppailemaan, mutta Smith sai käännettyä sieltä syötön ristiin siniviivaan Huntille. Tämän vetopassi slottiin auenneeseen tilaan liikkuneelle Stienburgille oli tarkka ja rystypuolen ohjaus ohitti Savillen. Erinomaisesti Colorado hyödynsi sen hetken, kun sentteri oli poissa noppavitosen keskeltä eikä Pinard älynnyt tukkia tilaa riittämiin tai Swetlikoff peitettyä syöttöä keskustaan. Hienosti väsätty kihaus muutamalla siirrolla ja kiekottoman pelaajan liikkeellä. Toisen maalinsa kotinippu iski 25. minuutilla. Ykkösketju oli aikansa mankelissa omissa, kunnes Tuften poikittaissyötöstä painottomalta puolelta aktivoitunut Middleton tykitti kiekon verkkoon ohi Savillen
- Saville pysäytti avauserässä Burken 2v1-hyökkäyksessä kilvellään estäen alivoimamaalin. Erän lopussa puolestaan Tuften ristipistosta Smallman pääsi puolittain karkuun, mutta Saville otti komean takapatjatorjunnan. Alivoimilla Saville osoitti kumiukkomaisuutta liikkuen ketterästi sivuttain one-timereiden tielle varsinkin päätöserässä. Niiden ansiosta annan plussan kuten Pateralle päivää ennen
- HSK laukoi sentään 27 kertaa kohti maalia tässä pelissä, mutta ei huippupaikkoja liiaksi ollut. Avauserässä ylivoimalla suoraan sisäänviennistä Benson loi itselleen vetopaikan vasemmasta laidasta, mutta Prosvetov koppasi laukauksen. Hetken päästä Denisenko mursi keskeltä siniviivan vartaloharhautuksella ja laukoi pakin jaloista syliin. Toisen erän alussa keskialueen uudelleenryhmittymisestä Cormier itse vei kiekon takaisin hyökkäysalueella ja laukoi oikeasta ympyrästä kilpeen. 31. minuutilla oli kaikkein paras maalipaikka, kun Denisenko laukoi transitiosta päin Prosvetovia ja tämä sylki kiekon eteensä Geertsenille, joka ei saanut kuitenkaan käännettyä sitä kämmeneltä maaliin. Päätösvitosella työntö tappioasemassa oli kohtalainen, mutta Hickeyn, Cormierin ja Korczakin lämärit siniviivasta eivät tuottaneet osumia. Denisenko oli pirtein kenttäpeluri, joten hän saa plussan Savillen ohella
Thompson oli maalissa. Ketjut olivat puolestaan ne, joilla Vegas päätti viime matsin. Brisson jatkoi Karlssonin ja Marchessaultin kanssa ykkösketjussa, Barbashev ja Amadio olivat Stephensonin laidoilla ja Cotter-Roy-Kolesar kolmoslinjasto ennen AHL-ketjua. Pelissä ilmeni kiintoisa grafiikka, joka kertoi Vegasin käyttäneen eniten pelaajia tällä kaudella (37). Demekistä ei vielä tullut 38. eri pelaajaa kokoonpanossa.
Arvosanataulukko
++
+ Karlsson, Marchessault, Stephenson, Theodore
+/- Pietrangelo, McNabb, Hague, Whitecloud, Brisson, Barbashev, Amadio, Cotter, Roy, Kolesar, Froese, Rempal, Morelli, Thompson
- Martinez
--
Sisäisen maalipörssin kärki vei kultaritarit johtoon kauden 30. maalillaan. Brissonin jatko keskialueelta eteenpäin puolustaneen Chychrunin selustaan oli osoitteeton, koska Stützle ehti tukkimaan tuon tilan Karlssonilta, mutta tämä karvasi saman tien kiekon Vegasille takaisin oikeassa laidassa ja ruokki sitten vierestä Marchessaultia, jonka rystylaukaus yllätti Forsbergin. Toisen erän alussa ylivoimaa kului vain 12 sekuntia, kun Stephensonin tarkka laukaus oikeasta laidasta upposi tolpan kautta sisään Karlssonin maskin ansiosta.
Aadawa kavensi pelin puolivälissä. Stutzlen sisäänvienti keskeltä puolustettiin niin, ettei tämä päässyt laukomaan, mutta jatkotilanteessa päädyssä Joseph kamppaili Martinezia vastaan kiekon siniviivaan Chabotille, joka tanssillaan aukaisi vetolinjan ohi Amadion. Thompson oli maskissa, joten rannelaukaus painui sisään alakulmaan. Tasoituksen lahjoitti kakkoserän lopussa Martinez, joka purki päädystä suoraan Tkachukille ja tämän oli helppo syöttää viereen Bathersonille, joka ei maalin edestä erehtynyt. Päätöserässä isännät siirtyivät johtoon kolmosviisikon hävittyä staattisen väännön oman alueen kulmassa. Roykaan ei saanut katki syöttöä syvyydestä viivaan. Chabot laukoi Brännströmin levityksestä kohti maalia ohi Kolesarin peiton ja Norris ohjasi Whitecloudin naaman edestä kiekon taitavasti sisään. Mutta Vegas iski oikeaan aikaan kauden ensimmäisen maalinsa kuudella viittä vastaan ilman veskaria pelatessa. Karlsson salasi poikittaissyötön viimeiseen asti ja Stephenson nautiskeli sen jälkeen jälleen tolpan juureen. Theodore nappasi illan toisen syöttönsä. Jatkoaika oli maaliton. Pilkut aloitti Norris laukoen seinille. Roy tavanomaisten veivien sijaan laukoi suoraan hanskaan. Stützle jäädytti Thompsonin ja nosti kiekon läheltä yläkulmaan. Marchessaultin suora laukaus paukkui norrismaisesti ohi takakulman. Giroux haki alakulmaa tuloksetta. Theodoren rystynosto hanskaan oli löysä, joten lisäpiste jäi kotijoukkueelle.
Useamman tehopisteen miehet napsivat plussat talteen. Theodore oli avausmaalissakin kolmossyöttäjä varsinaisten 0+2 tehojen lisäksi. Hänellä itsellään oli kakkoserän lopussa loistopaikka lisätä johtoa viime sekunneilla, mutta kuti vasemmasta laidasta Marchessaultin valelaukauksen ja upean poikittaissyötön jälkeen ei puolityhjään maaliin tietään löytänyt.
Stephenson oli kahden maalinsa lisäksi pelipäällä tasaviisikoinkin ja mursi hyökkäyssiniviivan useaan otteeseen leikkisästi. 12. minuutilla muun muassa tasavajaalla hänen jätöstään Roy laukoi pakin jaloista ohi takakulman. Toisessa erässä Stephenson kuljetti vasenta laitaa pitkin kiekon sisään ja haki sitten maalin edestä Amadiota, mutta mailaviidakosta laukaus jäi vaisuksi. Jatkoajalla Stephensonille tarjottiin hattutemppua Theodoren vapauttavasta syötöstä, mutta laukaus läpiajosta ei längeistä uponnut eikä Sheakaan saanut syöttötemppua täyteen. Siltikin Chandlerin kyky siirtää painopiste isäntien alueelle oli plussan arvoinen. Lisäksi Stephenson oli alivoimalla erinomainen Royn parina.
Myös ykköspari Karlsson-Amadio suoriutui mallikkaasti ja sekin oli osasyy Wiljamin plussaan. Karlssonin kahden suunnan pelaaminen oli priimaa ja mm. yhdeksännellä minuutilla hän katkaisi viime hetkellä päädystä annetun syötön slottiin Tarasenkolle eikä tämä päässyt laukomaan huippupaikasta. Vastaiskusta Karlsson ja Brisson jättivät kiekon Pietrangelolle, jonka lämäri kaukaa meni ohi maalin. Päätöserässä Karlsson oli itse huitomassa maalin kulmalla vastaiskun päätteeksi reboundia ilmasta sisään tuloksetta Brissonin lauottua sitä ennen keskikaistalta päin Forsbergia. Karlssonin ketjun maaliodottamasuhde oli 66-33, joten se kontrolloi virtausta omissa vaihdoissaan mallikkaasti.
Nelosketjun lukema oli vielä parempi eli 88%, mutta kun se ei tehnyt tehoja, en anna plussaa, vaan vain kunniamaininnan. Tasonnosto Toronto-pelistä oli suuri tuolta kolmikolta. Rempalilla oli kakkoserässä pari maalipaikkaa, mutta ruuti oli märkää. Ensin Hamonic avasi päädystä sentterille, mutta Kastelic menetti kiekon tiukkaa karvausta vastaan ja riiston jälkeen Rempal viritti laukauksensa nopeasti vasemmalta b-pisteeltä päin kassaria. 34. minuutilla puolestaan Pietrangelo vapautti hänet karkuun, mutta hän ajautui liian lähelle veskaria eikä rannelaukaus uponnut kilpikulmaan millään. Toisesta erästä mainittakoot myös 27. minuutin Haguen tekopaikka, kun hän pinchasi onnistuneesti ja nousi katkonsa jälkeen aina maalille saakka, mutta Forsberg ryösti hänen rystykutinsa. Hyökkäysalueen puolustuspelaaminen oli toisen erän avauskympillä ritareilta erinomaisesti ja he saivat monia riistoja aikaan.
Thompson oli neutraali. Parhaiten hän oli esillä jatkoajalla torjuen Stütlen kudin läheltä rintapanssarillaan ja Pinton laukauksen laidasta 2v1-hyökkäyksestä Brissonin lauottua sitä ennen päin vastustajaa toisessa päässä kenttää. Varsinaisella peliajalla vaativimmat pelastukset olivat parin vastaiskun päätteeksi, kun Giroux ja Chychrun pääsivät laukomaan lähietäisyydeltä keskeltä, mutta hyvin LT peitti kulmat. Kertaalleen päätöserässä hän tarvitsi Martinezin apua maalin varjeluun, kun tämän blokki pelasti lähes varman maalin, sillä Tarasenko pääsi tälläämään oikeasta laidasta kohti täysin tyhjänä ollutta etukulmaa rauhassa poikittaissyötöstä. Vegasin PAPP oli minusta kohtalaisen aggressiivista ja pyrkimys oli nopeisiin pysäytyksiin. Ensimmäisten 30 minuutin aikana se toimi ihan hyvin, mutta loppua kohden sitten vähän heikommin ja Aadawakin tosiaan teki pari maalia voitettuaan päätypainit ja siirrettyään sitten pelivälineen tyhjään tilaan siniviivaan ennen kuin Vegasin laiturit ehtivät tarpeeksi lähelle peittämään vetoja. Vaikka Martinez pelasti yhden maalin päätöserässä, harhasyöttö oli niin karsea Bathersonin maalia ennen, että siitä on vain miinus annettava. Hänhän jätti pelin hetkeksi kesken avauserässä ja oli toisenkin erän alussa pois aiemmin blokin vuoksi. Ehkä se sitten vaikutti hieman otteisiin.
51/72 Eagles vs. Silver Knights 4-0
Koska Brisson, Froese, Rempal, Morelli ja viimeisimpänä Demek olivat ylhäällä, farmin farmista kutsuttiin apuun Carson Focht ja Ty Pelton-Byce. Fleming ei mahtunut vielä pelaavaan kuusikkoon saatuaan kutsun myös.
Rondbjerg - Brabenec - Denisenko
Benson - Focht - D'Amato
Geertsen - Jones - Primeau
Pelton-Byce - Swetlikoff - Pinard
Björnfot - Korczak
Ahac - Cormier
Chayka - Hickey
Patera
Saville
Plussat ja miinukset
++
+ Patera
+/- Hickey, Cormier, Korczak, Björnfot, Pinard, Swetlikoff, Pelton-Byce, Geertsen, Jones, Primeau, Benson, Focht, D'Amato, Rondbjerg, Brabenec, Denisenko
- Chayka, Ahac
--
- Tukkaan tuli 4-0 ja playoffit karkasivat kauemmas. Condors on viisi peliä vähemmän pelanneena neljä pistettä karussa. Realistisempaa onkin ehkä saavuttaa Reign, joka on samaiset neljä pistettä edellä, mutta sillä on rästipelejä vain kaksi. Erinomainen kauden alku on valunut kyllä hukkaan viime kuukausina karusti, kun materiaali ei vain riitä. Tässäkin pelissä vedot olivat 36-15. Avausmaalissa Fochtin ketju juuttui omiin juoksemaan kiekon perässä ja Chaykakin hävisi kamppailun väsyneenä maalin takana. Kiekko kierrätettiin siniviivaan lopulta, josta Schueneman laukoi ohi Bensonin peiton ja Pare ohjasi maalin edestä Chaykan pihdeistä huolimatta kiekon ohi Pateran. Focht oli sentteriversio Pinardista eli pienikokoinen leftin taitoniekka, jolta ei stoppeja omissa voinut juuri odottaa. Pelton-Byce oli vuorostaan kohtalaisen raamikas leftin laituri, mutta luistelu oli todella hidasta ja kiekolliset taidot aika olemattomia. Palatakseni maaleihin, kakkoserän alussa Eagles siirtyi 2-0 johtoon. Ahac oli myöhässä hakemassa dumppausta painottoman puolen kulmasta. Malinski ehti sinne häntä ennen ja tökkäsi kiekon maalin eteen, jonne Cormier jäi 1v2-tilanteeseen. Ivan syötti hänen lävitseen ja Burke lapioi tyhjiin takakulmalta. Päätöserässä Eagles osui vielä kahdesti. Cormier haki 3v3-transitiossa syöttöä poikittain takamies Bensonille, mutta Smallmanin lapa oli välissä. Vastaiskun vastaiskusta Eagles sitten kuritti, kun Ahac jäi yksin kahta vastaan eikä saanut katki Tuften passia Kerolle takatolpalle. Patera oli voimaton. Päätösvitosen Paren rannelaukaus jättösyötöstä vasemmasta laidasta oli enää kosmetiikkaa
- Patera oli neljästä takaiskusta huolimatta hyvä. Avauserässä, jossa vedot olivat 11-4, hän venyi pari kertaa atleettisiin pelastuksiin 3v2-vastaiskujen poikittaissyöttöjen päätteeksi. Samoin toisessa erässä hän liukui sivuttain nollaamaan Burken laukauksen ylivoimalla oikeasta siivestä. Päätöserän alussa puolestaan Korczak menetti ylivoimalla kiekon viivassa, mutta Patera pysäytti Smallmanin läpiajon. HSK:n ykkösylivoima oli jännä, kun siinä oli kaksi pakkia. Cormier oli laukojan paikalla oikeassa siivessä ja Denisenko täydensi takakolmion. Ykkösketjun muut jäsenet olivat slotissa (Brabenec) ja päädyssä (Rondbjerg), muttei tuo viisikko saanut muuta aikaan kuin yhden Cormierin lämärin takapatjaan
- Tasaviisikoin HSK:lla oli kaksi erinomaista maalipaikkaa koko pelissä. Avauserässä Korczak syötti siniviivan kulmasta poikittain ja Benson pääsi laukomaan vapaasti vasemmalta puolelta, mutta Prosvetov peitti kulmat. Päätöserässä Cormier vapautti Rondbjergin läpi pystysyötöllä, mutta laukaus längeihin ei mennyt sisään. Debytantti Focht laukoi päätösminuutilla one-timerin keskikaistalta puolestaan patjaan läheltä siniviivaa. Pelton-Bycen anti oli tosiaankin miltei näkymätöntä
52/72 Eagles vs. Silver Knights 2-0
Saville oli maalissa. Hyökkäyksessä ketjuja oli sekoitettu. Pinard nousi kakkosketjuun D'Amaton tilalle ja tämä putosi kolmoseen Primeaun paikalle. Mason siirtyi nelosketjun keskelle ja Swetlikoff laitaan.
Plussat ja miinukset
++
+ Saville, Denisenko
+/- Rondbjerg, Brabenec, D'Amato, Primeau, Focht, Pelton-Byce, Benson, Pinard, Jones, Geertsen, Swetlikoff, Chayka, Hickey, Ahac, Cormier, Björnfot, Korczak
-
--
- Muutokset auttoivat puolittamaan tappion 2-0:aan. Kun Reign ja Condors voittivat, ero heihin kasvoi jo kuuteen pisteeseen. Kuuden matsin reissun saldoksi pikkuritareille jäi kaksi voittoa ja neljä tappiota. Viidessä viimeisessä matsissa HSK teki vaivaiset kolme maalia, joten siihen nähden yksikin voitto oli ihme. Tämän pelin voittomaali syntyi ajassa 3:11. Primeau meni Hickeyn avuksi vasempaan laitaan kamppailemaan, mutta Smith sai käännettyä sieltä syötön ristiin siniviivaan Huntille. Tämän vetopassi slottiin auenneeseen tilaan liikkuneelle Stienburgille oli tarkka ja rystypuolen ohjaus ohitti Savillen. Erinomaisesti Colorado hyödynsi sen hetken, kun sentteri oli poissa noppavitosen keskeltä eikä Pinard älynnyt tukkia tilaa riittämiin tai Swetlikoff peitettyä syöttöä keskustaan. Hienosti väsätty kihaus muutamalla siirrolla ja kiekottoman pelaajan liikkeellä. Toisen maalinsa kotinippu iski 25. minuutilla. Ykkösketju oli aikansa mankelissa omissa, kunnes Tuften poikittaissyötöstä painottomalta puolelta aktivoitunut Middleton tykitti kiekon verkkoon ohi Savillen
- Saville pysäytti avauserässä Burken 2v1-hyökkäyksessä kilvellään estäen alivoimamaalin. Erän lopussa puolestaan Tuften ristipistosta Smallman pääsi puolittain karkuun, mutta Saville otti komean takapatjatorjunnan. Alivoimilla Saville osoitti kumiukkomaisuutta liikkuen ketterästi sivuttain one-timereiden tielle varsinkin päätöserässä. Niiden ansiosta annan plussan kuten Pateralle päivää ennen
- HSK laukoi sentään 27 kertaa kohti maalia tässä pelissä, mutta ei huippupaikkoja liiaksi ollut. Avauserässä ylivoimalla suoraan sisäänviennistä Benson loi itselleen vetopaikan vasemmasta laidasta, mutta Prosvetov koppasi laukauksen. Hetken päästä Denisenko mursi keskeltä siniviivan vartaloharhautuksella ja laukoi pakin jaloista syliin. Toisen erän alussa keskialueen uudelleenryhmittymisestä Cormier itse vei kiekon takaisin hyökkäysalueella ja laukoi oikeasta ympyrästä kilpeen. 31. minuutilla oli kaikkein paras maalipaikka, kun Denisenko laukoi transitiosta päin Prosvetovia ja tämä sylki kiekon eteensä Geertsenille, joka ei saanut kuitenkaan käännettyä sitä kämmeneltä maaliin. Päätösvitosella työntö tappioasemassa oli kohtalainen, mutta Hickeyn, Cormierin ja Korczakin lämärit siniviivasta eivät tuottaneet osumia. Denisenko oli pirtein kenttäpeluri, joten hän saa plussan Savillen ohella
Koska Vegas pelaa vasta keskiviikkoaamuna seuraavan kerran, katsoin eilen illalla ensimmäistä kertaa kunnolla Mathieu Catafordin #10 pelaamista. Halifax Mooseheadsin rightin laituri oli QMJHL:n pörssikakkonen tehoin 55 gp 36+43=79 ennen matsia konferenssin toiseksi huonointa joukkuetta Quebec Rempartsia vastaan. Cataford pelasi ykkösketjun oikeassa laidassa rinnallaan Lou Levesque ja Markus Vidicek. Sentteri Vidicek oli kuin Sakari Manninen eli pienikokoinen kiekollinen kohtalainen kahden suunnan sentteri.
Etukäteistietona oli se, että hän on linkkuveitsi, joka voi pelata kaikkia tilanteita. Pelikäsityksen piti olla erinomainen ja raksuttavat aivot yksi vahvuus. Kädet ovat pehmeät ja alle 180-senttisestä varresta huolimatta pojalla on kykyä riistoihin laitojen lähellä. Kilpailullisuus ja asenne muistuttaisivat Marchessaultia. Suurimpana kehityskohteena olisi luistelu, mutta sitä hän paikkaisi sijoittumisellaan, ajoituksillaan ja halukkuudellaan hyökätä maalille. Kesän kehitysleirillä hän jätti positiivisen ensivaikutelman pelaajana, joka ei tule olemaan ketjunsa pelillinen dynamo, mutta pystyy viimeistelemään paikan saadessaan ja tekemään jonkin verran peliä keski- ja hyökkäysalueella. Hän ei silloin ollut kiekollisena säihkyvä, vaan teki simppeleitä ratkaisuja hyödyntäen ketjutovereitaan. Kurinalaisuus alaspäin näkyi mm. sivupaineistushetkissä keskialueen 1-2-2 trapissa.
1. erä
Cataford aloitti pelin minuutin kohdalla lentävällä vaihdolla hyökkäysalueelta. Hän tukki vasemman laidan estäen Rempartsin purun. Sitten hän luisteli vastustajan maalin taakse auttamaan Levesqueta. Tämä siirsi kiekon taaksepäin ja Cataford laukoi nollakulmasta sivuverkkoon yhdellä kosketuksella. Vaihdon lopussa hän valui omissa päätyviivan alapuolelle auttamaan pelin rauhoittamisessa ennen kurvausta vaihtoon.
Neljän minuutin kohdalla Cataford seisoi keskialueella osana trapia. Furlong pysäytti hyökkäyksen punaviivalla oikeassa laidassa. Cataford oli heti auki yläpuolella ja dumppasi kiekon itselleen päätyyn. Hän ehti siihen ensin, mutta kompuroi ja pudotus viivaan oli vajaa. Vastaprässi kuitenkin puri ja hyökkäyssinisen alla vieraat ryöväsivät kiekon takaisin. Cataford haastoi jalkamiinalla lähestynyttä puolustajaa, mutta tuli liimatuksi vasempaan laitaan. Hän ei tosiaan ollut raketti luistimilla, sillä sen tuo aika hidastempoinen harhautus osoitti, mutta toisaalta tassujen pehmeyskin kävi samalla ilmi. Laidan 2v2-vääntö oli lyhyt. Cataford ja toinen hyökkääjä hävisivät sen ja taas Mathieun tasapaino vähän petti, mutta hän takakarvasi kiekon vielä takaisin sääntöjen rajamailla ja laukoi sitten vasemmasta ympyrästä kääntölaukauksen logoon. Kiekon riisumisessa vihulaiselta oli stonemaista otetta ja kilpailullisuus/asenne näkyi loppuun asti pelaamisena. Vaihdon lopussa keskialueen uudelleenryhmittymisessä Cataford oli ankkurina sinisen kulmassa ja pelasi seinäsyötön sentterin lapaan pistelinjalle, mistä kirjasin plussan. Aika vegasmaista tapaa Halifax näytti käyttävän noissa uudelleenryhmittymisissä eli sentteri haki kiekon pakkien välistä vauhtiin lapaansa samalla, kun laiturit seisoivat sinisen kulmissa odottamassa.
Ajassa 7:30 Cataford H3:na luki sapovalivmaisesti puolustajan rännipurun suunnan maalin takaa ja ehti väliin vasempaan laitaan. Hän syötti viereen pakille, mutta Moravecin/Furlongin kuti oli tulokseton. Sitten Cataford varmisti siniviivassa toisen pakin pinchauksen. Vaihdon lopussa omissa oli staattinen vääntö, jossa molemmat pakit olivat yhtä aikaa päädyssä ja sentterikin heitä lähellä, joten Catafordkin putosi jo toistamiseen lähes päätyviivalle asti. Selkeästi ohjeistuksena tuntui PAPP:ssa olevan se, että Mooseheads halusi luoda alueellisen 5v3-ylivoiman silloin, kun kiekko oli b-pisteiden alapuolella. Koko viisikon oli mahduttava zoomattuunkin kuvaan. Riskinä oli toki se, että painoton puoli jäi aika auki kuten siniviivakin, jos vastustajan hyökkääjät saisivat syötettyä syvyydestä korkealle tai poikittain.
12. minuutin vaihto alkoi aloituksella puolustuspäästä. Vidicek kaapi sen. Furlongin avaus keskialueelle karkasi pitkäksi. Cataford voitti seuraavan aloituksen vasemmasta ympyrästä. Paine jäi silti omiin, kunnes Rousseau koppasi laukauksen laidasta. Cataford sentterinä stuntatessaan näennäisesti häiritsi sitä mailallaan.
14. minuutilla Cataford neppasi kiekon keskialueelta vain ristikulmaan. Se oli oikea teko, kun syöttösuuntaa ei ollut. Hän ei lähtenyt pakottamaan peliä keskialueella. Levesque ei ihan ehtinyt luistella jatkokarvaamaan, vaan pakki siirsi paineen alta kiekon eteenpäin. Halifaxin pakki pinchasi pitäen paineen hetkellisesti vielä isäntien alueella, kunnes Quebec pääsi omista pois. Ja kun kiekko omissa ajautui päätyviivan alapuolelle, Cataford putosi systeemin mukaisesti tuplaamaan vastustajaa vasempaan kulmaan, mutta toistamiseen mailankäyttö oli vain puolittaista ja kaveri pääsi syöttämään Catafordin ja toisen Mooseheads-pelurin välistä kohti keskustaa eikä Cataford ehtinyt enää nousta peittämään vetoa siniviivasta, jonne kiekko oli pompannut Levesquen luistimesta osoitteettoman slottisyötön jälkeen. Rousseau koppasi kuitenkin taas vaisun laukauksen.
Ykkösketju jäi jäälle aloitukseen omiin. Kun Vidicek sen jälkeen irtosi oikeaan laitaan luomaan 3v2-ylivoimaa, Cataford putosi palomiehenä tukkimaan keskustan, hyvä. Mooseheadsin kolmikko voitti kiekon laidassa ja Cataford oli heti pelivalmiina keskustassa. Hän lähti käynnistämään vastaiskua ja pelasi seinät sekä puolustajan että Vidicekin kanssa, mutta tämä ajautui paitsioon keskellä. Ketju pysyi silti yhä askissa. Vaihdon lopussa Cataford jatkoi kiekon jälleen varmasti pohjaan keskialueen uudelleenryhmittymisessä saatuaan syötön melko ahtaaseen tilaan oikeaan laitaan. Hän ei vuotanut, vaikka vihulaisen puolustaja oli lähellä. Catafordille on annettava plussaa tosiaan siitä, että hän ei hukannut kiekkoja siniviivojen välissä.
Ajassa 18:40 osana 1-2-2 trapia Cataford teki stopin punaviivalla, hyvä. Ikakin aina toitottaa sitä, että karvatessa kiekko ei saa mennä lävitsesi. Katkonsa jälkeen hän syötti heti eteenpäin Levesquelle, joka leikkasi taskuun hyökkäyssiniviivan päälle, mutta laukaus suoraluistelusta epäonnistui kiekon karattua veskarille. Vaihdon alussa puolestaan Cataford haki päädystä rystysyöttöä keskustaan H3:lle (joko Vidicek/Levesque), mutta se meni liian ahtaaseen rakoon.
Päätösminuutilla Mooseheads joutui alivoimalle. Cataford pelasi ykkösalivoimaa. Hänen parinaan oli Vidicek. Cataford otti tutusti aloituksen oikeasta ympyrästä, mutta hävisi sen Agostinolle. Hän ei ehtinyt enää sen jälkeen ajoissa peittämään Desmaraisin vetopassia maalin kulmalle, josta Lebel ohjasi johto-osuman. Tasaviisikoin puolestaan vielä 15 sekuntia ennen taukoa sinisen kulmasta Mathieu jatkoi kiekon varmasti keskialueelle, mutta rystysiirto meni ohi Levesquen lavasta.
2. erä
Toisen erän avausvaihdosta ei jäänyt kerrottavaa, kun kiekkokosketuksia ei ollut. Omissa hän ei ihan ehtinyt tekemään katkoa vasemmassa laidassa, vaan puolustaja sai siirrettyä kiekon takaisin päätyyn hetkeksi ennen purkua. Ensimmäiset potkut vaativat terävyyttä lisää.
25. minuutilla 2v2-vastaiskussa Cataford mursi siniviivan keskeltä. Hän ei ampunut puolustajaa päin, vaan jarrutti viistokuljetuksensa jälkeen oikeassa laidassa jättäen kiekon Furlongille, jonka laukaus ei tietään maaliin löytänyt. Jatkotilanteessa Cataford otti H3-roolin, mutta ketjutoverit eivät saaneet riistettyä kiekkoa syvyydessä enää takaisin.
Ajassa 27:12 Mooseheads tasoitti 1-1:een keskialueen käännöstä. Vidicek karvasi upeasti kiekon vieraille hyökkäyssiniviivalla kahteen otteeseen ja syötti jälkimmäisen katkon jälkeen heti viereen oikeaan laitaan. Catafordin uskomattoman tarkka laukaus putken alle etuyläkulmaan tasoitti pelin. Ykkösketju jäi jäälle maalin jälkeen. Cataford lähetti ristipiston Levesquelle, joka mursi siniviivan vasemmasta laidasta ja tarjoili sitten syötön keskustaan Vidicekille, mutta one-timer meni ohi etualakulman. Jälleen kuitenkin Cataford näytti syöttötaitoaan ja hyökkäysvarmuuttaan siniviivojen välissä.
Ottelun puolivälissä Cataford sai hyökkäysalueen hyökkäyspelissä puolustajalla viivasta syötön vasempaan kulmaan. Hätäinen laukaus ei mennyt edes kohti maalia, mutta painottoman puolen pakin pinchaus piti paineen hyökkäysalueella. Uuden syötön saatuaan Cataford haki keskustasta omia tuloksetta. Hän kuitenkin toveriensa kanssa karvasi kiekon takaisin vasemmassa laidassa. Cataford H3:na piti hyvin laidan tukossa. Sitten hän liikkui maalin taakse, mutta Agostino kiilasi hänet kohti päätyä. Mathieu ehti luopua kiekosta juuri ennen liimatuksi tulemista. Pyöritys päättyi lopulta pian tuon jälkeen. Hetkellisesti Cataford käväisi tekemässä maalinteon tukitoimia maskimiehenä, muttei hän kyllä Edstromin tavoin siellä koko aikaa missään nimessä viihdy, vaan on enemmän ulkokehällä tai milloin missäkin H3:na etsimässä tilaa. Ja jos hän on toinen syvyyshyökkääjistä 2-1-2 hyökkäysaluemallissa, ei hän silloinkaan haikaile vastustajan viisikon sisään, vaan laukoo/tekee peliä muodon ulkopuolelta.
Ajassa 33:30 Cataford hävisi hyökkäyspään aloituksen. Paine jäi silti isäntien alueelle. Vidicek haki rystysyöttöä maalin takaa luukulle, jonne Cataford H3:na hiipi, mutta veskari katkaisi syötön ja sulki kiekon. Cataford hävisi toisenkin aloituksen ja Quebec pääsi hetkeksi omista pois, kunnes se teki pitkän kiekon. Vidicek voitti seuraavan aloituksen. Pyörityksen aikana Cataford teki korkeaa maskia MacKinnonin viivakutiin, muttei saanut ohjattua sitä matkalta sisään. Vaihdon lopussa hän sähisi hyvin syvyydessä estäen kömpelön Cloutierin purkuyrityksen. Karvauksensa jälkeen hän petasi vetopaikan maalin eteen, mutta ketjutoverin kuti jäi piippuun. Hyökkäysalueen puolustuspelaamisessa jostain syystä Catafordin mailankäyttö oli paljon jämptimpää ja intensiteetti korkeampi kuin omissa.
38. minuutilla vaihdon alussa HAHP:ssa Cataford oli toinen syvyyshyökkääjä ja sai syötön itselleen maalin takana, josta hän lähti kiertämään kohti siniviivaa. Kääntölaukaus korkealta kilpistyi blokkiin. Tuo oli taas aika hyvä näyttö siitä, että Cataford ennemmin operoi korkeammalla hyökkäysalueella. Melko pian tuon jälkeen Cataford ehti livahtaa vaihtoon eikä ollut täten syyllinen 2-1 maaliin, joka syntyi 2v3-hyökkäyksestä, kun karvaus ylempänä vuoti. Toki sitten ykkösketjusta vielä askissa ollut Levesque katseli aika rumasti selkä suorana puolustajien "apuna" sitä, kun Agostino ja Lebel tekivät henkselikierron ja namuttelivat kiekon maaliin. Ajassa 39:40 jäi puolestaan mieleen vielä se, että Cataford suojasi kiekkoa päädyssä melko hyvin kroppaansa hyödyntäen. Kiekonkäsittelyssä ja peliasennossa suojaustilanteessa oli vähän samaa kuin N. Royssa. Syöttö päädystä siniviivaan meni kuitenkin ohi Furlongin lavan.
3. erä
Heti alkuun Cataford ohjasi kiekon tutulla varmuudella syvään ohi vastaan ajaneen Desmaraisin. Levesque jatkokarvasi kiekon vieraille ja vieritti kiekon Catafordille oikeaan laitaan, mutta tämä menetti sen ahtaassa tilassa. Vaihdon lopussa oman alueen riistosta Cataford säntäsi heti pystyyn takasiniselle, mutta ristipisto ei tullut perille lapaan.
Ylivoimalla Cataford oli vasemmassa siivessä. Leftin pakki Schultz ja Vidicek olivat myös takakolmiossa. Reynolds oli keskellä ja toinen right Denis maskissa. Ensimmäisellä ylivoimalla Cataford laukoi alkuun yhden rannarin päin Filionia. Myöhemmin Reynoldsin poikkarista hän tykitti syliin modernin lakaisulaukauksen. Ylivoiman umpeuduttua Vidicek nosti omista norsukiekon keskialueelle 2v2-tilanteeseen, mutta Cataford ei ehtinyt luistella kiekon perään ennen puolustajia. Hän kuitenkin pääsi väliin keskialueella harhasyöttöön ja Villeneuve veti sen jälkeen häneltä jalat alta. Uusi ylivoima tuotti heti 2-2 tasoituksen, kun Vidicek liukui aloitusvoittonsa jälkeen vetopaikkaan oikeaan laitaan. Ohi menneen lämärin päätypomppu näytti menevän veskarin varusteiden kautta omiin, mutta Denis löi sen vielä varmuudeksi maaliviivalta sisään. Cataford muuten liikkui toiseksi maskiukoksi aina aloitusten jälkeen, muttei puolestaan osunut kiekkoon maalin kulmalla.
Ajassa 46:30 Cataford sai kiekon lapaansa täyteen vauhtiin. Hän ylitti keskialueen oikeaa laitaa pitkin ja vei hyökkäyksen aina pohjaan saakka väistettyään kaksi vastustajaa laidan puolelta ohittamalla. Kolmas vihu maalin takana sitten kamppasi hänet jäähyn arvoisesti. Kovassa vauhdissa kiekko pysyi lavassa loistavasti ahtaassakin tilassa. Catafordin toinenkin hankittu ylivoima tuotti välittömästi maalin, kun Reynolds paukutti one-timerin etuyläkulmaan oikeasta siivestä. Se jäi voittomaaliksi.
Ajassa 51:30 oli toisen alivoiman aika Vidicekin kanssa. Mooseheads käytti timanttia. Mathieu oli sen vasemmassa sakarassa. Alivoiman alussa hän laskeutui hyvin aina maalin edustalle asti painottomalta puolelta ja sitoi vastustajan irti päätypompusta. Isäntien haettua uutta vauhtia, Cataford putosi auttamaan vasempaan kulmaan ja purki kiekon varmasti heti uudelleen, hjuva. Alivoiman lopussa keskialueella häirintä kärkikarvaajana oli sen sijaan kesyä. Tasaviisikoin hän laukoi punaviivalta päin veskaria eikä vieläkään suostunut menettämään pelivälinettä keskialueella. Sama toistui kolme minuuttia ennen loppua, kun Cataford tippasi kiekon varmasti päätyyn ennen menoaan vaihtoon. Toiseksi viimeisellä minuutilla Halifax pelasi ylivoimaa varman päälle ja antoi jopa kiekkokontrollin kotijoukkueelle. Cataford puolusti omaa sinistä onnistuneesti estäen sisäänviennin keskeltä mailapaineellaan. Kun sitten Quebec löi kiekon selustaan, Cataford liikkui omalle paikalleen pelin puolen laitaan ja vastaanotettuaan pakin siirtokiekon ränniä pitkin, hän hoiti sen ongelmitta keskialueelle kuten avauserän lopussa. NHL-tason suoritus puuhastelijoiden seassa.
Yhteenveto
+ PAPP:ssa Cataford toimi systeemin mukaisesti. Hän valui luomaan 5v3-ylivoimaa b-pisteiden alapuolelle, jos kiekko oli siellä sekä tuplasi paikan saadessaan. Hän myös tunnisti hetket, kun piti olla palomies ja paikata Vidicekia keskustassa
+ Omalla alueella hän ei vuotanut siniviivan kulmassa, vaan jatkoi kiekot ulos kuten laiturin pitääkin ansaitakseen valmentajan luoton. Toki varsinaisesti häntä ei noissa hetkissä testattu, vaan aikaa purkuihin oli aika hyvin, kun vastustajan puolustajat perääntyivät ajoissa. Yhtä kaikki, puolustusalueen hyökkäyspelaaminen oli plussan arvoista
+ Keskialueen puolustuspelaamisessa kiekko ei mennyt trapissa seisoessa (2-3 kertaa) hänen lävitseen kertaakaan, vaan tuloksena oli jopa kaksi itse tehtyä katkoa, joista jälkimmäinen oli siis ottelun lopussa johtoa suojatessa
+ Keskialueen uudelleenryhmittymisissä laiturina Cataford hoiti roolinsa niin ikään hyvin ja pystyi siniviivan kulmaan ankkuroituneena jatkamaan kiekkoja joko syvään tai pelaamaan laidasta seinäsyötön pistelinjalle vauhtiin sentteri Vidicekille. Kyky ahtaan tilan peleihin oli siis kunnossa ja se on tärkeää änäriäkin ajatellen, koska siellä ei ole aikaa riplailuun, vaan syöttötaito korostuu. Kesän kehitysleirilläkin Cataford vakuutti minut noilla yksinkertaisilla, mutta tehokkailla peliteoillaan keskialueen ylityksissä. Hän osaa hyödyntää ketjutovereitaan, mikä sekin tuli jo kesällä oikeastaan ilmi. Suomalaislupaus Urosellakin nuo osa-alueet ovat kuosissa
+ Catafordin hyökkäysvarmuus oli hyvää. Hän ei hukannut kiekkoja keskialueella kertaakaan, joten kiekollinen suoritusvarmuus oli äärettömän hyvää kriittisellä alueella
+ Transitioissa Cataford ymmärsi ikään kuin barbashevmaisesti sen, että hänen ei kannata kuljettaa kiekkoa, koska vierellä on vikkelämpiä pelaajia. Niinpä hän luopui kiekosta ajoissa melkein aina ja liikutti sen eteenpäin simppelillä syötöllä teipistä teippiin kuten Barbashev aina luovuttaa kiekon Eichelin haltuun
+ Hyökkäysalueen puolustuspelaaminen oli mallikasta ja mailankäyttö paljon jämptimpää kuin omissa. Hän riisui parikin kertaa vastustajan kiekosta ja heti niiden jälkeen joko laukoi itse tai alusti tekopaikan ketjukaverille. Kilpailullisuus, loppuun asti pelaaminen ja takakarvauskyvyt ilmenivät noissa tilanteissa
+ H3-rooli hyökkäysalueella sujui luontevimmin. Hän varmisti, kun piti eikä pelannut itseään pihalle. Hän osasi myös lukea sen, mihin vastustaja kiekon seuraavaksi siirtää ja ehti tukkimaan 3-4 kertaa pelin puolen laidan eikä Remparts päässyt omista ulos. H3:na Cataford myös osasi hiipiä tyhjiin tiloihin vastustajan viisikon sisään maalin eteen/slottiin pari kertaa oikea-aikaisesti, mutta kiekko ei vain tullut lapaan niinä kertoina. Cataford myös mielellään kiertää korkealle puolustajien väliin laukomaan ranteella kääntölaukauksia kahden kerroksen maskin läpi
+ Rannelaukaus 1-1 tasoituksessa oli Marchessault-tasoa. Viisi laukausta kohti maalia oli joukkueesta eniten ja niistä kolme luokiteltiin vaarallisiksi. Ylivoiman lakaisulaukaus suoraan syötöstä oli ihan potentiaalinen, vaikka Filion veti pidemmän korren tällä erää
+ Kiekonkäsittely täydessä vauhdissa oli sulavaa ja tuli ilmi päätöserän loistavassa sisäänviennissä oikeaa laitaa pitkin. Kädet olivat mainostetun pehmeät
+ Kiekon suojaaminen oli ihan hyvää. Pidin siitä, että Cataford käytti kroppaansa mainiosti hyödykseen ja ennen kaikkea esim. vastustajan maalin takana otti ensimmäisiä kosketuksia jalkapallotermein "tyhjään tilaan", jottei puolustaja päässyt hänen iholleen tökkäämään kiekkoa pois. Tuo taito on elintärkeä, jos raamit eivät ole Jagrin kaltaiset
+ Cataford oli saippuamainen pideltävä parhaimmillaan ja hankki pari ylivoimaa, joista tuloksena oli kaksi välitöntä maalia
+/- Ollessaan toinen syvyyshyökkääjä 2-1-2/2-3 hyökkäysaluemallissa Cataford voisi vähän useammin mennä mielestäni ottamaan iskuja vastaan vastustajan viisikon sisään/maalin eteen. Etukäteismainostus halukkuudesta mennä maalille ei täysin kyllä toteutunut. Esimerkiksi vasemmasta kulmasta on hankala tehdä maalinteon tukitoimia eikä yksi maskimies ole aina riittävästi. Mutta jos luonteena on ennemmin rakentaa eichelmaisesti peliä ulkokehältä, identiteettiä ei tietysti kannata radikaalisti muuttaa, vaan vahvistaa minäkuvaa pelaajana. Aikuisveskareita ei kuitenkaan pienistä kulmista yllätetä ja jos syöttötarkkuus keskustaan on yhtä huonoa kuin tässä matsissa, sitten Catafordista ei välttämättä ole paljoa hyötyä hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Ytimeen on mentävä aiheuttamaan kaaosta, kun oma "vuoro" on
+/- Erikoistilannepelaaminen oli neutraalia. Alivoimia oli vain kaksi ja niistä ensimmäinen päättyi heti takaiskuun. Jälkimmäisellä kerralla Cataford sitoi kertaalleen vastustajan hyvin irti kiekosta maalin edessä, mutta varsinaisesti peittopelaamisen tasoa ei esimerkiksi testattu. Ylivoimilla kiekkokosketuksia oli aika vähän ja Cataford oli ennemmin marchessaultmainen snaipperi kuin pelintekijä
+/- Suoraluistelunopeus täydessä vauhdissa oli vertailukelpoista. Kyse on vain siitä, miten nopeasti hän pystyy kiihdyttämään siihen vauhtiin
+/- Laitojen lähellä pelaaminen ja tilannekovuus oli keskinkertaista. Se oli pieni pettymys etukäteistietoon nähden. Hän tarvitsee lisää voimaa niin staattisiin vääntöihin kuin oveluutta mailamiekkailuihin
- HAHP:ssa hän pakotti muutamia rystysyöttöjä turhan ahtaaseen rakoon keskustaan eivätkä ne menneet perille. Varmaankin ohjeistuksena on ollut vegasmaisesti se, että syöttöjä parhaaseen sektoriin saa ja pitää hakea menetyksienkin uhalla, mutta ehkä vähän tarkemmin syöttöhetket Mathieu voisi vielä valita
- PAPP:ssa mailapuolustaminen oli puolivillaista ja hän hieman kellui minusta liikaa. Intensiteetin pitää parantua aikuisia vastaan pelatessa. On vain oltava päättäväisempi esim. tuplaustilanteissa
- Tasapaino luistimilla kamppailutilanteissa ei jättänyt avauserässä hyvää kuvaa, vaan Cataford kompuroi pariinkin otteeseen. Lisäksi ensimmäiset potkut kaipaavat vielä vähän terävyyttä lisää, jotta hän ehtii omalla alueella ajoissa vetolinjoille tai tekemään stoppeja laitoihin
- Aloitukset 2/7. Laiturisentterinä hän otti oikean puolen aloituksia, mutta voittoprosentti jäi kehnoksi
Mihin sijoitttaisin sitten yhden pelin otannalla Mathieun lupausrankingissa? Tammikuun alun listani junnukisojen jälkeen oli tällainen kärkikymmenikön osalta:
1. Edstrom
2. Sapovaliv
3. Cormier
4. Brisson
5. Lindbom
6. Hemmerling
7. Cataford
8. Brabenec
9. Vikman
10. Gustafson/Kärki
Aika hyvin näkemättä yhtään kokonaista peliä osasin sijoittaa Catafordin sinne, mihin hän kuuluu. Kärkikaksikko on minulla yhä sama. Brissonin voisi ehkä nostaa Cormierin edelle, mutta tämä on vuoden nuorempi ja teki NHL-debyyttinsä jo 21-vuotiaana, joten tulevaisuuden pitäisi olla melko kirkas ainakin jossain organisaatiossa. Lindbom on palannut loukkaantumisensa jälkeen väkevästi kehiin ja torjunut kiekkoja samaan malliin kuin alkusyksystä. Hemmerlingilta en ole nähnyt kokonaisia matseja, mutta tavoitteenani on keväällä tehdä niin hänestä kuin myös tuntemattomammasta Gustafsonista samanlaiset tarkemmat profiilit kuin eilen Catafordista. Pitäisin siis Catafordin sijoituksen samana kuin puolitoista kuukautta sitten.
Etukäteistietona oli se, että hän on linkkuveitsi, joka voi pelata kaikkia tilanteita. Pelikäsityksen piti olla erinomainen ja raksuttavat aivot yksi vahvuus. Kädet ovat pehmeät ja alle 180-senttisestä varresta huolimatta pojalla on kykyä riistoihin laitojen lähellä. Kilpailullisuus ja asenne muistuttaisivat Marchessaultia. Suurimpana kehityskohteena olisi luistelu, mutta sitä hän paikkaisi sijoittumisellaan, ajoituksillaan ja halukkuudellaan hyökätä maalille. Kesän kehitysleirillä hän jätti positiivisen ensivaikutelman pelaajana, joka ei tule olemaan ketjunsa pelillinen dynamo, mutta pystyy viimeistelemään paikan saadessaan ja tekemään jonkin verran peliä keski- ja hyökkäysalueella. Hän ei silloin ollut kiekollisena säihkyvä, vaan teki simppeleitä ratkaisuja hyödyntäen ketjutovereitaan. Kurinalaisuus alaspäin näkyi mm. sivupaineistushetkissä keskialueen 1-2-2 trapissa.
1. erä
Cataford aloitti pelin minuutin kohdalla lentävällä vaihdolla hyökkäysalueelta. Hän tukki vasemman laidan estäen Rempartsin purun. Sitten hän luisteli vastustajan maalin taakse auttamaan Levesqueta. Tämä siirsi kiekon taaksepäin ja Cataford laukoi nollakulmasta sivuverkkoon yhdellä kosketuksella. Vaihdon lopussa hän valui omissa päätyviivan alapuolelle auttamaan pelin rauhoittamisessa ennen kurvausta vaihtoon.
Neljän minuutin kohdalla Cataford seisoi keskialueella osana trapia. Furlong pysäytti hyökkäyksen punaviivalla oikeassa laidassa. Cataford oli heti auki yläpuolella ja dumppasi kiekon itselleen päätyyn. Hän ehti siihen ensin, mutta kompuroi ja pudotus viivaan oli vajaa. Vastaprässi kuitenkin puri ja hyökkäyssinisen alla vieraat ryöväsivät kiekon takaisin. Cataford haastoi jalkamiinalla lähestynyttä puolustajaa, mutta tuli liimatuksi vasempaan laitaan. Hän ei tosiaan ollut raketti luistimilla, sillä sen tuo aika hidastempoinen harhautus osoitti, mutta toisaalta tassujen pehmeyskin kävi samalla ilmi. Laidan 2v2-vääntö oli lyhyt. Cataford ja toinen hyökkääjä hävisivät sen ja taas Mathieun tasapaino vähän petti, mutta hän takakarvasi kiekon vielä takaisin sääntöjen rajamailla ja laukoi sitten vasemmasta ympyrästä kääntölaukauksen logoon. Kiekon riisumisessa vihulaiselta oli stonemaista otetta ja kilpailullisuus/asenne näkyi loppuun asti pelaamisena. Vaihdon lopussa keskialueen uudelleenryhmittymisessä Cataford oli ankkurina sinisen kulmassa ja pelasi seinäsyötön sentterin lapaan pistelinjalle, mistä kirjasin plussan. Aika vegasmaista tapaa Halifax näytti käyttävän noissa uudelleenryhmittymisissä eli sentteri haki kiekon pakkien välistä vauhtiin lapaansa samalla, kun laiturit seisoivat sinisen kulmissa odottamassa.
Ajassa 7:30 Cataford H3:na luki sapovalivmaisesti puolustajan rännipurun suunnan maalin takaa ja ehti väliin vasempaan laitaan. Hän syötti viereen pakille, mutta Moravecin/Furlongin kuti oli tulokseton. Sitten Cataford varmisti siniviivassa toisen pakin pinchauksen. Vaihdon lopussa omissa oli staattinen vääntö, jossa molemmat pakit olivat yhtä aikaa päädyssä ja sentterikin heitä lähellä, joten Catafordkin putosi jo toistamiseen lähes päätyviivalle asti. Selkeästi ohjeistuksena tuntui PAPP:ssa olevan se, että Mooseheads halusi luoda alueellisen 5v3-ylivoiman silloin, kun kiekko oli b-pisteiden alapuolella. Koko viisikon oli mahduttava zoomattuunkin kuvaan. Riskinä oli toki se, että painoton puoli jäi aika auki kuten siniviivakin, jos vastustajan hyökkääjät saisivat syötettyä syvyydestä korkealle tai poikittain.
12. minuutin vaihto alkoi aloituksella puolustuspäästä. Vidicek kaapi sen. Furlongin avaus keskialueelle karkasi pitkäksi. Cataford voitti seuraavan aloituksen vasemmasta ympyrästä. Paine jäi silti omiin, kunnes Rousseau koppasi laukauksen laidasta. Cataford sentterinä stuntatessaan näennäisesti häiritsi sitä mailallaan.
14. minuutilla Cataford neppasi kiekon keskialueelta vain ristikulmaan. Se oli oikea teko, kun syöttösuuntaa ei ollut. Hän ei lähtenyt pakottamaan peliä keskialueella. Levesque ei ihan ehtinyt luistella jatkokarvaamaan, vaan pakki siirsi paineen alta kiekon eteenpäin. Halifaxin pakki pinchasi pitäen paineen hetkellisesti vielä isäntien alueella, kunnes Quebec pääsi omista pois. Ja kun kiekko omissa ajautui päätyviivan alapuolelle, Cataford putosi systeemin mukaisesti tuplaamaan vastustajaa vasempaan kulmaan, mutta toistamiseen mailankäyttö oli vain puolittaista ja kaveri pääsi syöttämään Catafordin ja toisen Mooseheads-pelurin välistä kohti keskustaa eikä Cataford ehtinyt enää nousta peittämään vetoa siniviivasta, jonne kiekko oli pompannut Levesquen luistimesta osoitteettoman slottisyötön jälkeen. Rousseau koppasi kuitenkin taas vaisun laukauksen.
Ykkösketju jäi jäälle aloitukseen omiin. Kun Vidicek sen jälkeen irtosi oikeaan laitaan luomaan 3v2-ylivoimaa, Cataford putosi palomiehenä tukkimaan keskustan, hyvä. Mooseheadsin kolmikko voitti kiekon laidassa ja Cataford oli heti pelivalmiina keskustassa. Hän lähti käynnistämään vastaiskua ja pelasi seinät sekä puolustajan että Vidicekin kanssa, mutta tämä ajautui paitsioon keskellä. Ketju pysyi silti yhä askissa. Vaihdon lopussa Cataford jatkoi kiekon jälleen varmasti pohjaan keskialueen uudelleenryhmittymisessä saatuaan syötön melko ahtaaseen tilaan oikeaan laitaan. Hän ei vuotanut, vaikka vihulaisen puolustaja oli lähellä. Catafordille on annettava plussaa tosiaan siitä, että hän ei hukannut kiekkoja siniviivojen välissä.
Ajassa 18:40 osana 1-2-2 trapia Cataford teki stopin punaviivalla, hyvä. Ikakin aina toitottaa sitä, että karvatessa kiekko ei saa mennä lävitsesi. Katkonsa jälkeen hän syötti heti eteenpäin Levesquelle, joka leikkasi taskuun hyökkäyssiniviivan päälle, mutta laukaus suoraluistelusta epäonnistui kiekon karattua veskarille. Vaihdon alussa puolestaan Cataford haki päädystä rystysyöttöä keskustaan H3:lle (joko Vidicek/Levesque), mutta se meni liian ahtaaseen rakoon.
Päätösminuutilla Mooseheads joutui alivoimalle. Cataford pelasi ykkösalivoimaa. Hänen parinaan oli Vidicek. Cataford otti tutusti aloituksen oikeasta ympyrästä, mutta hävisi sen Agostinolle. Hän ei ehtinyt enää sen jälkeen ajoissa peittämään Desmaraisin vetopassia maalin kulmalle, josta Lebel ohjasi johto-osuman. Tasaviisikoin puolestaan vielä 15 sekuntia ennen taukoa sinisen kulmasta Mathieu jatkoi kiekon varmasti keskialueelle, mutta rystysiirto meni ohi Levesquen lavasta.
2. erä
Toisen erän avausvaihdosta ei jäänyt kerrottavaa, kun kiekkokosketuksia ei ollut. Omissa hän ei ihan ehtinyt tekemään katkoa vasemmassa laidassa, vaan puolustaja sai siirrettyä kiekon takaisin päätyyn hetkeksi ennen purkua. Ensimmäiset potkut vaativat terävyyttä lisää.
25. minuutilla 2v2-vastaiskussa Cataford mursi siniviivan keskeltä. Hän ei ampunut puolustajaa päin, vaan jarrutti viistokuljetuksensa jälkeen oikeassa laidassa jättäen kiekon Furlongille, jonka laukaus ei tietään maaliin löytänyt. Jatkotilanteessa Cataford otti H3-roolin, mutta ketjutoverit eivät saaneet riistettyä kiekkoa syvyydessä enää takaisin.
Ajassa 27:12 Mooseheads tasoitti 1-1:een keskialueen käännöstä. Vidicek karvasi upeasti kiekon vieraille hyökkäyssiniviivalla kahteen otteeseen ja syötti jälkimmäisen katkon jälkeen heti viereen oikeaan laitaan. Catafordin uskomattoman tarkka laukaus putken alle etuyläkulmaan tasoitti pelin. Ykkösketju jäi jäälle maalin jälkeen. Cataford lähetti ristipiston Levesquelle, joka mursi siniviivan vasemmasta laidasta ja tarjoili sitten syötön keskustaan Vidicekille, mutta one-timer meni ohi etualakulman. Jälleen kuitenkin Cataford näytti syöttötaitoaan ja hyökkäysvarmuuttaan siniviivojen välissä.
Ottelun puolivälissä Cataford sai hyökkäysalueen hyökkäyspelissä puolustajalla viivasta syötön vasempaan kulmaan. Hätäinen laukaus ei mennyt edes kohti maalia, mutta painottoman puolen pakin pinchaus piti paineen hyökkäysalueella. Uuden syötön saatuaan Cataford haki keskustasta omia tuloksetta. Hän kuitenkin toveriensa kanssa karvasi kiekon takaisin vasemmassa laidassa. Cataford H3:na piti hyvin laidan tukossa. Sitten hän liikkui maalin taakse, mutta Agostino kiilasi hänet kohti päätyä. Mathieu ehti luopua kiekosta juuri ennen liimatuksi tulemista. Pyöritys päättyi lopulta pian tuon jälkeen. Hetkellisesti Cataford käväisi tekemässä maalinteon tukitoimia maskimiehenä, muttei hän kyllä Edstromin tavoin siellä koko aikaa missään nimessä viihdy, vaan on enemmän ulkokehällä tai milloin missäkin H3:na etsimässä tilaa. Ja jos hän on toinen syvyyshyökkääjistä 2-1-2 hyökkäysaluemallissa, ei hän silloinkaan haikaile vastustajan viisikon sisään, vaan laukoo/tekee peliä muodon ulkopuolelta.
Ajassa 33:30 Cataford hävisi hyökkäyspään aloituksen. Paine jäi silti isäntien alueelle. Vidicek haki rystysyöttöä maalin takaa luukulle, jonne Cataford H3:na hiipi, mutta veskari katkaisi syötön ja sulki kiekon. Cataford hävisi toisenkin aloituksen ja Quebec pääsi hetkeksi omista pois, kunnes se teki pitkän kiekon. Vidicek voitti seuraavan aloituksen. Pyörityksen aikana Cataford teki korkeaa maskia MacKinnonin viivakutiin, muttei saanut ohjattua sitä matkalta sisään. Vaihdon lopussa hän sähisi hyvin syvyydessä estäen kömpelön Cloutierin purkuyrityksen. Karvauksensa jälkeen hän petasi vetopaikan maalin eteen, mutta ketjutoverin kuti jäi piippuun. Hyökkäysalueen puolustuspelaamisessa jostain syystä Catafordin mailankäyttö oli paljon jämptimpää ja intensiteetti korkeampi kuin omissa.
38. minuutilla vaihdon alussa HAHP:ssa Cataford oli toinen syvyyshyökkääjä ja sai syötön itselleen maalin takana, josta hän lähti kiertämään kohti siniviivaa. Kääntölaukaus korkealta kilpistyi blokkiin. Tuo oli taas aika hyvä näyttö siitä, että Cataford ennemmin operoi korkeammalla hyökkäysalueella. Melko pian tuon jälkeen Cataford ehti livahtaa vaihtoon eikä ollut täten syyllinen 2-1 maaliin, joka syntyi 2v3-hyökkäyksestä, kun karvaus ylempänä vuoti. Toki sitten ykkösketjusta vielä askissa ollut Levesque katseli aika rumasti selkä suorana puolustajien "apuna" sitä, kun Agostino ja Lebel tekivät henkselikierron ja namuttelivat kiekon maaliin. Ajassa 39:40 jäi puolestaan mieleen vielä se, että Cataford suojasi kiekkoa päädyssä melko hyvin kroppaansa hyödyntäen. Kiekonkäsittelyssä ja peliasennossa suojaustilanteessa oli vähän samaa kuin N. Royssa. Syöttö päädystä siniviivaan meni kuitenkin ohi Furlongin lavan.
3. erä
Heti alkuun Cataford ohjasi kiekon tutulla varmuudella syvään ohi vastaan ajaneen Desmaraisin. Levesque jatkokarvasi kiekon vieraille ja vieritti kiekon Catafordille oikeaan laitaan, mutta tämä menetti sen ahtaassa tilassa. Vaihdon lopussa oman alueen riistosta Cataford säntäsi heti pystyyn takasiniselle, mutta ristipisto ei tullut perille lapaan.
Ylivoimalla Cataford oli vasemmassa siivessä. Leftin pakki Schultz ja Vidicek olivat myös takakolmiossa. Reynolds oli keskellä ja toinen right Denis maskissa. Ensimmäisellä ylivoimalla Cataford laukoi alkuun yhden rannarin päin Filionia. Myöhemmin Reynoldsin poikkarista hän tykitti syliin modernin lakaisulaukauksen. Ylivoiman umpeuduttua Vidicek nosti omista norsukiekon keskialueelle 2v2-tilanteeseen, mutta Cataford ei ehtinyt luistella kiekon perään ennen puolustajia. Hän kuitenkin pääsi väliin keskialueella harhasyöttöön ja Villeneuve veti sen jälkeen häneltä jalat alta. Uusi ylivoima tuotti heti 2-2 tasoituksen, kun Vidicek liukui aloitusvoittonsa jälkeen vetopaikkaan oikeaan laitaan. Ohi menneen lämärin päätypomppu näytti menevän veskarin varusteiden kautta omiin, mutta Denis löi sen vielä varmuudeksi maaliviivalta sisään. Cataford muuten liikkui toiseksi maskiukoksi aina aloitusten jälkeen, muttei puolestaan osunut kiekkoon maalin kulmalla.
Ajassa 46:30 Cataford sai kiekon lapaansa täyteen vauhtiin. Hän ylitti keskialueen oikeaa laitaa pitkin ja vei hyökkäyksen aina pohjaan saakka väistettyään kaksi vastustajaa laidan puolelta ohittamalla. Kolmas vihu maalin takana sitten kamppasi hänet jäähyn arvoisesti. Kovassa vauhdissa kiekko pysyi lavassa loistavasti ahtaassakin tilassa. Catafordin toinenkin hankittu ylivoima tuotti välittömästi maalin, kun Reynolds paukutti one-timerin etuyläkulmaan oikeasta siivestä. Se jäi voittomaaliksi.
Ajassa 51:30 oli toisen alivoiman aika Vidicekin kanssa. Mooseheads käytti timanttia. Mathieu oli sen vasemmassa sakarassa. Alivoiman alussa hän laskeutui hyvin aina maalin edustalle asti painottomalta puolelta ja sitoi vastustajan irti päätypompusta. Isäntien haettua uutta vauhtia, Cataford putosi auttamaan vasempaan kulmaan ja purki kiekon varmasti heti uudelleen, hjuva. Alivoiman lopussa keskialueella häirintä kärkikarvaajana oli sen sijaan kesyä. Tasaviisikoin hän laukoi punaviivalta päin veskaria eikä vieläkään suostunut menettämään pelivälinettä keskialueella. Sama toistui kolme minuuttia ennen loppua, kun Cataford tippasi kiekon varmasti päätyyn ennen menoaan vaihtoon. Toiseksi viimeisellä minuutilla Halifax pelasi ylivoimaa varman päälle ja antoi jopa kiekkokontrollin kotijoukkueelle. Cataford puolusti omaa sinistä onnistuneesti estäen sisäänviennin keskeltä mailapaineellaan. Kun sitten Quebec löi kiekon selustaan, Cataford liikkui omalle paikalleen pelin puolen laitaan ja vastaanotettuaan pakin siirtokiekon ränniä pitkin, hän hoiti sen ongelmitta keskialueelle kuten avauserän lopussa. NHL-tason suoritus puuhastelijoiden seassa.
Yhteenveto
+ PAPP:ssa Cataford toimi systeemin mukaisesti. Hän valui luomaan 5v3-ylivoimaa b-pisteiden alapuolelle, jos kiekko oli siellä sekä tuplasi paikan saadessaan. Hän myös tunnisti hetket, kun piti olla palomies ja paikata Vidicekia keskustassa
+ Omalla alueella hän ei vuotanut siniviivan kulmassa, vaan jatkoi kiekot ulos kuten laiturin pitääkin ansaitakseen valmentajan luoton. Toki varsinaisesti häntä ei noissa hetkissä testattu, vaan aikaa purkuihin oli aika hyvin, kun vastustajan puolustajat perääntyivät ajoissa. Yhtä kaikki, puolustusalueen hyökkäyspelaaminen oli plussan arvoista
+ Keskialueen puolustuspelaamisessa kiekko ei mennyt trapissa seisoessa (2-3 kertaa) hänen lävitseen kertaakaan, vaan tuloksena oli jopa kaksi itse tehtyä katkoa, joista jälkimmäinen oli siis ottelun lopussa johtoa suojatessa
+ Keskialueen uudelleenryhmittymisissä laiturina Cataford hoiti roolinsa niin ikään hyvin ja pystyi siniviivan kulmaan ankkuroituneena jatkamaan kiekkoja joko syvään tai pelaamaan laidasta seinäsyötön pistelinjalle vauhtiin sentteri Vidicekille. Kyky ahtaan tilan peleihin oli siis kunnossa ja se on tärkeää änäriäkin ajatellen, koska siellä ei ole aikaa riplailuun, vaan syöttötaito korostuu. Kesän kehitysleirilläkin Cataford vakuutti minut noilla yksinkertaisilla, mutta tehokkailla peliteoillaan keskialueen ylityksissä. Hän osaa hyödyntää ketjutovereitaan, mikä sekin tuli jo kesällä oikeastaan ilmi. Suomalaislupaus Urosellakin nuo osa-alueet ovat kuosissa
+ Catafordin hyökkäysvarmuus oli hyvää. Hän ei hukannut kiekkoja keskialueella kertaakaan, joten kiekollinen suoritusvarmuus oli äärettömän hyvää kriittisellä alueella
+ Transitioissa Cataford ymmärsi ikään kuin barbashevmaisesti sen, että hänen ei kannata kuljettaa kiekkoa, koska vierellä on vikkelämpiä pelaajia. Niinpä hän luopui kiekosta ajoissa melkein aina ja liikutti sen eteenpäin simppelillä syötöllä teipistä teippiin kuten Barbashev aina luovuttaa kiekon Eichelin haltuun
+ Hyökkäysalueen puolustuspelaaminen oli mallikasta ja mailankäyttö paljon jämptimpää kuin omissa. Hän riisui parikin kertaa vastustajan kiekosta ja heti niiden jälkeen joko laukoi itse tai alusti tekopaikan ketjukaverille. Kilpailullisuus, loppuun asti pelaaminen ja takakarvauskyvyt ilmenivät noissa tilanteissa
+ H3-rooli hyökkäysalueella sujui luontevimmin. Hän varmisti, kun piti eikä pelannut itseään pihalle. Hän osasi myös lukea sen, mihin vastustaja kiekon seuraavaksi siirtää ja ehti tukkimaan 3-4 kertaa pelin puolen laidan eikä Remparts päässyt omista ulos. H3:na Cataford myös osasi hiipiä tyhjiin tiloihin vastustajan viisikon sisään maalin eteen/slottiin pari kertaa oikea-aikaisesti, mutta kiekko ei vain tullut lapaan niinä kertoina. Cataford myös mielellään kiertää korkealle puolustajien väliin laukomaan ranteella kääntölaukauksia kahden kerroksen maskin läpi
+ Rannelaukaus 1-1 tasoituksessa oli Marchessault-tasoa. Viisi laukausta kohti maalia oli joukkueesta eniten ja niistä kolme luokiteltiin vaarallisiksi. Ylivoiman lakaisulaukaus suoraan syötöstä oli ihan potentiaalinen, vaikka Filion veti pidemmän korren tällä erää
+ Kiekonkäsittely täydessä vauhdissa oli sulavaa ja tuli ilmi päätöserän loistavassa sisäänviennissä oikeaa laitaa pitkin. Kädet olivat mainostetun pehmeät
+ Kiekon suojaaminen oli ihan hyvää. Pidin siitä, että Cataford käytti kroppaansa mainiosti hyödykseen ja ennen kaikkea esim. vastustajan maalin takana otti ensimmäisiä kosketuksia jalkapallotermein "tyhjään tilaan", jottei puolustaja päässyt hänen iholleen tökkäämään kiekkoa pois. Tuo taito on elintärkeä, jos raamit eivät ole Jagrin kaltaiset
+ Cataford oli saippuamainen pideltävä parhaimmillaan ja hankki pari ylivoimaa, joista tuloksena oli kaksi välitöntä maalia
+/- Ollessaan toinen syvyyshyökkääjä 2-1-2/2-3 hyökkäysaluemallissa Cataford voisi vähän useammin mennä mielestäni ottamaan iskuja vastaan vastustajan viisikon sisään/maalin eteen. Etukäteismainostus halukkuudesta mennä maalille ei täysin kyllä toteutunut. Esimerkiksi vasemmasta kulmasta on hankala tehdä maalinteon tukitoimia eikä yksi maskimies ole aina riittävästi. Mutta jos luonteena on ennemmin rakentaa eichelmaisesti peliä ulkokehältä, identiteettiä ei tietysti kannata radikaalisti muuttaa, vaan vahvistaa minäkuvaa pelaajana. Aikuisveskareita ei kuitenkaan pienistä kulmista yllätetä ja jos syöttötarkkuus keskustaan on yhtä huonoa kuin tässä matsissa, sitten Catafordista ei välttämättä ole paljoa hyötyä hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Ytimeen on mentävä aiheuttamaan kaaosta, kun oma "vuoro" on
+/- Erikoistilannepelaaminen oli neutraalia. Alivoimia oli vain kaksi ja niistä ensimmäinen päättyi heti takaiskuun. Jälkimmäisellä kerralla Cataford sitoi kertaalleen vastustajan hyvin irti kiekosta maalin edessä, mutta varsinaisesti peittopelaamisen tasoa ei esimerkiksi testattu. Ylivoimilla kiekkokosketuksia oli aika vähän ja Cataford oli ennemmin marchessaultmainen snaipperi kuin pelintekijä
+/- Suoraluistelunopeus täydessä vauhdissa oli vertailukelpoista. Kyse on vain siitä, miten nopeasti hän pystyy kiihdyttämään siihen vauhtiin
+/- Laitojen lähellä pelaaminen ja tilannekovuus oli keskinkertaista. Se oli pieni pettymys etukäteistietoon nähden. Hän tarvitsee lisää voimaa niin staattisiin vääntöihin kuin oveluutta mailamiekkailuihin
- HAHP:ssa hän pakotti muutamia rystysyöttöjä turhan ahtaaseen rakoon keskustaan eivätkä ne menneet perille. Varmaankin ohjeistuksena on ollut vegasmaisesti se, että syöttöjä parhaaseen sektoriin saa ja pitää hakea menetyksienkin uhalla, mutta ehkä vähän tarkemmin syöttöhetket Mathieu voisi vielä valita
- PAPP:ssa mailapuolustaminen oli puolivillaista ja hän hieman kellui minusta liikaa. Intensiteetin pitää parantua aikuisia vastaan pelatessa. On vain oltava päättäväisempi esim. tuplaustilanteissa
- Tasapaino luistimilla kamppailutilanteissa ei jättänyt avauserässä hyvää kuvaa, vaan Cataford kompuroi pariinkin otteeseen. Lisäksi ensimmäiset potkut kaipaavat vielä vähän terävyyttä lisää, jotta hän ehtii omalla alueella ajoissa vetolinjoille tai tekemään stoppeja laitoihin
- Aloitukset 2/7. Laiturisentterinä hän otti oikean puolen aloituksia, mutta voittoprosentti jäi kehnoksi
Mihin sijoitttaisin sitten yhden pelin otannalla Mathieun lupausrankingissa? Tammikuun alun listani junnukisojen jälkeen oli tällainen kärkikymmenikön osalta:
1. Edstrom
2. Sapovaliv
3. Cormier
4. Brisson
5. Lindbom
6. Hemmerling
7. Cataford
8. Brabenec
9. Vikman
10. Gustafson/Kärki
Aika hyvin näkemättä yhtään kokonaista peliä osasin sijoittaa Catafordin sinne, mihin hän kuuluu. Kärkikaksikko on minulla yhä sama. Brissonin voisi ehkä nostaa Cormierin edelle, mutta tämä on vuoden nuorempi ja teki NHL-debyyttinsä jo 21-vuotiaana, joten tulevaisuuden pitäisi olla melko kirkas ainakin jossain organisaatiossa. Lindbom on palannut loukkaantumisensa jälkeen väkevästi kehiin ja torjunut kiekkoja samaan malliin kuin alkusyksystä. Hemmerlingilta en ole nähnyt kokonaisia matseja, mutta tavoitteenani on keväällä tehdä niin hänestä kuin myös tuntemattomammasta Gustafsonista samanlaiset tarkemmat profiilit kuin eilen Catafordista. Pitäisin siis Catafordin sijoituksen samana kuin puolitoista kuukautta sitten.
59/82 Toronto vs. Vegas
Hill palasi maaliin. Kenttäpelaajisto oli ennallaan.
Arvosanataulukko
++ Theodore, Karlsson, Marchessault
+ Pietrangelo, Hague, Whitecloud, Barbashev, Amadio, Rempal, Morelli, Froese
+/- Hill, Martinez, Stephenson, Cotter, Roy, Kolesar, Brisson
- McNabb
--
Pelin puolivälissä Barbashev vei Vegasin johtoon läpiajosta. Domi pääsi laukomaan heti hyökkäyspään aloitusvoitosta. Hill torjui eteensä ja Theodore oli terävänä siirtäen irtokiekon heti rystyltä eteenpäin Amadiolle, joka vapautti kärkkyneen venäläisen karkuun rystylätyllä. Laukaus kainalosta ohitti Samsonovin. Muutaman minuutin päästä loistavasti pelannut nelosketju onnistui. Rempal voitti luistelukisan päätykiekon perään ja pudotti kiekon viivaan. Theodoren kaaliperhosessa oli kahden kerroksen maski. Maalineduspelaaja Morelli sai osuman kiekkoon eikä Samsonov voinut takaiskulle mitään. Theodore merkkautti täten kolmannessa pelissä putkeen vähintään kaksi pistettä. Paluu rosteriin on ollut törkeän hyvä.
Leafs kavensi pari minuuttia ennen toista taukoa. Nylander kaivoi aloitusvoiton Morellista. Muutaman sekunnin päästä Bertuzzin kuti vasemmasta ympyrästä yllätti Hillin, koska se ohjautui Martinezin luistimesta putkista sisään. Oman pään aloitustappioista aiheutui 3-4 muutakin puolivaarallista paikkaa pelin aikana, joten sikäli Toronto ansaitsi kaventaa tuolla tavoin. Vegas kuittasi osuman vielä ennen summeria, kun Karlsson liittyi 20 maalin klubiin. Hänen epäonnistuneen 1v1-haaston jälkimainingeissa Marchessault karvasi upeasti kiekon kulmassa takaisin Tavaresilta ja tarjoili sitten vetopaikan keskustaan. Yhden kosketuksen tinttaus meni längistä läpi.
Päätöskympillä Marchessault iski ensimmäistä kertaa urallaan 31. runkosarjamaalinsa yhden kauden aikana. Sekä Pietrangelo että Marchessault estivät perätysten Toronton purkuyritykset omista. Tämän mailannosto Nylanderiin vertautui aiempaan kaksinkamppailuvoittoon Tavaresia vastaan. Karlsson nousi kulmasta maalille laukoen rystyltä tolpasta tolppaan ja Joonatan siivosi karat tyhjiin. Ex-ritari Reaves kavensi viisi minuuttia ennen loppua 2v1-vastaiskusta, kun McNabb ei saanut palautettua kiekkoa syvään siniviivamiekkailusta eikä Theodore katkottua Holmbergin syöttöä vierustoverilleen takakulmalle. Marchessault kuitenkin paketoi pelin ohjattuaan omalta alueelta Pietrangelon purun tyhjään maaliin. Päätösminuutilla Roy kaunisteli vielä numeroita, kun Samsonov potkaisi Theodoren laukauksen suoraan Royn lapaan. Seurahistorian 300. runkosarjavoitto irtosi kerrassaan tyylillä ehjän esityksen päätteeksi. Cassidykin sanoi, että voitto tuli siten kuin he haluavat jatkuvasti pelata.
Kolme yksilöä oli yli muiden. He ansaitsevat kaksi plussaa. Ykkösketjun parivaljakko Karlsson (1+1) -Marchessault (2+1) oli loistava. Marchessaultin kaksinkamppailuvoitot laitojen lähellä pohjustivat kaksi maalia kuudesta. Karlsson puolestaan pelasi ehkä kauden parhaan kahden suunnan ottelunsa. Hän oli jatkuvasti mailoineen välissä joka puolella kenttää Toronto-pelaajien syötöissä. Ainoa nukahdus oli avausvaihdossa, kun hän oli askeleen perässä Matthewsia ja tämä laukoi slotista yli päätypassista. Muutoin tämä pysyi rintataskussa ja esim. päätöserässä hän blokkasi Austonin kääntölaukauksen keskustasta. Toisessa päässä kenttää Karlsson olisi voinut saada enemmänkin tehopisteitä, jos muut olisivat hyödyntäneet hänen tarjoilunsa. Avauserän lopussa ylivoimalla hän katkaisi Brodien siirron maalin takana ja petasi heti paikan maalin eteen Stephensonille, joka tuhlasi sen. Toisen erän alussa Karlsson puolestaan katkaisi avaussyötön siniviivan alla ja käänsi kiekon oikeaan laitaan Brissonille, mutta tämän one-timer lähti niin pienestä kulmasta, että Samsonov ehti peittämään etukulman. Päätösvitosella puolestaan ylivoimalla Karlsson syötti oikeasta kulmasta poikittain takatolpalle, mutta Samsonov ryösti Marchessaultin one-timerin. Pidin myös Karlssonin ärhäkkyydestä mennä kiekottomana ytimeen. Ylivoimilla hän ei vain saanut ohjattua muutamia Theodoren rannelaukauksia sisään. Amadio osui yhteen niistä päätöserän lopun ylivoimalla, mutta ohjaus meni oikealta ohi.
Siitä päästään aasinsillalla Theodoreen, joka on nyt paluunsa jälkeen nakuttanut neljään peliin kahdeksan tehopistettä. Hyökkäyssuunnan annissa tehojen lisäksi ihastutti se, että hän sai lähes kaikki laukauksensa perille maalille asti ja keräsi sillä tavoin kaksi syöttöpistettä. Kolmas tuli Barbashevin maaliin. Puolustussuuntaan Theodore oli piristävä poikkeus sikäli, että kun avauserässä keskialueen puolustuspelaaminen oli löyhää ja Leafs pääsi turhan helposti sisään Vegasin alueelle, Theodoren etäisyyskontrolli ei vuotanut. Hän oli mailoineen tai luistimineen karlssonmaisesti syöttöjen välissä oman siniviivan tuntumassa suorahyökkäyspuolustamisessa. Cassidykin sanoi pelin jälkeen, että Theodore on tuossa hyvä ja tekee katkoja ennemmin mailallaan kuin fysiikallaan. Se näkyi tässä matsissa. Lisäksi hän reagoi todella hyvin Hillin eteensä pudottamiin kakkoskiekkoihin kuten avausmaalikin osoitti, mutta päätöserässäkin kertaalleen hän siivosi maaliviivalta kakkoskiekon pois. Summa summarum, maalineduspuolustamisen, suorahyökkäyspuolustamisen etäisyyskontrollin ja syöttöpisteiden ansiosta Theodore ansaitsee kaksi plussaa. Pakkipari McNabbille annan sen sijaan ainoan miinuksen, koska hän mokasi parissakin kohtaa eli 2-4 maalissa ja lisäksi viidennellä peliminuutilla hän puolusti myöhässä eteenpäin omalla sinisellä, jolloin vastustaja sai siirrettyä laidasta kiekon hänen selustaansa Reavesille ja tämä laukoi suoraluistelusta logoon oikeasta laidasta, kun Froese oli pari potkua jäljessä ehtimättä tukkimaan syntynyttä tilaa.
Pietrangelo ja kolmospakkipari Hague-Whitecloud nappaavat yksittäiset plussat alakerrasta. Theodoren tavoin Pietrangelonkin etäisyyskontrolli oli aika hyvää ja esim. matsin alussa hän pysäytti 2v2-suorahyökkäyksen blokkaamalla Matthewsin rystykudin katsomoon, kun tämä oli pelannut ensin seinän Marnerin kanssa. Toisessa päässä kenttää Pietrangelo oli mukana neljännessä maalissa, mutta sai syöttöpisteen vain viidenteen osumaan. Kolmospari puolestaan suoriutui paineen alta lähdöistä melko puhtaasti verrattuna pariin aiempaan matsiin. Whitecloudkin monesti siirsi kiekon rystyltä selkä kohti kenttää päin oman maalin takaa sen eteen, jossa odotti sentteri valmiina. Luottamus on kaiken A ja O. Lisäksi kolmosparin yhteistyö nelosketjun kanssa toimi. 14. minuutilla sekä Hague että Whitecloud laukoivat perätysten siniviivasta kohti maalia, mutta kahden kerroksen maskista huolimatta vedot eivät maaliin menneet. Kakkoserässä Haguen syöttö siniviivasta maalin kulmalle löysi Rempalin, joka ohjasi patjaan. Nelosketju tosiaan kirjaa myös plussat. Se jatkoi siitä, mihin Aadawassa jäi. Palkinto oli tällä kertaa maalikin. Tietysti miinusta voisi Morellille antaa aloitustappiosta Nylanderille 1-2 maalissa, mutta siinä oli epäonnea jälkitilanteessa mukana.
Loput plussat menevät Barbille ja Amadiolle, jotka tehoilivat kakkosketjusta. Maalin lisäksi ketjulla oli pari hyvää transitiosaumaa. Seitsemännellä minuutilla Amadio lähetti juoksukiekon Stephensonille, mutta McCabe pelasti 2v1-hyökkäyksen liukumalla rystylätyn väliin. 38. minuutilla toteutus 3v2-vasturissa oli parempi. Amadio poimi keskeltä takamies Barbashevin, joka jatkoi kiekon takakulmalle, mutta Stephenson luisteli sinne liian nopeasti ja syöttö jäi luistimiin. Päädyn kautta ketju loi myös pari tonttia hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Kakkoserässä Barbashev petasi vastalämärin Pietrangelolle oikeaan ympyrään, mutta Samsonov sai varusteitaan väliin. Päätöserässä aloituskuvion päätteeksi Amadio löysi keskustasta Stephensonin, joka laukoi patjaan läheltä. Kolmosketjun maaliodottamasuhde oli hyvä 0.66-0.26, mutta roska-ajan maali ei riitä plusmerkintään. Avauserässä sillä oli parhaat paikat, kun yhdeksännellä minuutilla Roy esti purun siniviivan alla. Pietrangelo teki vastaliikkeen kohti syvyyttä ja Royn syötöstä jatkoi poikittaissyötön vasempaan laitaan Kolesarille, mutta Samsonov liukui patjoineen viimeistelyn tielle.
Hill oli maalissa neutraali. Vegasin viisikkopuolustus toimi avauskympin jälkeen ihan jees. Alussa tosiaan kuitenkin keskialueen puolustuspelaaminen oli liian löyhää ja 1-2-2 vuoti. Joko viisikko vetäytyi liikaa ja salli turhan ilmaisen sisäänviennin tai sitten eteenpäin puolustaessa etäisyydet venyivät liikaa ja tilaa aukeni taskuun siniviivan päälle. Esimerkiksi 10. minuutilla Nylander purjehti siksi keskeltä sisään ja laukoi pakin jaloista syliin. 13. minuutilla samainen mies loi korkealle 3v2-ylivoiman ja levitti kiekon Benoitille, joka käveli vetopaikkaan vasemmalle b-pisteelle, mutta Hill koppasi Pietrangelon peiton ohi tulleen rannelaukauksen. Oman alueen epäonnistuneita lähtöjä oli paljon viikontakaista matsia vähemmän. Toisen erän alussa tosin kakkosketjun huolimattomuus siniviivan tuntumassa oli kostautua, kun Toronto sai pidettyä paineen alueella ja Tavares tinttasi Domin päätypassista vasemmasta ympyrästä kiekon ohi takakulman. Päätöserässä nelosketju oli puolestaan kertaalleen aika pahasti mankelissa omissa, mutta Hill vangitsi Lagessonin laukauksen vasemmasta laidasta haltuunsa. Keskustaan Leafs ei päässyt, vaan joutui tyytymään tuollaisiin ulkokehälaukauksiin alamäkeen hyökkäämällä. Välillä Adinilla oli ongelmia reboundkontrollin kanssa enkä siksi plussaakaan anna, mutta puolustajat siivosivat kakkoskiekot riittävän jämerästi muualle.
Hill palasi maaliin. Kenttäpelaajisto oli ennallaan.
Arvosanataulukko
++ Theodore, Karlsson, Marchessault
+ Pietrangelo, Hague, Whitecloud, Barbashev, Amadio, Rempal, Morelli, Froese
+/- Hill, Martinez, Stephenson, Cotter, Roy, Kolesar, Brisson
- McNabb
--
Pelin puolivälissä Barbashev vei Vegasin johtoon läpiajosta. Domi pääsi laukomaan heti hyökkäyspään aloitusvoitosta. Hill torjui eteensä ja Theodore oli terävänä siirtäen irtokiekon heti rystyltä eteenpäin Amadiolle, joka vapautti kärkkyneen venäläisen karkuun rystylätyllä. Laukaus kainalosta ohitti Samsonovin. Muutaman minuutin päästä loistavasti pelannut nelosketju onnistui. Rempal voitti luistelukisan päätykiekon perään ja pudotti kiekon viivaan. Theodoren kaaliperhosessa oli kahden kerroksen maski. Maalineduspelaaja Morelli sai osuman kiekkoon eikä Samsonov voinut takaiskulle mitään. Theodore merkkautti täten kolmannessa pelissä putkeen vähintään kaksi pistettä. Paluu rosteriin on ollut törkeän hyvä.
Leafs kavensi pari minuuttia ennen toista taukoa. Nylander kaivoi aloitusvoiton Morellista. Muutaman sekunnin päästä Bertuzzin kuti vasemmasta ympyrästä yllätti Hillin, koska se ohjautui Martinezin luistimesta putkista sisään. Oman pään aloitustappioista aiheutui 3-4 muutakin puolivaarallista paikkaa pelin aikana, joten sikäli Toronto ansaitsi kaventaa tuolla tavoin. Vegas kuittasi osuman vielä ennen summeria, kun Karlsson liittyi 20 maalin klubiin. Hänen epäonnistuneen 1v1-haaston jälkimainingeissa Marchessault karvasi upeasti kiekon kulmassa takaisin Tavaresilta ja tarjoili sitten vetopaikan keskustaan. Yhden kosketuksen tinttaus meni längistä läpi.
Päätöskympillä Marchessault iski ensimmäistä kertaa urallaan 31. runkosarjamaalinsa yhden kauden aikana. Sekä Pietrangelo että Marchessault estivät perätysten Toronton purkuyritykset omista. Tämän mailannosto Nylanderiin vertautui aiempaan kaksinkamppailuvoittoon Tavaresia vastaan. Karlsson nousi kulmasta maalille laukoen rystyltä tolpasta tolppaan ja Joonatan siivosi karat tyhjiin. Ex-ritari Reaves kavensi viisi minuuttia ennen loppua 2v1-vastaiskusta, kun McNabb ei saanut palautettua kiekkoa syvään siniviivamiekkailusta eikä Theodore katkottua Holmbergin syöttöä vierustoverilleen takakulmalle. Marchessault kuitenkin paketoi pelin ohjattuaan omalta alueelta Pietrangelon purun tyhjään maaliin. Päätösminuutilla Roy kaunisteli vielä numeroita, kun Samsonov potkaisi Theodoren laukauksen suoraan Royn lapaan. Seurahistorian 300. runkosarjavoitto irtosi kerrassaan tyylillä ehjän esityksen päätteeksi. Cassidykin sanoi, että voitto tuli siten kuin he haluavat jatkuvasti pelata.
Kolme yksilöä oli yli muiden. He ansaitsevat kaksi plussaa. Ykkösketjun parivaljakko Karlsson (1+1) -Marchessault (2+1) oli loistava. Marchessaultin kaksinkamppailuvoitot laitojen lähellä pohjustivat kaksi maalia kuudesta. Karlsson puolestaan pelasi ehkä kauden parhaan kahden suunnan ottelunsa. Hän oli jatkuvasti mailoineen välissä joka puolella kenttää Toronto-pelaajien syötöissä. Ainoa nukahdus oli avausvaihdossa, kun hän oli askeleen perässä Matthewsia ja tämä laukoi slotista yli päätypassista. Muutoin tämä pysyi rintataskussa ja esim. päätöserässä hän blokkasi Austonin kääntölaukauksen keskustasta. Toisessa päässä kenttää Karlsson olisi voinut saada enemmänkin tehopisteitä, jos muut olisivat hyödyntäneet hänen tarjoilunsa. Avauserän lopussa ylivoimalla hän katkaisi Brodien siirron maalin takana ja petasi heti paikan maalin eteen Stephensonille, joka tuhlasi sen. Toisen erän alussa Karlsson puolestaan katkaisi avaussyötön siniviivan alla ja käänsi kiekon oikeaan laitaan Brissonille, mutta tämän one-timer lähti niin pienestä kulmasta, että Samsonov ehti peittämään etukulman. Päätösvitosella puolestaan ylivoimalla Karlsson syötti oikeasta kulmasta poikittain takatolpalle, mutta Samsonov ryösti Marchessaultin one-timerin. Pidin myös Karlssonin ärhäkkyydestä mennä kiekottomana ytimeen. Ylivoimilla hän ei vain saanut ohjattua muutamia Theodoren rannelaukauksia sisään. Amadio osui yhteen niistä päätöserän lopun ylivoimalla, mutta ohjaus meni oikealta ohi.
Siitä päästään aasinsillalla Theodoreen, joka on nyt paluunsa jälkeen nakuttanut neljään peliin kahdeksan tehopistettä. Hyökkäyssuunnan annissa tehojen lisäksi ihastutti se, että hän sai lähes kaikki laukauksensa perille maalille asti ja keräsi sillä tavoin kaksi syöttöpistettä. Kolmas tuli Barbashevin maaliin. Puolustussuuntaan Theodore oli piristävä poikkeus sikäli, että kun avauserässä keskialueen puolustuspelaaminen oli löyhää ja Leafs pääsi turhan helposti sisään Vegasin alueelle, Theodoren etäisyyskontrolli ei vuotanut. Hän oli mailoineen tai luistimineen karlssonmaisesti syöttöjen välissä oman siniviivan tuntumassa suorahyökkäyspuolustamisessa. Cassidykin sanoi pelin jälkeen, että Theodore on tuossa hyvä ja tekee katkoja ennemmin mailallaan kuin fysiikallaan. Se näkyi tässä matsissa. Lisäksi hän reagoi todella hyvin Hillin eteensä pudottamiin kakkoskiekkoihin kuten avausmaalikin osoitti, mutta päätöserässäkin kertaalleen hän siivosi maaliviivalta kakkoskiekon pois. Summa summarum, maalineduspuolustamisen, suorahyökkäyspuolustamisen etäisyyskontrollin ja syöttöpisteiden ansiosta Theodore ansaitsee kaksi plussaa. Pakkipari McNabbille annan sen sijaan ainoan miinuksen, koska hän mokasi parissakin kohtaa eli 2-4 maalissa ja lisäksi viidennellä peliminuutilla hän puolusti myöhässä eteenpäin omalla sinisellä, jolloin vastustaja sai siirrettyä laidasta kiekon hänen selustaansa Reavesille ja tämä laukoi suoraluistelusta logoon oikeasta laidasta, kun Froese oli pari potkua jäljessä ehtimättä tukkimaan syntynyttä tilaa.
Pietrangelo ja kolmospakkipari Hague-Whitecloud nappaavat yksittäiset plussat alakerrasta. Theodoren tavoin Pietrangelonkin etäisyyskontrolli oli aika hyvää ja esim. matsin alussa hän pysäytti 2v2-suorahyökkäyksen blokkaamalla Matthewsin rystykudin katsomoon, kun tämä oli pelannut ensin seinän Marnerin kanssa. Toisessa päässä kenttää Pietrangelo oli mukana neljännessä maalissa, mutta sai syöttöpisteen vain viidenteen osumaan. Kolmospari puolestaan suoriutui paineen alta lähdöistä melko puhtaasti verrattuna pariin aiempaan matsiin. Whitecloudkin monesti siirsi kiekon rystyltä selkä kohti kenttää päin oman maalin takaa sen eteen, jossa odotti sentteri valmiina. Luottamus on kaiken A ja O. Lisäksi kolmosparin yhteistyö nelosketjun kanssa toimi. 14. minuutilla sekä Hague että Whitecloud laukoivat perätysten siniviivasta kohti maalia, mutta kahden kerroksen maskista huolimatta vedot eivät maaliin menneet. Kakkoserässä Haguen syöttö siniviivasta maalin kulmalle löysi Rempalin, joka ohjasi patjaan. Nelosketju tosiaan kirjaa myös plussat. Se jatkoi siitä, mihin Aadawassa jäi. Palkinto oli tällä kertaa maalikin. Tietysti miinusta voisi Morellille antaa aloitustappiosta Nylanderille 1-2 maalissa, mutta siinä oli epäonnea jälkitilanteessa mukana.
Loput plussat menevät Barbille ja Amadiolle, jotka tehoilivat kakkosketjusta. Maalin lisäksi ketjulla oli pari hyvää transitiosaumaa. Seitsemännellä minuutilla Amadio lähetti juoksukiekon Stephensonille, mutta McCabe pelasti 2v1-hyökkäyksen liukumalla rystylätyn väliin. 38. minuutilla toteutus 3v2-vasturissa oli parempi. Amadio poimi keskeltä takamies Barbashevin, joka jatkoi kiekon takakulmalle, mutta Stephenson luisteli sinne liian nopeasti ja syöttö jäi luistimiin. Päädyn kautta ketju loi myös pari tonttia hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Kakkoserässä Barbashev petasi vastalämärin Pietrangelolle oikeaan ympyrään, mutta Samsonov sai varusteitaan väliin. Päätöserässä aloituskuvion päätteeksi Amadio löysi keskustasta Stephensonin, joka laukoi patjaan läheltä. Kolmosketjun maaliodottamasuhde oli hyvä 0.66-0.26, mutta roska-ajan maali ei riitä plusmerkintään. Avauserässä sillä oli parhaat paikat, kun yhdeksännellä minuutilla Roy esti purun siniviivan alla. Pietrangelo teki vastaliikkeen kohti syvyyttä ja Royn syötöstä jatkoi poikittaissyötön vasempaan laitaan Kolesarille, mutta Samsonov liukui patjoineen viimeistelyn tielle.
Hill oli maalissa neutraali. Vegasin viisikkopuolustus toimi avauskympin jälkeen ihan jees. Alussa tosiaan kuitenkin keskialueen puolustuspelaaminen oli liian löyhää ja 1-2-2 vuoti. Joko viisikko vetäytyi liikaa ja salli turhan ilmaisen sisäänviennin tai sitten eteenpäin puolustaessa etäisyydet venyivät liikaa ja tilaa aukeni taskuun siniviivan päälle. Esimerkiksi 10. minuutilla Nylander purjehti siksi keskeltä sisään ja laukoi pakin jaloista syliin. 13. minuutilla samainen mies loi korkealle 3v2-ylivoiman ja levitti kiekon Benoitille, joka käveli vetopaikkaan vasemmalle b-pisteelle, mutta Hill koppasi Pietrangelon peiton ohi tulleen rannelaukauksen. Oman alueen epäonnistuneita lähtöjä oli paljon viikontakaista matsia vähemmän. Toisen erän alussa tosin kakkosketjun huolimattomuus siniviivan tuntumassa oli kostautua, kun Toronto sai pidettyä paineen alueella ja Tavares tinttasi Domin päätypassista vasemmasta ympyrästä kiekon ohi takakulman. Päätöserässä nelosketju oli puolestaan kertaalleen aika pahasti mankelissa omissa, mutta Hill vangitsi Lagessonin laukauksen vasemmasta laidasta haltuunsa. Keskustaan Leafs ei päässyt, vaan joutui tyytymään tuollaisiin ulkokehälaukauksiin alamäkeen hyökkäämällä. Välillä Adinilla oli ongelmia reboundkontrollin kanssa enkä siksi plussaakaan anna, mutta puolustajat siivosivat kakkoskiekot riittävän jämerästi muualle.
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Nyt taisi olla tosiaan Kultaritareilta sellainen peli, ettei juuri moitteen sijaa löydy. Puolustettiin hyvin ja maaleja tuli sopivalla tahdilla. Näin sitä voisi tosiaan aina pelata, niin eiköhän tulisi hyvää tulosta. Tosin riippuu varmaan vastustajajoukkueesta, miten tietty pelityyli toimii heitä vastaan.
Oliko nyt Ken SinBin.vegasissa, kun huolehti kolmospuolustajaparin (Hague-Whitecloud) vähäisestä peliajasta. Kuulemma edellä olevat puolustajaparit väsyttävät itsensä. Tiedä sitten.
Lieneekö Eichelin ilmestyminen harjoituksiin motivoinut pelaajat pelaamaan paremmin. No, kiitos Vegas joka tapauksessa!
Oliko nyt Ken SinBin.vegasissa, kun huolehti kolmospuolustajaparin (Hague-Whitecloud) vähäisestä peliajasta. Kuulemma edellä olevat puolustajaparit väsyttävät itsensä. Tiedä sitten.
Lieneekö Eichelin ilmestyminen harjoituksiin motivoinut pelaajat pelaamaan paremmin. No, kiitos Vegas joka tapauksessa!
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Stoner on sitten poissa ainakin loppurunkosarjan, kuten vähän uumoilin, ja mahdollisesti koko loppukauden. Aikamoinen isku Vegasin back-to-back Stanley Cup haaveille.
Juu, en häntä odottanut enää takaisin runkosarjan aikana. Eiköhän hän raavi itsensä jonkinlaiseen kuntoon parissa kuukaudessa, kun viime keväänäkin kuntoutus sujui aikataulussa. Lueskelin, että 6-8 viikkoa olisi ainakin joillain urheilijoilla ollut toipumisaika samasta vammasta.Stoner on sitten poissa ainakin loppurunkosarjan, kuten vähän uumoilin, ja mahdollisesti koko loppukauden. Aikamoinen isku Vegasin back-to-back Stanley Cup haaveille.
60/82 Boston vs. Vegas
Kokoonpano oli sama kuin Torontossa.
Arvosanataulukko
++
+ Cotter, Roy, Brisson, Stephenson, Barbashev, Pietrangelo
+/- Hill, Marchessault, Karlsson, Amadio, Kolesar, Morelli, Rempal, Hague, Whitecloud, Martinez, McNabb, Theodore
- Froese
--
Alku oli samanlainen kuin Torontossa. Isännät veivät peliä voitettuaan laukaukset 16 minuutissa 15-5 ja tultuaan lähes jatkuvasti yli keskialueen vieraiden alueelle. Palkinto tuli ajassa 14:36, kun Vegasin aloitusvoittokuviosta peli kääntyi rumasti omiin. Marchessault liikkui puolustajien väliin luomaan korkealle 3v2-ylivoimaa, mutta Frederic seurasi riittävän lähellä blokaten kääntölaukauksen kohti maalia. Ja kun molemmat pakit olivat leveällä, Geekiellä oli kaistaa polkea karkuun. Viimeistely läpiajosta takakulmaan oli priimaa. Heti seuraavassa vaihdossa Boston lisäsi löylyä 2-0:aan. Boqvist toi kiekon sisään oikeasta laidasta ja isännät saivat pyörityksen käyntiin. Shattenkirk laukoi siniviivasta maalille ja Hill torjui eteensä. Whitecloudin selkäpuolelta Lauko reagoi reboundiin terävimmin ja käänsi sen miinuskulmasta takaisin maalin eteen, jossa Boqvist oli ihan auki, kun Froese jostain syystä yritti tuplata Laukoa maalin kulmalla eikä Morelli ennättänyt palomiehenä sammuttamaan paloa ajoissa, vaan Vegasin noppavitonen paloi poroksi kaaoskiekon myötä. Musta hetki jatkui yhä edelleen ja vajaat pari minuuttia edellisestä Boston iski kolmannen maalin 3v2-vasturista. Stephenson hukkasi kiekon jalkoihinsa hyökkäysalueella McAvoyn tökkäystä vastaan eikä kenttätasapaino ollut kunnossa. Verrattuna McAvoyn puolustamiseen, Pastrnak sai valuneelta Pietrangelolta liikaa aikaa ja tilaa lähettää poikittaissyöttö Geekielle, joka naulasi kiekon sisään vasemmasta laidasta ohi voimattoman Hillin.
Toinen erä alkoi paremmin, kun Cotter iski älyttömän maalin. Roy yritti vain dumpata kiekon ristikulmaan, mutta ennen kuin se putosi jäähän, PC löi sen ilmasta sisään vasemmalta takakulmalta. Kakkossyötön sai tietysti pisteputkensa viiteen peliin venyttänyt Theodore. 27. minuutilla Vegas kavensi uudelleen. Ykkösketju voitti laitakahinan keskialueella. Brisson murtautui väkisin kahden pelaajan välistä 2v1-hyökkäykseen Marchyn kanssa, mutta tämä ajautui poikittaissyötöstä liian pieneen kulmaan. Heitto maalille jäi elämään Swaymanin eteen ja taustalta mukaan tullut Pietrangelo survoi kiekon sisään uransa 600. tehopisteenä. Joonatan rikkoi syöttöpisteellään ensimmäisenä kultaisena ritarina 400 tehopisteen rajan runkosarjassa. Boston kuitenkin teki neljännen maalinsa kolme minuuttia ennen taukoa. Karlsson hävisi aloituksen Geekielle. Viivan kautta Boston kierrätti kiekon vasempaan laitaan Pastrnakille, jonka kääntölaukaus meni maalille Pietrangelon häirinnästä huolimatta. Maskiin ehtinyt Geekie ohjasi Martinezin pihdeistä laukauksen taidokkaasti sisään täydentäen hattutemppunsa. Ennen taukoa Vegas onnistui vielä silti kertaalleen. McNabb pinchasi hyvin ja kamppailun voitettuaan palautti kiekon syvään. Stephenson käänsi kiekon sieltä maalin eteen kohti Barbashevia. Kaksi Boston-pelaajaa meni häneen kiinni ja Amadio jäi täten taustalle auki. Kiekko pomppi vähän tuurillakin tämän lapaan eikä Amadio erehtynyt lähietäisyydeltä. Ryhtiliike kakkoserässä oli todellinen, kun vedot olivat vuorostaan vieraille 7-15. Avauserässä maaliodottamasuhde oli Bostonille 79-prosenttisesti ja toisessa Vegasille 88-prosenttisesti. Mitään ei sinällään isommin muutettu pl. karvaustaso, vaan toteutus oli joka puolella kenttää parempaa, pomput kohdillaan ja Boston luovutti myös johdossa kiekkokontrollin tahtomattaankin ritareille kuten pallopeleissä usein käy.
Päätöserässä Stephenson tasoitti alivoimalla läpiajosta pehmeällä nostollaan yläkulmaan. Whitecloud blokkasi laukauksen ja Roy 1-1-2:n alempana hyökkääjänä yritti huitoa kiekon eteenpäin Chandlerille, joka kiihdytti karkuun ja jatkoi 3-0 takaiskun paikkaamista osallisuudellaan toiseen perättäiseen maaliin. Vegasin unelma kauden ensimmäisestä takaa-ajovoitosta kolmen maalin takaa oli elossa entistä vahvemmin. Bruins tuhosi sen päätösvitosella ylivoimansa viime hetkillä, kun Lohrein one-timer oikeasta siivestä livahti Hillin längistä läpi, vaikka tämä ehti ajoissa kyllä liukua sivuttain torjuntavalmiuteen.
Ilman voittomaalia Hill olisi plussan ansainnut iltapuhteestaan ollen siihen asti yksi parhaista ritareista. Varsinkin avauserässä hän piti Golden Knightsia pystyssä. Toisella minuutilla Carlo laukoi viivasta patjaan ja Heinen käänsi reboundin kohti maalia uudelleen, mutta Adin otti hyvän tuplapelastuksen. Neljännellä minuutilla painoton pakki Lohrei aktivoitui luomaan 3v2-ylivoimaa maalin läheisyyteen, kun kerran laituri ei tuollaisia nousuja seuraa. Poikittaissyöttö noppavitosen läpi löysi hänet, mutta Lohrein syöttöyritys puolestaan takakulmalle Coylelle katkesi maalinedusruuhkaan. Kahdeksannella minuutilla Martinez hidasti hyvin Marchandin sisäänviennin ja riisui kiekon pois lavasta. Pietrangelo käänsi maalin takaa kiekon ränniin, mutta Brisson ei ollut ajoissa omalla paikallaan, vaan Grzelzyk oli välissä. Tämä löysi keskeltä McAvoyn, joka hyökkäsi alamäkeen, mutta Vegasin onneksi laukoi ranteella päätypleksiin slotista. Pari minuuttia myöhemmin transitiossa takamiehenä McAvoy sai laukauksensa puiden väliin, mutta Hill vangitsi sen. 11. minuutilla Marchessaultin huono poikittaissyöttö kääntyi omiin hyökkäyssiniviivalla, joten periaatteessa hän aiheutti kaksi läpiajoa avauserässä, kun Marchand vapautti Pastrnakin karkuun kolmosparin selustaan, mutta Hill pysäytti rystyuiton längeistä. Lisäksi vielä minuutti myöhemmin Vegasin paineen alta lähtö sakkasi uudelleen, kun McNabbilla poltti kiekko lavassa kulmassa. Pastrnak löysi heti keskustasta Marchandin, joka sai rauhassa virittää laukauksensa, mutta se osui patjaan. Päätöserässä Hill puolestaan venyi Bruinsin ylivoimalla maagiseen venytykseen, kun hän ryösti vasemmalta takakulmalta Marchandin Zachan petauksesta. Ja pian tuon jälkeen Stephenson sitten tasoitti. Päätöskympillä Hill puolestaan haastoi hyvin Boqvistin laukauksen vasemmasta ympyrästä sivuttaisliikkeen jälkeen.
Froese saa miinuksen toisesta maalista. Nelosketjulla oli avauserässä pari puolittaista maalipaikka-aihiota, mutta Froese laukoi yli maalin slotista Rempalin päätypassista kuudennella minuutilla aloituksen jälkeen ja 13. minuutilla puolestaan Rempal kierrettyään korkealle sai kääntölaukauksensa maalille toisin kuin Marchy, mutta Swayman torjui Morellin ohjauksen tuplamaskista. Marchessault ja Stephenson nostivat itsensä miinuksilta pelin edetessä neutraaliin ja positiiviseen kategoriaan. Joonatanin kohdalla harkitsin kyllä miinusta, kun kakkoserän lopussakin hän pupelsi 3v1-vasturin syöttämällä suoraan Carlon lapaan. Sitä edelsi toisessa päädyssä Wotherspoonin tolppalaukaus vasemmasta laidasta.
Stephensonista on mainittava tehojen lisäksi kakkoserän alun huikea poikittaissyöttö oikealle takakulmalle Amadiolle, mutta Swayman otti parhaan torjuntansa heittäen patjansa avopaikan eteen. Sitä edelsi Barbashevin onnistunut katko Lohrein avaukseen. Ivan saakin plussan itselleen karvaamisensa ansiosta. Päätöskympillä hän teki stopin oikeassa laidassa ja Amadio pääsi laukomaan vierestä takapatjaan. Jatkotilanteessa Amadio vuorostaan tarjoili poikittaissyötön Stephensonille, mutta tämä oli niin pienessä kulmassa, että Swayman liukui vaivatta tukkimaan etukulman. Amadion jätin neutraaliksi, vaikka hän ylivoimalla kertaalleen löysikin Karlssonin slotista ja tämä tinttasi kiekon patjaan, mutta jotenkin hänen ketjutoverinsa olivat minusta pykälän hyödyllisempiä.
Puolustuksessa Pietrangelo oli plussan arvoinen. Maalinsa lisäksi hän pelasti kakkoserässä 2v1-hyökkäyksen heittäytymällä väliin Coylen lättyyn kohti Zachaa. Päätöserän alussa hän puolestaan suojasi kiekkoa rauhallisesti ja kiemurteli siniviivaa pitkin vasempaan laitaan ja sieltä pienellä koukkauksella keskemmäs, mutta laukaus meni suoraan logoon. Roy oli puolestaan mukana parissa maalissa, vaikka sai vain yhden syötön. Cotter oli Bostonissa ytimessä kuten viime kaudellakin, jolloin hän teki kaksi maalia. Brisson puolestaan alusti hienosti Pietrangelon maalin ja jakeli teräviä passeja keskialueella muutenkin, mutta 32. minuutilla Marchessault ehti livahtaa niukasti paitsioon, joten läpiajo jäi syntymättä.
61/82 Buffalo vs. Vegas
Denisenko korvasi nelosketjussa Rempalin ja Thompson maalissa Hillin.
Arvosanataulukko
++
+ Cotter, Marchessault
+/- Theodore, Pietrangelo, Hague, Whitecloud, McNabb, Karlsson, Roy, Kolesar, Froese, Morelli, Denisenko, Brisson, Stephenson, Amadio, Barbashev
- Thompson, Martinez
--
Avausmaalissa sekä Brisson että Karlsson pelasivat löysästi omissa katkon jälkeen ja Skinnerin kääntölaukauskin välittömän takaisinriiston jälkeen yllätti helposti Thompsonin. Karlssonin tontilta laukaus lähti, joten moitin hyökkääjistä enemmän häntä tuosta takaiskusta. Cozens lisäsi johtoa alivoimalla kakkoserän alussa Theodoren viivapupeltamisen takia. Pari peliä sitten Theodore selvisi säikähdyksellä vastaavasta kiekonkäsittelyerheestä, muttei enää tällä kertaa. Kakkosylivoima paikkasi heti perään, kun Cotter syötti syvyyteen vasemmalta puolelta ja Roy käänsi kiekon poikittain ohi Powerin takakulmalle hiipineelle Brissonille. Tämä teki uransa ensimmäisen YV-osuman tutusti one-timerilla oikealta puolelta.
Ketjulotto alkoi jo avauserässä Cassidyn toimesta. Brisson putosi neloseen, Morelli nousi kolmoseen ja Cotter ykkösketjuun. Uusittu ykkönen tuotti pian joitain tilanteita. Karlsson löi avauksen ilmasta alas sinisellä ja laukoi sitten itse patjaan ranteella keskeltä. Seuraavassa vaihdossa pitkässä hyökkäyksessä Cotter laukoi sivutolppaan Marchessaultin päätypassista maalin edestä. Jatkotilanteessa Theodore piti viivan kiinni ja palautti kiekon maalin eteen Marchylle, joka aikaili ratkaisuaan laukoen lopulta syliin. Avauserän lopussa Cotter jatkokarvauksensa jälkeen haki vasemmasta kulmasta poikittaissyötöllään Karlssonia, mutta puolustajan katko esti lakaisun tyhjiin. Palkinnon Karlssonin vitja sai lopulta ajassa 24:28, kun Cotter malttoi pystysyötön jälkeen olla laukomatta huonosta kulmasta suoraluistelusta. Hän mieluummin pyörähti laidassa ja pudotti kiekon alas Theodorelle, joka laukoi kohti maalia. Cotter ja Marchessault tekivät maalin edessä tukitoimet miekkaillen pelivälineen voitokkaasti painottomalta puolelta alamäkeen hyökänneelle Karlssonille, joka naulasi kiekon etukulmasta sisään ohi Luukkosen.
Loput viisi maalia nautiskeli kuitenkin Sabres. Hetki ennen voittomaalia Vegasilla oli huipputontti, kun vastaiskun päätteeksi Stephenson käänsi kiekon poikittain Amadiolle, mutta Luukkonen ryösti tämän kilvellään tylysti. Sen jälkeen sitten Martinez menetti kiekon paineen alla ilmaiseksi Robinsonille, joka löysi vierestä Girgensonsin ja tämä saatuaan lapansa auki iski kiekon tarkasti takayläkulmaan. Martinez lahjoittamansa yhden osuman lisäksi avasi neljännelläkin minuutilla suoraan paineen alta Tuchin lapaan, joka laukoi logoon läheltä. Sitä edelsi toki onnistunut ison jään puolustus T. Thompsonia vastaan, mutta se pyyhkiytyi sekunteja myöhemmin pois ja Alec saa iltapuhteestaan miinuksen.
Päätöserässä Okposo lisäsi johtoa taidokkaalla viimeistelyllään reboundista suoraan ilmasta Thompsonin kautta omaan maaliin. Powerin osuma oli sen sijaan torjuttavissa, kun viivakuti painui suoraan sisään. Krebs toki hyvin hämäsi ohjaavansa maalin edessä. Myös Mittelstadtin YV-piiska etualakulmaan oli Loganin maali, kun Whitecloud asemoi itsensä siten ettei kiekko mene tämän peiton läpi ainakaan takakulmaan. Viimeisessä kosmeettisessa Cozensin toisessa AV-maalissa LT imuroi myös paluukudin miinuskulmasta omiin. Vaikka tämä puolestaan pysäytti esim. pelin puolivälissä Dahlinin ohjauksen maalin edestä suorahyökkäyksen lopuksi upeasti patjallaan ja kakkoserän lopussa Bensonin rystyuiton läpiajosta, hän vain päästi minusta 3-4 sellaista maalia, jotka olisivat olleet kopattavissa, joten arvio on negatiivinen. Hän vuoti kauempaa tulleissa vedoissa kuin Patera pahimmillaan ja höntyili junnumaisesti.
Numerot hieman mairittelevat isäntiä, mutta olihan Sabres etevämpi maalinteon tehokkuudessa, pienissä yksityiskohdissa ja hyökkäysten päättämisessä. Vegas minusta pääsi ihan OK paineen alta keskialueelle, mutta sitten toteuttaminen ontui ja syöttöjen laatu oli niin ja näin. PAPP oli puolestaan vähän säntäilevän oloista toisinaan eikä niin jämptiä kuin parhaimmillaan. Plussan arvoisesti erottuivat lähinnä Cotter ja Marchessault.
Denisenko korvasi nelosketjussa Rempalin ja Thompson maalissa Hillin.
Arvosanataulukko
++
+ Cotter, Marchessault
+/- Theodore, Pietrangelo, Hague, Whitecloud, McNabb, Karlsson, Roy, Kolesar, Froese, Morelli, Denisenko, Brisson, Stephenson, Amadio, Barbashev
- Thompson, Martinez
--
Avausmaalissa sekä Brisson että Karlsson pelasivat löysästi omissa katkon jälkeen ja Skinnerin kääntölaukauskin välittömän takaisinriiston jälkeen yllätti helposti Thompsonin. Karlssonin tontilta laukaus lähti, joten moitin hyökkääjistä enemmän häntä tuosta takaiskusta. Cozens lisäsi johtoa alivoimalla kakkoserän alussa Theodoren viivapupeltamisen takia. Pari peliä sitten Theodore selvisi säikähdyksellä vastaavasta kiekonkäsittelyerheestä, muttei enää tällä kertaa. Kakkosylivoima paikkasi heti perään, kun Cotter syötti syvyyteen vasemmalta puolelta ja Roy käänsi kiekon poikittain ohi Powerin takakulmalle hiipineelle Brissonille. Tämä teki uransa ensimmäisen YV-osuman tutusti one-timerilla oikealta puolelta.
Ketjulotto alkoi jo avauserässä Cassidyn toimesta. Brisson putosi neloseen, Morelli nousi kolmoseen ja Cotter ykkösketjuun. Uusittu ykkönen tuotti pian joitain tilanteita. Karlsson löi avauksen ilmasta alas sinisellä ja laukoi sitten itse patjaan ranteella keskeltä. Seuraavassa vaihdossa pitkässä hyökkäyksessä Cotter laukoi sivutolppaan Marchessaultin päätypassista maalin edestä. Jatkotilanteessa Theodore piti viivan kiinni ja palautti kiekon maalin eteen Marchylle, joka aikaili ratkaisuaan laukoen lopulta syliin. Avauserän lopussa Cotter jatkokarvauksensa jälkeen haki vasemmasta kulmasta poikittaissyötöllään Karlssonia, mutta puolustajan katko esti lakaisun tyhjiin. Palkinnon Karlssonin vitja sai lopulta ajassa 24:28, kun Cotter malttoi pystysyötön jälkeen olla laukomatta huonosta kulmasta suoraluistelusta. Hän mieluummin pyörähti laidassa ja pudotti kiekon alas Theodorelle, joka laukoi kohti maalia. Cotter ja Marchessault tekivät maalin edessä tukitoimet miekkaillen pelivälineen voitokkaasti painottomalta puolelta alamäkeen hyökänneelle Karlssonille, joka naulasi kiekon etukulmasta sisään ohi Luukkosen.
Loput viisi maalia nautiskeli kuitenkin Sabres. Hetki ennen voittomaalia Vegasilla oli huipputontti, kun vastaiskun päätteeksi Stephenson käänsi kiekon poikittain Amadiolle, mutta Luukkonen ryösti tämän kilvellään tylysti. Sen jälkeen sitten Martinez menetti kiekon paineen alla ilmaiseksi Robinsonille, joka löysi vierestä Girgensonsin ja tämä saatuaan lapansa auki iski kiekon tarkasti takayläkulmaan. Martinez lahjoittamansa yhden osuman lisäksi avasi neljännelläkin minuutilla suoraan paineen alta Tuchin lapaan, joka laukoi logoon läheltä. Sitä edelsi toki onnistunut ison jään puolustus T. Thompsonia vastaan, mutta se pyyhkiytyi sekunteja myöhemmin pois ja Alec saa iltapuhteestaan miinuksen.
Päätöserässä Okposo lisäsi johtoa taidokkaalla viimeistelyllään reboundista suoraan ilmasta Thompsonin kautta omaan maaliin. Powerin osuma oli sen sijaan torjuttavissa, kun viivakuti painui suoraan sisään. Krebs toki hyvin hämäsi ohjaavansa maalin edessä. Myös Mittelstadtin YV-piiska etualakulmaan oli Loganin maali, kun Whitecloud asemoi itsensä siten ettei kiekko mene tämän peiton läpi ainakaan takakulmaan. Viimeisessä kosmeettisessa Cozensin toisessa AV-maalissa LT imuroi myös paluukudin miinuskulmasta omiin. Vaikka tämä puolestaan pysäytti esim. pelin puolivälissä Dahlinin ohjauksen maalin edestä suorahyökkäyksen lopuksi upeasti patjallaan ja kakkoserän lopussa Bensonin rystyuiton läpiajosta, hän vain päästi minusta 3-4 sellaista maalia, jotka olisivat olleet kopattavissa, joten arvio on negatiivinen. Hän vuoti kauempaa tulleissa vedoissa kuin Patera pahimmillaan ja höntyili junnumaisesti.
Numerot hieman mairittelevat isäntiä, mutta olihan Sabres etevämpi maalinteon tehokkuudessa, pienissä yksityiskohdissa ja hyökkäysten päättämisessä. Vegas minusta pääsi ihan OK paineen alta keskialueelle, mutta sitten toteuttaminen ontui ja syöttöjen laatu oli niin ja näin. PAPP oli puolestaan vähän säntäilevän oloista toisinaan eikä niin jämptiä kuin parhaimmillaan. Plussan arvoisesti erottuivat lähinnä Cotter ja Marchessault.
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jaa-a, onko vika nyt sitten maalivahdeissa, joilla ei taso vaan riitä, ja SinBin.vegasia mukaellen Martinezissa ja Whitecloudissa? Muillakin olisi varmaan parantamisen varaa. Muuten alkaa olla playoffs-paikka pian uhattuna.
62/82 Columbus vs. Vegas
Eichel palasi 19 ottelun tauon jälkeen kokoonpanoon. Hän sai tutut laiturit Barbashevin ja Marchessaultin. Stephenson ja Amadio olivat puolestaan Karlssonin ketjussa. Denisenko nousi kolmoseen Cotterin ja Royn seuraan. Kolesar valui neloseen Morellin ja Froesen luo, joten Brisson putosi vilttiin. Hill oli maalissa.
Arvosanataulukko
++
+ Morelli, Stephenson, Hague
+/- Martinez, Pietrangelo, Theodore, Karlsson, Kolesar, Froese, Amadio, Cotter, Roy, Denisenko, Eichel, Barbashev, Marchessault
- McNabb, Whitecloud, Hill
--
Mahdollisuus piste per peli -vierasreissuun hupeni 6-3 tappioon Blue Jacketsille, joten viiden ottelun kiertueesta käteen jäi vain kolme pistettä. Kolmessa viimeisessä matsissa omiin meni 18 laattaa. Maalinteon aloitti tässä ottelussa kotijoukkue. Werenski laukoi viivasta päin hetkellisesti laiturina olleen Karlssonin peittoa, mutta kiekko jatkoi silti matkaansa maalin eteen, jossa oli eristetty 2v2-tilanne, kun Danforth oli noussut ylemmäs houkutellen Stephensonia mukaansa. McNabb hävisi oman 1v1-tilanteensa Kuralylle, joka siirsi kiekon korkealta takaisin alamäkeen hyökänneelle Danforthille ja tämän one-timer vasemmasta laidasta ohitti Hillin, joka ei ehtinyt matkalle jääneen vedon jälkeen palautua torjuntavalmiuteen. Stephenson oli puolestaan palannut tukkimaan slottia, joten hänkään ei tuohon siirtoon väliin päässyt. Kaaoskiekoilla noppavitonen on murrettavissa ja sen Columbuskin vuorostaan osoitti. 13. minuutilla Karlssonin häviämän oman pään aloituksen jälkeen ruotsalaissentteri vielä unohti keskustan puolustamisen ja Nylander pääsi ronkkimaan maalin edestä Texierin päätypassin rauhassa ohi Hillin, kun Wiljami oli pari metriä väärin sijoittunut aavistaen liikaa sitä, että hän voisi irrota laitaan tekemään stoppia. Martinezkin toki olisi voinut puolustaa jämerämmin.
Avauserän lopussa Vegas kuitenkin iski kahdesti minuuttiin nousten tasoihin. Ensin nelosketju onnistui. Morellin ja Kolesarin jatkokarvaus dumppauksen jälkeen ahdisti Sillingerin hätäiseen syöttöön, jonka katkaisi H3 Froese. Tämä laukoi laidasta maalille ja Morelli käänsi reboundin vanhanaikaisella verkkoon. Tahtomaali oli Masonille jo kolmas seitsemään peliin. Heti perään kakkosketjun pitkä hyökkäys tuotti tulosta. Hague piti hyvin paineen hyökkäysalueella pinchaamalla syvään vasenta laitaa pitkin ja kamppailemalla kiekon Amadion kanssa Sillingeria ja Nylanderia vastaan maalin taakse Stephensonille. Karlsson luonnollisesti valui varmistamaan siniviivaan, jotta 2-1-2/2-3 rakenne säilyi. Stephensonin syöttö päädystä valui aina ruotsalaiselle asti ja rannelaukaus b-pisteiden välistä yllätti Tarasovin puhtaasti, kun Nylander ei ehtinyt enää palaamaan keskemmälle peittämään laukausta. Täten Wiljami paikkasi 2-0 maalin lepsuutensa.
37. minuutilla Columbus palasi edelle, vaikka avauskymppi erästä oli ritarien hallintaa. Karlsson ja Amadio hävisivät kaksinkamppailun punaviivalla ja keskialueen käännöstä Gaudreau siirsi kiekon Gudbransonille, jonka lämärin oikeasta laidasta Hill vain hörppäsi. Päätöserän alussa Kolesar ei saanut haltuunsa Pietrangelon jättöä ja peli kääntyi omiin vastaiskun vastaiskuna. McNabb peitti syötön, joten Hillin vastuulle jäi Nylanderin pysäyttäminen, mutta tämän rannelaukaus laidasta räpylän alta takakulmaan oli liian tarkka torjuttavaksi. Päätöskympin alussa Golden Knights kavensi 4-3:een. Kakkosketjun pitkä hyökkäys tuotti toisen onnistumisen. Amadio syötti päädystä Theodorelle, joka käänsi kiekon vielä oikeaan laitaan, josta Stephenson paukutti kiekon reppuun komeasti. Reilun minuutin päästä kuitenkin Whitecloud sössi päätykiekon hakemisessa ja siirto ränniä pitkin Roylle epäonnistui, kun hän suti ohi pelivälineestä. Chinakhov kiitti siitä laukoen slotista kiekon välittömästi Hillin ohitse. Loppuluvut kuljetti tyhjiin hattutemppunsa täydentänyt Nylander.
Stephenson saa plussan 1+1 tehoistaan ja Morelli tahtomaalistaan. Hague ei tehnyt näkyviä virheitä ja oli alustamassa Karlssonin kihausta. Ehkä siirrot paineen alla omissa olivat pari kertaa vähän sinne päin, mutta annettakoot se anteeksi. Hänet siirrettiin jo avauserässä ykköspakkipariin, mutta kestävä ratkaisu hänen peluuttamisensa ykkösparissa ei ole, koska sen historia on osoittanut tarpeeksi monta kertaa, vaikka tässä matsissa Pietrangelon kanssa he sallivat 13 minuutissa tasaviisikoin vain 0.2 maalin verran odottamaa omiin. Martinez-Whitecloud kaksikkokin oli hyvä muutoksen jälkeen, kun sen maaliodottamat olivat 0.98-0.14, mutta Zachille on annettava miinus viidennen takaiskun tapahtumista. McNabb saa vuorostaan rapaa avausmaalista ja ehkä Nylanderin toisessakin osumassa hän olisi voinut haastaa laukausta enemmän. Hill puolestaan päästi pari helppoa maalia. Toki hän loisti suunnanmuutoksissa muutoin ja pysäytti varsinkin avauserässä 3v2-vastahyökkäyksiä 3-4 kappaletta liukuen poikittaissyötöistä lähteneiden laukauksien tielle tasapainoisesti ja vangiten joustorannarit syliinsä.
Eichelin paluu oli ihan OK. Hänen ketjunsa pelasi 50-50 kiekkoa. Paras tekopaikka oli kakkoserän alussa, mutta Eichelin päätypassista Marchessault tuuttasi kiekon Tarasovin syliin keskustasta. 12. minuutilla puolestaan jatkokarvaus toimi ja laiturit kamppailivat kiekon viivaan, josta Theodore laukoi kilpeen ja maalin edessä Eichel ei ihan yltänyt huitomaan reboundia ilmasta sisään. Ylivoimalla puolestaan Eichel mursi kertaalleen siniviivan taitavasti keskeltä ja levitti laitaan Marchessaultille, joka löysi poikittaissyötöllään Stephensonin. Tämä ei laukonut avopaikasta vasemmalta puolelta, vaan yritti jäädyttää veskarin kuljettamalla kiekon nollakulmaan, josta kääntö maalin eteen katkesi mailoihin. Kolmosketju puolestaan ylitti keskialueen ehkä kaikkein puhtaimmin ja sen yhteistyöjääkiekko miellytti silmääni, mutta tuotanto jäi piippuun, vaikka se selkeästi hallitsi virtausta omissa vaihdoissaan, joten en voi jakaa plussaa Cotterille, Roylle tai varsinkaan Denisenkolle.
Eichel palasi 19 ottelun tauon jälkeen kokoonpanoon. Hän sai tutut laiturit Barbashevin ja Marchessaultin. Stephenson ja Amadio olivat puolestaan Karlssonin ketjussa. Denisenko nousi kolmoseen Cotterin ja Royn seuraan. Kolesar valui neloseen Morellin ja Froesen luo, joten Brisson putosi vilttiin. Hill oli maalissa.
Arvosanataulukko
++
+ Morelli, Stephenson, Hague
+/- Martinez, Pietrangelo, Theodore, Karlsson, Kolesar, Froese, Amadio, Cotter, Roy, Denisenko, Eichel, Barbashev, Marchessault
- McNabb, Whitecloud, Hill
--
Mahdollisuus piste per peli -vierasreissuun hupeni 6-3 tappioon Blue Jacketsille, joten viiden ottelun kiertueesta käteen jäi vain kolme pistettä. Kolmessa viimeisessä matsissa omiin meni 18 laattaa. Maalinteon aloitti tässä ottelussa kotijoukkue. Werenski laukoi viivasta päin hetkellisesti laiturina olleen Karlssonin peittoa, mutta kiekko jatkoi silti matkaansa maalin eteen, jossa oli eristetty 2v2-tilanne, kun Danforth oli noussut ylemmäs houkutellen Stephensonia mukaansa. McNabb hävisi oman 1v1-tilanteensa Kuralylle, joka siirsi kiekon korkealta takaisin alamäkeen hyökänneelle Danforthille ja tämän one-timer vasemmasta laidasta ohitti Hillin, joka ei ehtinyt matkalle jääneen vedon jälkeen palautua torjuntavalmiuteen. Stephenson oli puolestaan palannut tukkimaan slottia, joten hänkään ei tuohon siirtoon väliin päässyt. Kaaoskiekoilla noppavitonen on murrettavissa ja sen Columbuskin vuorostaan osoitti. 13. minuutilla Karlssonin häviämän oman pään aloituksen jälkeen ruotsalaissentteri vielä unohti keskustan puolustamisen ja Nylander pääsi ronkkimaan maalin edestä Texierin päätypassin rauhassa ohi Hillin, kun Wiljami oli pari metriä väärin sijoittunut aavistaen liikaa sitä, että hän voisi irrota laitaan tekemään stoppia. Martinezkin toki olisi voinut puolustaa jämerämmin.
Avauserän lopussa Vegas kuitenkin iski kahdesti minuuttiin nousten tasoihin. Ensin nelosketju onnistui. Morellin ja Kolesarin jatkokarvaus dumppauksen jälkeen ahdisti Sillingerin hätäiseen syöttöön, jonka katkaisi H3 Froese. Tämä laukoi laidasta maalille ja Morelli käänsi reboundin vanhanaikaisella verkkoon. Tahtomaali oli Masonille jo kolmas seitsemään peliin. Heti perään kakkosketjun pitkä hyökkäys tuotti tulosta. Hague piti hyvin paineen hyökkäysalueella pinchaamalla syvään vasenta laitaa pitkin ja kamppailemalla kiekon Amadion kanssa Sillingeria ja Nylanderia vastaan maalin taakse Stephensonille. Karlsson luonnollisesti valui varmistamaan siniviivaan, jotta 2-1-2/2-3 rakenne säilyi. Stephensonin syöttö päädystä valui aina ruotsalaiselle asti ja rannelaukaus b-pisteiden välistä yllätti Tarasovin puhtaasti, kun Nylander ei ehtinyt enää palaamaan keskemmälle peittämään laukausta. Täten Wiljami paikkasi 2-0 maalin lepsuutensa.
37. minuutilla Columbus palasi edelle, vaikka avauskymppi erästä oli ritarien hallintaa. Karlsson ja Amadio hävisivät kaksinkamppailun punaviivalla ja keskialueen käännöstä Gaudreau siirsi kiekon Gudbransonille, jonka lämärin oikeasta laidasta Hill vain hörppäsi. Päätöserän alussa Kolesar ei saanut haltuunsa Pietrangelon jättöä ja peli kääntyi omiin vastaiskun vastaiskuna. McNabb peitti syötön, joten Hillin vastuulle jäi Nylanderin pysäyttäminen, mutta tämän rannelaukaus laidasta räpylän alta takakulmaan oli liian tarkka torjuttavaksi. Päätöskympin alussa Golden Knights kavensi 4-3:een. Kakkosketjun pitkä hyökkäys tuotti toisen onnistumisen. Amadio syötti päädystä Theodorelle, joka käänsi kiekon vielä oikeaan laitaan, josta Stephenson paukutti kiekon reppuun komeasti. Reilun minuutin päästä kuitenkin Whitecloud sössi päätykiekon hakemisessa ja siirto ränniä pitkin Roylle epäonnistui, kun hän suti ohi pelivälineestä. Chinakhov kiitti siitä laukoen slotista kiekon välittömästi Hillin ohitse. Loppuluvut kuljetti tyhjiin hattutemppunsa täydentänyt Nylander.
Stephenson saa plussan 1+1 tehoistaan ja Morelli tahtomaalistaan. Hague ei tehnyt näkyviä virheitä ja oli alustamassa Karlssonin kihausta. Ehkä siirrot paineen alla omissa olivat pari kertaa vähän sinne päin, mutta annettakoot se anteeksi. Hänet siirrettiin jo avauserässä ykköspakkipariin, mutta kestävä ratkaisu hänen peluuttamisensa ykkösparissa ei ole, koska sen historia on osoittanut tarpeeksi monta kertaa, vaikka tässä matsissa Pietrangelon kanssa he sallivat 13 minuutissa tasaviisikoin vain 0.2 maalin verran odottamaa omiin. Martinez-Whitecloud kaksikkokin oli hyvä muutoksen jälkeen, kun sen maaliodottamat olivat 0.98-0.14, mutta Zachille on annettava miinus viidennen takaiskun tapahtumista. McNabb saa vuorostaan rapaa avausmaalista ja ehkä Nylanderin toisessakin osumassa hän olisi voinut haastaa laukausta enemmän. Hill puolestaan päästi pari helppoa maalia. Toki hän loisti suunnanmuutoksissa muutoin ja pysäytti varsinkin avauserässä 3v2-vastahyökkäyksiä 3-4 kappaletta liukuen poikittaissyötöistä lähteneiden laukauksien tielle tasapainoisesti ja vangiten joustorannarit syliinsä.
Eichelin paluu oli ihan OK. Hänen ketjunsa pelasi 50-50 kiekkoa. Paras tekopaikka oli kakkoserän alussa, mutta Eichelin päätypassista Marchessault tuuttasi kiekon Tarasovin syliin keskustasta. 12. minuutilla puolestaan jatkokarvaus toimi ja laiturit kamppailivat kiekon viivaan, josta Theodore laukoi kilpeen ja maalin edessä Eichel ei ihan yltänyt huitomaan reboundia ilmasta sisään. Ylivoimalla puolestaan Eichel mursi kertaalleen siniviivan taitavasti keskeltä ja levitti laitaan Marchessaultille, joka löysi poikittaissyötöllään Stephensonin. Tämä ei laukonut avopaikasta vasemmalta puolelta, vaan yritti jäädyttää veskarin kuljettamalla kiekon nollakulmaan, josta kääntö maalin eteen katkesi mailoihin. Kolmosketju puolestaan ylitti keskialueen ehkä kaikkein puhtaimmin ja sen yhteistyöjääkiekko miellytti silmääni, mutta tuotanto jäi piippuun, vaikka se selkeästi hallitsi virtausta omissa vaihdoissaan, joten en voi jakaa plussaa Cotterille, Roylle tai varsinkaan Denisenkolle.
Systeemin toteutus hieman sakkaa, vastustajien maalinteon tehokkuus on ollut etevämpää ja muut ovat myös oppineet entistä paremmin pelaamaan Golden Knightsia vastaan. Toronto-peli osoitti, että huipputaso riittää silti edelleen kenen vain kaatamiseen, mutta ehjät 60-minuuttiset ovat olleet vähissä ja epätyypillisiä lapsuksia on sattunut tavattoman paljon niin veskareille kuin kenttäpelaajille. Vierittäisin vastuuta enemmän pelaajiston kuin valmennuksen suuntaan, vaikkakin olen hieman pohtinut sitä, että mikä merkitys apuvalmentajista esim. Donskovin poistumisella on ollut. Hänhän on nyt osa voittoisaa Starsin valmennustiimiä. Pystyvätkö Ward ja Ducharme tuomaan lisäarvoa tarpeeksi Craigin ja Donskovin korvaajina? Golden Knights on edelleen ehkä sarjan syvin ja paras joukkue, kun verrataan pelaajia 1-20, mutta kun pitää alkaa kaivamaan laarista pelaajia 21-30, ongelmia tulee jonkin verran, muttei se saa olla tekosyy, kun pakisto ja veskarit ovat kuitenkin terveinä. Kuukausi riittää helposti pelin saamiseen alkukauden kaltaiseen jiiriin. Minikriisit kuuluvat pitkään kauteen, mutta toki viimeiset 50 peliä Vegas on kiekkoillut saldolla 22-22-6, joten turhan pitkäksi tuo piste per peli -tahti on venynyt 11-0-1 alun jälkeen. Joulukuussa oli yhdeksän matsin pisteputki ja uskon kyllä yhä, että pian Golden Knights aloittaa pelaamaan tuloksellisesti taas voittoisaa jääkiekkoa.Jaa-a, onko vika nyt sitten maalivahdeissa, joilla ei taso vaan riitä, ja SinBin.vegasia mukaellen Martinezissa ja Whitecloudissa? Muillakin olisi varmaan parantamisen varaa. Muuten alkaa olla playoffs-paikka pian uhattuna.
53/72 Silver Knights vs. Roadrunners 4-3 vl.
Tähän on tultu, että Primeau on ykkösketjun laituri. Kesällä hankittu Hughes teki vihdoin AHL-debyyttinsä saatuaan itsensä kuntoutettua. Sedoff, Cracknell tai Quinney ei vieläkään ollut pelikuntoinen.
Rondbjerg - Brabenec - Primeau
Benson - Demek - D'Amato
Swetlikoff - Hughes - Pelton-Byce
Geertsen - Jones - Hickey
Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Björnfot - Mayo
Saville
Vikman
Plussat ja miinukset
++
+ Rondbjerg, Brabenec, Hickey
+/- Björnfot, Mayo, Cormier, Bischoff, Korczak, Saville, Primeau, Benson, Swetlikoff, Hughes, Pelton-Byce, Geertsen, Demek
- Ahac, D'Amato, Jones
--
- D'Amato tuhlasi avausvaihdossa läpiajon. Lähes heti sen jälkeen peli oli 0-1, kun Brabenec epäonnistui varmistamaan keskialueella Cormieria ja vieraat saivat 2v1-tilanteen. Ahac ei saanut katki passia ja Doan puttasi kiekon tyhjiin takatolpalta. Ykkösylivoima tasoitti 11. minuutilla, kun Brabenec jatkoi päädystä Cormierin syötön slottiin ja Rondbjerg naulasi kiekon sisään. 18. minuutilla Leonard teki upean esityön voittaen kamppailun oikeassa laidassa D'Amatoa ja Bensonia vastaan. Demek toimi palomiehenä keskustassa ja painoton pakki Szuber jäi auki. Leonard kikkaili parin ukon välistä keskelle ja syötti sitten Demekin läpi juuri Szuberille, joka pääsi kävelemään suhteellisen vapaaseen vetopaikkaan laukoen kiekon yläriman alle tarkasti. Yksi mies alisti siis kokonaista hyökkäysketjua. Avauserän vedot olivat 13-3, joten 1-2 tilanne tuntui vääryydeltä, mutta tasaviisikoin Jones ja Cormier tuhlasivat hyvät vetopaikat b-pisteiden välistä laukoen päin Villaltaa
- Kakkoserän alussa Hickey kuitenkin tasoitti 2-2:een Mayon laukauksen reboundista. Rondbjerg sai kakkossyötön pudotuksestaan siniviivaan. Erän lopussa Tucson osui ylivoimalla, kun Räty ohjasi Kampferin laukauksen sisään. Geertsenillä ja Jonesilla ei kommunikaatio toiminut, kun kumpikaan ei selkeästi ollut alempi hyökkääjä laukaushetkellä tukkimassa slottia eikä kumpikaan ollut peittämässä myöskään viivakutia, vaan nämä olivat välimallin miehiä. Päätöskympillä HSK tuli tasoihin. Brabenec katkoi avaussyötön sinisen alla ja saatuaan kiekon takaisin laidasta Hickeylta, tarjoili sitten toistamiseen Rondbjergille maalipaikan luukulle eikä tämä erehtynyt päästyään nokikkain Villaltan kanssa. Pilkuissa onnistuivat ykkösparissa identtisillä rystynostoilla patjan yli Doan ja Brabenec sekä vitosparissa kämmenuitolla Demek, joten kotijoukkue otti ison voiton. Se oli ansaittu vetojen oltua 31-16. Roadrunners loi uhkaa vain ylivoimilla ja muutamista transitioista, mutta Saville torjui päätöserässä mm. Theisenin nousun vasemmasta laidasta maalille
- Hughesin debyytistä ei paljoa mieleen jäänyt. Hän oli melko pienikokoinen rightin sisupussi, joka väänsi kokoisekseen ihan hyvin laitojen lähellä. Pidin intensiteetistä ja tasapainosta. Kiekolliset väläykset uupuivat
54/72 Henderson vs. Tucson 2-5
Hickey ja Primeau vaihtoivat paikkoja. Pinard korvasi kolmosessa Hughesin, joten Swetlikoff siirtyi keskelle. Chayka korvasi Björnfotin ja Vikman aloitti maalissa.
Plussat ja miinukset
++
+ Benson, Rondbjerg, Brabenec, Hickey
+/- Vikman, Demek, Bischoff, Chayka, Ahac, Korczak, Mayo, D'Amato, Swetlikoff, Pelton-Byce, Pinard, Geertsen, Jones, Primeau
- Cormier
--
- Alku oli hyvä tarjoten kaksi maalia neljään minuuttiin. Ensin H3 Benson piti paineen hyökkäysalueella siirtäen kiekon takaisin syvään vasemmasta laidasta. Demekin passi kulmasta maalille tavoitti D'Amaton, joka ohitti Villaltan. Toisessa maalissa Ahacin ohilaukauksen jälkeen Rondbjerg ja Brabenec rouhivat päädyssä voitokkaasti. Hickey ui oikea-aikaisesti tyhjään tilaan keskustaan ja viimeisteli kiekon reppuun tanskalaisen syötöstä
- Tucson kavensi kahdeksan minuutin kohdalla. Aloituksen jälkeen se loi korkealle 3v3-tilanteen houkutellen Demekin kauemmas pakeista, jotka jäivät 2v2-tilanteeseen maalille. Kampfer laukoi ohi Bensonin ja Kirkland pudotti kiekon Cormierin edestä alamäkeen hyökänneelle Poganskille, jonka havainnointi oli Demekiltä varsin puutteellista, kun tämä tuijotti vain kiekkoa. Vegas päästi samanlaisen maalin Columbusta vastaan eilen. Roadrunnersin 2-2 tasoituksessakin maalin edessä oli eristetty 2v2-tilanne ja Jenik ohjasi Theisenin puolustajien välistä siniviivasta lähettämän laukauksen ohi voimattoman Vikmanin. Voittomaalikin oli ohjuri, kun Smith vuorostaan ohjasi Chaykan edestä Diliberatoren laukauksen sisään. Heti maalinjälkeisessä vaihdossa Tucson osui uudelleen 2v2-transitiosta. Bischoff ohjasi Rädyn laukomaan oikeasta laidasta takapatjaan. Rebound tuli suoraan Kelemenin lapaan eikä Cormier saanut tätä sidotuksi valitettavasti. Päätöserän alkupuolella loppuluvut 2-5 iski ylivoimalla Jenik. Kampfer laukoi viivasta, Räty sai lavan väliin matkalla ja Jenik vielä luistimensa maalin edessä, joten kyseessä oli tuplaohjaus. Hankala Vikmania oli tuostakaan takaiskusta syyttää. Pomput olivat vierailla kohdillaan, mutta toki ne se ansaitsi hyvin toteutetuilla hyökkäysalueen hyökkäyspeleillään saaden HSK:n noppavitosen venymään löyhäksi ja kun omissa joutuu juoksemaan kiekon perässä, väsyy menemään ajoissa vetolinjojen tielle tai voittamaan maalineduskamppailuita. Kotijoukkue puolestaan jotenkin passivoitui johdossa eikä saanut hyökkäyspeliään rullaamaan enää avausvitosen jälkeen
- Plussat menevät tehoilijoille pl. Demek, joka oli osasyyllinen 2-1 kavennukseen. Rondbjerg ja Brabenec ovat löytäneet pientä kemiaa viime matseissa ja Hickey istui heidän vierelleen ainakin Primeauta paremmin. Hyvät vaihtoehdot kärkikenttiin ovat vähissä, kun niin monta miestä on kutsuttu ylös tuuraamaan. Cormier puolestaan nappaa miinusta osasyyllisyydestä pariin takaiskuun
Golden Knights teki yöllä ensimmäisen peliliikkeensä siirtotakarajan lähestyessä. Anthony Mantha 50%:n pidätyksellä tuli seuraan vaihdossa toisen ja neljännen kierroksen varausvuoroihin. Olen tyytyväinen kauppahintaan, koska mitään arvokasta Vegas ei menettänyt. Mantha on osunut 20 kertaa tällä kaudella 56 ottelussa. Käsittääkseni hän on pelannut eniten oikeana laiturina, joten luontainen pelipaikka alkuun olisi Cotterin ja Royn rinnalla kolmosketjun oikeassa laidassa, jos kärkiketjut pidetään ennallaan. Tai sitten hänet istutetaan Stephensonin ja Karlssonin rinnalle kakkoslinjastoon. Yksi vaihtoehto olisi myös palauttaa Cotter-Karlsson-Amadio kolmikko kolmosketjuksi ja rakentaa kakkosketjuksi Stephenson-Roy-Mantha. Manthan kohdalla kysymysmerkkinä on se, mikä on hänen moraalinsa kiekottomana, mutta eiköhän Cassidyn alaisuudessa ja voittavan kulttuurin ympäröimänä hän sitoudu systeemin vaatimuksiin kiltisti, kun Barbashevinkin kohdalla puheet vuotamisesta puolustussuuntaan ovat kuitenkin olleet aika vähäisiä ritariaikana, vaikka tämä joitain harhasyöttöjä onkin jaellut satunnaisesti, mutta omissa Barbashev on ollut ihan OK. Uskon, että Manthastakin on iloa joukkueelle raamikkaana roikaleena.
Tilastojen mukaan 20 maalistaan 14 Mantha on viimeistellyt maalin edestä ja 90 laukauksestakin 39 on lähtenyt tuolta sektorilta. Kelasin noita maaleja läpi ja iso osa niistä on tullut suunnanmuutoshyökkäysten päätteeksi, joten niitä hän on ainakin mallikas päättämään. Cassidyhan haluaa jokaisessa ketjussa olevan pelaajan, joka tekee maalinteon tukitoimia mielellään ja parkkeeraa itsensä ytimeen ottamaan iskuja vastaan. Oletin tilastojen myötä, että Mantha sellainen olisi, mutta maalit/syöttöpisteet maalin edessä seisomisen seurauksena olivat vähemmistössä, joten nähtäväksi jää, että olisiko Manthasta tuollaiseksi pelaajaksi Vegasissa. Toki ei siellä koko aikaa tarvitse päivystää, koska Barbashevkin viihtyy välillä H3-roolissa b-pisteiden välissä laukausvalmiudessa odottaen esim. Eichelin ruokintaa ulkokehältä.
Tähän on tultu, että Primeau on ykkösketjun laituri. Kesällä hankittu Hughes teki vihdoin AHL-debyyttinsä saatuaan itsensä kuntoutettua. Sedoff, Cracknell tai Quinney ei vieläkään ollut pelikuntoinen.
Rondbjerg - Brabenec - Primeau
Benson - Demek - D'Amato
Swetlikoff - Hughes - Pelton-Byce
Geertsen - Jones - Hickey
Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Björnfot - Mayo
Saville
Vikman
Plussat ja miinukset
++
+ Rondbjerg, Brabenec, Hickey
+/- Björnfot, Mayo, Cormier, Bischoff, Korczak, Saville, Primeau, Benson, Swetlikoff, Hughes, Pelton-Byce, Geertsen, Demek
- Ahac, D'Amato, Jones
--
- D'Amato tuhlasi avausvaihdossa läpiajon. Lähes heti sen jälkeen peli oli 0-1, kun Brabenec epäonnistui varmistamaan keskialueella Cormieria ja vieraat saivat 2v1-tilanteen. Ahac ei saanut katki passia ja Doan puttasi kiekon tyhjiin takatolpalta. Ykkösylivoima tasoitti 11. minuutilla, kun Brabenec jatkoi päädystä Cormierin syötön slottiin ja Rondbjerg naulasi kiekon sisään. 18. minuutilla Leonard teki upean esityön voittaen kamppailun oikeassa laidassa D'Amatoa ja Bensonia vastaan. Demek toimi palomiehenä keskustassa ja painoton pakki Szuber jäi auki. Leonard kikkaili parin ukon välistä keskelle ja syötti sitten Demekin läpi juuri Szuberille, joka pääsi kävelemään suhteellisen vapaaseen vetopaikkaan laukoen kiekon yläriman alle tarkasti. Yksi mies alisti siis kokonaista hyökkäysketjua. Avauserän vedot olivat 13-3, joten 1-2 tilanne tuntui vääryydeltä, mutta tasaviisikoin Jones ja Cormier tuhlasivat hyvät vetopaikat b-pisteiden välistä laukoen päin Villaltaa
- Kakkoserän alussa Hickey kuitenkin tasoitti 2-2:een Mayon laukauksen reboundista. Rondbjerg sai kakkossyötön pudotuksestaan siniviivaan. Erän lopussa Tucson osui ylivoimalla, kun Räty ohjasi Kampferin laukauksen sisään. Geertsenillä ja Jonesilla ei kommunikaatio toiminut, kun kumpikaan ei selkeästi ollut alempi hyökkääjä laukaushetkellä tukkimassa slottia eikä kumpikaan ollut peittämässä myöskään viivakutia, vaan nämä olivat välimallin miehiä. Päätöskympillä HSK tuli tasoihin. Brabenec katkoi avaussyötön sinisen alla ja saatuaan kiekon takaisin laidasta Hickeylta, tarjoili sitten toistamiseen Rondbjergille maalipaikan luukulle eikä tämä erehtynyt päästyään nokikkain Villaltan kanssa. Pilkuissa onnistuivat ykkösparissa identtisillä rystynostoilla patjan yli Doan ja Brabenec sekä vitosparissa kämmenuitolla Demek, joten kotijoukkue otti ison voiton. Se oli ansaittu vetojen oltua 31-16. Roadrunners loi uhkaa vain ylivoimilla ja muutamista transitioista, mutta Saville torjui päätöserässä mm. Theisenin nousun vasemmasta laidasta maalille
- Hughesin debyytistä ei paljoa mieleen jäänyt. Hän oli melko pienikokoinen rightin sisupussi, joka väänsi kokoisekseen ihan hyvin laitojen lähellä. Pidin intensiteetistä ja tasapainosta. Kiekolliset väläykset uupuivat
54/72 Henderson vs. Tucson 2-5
Hickey ja Primeau vaihtoivat paikkoja. Pinard korvasi kolmosessa Hughesin, joten Swetlikoff siirtyi keskelle. Chayka korvasi Björnfotin ja Vikman aloitti maalissa.
Plussat ja miinukset
++
+ Benson, Rondbjerg, Brabenec, Hickey
+/- Vikman, Demek, Bischoff, Chayka, Ahac, Korczak, Mayo, D'Amato, Swetlikoff, Pelton-Byce, Pinard, Geertsen, Jones, Primeau
- Cormier
--
- Alku oli hyvä tarjoten kaksi maalia neljään minuuttiin. Ensin H3 Benson piti paineen hyökkäysalueella siirtäen kiekon takaisin syvään vasemmasta laidasta. Demekin passi kulmasta maalille tavoitti D'Amaton, joka ohitti Villaltan. Toisessa maalissa Ahacin ohilaukauksen jälkeen Rondbjerg ja Brabenec rouhivat päädyssä voitokkaasti. Hickey ui oikea-aikaisesti tyhjään tilaan keskustaan ja viimeisteli kiekon reppuun tanskalaisen syötöstä
- Tucson kavensi kahdeksan minuutin kohdalla. Aloituksen jälkeen se loi korkealle 3v3-tilanteen houkutellen Demekin kauemmas pakeista, jotka jäivät 2v2-tilanteeseen maalille. Kampfer laukoi ohi Bensonin ja Kirkland pudotti kiekon Cormierin edestä alamäkeen hyökänneelle Poganskille, jonka havainnointi oli Demekiltä varsin puutteellista, kun tämä tuijotti vain kiekkoa. Vegas päästi samanlaisen maalin Columbusta vastaan eilen. Roadrunnersin 2-2 tasoituksessakin maalin edessä oli eristetty 2v2-tilanne ja Jenik ohjasi Theisenin puolustajien välistä siniviivasta lähettämän laukauksen ohi voimattoman Vikmanin. Voittomaalikin oli ohjuri, kun Smith vuorostaan ohjasi Chaykan edestä Diliberatoren laukauksen sisään. Heti maalinjälkeisessä vaihdossa Tucson osui uudelleen 2v2-transitiosta. Bischoff ohjasi Rädyn laukomaan oikeasta laidasta takapatjaan. Rebound tuli suoraan Kelemenin lapaan eikä Cormier saanut tätä sidotuksi valitettavasti. Päätöserän alkupuolella loppuluvut 2-5 iski ylivoimalla Jenik. Kampfer laukoi viivasta, Räty sai lavan väliin matkalla ja Jenik vielä luistimensa maalin edessä, joten kyseessä oli tuplaohjaus. Hankala Vikmania oli tuostakaan takaiskusta syyttää. Pomput olivat vierailla kohdillaan, mutta toki ne se ansaitsi hyvin toteutetuilla hyökkäysalueen hyökkäyspeleillään saaden HSK:n noppavitosen venymään löyhäksi ja kun omissa joutuu juoksemaan kiekon perässä, väsyy menemään ajoissa vetolinjojen tielle tai voittamaan maalineduskamppailuita. Kotijoukkue puolestaan jotenkin passivoitui johdossa eikä saanut hyökkäyspeliään rullaamaan enää avausvitosen jälkeen
- Plussat menevät tehoilijoille pl. Demek, joka oli osasyyllinen 2-1 kavennukseen. Rondbjerg ja Brabenec ovat löytäneet pientä kemiaa viime matseissa ja Hickey istui heidän vierelleen ainakin Primeauta paremmin. Hyvät vaihtoehdot kärkikenttiin ovat vähissä, kun niin monta miestä on kutsuttu ylös tuuraamaan. Cormier puolestaan nappaa miinusta osasyyllisyydestä pariin takaiskuun
Golden Knights teki yöllä ensimmäisen peliliikkeensä siirtotakarajan lähestyessä. Anthony Mantha 50%:n pidätyksellä tuli seuraan vaihdossa toisen ja neljännen kierroksen varausvuoroihin. Olen tyytyväinen kauppahintaan, koska mitään arvokasta Vegas ei menettänyt. Mantha on osunut 20 kertaa tällä kaudella 56 ottelussa. Käsittääkseni hän on pelannut eniten oikeana laiturina, joten luontainen pelipaikka alkuun olisi Cotterin ja Royn rinnalla kolmosketjun oikeassa laidassa, jos kärkiketjut pidetään ennallaan. Tai sitten hänet istutetaan Stephensonin ja Karlssonin rinnalle kakkoslinjastoon. Yksi vaihtoehto olisi myös palauttaa Cotter-Karlsson-Amadio kolmikko kolmosketjuksi ja rakentaa kakkosketjuksi Stephenson-Roy-Mantha. Manthan kohdalla kysymysmerkkinä on se, mikä on hänen moraalinsa kiekottomana, mutta eiköhän Cassidyn alaisuudessa ja voittavan kulttuurin ympäröimänä hän sitoudu systeemin vaatimuksiin kiltisti, kun Barbashevinkin kohdalla puheet vuotamisesta puolustussuuntaan ovat kuitenkin olleet aika vähäisiä ritariaikana, vaikka tämä joitain harhasyöttöjä onkin jaellut satunnaisesti, mutta omissa Barbashev on ollut ihan OK. Uskon, että Manthastakin on iloa joukkueelle raamikkaana roikaleena.
Tilastojen mukaan 20 maalistaan 14 Mantha on viimeistellyt maalin edestä ja 90 laukauksestakin 39 on lähtenyt tuolta sektorilta. Kelasin noita maaleja läpi ja iso osa niistä on tullut suunnanmuutoshyökkäysten päätteeksi, joten niitä hän on ainakin mallikas päättämään. Cassidyhan haluaa jokaisessa ketjussa olevan pelaajan, joka tekee maalinteon tukitoimia mielellään ja parkkeeraa itsensä ytimeen ottamaan iskuja vastaan. Oletin tilastojen myötä, että Mantha sellainen olisi, mutta maalit/syöttöpisteet maalin edessä seisomisen seurauksena olivat vähemmistössä, joten nähtäväksi jää, että olisiko Manthasta tuollaiseksi pelaajaksi Vegasissa. Toki ei siellä koko aikaa tarvitse päivystää, koska Barbashevkin viihtyy välillä H3-roolissa b-pisteiden välissä laukausvalmiudessa odottaen esim. Eichelin ruokintaa ulkokehältä.
Amerikanihme
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
No niin, Vegas yrittää ryhtiliikkeitä. Anthony Mantha ja Noah Hanifin sisään, Miromanov ilmeisesti ulos, ja Martinez injured reserviin. Ihan mukavan tuottelias Hanifin on ollut vuosikausia, joten toivottavasti hänestä saadaan hyvä Martinezin korvaaja pidemmällekin ajanjaksolle. Peukkua tälle alustavasti.
Mantha oli kai aikoinaan suuri lupaus Tetroitissa, mutta kehitys ei sitten ihan kehittynyt odotettua vauhtia ja hän on jämähtänyt sellaiseksi 20 maalin per kausi pelaajaksi. No, kai hänestä voisi kohtuullinen kakkos-kolmosketjun raataja tulla, joka tuottaisi kohtuullista tulosta. Joten varovainen peukku tälle peliliikkeelle.
Katsotaan, onko muuta tulossa tai menossa. Toivottavasti näillä nyt olisi ainakin positiivinen vaikutus joukkueen suurelta osin aneemiseen viime aikojen pelaamiseen.
Mantha oli kai aikoinaan suuri lupaus Tetroitissa, mutta kehitys ei sitten ihan kehittynyt odotettua vauhtia ja hän on jämähtänyt sellaiseksi 20 maalin per kausi pelaajaksi. No, kai hänestä voisi kohtuullinen kakkos-kolmosketjun raataja tulla, joka tuottaisi kohtuullista tulosta. Joten varovainen peukku tälle peliliikkeelle.
Katsotaan, onko muuta tulossa tai menossa. Toivottavasti näillä nyt olisi ainakin positiivinen vaikutus joukkueen suurelta osin aneemiseen viime aikojen pelaamiseen.
Ei Mantha raataja ole, eikä sellaiseksi muutu. Enemmän semmoinen artisti joka välillä pelaa kovalla tasolla ja sitten yhtäkkiä katoaa kuvasta muutamaksi viikoksi. Kun viitsii käyttää kroppaansa niin saa kyllä itselleen tilaa mutta Detroitissa (ja varmaan Washingtonissakin) tuo oli turhan harvinaista.Mantha oli kai aikoinaan suuri lupaus Tetroitissa, mutta kehitys ei sitten ihan kehittynyt odotettua vauhtia ja hän on jämähtänyt sellaiseksi 20 maalin per kausi pelaajaksi. No, kai hänestä voisi kohtuullinen kakkos-kolmosketjun raataja tulla, joka tuottaisi kohtuullista tulosta. Joten varovainen peukku tälle peliliikkeelle.
55/72 Silver Knights vs. Condors 0-4
Rempal ja Denisenko palasivat auttamaan junnuritareita neljän pisteen mittelöön. Grigori odotetusti palasi Rondbjergin ja Brabenecin ketjuun, vaikka Hickey ihan hyvin siinä viime pelissä pelasi. Rempal puolestaan tuli kakkoseen Bensonin ja Demekin rinnalle. Hickey otti ruudun kolmosesta Jonesin ja Geertsenin rinnalta ja D'Amato putosi neloseen, jossa Primeau oli keskellä ja Swetlikoff toisessa laidassa. Pinard ja Pelton-Byce siis siirtyivät vilttiin. Pakisto oli ennallaan ja Saville aloitti maalissa. Patera avasi luukkua.
Rondbjerg - Brabenec - Denisenko
Benson - Demek - Rempal
Geertsen - Jones - Hickey
Swetlikoff - Primeau - D'Amato
Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Chayka - Mayo
Saville
Patera
Plussat ja miinukset
++
+
+/- Chayka, Mayo, Ahac, Cormier, Korczak, Swetlikoff, Primeau, D'Amato, Geertsen, Jones, Hickey, Benson, Rempal, Demek, Rondbjerg, Denisenko, Brabenec
- Saville, Bischoff
--
- Jo toisella minuutilla syntyi voittomaali, kun Tullion räväkkä kuti oikealta b-pisteeltä ohitti Savillen suorahyökkäyksen päätteeksi. Nuo vedot pitäisi vain torjua tällaisissa otteluissa. Avauserän puolivälissä Lavoie lisäsi johtoa reboundista. Condors loi ylös 3v2-ylivoiman. Denisenko ei palomiehenä lähtenyt sinne mukaan slotista, mutta vapaa pelaaja Kemp liikkui silti vastaliikkeellä kohti noppavitosen keskustaa Denisenkon etupuolelle ja laukoi tämän jaloista takapatjaan varmistamaan valuneen Griffithin syötöstä. Maalin edessä Lavoie peruutti irti vartioijastaan Bischoffista saaden rauhassa ampua kiekon verkkoon. Hienosti väsätty maali isäntien ykkösketjua vastaan. Tälläkin kaudella HSK:ta ahkerasti kurittanut Lavoie osui toistamiseen kakkoserässä ylivoimalla omasta toimistostaan vasemmasta siivestä suoraan poikittaissyötöstä. Loppuluvut 0-4 tehtiin tyhjiin
- Ritarien ehkä paras tekopaikka tuli heti pelin neljännellä minuutilla. Mayo piti siniviivan kiinni ja Rempal nousi oikeasta laidasta vapaasti maalille, mutta Campbell pysäytti tämän laukauksen lähietäisyydeltä kilvellään. Avauserän viime hetkillä Benson puolestaan kiersi korkealle ja laukoi sivuttaisliikkeestä kohti maalia. Irtokiekko kimposi slottiin Rempalille, mutta Campbell nollasi hänet toistamiseen hyvästä paikasta. Muutoin ytimeen ei hyökkäysalueella ollut asiaa, kun Condors viisikkopuolusti tarkasti eikä HSK:n yläkerrassa ollut edunluojia syvyydessä. Muutamat viivavedot olivat veskarille marjoja. Avauserän vedot kirjattiinkin 5-10. Keskialueen ylityksistä sinällään pidin ja HSK kiekotteli maltilla kärkikarvaajan vipuun, mutta luovuus ja kädet loppuivat kesken hyökkäyssiniviivan murtamisen jälkeen. Toisessa erässä valmennus laittoi yhteen Denisenkon ja Rempalin sekä siirsi Rondbjergin näiden keskelle, muttei sekään auttanut, vaikka kakkoserän lopussa Denisenko kiersikin hyökkäysaluetta kiekko lavassaan ja aiheutti laukauksellaan mehevän reboundin, johon Rempal ei kuitenkaan aivan käsiksi päässyt maalin edessä. Ylivoimilla tämä toki kokeili rannelaukaustaan oikeasta siivestä ja Cormier lämäriään viivasta tuloksetta. Rempalille merkittiin lopulta yhteensä seitsemän ja Cormierille neljä laukausta kohti maalia, mutta ruuti oli vain märkää tällä kertaa. Onnistujia on tasaisen harmaasta nipusta vaikea keksiä tälläkään kertaa. Savillelle annan miinuksen avausmaalista ja Bischoffille 0-2 osumasta
- Tappio vesitti pitkälti playoffhaaveen lopullisesti. Ero Condorsiin on kahdeksan pistettä ja sillä on rästipelejä kolme kappaletta. Canucks puolestaan on kymmenen pistettä edellä. Viimeiset 17 matsia tulevat olemaan siis enemmän tai vähemmän merkityksettömiä. Asetin tavoitteeksi Craigin ryhmälle yhden playoffsarjan voiton, mutta siitä tullaan jäämään kauas. Se on iso pettymys. Tämän vuoden puolella voi toki syyttää pitkälti materiaalin kapeutta jatkuvista tappioista. Joulutauolle mentäessähän HSK oli divarinsa viides ja mukana taistelussa viimeisistä playoffpaikoista ihan hyvin
Yöllä tosiaan taas tapahtui. Järkytyin aamukolmelta lukiessani Twitteristä, että Vegas olisikin puolustajakaupoilla. Miromanovin kauppaaminen kävi kieltämättä järkeen, koska Huttonille tehtiin jo syksyllä jatkosopimus ja lisäksi Korczak ja Cormier ovat kolkuttelemassa ovea pysyvämmin. Ja kuten kirjoitin tovi sitten, minusta hänen liikkeensä ei ainakaan ensimmäisissä peleissä pitkän loukkaantumisen jälkeen ollut ihan entisellään, kun polven tukilihakset oli jumpattu huolella kuntoon ja alaraajat näyttivät aiempaa tuhdimmilta, joten änärimatseissakin hän tyytyi melko simppeliin kiekonliikuttamiseen varoen ylihyökkäämistä, mutta toki eiköhän ensi syksynä tilanne ole viimeistään normaali ja Mirolta taas nähdä keskialueen ylittäviä soolokuskauksia. Kiitoksia siis vuosista Vegasissa hänelle. Miehestä oli helppo pitää hänen nöyrän asenteensa takia ja auttoihan hän englanninkielen taitoisena Chaykaa, Dorofeyevia ja Morozovia aikanaan sopeutumaankin länsirannikolle. Silver Knightsin puolustajien yhden kauden piste-ennätys on hänen nimissään (53gp 11+29=40) ja tälläkin kaudella hän pelasi viisi kuntoutusmatsia piste per peli -tahdilla. Toivon näkeväni häneltä tällaisia osumia Flames-paidassakin:
Hanifinille kaiketi tehtävä jatkosopimus varmistaa lopullisesti sen, että Martinez ei enää ensi kaudella ole kultainen ritari. Kun Theodorea ei ole haluttu peluuttaa Pietrangelon parina, nyt tämä saa alustavasti riittävän tasokkaan vasemman puolustajan rinnalleen, kun Alec on alkanut taantumaan viime aikoina, vaikkakin tämä on ehkä pelannut loukkaantuneena mentyään nyt IR-listalle. Toki kämmejä sattui jo viime playoffeissa, mutta alkukaudesta Martinez sai siistittyä peliään jonkun verran, kunnes tämän vuoden puolella hän on taas alkanut vuotamaan. Iältään Hanifin sopii Eichelin menestysikkunaan ja on tosiaan avuksi oletettavasti pidemmäksikin aikaa. Tietysti sisäinen kemia menee jossain määrin uusiksi enkä ole varma siitä, että onko näin isojen kalojen tuominen sisään pelkästään hyvä asia kesken kauden, mutta kun kyseessä on yksi Eichelin ystävistä, ongelmia ei varmaankaan pitäisi tulla.
Hanifinia kehutaan hänen luistelustaan ja syöttötaidostaan. Maalinteon tehokkuuskin on tällä kaudella ollut kunnossa. Lisäksi hän pystyy tulemaan paineen alta pois analytiikan mukaan hyvin ja se tietysti helpottaa Pietrangelon elämää. Toki Vegas paineen alta lähdöissä ennemmin liikuttaa kiekkoa ränniin puolustajien toimesta yhdellä tai toisella kosketuksella laitureiden huoleksi. Eräässä podcastissa muuten mainittiin Hanifinista se, että tällä on joskus vaikeuksia noutaa päätykiekkoja ensimmäisenä miehenä ja hän on antanut Tanevin hoitaa sen puolen. Tanev on sitten syöttänyt viereen hänelle ja Hanifin kuljettanut kiekon pois paineen alta. Pietrangelo onneksi on parhaimmillaan härkämäinen dumppausten hakija, joten varmaan luvassa on samanlainen työnjako kuin Tanevin kanssa. Luotan, että Hanifin pystyy avaamaan peliä oman maalin takaa Martinezia laadukkaammin Pietrangelon siirron jälkeen.
Muutaman koostevideon perusteella Hanifin tykkää liittyä mukaan vastahyökkäyksiin ja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä aktivoituminen painottomalta puoleltakaan ei ole ongelma. Jälkimmäistähän Vegas toisinaan käyttää hyväkseen, jos maalipaikkoja ei muuten synny riittämiin pelkän hyökkäyskolmikon voimin 2-1-2/2-3 rakenteella. Pääosin toki ritaripakit pysyttelevät siniviivassa ja Hanifin näyttäisi tanssivan kohtalaisen hyvin sivuttain saadakseen vetolinjan auki maalille ohi lähimmän vastustajan laiturin, mikä on hyvä juttu sekin. Kyvykkyys pelata niin ali- kuin ylivoimaa on mukava bonus. Luulen, että Hanifin ottaa alkuun Haguen paikan kakkosalivoimasta Whitecloudin parina, koska McNabb-Pietrangelo kaksikkoa en lähtisi rikkomaan. McNabb tuskin myöskään katsoisi hyvällä sitä, että uusi kasvo syrjäyttäisi monivuotisen ykkösalivoimapelurin. Kakkosylivoimassa tarjolla olisi kenties laukojan paikka oikeassa siivessä, mutta Cassidy kyllä on suosinut ennemmin neljää hyökkääjää per YV-viisikko eikä Pietrangeloa noin vain ohiteta hierarkiassa.
Uutta kolmosveskaria odotan vielä hankittavaksi, koska Patera ei vain riitä. Sen enempää en lähtisi kokoonpanoa muokkaamaan, kun Carrier ja Dorofeyevkin ovat palaamassa peleille ja minusta esim. Cotter ansaitsisi pelata pudotuspelejä tällä kaudella katsomossa istumisen sijaan. Jos hyökkäykseen hankitaan joku lisäys, se voisi olla sitten korkeintaan 13. hyökkääjäksi sopiva jantteri.
Rempal ja Denisenko palasivat auttamaan junnuritareita neljän pisteen mittelöön. Grigori odotetusti palasi Rondbjergin ja Brabenecin ketjuun, vaikka Hickey ihan hyvin siinä viime pelissä pelasi. Rempal puolestaan tuli kakkoseen Bensonin ja Demekin rinnalle. Hickey otti ruudun kolmosesta Jonesin ja Geertsenin rinnalta ja D'Amato putosi neloseen, jossa Primeau oli keskellä ja Swetlikoff toisessa laidassa. Pinard ja Pelton-Byce siis siirtyivät vilttiin. Pakisto oli ennallaan ja Saville aloitti maalissa. Patera avasi luukkua.
Rondbjerg - Brabenec - Denisenko
Benson - Demek - Rempal
Geertsen - Jones - Hickey
Swetlikoff - Primeau - D'Amato
Bischoff - Korczak
Ahac - Cormier
Chayka - Mayo
Saville
Patera
Plussat ja miinukset
++
+
+/- Chayka, Mayo, Ahac, Cormier, Korczak, Swetlikoff, Primeau, D'Amato, Geertsen, Jones, Hickey, Benson, Rempal, Demek, Rondbjerg, Denisenko, Brabenec
- Saville, Bischoff
--
- Jo toisella minuutilla syntyi voittomaali, kun Tullion räväkkä kuti oikealta b-pisteeltä ohitti Savillen suorahyökkäyksen päätteeksi. Nuo vedot pitäisi vain torjua tällaisissa otteluissa. Avauserän puolivälissä Lavoie lisäsi johtoa reboundista. Condors loi ylös 3v2-ylivoiman. Denisenko ei palomiehenä lähtenyt sinne mukaan slotista, mutta vapaa pelaaja Kemp liikkui silti vastaliikkeellä kohti noppavitosen keskustaa Denisenkon etupuolelle ja laukoi tämän jaloista takapatjaan varmistamaan valuneen Griffithin syötöstä. Maalin edessä Lavoie peruutti irti vartioijastaan Bischoffista saaden rauhassa ampua kiekon verkkoon. Hienosti väsätty maali isäntien ykkösketjua vastaan. Tälläkin kaudella HSK:ta ahkerasti kurittanut Lavoie osui toistamiseen kakkoserässä ylivoimalla omasta toimistostaan vasemmasta siivestä suoraan poikittaissyötöstä. Loppuluvut 0-4 tehtiin tyhjiin
- Ritarien ehkä paras tekopaikka tuli heti pelin neljännellä minuutilla. Mayo piti siniviivan kiinni ja Rempal nousi oikeasta laidasta vapaasti maalille, mutta Campbell pysäytti tämän laukauksen lähietäisyydeltä kilvellään. Avauserän viime hetkillä Benson puolestaan kiersi korkealle ja laukoi sivuttaisliikkeestä kohti maalia. Irtokiekko kimposi slottiin Rempalille, mutta Campbell nollasi hänet toistamiseen hyvästä paikasta. Muutoin ytimeen ei hyökkäysalueella ollut asiaa, kun Condors viisikkopuolusti tarkasti eikä HSK:n yläkerrassa ollut edunluojia syvyydessä. Muutamat viivavedot olivat veskarille marjoja. Avauserän vedot kirjattiinkin 5-10. Keskialueen ylityksistä sinällään pidin ja HSK kiekotteli maltilla kärkikarvaajan vipuun, mutta luovuus ja kädet loppuivat kesken hyökkäyssiniviivan murtamisen jälkeen. Toisessa erässä valmennus laittoi yhteen Denisenkon ja Rempalin sekä siirsi Rondbjergin näiden keskelle, muttei sekään auttanut, vaikka kakkoserän lopussa Denisenko kiersikin hyökkäysaluetta kiekko lavassaan ja aiheutti laukauksellaan mehevän reboundin, johon Rempal ei kuitenkaan aivan käsiksi päässyt maalin edessä. Ylivoimilla tämä toki kokeili rannelaukaustaan oikeasta siivestä ja Cormier lämäriään viivasta tuloksetta. Rempalille merkittiin lopulta yhteensä seitsemän ja Cormierille neljä laukausta kohti maalia, mutta ruuti oli vain märkää tällä kertaa. Onnistujia on tasaisen harmaasta nipusta vaikea keksiä tälläkään kertaa. Savillelle annan miinuksen avausmaalista ja Bischoffille 0-2 osumasta
- Tappio vesitti pitkälti playoffhaaveen lopullisesti. Ero Condorsiin on kahdeksan pistettä ja sillä on rästipelejä kolme kappaletta. Canucks puolestaan on kymmenen pistettä edellä. Viimeiset 17 matsia tulevat olemaan siis enemmän tai vähemmän merkityksettömiä. Asetin tavoitteeksi Craigin ryhmälle yhden playoffsarjan voiton, mutta siitä tullaan jäämään kauas. Se on iso pettymys. Tämän vuoden puolella voi toki syyttää pitkälti materiaalin kapeutta jatkuvista tappioista. Joulutauolle mentäessähän HSK oli divarinsa viides ja mukana taistelussa viimeisistä playoffpaikoista ihan hyvin
Yöllä tosiaan taas tapahtui. Järkytyin aamukolmelta lukiessani Twitteristä, että Vegas olisikin puolustajakaupoilla. Miromanovin kauppaaminen kävi kieltämättä järkeen, koska Huttonille tehtiin jo syksyllä jatkosopimus ja lisäksi Korczak ja Cormier ovat kolkuttelemassa ovea pysyvämmin. Ja kuten kirjoitin tovi sitten, minusta hänen liikkeensä ei ainakaan ensimmäisissä peleissä pitkän loukkaantumisen jälkeen ollut ihan entisellään, kun polven tukilihakset oli jumpattu huolella kuntoon ja alaraajat näyttivät aiempaa tuhdimmilta, joten änärimatseissakin hän tyytyi melko simppeliin kiekonliikuttamiseen varoen ylihyökkäämistä, mutta toki eiköhän ensi syksynä tilanne ole viimeistään normaali ja Mirolta taas nähdä keskialueen ylittäviä soolokuskauksia. Kiitoksia siis vuosista Vegasissa hänelle. Miehestä oli helppo pitää hänen nöyrän asenteensa takia ja auttoihan hän englanninkielen taitoisena Chaykaa, Dorofeyevia ja Morozovia aikanaan sopeutumaankin länsirannikolle. Silver Knightsin puolustajien yhden kauden piste-ennätys on hänen nimissään (53gp 11+29=40) ja tälläkin kaudella hän pelasi viisi kuntoutusmatsia piste per peli -tahdilla. Toivon näkeväni häneltä tällaisia osumia Flames-paidassakin:
Hanifinille kaiketi tehtävä jatkosopimus varmistaa lopullisesti sen, että Martinez ei enää ensi kaudella ole kultainen ritari. Kun Theodorea ei ole haluttu peluuttaa Pietrangelon parina, nyt tämä saa alustavasti riittävän tasokkaan vasemman puolustajan rinnalleen, kun Alec on alkanut taantumaan viime aikoina, vaikkakin tämä on ehkä pelannut loukkaantuneena mentyään nyt IR-listalle. Toki kämmejä sattui jo viime playoffeissa, mutta alkukaudesta Martinez sai siistittyä peliään jonkun verran, kunnes tämän vuoden puolella hän on taas alkanut vuotamaan. Iältään Hanifin sopii Eichelin menestysikkunaan ja on tosiaan avuksi oletettavasti pidemmäksikin aikaa. Tietysti sisäinen kemia menee jossain määrin uusiksi enkä ole varma siitä, että onko näin isojen kalojen tuominen sisään pelkästään hyvä asia kesken kauden, mutta kun kyseessä on yksi Eichelin ystävistä, ongelmia ei varmaankaan pitäisi tulla.
Hanifinia kehutaan hänen luistelustaan ja syöttötaidostaan. Maalinteon tehokkuuskin on tällä kaudella ollut kunnossa. Lisäksi hän pystyy tulemaan paineen alta pois analytiikan mukaan hyvin ja se tietysti helpottaa Pietrangelon elämää. Toki Vegas paineen alta lähdöissä ennemmin liikuttaa kiekkoa ränniin puolustajien toimesta yhdellä tai toisella kosketuksella laitureiden huoleksi. Eräässä podcastissa muuten mainittiin Hanifinista se, että tällä on joskus vaikeuksia noutaa päätykiekkoja ensimmäisenä miehenä ja hän on antanut Tanevin hoitaa sen puolen. Tanev on sitten syöttänyt viereen hänelle ja Hanifin kuljettanut kiekon pois paineen alta. Pietrangelo onneksi on parhaimmillaan härkämäinen dumppausten hakija, joten varmaan luvassa on samanlainen työnjako kuin Tanevin kanssa. Luotan, että Hanifin pystyy avaamaan peliä oman maalin takaa Martinezia laadukkaammin Pietrangelon siirron jälkeen.
Muutaman koostevideon perusteella Hanifin tykkää liittyä mukaan vastahyökkäyksiin ja hyökkäysalueen hyökkäyspelissä aktivoituminen painottomalta puoleltakaan ei ole ongelma. Jälkimmäistähän Vegas toisinaan käyttää hyväkseen, jos maalipaikkoja ei muuten synny riittämiin pelkän hyökkäyskolmikon voimin 2-1-2/2-3 rakenteella. Pääosin toki ritaripakit pysyttelevät siniviivassa ja Hanifin näyttäisi tanssivan kohtalaisen hyvin sivuttain saadakseen vetolinjan auki maalille ohi lähimmän vastustajan laiturin, mikä on hyvä juttu sekin. Kyvykkyys pelata niin ali- kuin ylivoimaa on mukava bonus. Luulen, että Hanifin ottaa alkuun Haguen paikan kakkosalivoimasta Whitecloudin parina, koska McNabb-Pietrangelo kaksikkoa en lähtisi rikkomaan. McNabb tuskin myöskään katsoisi hyvällä sitä, että uusi kasvo syrjäyttäisi monivuotisen ykkösalivoimapelurin. Kakkosylivoimassa tarjolla olisi kenties laukojan paikka oikeassa siivessä, mutta Cassidy kyllä on suosinut ennemmin neljää hyökkääjää per YV-viisikko eikä Pietrangeloa noin vain ohiteta hierarkiassa.
Uutta kolmosveskaria odotan vielä hankittavaksi, koska Patera ei vain riitä. Sen enempää en lähtisi kokoonpanoa muokkaamaan, kun Carrier ja Dorofeyevkin ovat palaamassa peleille ja minusta esim. Cotter ansaitsisi pelata pudotuspelejä tällä kaudella katsomossa istumisen sijaan. Jos hyökkäykseen hankitaan joku lisäys, se voisi olla sitten korkeintaan 13. hyökkääjäksi sopiva jantteri.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »