5/7 Vegas Golden Knights vs. Florida Panthers
Muutoksia ei kokoonpanossa tietenkään ollut kuin aloituskentällisessä, joka oli koottu alkuperäisistä jäsenistä. Kakkospakkiparin McNabb-Theodore yläpuolella hyökkäsivät avausvaihdossa Smith, Karlsson ja Marchessault. Se tosin jäi livenä näkemättä, koska minulle kävi sikäli klassisesti, että herätyskello kyllä soi 2.45, mutta havahduin todellisuudessa hereillä vasta 3.22 eli pari minuuttia avauskiekon putoamisen jälkeen, jolloin päätin kelata avauserän jälkijunassa tabletilta ja siirtyä vasta toiseen erään TV-ruudun äärelle. Eipä tuo kuitenkaan sen suuremmin haitannut, vaan oli sopivakin juttu, kun vuosien saatossa eniten juuri tabletilta pelejä on tullut tulospiilosta katsottua.
Arvosanataulukko
++ Stone
+ Hill, Eichel, Marchessault, Karlsson, Smith, Roy, Kolesar, Howden, Theodore, McNabb, Hague, Martinez, Pietrangelo
+/- Barbashev, Amadio, Carrier, Stephenson, Whitecloud
-
--
1. erä
Avauskympin peluutus:
Karlsson vs. Barkov
Roy vs. Bennett
Stephenson vs. Staal
Eichel vs. Barkov
Karlsson vs. White/Bennett
Roy vs. Bennett
Stephenson vs. Staal/Barkov
Eichel vs. Bennett
Karlsson vs. Staal
Roy vs. Barkov
--- jäähy
Peluutus oli puhdas neljän ketjun rotaatio siltä ajalta avauskympillä, kun sitä tarkemmin tarkkailin. Floridan kulloisestakin vitjasta jäällä ei välitetty, vaan Cassidy rullasi ketjunsa askiin järjestyksessä Karlsson-Roy-Stephenson-Eichel. Toisessa erässä järjestys vain vaihtui (Karlsson-Stephenson-Eichel-Roy), kun Amadio aloitti Karlssonin laidalla normaalisti eikä Marchessaultille tarvinnut antaa kahden vaihdon huilia toisin kuin ottelun ensimmäisessä vaihtokierroksessa, jolloin Joonatan tuli siis jäälle vielä myös osana Eichelin ketjua.
Ottelun avausvaihdossa Barkovin ketju sai painopisteen isäntien alueelle, kun Lundell ehti hyvin jatkokarvaamaan päätykiekon perään ja Theodore luki kiekon liikeradan hieman väärin. Toki lähes saman tien sitten McNabb sai pelivälineen maalin takana ja siirsi sen eteenpäin Smithille, jonka tueksi laitaan tullut Karlsson vippasi kiekon keskialueelle. Seuraavaan päätykiekkoon ehti ajoissa puolestaan Barkov liimaten McNabbin laitaan, mutta Vegas kamppaili kiekon itselleen. Marchessaultilla poltti peliväline lavassa kuitenkin sen verran, että hän nosti kiekon omalta alueelta omaan vaihtoaitioon tasan puolen minuutin kohdalla. Roy hävisi Bennettille oman pään aloituksen ja M. Staal latasi heti lujan lyöntilaukauksen, mutta Martinez kamppaili hyvin maalin edessä itsensä Verhaeghen etupuolelle ja blokkasi laukauksen. Minuutin kohdalla Stone oli puolestaan oikeassa laidassa vastassa Haguen päätyrännitystä, mutta jatko keskelle meni suoraan Bennettin lapaan ja tämä päätti vastaiskun kaukorannelaukaukseen Hillin syliin.
Ajassa 2:30
hermostunut alku sai jatkoa, kun Hill pysäytti mailallaan päätykiekon ja siirsi sen viereen McNabbille.
Eichel haki normaalisti kiekon vauhtiin pelin puolen pistelinjalla, mutta epäonnistui McNabbin avaussyötön haltuunotossa, vaikka se kyllä minusta tuli suoraan lapaan eikä jäänyt liian taakse. Lundell hyödynsi kiekonkäsittelyvirheen ja pääsi nokikkain Hillin kanssa, mutta tämä nollasi suomalaisen alakulmasta elegantisti. Kolmen minuutin jälkeen Karlsson puolestaan hävisi oman pään aloituksen ja Montour laukoi välittömästi maalille. Floridalla oli parikin pelaajaa aiheuttamassa hämminkiä Golden Knightsin maalilla, mutta Denisenko ja White miekkailivat ilmasta kiekon ohi maalin Golden Knightsin ykköspakkiparin hävittyä reagointikyvyssä.
Yllättävän vähän silti jotenkin sarjan aikana Florida onnistui aiheuttamaan ongelmia Vegasin alakerralle maalinedustan siivoamisessa. Odotin panttereilta Carolina-sarjan perusteella paljonkin väkevämpää reboundpelaamista.
Neljännellä minuutilla puolestaan Karlssonin ketjun vaihto kului omissa kera kolmosparin, mutta eipä Bennettin ketju saanut ulkokehältä luotua mitään, vaan se pyöri aikansa kulmissa, kunnes Whitecloud irtosi liimaamaan oman miehensä Reinhartin laitaan ja samanaikaisesti Karlsson luki sentterinä tilaisuuden riistoon, joten hän liikkui auttamaan, voitti irtokiekon, siirsi sen ohi Bennettin laitaa pitkin Marchessaultille ja tämä jatkoi pelivälineen ulos omista vuorostaan ohi puolustajan pinchauksen. Carrier painottomana laiturina oli koko tämän ajan valunut riittävän alas tukkiakseen Karlssonin keskustaan jättämän tilan. Vastahyökkäämiseen virtaa ei kuitenkaan enää riittänyt, mutta vaihto oli erinomainen osoitus koko kauden ajan hioutuneesta yhteistyöjääkiekosta ja siksi tein siitä GIFin. Kyseessä ei ollut välttämättä tämän finaalin säkenöivin vaihto, mutta voittava vaihto se oli.
Ajassa 4:40 Vegasin karvaaminen puolestaan toimi ja sen seurauksena Theodore pääsi laukomaan oikealta b-pisteeltä ranteella Bobrovskyn syliin. Seuraavassa vaihdossa puolestaan Barkovin ketjua väsytettiiin pakottamalla se puolustusalueen puolustuspelaamiseen Stephensonin vitjaa vastaan.
Howden teki tutusti tukitoimet huolella ja oli McNabbin pinchausta varmistamaan pudonneen Stephensonin viivavedossa maskissa, muttei saanut ohjattua kiekkoa sisään veskarin naaman edestä. M. Staal hukkasi kuitenkin hänet kontrollistaan aika totaalisesti. Minuutti myöhemmin Eichelin ketju sattui jäälle Bennettia vastaan ja l
oi suorahyökkäyksestä puolittaisen maalipaikan aika tutulla kaavalla. Theodore syötti poikittain ja Martinez jatkoi kiekon oikeaa laitaa pitkin eteenpäin Marchessaultille, joka hyökkäyssinisen päältä
taidokkaasti löysi syöttöväylän pistelinjaa pitkin kiihdyttäneelle Eichelille Panthersin 1-2-2 karvauksen "alanelikon" läpi. Eichel ajautui lähes nollakulmaan, joten Bobrovsky torjui etukulmaan suuntautuneen rannelaukauksen vaivatta.
Mainosten jälkeen seitsemännellä minuutilla E. Staal oli siniviivassa Karlssonin purkukiekon tiellä ja laukoi heti maalille. Hill pomputti eteensä, mutta Whitecloud sitoi Cousinsin irti reboundista. Puoli minuuttia myöhemmin M. Staal nousi syvyyteen ja yritti vasemmasta kulmasta epätoivoista syöttöä Vegasin noppavitosen sisään. Se oli kuitenkin tutun tiivis ja syöttö jäi mailaviidakkoon. Kolesar nosti jalalla vastahyökkäyksen aina toiseen päätyyn saakka. Peli puuroutui oikeaan kulmaan ja Floridan koko viisikko niin ikään tutusti valui laitureineen b-pisteiden alapuolelle, joten se jätti Theodorelle rutkasti tilaa laukoa siniviivasta, kun hän sinne sai pudotussyötön syvyydestä Carrierilta. Bobrovsky kuitenkin venytti patjansa alakulman eteen ja torjui, vaikka Carrier ehti vielä tekemään hyvän maskin syöttönsä jälkeen.
Ensimmäinen ylivoima nähtiin heti perään, kun Ekblad taklaamalla esti kiekotonta Howdenia jatkokarvaamasta oman siirtokiekkonsa jälkeen. Marchessault laukoi oikeasta siivestä ranteella ohi takakulman ja sen perään logoon. Kolmas yritys tuli keskustasta väärän puolen one-timerilla, kun hän liikkui tyhjään tilaan Floridan neliön rakoiltua, mutta jatko slotista Eichelin syötöstä jäi ponnettomaksi. Avauserän puolivälissä jäähyn umpeuduttua Smith puolestaan rouhi irtokiekon vasemmassa laidassa haltuunsa ja pelasi nopean seinän kulmassa olleen Kolesarin kanssa, mutta laukaus keskeltä meni plekseihin. Kolesar puolestaan otti sen perään turhan rangaistuksen estämisestä vastustajan vaihtoaition edessä.
Floridan ylivoimalla Montour tärisi siniviivassa Royn aktiivista mailahäirintää vastaan ja seurauksena oli paitsio. Puolivälissä ylivoimaa kuitenkin Floridan sisäänvienti onnistui ja Barkoville pedattiin Verhaeghen poikittaissyötöllä avopaikka vasemmalle takatolpalle, mutta Hill venyi massiiviseen varvastorjuntaan rystyviimeistelyä vastaan. Seuraava sisäänvienti puolestaan epäonnistui, kun Bennettin jättösyöttö karkasi keskialueelle ohi Verhaeghen lavan. Stone kiiruhti irtokiekon perään ja pääsi Stephensonin kanssa 2v1-vastaiskuun. Montour antoi aivan liikaa tilaa isäntien kapteenille ja keskittyi vain estämään poikittaissyöttöä.
Stone tekikin oikean ratkaisun kävellessään Bobrovskyn naaman eteen asti ja vipaten sitten kiekon terävästi yläkulmaan. Johtomaali ajassa 11:52 oli syntynyt. Koska myöhemmin Vegas ei enää jäähyillyt, Floridan YV-saldoksi sarjassa jäi murheellinen 0/14 ja Vegas jäi jopa maalin verran plussalle alivoimistaan. Stone puolestaan ylsi tehopisteille jokaisessa loppuottelussa tämän maalin myötä.
13. minuutilla Ekblad yritti tanssia siniviivassa, mutta menetti kiekon Smithille. Tämä polki puolittain karkuun ja laukoi suoraluistelusta lämärin Bobrovskyn räpylään.
Minuutti myöhemmin Vegas siirtyi 2-0 edelle. Paineen alta lähtö tutulla tavalla tuotti tulosta. Marchessault jatkoi oikeasta laidasta kiekon vauhtiin keskelle Eichelille ohi M. Staalin myöhästyneen pinchauksen. Kukaan hyökkääjistä ei varmistanut ajoissa, joten Vegas pääsi vaihteeksi 2v1-hyökkäykseen, vaikka Lomberg lujaa yrittikin polkea omiin päin. Eichel leikkasi keskelle laukomaan ja sai käsiinsä oman reboundinsakin, mutta Bobrovsky torjui sen kilvellään. Irtokiekko jäi kuitenkin maalivahdin alueelle ja taustalta mukaan tullut Hague tökkäsi sen verkkoon. Koska Barbashev ei kiekkoon maalin edessä osunut,
Marchessault sai kakkossyötön ja saavutti sitä myöten ensimmäisenä kultaisena ritarina kymmenen ottelun pisteputken runkosarja mukaan lukien.
Kolme minuuttia ennen taukoa Floridan jatkokarvaus toimi Vegasin kolmosparia vastaan. Kiekko pelattiin syvyydestä viivaan, mutta Mahuran kuti viuhui railakkaasti ohi. Eichelin ketju joutui kuitenkin vielä painimaan pidemmän pätkän omissa eikä saanut kiekkoa millään ulos Staalin ketjua vastaan, mutta muita tekopaikkoja ulkokehältä vastustajan viisikko ei kyennyt luomaan. Kaksi minuuttia myöhemmin puolestaan Vegasin nelonen pelasi Barkovin vitjaa vastaan. Sasha yritti väkisin puskea keskeltä läpi kuljettamalla, mutta Vegasin alanelikon lävitse ei oikein tilaa ollut murtaa hyökkäyssiniviivaa, kun yhtäaikainen paine tuli monesta suunnasta. Toki jotenkin Barkov yksilötaidollaan sai punnerrettua kiekon Vegasin alueelle ja Lundellkin otti alas ilmasta Martinezin purun, mutta Roy kamppaili sen perään siniviivan tuntumassa kiekon ulos omista ja tauolle mentiin 2-0 lukemissa. Hermostuneen alun jälkeen lopulta Golden Knights pääsi kohtalaisesti pelin päälle ja vei vaaralliset maalipaikat 4-2 sekä maaliodottaman 1.12-0.73.
Vaikka vierailla pari pidempää kulmarallia erän aikana olikin, keskusta pysyi hyvin noppavitosella tukossa puolustusalueen puolustuspelissä ja puolustajat siivosivat kohtalaisen mallikkaasti kakkoskiekot viivakutien jälkeen. Erän aikana Vegas myös ylitti 100 blokin rajapyykin finaalisarjassa.
2. erä
Toisten erien maalisuhde pudotuspeleissä ennen tätä ottelua oli 30-10 eli +20. Avausvaihdon hoiti jälleen Karlssonin ketju puolustaen rutiininomaisesti Barkovin vitjaa vastaan, vaikka jälleen vieraat saivatkin erän alussa painopisteen vyörytettyä isäntien alueelle. Vajaan 22 minuutin kohdalla puolestaan Bennettin poikittaiskäännöstä Verhaeghe laukoi rintalastaan vasemmasta laidasta. Erän kolmannella minuutilla Florida puolestaan kavensi
2-1:een. Se murtautui Vegasin alueelle päätykiekon kautta. Hague oli toki sitä ensimmäisenä hakemassa, mutta kiekko pomppasi hänen lavastaan oman maalin eteen, josta Whitecloud huitoi sen takaisin laitaan. Barbashev ei kuitenkaan saanut kiekkoa puretuksi, vaan epäonnistui vastataklauksessaan. Cousins pudotti riistosta kiekon viivaan Ekbladille. E. Staal teki maskin ja laukaus leijaili ruuhkan läpi yläriman alle. Florida siis kavensi sille tyypillisellä playoffmaalilla eli hyökkäysalueen riistosta alle viidessä sekunnissa.
24. minuutilla Amadiolla vuorostaan poltti kiekko lavassa, kun hän menetti kiekon helpohkosti hyökkäysalueella vasemmassa laidassa sitä suojatessaan, joten ei hermostuneisuus vieläkään täysin kotijoukkueen pelaajistosta ollut poistunut. Puoli minuuttia myöhemmin kuitenkin kolmosketjun jatkokarvaus toimi, kun Howden irrotti taklaamalla M. Staalin kiekosta ja Stephenson siirsi irtopalan päädystä maalin eteen Stonelle, mutta tämä ei keskeltä saanut kutia aikaan. Jatkotilanteessa Hague haki puolestaan pitkää poikittaissyöttöä Howdenille, mutta one-timer ei napsunut kohdilleen syötön tultua luistimiin. 25 minuutin tienoilla vuorostaan oman pään aloituksesta Hague siirsi kiekon eteenpäin, mutta kerrankin Floridan puolustajan pinchaus oli oikea-aikainen ja Gudas riisti kiekon Howdenin etupuolelta. Välitön laukaus oikeasta laidasta kiersi kuitenkin ohi takakulman. Erän alun vedot olivat 1-7, joten alku oli taas kotijoukkueelta uinuva.
26. minuutilla puolestaan Barbashev jatkoi kiekon vasemmasta laidasta pistelinjalle vauhtiin Marchessaultille, joka laukoi suoraluistelusta Ekbladin jaloista päin Bobrovskya. Vajaan minuutin päästä toisessa päässä Montourin kuti siniviivasta osui Hillin patjaan ilman, että Reinhart sai maalin edestä ohjattua. Tuota edelsi Bennettin ilmainen sisäänvienti vasemmasta laidasta, kun Vegasilla oli vaihto kesken, mutta hyvin samainen herra pysyi kiekossa maalin takana ennen pudotusta siniviivaan. Ajassa 27:20 puolestaan Whitecloud sai lapansa auki viivassa ja Amadio teki maskia, mutta Bobrovsky näki laukauksen riittävän hyvin kopatakseen sen. Minuutin päästä Whitecloud kiemurteli omissa paineen alla sulavasti ja sai avattua pelin pystyyn, mutta
ykkösketjun suorahyökkäys kuihtui Amadion lapaan siniviivan ylittämisen jälkeen, joten tuossa kohden näytti siltä, että ilta ei olisi Amadion. 29. minuutilla Stephensonin vitja kulutti vaihteeksi lisää Barkovin vitjaa pitäen painopisteen vieraiden alueella. Toki McNabbin ohi maalin viuhunutta painavaa lämäriä kummempaa tekopaikkaa Vegas ei luonut.
Ajassa 29:30 puolestaan Pietrangelo pyörähti taitavasti Reinhartin paineen alla ja käänsi omista pelin nopeasti pystyyn Bennettin siirtokiekon jäätyä vajaaksi.
Sen perään Montour puolusti keskialueella myöhässä eteenpäin eikä saanut katki Marchessaultin perussiirtoa laidasta Eichelille täyteen vauhtiin. Tämä haki 2v1-hyökkäyksessä vaikeahkoa lättyä Barbasheville eikä se niin hyvin lapaan pudonnut, että Ivan olisi saanut laukausta aikaan.
Seurauksena oli kuitenkin tasan minuutin mittainen hyökkäysalueen hyökkäyspeli, jonka aikana mm. Eichel laukoi slotista rystyltä kääntökudin kohti maalia ja Marchessault oli reboundissa, muttei saanut nostettua sitä sisään. Lisäksi Pietrangelon yksi lämäri meni niukasti ohi vasemman alakulman. Seuraavassa viivatoimituksessa oli vuorostaan Marchessaultin ohjaus korkeasta maskista, mutta Bobrovsky venyi alakulman tielle, jonka jälkeen Verhaeghe sai vihdoin haettua irtokiekon laidasta ja luisteltua punaviivalle, mutta sivu- ja takapaineen johdosta
siirto syvään jäi vajaaksi. Niinpä vieraiden vaihdettua hyökkääjiä, Pietrangelo palautti kiekon nopeasti takasiniselle Eichelille, jonka jätöstä Martinez kiskaisi takayläkulmaan
3-1 johtomaalin, kun Floridan tuoreet nelosketjun hyökkääjät eivät ehtineet millään takapaineistamaan, vaan Vegas hyödynsi 3v2-vastahyökkäyksen tylysti. Koko tapahtumaketju periaatteessa siis alkoi Montourin huonosta suorahyökkäyspuolustamisesta ja huipentui takaiskuun reilun minuutin päästä. Mainosten jälkeen peli oli toki ollut enimmäkseen yhtä päätä, joten osuma oli jossain määrin ajan kysymys.
Eichelista tuli samalla historian 11. pelaaja, joka on alustanut playoffeissa vähintään 19 osumaa teholukemalla +13.
Maalinjälkeisessä vaihdossa nelosketju ja kolmospakkipari jatkoivat siitä, mihin muut viisikot olivat jääneet ja pistivät pystyyn hurjan klinikan niin ikään vieraiden nelosta ja kolmosparia vastaan. Kaikki alkoi siitä, kun Mahura vuoti päädyssä Kolesarin jatkokarvausta vastaan ja Vegas sai hyökkäysalueen hyökkäyspelin tulille siitä. Laiturit tekivät maskia, kun Roy liikkui viivaan luomaan 3v2-tilanteen, mutta kuti meni ohi oikealta. Pyörityksen lopussa Floridan viisikko oli pakkautunut vuorostaan niin pieneksi, että Whitecloudilla oli tilaa viivatanssia sivuttain ja ampua matala kuti Dalpen jaloista, mutta sekin meni ohi kehikon.
Karlssonin ketju tuli sen jälkeen lennosta jatkamaan vyöryä todella väsynyttä Floridan viisikkoa vastaan. Mahuralla oli yksi paikka purkaa, mutta Amadio taisi estää sen ilmasta siniviivan kulmassa askiin hypättyään. Sen jälkeen hetkellisen päätygrindauksen päätteeksi Karlssonin päätypassi löysi maalille nousseen Theodoren, mutta tämä laukoi ykkösellä logoon. Paine kuitenkin pysyi yhä Floridan alueella ja lopulta
4-1 maali oli väistämätön seuraus.
Smith kiersi vuorostaan korkealle luomaan 3v3-tilanteen, jolloin maalin eteen eristyi selkeämpi 2v2-asetelma. Theodore päätti laukoa ohi laiskasti peittäneen Denisenkon, jolla toki oli piimää pohkeissa.
Maalin edessä Amadio nosti Gudasin mailan ja Karlsson siirsi jalkojensa välistä kakkoskiekon ohi Mahuran Smithille, joka ehti liikkua korkealta takaisin syvään maalin kulmalle eikä White jaksanut merkata enää häntä. One-timer upposi etualakulmaan ja jäi lopulta myös
historialliseksi voittomaaliksi. Hienoa, että sen värkkäsivät kolme alkuperäistä jäsentä Theodore, Karlsson ja Smith, vaikka Amadiokin olisi avustuspisteen ansainnut mailannostostaan.
Maalia edelsi minuutin ja 33 sekunnin mittainen yhtäjaksoinen hallintavaihe, koska Kolesarin riisto tapahtui silloin, kun erää oli jäljellä 9:20 ja Smithin maalin synnyttyä kelloon jäi 7:47:
34. minuutilla Lomberg jysäytti Hagueen kovan taklauksen ja sai tämän irti kiekosta, mutta riistosta hyökkäysalueella ei sillä kertaa tullut maalipaikkaa, vaan syöttöharhan jälkeen vastaisku omiin, koska Eichel oli lapoineen välittömästi välissä. Marchessault pelasi 2v2-tilanteessa seinän Barbashevin kanssa ja liikkui syvyyteen. Sieltä hän jakoi ovelan syötön rystyltä selkänsä takaa taustalta etutolpalle liikkuneelle Eichelille, mutta Bobrovsky tukki etukulman ajoissa. Puoli minuuttia myöhemmin Hill näki hyvin Verhaeghen rannelaukauksen oikeasta laidasta vangiten sen hanskaansa. Neljä minuuttia ennen taukoa Barkov ja Lundell väsyivät taas lisää jouduttuaan puolustamaan omissa ensin Vegasin nelosketjua vastaan ja lopuksi Barbashev tuoreena yksilönä laukoi slotista patjaan.
Minuutin päästä Vegas sai jälleen 3v2-hyökkäyksen, kun Florida vaihtoi hyökkääjiään ja Pietrangelo käänsi nopeasti pystyyn. Ristipisto tavoitti Karlssonin, joka pudotti vasemmasta laidasta toiseen aaltoon Amadiolle, mutta tämä laukoi avopaikasta vasemmalta ohi maalin. Bobrovsky saattoi saada kilpensä väliin.
Ajassa 37:15 numerot olivat
5-1. Pietrangelo haki purkukiekon omalta alueelta ja ohitti kärkikarvaajan pystysyötöllä. E. Staal keskimmäisen tason vasempana hyökkääjänä vuoti keskialueella Howdenia vastaan rynnäten itsensä pihalle. Howden syöttönsä jälkeen pyörähti mukaan 3v3-hyökkäykseen. Stephenson vei kiekon sisään oikealta ja jätti sitten takaisin Howdenille, jonka poikittaissyöttö rystyltä laskeutui Stonen lapaan. Gudas jätti liikaa etäisyyttä ja Stonen one-timer lirahti kainalosta etukulmaan. Se ei vielä riittänyt, vaan seitsemän sekuntia ennen summeria Smith otti ilmasta alas Gudasin vaisun purun ja heitti kiekon maalille, jossa Amadio oli ohjaamassa. Bobrovsky torjui ykköskiekon, muttei enää toista, jonka Amadio nosti verkkoon kaatuneen Mahuran vierestä. Hyökkäysalueen riistopelaaminen on Vegasinkin vahvuus ollut Jets-sarjan puolivälistä alkaen ja tuotti taas yhden osuman lisää.
Niinpä Golden Knights johti kahden erän jälkeen peräti 6-1.
Se mankeloi Floridan toisessa erässä maalein 4-1 ja paransi kakkoserien maalisuhteensa +23:een (34-11) näissä pleijareissa. Ensimmäisen mainostauon jälkeen Florida juuttui omalle alueelleen ja Vegas vyörytti pitkiä hyökkäyksiä jatkuvaa syöttöä. Laukaukset kohti maalia olivat 25-14 40 minuutin jälkeen. Toisessa erässä yleisö myös
yltyi "We want cup" -huutoihin.
3. erä
Kolmannessa erässä puristelin lähinnä sitä, että
voittomaali jäisi Haguen nimiin, koska tämä oli ryhmän ainoa oma varaus ja vieläpä osa ensimmäistä vuosikertaa, joten se olisi ollut mukava lisäyksityiskohta mestaruudessa. Vegasin erän alku oli kuitenkin pelillisesti jälleen vaisu ja vaatimustaso minimisuorittamistakin alempana viiden maalin johdossa. Puolen minuutin kohdalla Duclair laukoi kaukaa hanskaan Lundellin maskin oltua riittämätön. Karlssonin ketju piti Lundell-Barkov-Duclair kolmikon ulkona ytimestä ja Hill tutusti hoiti ykköskiekon. 42. minuutilla Cousins puolestaan roikutti oikeasta laidasta kiekon maalille, mutta Hill selvitti pomppukiekon reaktioillaan. Minuutti myöhemmin Reinhart laukoi oikeasta laidasta Martinezin jaloista kohti etukulmaa tuloksetta keskialueen nopean 3v3-käännön lopputulemana. 44. minuutilla puolestaan Forsling yritti siniviivasta luoda uhkaa, mutta laukoi päin Hillia ja perään Barbashevia.
Vegasin jalat olivat totaalisesti jääneet kyllä pukukoppiin, kun vasta viiden minuutin kohdalla nelosketju sai ensimmäisen pidemmän paineen aikaan toiseen päähän. Sasha kuitenkin sitoi Carrierin irti kiekosta slotissa ja kun Roy pudotti syvyydestä kiekon viivaan, Haguen maila meni rikki lämärissä. Ennen mainoskatkoa vielä Pietrangelo menetti kiekon paineen alla omissa ja seurauksena Montour tarjoili poikittaissyötön Verhaeghelle, joka laukoi vasemmalta b-pisteeltä yli takakulman. Vedot olivat kohti maalia 1-7 tuossa kohden erää.
Mainosten jälkeen Stone rosvosi kiekon keskialueelta Ekbladilta päästen puolittain läpi, mutta vastaiskun lopuksi rannelaukaus suoraluistelusta meni oikealta ohi takakulman eikä hattutemppu täydentynyt. Vastaiskun 3v2-vastaiskussa Lundell siirsi kiekon keskelle Barkoville, joka rynni röyhkeästi McNabbin ja Theodoren välistä kohti maalia ja petasi sitten viereen loistopaikan Duclairille, mutta
Mountainin hanska
heilahti suoraan syötöstä lauotun vedon tielle, wau. Ajassa 47:20 Hill otti heti perään toisen laatutorjunnan, kun Vegasin korkea 1-2-2 karvaus puhkottiin parilla syötöllä. Amadio ehti vielä palata omiin jotenkin, mutta 4v3-suorahyökkäyksen lopuksi M. Staalin hidastettu syöttö siniviivan päältä löysi keskeltä Bennettin, joka laukoi ranteella b-pisteiden välistä alavatsaan.
Hirvittävää katsottavaahan avoimien ovien päivä Vegasin alueella oli Haguen voittomaalivankkureiden takia.
Ajassa 48:22 Golden Knights vastoin päätöserän pelitapahtumia kuitenkin meni
7-1 johtoon. Eichelin ketju otti klassisesti hyökkäyspään aloituksen ja Jack kaapi sen viivaan. Theodoren laukaus kilpistyi Lundelliin, mutta Eichel liikkui slottiin irtokiekkoon ja laukoi sen rystyltä maalille, kun Barkov ei pysynyt hänen perässään. Maalin edestä Barbashev puolestaan lusikoi kiekon sisään Forslingia vastaan.
Unelma Haguen voittomaalista mureni kuitenkin pian, kun Florida kavensi 7-2:een. Reinhart löi siniviivassa ilmasta alas Stephensonin löysän purun lasin kautta. Bennett siirsi irtokiekon laidasta keskelle takaisin Reinhartille, jonka salamannopea lämäri painui taka-alakulmaan. Vieraiden illan toinenkin osuma näki päivänvalon siis hyökkäysalueen riistosta, joten ainakin loppuun asti vierasjoukkue pysyi oman näköisenään.
Päätöskympin alussa M. Staalin syöttö kulmasta maalille katkesi toistamiseen illan aikana
tiiviiseen noppavitoseen ja Marchessault lähti nostamaan jalalla 4v3-vastaiskua. Nopeasti hän luovutti kiekon vielä paremmalle transitiopelaajalle Eichelille, joka vei kiekon vasemmalta sisään ja pudotti sitten takaviistoon vapaalle miehelle Pietrangelolle. Tämä ei laukonut, vaan petasi vielä tekopaikan takaisin Marchessaultille, mutta esteetön rannelaukaus vasemmalta puolelta kilpistyi Bobrovskyn hanskan/patjan reunaan. Floridan kauden viimeinen osuma syntyi ajassa 51:39 ja
siirsi voittomaalin Martinezin nimistä alkuperäiselle ritarille Smithille. Se kävi minulle oikein hyvin tuossa vaiheessa.
Se tuli taas todistetuksi, että ohjaukset ovat yksi tapa haavoittaa ritarien oman alueen puolustuspeliä. Reinhart syötti maalin takaa siniviivaan, jossa oli tilaa. Forsling levitti ja korkealle noussut Bennett tykitti one-timerin puolustajien välistä maalille. Pietrangelo ohjasi epäonnekseen kiekon oman maalin kattoon. Mainiosti hän kuitenkin oli kamppaillut itsensä Verhaeghen etupuolelle blokkausasemaan.
Panthers otti maalivahtinsa pois 6:43 ennen loppua. Stone laukoi heti tolppaan. Uusi yritys pitkän kiekon jälkeisestä aloituksesta meni puolestaan kokonaan ohi, mutta
kolmas kerta sanoi toden ajassa 54:06. Florida ei tuollakaan kertaa onnistunut keskilinjan puhkovassa syötössä, vaan Stone kuoletti Bennettin poikittaissyötön ja sijoitti kiekon tyhjiin omalta alueelta. Golden Knights kahdeksan, Panthers kolme.
Samalla Stonesta tuli sataan vuoteen ensimmäinen pelaaja, joka on ratkaisevassa SC-finaalissa tehnyt hattutempun. Hän myös nousi illan maaleillaan neljäntenä miehenä (Marchessault, Karlsson, Stephenson) tänä keväänä kaksinumeroiseen maalimäärään ja
Vegasista tuli ylipäätään historian neljäs joukkue, jolla on yksissä pudotuspeleissä ollut noin monta vähintään kymmenen maalin miestä. Aiemmat kolme joukkuetta olivat kaikki Oilersin seurahistoriaan kuuluneita vuosilta 1985, 1988 ja 1990. Hattutempun jälkeen lakkeja vain
satoi jäälle ja kärryt olivat täynnä paikalla olleen A. Mäkisen mukaan:
Viimeistään kotijoukkueen kahdeksannen maalin jälkeen loppuaika oli enemmän tai vähemmän pelailua ja päätössummerin odottelua. 62 sekuntia ennen loppua kauden viimeinen kihaus kuitenkin näki Vegasin kirkkaat valot. Gudas yritti ohittaa Vegasin 1-2-2:n pitkällä ristipistolla, mutta syöttö karkasi pitkäksi kiekoksi. Roy voitti hyökkäyspään aloituksen Whitea vastaan. Theodore laukoi kiekon maalille sen jälkeen, kun McNabbin toimitus oli jäänyt matkalle. Maalin edessä Roy punnersi Whiten väkisin sivuun ja taisteli kiekon reppuun, joten myös nelosketju pääsi tulostaululle. Hienoa, että viimeinen maali jäi livenä nähdyn yksilön nimiin ja tosiaan osoitus rosterin laajuudesta oli taas se, että kaikki ketjut onnistuivat maalinteossa tässä ottelussa.
Yhdeksän tehtyä maalia yksittäisessä finaalissa puolestaan sivusi NHL-ennätystä (Detroit -36 & Toronta -42).
Päätösminuutilla jäällä kellon kuluttivat pitkälti loppuun identiteettiketju Carrier-Roy-Kolesar ja alkuperäiset puolustajat McNabb ja Theodore. Sekin oli omalla tavallaan kaunista. Karlsson toki hyppäsi jäälle pomppimaan 20 sekuntia ennen loppua Royn kurvattua vaihtoon eikä sen jälkeen muu joukkue enää malttanut odottaa, vaan he seurasivat perässä jäälle jo kymmenkunta sekuntia ennen loppusummeria. Vihoviimeisenä kiekkoa
leipoi McNabb ennen riemun purkautumista. Seurahistorian suurin yleisömäärä 19058 todisti T-Mobile Areenalla historiallista suoritusta.