Vegas Golden Knights 2022–2023

  • 82 389
  • 373

Mihin asti Golden Knights yltää kaudella 2022–2023?

  • Mestaruuteen

    Ääniä: 3 3,6%
  • Finaaliin

    Ääniä: 0 0,0%
  • Konferenssifinaaliin

    Ääniä: 4 4,8%
  • Konferenssivälierään

    Ääniä: 20 24,1%
  • Pudotuspelien avauskierrokselle

    Ääniä: 37 44,6%
  • Pudotuspelien ulkopuolelle

    Ääniä: 19 22,9%

  • Äänestäjiä
    83
  • Poll closed .

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
+ Pietrangelo, Marchessault, Stephenson, Kessel, Eichel
Makuasioitahan nämä, mutta jotenkin Marchessault vaikutti tehottomalta (tässäkin) pelissä. Paljon enemmän odotin harjoitusleirin perusteella. Ja jatkoajalla tullut turha jäähy ja sen jälkeinen lämmäily (Twitter tweet linkki) Nääsvillen pelaajaa (Tomasino ilmeisesti) päin oli kyllä sen arvoinen teko, että minä olisin antanut hänelle piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän miinuksen (kuten armeijassa aikoinaan sain itse kuulla). Eichelin tehoton turha pyöriminen varsinaisen peliajan lopussa kiekon kanssa myös ärsytti, kun olisi pitänyt epätoivoisesti yrittää laukoa ja survoa kiekkoa maaliin. Joten ei plussaa minulta hänelle.
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Varsinkin ensimmäisessä erässä huomioni kiinnittyi Dorofeyeviin, tosin hän hävisi vähän kuvasta jatkossa. Mutta hänen uransa on alkanut ihan uskomattomasti NHL:ssä. Tiedän, että @Salming on seurannut Dorofeyeviä jo pitkän aikaa. Minut hänen uskomattoman tehokas alkunsa on yllättänyt, varsinkin, kun rankkasin harjoitusleirillä Morozovinkin hänen yläpuolelleen, eikä Pavel ole kai AHL:ssäkään mitään hurjia tehoja tehnyt. Luulenpa, ettei @Salming:kaan odottanut ehkä yhtä tehokasta NHL-alkua häneltä. Olisikin kiva lukea vähän kommentteja ja ajatuksia siitä, miksi Dorofeyev on yhtäkkiä noussut NHL-kokoonpanoon ja ollut niin tehokas.
Niin, mikään esimerkiksi tämän kauden AHL-otteissa ei viitannut siihen, että hän tekisi sellaisen NHL-läpimurron kuin hän on toistaiseksi tehnyt. Tehokkuutta selittää jo varaustilaisuuden aikaan mainostetun hyvän laukauksen lisäksi korkea laukausprosentti 22,6%, joka väistämättä laskee tulevaisuudessa, mutta kuten on monesti todettu, osaahan Dorofeyev myös hyökkäysalueella olla usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan maalin läheisyydessä ja se on tärkeä ominaisuus hyökkääjälle. Karlsson ja Smith ovat sitten kyenneet hänet löytämään tyhjästä tilasta.

Makuasioitahan nämä, mutta jotenkin Marchessault vaikutti tehottomalta (tässäkin) pelissä. Paljon enemmän odotin harjoitusleirin perusteella. Ja jatkoajalla tullut turha jäähy ja sen jälkeinen lämmäily (Twitter tweet linkki) Nääsvillen pelaajaa (Tomasino ilmeisesti) päin oli kyllä sen arvoinen teko, että minä olisin antanut hänelle piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän miinuksen (kuten armeijassa aikoinaan sain itse kuulla). Eichelin tehoton turha pyöriminen varsinaisen peliajan lopussa kiekon kanssa myös ärsytti, kun olisi pitänyt epätoivoisesti yrittää laukoa ja survoa kiekkoa maaliin. Joten ei plussaa minulta hänelle.
Juu, hieman spekulatiivisia ehkä Marchessaultin ja Eichelin plussat olivat, mutta päädyinpä palkitsemaan heidät kuitenkin syistä, jotka perustelin edellisessä viestissäni.

67/72 Henderson vs. Tucson

Saville oli aluksi merkitty maaliin, mutta Papirny ottikin hänen paikkansa lopulta. Calgaryssa loukkaantuneet Miromanov ja Patera eivät olleet kehissä.

Quinney - Manninen - Rempal
Brisson - Froese - Smith
Rondbjerg - Morozov - Marushev
Loewen - Conrad - Marino

Bischoff - Cormier
Hickey - Korczak
Chayka - Mayo

Papirny
Saville

Plussat ja miinukset
++
+ Papirny, Morozov, Marushev, Conrad, Manninen, Brisson, Froese, Hickey, Korczak
+/- Chayka, Mayo, Bischoff, Loewen, Marino, Rondbjerg, Smith, Rempal, Quinney
- Cormier
--

Kauden kolmanneksi viimeisestä kotiottelusta Silver Knights otti 5-4 voiton rankkareilla. Kotijoukkue teki kaikki varsinaisen peliajan maalinsa jo ensimmäisten 16 minuutin aikana. 1-0 maalissa Morozov kuljetti kiekon yli hyökkäyssiniviivan oikeaan kulmaan. Marushev jatkokamppaili sen siellä itselleen vieraiden alakertaa vastaan ja poimi siniviivasta esiin nousseen Hickeyn, jonka yhden kosketuksen viimeistely keskustasta upposi ohi Parksin. Tasoitus syntyi reilun minuutin päästä, kun Chayka oli ensimmäisenä siirtokiekossa keskialueella, mutta hukkasi sen Jenikin karvauksen vuoksi. Seurasi 2v1-vastaisku, jossa Carcone syötti viereen ohi Mayon ja McGregor laukoi vasemmalta puolelta kiekon etukulmaan Papirnyn. Puoli minuuttia myöhemmin kuitenkin peli oli jo 2-1, kun vieraiden seuraavassa 2v1-hyökkäyksessä Korczak katkaisi poikittaissyötön ja vapautti Conradin 1v1-vastaiskuun pitkällä pystysyötöllä. Tämän laukaus puolustajan jaloista upposi aivan takayläkulmaan. Seuraavakin isäntien nopea vastahyökkäys tuotti tulosta. Chayka tuki 4v3-vastaiskua keskikaistaa pitkin ja kuljetti kiekon yli sinisen ennen syöttöään vasemmalle Quinneylle. Tämän poikittaissyöttö löysi Mannisen, joka paukutti oikeasta laidasta suoraan syötöstä etuyläkulmaan lukemiksi 3-1. Erinomaisesti paikattu 1-1 tasoituksen erhe Chaykalta. Manniselle osuma oli seitsemäs viimeisiin kuuteen otteluun. 4-1 osuma oli samantyylinen kuin edelliset. Smith pääsi väliin kiekkoon omalla alueella ja lähti nostamaan vastaiskua. Froese kuljetti yli sinisen keskeltä, syötti vasemmalle Brissonille ja tämä poimi takaviistosta Korczakin, joka päätti suunnanmuutoshyökkäyksen tarkkaan laukaukseen alakulmaan.




Toisen erän avauskympillä Roadrunners kavensi kahdesti. Ensin Hebig liikkui kulmasta kohti siniviivaa ja käänsi sieltä vain kiekon kohti maalia. Papirny torjui sen patjallaan, mutta maalin kulmalla oli valppaana Douglas siirtäen paluukiekon maaliin. Cormier oli kaksi metriä irti miehestään maalin edessä ja se oli liikaa. 4-3 maalissa puolestaan Bischoffin pakki-pakkisyöttö oli pomppiva eikä Korczak saanut sitä kunnolla haltuun. Imama riisti, Doan tarjoili 2v1-tilanteessa passin ohi Bischoffin ja Cracknell niittasi one-timerin sisään vasemmalta puolelta. Halpa takaisku huolimattoman kiekollisen pelin seurauksena. 4-4 tasoitus ottelun päätöskympillä oli sekin ilmainen. McGregor vapautui jäähyltä ja vastaanotti purkukiekon jäähyaitioiden edessä. Hän kuljetti eteenpäin vasenta laitaa pitkin ja Korczak ohjasi hänet hyvin pieneen kulmaan. McGregor kuitenkin heitti kiekon maalille ja se kimposi ikävästi Rondbjergin luistimesta ohi voimattoman Papirnyn.

Rankkareissa Brisson laukoi läheltä kämmeneltä syliin ja Papirny tökkäsi kiekon Cracknellilta kesken harhautuksen. Marushev lähestyi oikealta keskustaa ja ampui sitten tylysti längistä kiekon sisään. Papirny puolestaan piti luukut kiinni Carconea vastaan. Quinneyn rannelaukaus osui vuorostaan olkapäähän, mutta Papirny häiritsi myös Smithia riittämiin ja tämä menetti kiekon kesken kämmenuiton, joten lisäpiste jäi kotijoukkueelle ja Papirny kirjasi ensimmäisen AHL-voittonsa 42 torjunnalla. Siitä hyvästä hän ansaitsee myös plussan, koska takaiskut eivät hänen piikkiinsä menneet ja vastapainona oli muutama hyvä pysäytys. Kuudennella minuutilla Doanin vitja mylläsi aikansa kulmissa Mannisen ketjua vastaan, kunnes Doan oli auki slotissa ja latasi suoraan syötöstä lämärin, jonka Papirny pysäytti. Toisessa erässä juuri ennen 4-3 kavennusta Papirny puolestaan nollasi keskeltä Knotin painavan rannelaukauksen 3v2-vastaiskun päätteeksi. Päätöserän loppupuolella mieleen jäi Tucson-pelurin rannelaukauksen nollaus oikeasta siivestä vieraiden ylivoimalla.

Muutoin plussat menevät tehoilijoille. Maalinsa lisäksi Manninen alusti toisen erän alussa 2v1-hyökkäyksessä maalipaikan Rempalille, mutta tämä laukoi oikeasta laidasta päin maaliin vaihdettua Tendeckia. Hetken päästä lopputulema oli sama Loewenin laukauksessa 2v1-tilanteen lopuksi. Froese puolestaan riisti kiekon alimmalta pelaajalta 29. minuutilla ja laukoi sitten heti terävästi, mutta Tendeck oli hereillä siinäkin kudissa. Brisson vuorostaan kilautti päätöserässä tolppaan vasemmasta laidasta. Cormier kirjaa miinuksen 4-2 maalista, koska se oli ainoa takaisku, johon oli selkeä syyllinen. Toisessa päässä myös hän tuhlasi pari mehevää tonttia. Päätöserän puolivälissä kiekko valui ylivoimalla päädystä hänelle b-pisteiden väliin, mutta luja lämäri vastakiekkoon meni kokonaan ohi keksinnöstä. Jatkoajalla puolestaan Manninen syötti viivasta maalin vasemmalle kulmalle, mutta Cormier päätti nousunsa viimeistelyyn suoraan torsoon. Morozov 1-0 maalin alustuksen lisäksi oli myös ylivoimilla varma kiekon ylöstuoja.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
79/82 Vegas vs. Los Angeles

Brossoit oli maalissa, joten Quick ei päässyt askiin toiseksi edellistä seuraansa vastaan. Dorofeyev nostettiin puolestaan pysyvästi Barbashevin tilalle kakkosketjuun ja Amadio oli ykkösessä kera Karlssonin ja Smithin. Barbashevia testattiin vuorostaan Stephensonin ja Kesselin laidalla eli hänkin jatkoi samassa ketjussa kuin Preds-pelin toisella puolikkaalla. Blueger teki tilaa nelosen keskellä Roylle.

Arvosanataulukko
++
+ Kessel, Stephenson, Barbashev, Pietrangelo
+/- Brossoit, Eichel, Marchessault, Dorofeyev, Karlsson, Smith, Amadio, Howden, Kolesar, Roy, Hague, Hutton, Whitecloud, McNabb, Martinez
-
--

Kolmannella minuutilla oli käydä kylmät. Byfield irtosi laitapainista Stephensonin pihdeistä nopeasti kohti maalia ja samalla Kopitar laukoi oikeasta laidasta kiekon kohti maalia. Stephenson sentterinä jätti miehensä seuraamisen puolitiehen ja Pietrangelo jäi 1v2-tilanteeseen maalille. Joko Kempe tai Byfield ohjasi kiekon Brossoitin läpi, mutta Vegasin onneksi osuma hylättiin paitsiona valmentajahaaston jälkeen. Videopojat olivat jälleen tarkkana ja onnistuneiden haastojen putki kahdella viime kaudella on nyt yhdeksän haaston mittainen.

Heti perään toisessa päässä tuhisi. Barbashev piti viivan kiinni ja palautti purkuyrityksen ränniä pitkin takaisin maalin taakse. Stephenson jätti kiekon Kesselille, joka karisti oman vartioijansa Doughtyn ja iski vanhanaikaisella Golden Knightsin johtoon, kun kiekko lirui Korpisalon varusteiden läpi sisään. Sama ketju oli asialla minuutti myöhemmin. Ensin Kessel kamppaili vahvasti kiekosta vieraiden alueella siniviivan tuntumassa ja avuksi tullut Stephenson onnistui lopulta estämään Lizottea purkamasta. Nopeasta käännöstä Barbashev hakeutui auki oikeaan laitaan ja naulasi one-timerin verkkoon Stephensonin pitkästä poikittaissyötöstä. Eikä uusitun kolmosketjun hurja vire siihen päättynyt, vaan se teki myös 3-0 osuman ajassa 6:07. Kessel kuljetti kiekon keskeltä sisään ja levitti Stephensonille. Sitten hän jatkoi matkaansa maalille, jossa Durzi tönäisi hänet päin maalia, joka siirtyi osin pois paikoiltaan. Samassa Stephenson leikkasi vasemmalta keskelle ja uitti rystyltä kiekon yli maaliviivan. Toinen tolppa pysyi niukasti paikoillaan siihen asti, että kiekko ylitti maaliviivan, joten osuma hyväksyttiin. Minuutin jääajalla kolme tehtyä maalia oli erittäin tehokasta toimintaa Stephensonin koostumukselta.

11. minuutilla uusittu ykkösylivoima lisäsi puita uuniin. Pietrangelo laukoi siniviivasta ohi maalin. Eichel oli hereillä päätypompussa ja jatkoi sen yhdellä kosketuksella takatolpalle, josta Roy puttasi tyhjiin Gavrikovin oltua myöhässä. Stephenson oli tuossa koostumuksessa slotissa ja Dorofeyev oikeassa siivessä. Kakkosylivoimassahan Dorofeyev sai jo aiemmin jääaikaa, mutta nyt hän oli vielä isompien poikien seurassa. Uusittu kakkosylivoima oli puolestaan sellainen, että Hutton oli viivassa, Barbashev maalilla ja keskilinjan muodosti Marchessault-Karlsson-Smith, joten Kessel ei enää ylivoimalle mahtunut. Kakkoserän alussa Vegas teki illan viimeisen maalinsa, kun Kopitar ei saanut keskustassa haltuun avaussyöttöä. Marchessault nappasi irtokiekon ja laukoi sen läheltä ylös, kun Korpisalo pudotti ajoissa jäihin. Copley vaihdettiin syystäkin kehiin ja hän laittoi luukut umpeen loppupeliksi.

Kings kavensi kahdesti vielä toisen erän toisella puolikkaalla. Ensin ylivoimalla Kempe haki poikittaissyöttöä oikeasta siivestä, mutta kiekko kimposi todella onnekkaasti Howdenin ja Pietrangelon luistimista maalin eteen Kopitarille, joka ohitti voimattoman Brossoitin. Howden oli oikeaoppisesti alempana hyökkääjänä sitomassa slottipelaajaa ja estämässä samalla poikittaissyöttöä, joten eipä takaiskusta voi tosiaan syyttää kuin huonoa tuuria. Hetkeä myöhemmin ylivoimalla puolestaan Pietrangelo jätti kiekon Eichelille, jolla oli ylöstuontivastuu. Tämä kuitenkaan ei päässyt pujottelemaan siniviivan yli, koska Gavrikov tökkäsi kiekon irti lavasta ja polki läpiajoon. Viimeistely rystyltä ohitti Brossoitin.

Päätöserä oli vuorostaan laidoissa nyhjäämistä molemmissa päissä. Golden Knights piti riittävästi pelaajia pelin alla eikä antanut ylivoimahyökkäyksiä, vaan odotti viisaasti kellon kulumista loppuun. Kertaalleen kotijoukkue sai päätösvitosella kiekon vielä reppuun ylivoimalla, kun Marchessault ja Hutton kierrättivät takakolmiossa kiekon Smithille, jonka piiska ohitti Copleyn, mutta osumaa edelsi paitsio, joten maalia ei hyväksytty. Voitto tarkoitti sitä, että Golden Knightsilla on kolmen pisteen johto Edmontoniin, kun pelejä on jäljellä kolme. Läntisen konferenssin voitto on täten jo melko saletissa, koska Öljyhän ei kaikkia loppupelejään voita, jolloin yksikin voitto joko Dallasista tai tuplapeleistä Krakenia vastaan riittänee runkosarjatittelin varmistamiseen. Kuusi pistettä perässä oleva Coloradokin hävinnee ainakin vielä kerran viimeisissä viidessä pelissään, jolloin sekään ei ohi tulisi. Avauskauden piste-ennätys (109) olisi toki mukava rikkoa ja se vaatii siis neljää pistettä kolmesta viimeisestä pelistä. Lähetyksessä nostettiin esiin myös viime aikojen kotisaldo, joka on 11-2-1 viimeisistä 14 ottelusta, joten syyskauden ongelmat kotipelaamisessa ovat viimeistään tähdistötauon jälkeen kadonneet ja T-Mobile Areena on taas ikävä paikka vierailla.

Kolmosketju saa ansaitut plussat avauserän tehojaksostaan. Kakkoserän alussa vielä Stephenson vapautti Kesselin läpiajoon, mutta neljäs maali jäi haaveeksi, kun Kessel laukoi päin Copleya. Puolustuksesta Pietrangelo saa plussan, koska hän 4-0 maalin kakkossyötöllään rikkoi Theodoren puolustajien yhden kauden piste-ennätyksen. Nyt se kirjataan luvuin 11+42=53. Mieleen jäi myös 29. minuutilla se, kun Pietrangelo katkaisi poikittaissyötön 2v3-ylivoimahyökkäyksessä erinomaisella sijoittumisellaan puolustussinisellä. Sitten hän nosti jalalla vastaiskun ja antoi laidasta hyvän syötön maalille, mutta Smith ohjasi läheltä yli. Vegas katkaisi paljon suorahyökkäyksiä tässäkin pelissä mailapaineella omalla sinisellä:




Eichel olisi saanut plussan ilman 5-2 maalin lahjoitusta, koska Royn takatolppapassin hän petasi kakkoserässä samanlaisen tontin vastaiskusta Dorofeyeville, mutta Copley ryösti tämän patjallaan. Marchessault oli puolestaan energinen, muttei ihan plussan arvoinen, koska kolmosketjun tasolle häntä ei vain voinut nostaa. Varsinkin kakkoserän lopussa ylivoimalla Marchessault laukoi hanakasti pari kertaa ranteella oikeasta siivestä niukasti ohi taka- ja etukulmien:




Karlssonilta jäi mieleen puolestaan eräs voimanousu kulmasta kakkoserän alussa, mutta Copleyn patjojen läpi kiekko ei survomallakaan mennyt. Päätöserässä ei paljoa tosiaan maalipaikoilla herkuteltu, kun miehet miekkailivat laidoissa ja laukaukset lähtivät joko sieltä tai viivasta, mutta kertaalleen Roy katkaisi avauksen keskialueella ja käännöstä laukoi terävästi ranteella pakin jaloista Copleyn torsoon. Hänkin on äitymässä oivaan playoffvireeseen niiden kynnyksellä. Hague puolestaan tuhosi avauserässä MacEwenin sen jälkeen, kun tämä oli kolannut Huttonin selästä laitaan eikä Nic siitä pitänyt, vaan puolusti pakkipariaan nyrkein voitokkaasti.

Maalissa Brossoit ei juuri joutunut venymään, kun viisikko edessä oli tiivis ja lähes kaikki vedot tulivat laidoista tai siniviivasta, mutta hänen kunniakseen on sanottava se, että hyvin Brossoit näki nuo laukaukset, vaikka välissä olikin välillä joku pelaaja eikä antanut helppoja reboundeja. Viimeisissä kolmessa startissa torjuntaprosentti playoffjoukkueita vastaan on 93,7%, joten jos Thompson ja Hill eivät toivu ajoissa, kyllä hänen kanssaan voi playoffit aloittaa. Thompson ja Hill ovat käyneet kyllä luistelemassa, mutta eivät ole olleet joukkuereeneissä.

Rantanen.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kirjoitan taas ennen kuin luen @Salming:in kommentit yllä. Peli näkyi taas telkkarista, mutta jotenkin onnistuin työkiireiltäni unohtamaan sen, ja pääsin mukaan katsomaan vasta toisen erän puolivälistä eteenpäin. No tietenkin kun minä en katsonut, niin Vegas oli takonut viisi (5) kaappia Losin verkkoon, ja kun aloin katsoa, niin Kingsit pyörittivät hetimiten pari reppua Brossoitin taakse, huokaus.

No enempää ei mennyt, vaan eipä Vegaskaan minua enää maalilla ilahduttanut. Vegasin power kill oli taas surkeaa, täysin mielikuvituksetonta väkisin pyörittämistä. Eikö sitä tosiaan voisi viettää ainakin puolet harjoitteluajasta tämän ylivoimapelin kunnostamiseen? Luulen, että playoffseissa pelit ratkeavat taas ylivoimapelin tehokkuuteen, ja tuossa asiassa Vegasilla on huimasti petrattavaa, kuten edelliskausinakin on nähty, varsinkin playoffseissa. Herätys nyt siellä, Bruce! Brossoit oli muuten neutraali maalilla, vaikka nuo pari maalia menikin, näkemässäni osassa. Kukaan pelaajista ei erikoisesti jäänyt mieleeni, mutta tuo Pietrangelon hitaus vaan mietityttää edelleen, ei jaksanut oliko nyt tuossa toisessa Kingsin maalissakaan painaa yhtään perään kiekonmenetyksen jälkeen. Nyt Petro ylimääräisiin sulkeisiin ja harjoittelemaan kunnolla ja hapenottokykyä parantamaan!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
68/72 Henderson vs. Bakersfield

Hill lähetettiin farmiin kuntoutuskäynnille. Guay pyydettiin ylös Ghost Piratesista, kun Smith ja Rondbjerg olivat sivussa.

Quinney - Manninen - Rempal
Brisson - Morozov - Froese
Guay - Ford - Marushev
Loewen - Conrad - Marino

Bischoff - Cormier
Hickey - Korczak
Chayka - Mayo

Hill
Papirny

Plussat ja miinukset
++
+ Quinney, Rempal, Manninen, Morozov, Brisson, Ford, Marushev, Guay
+/- Hill, Papirny, Chayka, Mayo, Hickey, Korczak, Loewen, Conrad, Marino, Froese
- Cormier, Bischoff
--

Hill antautui jo neljän minuutin jälkeen ensi kerran. Condors palautti keskialueelta siirtokiekon takaisin pystyyn nopeasti. Holloway punnersi vauhdilla oikeasta laidasta maalille eikä Cormierilla vain riittänyt voima kiilaamalla estää tuota voimanousua, joka päättyi kämmenviimeistelyyn Hillin edestä, kun Cormier jäi väärälle puolelle. 1v1-puolustamisessa riittää työstämistä siis vielä Lukasillakin. Pari minuuttia myöhemmin Hill vippasi kiekon katsomoon ja vieraat tarvitsivat YV-aikaa vain kymmenkunta sekuntia. Froesen häviämän aloituksen jälkeen Griffith ja Dineen kierrättivät takakolmiossa kiekon vasempaan laitaan Hollowaylle, jonka rannelaukaus meni Bischoffin jalkojen välistä takakulmaan. Todella heikkoa peittopelaamista Jakelta, jonka ekspertiisiin AV-pelaamisen pitäisi kuulua. Hillin piikkiin tuokaan takaiskua ei mennyt, vaikka tämä alivoiman aiheuttikin. 12. minuutilla lukemat olivat jo 0-3. Vieraat pääsivät yhdellä pystysyötöllä ohi Mannisen ketjun karvauksen 2v1-suorahyökkäykseen. Cormier selvitti tuon 2v1-tilanteen katkaisemalla Philpin poikittaissyötön mailallaan, mutta irtokiekko kimposi slottiin ja taustalta tullut Kemp lakaisi sen maaliin, kun Quinney luisteli kiekon ohi.

Kiri alkoi vartin jälkeen ylivoimalla. Quinneyn vietyä kiekon keskeltä hyökkäysalueelle hän käytti sen vasemmassa laidassa Brissonilla ja siirsi sitten kulmasta maalin taakse Rempalille. Tämä sai tökättyä kiekon maalin eteen ja Manninen nosti sen todella tyylikkäästi rystyltä yläriman alle:



Toisessa erässä HSK tuli tasoihin kuudessa minuutissa. Ensin Morozov kamppaili väkevästi kulmassa Kempia vastaan ja voitti irtokiekon mailannostolla. Sitten hän nosti päänsä, näki Brissonin auki slotissa ja tämän one-timer puhui kaunista kieltään upoten ohi Pickardin. Jo viime kesän kehitysleirillä yhdessä pelanneiden herrojen odotettiin varmasti löytävänsä toisensa useammankin tämän AHL-kauden aikana, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 3-3 tasoitus oli onnekas ylivoimalla. Quinney syötti päädystä vasempaan siipeen Rempalille, jonka yhden kosketuksen laukaus kimposi Dineenin mailan kautta sisään. Manninen kirjasi hänkin toisen tehopisteensä saatuaan kakkossyötön. Voittomaali syntyi puolestaan ajassa 39:49. Sitä edelsi 2v0-hyökkäys, kun Bischoff löi kiekon rumpuun oman maalin takaa vieraiden päätydumppauksen jälkeen. Condors ei ehtinyt vaihtamaan kunnolla, joten Guay ja Marushev karkasivat takasiniseltä 2v0-tilanteeseen, mutta Pickard venyi takatolpalle patjoineen Marushevin laukauksen tielle. Jatkotilanteessa Ford esti purun oikeassa laidassa. Marushev pääsi laukomaan uudelleen oikeasta ympyrästä. Guay siirsi reboundin taakse Fordin lapaan ja tämä laukoi mailaviidakosta kiekon maalin kattoon. Päätöserä oli maaliton, joten HSK otti täten komean 4-3 kotivoiton vaikeuksien jälkeen.

Hill torjui maalissa suunnitelman mukaisesti vain ensimmäiset 40 minuuttia. Kuukauden tauon jälkeen sivuttaisliikkuminen oli hieman jäistä ja kankeaa ajoittain. Se näkyi 11. minuutillakin, kun Kemp latasi one-timerin vasemmasta laidasta tolppaan ja Hill haroi tyhjää hanskallaan. Minuutti myöhemmin tuli illan paras torjunta, kun Holloway käytti kiekon vasemmassa kulmassa Tulliolla ja sai sen sitten takaisin slottiin, mutta Hill vangitsi kudin syliinsä. Toisen erän alkupuolelta jäi vielä mieleen olkapäätorjunta Dineenin napakkaan rannelaukaukseen oikealta b-pisteeltä. Torjuntoja kertyi 18. Papirny selvisi aika vähällä hänkin ja koppasi varmasti hanskaansa kaukokudit siniviivasta.

Ykkösvitjalle menee plussat kahden pisteen illoista. Rempal oli ratkaisuhalukas ja kirjasi jopa seitsemän laukausta. Ylivoimalla rannarit oikeasta siivestä eivät kuitenkaan maalia löytäneet. Kakkoserän alussa tasaviisikoin puolestaan hän nousi ensin itse oikeasta laidasta hyvin maalille ja heti perään laukoi one-timerin logoon Quinneyn poikkipassista, kun tämä riisti itse kiekon takaisin mailannostolla. Päätöserän alussa Rempal myös itse tarjoili transitiossa poikittaissyötön Manniselle, mutta Pickard ehti helposti liukua kaukaa tulleen lämärin eteen.

Morozov ja Brisson saavat plussat 3-2 maalista. Muutoinkin molemmat olivat vaihteeksi vähän näkyvämpiä kiekollisena ja kykenivät pysymään pelivälineessä kiinni keskialueen ylityksissäkin. Ford maalinsa lisäksi alusti avauserän lopussa maltillisella kiekonhallinnallaan vetopaikan viivaan Korczakille, mutta matala kuti osui patjoihin. Marushev puolestaan laukoi viidesti ja oli hänkin vaihteeksi aktiivinen myös hyökkäysalueella. Guaylle menee plussa tekopaikkojen rakenteluista, kun hän oli mukana myös kakkosylivoimassa vasemmassa siivessä.

No enempää ei mennyt, vaan eipä Vegaskaan minua enää maalilla ilahduttanut. Vegasin power kill oli taas surkeaa, täysin mielikuvituksetonta väkisin pyörittämistä. Eikö sitä tosiaan voisi viettää ainakin puolet harjoitteluajasta tämän ylivoimapelin kunnostamiseen? Luulen, että playoffseissa pelit ratkeavat taas ylivoimapelin tehokkuuteen, ja tuossa asiassa Vegasilla on huimasti petrattavaa, kuten edelliskausinakin on nähty, varsinkin playoffseissa. Herätys nyt siellä, Bruce!
Power killillä tarkoittanet power playta? Alan kallistua siihen, että eipä ylivoima korjaannu kuin pelaajistoa vaihtamalla, koska edes Cassidy ei ole sitä saanut korjatuksi ja Bostonissa hänen aikanaan ylivoima kuitenkin toimi. Ennen kauttahan Cassidy totesi, että haluaa ylivoiman pyörivän enemmän syvyydessä olevien neljän hyökkääjän kautta, koska nämä ovat tottuneita käsittelemään pelivälinettä ja puolustajan tehtävä olisi vain jakaa sitä siipiin. Onhan tuosta viitteitä ollut ja syksyllä muistaakseni aika usein päädyn kautta kyettiin pelaamaan slottiin yhdellä kosketuksella, mutta kevätkaudella on tuntunut siltä, että ainoana kuviona on syöttö maalin vasemmalle kulmalle rightin kaverille, joka sitten joko itse yrittää survoa kiekon maaliin veskarin patjojen läpi tai kääntää sen painottomalle puolelle oikeaan siipeen leftin laukojalle.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Power killillä tarkoittanet power playta? Alan kallistua siihen, että eipä ylivoima korjaannu kuin pelaajistoa vaihtamalla, koska edes Cassidy ei ole sitä saanut korjatuksi ja Bostonissa hänen aikanaan ylivoima kuitenkin toimi. Ennen kauttahan Cassidy totesi, että haluaa ylivoiman pyörivän enemmän syvyydessä olevien neljän hyökkääjän kautta, koska nämä ovat tottuneita käsittelemään pelivälinettä ja puolustajan tehtävä olisi vain jakaa sitä siipiin. Onhan tuosta viitteitä ollut ja syksyllä muistaakseni aika usein päädyn kautta kyettiin pelaamaan slottiin yhdellä kosketuksella, mutta kevätkaudella on tuntunut siltä, että ainoana kuviona on syöttö maalin vasemmalle kulmalle rightin kaverille, joka sitten joko itse yrittää survoa kiekon maaliin veskarin patjojen läpi tai kääntää sen painottomalle puolelle oikeaan siipeen leftin laukojalle.
Joo, HFBoardsilla aina kutsutaan Vegasin ylivoimapeliä pilkkaavasti "Power Kill":iksi, koska se on enemmänkin Penalty Kill kun VGK ei tunnu koskaan saavan mitään aikaiseksi ylivoimalla ja vastustajan maalin teko on todennäköisempi tulos Ritarien ylivoima-ajalla.

Heikkoa on, jos tosiaan on vain tuo yksi kuvio maalintekoon. Tuskin pelaajistoa kokonaan ruvetaan vaihtamaan, joten ei muuta kuin kärsimyksiä odotettavissa jatkossakin Vegasin faneille, kun Vegasille tulee ylivoimapeli. Sanonkin aina kotona, että "decline", kun vastustajalle vihelletään jäähy (huokaus).

Tänään taas Vegasin peli kansallisella TV-kanavalla näkyvissä, tällä kertaa ABC:llä.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Jaaha, turpiin tuli taas. Jotenkin tuntuu, että Vegasilla ei nopeus riitä.

Nyt sitten tuli Tampereen oma pitkätukkapoika, laittoi vähän painoa Whitecloudin jalalle, joka vääntyi luonnottoman näköisesti, ja ei olisi ihme, jos Zachmeister on ulkona loppukauden ainakin. Palkinnoksi sitten Hämeen hitaalle shootoutissa voittomaali. Aina sama tarina, ruotsalaiset, tamperelaiset...ne voittaa aina. Ihme Hannu Hanhia.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
80/82 Dallas vs. Vegas

Eichelia tarkkaillaan päivittäin, joten hän ei pelannut. Kakkossentteriksi kipusi Roy ja Howden siirtyi nelosen keskelle, kun Cotter tuli laitaan. Quick sai torjuntavuoron.

Arvosanataulukko
++
+ Howden, Kolesar, Dorofeyev, Marchessault, Roy, McNabb, Pietrangelo, Martinez
+/- Karlsson, Smith, Amadio, Cotter, Barbashev, Kessel, Stephenson, Whitecloud, Hague, Hutton, Quick
-
--

Viidennellä minuutilla Seguin oli kärppänä siniviivalaukauksen reboundissa, mutta käänsi sen Quickin varusteisiin. Hetken päästä Kessel puolestaan punnersi keskialueella puoliksi ohi Heiskasen, mutta tämä häiritsi sen verran, että rystykuti jäi lopulta kesyksi. Pari minuuttia myöhemmin Stars sai erän parhaan paikkansa, kun Heiskasen jätöstä Johnston peippaili laidasta keskustaan ohi seisovin luistimin olleen Smithin, mutta Quick otti hyvän lähitorjunnan rintapanssarillaan. Puolivälissä erää ylivoimalla ainoa tekopaikka oli Kesselin viuhuva rannelaukaus oikeasta laidasta rimaa hipoen yli maalin. 12. minuutilla Whitecloud puolestaan yritti pyörähtää kulmassa paineen alla, mutta sen Dallas luki ja riisti. Kiekko pelattiin viivaan, josta lähti terävä laukaus. Quick torjui eteensä ja Benn laukoi reboundin mailojen kautta yli puolityhjän maalin.

0-1 johtomaali syntyi kotva myöhemmin. Hutton jatkoi kiekon laitaa pitkin keskialueelle, jossa Kolesar otti vastaan pinchanneen pakin taklauksen ja jatkoi sitten kiekon tämän selustaan livahtaneelle Howdenille, joka viimeisteli läpiajosta hanskakäden yläkulmaan. Domilta jäi varmistus tekemättä ja hän oli pari potkua perässä. Aika suoraviivaisesti muutoinkin Vegas tuli omista pois ohi karvauksen eikä jäänyt kummemmin kiekottelemaan. Kiekottomana puolestaan PAPP toimi, kun Dallas sai aikaan vain joitain laukauksia siniviivasta ja uhkana olivat lähinnä ohjurit ja reboundit. Erän lopussa Vegas sai vielä pari puolittaista paikkaa. Ensin Barbashev voitti päätypainin ja rouhi kiekon Stephensonille, joka haki ilmassa poikittaissyöttöä takatolpalle. Kessel oli kyllä siellä, mutta ohjasi kädellään kiekon reppuun, joten maalia ei hyväksytty. Hetken päästä puolestaan Dorofeyev syötti oikeasta laidasta rystyllä maalille ajaneelle Roylle, joka laukoi mailaviidakosta päin Oettingeria.

Toisen erän alussa Vegas pelasi erinomaisen alivoiman nälkäisillä mailoilla. Dallas ei saanut lauottua kertaakaan ja kuviokin oli hetkellisesti kunnossa vasta puolentoista minuutin yrittämisen jälkeen. 23. minuutilla Pietrangelo nosti jalalla vastaiskua keskikaistaa pitkin ja jätti kiekon Marchessaultille, joka laukoi ohi etukulman vasemmasta laidasta. Minuutti myöhemmin Hakanpää laukoi sinisen kulmasta maalille, mutta Hutton oli reboundissa. Hän kuitenkin menetti kiekon, kun Kiviranta antoi rujon poikkarin hänen selkäänsä. Hutton kyllä paikkasi sitten vielä menetyksensä ja pääsi uudelleen kiekkoon käsiksi maalin takana, mutta kovaa sai joka tapauksessa pelata harmaallakin alueella. 26. minuutilla Dorofeyev teki vastahyökkäyksessä tutun viistokuljetuksen siniviivan ylityksen jälkeen vahvasti kiekossa pysyen, mutta veto kohti etukulmaa oli tulokseton. On kuitenkin mukava huomata, että hän on saanut siirrettyä tuon bravuuriliikkeensä AHL:stä NHL-tasollekin menettämättä kiekkoa.

28. minuutilla Dallas sai syötettyä ensi kertaa slottiin Vegasin noppavitosen sisään, kun Domin passi kulmasta löysi Dellandrean lavan, mutta tämä laukoi suoraan syötöstä ohi maalin. Seuraavalla kotijoukkueen ylivoimalla puolestaan Hintz pääsi kertaalleen laukomaan vapaasti slotista logoon, kun Pietrangelon purku jäi viivaan ja AV-nelikko oli hetkellisesti organisoimaton. Muutoin AV oli taas priimaa, kun Dallasin tultua yli hyökkäyssinisen hyökkääjät kiilattiin heti laitoihin ja stoppien jälkeen Vegas sai välittömästi purettua kiekon toiseen päätyyn. McNabb ja Whitecloud eritoten loistivat kyseisellä osa-alueella tuon alivoiman aikana. Dallas tasoitti kuitenkin 1-1:een lopulta ansaitusti toisen pelitapahtumiin nähden. Hague vuorostaan puolusti hieman myöhässä eteenpäin suojellessaan omaa siniviivaa. Faksa sai jatkettua laidasta Harleyn nopean pystypalautuksen Haguen edestä vauhtiin keskikaistalle Kivirannalle. Hutton jäi yksin puolittaiseen 1v2-tilanteeseen ja otti syöttöä pois, kun Dorofeyev ei näyttänyt ehtivän takakarvaamaan ajoissa toista hyökkääjää. Niinpä Kivirannalle jäi tila ampua ja hän käytti sen, kun rannelaukaus ohitti puhtaasti Quickin.

Toisen erän päätösvitosella Pietrangelon viivatoimituksen reboundiin pääsi käsiksi Roy, mutta kääntö maalin kulmalta ei Oettingeria yllättänyt. Sen perään Amadio vastaanotti lujan töötin kulmassa Benniltä. Pari minuuttia ennen taukoa vielä Roy lähetti rystysyötöllä laiturit 2v1-vastaiskuun. Dorofeyev syötti viereen, mutta viime hetken isku käsille Heiskaselta esti Marchessaultia laukomasta. Ylivoima oli toki tuloksena, mutta siitä ei valmista tullut.

Päätöserä oli playoffhenkistä vääntöä ja laukauksia kohti maalia oli yhteensä vain kahdeksan. 42. minuutilla McNabb pelasti varman maalin, kun Hintz latasi Harleyn poikittaissyötöstä lämärin päin hänen pohkeitaan. Maali ammotti takana puolityhjänä. 46. minuutilla Cotter puolestaan vastaanotti vastahyökkäyksessä syötön vasempaan laitaan ja patenttiveivillään leikkasi keskustaan komeasti ohi Dellandrean, mutta sen perään tullut sivupaine toiselta Dallas-pelurilta esti Cotteria päättämästä vastahyökkäystä laukaukseen. Samanlainen liike nähtiin Cotterilta monesti viime kaudella Silver Knightsissa, joten Dorofeyevin tavoin oli hienoa nähdä, että hän on kyennyt sen jossain määrin jo siirtämään kirkkaisiinkin valoihin. Puolivälissä erää tapahtui tosiaan sitten Whitecloudin ikävä loukkaantuminen, joka näytti pahalta, kun McNabb tuuppasi Hintzin hänen jalkansa päälle ja vasen polvi näytti vääntyvän. Kauden aiempi vammahan oli oikeassa polvessa. Cassidyn mukaan Whitecloudin tilanteesta tiedetään huomenna enemmän, mutta ainakin hän oli kopissa istuskellut ottelun jälkeen. Yhdeksän minuuttia ennen loppua Karlssonin vitja väläytti suunnilleen ensimmäistä kertaa illan aikana, kun Wiljamin keskikaistapunnerrus päättyi kiekon karkaamiseen, mutta jatkotilanteessa Amadio kilautti tolppaan vasemmasta laidasta.

Jatkoajalla Stephenson polki jalalla ohi Pavelskin ja haki puolittaisessa läpiajossa ensin längejä tuloksetta. Kiekko kimposi hänelle takaisin, joten perään oli luonteva kokeilla vanhanaikaista, mutta sen Pavelski ehti estää mailallaan. Toisessa päässä Domi kilautti kertaalleen ylärimaan rannelaukauksellaan Huttonin jaloista. Smith pelasi pari minuuttia ennen loppua härkämäisen jatkoaikavaihdon, jonka kohokohta oli räväkkä rannelaukaus vasempaan tolppaan Karlssonin levityksestä.

Rankkareissa Quick kauhaisi alkuun jään pinnasta epätoivoisen ja samalla komean hanskakopin Robertsonin rystyviennin jälkeen. Dorofeyevin rystynosto puolestaan osui räpylän reunaan. Hintz laukoi kiekon tylysti vasempaan kulmaan eikä Quickilla ollut palaakaan. Marchessault puolestaan osui omalla suoralla laukauksellaan patjaan kuten perään Pavelskikin. Cotter sai harhautettua Oettingerin jäihin, mutta kämmenuitto ei vain lirunut patjan ja tolpan välistä sisään, vaan juuttui maaliviivan tuntumaan.

Uusi kakkosketju Dorofeyev-Roy-Marchessault oli eritoten kamppailupelissä hyvä. Avauserässä esimerkiksi Dorofeyev nousi vasemmasta laidasta röyhkeästi maalille ja oli sitten Marchessaultin kanssa hakkaamassa irtopalaa sisään tuloksetta. He myös pimensivät Hintzin ketjun tehokkaasti kera ykköspakkipari Martinez-Pietrangelon (näiden ollessa jäällä 18:28 vastustajat loivat maaliodottamaa alle puoli maalia), joten siksi nämäkin saavat plussat. Royn ketju oli 5v5-pelissä jäällä 11 minuuttia ja voitti maaliodottamansa 0.54-0,08. Karlssonin ketju sen sijaan oli alakynnessä läpi illan Bennin vitjaa vastaan ja Karlsson-Smith kaksikko heräsi vasta päätöskympin aikana pellaamaan toden teolla. Howden ja Kolesar saavat plussat ainoan maalin värkkäämisestä. Muutoin toki nelosketju oli maaliodottamissa ottavana osapuolena, mutta tehokkuus ratkaisee tässä tapauksessa, heh. Stephensonin johtaman kolmosketjun iltapuhde oli neutraali molempiin suuntiin. McNabb puolestaan yhden maalin estäneen blokin lisäksi loisti alivoimilla tosiaankin oikea-aikaisilla iskuilla laitoihin. Pysäytyksiä seurasivat välittömät purut. Ottelun kamppailuvaateeseen McNabb vastasi kenties koko ritarilaumasta parhaiten.

Jaaha, turpiin tuli taas. Jotenkin tuntuu, että Vegasilla ei nopeus riitä.

Nyt sitten tuli Tampereen oma pitkätukkapoika, laittoi vähän painoa Whitecloudin jalalle, joka vääntyi luonnottoman näköisesti, ja ei olisi ihme, jos Zachmeister on ulkona loppukauden ainakin. Palkinnoksi sitten Hämeen hitaalle shootoutissa voittomaali. Aina sama tarina, ruotsalaiset, tamperelaiset...ne voittaa aina. Ihme Hannu Hanhia.
Pahalta loukkaantuminen näytti, mutta toivokaamme ihmettä. Theodorenkin tilanteesta tiedetään vasta ensi viikolla enemmän, jolloin hän mahdollisesti palaa luistelemaan. Kahden vakiopuolustajan puuttuminen playoffien alussa olisi huono juttu, kun Miromanovkin on lisäksi telakalla. Kenties sitten jopa Pachal nostettaisiin kokoonpanoon ennen Korczakia, kun hän on nytkin seiskapakkina ollut reissussa mukana. McNabb toki varmasti pystyisi mentoroimaan häntä sen verran, ettei se katastrofi olisi, mutta ykköspakkiparille se tietäisi yhä suurempia peliminuutteja. Jo Dallasia vastaan Pietrangelo pelasi lähes 29 minuuttia ja Martinezkin 23:39, kun muut jäivät alle 20 minuutin.

Martinez - Pietrangelo
Hague - Hutton
McNabb - Pachal
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
69/72 Firebirds vs. Silver Knights

Hyökkäys oli ennallaan. Saville oli toipunut pelikuntoon ja oli maalissa. Luukkua avasi loppukaudeksi ilmapiiriä haistelemaan saapunut Vikman. 25-vuotias Noah Carroll solmi puolestaan ensi kauden kattavan AHL-diilin ja liittyi jo nyt joukkueeseen loppukaudeksi try-outille. Hän korvasi varmaankin pian ylös kutsuttavan Korczakin pakistossa.

Quinney - Manninen - Rempal
Brisson - Morozov - Froese
Guay - Ford - Marushev
Loewen - Conrad - Marino

Bischoff - Cormier
Carroll - Hickey
Chayka - Mayo

Saville
Vikman

Plussat ja miinukset
++
+ Saville, Mayo, Quinney, Brisson, Loewen, Conrad, Marino
+/- Rempal, Manninen, Morozov, Froese, Guay, Marushev, Ford, Bischoff, Cormier, Carroll, Hickey, Chayka
-
--

Viidennellä minuutilla Carroll sai vastustajan mailan naamaansa oman maalin takana kamppailutilanteessa ja seuranneen ylivoiman ykkösylivoima käytti hyödyksi tuurilla, kun Quinneyn poikittaissyöttö vasemmasta kulmasta kimposi Schuldtista omaan maaliin ohi hölmistyneen Gibsonin. Rempal ja Manninen saivat syötöt, joten ensin mainittu sai täyteen 200 AHL-pistettä. Muita maalipaikkoja ei vierailla sitten ollutkaan avauserässä, kun vedot olivat 10-5.

Toinen erä oli maaliton. Päätöserässä nähtiin kolme osumaa. Ensin ylivoimalla Kartye piti viivan taitavasti kiinni, Evans levitti oikealle Lindille ja tämän syöttö lävisti Bischoffin löytäen takatolpalta McCormickin, joka ohjasi kiekon reppuun. Neljä minuuttia myöhemmin Petman vei isännät 2-1 edelle. Twarynski tarjoili syötön vasemmasta laidasta keskustaan ja Petman päätti 3v2-vastahyökkäyksen rannelaukaukseen ohi Savillen. Poganski vei liikkeellään kohti maalia mukanaan Hickeyn ja Mayo puolestaan paineisti kiekollista pelaajaa, joten keskustaan jäi siksi ammottava tila, johon Petman uiskenteli ennen kuin hyökkääjät ehtivät takakarvaamaan. Viisi minuuttia ennen loppua HSK osui kuitenkin toistamiseen ylivoimalla. Quinney haki ensin vasemmasta laidasta passia keskelle Rempalille, mutta kiekko juuttui mailaviidakkoon. Gage sai kuitenkin pelivälineen takaisin ja samalla Brisson hakeutui hieman ylemmäs painottomalla puolella. Poikittaissyöttö napsui lapaan ja haltuunoton jälkeen Brisson laukoi ranteella kiekon vasempaan alakulmaan parin vastustajan blokkiyrityksien ohi.

Jatkoajalla Saville torjui ensin alussa Raffertyn rannelaukauksen oikeasta laidasta 2v1-hyökkäyksestä. Minuutti myöhemmin ottelu ratkesi, kun Quinney kuljetti oikeasta laidasta sisään, syötti rystyltä luukulle ohi Schuldtdin ja McCormick ei jaksanut seurata kurinalaisesti Mayo, joka ohitti läheltä Gibsonin. Osuma oli Mayolle ensimmäinen hopearitarina. Quinney nappasi illan kolmannen tehopisteensä ja Brissonkin toisen.

Quinney saa plussan tietysti oltuaan joka maalissa mukana merkittävässä roolissa. Brisson 1+1 tehojensa lisäksi alusti kakkoserän puolivälissä yhden mainion paikan Froeselle, mutta tämä ei maalin edestä saanut kunnon rystykutia aikaan selin kohti maalia. Lisäksi hyökkäyksestä erottui edukseen nelosketju, uskomatonta kyllä. Conradin keskialueen ylitykset olivat ehjiä ja siten vitja pääsi rouhimaan toiseen päätyyn monesti. 31. minuutilla Marino karvasi kiekon Gibsonilta maalin takana, mutta tämä ehti niukasti palata maalilleen ennen kuin Loewen tinttasi vastalämärin Marinon päätypassista. 36. minuutilla puolestaan isäntien vaihtovirheen seurauksena laiturit pääsivät 2v0-hyökkäykseen, mutta Marinon syötöstä Loewen ei saanut vasemmalta takatolpalta ohjattua kiekkoa ohi Gibsonin. Päätöserässä puolestaan kakkosylivoiman Marushev tarjoili päätypassin maalille ja Conrad laukoi avopaikasta logoon. Hieman samanlaisen avopaikan tuhlasi aiemmin tasaviisikoin Guay. Nelosketjun jokainen lenkki siis väläytteli aika ajoin ja palkitsen sen pirteydestään. Puolustuksesta plussan saa voittomaalin tehnyt Mayo.

Saville oli maalissa myös hyvä. Erityisesti one-timerit hän vangitsi hyvällä varmuudella syliinsä sivuttaisliikkeessäkin. 10. minuutilla jäi mieleen koppaus Henmanin tinttaukseen oikeasta laidasta. Vartin kohdalla alivoimalla hän puolestaan otti mainion reaktiotorjunnan, kun Evansin viivaveto muutti matkalla suuntaa. Toisen erän lopussa Hughes puolestaan ajoi 2v1-hyökkäyksessä itse maalille, kun tilaa oli, mutta Saville piti luukut kiinni. Päätöserän alussa hän nollasi saman miehen läpiajon ja vielä varsinaisen peliajan lopussakin Hughes pääsi käsiksi maalin kulmalla reboundiin, mutta viekkaista käsistään huolimatta hän ei kyennyt Savillea ohittamaan. Takaiskuille Saville oli syytön, joten siksi plussa on ansaittu. Nyt hän pelasi samalla varmuudella ja rauhallisuudella kuin viime keväänä.

Uusi tulokas Carroll, 25-vuotias leftin yliopistopuolustaja, oli hitusen pehmeä staattisissa väännöissä omalla alueella laidoissa ja maalin takana. Tasapaino ei vaikuttanut kovin hyvältä, vaan hän hieman horjui luistimillaan. Profiili oli muutoin bischoffmainen eikä hän yliopistossakaan kerännyt kuin tehot 0+7 28 ottelussa, joten kiekollisia ihmetekoja ei Carrollilta kannata odottaa. Peliaikaa tuli odotettua enemmän, kun Cormier putosi pois pelistä avauserässä eikä käynyt kehissä viimeisiin 40 minuuttiin.

Kotijoukkueen puolustuksessa debytoi Ville Ottavainen. Raamikas rightin puolustaja väläytti heti avauserässä hirmuista lämäriään, kun neljännellä minuutilla hän laukoi suoraan syötöstä siniviivan vasemmasta kulmasta seinille, mutta seuraava toimitus ranteella kolmisen minuuttia myöhemmin oikealta puolelta meni maalille saakka. Hän oli aktiivinen ylöspäin eikä arkaillut kiekolla ollenkaan. Luistelukin riitti jo nyt helposti AHL-temmossa pysymiseen ja hyökkäysalueella hän kykeni pysymään kiekossa vaivattomasti liikkuessaan sivuttain siniviivassa syöttöpaikkaa etsiessään. Paras väläytys hyökkäysavuista oli 11. minuutilla, kun Ottavainen kuljetti oikeaa laitaa pitkin hyökkäysalueelle ja löysi sitten pitkällä poikittaissyötöllä vasemmalta b-pisteeltä Lindin, mutta Saville liukui jälleen ehjästi sivuttain pitäen pakettinsa kanssa, joten Lindin one-timer upposi Savillen syliin ilman reboundia.

Suorahyökkäyspuolustaminenkin Ottavaiselta sujui ja mm. seitsemännellä minuutilla hän sijoittui hyvin, kun Brisson haki pehmeällä ja hidastetulla syötöllä sinisen ylityksen jälkeen maalille leikannutta Morozovia selustasta, mutta Ottavaisen maila oli välissä. Ainoana negatiivisena seikkana mieleen jäivät pari huolimatonta avausta kakkoserässä, kun yksi ristipisto karkasi pitkäksi kiekoksi ja toinen avaussyöttö osui puolestaan linjatuomariin. Erikoistilanneaikaa ei vielä tullut, kun Tennyson ja Rafferty olivat rightin puolen AV-puolustajina hierarkiassa edellä. Kun Rafferty otti jäähyn päätöskympillä, josta Brisson pian rankaisi, Tennyson oli silloinkin kehissä. Jos Coachella Valley olisi saanut purun aikaan, sitten mahdollisesti Ottavainen olisi saanut yhden AV-vaihdonkin tililleen, koska tuskin Tennyson olisi kahta minuuttia putkeen urakoinut. Kauttaaltaan esitys oli hyvä ja olisin Ottavaisen kyllä kelpuuttanut Silver Knightsinkin pakistoon välittömästi. Tämä myös tiedoksi Kraken-seuraajille @FiveHole, @Mängimies ja @deep.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
81/82 Vegas vs. Seattle

Brossoit sai torjuntavuoron. Cotter putosi katsomoon, kun Blueger palasi nelosen keskelle ja Howden siirtyi laitaan. Roy jatkoi kakkosen keskellä, kun Eichel missasi toisen pelin putkeen. Pachal puolestaan paikkasi odotetusti Whitecloudia kolmosparissa McNabbin rinnalla ja Korczakkin kutsuttiin ylös. Zachin vamman ei pitäisi Cassidyn mukaan olla onneksi kovin vakava ja hän saattaa pelata playoffavauksessa. Positiivista oli myös se, että Stone osallistui maanantaina joukkueharjoituksiin ilman kontaktia:




Arvosanataulukko
++
+ Amadio, Karlsson, Smith
+/- Brossoit, Pietrangelo, Martinez, Hague, Hutton, McNabb, Pachal, Marchessault, Roy, Dorofeyev, Blueger, Howden, Kolesar, Kessel, Barbashev, Stephenson
-
--

Kuuden minuutin kohdalla Vegas siirtyi johtoon vastahyökkäyksestä. Amadio sieti ensin siniviivan kulmassa omalla alueella loistavasti vastustajan puolustajan pinchauksen ja jakoi sitten kiekon keskelle vauhtiin Karlssonille. Tämä kuljetti sen vahvasti keskikaistaa pitkin aina hyökkäysalueelle saakka, jossa lopulta oli aika luopua kiekosta ruuhkassa. Oikeasta kulmasta löytyi Smith, joka jatkoi ykkösellä takatolpalle ja sinne ennätti Amadio iskemään kauden 15. maalinsa. Kraken tasoitti kolmen minuutin päästä. Silloin vuorostaan Smith menetti kiekon keskialueella kesken kikkailujensa ja Björkstrand vapautti Gourden puolittaiseen läpiajoon. Tämän laser oikeasta laidasta sujahti takakulmaan. Avauserä oli aika tasaista vääntämistä ilman huippumestoja. Laukaukset (10-8) tulivat enimmäkseen laidoilta eikä maalivahdeilla ollut niissä vaikeuksia. Parissa vaihdossa VGK juuttui omiin pidemmäksi aikaa, mutta selvitti ne hetket kunnialla.

Toisen erän maaleissa oli sama kaava kuin avausmaalissa. Ne olivat suunnanmuutosmaaleja. Ensin 22. minuutilla Smith kiersi Oleksiakin oikeassa laidassa ja tarjoili sitten rystypassin maalin eteen, jonne liukui jälleen Amadio. Borgen katseli tämän rystyohjausta yli patjan vierestä. 35. minuutilla Amadio puolestaan takakarvasi kiekon Schwarzilta oman sinisen tuntumassa ja peli kääntyi siitä toiseen suuntaan. Hän pelasi Haguen kanssa seinän ja saatuaan syötön takaisin vasemmasta laidasta, pääsi nokikkain Daccordin kanssa, mutta tämän patja venyi rystyuiton tielle eikä hattutemppua syntynyt. Smith kuitenkin tuli taustalta myös maalille ja nosti reboundin verkkoon. Osuma oli Smithille kauden 25., joten ihan kauden alun 40 maalin tahdissa hän ei ole pysynyt. Kakkoserässä Vegasin viisikkopuolustaminen oli priimaa ja eräänä kymmenen minuutin ajanjaksona vedot kirjattiin peräti 14-1 isännille. Takapaineet olivat kuosissa eivätkä Seattlen suorahyökkäykset johtaneet kuin päämäärättömiin päätydumppauksiin tai kiilauksiin laitoihin, joissa Vegas ryöväsi kiekon. Karlssonin ketjulla oli kahden erän jälkeen tilillään 10/26 Vegasin laukauksesta kohti maalia:




Päätöserän alkupuolella Marchessault iski vielä kahden miehen ylivoimalla pelin 4-1:een, kun Stephenson pudotti kulmasta alas, Pietrangelo tälläsi vastalämärin ja kakkoskiekko pomppasi sopivasti takakulmalle Joonatanin lapaan. Pietrangelo sivusi syöttöpisteellä yhden kauden piste-ennätystään (54p). Marchessaultille YV-maali oli kauden yhdeksäs, mutta matkaa Haulan seuraennätykseen on vielä kaksi maalia eikä se täten rikkoudu. Päätöserässä mikään ei oikeastaan kakkoserästä muuttunut. Seattle laukoi vielä vähemmän kohti maalia ja 17 minuuttiin sille olikin kirjattu yksi laukaus kohti maalia, joka sekin oli kaukaa lähtenyt päätydumppaus, joka sattui menemään kohti maalia. Toki pari kertaa hyökkäysalueella Kraken löysi tilaa noppavitosen keskeltä, mutta rannelaukaukset menivät yli maalin, joten sikäli tilastot vähän mairittelivat Vegasiakin, mutta joka tapauksessa myös Cassidy piti joukkueen puolustamisesta viimeisissä kahdessa erässä.

Toista kertaa seurahistoriassa Golden Knights saavutti 50 voittoa ja 109 pistettä. Päätöskierroksella ei ole lepuutuksia tulossa, koska Vegas tarvitsee vielä pisteen divisioonan ja konferenssin voittojen varmistamiseen. Ennustukseni toki on, että Oilers kärsii tilastotappion Sharksille, jolloin tappiokin Seattlessa riittäisi Vegasille.

Tästä pelistä ei voi palkita plussalla muita kuin vastaiskuissa säkenöineen ykkösketjun. Kraken ei vain saanut hidastettua Karlssonia, Smithia ja Amadiota ennen kuin oli liian myöhäistä. Toki näillä oli myös yksilötaitoa ylittää keskialue monipuolisesti ja ratkaisusyötöt napsuivat lapoihin maalin eteen. Hetki ennen 3-1 maalia Amadio oli lähellä saada toisenkin tilaisuuden hattutemppuun, kun Smith katkaisi keskialueella Beniersin kuljetuksen ja sen jälkeen Karlsson tavoitteli syötöllään vasemmasta laidasta oikealle takatolpalle leikannutta Amadiota, mutta lapoja oli liikaa välissä.

Alaketjut väläyttelivät ajoittain. Kuudennella minuutilla Barbashev laukoi takaviistokudin slotista päin Daccordia avausmaalin jälkeisessä vaihdossa. 28. minuutilla Kessel tarjoili vasemmasta kulmasta hänelle paikan vasempaan ympyrään, mutta sekin veto meni logoon. 51. minuutilla Martinez puolestaan nousi oikeaa laitaa pitkin syvyyteen ja syötti maalin eteen sitten tarkasti Stephensonille, joka ohjasi läheltä patjaan. Kakkosylivoimassa puolestaan kertaalleen Kessel ja Barbashev petasivat vasemman siiven ja päädyn kautta laukauspaikan Karlssonille slottiin, mutta tämäkin tykitti veskarin torsoon yhdellä kosketuksella. Nelosketju oli puolestaan esillä kakkoserässä. Ensin Howdenin syöttö takatolpalle kohti Kolesaria oli kimmota Dunnista omaan maaliin, jonne Daccord liukuikin kiekko patjojensa alla, mutta mikään kuvakulma ei todistanut kiekon käyneen maalissa, joten maalia ei tilanteesta taululle merkitty. Myöhemmin Kolesarin rouhinnasta seurasi vapaa rannelaukausmesta Howdenille slottiin, mutta Daccord potki vastaan ja torjui kilvellään yläkulmasta kiekon. Royn vitja ei 5v5-pelissä juuri loistanut. Avauserästä jäi mieleen Dorofeyevin leikkaus keskelle ja kuti ohi takakulman. Sitä seurasi vielä vasemmasta laidasta syliin ammuttu pehmeä rannelaukaus.

Brossoit pääsi uunissa aika helpolla. 27. minuutilla Tolvanen laukoi ensin Pietrangelon blokkiin suoraluistelusta ja saatuaan kimmokkeen takaisin lapaan, hän lähetti heti uuden terävän laukauksen, mutta Brossoit reagoi nopeasti ja sai patjansa tielle. Päätöserän alussa Froden puolestaan kilautti tolppaan laukauksellaan puolustajan jaloista. Perustorjunnat Brossoit hoiti varmasti ja yhdeksän pelin jälkeen hän on yhä tappioton varsinaisella peliajalla saldolla 6-0-3. Hän on 17 vuoteen eniten pelejä pelannut maalivahti ilman varsinaisen peliajan tappiota ja siten myös todennäköinen playoffien aloittava maalivahti.

Lopuksi voisi vielä mainita, että Vikman solmi kolmen vuoden tulokassopimuksen. Sapovaliv puolestaan on ollut liekeissä OHL:n pudotuspeleissä. Hän merkkautti peräti 15 pistettä seitsemän ottelun sarjassa Flint Firebirdsiä vastaan:



 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
70/72 Bakersfield vs. Henderson

Vikman teki AHL-debyyttinsä maalissa ja Patera oli tervehtynyt aiemmasta tällistään luukkuvahdiksi, joka oli hyvä asia. Rondbjergkin palasi kehiin syrjäyttäen Loewenin kokoonpanosta. Viime pelissä loukkaantunut Cormier oli kuitenkin sivussa ja tilalle oli nostettu Corcoran.

Quinney - Manninen - Rempal
Brisson - Morozov - Froese
Guay - Ford - Rondbjerg
Marushev - Conrad - Marino

Chayka - Mayo
Bischoff - Hickey
Carroll - Corcoran

Saville
Patera

Plussat ja miinukset
++
+ Corcoran, Manninen, Rempal, Morozov,
+/- Vikman, Carroll, Bischoff, Hickey, Mayo, Marushev, Conrad, Marino, Rondbjerg, Ford, Guay, Brisson, Froese, Quinney
- Chayka
--

Vikman torjui ensimmäistä kertaa aikuisten peleissä ajassa 1:30, kun Lavoie laukoi vasemmasta laidasta ranteella suorahyökkäyksestä ja Jesper torjui laukauksen rintapanssarillaan eteensä. Ajassa 2:52 ensimmäinen kiekko sujahti kuitenkin jo selän taakse. Conrad ei saanut purettua kiekkoa siniviivan kulmasta oikeassa laidassa, vaan Kambeitz karvasi sen takaisin vieraille ja syötti keskelle Bourgaultille. Tämä laukoi ohi maalin, mutta päätylaudasta kiekko pomppasi maalin oikealle kulmalle, jossa oli valppaana Malone laukomassa rystyltä kiekon sisään ennen kuin Vikman ehti liukua tolpalta toiselle. HSK tasoitti kuitenkin jo reilun minuutin päästä. Suoraan oman pään aloituksesta Quinney lähetti Rempalin vauhtiin oikeaa laitaa pitkin. Hyökkäysalueelle päästyään tämä jarrutti, poimi taustalta Corcoranin ja tämän luja lyöntilaukaus upposi ohi Pickardin. Vartin kohdalla peli muuntui 2-1:een. Vikman torjui ensin kulmaan Hamblinin laukauksen pakin jaloista. Jatkotilanteessa Condors rouhi kiekon siniviivaan, jonne nousi pakkien väliin Lavoie. Tälle pedattiin one-timer, joka kaukaa lauottuna painui ohi pelaajamassan ja Vikmanin. Hamblin teki pahimman maskin eikä Chayka saanut häntä siirretyksi sivuun. Ylempänä Ford epäonnistui laukauksen peitossa. Maali syntyi hieman vastoin pelitapahtumia, sillä HSK oli enimmäkseen pelin päällä kymmenkunta minuuttia 1-1 tasoituksen jälkeen. Kenttäpelaajisto oli myös hyvin laukauksien edessä toista maalia lukuun ottamatta.

Voittomaali syntyi 24. minuutilla. Espositon pitkä poikittaissyöttö löysi Petersin, jonka rannelaukaus vasemmasta laidasta painui etuyläkulmaan yli kilven. Manninen ei aivan ylettänyt väliin omiin päin luisteltuaan, vaikka kurotti mailallaan. Koska maskia ei ollut, olihan laukaus ilman muuta torjuttavissa, vaikka se yläkaarelta lähtikin. Päätöserässä Manninen toi vieraat vielä maalin päähän päätöskympillä. Corcoran dumppasi kiekon punaiselta päätyyn, Rempal voitti luistelukisan, pudotti jälleen toiseen aaltoon ja Manninen latasi vuorostaan vasemmalta yläkaarelta vastalämärin ohi Pickardin, joten molemmat HSK:n osumat olivat käytännössä identtisiä tullen vain eri laidoilta. Loppuluvut 4-2 syntyivät tyhjiin Rempalin hyökkäyssiniviivan kiekonkäsittelyvirheen seurauksena.

Vikman torjui kaikkiaan 25/28 kertaa. Neljännellä minuutilla oli avauserän haastavin torjunta, kun Philp laukoi suoraluistelusta kohti etukulmaa puolustajan jaloista, mutta Vikman otti lähes kilpiliimauksen. Toisen erän alussa Chayka lahjoitti maalin takana kiekon Espositolle, joka haki heti vanhanaikaista tuloksetta. Osin tuostakin tilanteesta johtuen Chayka ansaitsee miinuksen. 22. minuutilla puolestaan Vikman liimasi varmasti syliinsä Hamblinin rannelaukauksen oikeasta laidasta pakin jaloista, joten ainakaan vaikeuksia ei ollut torjua puolustajien jaloista lähteneitä vetoja. 29. minuutilla puolestaan Lavoie päätti puolittaisen vastaiskun rannelaukaukseen vasemmasta laidasta logoon, kun Vikman tuli hyvin vastaan peittämään. Päätöserässä illan kruunasi Bourgaultin läpiajon nollaus isoon kokoon luottaen. Vikmanissa oli lehnermäisiä piirteitä.

Torjuminen perustui aika paljon peittämiseen ja sivuttaisliikkeessä oli pientä kankeutta, mikä näkyi avausmaalissakin. Toki torjuihan hän 42. minuutilla Lavoien painavan one-timerin vasemmalta b-pisteeltä sivuttaisliikkeen jälkeen, mutta atleettisuutta ei Vikmanin vahvuudeksi silti voi listata. Toisena huomiona muutamissa ruuhkan takaa tulleissa laukauksissa Vikman myös huojui maalillaan turhan paljon vaikuttaen epävarmalta. Kokonaisuus oli kuitenkin neutraali, vaikka 3-1 ja ehkä avausmaalikin olivat estettävissä. Peittopelaaminen oli tosiaan ihan hyvää vastaantuloissa eikä puolustajien jaloista tulleissa vedoissa ollut ongelmia.




Parin tehopisteen Rempal ja Corcoran saavat ansaitut plussat. Rempalin jätöt olivat taidetta. Lisäksi 17. minuutilla hän antoi keskustasta komean pyörähdyssyötön maalin kulmalle Manniselle, joka laukoi läheltä patjaan. Corcoran puolestaan laukoi eniten eli neljästi ja muutkin viivatoimitukset olivat potentiaaliltaan uhkaavia. Ottelu oli hänelle kauden paras AHL:ssä. Manninen puolestaan maalinsa lisäksi esti kenties yhden vastustajan osuman kakkoserän mailannostollaan, kun Vikmanin takapatjasta rebound kimposi vasemmalle takatolpalle. 5v5-pelissä Manninen puolestaan pysyi kiekossa hyvin Condorsin päädyssä ja pystyi karistamaan vartioijiaan iholta.

Samasta syystä Morozoville menee plussa, koska tämä oli kiikareista huolimatta todella hyvä syvyydessä ja kakkosketjun valopilkku. 14. minuutilla hän kieputteli kahta vastustajaa vasemmassa kulmassa ja löysi sitten päädyssä vapaana olleen Froesen, joka jatkoi kiekon heti maalille, mutta Rondbjerg laukoi avopaikasta syliin. 51. minuutilla Morozovin pitkä avaus vapautti laiturit puolestaan 2v1-tilanteeseen, mutta Brissonin passi jäi liian taakse Froeselle. Kaksi minuuttia ennen loppua puolestaan vielä Morozovin syöttö toimistosta löysi maalin kulmalta Froesen, joka laukoi yli kehikon. Summa summarum, Ivan pelasi yhden kauden parhaista matseistaan ja se antaa uskoa mahdolliseen läpimurtoon ensi kaudella, koska nyt hän näytti jopa TOP6-sentteriltä AHL:ään. Toinen venäläinen Marushev puolestaan oli hänkin kohtalaisen näkyvä eritoten päätöserässä, jossa ensin hänen laukauksensa vasemmasta laidasta maalille johti reboundiin, jonka Conrad käänsi ohi maalin. Hetkeä myöhemmin Bischoff syötti vasemmasta laidasta keskelle ja Marushev laukoi räpylään slotista. Tuon parempaa tasoituspaikkaa ei siunaantunut kuin sitten lopussa tosiaan Froeselle.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
No niin, nyt otetaan Vegasista mittaa...onko kanttia ottaa divisioonan ja läntisen konferenssin runkosarjan ykköstila, vai onko tämä joukkue vain toisinto Tepsistä ja Ankoista, jotka tosipaikan tullen aina hävisivät, tai ainakin sellainen olo on jäänyt minulle.

Aikkeli on ehkä back, ja Theodorekin matkalla mukana USA:n sateisimmassa kaupungissa (no melkein ainakin). Peli tulee suorana ESPN:ltä, joten saa naattia Vegasin murskaavasta esityksestä suorana, tai sitten niellä surkeuden kyyneleitä...

Huhut kertovat, että Stouneri olisi ehkä tulossa mukaan playoffseihin pelaamaan, jopa ensimmäisestä pelistä lähtien. Joten ehkä tämä tästä sitten...ei kai kausi kuitenkaan ihan penkin alle ole mennyt, joskin jollei tästä runkosarjan viimeisestä pelistä tule pisteitä kasinokaupungin joukkueelle, ja Öljy vie särkiä kuin viehe haukea, niin vähän kurja olo tästä jää. Vegas, the ball is in your court now!

EDIT: Tulihan se sieltä. Hidasta oli taas pelaaminen ja mitään apinanraivoa ei näkynyt, mutta erona aikaisempiin suosikkijoukkueisiini on se, että Kultaritareilla on Hannu Hanhi takataskussa. Olkoon niin sitten. Viva Las Vegas!
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
82/82 Kraken vs. Golden Knights

Sekä Eichel että Theodore olivat jälleen pelikunnossa. Roy putosi nelosen keskelle ja Blueger korvasi laidassa synnyttämässä olleen Howdenin. Pachal teki tilaa Theodorelle. Brossoit jatkoi maalissa.



Arvosanataulukko
++
+ Brossoit, Martinez
+/- Pietrangelo, Hague, Hutton, Theodore, McNabb, Karlsson, Smith, Amadio, Eichel, Barbashev, Dorofeyev, Stephenson, Kessel, Marchessault, Blueger, Kolesar, Roy
-
--

Divisioona- ja konferenssivoiton ratkaissut jääkiekko-ottelu alkoi Seattlen vahvalla hyökkäysalueen painostuksella. Ensimmäisestä kolmesta minuutista puolet vietettiin Vegasin alueella ja kaikki laukaukset olivat 8-1. Brossoit kuitenkin selvitti mm. Larssonin oikean laidan nousun jälkeisen napakan rannelaukauksen pienestä kulmasta. Avauserien maaliero (+30) oli ennen tätä iltaa NHL:n paras yhdessä Carolinan kanssa, mutta nyt koneiden käynnistymisessä kesti kauan. Yhdeksän minuutin kohdallakin vedot kohti maalia olivat vielä 5-0, kun Brossoit koppasi Dunnin rannelaukauksen viivasta.

Vegasin ensimmäinen "laukaus" kohti Grubaueria menikin sitten taidolla sisään erän puolivälissä. Smith karvasi syvällä Dunnia ja sai kurotettua takajalan avaussyötön väliin. Siitä kiekko kimposi miinuskulmasta Grubauerin längistä sisään. 11. minuutilla Kolesarin takakarvaus puolestaan esti Tolvasta laukomasta vasemmalta takatolpalta poikittaissyötöstä. Vartin kohdalla Vegas joutui viettämään minuutin omissa, kun Eichelin ja Pietrangelon purut perätysten epäonnistuivat, mutta ulkokehältä Seattlen ratkaisut jäivät laaduttomiksi. Sen sijaan ajassa 16:20 kotijoukkue tasoitti 1-1:een, kun vihdoin se sai syötettyä noppavitosen sisään. Wennberg löysi kulmapassillaan keskeltä Schwarzin, jonka one-timer ohitti Brossoitin. Karlsson irtosi ihan oikeaoppisesti laitaan paineistamaan, jolloin slotti jäi muutamaksi sekunniksi auki eikä McNabb tai kumpikaan laitureista ennättänyt sitä ihan tukkia. Tasoitus oli kyllä ansaittu, kun kaikki vedot olivat 25-10 tuossa vaiheessa peliä.

17. minuutilla Sprong luisteli vauhdilla yli keskialueen, mutta rannelaukaus oikeasta laidasta meni yli maalin. Vegasin tasapaino ei ihan kunnossa ollut menetysten jälkeen ja takapaineet jäivät kesyiksi, joten Kraken pääsi siksi aika helposti ja lennokkaasti ylittämään aina keskialueen kääntöjen jälkeen. Minuutti ennen taukoa Vegas sai parhaan maalipaikkansa, kun Barbashev ryöväsi kiekon omalla sinisellä ja karkasi läpi, mutta Grubauer torjui kilvellään alakulmasta.

Toisen erän alussa Eichelin ketju heräsi pellaamaan. Ensin Marchessault punnersi slottiin luoden itselleen tekopaikan, mutta kuti kilpistyi patjaan. Sen perään Hutton sai oikeasta kulmasta laadukkaan syötön painottomalle puolelle ja laukoi ranteella. Smith oli reboundissa maalin kulmalla, mutta Oleksiak puolusti hänet irti kiekosta viime hetkellä. Toisessa päässä päätydumppauksen jälkeen Schwarz puolestaan löysi vuorostaan Wennbergin nopeasti maalin edestä vapaana, mutta Brossoit ei sillä kertaa antautunut. Stephensonin sijoittuminen oli ihan pielessä, kun hän jäi tuijottamaan vain kiekkoa jättäen miehensä merkkaamatta. 24. minuutilla puolestaan Eichelin aloitusvoitosta Marchessault laukoi heti terävästi kohti maalia ja Eichel ennätti reboundiin, mutta kääntö nollakulmasta ei Grubaueria yllättänyt. Myöhemmin vielä samassa vaihdossa Dorofeyev ohjasi rystyltä yli maalin keskikaistalta ja Eichel hankki ylivoiman suojaamalla kiekkoa päädyssä Larssonia vastaan. YV oli kuitenkin kehno.

Erän puolivälissä Seattlen ylivoimassa sen sijaan oli vaaraa. Ensin McCannin poikittaissyöttö löysi Tolvasen, joka latoi one-timerin onneksi ohi maalista. Lopussa puolestaan Schwartzin syöttö maalivahdin alueen ja McNabbin läpi löysi maalin toiselta kulmalta Beniersin, joka tinttasi tolppaan. Sen perään vielä Sprong karkasi puolittain läpi vastaiskussa, mutta Brossoit otti potkutorjunnan alakulmasta napakkaan rannelaukaukseen. Vegasin seuraava ylivoima ei sen kaksisempi ollut ja päättyi lyhyeen, kun Dorofeyev roikkui Wennbergissä estääkseen 2v0-tilanteen synnyn. Toki ruotsalainen sai lopulta siirrettyä kiekon taakse Taneville, mutta tämä oli niin lähellä jo Brossoitia, että ohittaminen ei onnistunut. Ajassa 32:37 siirretyn rangaistuksen aikana Golden Knights teki 1-2 voittomaalin. Eichel kiersi korkealle keskelle siniviivaa ja laukoi ranteella maalille. Barbashevin seurana maskissa oli Martinez, joka oli tullut kehiin vaihdosta ylimääräisenä pelaajana ja hakeutui sinne, mistä maaleja tehdään. Hän ja Barbashev reagoivatkin kakkos- ja kolmoskiekkoihin Gourdea, Larssonia ja Dunnia etevämmin hakaten pelivälineen reppuun ohi Grubauerin.

Seattle oli tasoittaa pari minuuttia myöhemmin, kun ensin Donato nousi voimalla vasemmasta laidasta maalille ja Brossoit selvitti tilanteen vaivoin. Sen perään vielä Larsson sihtasi maltilla, kunnes rannelaukaus oikealta kaarelta Huttonin jaloista kilahti maalirautaan. Erän lopussa kotijoukkueen ylivoimalla Brossoit otti yhden mahtitorjunnan lisää, kun Beniersin lätty AV-nelikon halki löysi Sprongin, mutta Brossoit liukui ketterästi one-timerin tielle ja sai vangittua sen haltuunsa. Maaliodottamassa Vegas oli rajusti perässä 40 minuutin jälkeen, mutta tehokkuus oli tapissa, joten päätöserään se lähti maalin johdossa.

Päätöserä oli puolustuksellisesti hallituin. Vaikka yhä Seattle vyöryi sinne, vaaran tunnetta ei samalla tavoin enää ollut. Avauskympillä mieleen jäikin lähinnä vierasjoukkueen puolittaisia tilanteita. 43. minuutilla kolmosketjun karvaus johti siihen, että Kessel siirsi irtopalan siniviivan alta eteenpäin Barbasheville, joka oli nokikkain Grubauerin kanssa, mutta haki vielä syöttöä takaviistoon tyhjiin Stephensonille. Passi ei kuitenkaan koskaan perille mennyt. 46. minuutilla Eichel puolestaan laukoi vasemmasta laidasta ranteella yli maalin suoraluistelusta ja 49. minuutilla Stephenson porhalsi läpiajoon ohi seisovien puolustajien, mutta kiekko karkasi kämmeneltä kesken harhautuksen.

Päätöskympin alussa Hague-Hutton pari suorahyökkäyspuolusti erinomaisesti 3v2-tilanteen. He eivät valuneet liian alas, vaan iskivät oikea-aikaisesti vastustajien mailoihin ja saivat siten hyökkäyksen katki. Seitsemän minuuttia ennen loppua McNabb aiheutti vielä ongelmia omalle joukkueelleen, kun hän vippasi kiekon omalta alueelta katsomoon. McCannin lujan lämärin vasemmasta siivestä Brossoit kuitenkin pysäytti kookkaalla ruhollaan. Lopussa sitten Eichel laukoi ensin ohi tyhjistä pari kertaa, kunnes McCann yritti pudottaa kiekon siniviivaan, Stephenson työnsi lavan väliin ja siitä kiekko lirui toiseen päätyyn tyhjiin varmistaen sekä divisioona- että konferenssiviirin.

Uusi piste-ennätys on nyt 111 pistettä. Kolmas divisioonatitteli kuuteen kauteen on kova suoritus. Tähdistötauon jälkeen peli oli välittömästi alkukauden tapaisessa kuosissa eritoten puolustusalueen puolustuspelin osalta ja lopullinen saldo playoffkirin aikana oli 22-4-5, kun maalinteon tehokkuuskin oli kunnossa. Villi Kortti -joukkueista vastaan pudotuspelien avauskierroksella asettuu Winnipeg Jets, jolla Golden Knights luuttusi lattiaa runkosarjassa otettuaan kaikki kolme kohtaamista nimiinsä. Sarja alkaa keskiviikkoaamuna Suomen aikaa.





Brossoit oli maalissa erinomainen ja paranteli tappiotonta saldoaan varsinaisella peliajalla. Kymmenen startin tuloksena oli seitsemän voittoa ja kolme tappiota varsinaisen peliajan jälkeen. Seattlen ainokaisesta ei häntä voi syyttää. Tietysti tolpatkin olivat osin apuna tässä voitossa, mutta kyllä Brossoit otti laadukkaita torjuntoja useamman. Selostuksessa mainittiin mielenkiintoinen tieto siitä, että kesän leikkauksen jälkeen LB ei kuulemma ole tuntenut itseään ikinä niin notkeaksi ja ketteräksi, joten siihen on ollut totuttelemista. Ehkäpä parantunut liikkuvuus näkyi esim. juuri Sprongin one-timerin tielle ehtimisessä kakkoserän lopussa, koska se oli minusta hänen illan paras torjuntansa.

Toisen plussan saa Martinez, joka tahkosi alivoimaa lähes viisi minuuttia takaiskuitta Pietrangelon parina ja vastasi myös voittomaalista, jossa hän tosiaan luki hyvin peliä siten, että kun siniviivassa oli jo porukkaa, oli turha jäädä sinne, joten Alec painelikin suoraan vaihdosta maalin eteen, josta maalit usein tehdään. Blokkeja kertyi tässä pelissä "vain" kaksi, mutta koko kaudella 244, joka on tilastoidulta ajanjaksolta NHL-historian kuudenneksi kovin noteeraus. Jääaikaa kertyi soturille 25:40, joka oli jopa 17 sekuntia enemmän kuin Pietrangelolla. Martinez oli myös jäällä itse asiassa kaikkien Vegasin maalien aikana, joten teholukema oli komea +3. Hyökkääjistä lähinnä plussaa olivat varmaankin Eichel ja Barbashev, mutta olisin kaivannut vielä vähän enemmän väläytyksiä heiltäkin, jotta heidät olisi voinut nostaa Brossoitin ja Martinezin tasolle.

Huhut kertovat, että Stouneri olisi ehkä tulossa mukaan playoffseihin pelaamaan, jopa ensimmäisestä pelistä lähtien. Joten ehkä tämä tästä sitten...ei kai kausi kuitenkaan ihan penkin alle ole mennyt, joskin jollei tästä runkosarjan viimeisestä pelistä tule pisteitä kasinokaupungin joukkueelle, ja Öljy vie särkiä kuin viehe haukea, niin vähän kurja olo tästä jää. Vegas, the ball is in your court now!

EDIT: Tulihan se sieltä. Hidasta oli taas pelaaminen ja mitään apinanraivoa ei näkynyt, mutta erona aikaisempiin suosikkijoukkueisiini on se, että Kultaritareilla on Hannu Hanhi takataskussa. Olkoon niin sitten. Viva Las Vegas!
Sensaatiomaistahan Stonen pelaaminen jo pudotuspelien avauskierroksella olisi, kun eipä tuosta viimeisimmästä selkäoperaatiosta ole aikaa kuin alle 80 vuorokautta. Jäädään seuraamaan ja ihmettelemään tilannetta. Luonnollisin pelipaikka olisi varmaankin Dorofeyevin paikalla Eichelin ketjussa, koska viiteen viime matsiin Dorofeyev ei ole enää pistettäkään tehnyt ja kuuma jakso on historiaa.
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
71/72 Reign vs. Silver Knights

Kauden viimeinen viikonloppu alkoi Ontariossa. Saville palasi maaliin. Froese putosi kolmosen keskelle, kun Rondbjerg nostettiin kakkoseen ja Smith palasi kokoonpanoon.

Quinney - Manninen - Rempal
Brisson - Morozov - Rondbjerg
Guay - Froese - Smith
Loewen - Conrad - Marushev

Chayka - Mayo
Bischoff - Hickey
Carroll - Corcoran

Saville
Vikman

Plussat ja miinukset
++
+ Saville, Quinney, Rempal, Morozov, Rondbjerg, Hickey
+/- Carroll, Corcoran, Bischoff, Mayo, Chayka, Loewen, Conrad, Marushev, Smith, Froese, Guay, Brisson, Manninen
-
--

Avausmaali syntyi 12. minuutilla. Conrad sai laidassa lavan väliin Björnfotin purkuun ja kiekko kimposi yksin maalilla olleelle Marusheville, joka veivasi limpun ohi Petersenin. YV-tasoitus avauserän lopussa oli näyttävä, kun Anderssonin lätty siniviivan päältä löysi painottomalta puolelta Maddenin ja tämä laukoi suoraluistelusta takakulmaan ranteella. Froese ja Marushev eivät vain ihan kumpikaan yltäneet kurottamaan poikittaissyötön väliin. Toisessakin erässä maalit tasattiin. Ensin 26. minuutilla isäntien ylivoima toimi taas, kun Anderssonin rannelaukaus vasemmasta siivestä ohitti Savillen. Kiekko saattoi muuttaa suuntaa matkalla Mayosta. 2-2 tasoituksessa Morozovin pitkä syöttö tavoitti takasiniseltä Rempalin, joka iski läpiajosta kiekon kämmeneltä sisään. Carroll sai kakkossyötön ja avasi sillä pistetilinsä AHL:ssä.

Päätöserässä vieraat iskivät kolmesti karaten voittoon. Ylivoimalla Chayka kuljetti kiekon itse keskialueen läpi ja jätti sitten sen viivaan Morozoville, joka siirsi ahtaasta tilasta kiekon oikeaan laitaan Rondbjergille. Tämä hetti vain kiekon slottiin, jossa Smith ei kunnolla osunut kiekkoon, mutta Froese liikkui avuksi ja kiskaisi kääntölaukauksen ohi veskarin. Hetken päästä Rempal katkaisi Tynanin poikittaissyötön ja vapautti Quinneyn puolittain karkuun. Rannelaukaus ohitti Petersenin.

Saville oli maalissa aika eleetön ja varsinkin avauserän alkupuolella otti muutaman hyvän torjunnan. Viidennellä minuutilla Tynan löysi slotista Quinen, mutta kuti ei Savillea yllättänyt. Toisen erän alussa Spence puolestaan tinttasi lujan lämärin toisesta aallosta keskeltä, mutta Saville otti patjatorjunnan alakulmasta. Aika hyvin PAPP toimi ja suurin osa kudeista lähti laidoilta tai viivasta ja ne Saville selvitti varmasti torjuen lopulta voitossa 25 kertaa. Plussan hän saa juurikin virheettömyydestä ja muutamasta A-sektorin torjunnasta.

Hickey jäi mieleen alakerrasta useillaan blokeillaan ja terävällä mailapaineellaan. Hän oli terhakka. Rempal-Quinney akseli oli puolestaan monessa mukana tehojen lisäksi. Quinney petasi avauserässä poikittaissyötöllä vapaan tontin Manniselle, joka jäädytti veskarin, mutta ajautui nollakulmaan ja sieltä laukaus kimposi vain maalin katolle. Päätöserässä alivoimalla Quinneylla oli puolestaan paikka toiseen maaliin, mutta 2v1-hyökkäyksessä kuti kilpistyi torsoon. Rempal puolestaan jo viidennellä minuutilla punnersi vauhdilla oikeasta laidasta maalille, mutta Petersen torjui vaivoin voimanousun. Toisen erän alussa ylivoimalla Rempal puolestaan tinttasi lujan lämärin suoraan syötöstä tolppaan vasemmalta puolelta.

Morozov jatkoi siitä, mihin jäi Bakersfieldissa. Hän oli taas hyvä hyökkäysalueella pysymään kiekossa kulmissa ja laidoissa. Kuudennella minuutilla kulmahyrräyksestä hän tarjosi passin luukulle, mutta Brisson ei kunnon kutia mailaviidakosta saanut aikaan. Ivan oli myöhemmin sitten rakentelemassa kahta maaliakin päästen ansaitusti tehoille ensimmäisessä niistä. Rondbjerg niin ikään vakuutti hyökkäysalueen hyökkäyspelissä kiekon suojaamisessa ja kulmarallien elossa pitämisessä.

72/72 Silver Knights vs. Reign

Runkosarja päättyi fanien arvostusiltaan DLC:ssä. Patera oli pelikunnossa, joten itseoikeutetusti hän palasi maaliin. Ford korvasi Loewenin ja Marino Marushevin.

Quinney - Manninen - Rempal
Brisson - Morozov - Rondbjerg
Guay - Froese - Smith
Ford - Conrad - Marino

Chayka - Mayo
Bischoff - Hickey
Carroll - Corcoran

Patera
Saville

Plussat ja miinukset
++
+ Morozov, Brisson, Rempal, Manninen, Corcoran, Patera
+/- Mayo, Chayka, Bischoff, Hickey, Carroll, Ford, Conrad, Marino, Guay, Froese, Smith, Quinney, Rondbjerg
-
--

Viides voitto kuuteen matsiin irtosi maalein 4-1. Se nosti Silver Knightsin 63 pisteeseen, joten playoffit jäivät lopulta kuuden pisteen päähän. Tämän ottelun alkutahdit löi vain 15 sekunnin kohdalla Manninen, joka pyyhälsi pakkien välistä karkuun Rempalin syötöstä ja ohitti ranteella Villaltan:




Toisen erän alussa Reign tasoitti ylivoimalla, kun Andersson ohjasi maalin edestä Mayon vierestä Spencen lämärin verkkoon. Häneltä ehdittiin jo yksi maali hylätä puoli minuuttia aiemmin, kun voimanousu maalin kulmalta maalin eteen johti kiekon kimpoamiseen Pateran torjunnasta ilmaan ja kaiketi hän sitten huitoi hanskallaan kiekon sisään. Siinäkin kamppailussa Mayo jäi statistiksi. Puolivälissä iltaa syntyi kauden viimeinen voittomaali. Reignin hyökkäys katkaistiin punaviivalla. Sitten Manninen siirsi rystyltä kiekon eteenpäin Rempalille, joka vei sen yli sinisen ja jakoi vasemmalle Quinneylle. Gage antoi poikittaissyötön maalille ajaneen Corcoranin lapaan ja tämä ohjasi läheltä kiekon reppuun.

Päätöserän alussa neljässä minuutissa Morozov-Brisson kaksikko juoni vielä kauden viimeiset maalit. Ensin Morozov kyykytti aloituksessa Dudasia, Corcoran laukoi heti viivasta, Brisson ohjasi korkeasta maskista ja perään vielä maalin eteen ehtinyt Ivankin osui kiekkoon, joten Villalta oli tuplaohjaukselle voimaton. Kauden viimeinen maali puolestaan oli vastaiskuosuma, joka käynnistyi Morozovin oman alueen riistosta. Rondbjerg kuljetti vahvasti yli keskialueen ja löysi keskikaistalta uudelleen Morozovin, joka jatkoi ykkösellä takatolpalle ja Brisson viimeisteli varmasti kumilaatan verkon perukoille.







Patera oli maalissa vireessä varsinkin avauserässä. Viidennellä minuutilla hän nollasi Quinen kahdesti keskikaistalta. Kahdeksannella minuutilla Lee kiersi puolestaan helposti Mayon, mutta Patera poimi rystynoston naaman edestä räpyläänsä. 16. minuutilla alivoimalla Turcotte lähti vastaiskuun ja hassutti Chaykan 1v1-tilanteessa, mutta Patera torjui ensin kudin jaloista ja perään reboundinkin. Myöhemmissä erissä hän torjui varmasti vieraiden ylivoimilla laukaukset siivistä sijoittuen mainiosti.

Brisson ja Morozov nappaavat plussat viimeisistä maaleista. Ivan oli kolmannessa pelissä putkeen erittäin terävä ja esim. 13. minuutilla petasi transitiossa vetopaikan Brissonille, mutta tämä latasi one-timerin oikealta vielä silloin ohi maalin. Hetken päästä ylivoimalla puolestaan Ivanin syöttö vasemmalta löysi slotista Rondbjergin, joka laukoi patjaan. Erän lopussa puolestaan Mayo laukoi ensin lujaa päin Maddenia, joka jäi kitumaan. Sen perään hän rotatoi paikat Morozovin kanssa ja nousi tämän jätöstä vasemmasta laidasta vetopaikkaan, mutta rannari kilpistyi panssariin.

Rempal ja Corcoran nappaavat plussat kahden pisteen illoistaan ja Manninenkin oli mukana parissa osumassa, joten myös hän saa palkinnon siitä hyvästä. Molemmat YV-viisikot myös loivat vaaraa eritoten kakkoserässä, joten siksikin Manninen, Rempal, Brisson ja Morozov on plussilla palkittava. Kiekko liikkui ihan näppärästi aika ajoin.

Mainitaan lopuksi, että sekä Stone että Whitecloud osallistuivat eilen Golden Knightsin harjoituksiin täysissä voimin. Dorofeyev, Cotter ja Blueger olivat ekstrahyökkääjät, joten niin vain kapteeni on palaamassa kreivin aikaan takaisin askiin. Barbashev oli palannut Eichelin vitjaan ja Stonea ajettiin sisään Stephensonin laidalla. Koska Marchessault on pelannut enimmäkseen tällä kaudella oikealla laidalla ja samoin oikeita laitureita ovat Stone ja Kolesar, Kesselille jäi Cassidyn mukaan yksi vaihtoehto jäljelle eli hänet oli laitettava Karlssonin ketjuun. Amadio sen sijaan on pelannut vasemmallakin ja osan parhaista peleistään Stephensonin ja Stonen kanssa, joten siksi hänet siirrettiin pois Karlssonin ketjusta. Jos ihmeitä ei tapahdu, tämä lienee kokoonpano playoffavauksessa:

Barbashev—Eichel—Marchessault
Smith—Karlsson—Kessel
Amadio—Stephenson—Stone
Howden—Roy—Kolesar

Martinez—Pietrangelo
McNabb—Theodore
Hague—Whitecloud

Brossoit
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Ennen kuin on aika syventyä Golden Knightsin pudotuspelitaipaleeseen, on hyvä hetki paketoida alta pois Silver Knightsin kausi 2022-2023. Alla ovat ensin kauden aikana kertyneet plussat ja miinukset sekä niiden perässä pelaaja-arviot.

Plussat ja miinukset runkosarja 2022-2023

Quinney 66gp +-+++++++++++++++++++++++++++++ = +29
Rempal 70gp -+++++-++++++++++-+++++++-++++++ = +24
Brisson 58gp ++++++++++++++++++-++++++ = +23
Manninen 53gp ++-++++++++++++++++++ = +19
Rondbjerg 54gp ++++++++++++++-+ = +14
Morozov 58gp -+++-+++-++-++-+++++ = +10
Dorofeyev 32gp ++++++++++ = +10
Marushev 64gp ++-++++++ = +8
Foo 60gp ++++-+++++ = +8
Froese 60gp ++-+--++++++-++ = +7
Conrad 39gp ++--+++++ = +5
Smith 19gp +++++ = +5
Guay 17gp ++++ = +4
Ford 62gp +--+++++--+ = +3
Loewen 51gp -+++-++ = +3
Marino 50gp +--+++ = +2
D'Amato 22gp + = +1
Primeau 27gp --++-+-+ = +0

Cormier 62gp ++++-++-++++++-++++++--- = +12
Korczak 50gp +-+---++++++++++-+ = +8
Miromanov 31gp +++++-++ = +6
Bischoff 56gp --++++-++-- = +1
Corcoran 11gp -++ = +1
Hickey 17gp +--++ = +1
Pachal 55gp ++--+-+---++ = +0
Mayo 17gp -+-+ = +0
Carroll 4gp = +0
Estes 4gp = +0
Ahac 34gp +-+-- = -1
Hayes 14gp - = -1
Diliberatore 22gp --+--+- = -3
Chayka 57gp +-+-----+- = -4

Patera 31gp +-+++++++++++++ = +13
Brossoit 23gp -++++++--++- = +4
Papirny 3gp ++ = +2
Hutchinson 7gp ++ = +2
Saville 10gp +-++ = +2
Hill 1gp = +0
Vikman 1gp = +0

Plussat per ottelu -tilasto


Papirny +0,67
Quinney +0,44
Patera +0,42
Brisson +0,40
Manninen +0,36
Rempal +0,34
Dorofeyev +0,31
Hutchinson +0,29
Rondbjerg +0,26
Smith +0,26
Guay +0,24
Saville +0,20
Cormier +0,19
Miromanov +0,19
Morozov +0,17
Brossoit +0,17
Korczak +0,16
Marushev +0,13
Foo +0,13
Conrad +0,13
Froese +0,12
Corcoran +0,09
Loewen +0,06
Hickey +0,06
Ford +0,05
D'Amato +0,05
Marino +0,04
Bischoff +0,02
Pachal +0,00
Primeau +0,00
Mayo +0,00
Estes +0,00
Carroll +0,00
Vikman +0,00
Hill +0,00
Ahac -0,03
Chayka -0,07
Hayes -0,07
Diliberatore -0,14

Sekalaisia huomioita:
- Quinney ja Rempal olivat vähemmän yllättäen parhaina pistemiehinä myös plussataulukon kärkipari ja vielä niin päin, että Quinney hoiti tämänkin ykköstilan nimiinsä kauden pelaajana. Yleensä olen pitänyt jonkinlaisena eliittirajana ottelukohtaista lukemaa +0,40 ja sen Quinney ylitti neljällä sadaosalla. Viime kauden parhaat hyökkääjät Cotter ja Dorofeyev kirjasivat silloin lukemat +0,46 ja +0,38, joten aika linjassa Quinneyn arvio on, kun kaudesta toiseen yleensä 1-2 hyökkääjää yltää tuohon saavutukseen joko Golden Knightsista tai Silver Knightsista riippuen siitä, kuka sitten milloinkin on loistanut.
- Rempalin ottelukohtainen arvio on kymmenyksen heikompi, mutta +0,34 on ihan OK lukema sekin varsinkin, kun hän oli läsnä eniten. Häneltä jäivät väliin vain ne kaksi matsia, joiden aikana hän oli Golden Knightsin matkassa. Viime kaudella Jonesin tarina oli samanlainen eli hän missasi kaksi AHL-peliä, joiden aikana hänkin oli silloin kutsuttuna ylös
- Mannisen keskiarvo +0,36 on aika lailla sellainen, joka vastaa silmätestiä. Brissonin tuloksesta +0,40 olen sen sijaan rehellisesti erittäin hämmästynyt, koska hänellä oli pitkiäkin pimentojaksoja kauden aikana, mutta toisaalta ne tehojaksot olivat sitten sellaisia, että plussia kertyi mukavaa tahtia. En tiedä, siltikin olen hämmästynyt, että olen kirjannut hänelle lopulta noin monta onnistunutta peliä plussan puolelle, koska odotin keskiarvon olevan ennemminkin Rondbjergin +0,26:n luokkaa. Alkuperäinen arvosananikin kaudesta oli hänelle siksi vain 7+, mutta tämän perusteella sitä oli korotettava. Viime kauden kahdeksan pelin otannassakin keskiarvo oli toki +0,44, mutta en olettanut hänen kykenevän pitämään "samaa" tasoa yllä kokonaista kautta
- Dorofeyevilla oli alla kaksi perättäistä +0,38:n kautta. Nyt lukema putosi hieman (+0,31), mutta kuitenkin yllättävän vähän siihen nähden, että ei hän tosiaankaan niin loistelias ollut kuin viime sesongilla AHL:ssä. Rondbjergin lukema eroaa viime kaudesta puolestaan vain sadasosalla, vaikka YV-rooli pienentyi, mutta toisaalta ykkösalivoimaheppana toimimisesta tuli plussaa korvikkeena
- Smith ja Guay suoriutuivat hyvin vajaan 20 matsin otannoistaan pelaten keskimäärin joka neljännen matsin positiivisesti. Froesen lukema +0,12 on sen sijaan yllättävän matala silmätestiin nähden
- Alaketjuista Marushevin, Conradin ja Loewenin lukemat huonontuivat noin 0,1-prosenttiyksiköllä viime kaudesta. Morozov ja D'Amato puolestaan olivat viime kaudella hurjissa lukemissa pienillä otannoilla (+0,67 & +0,60), mutta nyt suurempi otanta näytti todellisemmat tasot (+0,17 & +0,05)
- Puolustuksessa Cormierin ja Miromanovin pelikohtainen plussatilasto (+0,19) oli identtinen, joten se vain puolsi entisestään ajatustani antaa heille sama arvosana tästä kaudesta. Miromanovin keskiarvo putosi tosin yllättävän paljon viime kaudesta (+0,34) ja tällä kaudella yksikään puolustaja ei siis jäänyt edes keskimäärin joka viidennestäkään pelistä plussalle papereissani. Tiedän toki sen, että "mallini" suosii jossain määrin hyökkääjiä, koska puolustavia puolustajia on vaikea arvioida joskus TV:n välityksellä ja heidän oman alueen rouhintaansa olisi hyvä nähdä livenä
- Korczakin lukema (+0,16) on puolestaan sadasosalleen sama kuin viime kaudella, joten se puolestaan puoltaa sitä, että mitään mainittavaa kehitystä ei näkynyt ainakaan AHL-tasolla
- Muilla puolustajilla väläytykset olivat vähemmässä. Ehkä yllätyin kuitenkin siitä, että Pachalkin jäi lopulta täysin nollille, koska hän otti minusta kuitenkin pieniä harppauksia eteenpäin peruspelaamisessa ja kyvyssä vääntää kulmissa omalla alueella, mutta kuten todettua, nuo huomiot eivät läheskään aina siirry sitten plussataulukkoon kuitenkaan. Viime kauden lukema oli +0,01 ja nyt siis +0,00.
- Myös Ahacin -0,03 on täsmälleen sama kuin viime kaudella, uskomatonta. Pelillisesti toki hyvää oli se, että hän oli saanut vähennettyä lapsuksia paineen alla, mutta taulukossa se ei hänenkään kohdalla näkynyt. Corcoran puolestaan petrasi viime kaudesta pari sadasosaa (+0,07 -> +0,09). Ehkä yhteenvetona puolustuksesta voisi todeta, että liian moni polki paikoillaan eikä kehittynyt riittävästi?
- Hickey oli viime kauden heikoin lenkki lukemalla -0,23, mutta nosti sen sijaan tasoaan tämän kauden tuurauskeikoilla ja oli kyennyt karsimaan henkilökohtaiset virheet minimiin sekä jopa vähän jämäköittämään oman alueen puolustuspeliä. Se näkyi heti tilastolukemassakin, joka jäi nyt niukasti plussalle (+0,05)
- Tilastojen perusteella Brossoit oli paras veskari ja pudotti Pateran joulukuussakin penkille, mutta plussataulukossa yllättäen pidemmän korren vei aika selvälläkin erolla Patera, jolle kirjasin vain yhden miinuksen 31 matsista. Täten viime kauden lukema (+0,25) parantui peräti 0,17 prosenttiyksiköllä, vaikka puhtaasti tilastojen ja silmätestinkin perusteella hän ei minusta merkittävästi ottanut harppauksia kehityksessään eteenpäin AHL-matseissa, mielenkiintoista. Ehkä olen ollut turhan höveli tai sitten todennäköisemmin ajatellut, että jotkin helpot takaiskut hän on kuitenkin aina samassa matsissa paikannut muutamilla atleettisilla pelastuksilla, joten siksi olen jättänyt miinuksia jakamatta hänelle toisin kuin Brossoitille noista huonommista matseista
- Papirny, Hutchinson ja Saville hoitivat vähäiset starttinsa plusmerkkisesti, vaikka Savillelle pari heikompaakin ottelua väliin mahtui
 
Viimeksi muokattu:

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Henderson Silver Knightsin pelaaja-arviot 2022-2023

Kokoonpanossa käyneitä pelaajia oli kaikkiaan 39 (vrt. 44 viime kaudella), joten en rupea erikseen kirjoittamaan ylös heidän täydellisiä tilastorivejään, koska ne voi käydä tarkistamassa oheisestä linkistä: TheAHL.com | The American Hockey League

Murheellinen kausihan päättyi Tyynenmeren divisioonan toiseksi viimeiseen sijaan. Playoffit jäivät kuuden pisteen päähän (72gp 63pts). Jo ensimmäisen seitsemän ottelun aikana tullut seurahistorian ensimmäinen viiden ottelun tappioputki näytti suunnan, johon Viveiroksen valmennuspoppoon johdolla mentäisiin, mikäli muutosta ei tulisi eikä sitä tullut. Marraskuussa kontrasti organisaation sisällä oli jopa niin raju, että Golden Knights oli NHL:n sarjakärjessä ja Silver Knights AHL-jumbona. Niin aneemista ja yksilöihin nojaavaa hyökkäyspelaaminen on isossa kuvassa ollut koko Viveiroksen pestin ajan, että ehkä jo joku toinen valmentaja saisi parannettua sitä osa-aluetta, vaikka pelitapa onkin osin sidoksissa Golden Knightsin pelikirjaan. En myöskään ole pitänyt jatkuvasta ketju- ja pakkipariruletista, koska koostumukset ovat vaihtuneet liiaksi pelistä toiseen, mikä on vaikeuttanut kemioiden luontia. Rocky Thompsonin alaisuudessahan Chicago Wolvesissa Hague ja Whitecloud mm. pelasivat käytännössä koko kauden yhdessä ykkösparissa ja Quinney-Elvenes tutkaparikaan ei ole unohtunut. Toki loppukaudesta ykkösketjuksi vakiintunut Quinney-Manninen-Rempal takoi hyvin tulosta, kun heidän annettiin pelata kimpassa pidempi pätkä.

Ainoa positiivinen osa-alue oli alivoima, joka oli pitkään jopa TOP5-tasoa. Kevätkaudella senkin prosentit hieman tippuivat ja lopullinen alivoimaprosentti oli 80,2% (21/32). Ylivoima kuului puolestaan pitkään sarjan heikoimpaan neljännekseen, mutta loppukauden merkityksettömät matsit nostivat sen vertailussa sijalle 17/32 (18,6%).

Maalivahdit (7)

Jiri Patera 31gp 14-15-1, GAA 2.86, 91,1%

- Olin skeptinen siitä, että pystyykö Patera ottamaan ykkösveskarin tontin, mutta kyllä hän lopulta pelasi noin joka toisen ottelun. Joulukuussa toki hän pelasi vain kaksi matsia Brossoitin kahdeksaa vastaan. Tilastot ovat aika samanlaiset kuin viime kaudella, jolloin GAA oli 2.76 ja torjuntaprosentti 91,0%. Yhtään nollapeliä hän ei kuitenkaan onnistunut pelaamaan ja viime kaudellakin niitä tuli vain yksi silloin runkosarjan päätöskierroksella. Kymmenkunta peliä vähemmän pelannut Brossoit kuitenkin tienasi kaksi nollapeliä, vaikka muuten tilastot olivat aika tasaiset. Pateran kauden kohokohtia olivat pari NHL-peliä, mutta ne arvostelen vasta Golden Knightsin arvosanojen yhteydessä. AHL-kaudesta jäi vähän mitäänsanomaton maku loppujen lopuksi enkä tiedä, tapahtuiko hirvittävää eteenpäin menoa. Yhä välillä Patera otti loistavia atleettisia pelastuksia tolpalta toiselle liukuen ja vastapainona helppojakin laukauksia upposi kauempaa. Alkukaudellakin HSK hävisi yhden pelin siihen, kun Patera päästi samassa pelissä pari torjuttavissa ollutta viivakutia sisään, vaikkakin ne tulivat osittain epäonnistuneiden peittojen takaa, mutta jotenkin hän ei kunnolla hahmottanut kiekkojen lentoratoja ja vielä loppukaudellakin noita viivakuteja silloin tällöin minusta turhan helposti upposi.

Tietysti divisioonan toiseksi huonoimman joukkueen takana pelaaminen ei varmasti maalivahdeille ollut ideaalia. Paras jakso oli varmaankin marraskuun lopusta tammikuun puoleenväliin. Tuona aikana Patera toki pelasi vain kahdeksan ottelua, mutta taso säilyi startista toiseen ja vain kerran hän päästi neljä osumaa. Muissa matseissa takaiskuja upposi vain 1-2 kappaletta. Tuon erinomaisen ajanjakson jälkeen seurasi sitten synkempi kausi ja 13 matsin aikana ainoastaan kertaalleen Patera päästi vain yhden maalin. Maaliskuun lopussa hän sai vielä tällin päähänsä Calgaryssa ja huilasi sen vuoksi pari viikkoa ennen kuntoutumista runkosarjan viimeiseen otteluun. Siltikin Patera voitti veskarien välisen plussataulukon aika selvällä erolla Brossoitiin ja luultavimmin se johtui siitä, että mahdolliset helpot takaiskut Patera kuitenkin aika usein paikkasi vielä saman matsin sisällä muutamalla atleettisella pelastuksella. Kauden paras torjunta tuli puolestaan jo heti alkukaudesta, kun hän nollasi Lavoien reboundin Bakersfieldin vieraana.

Arvosana: 8+




Laurent Brossoit 23gp 8-11-3, GAA 2.72, 90,9%

- Brossoitin alkukausi kului vielä kesän lonkkaleikkauksesta toipuessa. Marraskuun alussa hänet lähetettiin kuntoutusstintille Silver Knightsiin ja kausidebyytti tapahtui kauden kymmenennessä ottelussa Bakersfieldia vastaan. Selän taakse meni viisi kiekkoa eikä treidiarvo kasvanut, vaikkakin takaiskuista vain yksi meni hänen piikkiinsä, mutta vastaiskuja puolustettaessa ykköskiekkotorjuntojen jälkeen kakkoskiekot putosivat hänen selkänsä taakse tökättäviksi maaliin. Toinenkaan peli ei sen paremmin sujunut, kun hän päästi avauserässä neljä kiekkoa ja otettiin pois maalilta. Muutaman pelin jälkeen mies läpäisi waiverit ja jatkoi tuntuman hakemista HSK:ssa. Pikkuhiljaa hän lähenikin parasta tasoaan ja torjui tosiaan ainoana veskarina tällä kaudella jopa pari nollapeliä. Ne tulivat perättäisissä peleissä joulukuun puolivälissä ja silloin hänet valittiin myös viikon parhaaksi AHL-pelaajaksi. Joulukuu oli muutenkin hyvä jakso Brossoitille, kun kuudessa perättäisessä matsissa hän päästi yhteensä vain kuusi maalia. Toki myös PAPP oli silloin tiiviimpää ja Brossoit pysäytti erinomaisella varmuudella ulkokehältä tai siniviivasta tulleet laukaukset antamatta irtokiekkojakaan. Tammikuussa otteet puolestaan hieman ailahtelivat, kun joka toisessa pelissä omiin meni viisi ja joka toisessa vain kaksi kiekkoa. Noista matseista erityisesti Eagles-vierailu oli surullinen, kun jopa neljä maalia viidestä oli torjuttavissa. Helmikuun alun jälkeen Brossoit ei enää sitten AHL:ssä pelannutkaan. Summa summarum, tilastojen valossa Brossoit oli kauden paras maalivahti eritoten sen jälkeen, kun hän pääsi taas pelirytmiin kiinni. Hän ei tehnyt niin näyttäviä torjuntoja kuin Patera parhaimmillaan, mutta sijoittui kliinisesti ja peitti laukauksia isolla koollaan. Mutta koska Patera kuitenkin voitti plussataulukon niin selvällä marginaalilla, annan hänelle ja Brossoitille saman arvosanan.

Arvosana: 8+

Isaiah Saville 10gp 4-5-0, GAA 3.21, 90,2%

- Saville tuli viime keväänä ryminällä sisään AHL:ään voittaen kuusi starttia kahdeksasta ja pysäyttäen kiekot 92,9% varmuudella. Tämä kausi meni enimmäkseen uuden ECHL-joukkueen Savannah Ghost Piratesin maalia vartioidessa. Siellä hän pelasi pari yli 40 torjunnan nollapeliä ja torjui kiekot kaikkiaan noin 92%:n varmuudella. Kun Golden Knights alkoi tänä keväänä tarvitsemaan maalivahtiapua farmista, Savillekin nostettiin pykälän ylemmäs täyttämään AHL-veskareiden jättämiä aukkoja Silver Knightsissa. Pelejä kertyi kaksi enemmän kuin vuosi sitten, mutta heikommalla menestyksellä. GAA kasvoi yli maalin verran ja torjuntaprosenttikin oli lähes kolme prosenttiyksikköä huonompi kuin vuosi sitten.

Tietysti otanta on pieni ja HSK vielä huonompi joukkue kuin vuosi sitten, mutta silmätestinikään ei pitänyt Savillesta yhtä paljon kuin vielä viime kaudella. Hän oli jotenkin kankeampi aika ajoin. Torjuntatyöskentelyssä oli yhä rauhallisuutta, mutta välillä hän oli ehkä jopa turhan hidas tulemaan vaikkapa vastaan laukojaa ja peittämään kulmat. Kausidebyytti toki oli hyvä, kun hän jatkoi siitä, mihin jäi ja pysäytti Canucksia vastaan 33/35 kiekkoa 5-2 voitossa. Seuraavassa pelissä kuitenkin upposi kuusi omiin Firebirdsia vastaan. Sen jälkeen hän toki kasasi itsensä ja torjui 31/33 kiekkoa niukassa 2-0 tappiossa Gullsia vastaan, mutta seuraavissa viidessä ottelussa torjuntaprosentit alkoivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta numerolla kahdeksan. Eräässä pelissä Gullsia vastaan hän päästi mm. pari maskitonta rystylaukausta sivuttaisliikkeestä pelaten lyhyen AHL-uransa huonoimman matsin. Muissa peleissä puolestaan hän päästi yllättävän monta maskitonta rannelaukaustakin ja jopa melko pienistä kulmista ajoittain, joten nuokin kertoivat ehkä siitä, että hän minusta vähän jumittui liiaksi maalinsa sisään eikä ollut riittävän ulkona, vaikken mikään maalivahtiasiantuntija olekaan. Kauden kaksi viimeistä starttia toisaalta sitten olivat taas valoisampia ja niistä Saville torjui voitot päästämättä helppoja maaleja, joten se antaa odotuttaa sitä, että ensi kaudella hän olisi vakituisesti AHL-tandemissa ja silloin nähtäneen se, että mikä on Savillen todellinen taso.

Arvosana: 7

Michael Hutchinson 7gp 1-5-1, GAA 2.74, 89,7%

- Hutchinson pelasi ennen Brossoitin tervehtymistä kolme matsia lokakuussa. Marras-joulukuussa startteja kertyi yhteensä samaiset kolme, joten välissä mies päästettiin Spengler Cupiinkin Kanadan maalia vartioimaan. Tämän vuoden puolella Hutchinson oli välillä Golden Knightsin luukkuveskarina ja pelasi AHL:ssä vain helmikuussa Tucsonissa, kunnes hänet kaupattiin Columbukseen vaihdossa Quickiin. Kauden ainoa voitto tuli heti HSK-debyytissä Tucsonia vastaan 6-2 kotivoitossa. Joka pelissä selän taakse upposi vähintään kaksi kiekkoa, joten siksi torjuntaprosenttikin jäi alle 90%:n. Yhtään superesitystä mieleen ei muistu eikä hän tuosta voittopelistäkään minulta plussaa saanut taulukkoon, mutta toki joissain häviöpeleissä hän kyllä tarjosi mahdollisuuden voittoon. Esimerkiksi San Jose -tappiosta plussan merkitsin, koska siinä matsissa Hutchinson torjui mm. pari läpiajoa, vaikka päästikin kolme kaappia. Perustorjunnoissa huonojen sektorien laukauksissa hän oli luotettava eikä juuri sylkenyt kiekkoja eteensä. Negatiivisena seikkana oli ajoittainen ajautuminen sivuun maalin suulta torjuntojen jälkeen.

Arvosana: 7+

Jordan Papirny 3gp 1-1-0, GAA 2.11, 94,4%

- AHL-sopimuksella mukana ollut Papirny pelasi suurimman osan kaudesta ECHL:ssä Savillen tavoin. Maaliskuun puolivälissä häntä kuitenkin tarvittiin HSK:ssa ja mies sai ensimmäisen AHL-starttinsa Bakersfieldissä. Se sujui hyvin ja Papirny torjui 33/34 kiekkoa, mutta joukkue hävisi silti 1-0, kun kenttäpelaajat jäivät kiikareille. Ainoa takaisku oli kotijoukkueen ylivoimalla Bensonin rannelaukaus vasemmasta siivestä takakulmaan ohi Quinneyn ja Miromanovin peittojen, joten eipä siitä Papirnya voinut moittia. Kokonaisuus oli plussan arvoinen, koska irtokiekkokontrolli oli pääosin hyvää ja ne kiekot, jotka putosivat haastavampien laukausten jälkeen eteen, Papirny ketteränä veskarina selvitti myös. Kakkoserä oli kiireisin, koska torjuntoja kertyi silloin 14 ja hän mm. nollasi pari Lavoien one-timeria vasemmasta siivestä ehjällä irtokiekkokontrollilla. Ensimmäinen AHL-voitto tuli toisessa startissa runkosarjan loppupuolella Roadrunnersia vastaan, kun Papirny otti 42 torjuntaa 5-4 rankkarivoitossa. Siinäkään pelissä helppoja maaleja ei selän taakse mennyt.

Arvosana: 8

Jesper Vikman 1gp 0-1-0, GAA 3.05, 89,3%

- Vikman teki AHL-debyyttinsä kolmanneksi viimeisellä kierroksella Bakersfieldissä. Muistaakseni aikoinaan D. Fergusonkin debytoi tuossa hallissa. Torjuminen perustui aika paljon peittämiseen ja sivuttaisliikkeessä oli pientä kankeutta, mikä näkyi avausmaalissakin, jonka vastustaja teki päätylautapompusta maalin kulmalta. Toki torjuihan Vikman 42. minuutilla Lavoien painavan one-timerin vasemmalta b-pisteeltä sivuttaisliikkeen jälkeen, mutta atleettisuutta ei Vikmanin vahvuudeksi silti voi listata. Toisena huomiona muutamissa ruuhkan takaa tulleissa laukauksissa Vikman myös huojui maalillaan turhan paljon vaikuttaen epävarmalta. Kokonaisuus oli kuitenkin neutraali, vaikka 3-1 ja ehkä avausmaalikin olivat estettävissä. Peittopelaaminen oli tosiaan ihan hyvää vastaantuloissa eikä puolustajien jaloista tulleissa vedoissa ollut ongelmia, vaan ne hän vangitsi syliinsä varmasti. Debyytin paras torjunta oli päätöserässä Bourgaultin läpiajon nollaus isoon kokoon luottaen.

Arvosana: 7-

Adin Hill 1gp 1-0-0, GAA 4.50, 85,7%

- Hill pelasi tällä kaudella 40 minuuttia jääkiekkoa hopearitareissa, kun hänet lähetettiin kuntoutusstintille huhtikuun alussa. Torjuntoja kertyi 18/21 Condorsia vastaan. Kuukauden tauon jälkeen sivuttaisliikkuminen oli hieman jäistä ja kankeaa ajoittain. Se näkyi 11. minuutillakin, kun Kemp latasi one-timerin vasemmasta laidasta tolppaan ja Hill haroi tyhjää hanskallaan. Minuutti myöhemmin tuli illan paras torjunta, kun Holloway käytti kiekon vasemmassa kulmassa Tulliolla ja sai sen sitten takaisin slottiin, mutta Hill vangitsi kudin syliinsä. Toisen erän alkupuolelta jäi vielä mieleen olkapäätorjunta Dineenin napakkaan rannelaukaukseen oikealta b-pisteeltä. Aika vähällä Hill muuten selvisi urakastaan.

Arvosana: 6,5

Puolustajat (14)

Lukas Cormier 62gp 10+25=35, -12

- Cormierin debyyttikausi miesten peleissä oli onnistunut. Vielä alkukaudesta hän totutteli aikuisten seassa kiekkoiluun, mutta kauden edetessä Lukas otti yhä suurempaa kiekollista roolia puolustuksessa ja pyöritti ykkösylivoimaa siniviivassa Miromanovin poissaollessa. Jo debyyttipelissä lokakuussa otteissa näkyi samoja asioita kuin U20-kisoissa Kanadan paidassa. Syötöt olivat napakoita eikä hän aikaillut kiekollisena, vaan liikutti pelivälinettä vikkelästi heti, kun paikka oli. Luistelu näytti soljuvalta ja kamppailupelaaminen oli yllättävän hyvää. Suorahyökkäyspuolustaminen oli parasta antia, vaikka Carcone kerran hänet kiersi, mutta muuten varsinkin mailapuolustaminen toimi ja etäisyys vastustajaan oli kuosissa, kun riistoja tuli ainakin kolme. Kauden edetessäkin Cormier jäi kiekottomana mieleen siitä, että hän oli hyvä puolustamaan ylivoimahyökkäyksiä ja osasi mm. aika ajoin heittäytyä juuri oikea-aikaisesti poikittaissyötön tielle tai paineistaa kiekollisen pelaajan hätäiseen syöttöön. Kiekollisena puolestaan hän kokemuksen karttuessa nosti yhä enemmän jalalla itse peliä keskialueelle ohi karvauksen ottaen mallia Miromanovista.

Hyökkäysalueella ratkaisuhalukkuus oli korkea ja hän laukoi aina, kun väylä vain oli auki ja siitä pidin. Vain Rempal (246), Quinney (170) ja Froese (147) laukoivat tällä kaudella häntä enemmän (140). YV-moottorinakin Cormier oli aika ajoin siksi Miromanovia jopa parempi. Ensimmäinen AHL-maali syntyi aikanaan tarkalla laukauksella vasemmasta laidasta takakulmaan. Vaikka negatiivisena seikkana satunnaisesti Cormier oli omissa huolimaton kiekollisena ja joitain harhasyöttöjä antoikin, minusta hän silti keväällä oli epäansaitusti rotaation uhri, kun olisi pitänyt voittaa kiekkopelejä ja niin paljon hyvää Cormier kuitenkin joukkueen hyökkäyspelaamiseen toi. Siitä osoituksena on sisäisen pistepörssin viides sija Quinneyn, Rempalin, Mannisen ja Brissonin takana. Ensimmäisiin 17 otteluun Cormier keräsi tehot 2+5=7, mutta 9. joulukuuta alkaen 45 otteluun Cormier mätti 28 tehopistettä. Pisin pisteetön jakso oli neljä ottelua. Kahden tehopisteen iltoja oli useita. Lopulta Cormier jäi puolustajien piste-ennätyksestä vain viisi pistettä ja sen rikkominen voisi olla hyvä päämäärä ensi kaudelle. AHL:n tulokaspuolustajista Cormier oli neljänneksi tehokkain Evansin (6+38=44), Poirierin (9+32=41) ja Jiricekin (6+32=38) jälkeen.

Arvosana: 8,5

Daniil Miromanov 31gp 9+13=22, -9

- Miromanov teki viime kaudella puolustajien yhden kauden piste-ennätyksen, vaikka pelasi vain 53 ottelua (11+29=40). Tällä kaudella pelimäärä jäi vielä vähäisemmäksi. Loka-marraskuun hän kyllä kiekkoili Silver Knightissa kuntouduttuaan kesän operaatiosta ja missattuaan ensimmäiset ottelut. Joulukuu kului NHL:ssä ja sitten hän loukkaantui, jonka johdosta paluu kaukaloihin tapahtui vasta helmikuun loppupuolella AHL:ssä. Kausi päättyi kuukautta myöhemmin Calgaryssa, kun vastataklatessa hän satuttikin itseään oman maalin takana ja jalka otti ikävästi osumaa sekä mies talutettiin koppiin. Viime kauteen verrattuna yhtäläistä pelaamisessa oli yhä se, että Miromanov teki ajoittain loistavia kuljetuksia keskialueen halki ja mm. Tucsonissa tehty YV-osuma on jäänyt mieleen, kun Miro itse vei soolonsa päätyyn saakka ja viimeisteli kuljetuksestaan kihauksen. Tuo oli ehkä jopa Hendersonin kauden upein maali. Toisaalta sitten viime kauteen verrattuna hän ei ehkä ihan niin hyvin tukenut hyökkäyksiä toisesta aallosta ja löytänyt tyhjää jäätä, josta laukoa ranteella. Viime kaudellahan Miromanov mm. teki DLC-areenan ensimmäisen hattutempun siten, että kaikki maalit syntyivät identtisesti vastahyökkäyksistä toisesta aallosta rannelaukauksilla. Ylivoimalla Miromanov oli edelleen mies paikallaan siniviivassa, vaikka Cormier hänelle loppukaudesta kovan haasteen heittikin ja herrat aika lailla jakoivat puoliksi ykkösylivoimavastuun. Summa summarum, Miromanov oli kyllä yhä kärkipuolustaja, muttei ihan niin säkenöivä kuin viime kaudella, joten arvosana putoaa hieman 9+:sta alaspäin, koska plussataulukossakin ottelukohtainen keskiarvo laski +0,34:stä +0,19:ään. AHL:n tähdistöpeliin hänet silti valittiin, mutta se jäi väliin vamman takia.

Arvosana: 8,5




Jake Bischoff 56gp 5+11=16, -8

- Kahdella edellisellä kaudella vain seitsemän matsia pelannut Bischoff sai vihdoin alle kutakuinkin ehjän sesongin. Tämäkään kausi ei toki optimaalisesti alkanut, kun hän hänelle tuli kuukauden breikki heti alkukaudesta, mutta sen jälkeen Bischoff pysyi ehjänä ja pelasi yli 50 matsia, mikä oli hyvä suoritus. Paras peli oli varmaankin helmikuun alussa Reignia vastaan, kun hän keräsi 1+1 tehot ja piti siniviivan kiinni molemmissa päissä kenttää. Toisaalta sitten loppukaudesta taso hieman putosi ja hän joutui ansaitusti vilttiin mm. maaliskuun puolivälissä, kun peli ei vain kulkenut ja virheitä tuli. Alivoimaa Bischoff uurasti tutusti paljon ja enimmäkseen Korczakin ja Pachalin kanssa. Ahacin tavoin turhan moni laukaus tuli silti hänen blokkiyritystensä läpi siivistä. Kiekollisena Bischoff pelasi tutun simppelisti. Lyöntilaukaustaan hän olisi voinut käyttää vielä enemmän hyökkäysalueella, koska se kuitenkin tuotti hyviä irtokiekkoja ja siten syöttöpisteitä. Kokonaisuutena ei Bischoff vielä paras versio itsestään ollut, mutta oli hienoa nähdä, että hän pystyi pelaamaan lähes koko kauden terveenä.

Arvosana: 7+

Brayden Pachal 55gp 3+12=15, +5

- Kapteeni Pachal valittiin edustamaan HSK:ta AHL:n tähdistöpeliin, kun Miromanov oli loukkaantunut. Siellä hän tehoili, mutta varsinaisessa runkosarjassa ei niinkään, vaikka paransikin viime kauden 11 tehopisteestä. Vakiopelaajista teholukema oli kuitenkin paras (+5) ja Pachal oli harvoja, joka jäi ylipäätään plussalle tehotilastossa. Eikä tuo tehopistemäärä nyt huono ole ilman YV-aikaa. Tehotilaston lukema silti yllätti, koska kyllä Pachalillekin sattui henkilökohtaisia erheitä omalla alueella. Mieleen jäi toki myös monta viivatoimitusta yhdellä kosketuksella ja uhrautuva AV-pelaaminen yleensä joko Ahacin tai Hayesin parina alkukaudesta sekä myöhemmin mm. Bischoffin. Jo viime kaudella vähentyneet pitkät avaussyötöt takasiniselle tuntuivat puolestaan vähentyneen entisestään. Kokonaisuutena sanoisin, että Pachal ansaitsee kuitenkin korotuksen viime kauden 7+:aan, koska sellainen peruspelaaminen ja kyky vääntää kulmissa oli kuitenkin ihan hyvällä tasolla, vaikka se ei aina taulukkoarvioissani näkynytkään. Siksi hän pärjäsi myös NHL-esiintymisissään viime kautta paremmin.

Arvosana: 8

Kaedan Korczak 50gp 4+10=14, -9

- Korczakin tehopistemäärä oli sama kuin viime kaudella (14) ja ottelukohtainen plussalukema (+0,16) niin ikään. Häneen pätevät vähän samat sanat kuin Pateraan eli NHL-näytöt olivat jopa paremmat kuin AHL-otteet. Hirveää eteenpäin menoa en Korczakin kohdalla havainnut farmissa. Jo aiemmin kirjoitin, että kesällähän Korczak hankki rutkasti lisää massaa, jotta hän pärjäisi paremmin kamppailuissa omalla alueella, mutta toisaalta se näkyi sitten siinä, että liike ei näyttänyt niin hyvältä kuin viime kaudella ja miromanovmaiset nousut jalalla omista ohi karvaajan loistivat poissa, vaikka viime kaudella niitä kyllä nähtiin. Ehkä tuollainen vanhakantainen suuren massamäärän hankkiminen yhdessä kesässä ei ollut viisain ratkaisu, vaan Ikan opein olisi pitänyt panostaa enemmän aerobisen pohjan vahvistamiseen. Kiekottomanakaan Korczak ei sitten kuitenkaan ollut niin rautaa puolustussuuntaan kuin olisi voinut kuvitella, vaan satunnaisia vuotamisia tuli yllättävän paljon. Kiekollisena en edistystä noteerannut ja tavallaan toive johtavaksi puolustajaksi nousemisesta jäi toteutumatta. Enemmänkin hän pysytteli yhä rivipuolustajana. Lujaa taklaamista ja jämäkkyyttä olisi saanut näkyä enemmänkin kuin vain välillä, koska niissä peleissä, kun Korczak puolusti rohkeasti eteenpäin ja suojeli omaa siniviivaa mcnabbmaisilla pommeilla, hän tuntui olevan paremmin ytimessä ja pelissä kiinni. Alivoimaa hän uurasti enimmäkseen Chaykan tai Bischoffin kanssa. Kakkosylivoimassa hän sai jääaikaa viivassa silloin, kun joko Miromanov tai Cormier oli sivussa. Summa summarum, köyhän miehen Moritz Seider oli tällä kaudella enemmän köyhän miehen Zach Whitecloud.

Arvosana: 7+

Daniil Chayka 57gp 2+5=7, -19

- Puolustajien tämän kauden miinuskuningas oli Chayka. AHL-debyytissä pidin Chaykan liikkeestä ja avaussyötöistä. Harhasyöttöjä ei tullut ja liikkeensä ansiosta hän ehti hakemaan dumppauksia oman maalin takaa. Lisäksi rohkeus hyökkäysalueella oli mukavaa katsottavaa eikä hän vain seissyt siniviivassa. Ainoa miinus debyytissä oli kaksi epäonnistunutta keskialueen pinchausta. Johonkin rohkeus hyökkäysalueella katosi tuon debyytin jälkeen ja hän palautti kiekkoa takaisin syvyyteen ränniä pitkin, kunnes sitten jälleen tämän vuoden puolella Chayka sai jostain itseluottamusta ja uskalsi satunnaisesti jopa haastaa jalalla laituria ja nousta syvyyteen vasenta laitaa pitkin eikä vain tyytyä yksinkertaiseen ratkaisuun. Kuvaus siitä, että Chaykan laukaus on vaarallinen, kun hänelle pelataan kiekko, mutta itse hän ei tee aloitteita ollakseen auki hyökkäysalueella, piti aika hyvin kutinsa kauden keskivaiheilla. Ensimmäinen AHL-maalikin oli tuuripomppu vastustajan puolustajan jalasta, mutta toinen puolestaan komean nousun tulos alivoimalla, kun Chayka polki keskikaistaa pitkin läpiajoon voimakkain potkuin.

Puolustusalueella sattui paljon lapsuksia, joista kertyi miinuksia taulukkoonikin, mutta raamit ja jossain määrin luistelukin ovat jo kunnossa, joten hän tarvitsee vain lisää voimaa ruhoon, jottei olisi niin helisemässä kamppailuissa tai kylki-kylkiväännöissä kiilatessaan vastustajaa suorapuolustaessa. Alivoimavastuuta tuli alkuun Korczakin parina ja myöhemmin sitten vuorotellen vähän kaikkien kanssa. Noinkin korkea pelimäärä lopulta vähän yllätti minut, koska Chayka ei suinkaan miinuksistaan huolimatta ollut todellakaan aina se, joka puolustuksesta joutui vilttiin, vaan piti paikkansa vakiopartneri Pachalin rinnalla, kun vaikkapa Cormier tai Ahac istui katsomossa. Aihio NHL-pakiksi on olemassa ja odotan mielenkiinnolla Chaykan ensi kauden otteita. Köyhän miehen Hague voisi olla jopa kohtalainen pelaajaverrokki tähän hätään.

Arvosana: 7-

Layton Ahac 34gp 1+3=4, -2

- Ahac pelasi reilut 30 matsia kuten viime kaudellakin ja sai avattua maalitilinsä runkosarjassakin. Hän ei enää ollut omalla alueella niin lapanen ja oli saanut myös karsittua henkilökohtaisia virheitä viime kausiin verrattuna, vaikka joitain perusmerkkausvirheitä sekaan mahtuikin ja pinchauksien ajoittamisessa oli yhä työstettävää. Helppoja kiekonmenetyksiä paineen alla ei kuitenkaan enää juuri tullut, kun Ahac älysi liikuttaa kiekkoa ajoissa yhdellä kosketuksella esim. päätykiekkoja hakiessaan. Toisaalta pelaaminen oli muutoin yhä aika varman päälle operointia ja anti ylöspäin oli kaikista puolustajista ehkä jopa vaatimattominta. Ja jos miettii AV-pelaamista, ei se ollut niin timanttista, että sillä voisi välttämättä tehdä NHL-uraa, koska Ahacin peittojenkin läpi laukauksia meni siivistä turhan usein. Harjoituskaudella otteet olivat Korczakin parina lupasivat läpimurtoa, mutta aika vähän he lopulta pelasivat yhdessä AHL:ssä. Toki Ahacin pari pidempää loukkaantumistakin vesittivät sesonkia. Joulukuun lopusta alkaen hän oli sivussa vajaan kuukauden ja uusi vamma tuli helmikuun alussa, jonka vuoksi häntä tarkkailtiin viikoittain, mutta paluuta ei enää koskaan tapahtunut. Kokonaisuutena Ahacin kaudesta jäi aika keskiverto maku. Kohokohta oli sesongin toinen peli, jossa Ahac iski 1+1 tehot Roadrunnersia vastaan. Ensi kausi on hänelle tärkeä, koska se määrittelee pitkälti hänen tulevaisuutensa tässä seurassa.

Arvosana: 7

Peter DiLiberatore 22gp 0+3=3, +0

- DiLiberatore kaupattiin keväällä Pittsburghiin osana Blueger-kauppaa sen jälkeen, kun hän oli seilannut ECHL:n ja AHL:n väliä. Paras vaihe kaudessa oli joulu-tammikuussa, jolloin Diliberatore oli saanut karsituksi alkukauden virheitään, liikutti kiekkoa pirteästi ja hyökkäysalueella oli aktiivisempi siniviivassa. Muutoin hän ei oikein tarjonnut yhtään mitään kuin tuloksettomia viivatoimituksia. Muutamissa peleissä laukauksia kohti maalia oli jopa neljä tai viisi, joten kyky saada kiekko maalille ohi lähimmän laiturin oli yhä olemassa, mutta ei sekään vielä riittänyt vakiinnuttamaan pelipaikkaa. Yksi syöttöpisteistä tuli juuri viivatoimituksen kautta, kun Guay ohjasi maalin edestä AHL-uransa avausmaalin, joten tuo hetki jäi parhaiten Peterin tästä kaudesta mieleen. Viime kaudellahan DiLiberatorea käytettiin hyökkääjänäkin ja sillä paikalla hän tekikin silloin ison osan tehoistaan. Tällä kaudella toiveeni mukaisesti pelipaikaksi vakiintui puolustaja, mutta kun oikein mitään erikoisosaamista Diliberatorella ei ollut tarjota, hän tosiaan pelasi ECHL:ssäkin jonkun verran. Kiekollisesti hän oli alkukaudesta löperökin ja ajoittain pehmeä 1v1-puolustamisessa. Sanotaanko näin, että minkään sortin menetys Diliberatore ei Silver Knightsille ollut. Taso ei vain riittänyt ja siinä se.

Arvosana: 6,5

Connor Corcoran 11gp 2+4=6, +3

- Corcoran ei mahtunut syksyllä kokoonpanoon, joten hänet lähetettiin Ghost Piratesiin, jossa mies lähes koko kauden pelasikin isossa roolissa (59gp 29p). Joitakin AHL-pelejä Corcoran sai kuitenkin tälläkin kaudella vyölleen, kun tuuraajia tarvittiin tammikuussa. Viime kaudella Corcoran mätti jopa viisi maalia 12 AHL-pelissä, kun hän pääsi ylivoimalla vasempaan siipeen, mutta nyt YV-aikaa ei tullut, joten maalejakaan ei syntynyt kuin vasta huhtikuussa, jolloin hänet nostettiin uudelleen HSK:hon. Oletin, että tämä kausi olisi sujunut AHL:ssä viime kauden näyttöjen perusteella, mutta Viveiros ei edelleenkään pitänyt Corcoranin peruspelaamisesta riittävästi, jotta olisi nähnyt tälle käyttöä AHL:ssä vakituisesti. Hieman kulmikastahan Corcoranin liike yhä oli ja syöttöjen laatu vaihtelevaa. Ei hän kuitenkaan mitenkään negatiivisesti minusta erottunut omalla alueella joskaan ei loistanutkaan. Ja kun tilaisuus isompaan rooliin viimeisissä peleissä tuli, Corcoran käytti sen hyödykseen iskien 1+1 tehot sekä Condorsia että päätöskierroksella Reignia vastaan. Hän lähti tukemaan hyökkäyksiä aktiivisesti ja teki kauden viimeisen voittomaalinkin keskikaista-ajosta maalille. Onhan tuo AHL-uran pistekeskiarvo (0.52) 25 matsista sellainen, että sillä luulisi saavan edes jostain muusta organisaatiosta vakituisen AHL-paikan ensi kaudeksi.

Arvosana: 7+

Dysin Mayo 17gp 1+3=4, -3

- Mayo saapui Arizonasta Weberia ja varausvuoroa vastaan Silver Knightsiin siirtotakarajalla. Hän joutui pelaamaan paljon väärälle puolella, joten olen siksi armollinen arviossa, vaikka parina olikin usein Miromanov. Paras peli oli varmaankin maaliskuun alussa Canucksia vastaan kotona, kun Mayo puolusti eteenpäin vaarantamatta selustaa ja liike oli kulmissa terävää. Muutoin hän oli vähän pehmeä eikä maalinedustan boksaus aina vakuuttanut, vaan vielä kauden viimeinen päästetty takaiskukin oli Anderssonin YV-ohjuri maalin edestä Mayon seistyä vieressä ihmetellen. Ajoittain hän toki liikutti kiekkoa hyvin pois paineen alta ja täytti siten ruutunsa kuin viime kevään Kanadan MM-kisapakilta sopi odottaa. Summa summarum, taso ailahteli aika paljon vähissä matseissa. Muutamissa peleissä hän oli kiitettävä ja parissa ottelussa puolestaan todella heikko.

Arvosana: 7-

Zack Hayes 14gp 0+1=1, +3

- Hayes pelasi viime kauden tapaan ykkösalivoimaa Pachalin kanssa, kunnes hänet kaupattiin Carolinaan joulukuun alussa. Pelimäärä jäi siksi pieneksi tällä kaudella, mutta päällimmäisenä jäi mieleen se, että kesän aikana Hayes ei ollut mennyt eteenpäin luistelussa niin paljoa kuin toivoin. Kirjoitin myös vuosi sitten, että odottaisin häneltä samanlaista väkevää kahden suunnan dominointia kuin aikoinaan Whitecloudilta farmissa, mutta sitä ei kyllä nähty. Jos viime kaudella Hayes oli kolmos- tai nelospakki, tällä kaudella hän oli jopa välillä kokoonpanon ulkopuolellakin ennen tuota treidiä. Uskoin vielä ennen tätä kautta, että hänestä olisi voinut kasvaa tulevaisuuden seiskapakki NHL:ään, mutta ainakaan Golden Knightsissa se ei tule tapahtumaan. Toisaalta ansioksi on laskettava se, että Hayesille tyypillisesti tehotilasto jäi heikossakin jengissä plussalle, joten peruspakin hommat hän hoiti yhä vähintään tyydyttävästi.

Arvosana: 7
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
Brandon Hickey 17gp 1+1=1, +3

- Viime kauden tapaan Hickey kutsuttiin tuuraamaan poissaoloja kesken kauden (tällä kertaa tammikuussa). Silloin hänellä oli puutteita sijoittumisessa ja avaussyötöt olivat heikkoja. Tällä kaudella hän oli saanut karsittua paineenalaisia harhasyöttöjä ja piti myös miehensä paremmin kurissa oman maalin edessä irtokiekoissa. Ylipäätään oman alueen puolustuspelaaminen oli jämäkämpää ja mailapaine terhakampaa. Siksi Hickey jäi jopa tehotilastossa plussalle, joten hänen voi todeta täyttäneen paikkansa ihan OK. Sen kummempaa analyysiä peruspuolustajasta ei tähän hätään irtoa, mutta kun viime kaudella hän oli heikoin lenkki, nyt arvosana kohoaa rajusti 5,5:sta ylöspäin.

Arvosana: 7,5

Noah Carroll 4gp 0+1=1, +3

- 25-vuotias Carroll saapui yliopistosta muutaman ECHL-matsin kautta huhtikuussa loppukaudeksi Silver Knightsiin. Samalla hän allekirjoitti AHL-diilin ensi kaudestakin. Leftin puolustaja oli debyytissään hitusen pehmeä staattisissa väännöissä omalla alueella laidoissa ja maalin takana. Tasapaino ei vaikuttanut kovin hyvältä, vaan hän hieman horjui luistimillaan. Profiili oli muutoin bischoffmainen eikä hän yliopistossakaan kerännyt kuin tehot 0+7 28 ottelussa, joten kiekollisia ihmetekoja ei Carrollilta kannattanut odottaa. Seuraavissa peleissä hän mielestäni petrasi jämäkkyyttään oman alueen puolustuspelissä ja liikutti kiekkoakin jopa ihan kivasti satunnaisesti. Syöttöpisteen hän saalisti toiseksi viimeisessä matsissa Ontariossa, joten pistetilikin tuli jo AHL:ssä avattua. Sanotaanko näin, että pari viimeistä matsia jättivät Carrollista toiveikkaan kuvan ja kyllä hän minusta ruutunsa ihan hyvin täytti alkuun Hickeyn ja myöhemmin Corcoranin vierellä pelaten. Liikekin vaikutti aika ajoin yllättävän sulavalta hänen kokoisekseen puolustajaksi.

Arvosana: 7

Brandon Estes 4gp 0+0=0, +0

- Estes oli ECHL-apu, joka täytti rightin puolustajana paikkansa rosterissa mukiinmenevästi vuodenvaihteessa. Hän ei jäänyt pelistä kiinni, vaan pystyi liikuttamaan kiekkoa siten kuin AHL-tasolla pitää. Profiili muistutti hieman jopa Miromanovia, vaikkei hän yhtä hyvä luistelija tai kiekonkäsittelijä kuitenkaan ole. Muutama laukaus siniviivan oikeasta kulmasta meni niukasti ohi takakulman pikanttina yksityiskohtana.

Arvosana: 7

Hyökkääjät (18)

Gage Quinney 66gp 25+39=64, -3

- Quinney oli kauden pelaaja. Hän voitti sisäisen pistepörssin parhaalla pistekeskiarvollakin. 25+39=64 pistettä on uusi seuraennätys. Dorofeyevin viime kauden noteeraus (52p) parani 12 pisteellä. AHL:n pistepörssissä Quinney oli 14:s, kun viime kaudella Dorofeyev mahtui niukasti TOP60:een. Quinney oli parhaimmistoa kaksinkamppailuissa ja tehokas maalintekijä ylivoimalla vasemmasta siivestä. Tammi-helmikuussa lapa oli kuumimmillaan, kun hän teki 10 maalia 13 otteluun. Parasta antia Quinney tarjoili silti pelinrakennuskyvyillään. Hän pysyi kiekossa loistavasti hyökkäysalueella ja mätti monta tehopistettä myös vastahyökkäyksistä Rempalin tavoin. Oli hienoa nähdä Quinneyn paluu Wolves-aikojen tasolle. Viime kaudella hän ei pystynyt aina perättäisinä päivinä pelaamaan toipuessaan pitkittyneesta koronasta, mutta nyt sekään ei enää vaivannut. Ennen kaikkea tasaisuutta oli viime kautta enemmän, jolloin hän silloinkin ajoittain dominoi pitkissä hyökkäyksissä tasaviisikoin, mutta nyt se oli lähes jokailtaista. Kohokohtia olivat kaksi perättäistä neljän pisteen iltaa loppukaudesta Condorsia ja Firebirdsia vastaan. Alivoimallakin Quinney oli kohtalaisesti mies paikallaan Mannisen parina. Tasaviisikoin loppukaudesta tehoja tuli rutkasti Rempalin ja Mannisen vierellä ykkösketjun vasemmassa laidassa.

Arvosana: 9+

Sheldon Rempal 70gp 25+38=63, +3

- Rempal saapui kesällä seuraan vapaana agenttina. Hän oli ylivoimaisesti ahkerin laukoja yli 240 laukauksellaan. Syksyllä annoin moitteita tietynlaisesta "laput silmillä" -pelaamisesta, koska hän laukoi suoraluistelusta joko logoon tai antoi hyökkäyssinisen ylityksen jälkeen huonoja poikittaissyöttöjä, mutta kauden edetessä Rempal viisastui ja paransi kiekollisia valintojaan siniviivan ylityksen jälkeen. Toki yhä edelleen hän oli hanakas laukomaan suoraluistelusta, mutta varsinkin syöttöharhat jäivät pois repertuaarista. Ylivoimalla Rempal operoi enimmäkseen koko kauden oikeassa siivessä tai sitten loppukaudesta slotissa, kun Smith piti mahduttaa mukaan ykkösviisikkoon. Kauden parhaat pelinsä Rempal pelasi kotikaupungissaan Calgaryssa Wranglersin vieraana. Ensimmäisellä vierailulla hän tekaisi kahteen peliin kuusi pistettä ja maaliskuun reissullakin ensimmäisessä pelissä syntyivät tehot 2+1=3. Pelipaikka löytyi monesti Mannisen oikealta laidalta ja Rempal toi ketjuun aina sopivaa suoraviivaisuutta. Suunnanmuutospelaajanakin hän oli etevä suoraluistelunsa ansiosta. Summa summarum, vaikka viime kauden tehopisteisiin (69) hän ei Silver Knightsissa yltänyt, olihan Rempal silti yksi kauden parhaita hyökkääjiä ja varsinkin loppukaudesta loistoiskussa Quinneyn ja Mannisen kanssa pelatessa. Viimeisiin 11 matsiin Rempal nakutti 13 pistettä ja oli sarjan pistepörssin 15:s.

Arvosana: 9

Sakari Manninen 53gp 14+26=40, +1

- Silver Knightsin historian toinen suomalaispelaaja Kallionkielen jälkeen oli Manninen. Hän sentteröi aina toista kärkiketjua terveenä ollessaan. Alkukaudesta laidoilla olivat useasti Dorofeyev ja Rempal. Loppukaudesta sitten Quinney korvasi Dorofeyevin. Joitain hajapelejä Sakari pelasi myös esim. Brissonin, Rondbjergin tai Smithin kanssa. Kausi oli hieman rikkonainen, sillä viiden ensimmäisen pelin jälkeen Sakari missasi neljä matsia keskivartalovamman vuoksi. Joulukuun alusta tammikuun puoliväliin hän puolestaan istui sivussa 16 matsia uuden loukkaantumisen vuoksi ja siksi NHL-debyyttikin todennäköisesti jäi tekemättä. Mitä tulee sitten 5v5-peliin, monesti kyllä Mannisen ketju oli se, joka loi parhaat maalipaikat, joten sikäli tekeminen oli kohtalaisen hyvää ja Manninen rytmitti peliä ajoittain kivasti laittaen laitureita vauhtiin keskialueelta. Hyökkäysalueella hän oli sitkeä eikä vuotanut kulmaralleissa, vaan sai pidettyä niitä elossa omalta osaltaan.

Toisaalta sitten seassa oli myös pelejä, joissa Sakari oli todella pimennossa, joten ehkä olisin kaivannut vähän lisää quinneymaista tasaisuutta. Ottelukohtainen plussalukema +0,36 vastaa hyvin silmätestiä. Karvaajana Manninen oli ihan OK, mutta änärin harjoituspelit lupasivat jopa vähän enemmän sillä osa-alueella. Luistelu ei sitten kuitenkaan näyttänyt ihan niin lennokkaalta ja raivokkaalta farmissa kuin syyskuussa Golden Knightsissa. Aloituksissa Manninen oli silmätestillä sanottuna varmaankin aika lailla 50%:n aloittaja. Hyökkäysalueen aloitusvoitoista tuli joitain tehopisteitä, kun ketjutoverit latoivat kiekkoa välittömästi pussiin niistä. Ylivoimalla Mannisen anti oli pettymys. Hän sai aloittaa kauden vasemmassa siivessä, mutta ei oikein saanut sieltä riittävästi tuotantoa aikaan, vaikka avausmaali syntyikin Rempalin poikittaissyötöstä, mutta usein valintana oli vain pudotus viivaan ja jos hän haki vaikeampaa syöttöä, ne epäonnistuivat liian usein. Loukkaantumisesta palattuaan hän olikin sitten loppukauden ajan ykkösviisikossa päädyssä syöttölautana tai maskissa. Tietysti kun Rempal pelasi pitkälti oikeassa siivessä, Manninen ei saanut tilaisuutta käyttää one-timeriaan, jolla ratkaisi maailmanmestaruudenkin ja joutui operoimaan enemmän sitten pelintekijänä, mikä ei näyttänyt luonnistuvan häneltä kuitenkaan ihan niin vaivattomasti kuin olisi voinut kuvitella. Siksi laukausmääräkin jäi tasan sataan.

Vajaa puolet kauden maaleista syntyi maaliskuun lopussa kolmessa perättäisessä pelissä, joissa hän vietti ensin AHL-uransa ensimmäisiä kahden ja kolmen maalin iltoja sekä vielä kolmannessa pelissä iski yhden rysän. Viimeisiin 11 matsiin Sakari osui kaikkiaan kymmenesti, joten maalijyvä löytyi hieman liian myöhään Silver Knightsin menestyshaaveiden kannalta. Kauden toinen kolmen pisteen ilta oli helmikuussa Calgaryssa, kun Rempal oli myös iskussa. Alivoimavastuu puolestaan kasvoi kauden edetessä. Aivan alkukaudesta Manninen ei sitä pelannut, mutta aika pian kuitenkin hän ja Quinney nähtiin usein yhdessä toisessa tai kolmannessa AV-parissa. Jatkoajoilla Manninen oli usein jäällä heti ensimmäisessä kolmikossa Rempalin ja jonkun puolustajan kanssa.

Arvosana: 8,5

Brendan Brisson 58gp 17+20=37, -2

- Brissonin sisääntulo AHL:ään oli hurja NCAA-kauden jälkeen, kun hän tekaisi kahdeksan pistettä seitsemään matsiin. Tällä kaudella lento ei sitten samanlaisena enää jatkunutkaan. Hänellä oli kolme tehojaksoa, joten siksi tehopistemäärä oli jopa noin kova, mikä yllätti minut näin jälkikäteen tarkasteltuna. Ennen joulua hän pelasi pari hurmosmatsia Dorofeyevin ja Morozovin kanssa. Keväämmällä puolestaan tehoja tuli Smithin ja Froesen kanssa kakkosketjussa ja viimeisiin kuuteen matsiin hän takoi vielä seitsemän pistettä Morozovin laidalla playoffpaikan karattua. Noiden tehohetkien ansiosta Brisson oli sisäisessä pörssissä jopa neljäs. Lisäksi plussataulukossani ottelukohtainen keskiarvo +0,40 oli vakiopelaajista jopa toiseksi paras, mikä hämmästytti minua suuresti, koska välissä oli todella monia iltoja, joissa Brisson oli hyvin näkymätön ja arkakin kiekollisena, joten ensimmäinen täysi kausi aikuisissa oli osin yhäsopeutumista. Kakkosylivoimassakaan one-timer ei laulanut läheskään yhtä tuhoisasti kuin viime keväänä ja se oli ehkä isoin pettymys Brissonin otteissa. Enemmän minulle jäivät jopa mieleen hänen jotkin oivaltavat syöttönsä, kun hän mm. vietti kolmen syöttöpisteen iltaa Barracudaa vastaan joulukuussa. Kyky 1-2 kosketuksen pelinrakenteluun oli yhä olemassa ja siten hän pysyi kyllä AHL:n pelitemmossa mukana, kun pää raksutti.

Liian monessa pelissä silti hän jäi ytimen ulkopuolelle eikä pystynyt oikein luomaan mitään hyökkäysalueella 5v5-pelissä laidoilta ahtaista tiloista. Kun tila lisääntyi ja pelattiin esim. jatkoajalla 3v3-peliä, Brisson oli yleensä sen sijaan paljon "parempi" ja pysyi kiekossa helpommin luonnollisesti. Luistelu oli keskinkertaista, vaikka joskus taisinkin kirjoittaa, että se näytti jo vähän paremmalta, mutta ei hän sillä kuitenkaan pystynyt erottautumaan edukseen ja karistamaan miestä selästä tehokkaasti hyökkäysalueella luodakseen etua joukkueelle. Keskialueella puolestaan Brisson olisi voinut olla huolellisempi kiekollisena, koska välillä oli sellaisia pelejä, että kaikki suorahyökkäykset tuntuivat pysähtyvän hänen huonojen haltuunottojen vuoksi. Alivoimalla Brissonia ei kentällä nähty. Summa summarum, alkuperäiseksi arvosanaksi hahmottelin vain 7+:aa, mutta uskon itseeni ja kauden aikaiseen plussataulukkoon sen verran, että korotan arvosanaa siitä hitusen ylöspäin.

Arvosana: 8-

Byron Froese 60gp 10+24=34, +0

- Froese saapui Rempalin tavoin kesällä seuraan pelattuaan viime kauden divisioonavastus Heatissa (nyk. Wranglers). Hän oli monikäyttöinen pelaaja, joka lopulta kuitenkin aika nopeasti sementoi paikkansa keskikaistalle. Froese oli yksi tärkeimmistä erikoistilannepelaajista, sillä hän oli mukana sekä ykkösylivoimassa että -alivoimassa. Ykkösalivoimaa hän pelasi pitkälti Rondbjergin kanssa ja varsinkin alkukaudesta he olivat yhdessä priimaa, kun HSK:n alivoima oli sarjan parhaimmistoa ja esim. kuuden matsin jälkeen lukema oli 89%. Ainakin vuodenvaihteeseen saakka HSK:n alivoima myös pysyi TOP5-tasolla. Ylivoimalla Froese otti tärkeitä aloituksia oikeasta ympyrästä Mannisen hoidettua vasemman puolen. Muutoin rooli oli olla joko päädyssä/maskissa tai slotissa tilanteesta riippuen. Froese oli likaisen työn tekijä ja kamppaili elintilasta maalin läheisyydessä kytäten irtokiekkoja. Loppukaudesta hän ei enää ykkösylivoimaan sitten mahtunut, kun Smith tuli taloon. Ajoittain Froese oli 5v5-pelissä tuhlaajapoika ja siksi tehopisteitä ei lopulta tuon enempää kertynyt, mutta hän oli pääosin luotettava kahden suunnan sentteri ja täytti siten ruutunsa minusta mukavasti. Hyvät otteet poikivat myös muutaman NHL-pelin nelosketjussa. Ehkä hitusen yllätyin kauden päätteeksi siitä, että keskimäärin Froese jäi plussalle matseista taulukossani vain +0,12:n verran, joten siksi kahdeksikkoa korkeampaa arvosanaa ei voinut antaa.

Arvosana: 8

Jonas Rondbjerg 54gp 12+16=28, +1

- Rondbjerg jäi parhaiten mieleen ykkösalivoimavastuustaan Froesen kanssa ja kuten todettua, yhteistyö pelasi eritoten syyskaudella. 5v5-pelissä hän oli hyvä ylittämään keskialueen kuljettamalla eikä arkaillut punnertaa maalille voimallakaan. Tuotanto jäi silti piippuun eikä Rondbjerg oikein löytänyt kemiaa ketjukavereidensa kanssa, koska ne vaihtelivat jonkin verran. Aika paljon hän toki pelasi Morozovin laidalla eikä tämä ollut sellainen pelillinen moottori keskikaistalla, jotta ketjun peli olisi ollut aina ilotulitusta. Ylivoimalla viime kaudella Rondbjerg sai pelata paljon oikeassa siivessä ja käyttää napakkaa rannelaukaustaan, mutta tämä kausi kului pitkälti kakkosylivoimassa slotissa tai päädyssä, joten sekin rajoitti pistetehtailua. Positiivisen maininnan antaisin silti kamppailupelaamisesta, koska siinä Rondbjerg oli hyvä laidoissa. Tulevaisuuden NHL-nelosketjuhaaveiden kannalta Rondbjerg sai arvokasta lisäkokemusta AV-pelaamisesta ja varmaan jonkin verran kehitti kauden aikana fysiikkaansa, joten sikäli sesonki ei hukkaan mennyt, vaikka pistekeskiarvo laski viime kaudesta, mutta laittaisin siitä jonkin verran ketjutoverien ja YV-roolin piikkiin. Ja plussataulukossani keskiarvo (+0,26) oli kuitenkin käytännössä sama kuin viime kaudella.

Arvosana: 8-

Connor Ford 62gp 8+10=18, -5

- Ford on kuin köyhän miehen Leschyshyn. Hän joutui pelaamaan turhan suuressa roolissa tällä kaudella. Ideaali pelipaikka olisi nelossentteri, mutta Ford oli useasti kolmosen keskellä tai laidassa, mikä ei ole menestyvälle joukkueelle hyväksi, koska tuotanto ylöspäin on sen verran puutteellista. Toki Ford hakeutui mielellään maalille ja teki pari leschyshynmaista ohjausmaalia (myös kakkosylivoimassa hän oli välillä maskissa), mutta se ei vielä riitä. Parasta antia Fordissa oli varmaankin hänen AV-pelaamisensa. Marushevin kanssa he olivat usein kakkoshyökkääjäpari ja hoitivat velvoitteensa kohtalaisen hyvin. Kaikkinensa kuitenkin Fordin kausi oli odotuksiin nähden onnistunut, koska pitää muistaa se, että hän tuli seuraan vasta viime keväänä junnuseuratoverinsa Krusen vanavedessä try-outille ja lunasti AHL-sopimuksen sitä kautta. Kunhan kahden suunnan pelaaminen jalostuu entista enemmän ja suoraluistelu petraantuu, kyllä Fordista varmasti ensi kaudellakin hyötyä on alaketjuissa ja alivoimalla.

Arvosana: 7,5

Ivan Morozov 58gp 7+11=18, -22

- Morozov missasi ensimmäiset kahdeksan peliä, kunnes hän oli pelikunnossa. Rooli oli enimmäkseen kolmos- tai kakkossentteri, jos esim. Froese oli ylhäällä. Tehojen vähäisyys oli pettymys, se on sanottava suoraan. Myöskään aloituksissa Morozov ei ollut niin dominoiva kuin KHL:ssä tai junnumaajoukkueessa. Tämä kausi meni pitkälti sopeutumiseen ja sen piikkiin voi jotain laittaa, muttei kaikkea. Alivoimaa Morozov ei juurikaan pelannut. Ylivoimalla hänet nähtiin kakkosviisikossa vasemmassa siivessä, mutta kiekolliset valinnat olivat aika perusvarmoja ja oivallukset vähissä. Jos hän haki Brissonia poikittaissyötöllä, ne katkesivat monesti matkalle. Oman alueen puolustuspelissä sijoittuminen olisi voinut olla parempaa ja välillä Morozov oli vähän myöhässä tilanteista esim. iskiessään laitaan, mikä jätti tilaa slottiin vastustajalle.

Positiivista oli se, että luistelu oli kuitenkin dynaamisempaa kuin viime kevään lyhyellä visiitillä. Morozovin peli myös suoraviivaistui kauden edetessä ottelu ottelulla ja hän pääsi myös eroon keskialueen kiekonmenetyksistä tehden viisaampia valintoja siniviivojen välissä. Kiekkoakaan hän ei hautonut enää niin paljoa, vaan liikutti sitä vikkelämmin pystysuunnassa. Peli myös hidastui hänelle aika ajoin, muttei vielä riittävän usein, jotta hän olisi jatkuvasti kyennyt käyttämään visiotaan hyödyksi hyökkäysalueella. Paras jakso oli tosiaan ennen joulua Brissonin ja Dorofeyevin kanssa, jolloin Ivan mm. nakutti melkein kauden ainoaksi jääneen kahden pisteen iltansa (1+1) Barracudaa vastaan, kunnes päätöskierroksella Reignia vastaan hän toisti nuo tehot. Ivanin kauden toinen hyvä jakso osui juuri runkosarjan loppuun ja eritoten kolmeen viimeiseen matsiin, joissa hän operoi loistavasti syvyydessä hyökkäysalueella ja kykeni kulmissa sekä pysymään vahvasti kiekossa että irtaantumaan myös puolustajasta selässään ennen oivaltavan syötön antoa b-pisteiden väliin ketjutoverille. Tuollaista räjähtävää fysiikkaa häneltä ei ennen oltu nähtykään ja nuo matsit antoivat toivoa siitä, että ensi kaudella Morozovista voisi olla todelliseksi TOP6-sentteriksi AHL:ään.

Muutoin irtopisteitä sateli satunnaisesti. Toki kun toisella laidalla oli monesti Foo, ei sekään edesauttanut aina tehoilua, muttei Ivan itsekään ollut riittävän hyvä pelillinen moottori keskikaistalla. Ensi kaudella tulosta on jo tultava paljon enemmän ja tuollainen froesemainen pistekeskiarvo 0,6 pistettä per peli olisi toivottavaa tai NHL-haaveet voi kuopata. Teholukemakaan ei toivottavasti ensi kaudella ole enää joukkueen huonoin. Olin jo antamassa arvosanaksi vain 6,5, mutta loppukauden pirteät otteet nostivat arvosanan sentään seiskalla alkavaksi.

Arvosana: 7-

Pavel Dorofeyev 32gp 9+8=17, +0

- Dorofeyev oli viime kauden sisäinen pörssivoittaja, mutta tämä AHL-kausi ei ollut samanlaista lentoa. Alkukaudesta hän sai iskun korkeasta mailasta ja se piti hänet sivussa kolmisen viikkoa peleissä. Toinen pidempi paussi peleistä tuli tammikuussa. Viime kauteen verrattuna otteet ailahtelivat enemmän. Hiljaisia ja kuumia jaksoja oli enemmän, kun viime kaudella hän nakutti tasaisesti pisteitä. Esimerkiksi tämän kauden kymmenessä ensimmäisessä pelissään Dorofeyev jäi kahdeksan kertaa kiikareille ja kertaalleen iski kaksi maalia samaan peliin. Helmikuun alussa palattuaan AHL-miehistöön hän puolestaan pelasi viisi peliä kiikareilla, kunnes teki kolme maalia neljään peliin. Siihenkin nähden hänen loppukauden tehoilunsa NHL:ssä on kyllä yllättänyt, koska AHL-matsit eivät tuollaiseen vireeseen viitteitä antaneet. Dorofeyev pelasi aika paljon Mannisen laidalla ja välillä myös Morozovin ketjussa. Molempien kanssa kemiaa löytyi aika ajoin. Viime kauteen verrattuna kuitenkaan Pavel ei niin hyvin pysynyt minusta kiekossa kiinni keski- ja hyökkäysalueella ja se ehkä näkyi sitten tehopisteissä. En tiedä, mistä tuo johtui vai näkivätkö silmäni väärin, mutta jotenkin Dorofeyev ei ollut kiekollisesti sellaisella mukavuusalueella kuin viime sesongilla. Ykkösylivoima-ajan puutekin toki vaikutti osaltaan pistekeskiarvon laskuun.

Arvosana: 7,5

Maxim Marushev 64gp 7+10=17, -8

- Marushev oli alivoiman luottosoturi joko Fordin tai Foon parina, mutta anti ylöspäin oli tälläkin kaudella vaisua. Joitain pisteitä hän keräsi suunnanmuutoshyökkäyksissä, mutta kulmaralleissa tilanteiden luonti tai haistelu oli aika köyhää. Keskialueen puolustuspelaamisessa odotin häneltä myös parempaa panosta, kun aikoinaan hän kuitenkin teki hyviä katkoja fyysisyytensä ansiosta, muttei tällä kaudella enää kyennyt samanlaisiin stoppeihin. Kolmeen ensimmäiseen peliin Marushev osui kahdesti, mutta sitten seurasi 20 ottelun kuiva jakso, jossa ei syöttöpisteitäkään kertynyt kuin yksi, joten syyskausi oli AV-pelaamista lukuun ottamatta Marusheville aika vaikea. Tietysti tämänkin vuoden puolella pisteettömät putket ovat olleet aika ajoin todella pitkiä. Aikoinaan kun Marushev varattiin seiskakierroksella, hänen mainostettiin olevan hyvä maalineduspelaaja, mutta oikein siitäkään ei ole viitteitä saatu.

Arvosana: 7

Gemel Smith 19gp 5+11=16, +2

- Smith saapui keväällä lainalle Tampa Baysta, kun siellä sukset menivät ilmeisesti valmennuksen kanssa ristiin. Temperamenttisuus näkyi kyllä HSK:ssakin, kun Smith otti jäähyjä pelistä toiseen, mutta ainakin tunnetta löytyi. Hän sulahti kokoonpanoon sujuvasti kakkosketjuun ja pelasi eniten Froesen oikealla laidalla. Smith oli vahva suoraluistelija, joka oli siksi hyvä transitiopelaajakin ja HSK-uran avauspistekin tuli, kun hän vastaiskun lopuksi lähetti laidasta rystylätyn maalille ja Froese ohjasi sen sisään. Pian Smith sai myös roolin ykkösylivoimasta oikeasta siivestä ja nakutti sieltä mukavasti pisteitä. Hänellä oli myös patukkamaisen vartalonsa ansiosta voimaa kamppailla irtokiekoista hyökkäysalueella. Pitäisin hänet kyllä mielellään rosterissa, jos hän jättää lopullisesti Tampa Bayn pölyt taakseen. Ei tuollaisia lähes piste per peli -pelaajia puissa kuitenkaan kasva.

Arvosana: 8+

Spencer Foo 60gp 6+8=14, -11

- Foon ruuti oli erittäin märkää alkukaudesta. Yhdeksän ensimmäistä peliä menivät kiikareilla ja ensimmäinen maali syntyi vasta kauden 20. pelissä, jolloin hän tekikin sitten heti kaksi kaappia. Hän kuitenkin väläytteli aina noin joka kolmannessa pelissä ja loi tyhjästä joko itselleen tai ketjutoverille hyvän maalipaikan. Muutoin hän oli sitten melko tehoton pörrääjälaituri, joka menetti alaketjuissa nolla-nollaa pelaten. Alivoimavastuuta tuli tietysti alusta saakka joko kakkos- tai kolmoshyökkääjäparissa Marushevin, Fordin tai Quinneyn kanssa kierrättäen enkä Foota voi moittia yhtenäkään iltana työnteon puutteesta. Kyllä hänellä haalarit oli niskassa, mutta taitotaso ei vain sitten riittänyt tuon parempaan pistetehtailuun, vaikka mahdollisuuksia kyllä annettiin, kun pelipaikka oli monesti kuitenkin kolmosketjun laidassa ja vasta loppukaudesta useammin nelosessa. Muutaman matsin Foo stunttasi myös nelosen keskellä loppukaudesta osoittaen siten monipuolisuuttaan.

Arvosana: 7

Colt Conrad 39gp 4+5=9, -13

- Conrad ei pelannut samanlaista "tykkikautta" kuin viime kaudella, jolloin hän teki 22 pistettä 44 peliin ja pelasi kaikkia rooleja tultuaan seuraan try-outilla. Viime kauden pysyvimmät ketjut olivat myös hänen ja Loewenin ympärillä, kun rinnalla oli syksyllä Diliberatore ja keväällä Marushev. Täksi kaudeksi samanlaista pysyvää koostumusta ei löytynyt ja kausi oli muutenkin rikkonainen, kun Conrad oli pitkään sivussa kahteen otteeseen ensin joulukuussa ja myöhemmin helmi-maaliskuussa. Pelipaikka löytyi yleensä yhä nelosen keskeltä, mutta välillä myös laidasta. Otteissa oli yhä sitkeyttä, kun mm. Reignia vastaan hänet taklattiin levyksi päätyyn, mutta hän nousi saman tien ylös ja oli vielä värkkäämässä osumaa maalin kulmalta samassa vaihdossa. Tehopistetuotannon tippumiseen vaikutti tietysti YV-ajan puuttuminen, mutta ei muutenkaan Conrad pystynyt samanlaiseen sentteripelaamiseen kuin viime kaudella, jolloin hänestä pystyi puhumaan jopa köyhän miehen Nicolas Royna. Nyt samainen vertaus halveksuisi Royta liikaa. Luistin ei vain kulkenut minusta yhtä dynaamisesti kuin parhaimmillaan viime kaudella ja Conrad jäi siksi kovin harmaaksi pelaajaksi illasta toiseen. Yhtään kahden tehopisteen matsiakaan hän ei merkkauttanut, joten arvosana putoaa rajusti 8,5:sta alas.

Arvosana: 6+

Mason Primeau 27gp 5+3=8, -4

- Primeau pelasi alkukauden HSK:ssa, mutta kun hyökkääjiä alkoi olla liikaa, hänet pudotettiin loppukaudeksi Ghost Piratesiin. HSK-ajasta jäi mieleen nelossentteriys ja se, että jokusen survomismaali Primeau teki maalin edestä saatuaan kakkosylivoimavastuuta. Siihen kauden huippuhetket sitten jäivätkin ja tosiaan tämän vuoden puolella hän ei enää AHL:ssä pelannut. Vuosi sitten arviossa kirjoitin, että hän oli välillä myöhässä tilanteista hitautensa takia ja kiekollisena tyytyi enimmäkseen siirtokiekkopelaamiseen laitoja pitkin tehden "minimin". Tällä kaudella pientä kehitystä tapahtui siinä, että Primeau pystyi vähän paremmin operoimaan kiekollisena keskialueella ja edistämään peliä, joten nostan siksi hieman arvosanaa 6,5:sta ylöspäin.

Arvosana: 7

Patrick Guay 17gp 2+3=5, -1

- Guay debytoi AHL:ssä joulukuussa. Debyytti oli pirteä, kun hän laukoi kolmesti kohti maalia sekä oli kakkosylivoimaviisikossa oikeassa siivessä. Luistelussa oli kuitenkin vielä paljon jumppaamista, koska liikkeellelähdöt näyttivät hitailta ja ensimmäisillä potkuilla hän jäi jälkeen vastustajista. Ensimmäinen AHL-maali syntyi kolmannessa pelissä, kun hän ohjasi DiLiberatoren viivalaukauksen sisään maalin edestä. Maalin läheisyydessä Guaylla oli dorofeyvmaista vaistoa olla oikeassa paikassa usein oikeaan aikaan. Neljä pinnaa 12 peliin oli hyvä suoritus, kun rinnalla olivat enimmäkseen Primeau ja D'Amato. Muutamissa peleissä Guay oli yksi tehokkaimmista karvaajista jopa osoittaen kyvykkyyttään silläkin saralla. Huhtikuussa Guay pääsi uudestaan AHL:ään, mutta silloin saaliina oli vain yksi syöttöpiste viiteen matsiin, vaikka rooli oli jopa vähän isompi kolmosketjun vasemmassa laidassa. ECHL:ssä hän pelasi erinomaisen kauden (49gp 16+36=52) myöhemmin mainittavan D'Amaton tavoin ja Guay valittiin jopa tuon sarjan tähdistömatsiin, mutta se jäi väliin, kun hän oli silloin muistaakseni juuri Silver Knightsin matkassa. Ensi kaudella sopii odottaa murtautumista vakiorosteriin AHL:ssä, koska farmin farmi on pelattu sarjatasona nyt läpi.

Arvosana: 7,5

Jermaine Loewen 51gp 2+3=5, -3

- Loewen oli Conradin tapaan pettymys alaketjuissa. Viime kauden piste-ennätys (44gp 14p) oli suonenveto ja nyt mies palasi aiemmalle tasolleen. Viime kaudella hän mätti viisi pistettä jo ensimmäisissä 10 pelissä, mutta tällä kaudella edes kuudetta pistettä ei tullut. Hän oli jopa turhempi hyökkäyssuuntaan kuin Marino, mihin en olisi ennen kautta uskonut, kun käsien ajoittainen pehmeys oli kesän aikana kadonnut jonnekin. Luistelun jumppaaminenkaan ei näkynyt oikein missään ja Loewen oli vaihteeksi jatkuvasti myöhässä tilanteista liian usein. Jäähyminuutteja kertyi toki tutusti paljon, mutta silläkin saralla toinen tappelija Marino kyykytti häntä.

Arvosana: 5,5

Kyle Marino 50gp 2+2=4, -15

- Marino pelasi nelosen oikeassa laidassa, mutta jotenkin yleensä onnistui saamaan yhden kohtalaisen maalipaikan per matsi. Viimeistelyt menivät kuitenkin logoon. Oikein muuta ei sitten kaudesta jäänytkään mieleen lukuisten tappeluiden lisäksi. Hän oli jäähykuningas syrjäyttäen Loewenin valtaistuimelta 91 jäähyminuutillaan. Loeweniin verrattuna muutenkin Marino oli minusta jopa vähän pelaavampi yksilö ja siten hyödyllisempi 5v5-pelissäkin kulmapeleissä.

Arvosana: 6

Daniel D'Amato 22gp 0+3=3, -4

- D'Amato liekehti ECHL:ssä (47gp 43p), mutta AHL:ssä hän ei esittänyt kuin satunnaisia voimanousuja laidasta maalille. Alivoimavastuuta tuli myös välillä. Viime kaudella hän teki samaiset kolme tehopistettä viiteen matsiin, joten sen perusteella odotin murtautumista AHL-miehistöön väkevämmin, mutta sitä ei tapahtunut. Potentiaalia on kuitenkin alaketjujen voimalaituriksi noiden ECHL-tehojen perusteella. Toki kun hän tällä kaudella pelasi enimmäkseen joko Conrad-Foo tai Guay-Primeau kaksikkojen kanssa, ei liikaa tehoja voinut odottaakaan, mutta vain kolme syöttöpistettä oli alakanttiin. Suurimmassa osassa peleistä hän oli harmaata massaa ilman virheitä ja loistoa.

Arvosana: 6+

Yhteenveto (suluissa aiempien kausien arvosanat):

Quinney 9+ (8-, 9)
Rempal 9
Manninen 8,5
Cormier 8,5
Miromanov 8,5 (9+, 8,5)
Patera 8+ (8-, 6,5)
Brossoit 8+
Smith 8+
Froese 8
Pachal 8 (7+, 8+)
Papirny 8
Brisson 8- (8,5)
Rondbjerg 8- (8,5, 8)
Dorofeyev 7,5 (9+, 9-)
Guay 7,5
Ford 7,5 (6+)
Hickey 7,5 (5,5)
Bischoff 7+ (-, 7,5)
Korczak 7+ (8,5, 8+)
Corcoran 7+ (8, 7)
Hutchinson 7+
Foo 7
Marushev 7 (8, 8,5)
Primeau 7 (6,5, 6,5)
Ahac 7 (7-, 7,5)
Hayes 7 (7,5, 8,5)
Carroll 7
Estes 7
Saville 7 (8,5)
Morozov 7- (8+)
Chayka 7-
Mayo 7-
Vikman 7-
DiLiberatore 6,5 (8-, 7)
Hill 6,5
Conrad 6+ (8,5)
D'Amato 6+ (8,5)
Marino 6
Loewen 5,5 (9, 6,5)

Tähän Brissonin ja Mannisen iloiseen veljeilyyn ja halailuun viimeisen matsin jälkeen on mukava lopettaa Silver Knightsin kausi 2022-2023:

 
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights
Jotenkin aika luottavainen fiilis, että Vegasilta on odotettavissa hyviä otteita tänä keväänä. Mitään sellaista hurmiota, hyperaktiivisuutta ja sykettä kuin taannoisena avauskautena, jolloin mentiin finaaliin saakka, ei nykyjoukkueelta valitettavasti nähdä, kun pelaajatyypit ja pelisysteemikin ovat osin aika erilaisia, mutta kuka tahansa vastustaja voi joutua silti tiukoille tämänkin joukkueen kanssa.

Puolustuspeli on kunnossa, joukkue on kurinalainen, suht terveenä (toki esim. Eichelin ja Stonen vammahistorian tuntien ei välttämättä kovin kauaa) ja syvyyttä riittää tasaiseen neljän ketjun kierrätykseen. Erikoistilannepelaaminen ei ole toiminut hyvin missään vaiheessa tätä kautta, mutta sillä ei onneksi ole pudotuspeleissä yhtä suurta merkitystä kuin runkosarjassa, kun jäähyjen määrä on vähäisempi.

Maalivahtipeli voi muodostua vedenjakajaksi avaussarjassa Winnipegiä vastaan. Semminkin, kun vastustajalla on huippuveska. Silti olen aika luottavainen, että tästä jatkoon kömmitään todennäköisesti useiden tiukkojen ja vähämaalisten pelien jälkeen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Deeq

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Ei hyvältä näyttänyt. Jätän kommentit siihen. No, lisätään tämä osuva kommentti HFBoardsin otteluketjusta: "On one hand that was probably Vegas's most consistent effort through 60 minutes this season.... on the other hand the effort was zero."
 
Viimeksi muokattu:
(1)
  • Tykkää
Reactions: Deeq

Nelone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild
Erikoistilannepelaaminen ei ole toiminut hyvin missään vaiheessa tätä kautta, mutta sillä ei onneksi ole pudotuspeleissä yhtä suurta merkitystä kuin runkosarjassa, kun jäähyjen määrä on vähäisempi.

Minä olen lainatusta vähän eri mieltä. Mielestäni tämä on juuri niitä ratkaisevia tekijöitä playoffeissa, kun 5v5 pelataan usein vähämaalista peliä puolin ja toisin, niin erikoistilanteiden rooli ja arvo nousee entisestään. Tätä tullut todistettua Wildin kohdalla muutama kausi, että vahva 5v5 ei vie mihinkään, jos yv ja av vuotaa. Toki Vegasilla asiat voivat olla täysin päin vastoin, mutta tämä oli oma mutu.

Mielenkiintoista sivusta seuraajana nähdä, että mikä se Eichelin panos tulee playoffeissa olemaan ja missä kunnossa Stonen selkä on. Paperillahan tuo teidän nippu on erittäin vahva!
 

Salming

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Vegas Golden Knights
1/7 Vegas Golden Knights vs. Winnipeg Jets

Kokoonpano playoffavauksessa oli harjoitusten perusteella täysin yllätyksetön. Kapteeni Stone aktivoitiin LTIR:stä ja myös Whitecloud sai lääkäreiltä peliluvan.

Golden Knights:

Smith-Karlsson-Kessel
Barbashev-Eichel-Marchessault
Amadio-Stephenson-Stone
Howden-Roy-Kolesar

Martinez-Pietrangelo
McNabb-Theodore
Hague-Whitecloud

Brossoit
Quick

YV

Stone
Eichel Barbashev Stephenson
Pietrangelo

Roy
Marchessault Karlsson Smith
Theodore

AV: Stephenson-Roy/Stone-Martinez-Pietrangelo, Karlsson-Smith/Howden-McNabb-Whitecloud

Jets:

Connor-Dubois-Scheifele
Niederreiter-Namestnikov-Wheeler
Barron-Lowry-Appleton
Gustafsson-Stenlund-Mäenalanen

Morrissey-DeMelo
Dillon-Pionk
Samberg-Schmidt

Hellebuyck
Rittich










Arvosanataulukko
++
+ Karlsson
+/- Brossoit, Martinez, Pietrangelo, Hague, Whitecloud, McNabb, Theodore, Smith, Kessel, Barbashev, Marchessault, Stephenson, Amadio, Howden, Kolesar, Roy
- Eichel, Stone
--

1. erä

Roy aloitti playoffkevään aloitusvoitolla Lowrysta ja Whitecloud siirsi kiekon laitaa pitkin Howdenille, joka jatkoi sen vieraiden päätyyn. Jets tuli kuitenkin ehjästi omista pois ja toisessa päässä Lowry pudotti viivaan DeMelolle, joka laukoi sarjan ensimmäisen kudin kohti maalia, mutta maskiton lyöntilaukaus oli Brossoitille marja. Minuutin kohdalla Stone puolestaan palasi väkevästi kaukaloon, kun hän jysäytti kovan taklauksen siirtokiekkoa päädystä hakeneeseen Scheifeleen. Kahden minuutin tienoilla Theodore puolestaan laukoi Vegasin ensimmäisen laukauksen kohti maalia tässä sarjassa, kun Smith pudotti kiekon kulmasta siniviivaan.

Kolmannella minuutilla Roy karvasi kiekon Pionkilta Jets-maalin takana ja petasi heti tekopaikan maalille liukuneelle Howdenille, mutta Hellebuyck otti ison patjatorjunnan. Sen perään toisessa päässä Dubois haastoi jalalla Martinezin 1v1-tilanteessa ja kiersi hänet puoliksi laidan puolelta. Sen verran Alec sai annettua takapainetta, että Duboisin viimeistely-yritys jäi maalille punnertamisen jälkeen aika vaisuksi ja Brossoit torjui sen patjallaan. Vajaan neljän minuutin kohdalla Vegas puolestaan eteni hyökkäysalueelle jälleen päätykiekon kautta ja jatkopainekarvaus toimi toistamiseen, kun sillä kertaa Stephenson ja Stone ryöväsivät kiekon heti takaisin vieraiden ykkösparilta Morrissey-DeMelo, mutta Amadio laukoi maalin edestä yli avopaikasta. Golden Knights tukki puolestaan alussa keskialueen ihan OK 1-2-2 ryhmityksellään ja kuuden minuutin tienoilla Jets muun muassa joutui kolmesti putkeen vain dumppaamaan kiekon päätyyn, jossa oli ensimmäisenä Brossoit pysäyttämässä pelivälinettä ja siirtämässä sen viereen puolustajille, jotka käänsivät pelin sitten toiseen suuntaan vikkelästi.

Seitsemännellä minuutilla vastaiskussa Stone jätti sinisen ylityksen jälkeen kiekon Haguelle, joka syötti vasemmasta laidasta painottomalle puolelle Eichelille, mutta laukaus pienestä kulmasta haltuunoton jälkeen meni yli maalin. Hetken päästä toisessa päässä McNabb puolestaan antoi napakan iskun Wheelerin kylkeen, kun he yhdessä kirmasivat hakemaan päätykiekkoa. Seurauksena oli riisto isännille. Nopeasti Jets ryöväsi kiekon takaisin, mutta McNabbilla oli lapa jäässä maalin edessä ja hän teki toisen stopin putkeen omalla alueella, hyvä. Seuraavassa vaihdossa puolestaan kolmospari Hague-Whitecloud voitti luistelukisan päätykiekon perään ja käänsi pelin nopeasti pystyyn, joten hyvää avauskympissä oli se, että pitkiksi ajoiksi Golden Knights ei todellakaan juuttunut omalle alueelle pyörimään.

Kahdeksannella minuutilla Jets loi siihen asti parhaan paikkansa, kun suunnanmuutoksen lopuksi Scheifele leikkasi kevyesti oikeasta laidasta keskemmälle kärkimiinalla ja laukoi sitten terävästi ranteella takapatjaan puolustajan lavan vierestä. Minuutti myöhemmin avausmaali oli lähellä, kun Vegas puolusti 3v3-vastahyökkäyksen löysästi. Appleton polki jalalla ohi McNabbin laidan puolelta ja jakoi pitkän poikittaissyötön vasemmalle takatolpalle Lowrylle, joka oli Stephensonin takana ja jätti tämän ohitse kiekon vielä takaviistoon slottiin Barronille. Theodoren peitto oli myöhässä, joten Barron laukoi ykkösellä, mutta Brossoit potki upeasti vastaan patjatorjuntaan. Samalla hän liukui kuitenkin rutkasti ulos maaliltaan ja rebound kimposi maalin kulmalle Appletonille, mutta Amadio ja maaliviivalla mailansa kanssa päivystänyt McNabb saivat estettyä maalin synnyn. Maalinedusrytäkässä Brossoitin luistin myös viilsi Barronin kasvoihin ja tämä tarvitsi 75 tikkiä naamariinsa ennen paluuta kaukaloon toiseen erään. Avauskympin lopussa puolestaan Pietrangelo oli ensimmäisenä päätykiekossa, Marchessault taisi jatkaa rännistä kiekon keskikaistalle Eichelille, tämä kuljetti yli keskialueen ja laukoi lopuksi pakin jaloista katsomoon. Positiivista oli se, että Eichel oli kuitenkin jo pari kertaa esillä vetopaikoissa playoffdebyytissään avauskympillä.

12. minuutilla 2v2-vastaiskussa Dubois levitti oikeaan laitaan ja Schmidt kiskaisi one-timerin kaukaa Brossoitin syliin. Sen perään 3v3-hyökkäyksessä Stone malttoi hidastaa ennen syöttöä poikittain Amadiolle, mutta tämänkin laukaus lähti sen verran kaukaa vasemmasta laidasta, että Hellebuyck ehti hyvin peittää etukulman kilvellään. Kotva myöhemmin nähtiin sarjan ensimmäinen rangaistus. Connor pieksi luistelukisassa päätykiekon perään McNabbin ja Jets sai kulmamyllyn käyntiin. Sitä ei tosin kestänyt kuin viisi sekuntia, kun Theodore koukki itsensä jäähylle Lowrya puolustaessaan.

Golden Knightsin kärkialivoimaparit olivat hyökkäyksessä Stephenson-Roy ja Karlsson-Smith sekä puolustuksessa Martinez-Pietrangelo ja McNabb-Whitecloud. Stephensonin parina nähtiin myöhemmin myös eräässä vaihdossa Stone ja Howdenkin sai AV-aikaa yli puolitoista minuuttia, joista suurimman osan Karlssonin parina. Ensimmäisen alivoiman alussa Morrissey levitti oikealle ja Connor laukoi ranteella takapatjaan, mutta muita vaarallisia tontteja ei tullut. Whitecloud oli kakkosalivoimassa terävänä ja purki pari kertaa kiekon ulos omista. Toki ensimmäisen jäähyn loppuvaiheessa hän myös huitoi itsensä boksiin. Toisellakaan ylivoimallaan Jets ei mitään kovin suurta uhkaa aiheuttanut. Roy pysäytti yhden sisäänviennin vahvalla mailapaineella sinisen päällä. McNabb blokkasi Schmidtin one-timerin oikeasta siivestä ja Stone oli lopussa Pionkin tykin edessä. Slotti oli jatkuvasti tukossa eikä Jets saanut pelattua sinne millään. Ulkokehältä tulleissa vedoissa sitten kenttäpelaajisto oli usein edessä ja Brossoit hoiti jonkun yksittäisen siniviivalaukauksen.

Golden Knights blokkasi avauserässä kaikkiaan 13 laukausta. Viisikkopuolustaminen organisoiduissa hetkissä 1-2-2:lla oli minusta hyvää ja Brossoit hoiti muutamat puolivaaralliset tilanteet mainiosti, jotka syntyivät enimmäkseen hieman heikon suunnanmuutospuolustamisen seurauksena. Plussana oli avausvitosella toiminut jatkokarvaus päätykiekkojen jälkeen ja niistä parhaat tekopaikat kotijoukkueelle syntyivät maalin eteen.

Otin ylös myös peluutukset avausvartilta ennen jäähysumaa. En niistä muuta punaista lankaa löytänyt Vegasin osalta kuin sen, että Stephensonin vitjalla pyrittiin jossain määrin nollaamaan Duboisin johtama ykkösketju, koska nuo ketjut olivat vastakkain 3/5 vaihdossa. Eichelin vitja ainoana ei pelannut Duboisin ketjua vastaan, joten sille puolestaan valmennus halusi löytää helpommat vastukset ja esim. viidennessä vaihtokierrossa se otti hyökkäyspään aloitukset Jetsin molempia alaketjuja vastaan. Winnipeg puolestaan rullasi aika tasaisesti neljällä ketjulla.

Peluutusjärjestys näytti tältä ensimmäisten kahden minuutin aikana:

Roy vs. Lowry
Stephenson vs. Dubois
Eichel vs. Namestnikov
Karlsson vs. Stenlund

Kakkoskierto:

Karlsson vs. Lowry
Roy vs. Dubois
Stephenson vs. Namestnikov
Eichel vs. Stenlund

Kolmoskierto:

Karlsson vs. Lowry
Stephenson vs. Dubois
Eichel vs. Namestnikov
Roy vs. Stenlund

Neloskierto:

Karlsson vs. Dubois
Stephenson vs. Lowry
Roy vs. Namestnikov
Eichel vs. Dubois

Vitoskierto:

Eichel vs. Lowry
Karlsson vs. Namestnikov
Stephenson vs. Dubois
Eichel vs. Stenlund

2. erä

Avausminuutilla jatkoin kolmosparin ihastelua, koska Whitecloud haki tutun eleettömästi päätykiekon, siirsi sen ykkösellä viereen Haguelle ja tämä avasi ränniä pitkin keskialueelle. Ottelusarjan avausmaali näki valon ajassa 21:24. Ensimmäistä kertaa VGK-valmennus laittoi Eichelin ketjun jäälle Duboisin johtamaa koostumusta vastaan ja se kostautui välittömästi! Eichel hävisi aloituksen keskialueella. Nopean pakki-pakkisyötön jälkeen Dubois sai avauksen pystyyn vasenta laitaa pitkin. Eichel epäonnistui puolustamaan omaa siniviivaa peruutettuaan liiaksi ja sen perään vielä Dubois punnersi hänen ohitseen laidan puolelta. Samalla Connor liikkui painottomalta puolelta tyhjään tilaan slottiin, kun Martinez ja Pietrangelo valuivat suojaamaan omaa maalia. Duboisin poikittaissyöttö löysi Connorin, joka tinttasi suoraan syötöstä kiekon ykköspakkiparin välistä kohti maalia eikä Brossoit kyennyt laadukasta one-timeria torjumaan. Avauserän hyvä suorahyökkäyspuolustaminen oli täten enää vain muisto.

Minuutti myöhemmin peli oli jo 0-2. Stone syötti hyökkäyssinisen päältä keskustaan leikanneelle Amadiolle, joka ei kuitenkaan vaikeaa ja pomppinutta syöttöä saanut haltuunsa. Wheeler käänsi pelin saman tien pystyyn ja Dubois pääsi puolittain karkuun, kun Vegasilla oli vaihto kesken. Brossoit tuli vastaan, mutta Duboisin rannelaukaus upposi etukulmasta sisään ennen kuin Stone ehti takakarvaamaan. 24. minuutilla Eichelin ketju laitettiin avauserän tapaan askiin vastustajan alaketjua vastaan ja se tuotti ylivoiman, kun Mäenalanen koukki Eichelia keskikaistakuljetuksen aikana. Silti Jack sai päätettyä kuljetuksensa laukaukseen Hellebuyckin syliin. Ylivoimalla parhaan paikan loi kakkosviisikko. Marchessaultin poikittaissyöttö löysi Smithin oikeasta siivestä, mutta Hellebuyck otti patjatorjunnan sivuttaisliikkeessä.

26. minuutilla puolestaan jäähyn loputtua Duboisin ketjua vastaan pelasi ensin taas Stephensonin koostumus ja sen perään aloituksen jäätyä omiin Royn ketju. Scheifele kiskaisi kertaalleen one-timerin vasemmasta laidasta LB:n syliin tuona aikana. Puolivälissä erää ja ottelua puolestaan VGK:n 1-2-2 ohjauspeli oli taas kuosissa hetkellisesti erinomaisesti, kun pakit hakivat ensimmäisinä pari perättäistä dumppausta ja pääsivät vaivatta pois omista, mutta toisaalta Vegasin omakin suorahyökkääminen oli todella nuhaista. Laukaukset pelin puolivälissä kohti maalia olivat 11-18.

32. minuutilla Eichelin ketju yritti jälleen hyödyntää edullisempaa ketjuasettelua päästyään kehiin Stenlundin nelosketjua vastaan. Pitkähkö kulmaralli ei kuitenkaan tuottanut yhtään laadukasta paikkaa, vaan Hellebuyck torjui helposti patjallaan Eichelin laukauksen siniviivan kulmasta ja sen perään Eichelin syöttö kulmasta maalille ei myöskään omia löytänyt, kun keskusta oli tiiviisti tukittu. 35. minuutilla puolestaan Cassidy käynnisti ketjuruletin, jotta hyökkäys heräisi. Uudet ketjut olivat Marchessault-Karlsson-Smith, Stephenson-Eichel-Stone, Barbashev-Roy-Kessel ja Amadio-Howden-Kolesar. Alkukauden tehoketju SES palautettiin siis yhteen ja samoin Karlssonin ketju oli vanhassa koostumuksessaan. Alku ei ollut silti ideaali, kun Stone jakoi jälleen hyökkäyssiniviivan päällä huonon syötön. Epätarkka rystypassi poikki kentän karkasi keskialueelle ja vastaiskusta Connor polki läpiajoon, mutta Brossoit nollasi hänet patjoillaan. Karlssonin vitjan avausvaihto uusitussa koostumuksessa sen sijaan tuotti 1-2 kavennuksen. Barbashev oli toki ehtinyt jo hypätä silloin kaukaloon Smithin tilalle, kun Martinez ensin irrotti oman alueen kulmassa Namestnikovin kiekosta. Marchessault käynnisti ristipistollaan vastaiskun, Barbashev jatkoi sinisen kulmasta kiekon vauhtiin keskikaistalle Karlssonille ja tämän rannelaukaus suoraluistelusta yllätti Hellebuyckin.

Kolme minuuttia ennen taukoa Vegas pääsi vielä ylivoimalle toistamiseen, mutta ykkösylivoiman tuotanto oli yhä heikkoa. Pietrnangelon ja Eichelin yksittäiset rannelaukaukset viivasta ja vasemmasta laidasta eivät uhkaa aiheuttaneet. 15 sekuntia ennen summeria puolestaan Dillon vielä eteni hyökkäysalueelle vasemmasta laidasta Eichelin peruutettua jälleen hitusen liiaksi. Hän jätti kiekon Duboisille, joka löysi keskeltä Scheifelen. Tämä leikkasi maalille ja harhautti seisovin jaloin olleen McNabbin, mutta onneksi mies myös ajautui nollakulmaan, joten laukaus sieltä oli vaaraton.




3. erä

Avausvaihdossa Whitecloud aikaili maalin takana ja Lowry karvasi kiekon häneltä. Tämä petasi tekopaikan välittömästi vasempaan ympyrään, mutta Appleton laukoi yli maalin. Toisessa vaihdossa Eichelin ketju laitettiin puolestaan askiin Duboisin vitjaa vastaan, joten nyt kun Barbashev ja Marchessault oli korvattu puolustusvoittoisemmilla laitureilla Stephensonilla ja Stonella, VGK-valmennus ei näyttänyt enää niin paljoa arkailevan Eichelin peluuttamisessa Jetsin ykkösketjua vastaan. Tuossa vaihdossa ei mitään merkittävää tapahtunutkaan. 43. minuutilla sen sijaan nelosketju oli mankelissa hetkellisesti Jetsin ykköstä vastaan ja Dubois nousi päädystä vahvasti maalin eteen, mutta Brossoit torjui rystykäännön.

Ajassa 43:53 Jets siirtyi 1-3 johtoon. Eichelin ketju iskettiin kehiin Namestnikovin kakkosketjua vastaan. Stephenson kaapi aloituksen omille, mutta silti 12 sekuntia myöhemmin kiekko löytyi omasta maalista, kun Martinezin kulmapurkua lasin kautta Eichel ja Stephenson eivät saaneet jatkettua keskialueen puolelle siniviivan kulmassa, vaan he hävisivät kamppailun. Namestnikov kaivoi pelaajien jaloista kiekon vieraille ja pudotti viivaan Sambergille, joka levitti Schmidtille. Brossoit torjui one-timerin eteensä. Reboundissa ennen Pietrangeloa oli Niederreiter, joka syötti taakse Wheelerille ja tämän rystyjäänuoliainen slotista ohitti LB:n. Kumpikaan Stephenson tai Eichel ei ehtinyt ajoissa palata tukkimaan keskustaa.

Bownessin Jets muistutti lyijyisyydeltään kupla-Dallasia, jolta tuli nuhaan 4-1 voitoin konferenssifinaalissa. Päätöserässäkin ylipäätään laukauspaikoille pääsy oli yhä hankalaa ja peli puuroutui lähes aina laitoihin. Päätydumppauksissa ajoitukset puolestaan olivat hukassa eikä avauserän alun jälkeen Vegas enää ehtinyt jatkopaineella karvaamaan pelivälinettä takaisin. Vaihtoehtoisesti joukkue myös puski hieman liiaksi Jetsin keskialueen puolustusmuuriin lyhytsyöttöpelillä ja nimenomaan sen Cassidy nosti esiin pressissä. Jo aiemmin runkosarjassa muistaakseni tammikuussa samanhenkisen Dallas-kotipelin yhteydessä Cassidy puhui samasta asiasta (alla oleva lainaus on toki tältä päivältä siis):

"Offensively we knew they're not going to give up much. This is who they are. If you aren't willing to play behind them and getting the forecheck going this is how it's going to go."

48. minuutilla LB otti näyttävän räpylätorjunnan, kun Connor laukoi suoraluistelusta vastaiskun lopuksi oikeasta laidasta ranteella terävästi. Minuutti myöhemmin 75 tikin Barron puolestaan kiskaisi päätypassista vasemmalta b-pisteeltä patjaan. 52. minuutilla Karlssonin uusittu ketju mylläsi aikansa aloitusvoiton jälkeen Duboisin vitjaa vastaan, muttei silläkään ollut asiaa murtautua laidoilta ytimeen. Smithin epätoivoinen rannelaukaus kaukaa laidasta meni ohi takakulman. Minuutti myöhemmin 2v2-vastaiskussa Niederreiter syötti poikittain Wheelerille, joka tähtäsi oikeasta laidasta taka-alakulmaan, mutta LB:n patjan reuna oli edessä. Vedot tuossa kohden päätöserää olivat 1-8 ja kertovat tosiaan olennaisen VGK:n heikosta hyökkäämisestä.

Päätösvitosella viimeinen oljenkorsi oli ylivoimalla, kun Jetsilla oli liikaa miehiä jäällä. Ykkösylivoima oli kuitenkin yhä jäässä. Eichelin tiputus Pietrangelolle karkasi suoraan keskialueelle ja yleisö palkitsi sen buuauksin. Myös Marchessaultin eräs syöttö kakkosylivoimassa katkesi mailoihin ja valui keskialueelle. Niinpä edes yhtään laukausta Vegas ei kriittisellä ylivoimalla saanut aikaan. Marchynkin syöttö kakkosyvssä mailoista keskialueelle. Krediitit toki myös Winnipegin aggressiiviselle alivoimalle. Brossoit lähti maaliltaan kaksi ja puoli minuuttia ennen loppua. Morrissey blokkasi kuitenkin uhrautuvasti Marchessaultin rannarin oikeasta laidasta. Sen jälkeen Roylla oli vielä kaksi vetopaikkaa maalin edestä, mutta ensin hän laukoi rystyltä ohi ja sen perään suoraan räpylään Karlssonin haettua kiekon kulmasta. Kauaa ei tuosta kulunut ja Lowry spurttasi Wheelerin norsukiekon perään kuljettaen kiekon tyhjiin. Loppuluvut 1-5 iski sama mies roska-ajan ylivoimalla, kun sisäänviennin jälkeen Namestnikov leikkasi keskustaan, syötti kulmaan Niederreiterille ja tämän yhden kosketuksen poikittaissyöttö löysi vasemmalta takakulmalta Lowryn. Komea sahaus, vaikka sinänsä maali oli merkityksetön.

Golden Knightsin 17 laukausta kohti maalia oli sen playoffhistorian pienin määrä. Otanta on 67 ottelua, joten pahaan saumaa kyykkäys tuli. Kyseessä oli myös tämän kauden pienin määrä laukauksia kohti maalia, kun aiempi "ennätys" oli 19 kutia. Onnistujia oli aika hankala löytää, mutta Karlsson kuitenkin plussan saa maalistaan ja siitä, että hän ei vuotanut omalla alueella. 5v5-pelissä Karlssonin johtamat ketjut voittivat maaliodottamansa 0.43-0.17. Varsinkin vanha tuttu Marchessault-Karlsson-Smith kolmikko oli hyvä, kun viidessä minuutissa se voitti odottamansa lukemin 0.33-0.03, joten ehkä tuo kolmikko pidetään yhdessä seuraavassakin pelissä. Silmätestini piti myös kolmosparista Hague-Whitecloud, joka noukki päätydumppauksia melko ongelmitta ja käänsi peliä nopeasti toiseen suuntaan päätöserän avausvaihtoa lukuun ottamatta. Toki tilastot kertovat sitten sen, että heitä vastaan luotiin maaliodottamaa kuitenkin 13 minuutissa 0,7 maalin verran. Iso osa tuosta kuitenkin taisi olla seurausta 0-2 maalista, johon heillä kummallakaan ei ollut osaa tai arpaa, kun Amadion menetyksestä Dubois pääsi karkuun. Yhtä kaikki, ihan näytöt eivät kuitenkaan silti plussaan riittäneet papereissani.

Isot pojat olivat heikkoja. Stonen muutamista epätarkoista syötöistä tuli pahoja vastaiskuja omiin eli kiekollisen suoritusvarmuuden on parannuttava. Toki hän väläytti pari kertaa hyökkäyssuuntaankin eritoten avauserässä, mutta annoin silti kapteenille miinuksen. Ja mitä tulee sitten vastustajan kärkiketjun nollaamiseen, ei sekään lopulta kovin hyvin sujunut, kun Stone-Stephenson kaksikko hävisi maaliodottamat 5v5-pelissä yhteensä reilussa 13 minuutissa 0.13-0.64. Varsinkin Amadion ollessa ketjun kolmas lenkki ja pääasiallisen vastuksen oltua Duboisin vitja, Stephensonin ketju oli nesteessä häviten odottamansa Moneypuckin mukaan 0.05-0.40. Eichelin mukaantulo ja vastuksien ajoittainen helpottuminen sitten paransivat lukemia vähän.

Eichel puolestaan kiekottomana ei playoffdebyytissään vakuuttanut ja eritoten oman siniviivan puolustamisessa mailapaine ei ollut riittävän aktiivista. Lisäksi ylivoimalla tuotanto vasemmasta siivestä oli mielikuvituksetonta eikä parissa maskittomassa rannelaukauksessa Hellebuyckilla ollut ongelmia. Toisaalta plussaa oli se, että hän kykeni luomaan itselleen pari vetopaikkaa keskialueen ylittäneistä kuljetuksista, mutta sihti uupui. Siltikin 20:29 minuutin puhde jätti parantamisen varaa aloitusprosentinkin oltua vain 33%. Lyhyesti tiivistettynä avauspelin tarina oli se, että kärkisenttereistä Dubois > Eichel ja siksi Jack saa myös miinuksen, kun 5v5-pelissä tämän johtamat ketjut hävisivät odottamansa yhteensä 0.12-0.50.

Ykköspakkipari Martinez-Pietrangelo ei myöskään kovin hyvin onnistunut vastustajan parhaiden pimentämisessä, vaan vartissa tasaviisikoin se päästi maaliodottamaa aika lailla yhden maalin verran ja oli jäällä kahden takaiskun aikana. Avausmaalissa jompikumpi olisi voinut ennakoida paremmin syötön slottiin ja ehtiä kenties peittämään vedon mailallaan ja 1-3 osumassa puolestaan ennenkin satunnaisesti ongelmana ollut maalinedustan siivoaminen nosti taas päätään väärällä hetkellä. Dubois myös kertaalleen jo avauserässä kiersi Martinezin turhan helposti 1v1-haastossa. Toisaalta ykköspakkipari myös käynnisti Vegasin ainoaan maaliin johtaneen vastaiskun, joten säästin siksi heidät miinukselta. Ehjimmin alakerrasta suoriutui kakkospakkipari McNabb-Theodore, joka voitti odottamansa niukasti 0.27-0.22, muttei sekään ylöspäin säväyttänyt, joten plussaakaan ei voi oikein antaa.

Sarja on nyt 1-0 Winnipegille, mutta olen luottavainen, että Golden Knights onnistuu petraamaan seuraavaan kohtaamiseen. Keskialue on ylitettävä vain suoraviivaisemmin päädyn kautta pelaamalla ja laitureiden ajoitukset hiottava harjoituksissa priimaksi. Kamppailupelaamisen on myös oltava playoffien vaatimalla tasolla, jotta päätykiekkojen voittaminen onnistuu. Cassidy mainitsikin, että intensiteetin on oltava tämäniltaista parempaa jatkossa.

Kaivoin tammikuulta pari vanhaa viestiä esiin Dallas- ja Detroit-peleistä, joissa Vegas kohtasi samanlaisia haasteita kuin tänään. Winnipegin heittämä haaste ei ole siis uusi, mutta viheliäinen, koska sen työmoraali ja tiiviys vastasi kyllä lähes täysin Dallasin tammikuista vierailua. Bowness oli sikäli siis kotiläksynsä tehnyt, että hän tiesi, millaista pelityyliä vastaan Vegas pelasi kenties runkosarjan huonoimman ottelunsa ja nyt VGK pelasi yhtä lailla yhden seurahistoriansa huonoimmista playoffpeleistä. Ehkä hieman huolta voi herättää se, että kun Vegas hävisi silloin tammikuussa mm. Dallasille ja Detroitille, kyseessä oli kauden huonoin ajanjakso kaikkinensa, kun kahdeksan pelistä tuli seitsemän tappiota. Toivottavasti kurssi oikaistaan nyt huomattavasti vikkelämmin tai sesonki on nopeasti ohi.

Dallasin kiimainen takakarvaaminen ja korkea karvaus vaikeuttivat rutkasti isäntien pelinavaamista ja keskialueen ylittämistä. Jatkuvasti jokin Dallasin pelaaja tuntui olevan kiekollisen pelaajan iholla. DeBoer lienee laittanut taululle sievoisen summan rahaa ennen ottelua, kun työmoraali oli vierailla noin tapissa.

31. minuutilla Vegas loi siihen mennessä parhaat maalipaikkansa. Marchessault jatkoi siniviivan päältä kiekon eteenpäin puolustajien selustaan Smithille, joka pääsi nokikkain Oettingerin kanssa, mutta ampui suoraan logoon. Jatkokiekon hän haki päädystä ja syötti sieltä maalille liukuneelle Marchessaultille, mutta tämänkin viimeistely osui suoraan keskelle rintapanssaria.

Päätöserässä ei mullistuksia tapahtunut. Dallas puolusti yhä kliinisen tarkasti. Kuudennella minuutilla esimerkiksi Karlsson sai pitkän pystysyötön, mutta 1v1-tilanteesta hän ei saanut edes lapaa auki ampuakseen suoraluistelusta, kun Heiskanen kiilasi iholle syöden tilan ja ajan pois. Sitkeä lauma oli Vegasilla vastassa kerrassaan.

Vegas jäi ensi kertaa 50 peliin nollille ja ihan ansaitusti. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta tällä tai viime kaudellakaan, kun en kertakaikkiaan keksinyt onnistujia yhtäkään kappaletta.
Sitä ennenkään laatupaikkoja ei liiaksi ollut, kun Detroit tukki keskialueen ja Vegas yritti ohittaa sen päätykiekoilla, mutta kaksinkamppailupelaaminen toisessa perättäisessä pelissä ei ollut riittävän hyvää, jotta toisteisesti karvaamalla ja päätyrouhinnalla Vegas olisi luonut maalipaikkoja. Tuntuu siltä, että vastustajien päästessä johtoon ja alkaen sen jälkeen pelaamaan "minimiä" pitäen monta pelaajaa pelin alla, Golden Knightsin on enää hankala saada hyökkäyspeliä rullaamaan. Ja kun hyökkäysalueellakin ydin on tukossa ja tila vain viivassa, siniviivatoimituksista ei uhkaa tule, kun Vegas on ollut yksi heikoimmista reboundjoukkueista ainakin viime vuosina. Tämän kauden tilastoista en ole perillä, mutta tuskin trendi on hirveästi muuttunut.

Mutta joo, tuntuu vähän siltä, että alkukaudella oli uskallusta syöttää enemmän slottiin, mutta viime aikoina on turruttu DeBoerin ja osin Gallantinkin aikaiseen jatkuvaan siniviivan kautta pelaamiseen. Toki siellä on tilaa, mutta suuremmalla riskillä minusta voisi hakea syöttöjä tiiviin vastustajan viisikon sisäänkin kuten alkukaudesta. Tuo on nyt ainakin yksi syy, joka minusta pelissä mättää, kun @Amerikanihme sitä kyseli. Ja toisena sitten se, että ajoitukset eivät ole ihan kunnossa vastustajan trapin murtamisessa ja täten liian monesti hyökkääjät eivät ehdi kamppailemaan voitokkaasti dumppauksista vastustajan puolustajia vastaan, vaan nämä ehtivät siirtää kiekon eteenpäin laitaa pitkin ja vieraiden laiturit sitten palauttivat kiekon takaisin keskialueelle, jonka jälkeen Vegas joutuu hakemaan jälleen uutta vauhtia omista. Toisaalta välillä Golden Knights onnistuu murtamaan siniviivan laitojen kautta ristipistoilla, mutta kiekossa pysyminen/seuraavat kiekolliset valinnat hyökkäyssiniviivan ylityksen jälkeen eivät ole olleet priimaa, joten hyökkäykset ovat kuihtuneet tuollaisiinkin ongelmiin.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Toistelen vanhoja teemoja, mutta kyllä nämä rauhalliset pikkuneppailut a la Whitecloud -> Hague voidaan jättää pois, ja tilalle epätoivoista täysillä yrittämistä, vauhtia, rymiseviä taklauksia ja voisi sitä mielikuvitustakin silloin tällöin käyttää. Ylivoimapeli olisi pitänyt korjata jo aikoja sitten, harjoitusleiristä lähtien, mutta kun sitä ei olla tehty, niin siitä on turhaa apuja toivoa. Dallas -Minnes-tota -sarjan ensimmäisen pelin jälkipuoliskon menosta voisi Vegas ottaa vähän oppia. Nyt täytyy pelata sitä playoffs-kiekkoa!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös