59/72 Gulls vs. HSK
Saville jatkoi maalissa. Cormier korvasi Mayon. Sekä ketjut että pakkiparit oli uusittu.
Quinney - Manninen - Rempal
Smith - Froese - Brisson
Ford - Morozov - Rondbjerg
Marushev - Foo - Marino
Chayka - Pachal
Bischoff - Miromanov
Cormier - Korczak
Saville
Papirny
Plussat ja miinukset
++
+ Quinney, Cormier, Korczak
+/- Bischoff, Miromanov, Chayka, Pachal, Marushev, Foo, Marino, Ford, Morozov, Rondbjerg, Smith, Froese, Brisson, Manninen, Rempal
- Saville
--
Kuuden voiton putki on vaihtunut kolmeen perättäiseen tappioon. Toisen kohtaamisen San Diego voitti 4-2. Neljännellä minuutilla Sustr hakeutui viivasta slottiin ja Cormierin blokkaaman Brouillardin laukauksen jälkeen irtokiekko tuli sopivasti järkelepakin lapaan. Tämän viimeistely rystyltä yläkulmaan oli kerrassaan tarkka. Mannisen vitja sai miinuksen. Toisen erän HSK voitti 2-1. Se osui kuuteen minuuttiin kahdesti. 1-1 tasoitus oli todella erikoinen. Manninen tavoitteli pystysyötöllä Quinneya, mutta kiekko karkasi kulmaan. Alexander irtosi maaliltaan sinne, mutta peliväline otti sen verran erikoisen pompun, että hän arvioi sen väärin ja kiekko valui päätypompusta maalin eteen, josta Quinney iski sen tyhjiin. Tovin päästä Mannisen ketju mylläsi aikansa hyökkäysalueella ja vastustaja roikkui liiaksi Quinneyssa kiinni laidassa. Ykkösylivoima värkkäsi johtomaalin, kun Cormierin rannelaukaus sivuttaisliikkeestä painui ruuhkan läpi sisään. Rempal ja Manninen tekivät tuplamaskin Alexanderille ja maalia edelsi myös pari perättäistä paikanvaihtoa oikean siiven Smithin kanssa. Gulls tasoitti kuitenkin pari minuuttia ennen taukoa tasavajaalla. De Leo jatkoi sinisen päältä kiekon oikeaan laitaan ja suoraluistelusta Priskie läväytti rannelaukauksen aivan yläriman alle etukulmaan Bischoffin ojennetun lavan edestä. Laadukas laukaus, mutta sen verran pienestä kulmasta, että Savillen olisi pitänyt se minusta torjua. Toki Bischoffkaan ei ihan täydellisesti puolustanut.
44. minuutilla nähtiin voittomaali. Juuri kun HSK oli selvittänyt lyhyen alivoimapätkän, Kirklandin rystylaukaus sivuttaisliikkeestä b-pisteiden tasolta painui takakulmaan. Ehkä vähän löysä maali tuokin oli aiempien tapaan eikä Saville vain ottanut voittavia pelastuksia. Loppuluvut teki tyhjiin Slavin 12 sekuntia ennen loppua. Välissä paras tasoituspaikka tuli päätöskympin alussa Smithille, jonka Korczak vapautti läpiajoon, mutta Alexander piti putket kiinni. HSK voitti vedot 29-37 ja olisi minusta ansainnut edes pisteen, koska joukkue oli selvästi energisempi kuin edellisiltana. Parhaiten toimi ylivoima, koska jo ennen 1-2 maalia avauserässä molemmat viisikot saivat aikaan todella pitkät painostusjaksot. Ykkösviisikon painejakson aikana Rempal tykitti monta one-timeria vasemmasta siivestä rintapanssariin ja seuraavalla ylivoimalla kakkosviisikko vietti koko kaksiminuuttisen isäntien alueella. Miromanovin poikittaissyötöstä Brisson luuti one-timerin Alexanderin varusteisiin, vaikka edessä oli puolityhjä maali. Lopussa Rondbjerg tuli puolestaan ryöstetyksi maalin edestä.
Savillelle on miinus annettava, kun pari maskitonta rystykutia hänet puhtaasti ohitti. Toki nuorukainen torjui mm. Sikuran one-timerin ylivoimalla, kakkoserän alussa Osipovin voimanousun ja myöhemmin Marushevin harhasyötön jälkeen De Leon nopean kääntökudin slotista, mutta varmaankin tämä oli toistaiseksi ehkä Savillen lyhyen AHL-uran huonoin peli.
Quinney saa plussan 1+1 tehoistaan, vaikka ehti myös hassata paikkoja, mutta hän oli niin monessa mukana, että hyvät asiat jyräsivät huonot. Jo avausvaihdossa Manninen vapautti hänet läpiajoon, mutta Gage laukoi suoraan hanskaan. Ensimmäisellä ylivoimalla hän puolestaan kilautti ulkotolppaan oikeasta ympyrästä jarrutuksen jälkeen seisovin jaloin. Kakkoserässä hän puolestaan petasi poikittaissyötöllä Cormierille vetopaikan toiseen aaltoon vastaiskun lopuksi ja tämä tinttasi kiekon tolppaan. Lukas saa kuitenkin plussan YV-maalistaan ja vahvasta viivapelaamisesta ykkösylivoimassa. En oikein ymmärrä, miksi hänet edes viltitettiin viime peliin, kun pitäisi saada voittoja taistelussa pudotuspelipaikoista ja kyllähän Cormier kokoonpanoon nykyotteillaan kuuluu joka ilta. Ei hän turhaan 33 pistettä ole mättänyt reiluun 50 peliin. Mitä tulee puolestaan tolppakuteihin, kakkoserän lopussa Rondbjerg laukoi vasemmasta laidasta ranteella niin lujaa, että Alexander haroi räpylällään tyhjää. Vieraiden epäonneksi kiekko kuitenkin osui ensin oikeaan tolppaan ja vieri sitten vielä maaliviivaa pitkin vasempaan tolppaan, heh.
Cormierin pakkipari Korczak saa plussan jämäkkyydestään ja kiekonliikuttamisestaan. Hän puolusti tomerasti omaa siniviivaa, taklasi lujaa myös pinchatessaan ja olisi saanut syöttöpisteen, jos Smith olisi läpiajosta viimeistellyt paremmin. Chaykasta jäi mieleen puolestaan kasvanut pelirohkeus. Esimerkiksi kakkoserässä hän yritti kertaalleen siniviivassa haastaa lähintä laituria ja nousta syvyyteen laidan puolelta. Ihan se ei onnistunut, mutta pidin kuitenkin vartaloharhautusyrityksestä, koska tähän asti hän on vastaavissa tilanteissa vain pelannut yksinkertaisesti eli palauttanut kiekon ränniä pitkin maalin taakse tai ampunut siniviivan kulmasta maalille.
67/82 Blues vs. Golden Knights
Patera teki maalissa NHL-debyyttinsä ja hänestä tuli seurahistorian ensimmäinen oma maalivahtivaraus, joka on edustanut Golden Knightsia NHL:ssä. Jirihän on osa ensimmäistä varausvuosikertaa kesältä 2017, kun hänet huudettiin vuorolla 161. Lisäksi Kolesar kärsi pienestä vammasta, joten Amadio putosi identiteettiketjuun ja Dorofeyev sai näyttöpaikan Karlssonin ja Smithin rinnalta.
Arvosanataulukko
++
+ Patera, Dorofeyev, Karlsson, Smith, Pietrangelo
+/- McNabb, Theodore, Hague, Whitecloud, Martinez, Eichel, Barbashev, Marchessault, Amadio, Howden, Blueger, Cotter, Stephenson, Kessel
-
--
Lopputulos oli 3-5. Kahdeksan minuutin jälkeen Dorofeyev kiitti näyttöpaikasta ja karvasi kiekon Leddylta. Kyroukaan ei saanut takapaineella kiekkoa itselleen, vaan se tuli Karlssonille, joka uitti rystyltä kiekon ohi Binningtonin juhlapelissään numero 600. Tehopiste oli Dorofeyeville NHL-uran ensimmäinen:
Blues tasoitti ylivoimalla 13. minuutilla. Siniviivan puolustaminen ei Smithilta onnistunut ja Blues eteni vasemmasta laidasta sisään. Peli jatkui maalin taakse, jossa olivat hetken päästä yhtä aikaa sekä McNabb että Pietrangelo. Niinpä Vrana oli yksin maalilla ja Kyrou löysi hänet ennen kuin Smith ehti pudota varmistamaan. Patera oli voimaton yhden kosketuksen yläkulmaviimeistelylle.
Toisen erän avausvaihdossa Marchessault puolestaan pelasi oikeassa laidassa seinän Pietrangelon kanssa ja irtaantui sillä Vranasta. Binnington jätti pienen raon jalkojensa väliin ja sen Marchy hyödynsi todella tarkalla viimeistelyllä. Vain reilun minuutin päästä peli oli 1-3. Patera jätti kiekon Whitecloudille, joka nosti jalalla ohi ensimmäisen karvaajan. Sitten hän syötti Haguelle, jonka ristipisto meni kuin menikin perille Amadiolle. Tämä syötti siniviivan päällä poikittain Howdenille, joka laukoi terävästi vasemmasta laidasta takapatjaan. Binnington potkaisi kiekon suoraan takaisin Amadion lapaan ja tämä kiitti viimeistellen tyhjiin.
Tehokkuus oli tapissa, kun kahdeksan laukausta kohti maalia oli tuottanut jo kolme kihausta. Blues kavensi 35. minuutilla 3v2-vastaiskusta, kun Eichelin syöttö päädystä ei löytänyt slotista Barbashevia. Kyrou kuljetti kiekon yli keskialueen eikä Martinez saanut häntä pysähtymään. Kyrou syötti pelivälineen eteenpäin Buchnevichille, johon iski kiinni Pietrangelo, mutta tämäkään ei saanut stoppia aikaan, vaan taustalta tuli Thomas, joka jatkoi jättösyötön vasemmalle takatolpalle liikkuneelle Kyroulle ja tämä viimeisteli varmasti suoraan syötöstä kavennusosuman. Martinez jätti hitusen liikaa tilaa ja se kostautui. Vaikka Patera otti notkeita torjuntoja, tuon laukauksen eteen ehtiminen oli mahdotonta.
Päätöserän alkupuolella St. Louis tasoitti, kun Scandella lähetti vasemmasta laidasta uskomattoman tarkan syötön takatolpalle Pitlickille ja tämä sai ohjata tyhjiin. Blueger ja McNabb olivat osittain syöttölinjalla, mutteivat tarpeeksi. Kuten todettua, Vegasin tiivis noppavitonen on murrettavissa mm. ohjurisyötöillä muodon sisään ja sitä keinoa Blues yritti jo avauserässäkin useamman kerran, mutta vielä silloin esim. Paraykon takatolppasyötöt menivät koko pakan läpi kulmaan. Vegasin ykkösketju vastasi kuitenkin pari minuuttia myöhemmin. Smith pujotteli kulmasta maalin eteen, Karlsson käänsi irtokiekon mailaviidakosta päin Binningtonia ja tämä torjui reboundin ilmaan niin, että se osui suoraan Dorofeyevia kypärään maalin kulmalla ja pomppasi siitä sisään. Mikä
legendaarinen tapa tehdä NHL-uran avausmaali:
Lopussa Vegas kesti Bluesin pariminuuttisen paineen ilman maalivahtia ja blokkasi laidoista tulleet ponnettomat rannelaukaukset. Yhden niistä jälkeen Pietrangelo vielä laukoi oman maalin takaa kiekon tyhjiin ja loppuluvuiksi 3-5. Hieno vierasreissu jatkui täten voittoisasti Dorofeyevin ja Pateran johdolla.
Voiton kaava oli pitkälti sama kuin viime peleissä eli melko tiivis viisikkopuolustaminen omalla alueella ja maalinteon tehokkuus toisessa päässä. Seuraavaksi Golden Knights suuntaa vielä Philadelphiaan ennen paluuta kotiin.
Patera saa tietysti plussan voitosta, koska seassa oli useampi näyttävä pelastuskin. Ensimmäinen torjunta tuli ajassa 1:40, kun oman pään aloituksen jälkeen Kyrou syötti päädystä maalin oikealle kulmalle ja Thomas laukoi kohti etukulmaa ykkösellä, mutta Patera peitti laukauksen. Heti perään Parayko tykitti viivasta lämärin ja samalla kun Patera vangitsi sen haltuunsa, maski putosi päästä jäähän. Kolmas torjunta puolestaan muistutti ensimmäistä, kun Saad syötti päädystä maalin vasemmalle kulmalle ja Schenn nosti läheltä ylös. Kiekko osui ylärimaan Pateran hipaisusta. Yhdeksännellä minuutilla Schenn pysähtyi toistamiseen, kun tämä laukoi oikeasta laidasta suoraluistelusta matalan vedon kohti takakulmaa, mutta se osui patjaan. Avauserän lopussa puolestaan Saad karkasi alivoimalla puolittain läpi, mutta Stephenson polki hänet kiinni, joten Saadin laukaus jäi aika vaisuksi osuen patjoihin. Torjuntoja oli avauserässä kaikkiaan yhdeksän.
27. minuutilla Patera otti
debyyttinsä parhaan pysäytyksen, kun alivoimavastahyökkäyksestä Schenn laukoi ensin hänen rintakehäänsä ja rebound putosi Walkerille, mutta Patera selvitti senkin jään pinnasta vasen käsivarsi ojennettuna:
Hetkeä myöhemmin Kapanen tarjoili oikeasta laidasta syötön keskustaan, mutta Patera torjui kilvellään Scandellan rannelaukauksen. 35. minuutilla puolestaan Parayko tuki hyökkäystä ja lähetti rystylätyn takatolpalle. Toropchenko ohjasi sen luistimellaan kohti maalia, mutta Patera venyi sivuttaisliiketorjuntaan saaden atleettisesti patjansa ohjauksen tielle. Samanlaista
kumiukkomaisuutta on nähty myös Silver Knightsissa parhaimmillaan. Minuutti myöhemmin Patera otti vielä yhden laadukkaan pysäytyksen, kun Blais sai kulmasta syötön maalin eteen ja pääsi nokikkain Jirin kanssa, mutta Blues-hyökkääjä ajautui liian lähelle ja Patera sai kilven työnnettyä rannelaukauksen eteen.
Päätöserässä Patera otti kymmenen torjuntaa, mutta niistä yksikään ei erityisen haastava ollut. Päätöskympin alussa hän venytti kyllä patjansa hyvin etualakulmaan, kun Walker laukoi sinne napakasti ranteella oikeasta laidasta. Yhteistorjuntamäärä oli lopulta 30. Pateran otteissa
hermostumista oli havaittavissa lähinnä silloin, kun hän pelasi mailallaan kiekkoa maalinsa takana. Kiekko poltti aika ajoin lavassa ja syötöt olivat vähän epätarkkoja puolustajille viereen, joten mailapelaaminen vaatii vielä työstämistä, jottei se näyttäisi niin hätäiseltä. Muutoin hän saa ilman muuta puhtaat paperit.
Sijoittuminen oli hyvää ja hän peitti sillä monta laukausta. Kaikille kolmelle takaiskulle hän oli aika lailla voimaton, kun ne olivat yhden kosketuksen viimeistelyjä. Ottelun jälkeen Patera kertoi, että pelästyi hetkellisesti vieraiden loppukiriä, mutta sitten puolustusalueen puolustuspelaamiseen tuli ripaus lisää jämäkkyyttä kera aktiivisten mailojen, joten homma tuli hoidetuksi.
Mielenkiintoinen tieto oli sekin, että hänellä oli nuorempana Quickin juliste seinällään, joten nyt oli hienoa, kun tämä oli tosiaan hänen NHL-debyytissään luukkuveskarina.
Toinen sensaatio-onnistuja oli tietysti NHL-uransa parhaan pelin pelannut Dorofeyev, joka tosiaan käytti näyttöpaikkansa ykkösketjussa tehoin 1+1. Sekä uran avausmaali että -syöttö tulivat samassa pelissä, mutta hän oli muutenkin alati vaarallinen. Jo avausvaihdossa hän oli tehdä osuman, kun hän oli maalin edessä sutimassa irtokiekkoa Karlssonin laukauksen jälkeen, mutta sijoitus kohti takakulmaa meni vähän ohi maalin eikä Smithkaan maalin kulmalta saanut miekkailtua limppua uuniin. 33. minuutilla puolestaan Karlsson jatkoi keskialueelta Pietrangelon avauksen siniselle vauhtiin Dorofeyeville. Tämä päätti 2v1-hyökkäyksen omaan ratkaisuun, mutta Binningtonin patja oli taka-alakulman edessä. Päätöserän alussa puolestaan Karlsson avasi pystyyn Dorofeyeville, joka oli yksin kahta pelaajaa vastaan vastahyökkäämässä, mutta hän jarrutti kepeästi Scandellan edessä, leikkasi oikeasta laidasta keskemmäs ja laukoi sitten rannelaukauksen, joka valui Binningtonin kainalosta niukasti ohi tolpan väärältä puolelta. Itseluottamus oli tapissa ja
Dorofeyev uskalsi pysyä kiekossa siten kuin parhaimmillaan Silver Knightissakin on nähty. Siitä yksi osoitus oli vielä kuutisen minuuttia ennen loppua, kun hän suorahyökkäyksessä kuljetti viistosti hyökkäysalueella ja laukoi sitten puolustajan jaloista niukasti ohi takakulman. Jääaikaa tuli kaikkiaan 13:21 ja laukauksia oli neljä. Cassidy totesi pelin jälkeen, että Dorofeyev osaa hakeutua kiekon luokse maalin edessä, vaikkei hän ole kaikkein isoin pelaaja. Lisäksi hän piti
Pavelin laukaushalukkuudesta, koska siten hän toi Karlssonin ja Smithin ketjuun saman elementin, jonka Marchessault on siihen tuonut pelatessaan näiden kanssa.
Ketjutoverit viettivät kahden pisteen iltaa, joten hekin saavat luonnollisesti kehut arvosanataulukkoon. Karlssonilla oli paikka avauserässä toiseenkin maaliin, kun ylivoimalla Smith löysi hänet slotista, mutta one-timer kilpistyi ponttooneihin. Hän laukoi Dorofeyevin tavoin yhteensä neljästi. Puolustuksesta kahden pisteen Pietrangelo ansaitsee positiivisen merkinnän eniten. Hän oli todella rauhallinen kiekollisena ja syötöt napsuivat tarkasti omien lapoihin niin alhaalta avatessa kuin hyökkäysalueellakin. Esimerkiksi jo edellä mainittujen tilanteiden lisäksi 25. minuutilla hän syötti pehmeästi siniviivasta slottiin ja Stephenson laukoi päin Binningtonia.
Neutraaleista pelaajista Barbashev sai videotervehdyksen kotiinpaluussaan, mutta siihen hänen kohokohdat sitten jäivätkin. Ainoa mieleenjäänyt tilanne oli neljän minuutin kohdalla, kun hän riisti maalin takana kiekon Binningtonilta, muttei saanut rystyltä käännettyä vanhanaikaista tyhjiin, koska kiekko eli sen verran lavassa, harmi. Toki hän sitten loppuhetkillä blokkasi laukauksen laidasta ja Pietrangelo iski irtokiekon tyhjiin, joten syöttöpisteen Ivan kuitenkin keräsi mukaansa. Cotter puolestaan vastaanotti ottelun alussa aikamoisen töötin Blaisilta vaihtoaitioiden edessä osaamatta odottaa sitä yhtään, muttei onneksi loukkaantunut, vaan kykeni jatkamaan ottelua. Howden-Amadio -kaksikolle olisi ehkä plussan voinut antaa värkätystä maalista, mutta toisaalta se oli aika lahja vastustajan veskarilta eivätkä he muutoin ihmeitä esittäneet, jotta olisivat ansainneet olla kuitenkaan samassa kategoriassa ykkösketjun, Pateran ja Pietrangelon kanssa. Martinez puolestaan paikkasi 2-3 maalin sijoittumisvirheensä muutamalla isolla blokilla.
E: Ilta-Sanomat oli näemmä jututtanut uusinta suomalaista Christoffer Sedoffia. Minäkuva on ainakin kunnossa, koska yhdyn Sedoffin näkemykseen hänestä itsestään: "186-senttinen ja 89-kiloinen helsinkiläinen kuvailee itseään kahden suunnan puolustajaksi, joka luistelee ja liikuttaa kiekkoa todella hyvin". Tästä voi lukea lisää nuoren miehen mietteitä:
Harva tunsi suomalaisen kohulupauksen – sitten tuli yhteydenotto: ”Yhtäkkiä edessä oli virallinen änärisopimus”
